30 heinäkuuta 2013

Redbreast 15yo, 46%

Irlantilaista Pure Pot Still viskiä, eli viskiä jossa on käytetty mallastetun ohran lisäksi mallastamatonta ohraa. Tämä perinteinen irkkutapa sai alkunsa verotuksellisista syistä 1800-luvun puolivälissä. Rahaa säästääkseen, tislaamot alkoivat käyttää mallastamattoman ja mallastetun ohran sekoitusta. Nykyisin näiden suhde on noin 60/40. Tätä menetelmää käyttää tänä päivänä vain yksi tislaamo, New Midleton Distillery, jonka omistaa Irish Distilleries.

Ohessa on maisteltuna Redbreast 12yo:n isoveli, Redbreast 15yo. Poikkeavuuksia iän lisäksi löytyy vahvempi alkoholipitoisuus (46%) ja kylmäsuodattamattomuus.


Redbreast 15yo, 46% (2013)

T: Pistävän öljyistä ja raakaa viljaa tuoskussa. Ensin tuli mieleen new make-tyylinen raakamaisuus. Sitten aukeaa makeampaa tuoksua kypsien uuniomenien muodossa. Hieman kanelia. Paljon bourbonmaista tuoksua. Raakaa lakattua tammipuuta ja vaniljaisuutta. Tässä on pientä vivahdetta josta pidän. Tuoksu asettuu pienen lasiajan jälkeen ja paranee.

M: Hieman ruosteen vivahteinen metallisuus ja lääkepastillimaisuus tulee ensinnä mieleen. Aika lääkemäinen makuprofiili. Lakritsia, anista, mentholia ja hieman greipin vivahdetta. Päärynää ja appelsiinia. viljaisuutta on taustalla. Jälkimaku on hieman suuta kuivattava ja hitusen kuivan appelsiininen.

Aika erilainen tapaus kuin "tyypilliset" skotit. 15-vuotiaaksi yllättävän raaka tuoksultaan ja maultaan, mutta tavallaan tuoksussa on mukavaa raakaa viljaisuutta ja hedelmäisyyttä. Pure pot still- tyylin voi siis aistia tästä tisleestä. Suutuntuma on koko ajan ytimekäs, ei liian vaisu, eikä liian voimakas.

29 heinäkuuta 2013

Hibiki 12yo ja 21yo

Suntoryn tislaamon Hibiki oli minulle ensimmäisiä tuttavuuksia japanilaisten viskien maailmaan. Sana tarkoittaa harmoniaa japaniksi. Hibiki-sarja lanseerattiin vuonna 1989 markkinoille.

Tämän sarjan 12-vuotias pullote lanseerattiin alunperin vientimarkkinoille vuonna 2009. Tämä 12-vuotinen viski sisältää bambuhiilen läpi suodatettuja viskejä ja luumulikööritynnyreissä kypsytettyä mallasviskiä. Suntory kypsyttää kahden vuoden ajan luumuliköörinsä paahdetuissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä, jonka jälkeen niitä voidaan käyttää kypsyttämään mallasviskiä. Tämä antaa viskille yksilöllisen maun. Tämän maun voi mielestäni hyvin maistaa kyseisestä tisleestä pehmeän maustetun ja kypsän luumun muodossa.

Toinen sarjan pullotteista oli vuonna 1994 julkaistu Hibiki 21yo. Tästä pullotteesta tislaamo ei juuri ole tietoja paljastanut. Jonkinverran löytyy tarinaa, että se olisi samaa tavaraa kuin 17yo, mutta kypsytetty neljä vuotta pidempään. Tiedä häntä sitten. Joka tapauksessa tässä on käytetty enemmän sherrytynnyreissä kypsytettyä viskiä, kuin 12 ja 17 vuotiaissa Hibikin viskeissä.

Suntory Hibiki 12yo, 43% (2012)

T: tämän tuoksu on ollut itselleni parhaita blendien tuoksuja mihin on törmännyt. Pehmeää vaniljaista märkää tammea, kukkaisia niittyjä ja kahvipapuja. Mausteisen ja kypsän luumun tuoksua. Lasiajan kanssa mausteisuus yltyy oikein hyvällä tavalla ja tammen tuoksu korostuu.
M: Hyvin samankaltainen kuin tuoksukin. Pehmeä, mutta ytimekäs ja sopivan potkiva. Vaniljajäätelöä, kermatoffeeta, hieman liimaista kukkaisuutta, luumua ja taatelia. Jälkimaussa lämmintä vaniljakastiketta, kukkaisuutta ja tammitynnyriä. Minusta tämä on loistava blendi.

Suntory Hibiki 21yo, 43% (2013)

T: Tummempi ja pölyisempi sekä muutoinkin sherryisempi tuoksu. Nahkaisia penkkejä, vanhoja puisia huonekaluja, kahvia ja kaakaopapuja, kuivahtaneita appelsiineja ja hieman inkivääriä. Tästä puuttuu 12-vuotiaan hedelmäisyyttä ja mausteisuutta. Ehkä hieman suoraviivaisempi. Vielä lasiajan jälkeenkin tuoksu on aika sulkeutunut.
M: Pientä metallisuutta kuivien rusinoiden, ananaksen ja pähkinän kera. Tästäkin löytyy luumua, mutta raaempana ja kuivempana. Tammen maku on hieman elegantimpana ja hienompana vivahteena. Jonkinverran liimaista ja kanelista taustamakua. Jälkimaussa hienoa tammea löytyy lisää ja sherryisyys kuivattaa suutuntumaa. Tummempi ja hieman sulkeutuneempi tapaus eikä niin yksilöllinen kuin 12-vuotias.



28 heinäkuuta 2013

Prykmestar Pääsiäisolut, 4,5%

Vakka-Suomen panimon pääsiäisolut (kausiolut) maistossa. Ei ehkä ihan oikea ajankohta, mutta ei anneta sen häiritä. Oluen valmistuksessa on käytetty aitoa suklaata sekä suklaa-aromia.

T: reilusti mausteinen ja suklainen tuoksu. Suklaan ohella myös makean paahteista limppua ja taatelia. Suklaan huomaa selvästi yli muun. Ihan hyvä tuoksuhan tämä on. 
M: maku on kyllä liian pliisu ja vetinen. Suklaa ja pieni maltaisuus, sekä erittäin kevyt paahteisuus tulee esille, mutta humalaa ja ytimekkyyttä puuttuu. Melkein kuin olisi vedellä laimennettu.
Panimon sivuilla mainitaankin "yllätävän kevyt", mutta mielestäni tämä olisi saanut olla tuhdimpi, koska tämähän melkein sopii keveydellään kesäolueksi mielummin kuin pääsiäisolueksi.

Nippelitiedot:
- kantavierreväkevyys 10,9 %
- väri 44 EBC
- katkero 28 EBU

27 heinäkuuta 2013

Suuret oluet - pienet panimot 2013 Helsinki

Tuli käytyä kyseisessä tapahtumassa muutaman kaverin kanssa. Tämä oli tapahtuman kymmenes kerta Helsingissä. Tapahtuman pääjärjestäjä on Lammin Sahti Oy, joka on suomen vanhin pienpanimo. Tapahtuma oli ilmainen ennen kello 18 ja 7e klo 18 jälkeen. Tuoppipantti 3e, josta sai 2e takaisin jos sen palautti. Toki tuopin sai viedä mukanaan. Outta sai aika yleisesti hanoista 0,2-0,4l annoksina. Myös pulloja oli useita.

Itse keskityin maistelemaan lähinnä tuotteita joita on hankala saada muualta, tai joita en ollut aiemmmin maistanut. 0,2l annoskoko oli minusta sopivin ja siitäkin osuudesta riitti (välillä) kavereillekin. Näinollen homma pysyy hyvin hanskassa ja maistelusta voi kirjoitella pieniä noottejankin. Mukaan mahtui myös viskiä ja sahtia. Ohessa maistetut tuotteet lyhyen muistiinpanon kera.

Bryggeri Helsinki, Bryggeri Red Ale, 5,6%
Tuoksu ihan hyvä ja tuhti, mutta maku on turhan suolainen ja katkera omaan makuun. 

Bryggeri Helsinki, Aleksanteri Brown Ale, 4,5%
Tuoksu lämpimän paahteinen ja toffeinen. Humalaisuus miellyttävämpi ja muutenkin maku parempi omaan suuhun. 

Stadin Panimo, Stadin Oat Pale Ale, 5,3% (New Zealand Kohatu Oat Pale Ale)
Hopback- ja kuivahumaloitu toistaiseksi vielä harvinaisella Kohatu-humalalla. Lisäksi on käytetty runsaasti kauramallasta.Raikas pihkainen ja käpyinen tuoksu. Makukin on raikas banaaninen ja kauran pehmentämä. Vehnä tuo makeutta ja banaania. Maltillinen humalointi. Ihan hyvää. 

Oat Pale Ale
Pihtla Taluolu
AS Taako/Pihtla, (Saaremaa, Viro), Pihtla Taluõlu 7,6%
Tämä oli Viron sahtiperinteen mukaista kotiolutta. 7,6 %-til., kantavierre 16 p-%, vaalea katajainen koduõlu, sahti.
Tuoksu on hedelmäinen ja sahtivivahteinen, banaaninen ja imelä. Raikas. Maku on kotioluen kevyt mutta paksu. Hedelmäinen ja hieman hiivainen. Vehnäoluen tyylistä sitruksisuutta ja banaanisuutta. Ihan hyvä tapaus. 

Teerenpeli 8yo, 43%
Tuoksu on öljyisän raaka ja viljainen. Mallasta löytyy rutkasti. Viljapölyä ja valkopippuria. Maussa raakaa öljyistä ja rasvaista mallasta, hitusen sokeria ja vaniljaa sekä nurmikkoa. Ei kovin maukas vielä ja häviää 100-0 kaskelle. Hyvin pliisu esitys.

Suomenlinnan panimo, Fabian Stout, 5,5%
Nimensä olut on saanut kenraali Fabian Steinheilin (1762-1831) mukaan. 
Paahteista ja hieman metallista sekä karamellista mallasta, kaakaota ja kahvia. Tuoksu ihan lupaava. 
Maku samoilla linjoilla. Paahteista ruisleipää joka sekoittuu kaakaovoihin ja kahviin. Kuivaa. 

Malmgård arctic circle ale, 7,3%
Suodattamaton olut jonka valmistuksessa käytetään tuoreita katajanoksia sekä ruismallasta. KV/SV 18,5%, 60 EBU, 80 EBC.
Tuoksuu mukavan pähkinäiselle, karamelliselle ja paahteiselle leivälle. Maku on samoilla linjoilla ja lisäksi löytyy makeaa pihkaista vivahdetta. Ruis tuo mukavaa mausteisuutta ja happamuutta. Erittäin hyvää!

KiviSahti
Hollolan Hirvi, KiviSahti, n.6,5%
Sahdin valmistuksessa käytetään ikiaikaista menetelmää puuastioissa valmistetun sahtimäskin lämmityksessä tulikuumilla kivillä.
Tuoksu on tosi hyvä. Neilikkainen ja appelsiininen jouluinen tuoksu. Katajaa, hiivaa ja mämmiä sekä maustepippuria. Maku on hedelmäinen, katajainen ja sitruksinen. Maku on myös sitruksienen, makeahko ja hieman imelän maltainen. Hieman punaisia sävyjä (viinimarjaa ja vadelmaa) sekä inkivääriä. Jälkimaku sitruksinen ja katajainen. Raikas. Parhaita sahteja mitä olen maistanut.


Mukana tapahtumassa olivat seuraavat painimot:

Bryggeri Helsinki
Hollolan Hirvi, Hollola
Koskipanimo / Panimoravintola Plevna, Tampere
Kuninkaankartanon Panimo, Mustiala
Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, Laitila
Lakeuden Panimo / Mallaskoski, Seinäjoki
Lammin Sahti, Hämeenlinna
Malmgårdin Panimo, Loviisa
Nokian Panimo, Nokia
Panimoravintola Beer Hunter´s, Pori
Pyynikin Käsityöläispanimo, Tampere
Rekolan Panimo, Mäntsälä
Ruosniemen Panimo, Pori
Saimaan Juomatehdas / Panimoravintola Bruuveri, Mikkeli ja Helsinki
Stadin Panimo, Helsinki
Stallhagen Bryggeri, Ahvenanmaa
Suomenlinnan Panimo, Helsinki
Teerenpeli Yhtiöt, Lahti ja Helsinki
Vakka-Suomen Panimo, Uusikaupunki
Taako / Pihtlan Olut, Saarenmaa, Viro

25 heinäkuuta 2013

Harviestoun Ola Dubh 12, 8%

Ola Dubh sarjasta vuorossa otsikon olut. Pullotus päivätty Helmikuulle 2012. Kohtuu tuore versio siis.Tämänkin oluen perustana on käytetty Old Engine Oil porteria, joka on pantu 10,5%:ksi. Käyteyt humalat ovat Galena, East Kent Goldings ja Fuggles. IBU 40. Pullon mukaan tuote sisältää ohraa, kauraa ja vehnää. Olut on kypsytetty 6kk tammitynnyreissä, joissa on aiemmin kypsytetty Highland Parkin 12yo single malt viskiä. Kyseinen 12-vuotias HP on selvästi savuisempi ja likaisempi kuin HP 30yo, jonka ex-tynnyrissä aiemmin maistamani Ola Dubh 30 oli kypsytetty. Katsotaan miten kyseinen olut on onnistunut.

Ola Dubh 12
T: Alussa hentoa paahtunutta ja poltettua viljaa. Samalla nousee esiin lämmintä mietoa ja kuivaa nuotiosavua, ruokaisia vivahteita (marinoituja lihoja), kahvia, muromysliä ja hentoa humlaisuutta. Tuoksu on Ola Dubh 30 kaltainen ollessaan viljainen, maltainen ja mämminen, muttei ihan niin voimakas ja hienostunut kuitenkaan. Täyteläinen ja paahteinen tuoksu.

M: Pehmeä ja maltillinen viljaisa (etenkin kauraisa) paahteisuus tulee miellyttävän hennon savun kera. Vastaleivottua leipää ja kaakaopapuja, kahvia ja hieman lakritsia. Suutuntuma on ruokaisa ja matalan hiilihappoinen sekä hieman makean imelä. Makeus, humalaisuus ja paahteisuus kulkee aika sopivasti käsikädessä. Maustakin hiipuu hieman 30:n monimuotoisuutta ja intensiivisyyttä, mutta sisältää samoja piirteitä. Ehkä hieman palaneempi ja suolaisempi. Viskin makua tästä saa miedon kuivan ja kanervaisen savun tuntumana. Onnistunut ja hyvä olut. 

The Balvenie DoubleWood 17yo, 43%

Balvenien tisleisiin olen alkanut suhtautumaan hieman varauksella. Tämä johtuu siitä, että olen huomannut monen "erilaisen" version maistuvan aika samankaltaiselle. Eihän siinä mitään, mutta kun siinä on sellainen pieni vivahde, joka muistuttaa minua palasaippuasta ja se on hunaja-laventeli. Joissakin tämä häiritsee minua enemmän (Golden Cask) ja joissakin vähemmän, tai ei lainkaan (PortWood). Hyviähän nämä Balveniet ovat olleet kylläkin.

Nyt tarkemmassa syynissä on Balvenie DoubleWood 17yo. Kyseessä siis hiljattain (2012) lanseerattu "isoveli" DoubleWood 12yo rinnalle perusrangeen. 12-vuotinenhan on yksi yleisimmistä pulloista mitä baarien hyllyillä näkee. Tätä on kypsytetty pääosin amerikkalaisissa tammitynnyreissä (ex-bourbon) ja viimeistelty eurooppalaisissa tammitynnyreissä (ex-sherry), kuten 12-vuotiaskin. Isoin ero on siis viisi lisävuotta kypsytyksessä.

12-vuotias doublewood on mielestäni ihan hyvää hunajaisine ja maltaisine piirteineen. Pehmeä ja suun täyttävä hieman bourbonmausteinen yksilö. Sherryisyys on hyvin maltillista tuoden lähinnä pientä kontrastia ja pyöreyttä. Odotan tästä 17-vuotisesta versiosta enemmän sherryisayyttä ja syvempää makua. Myös jälkimaku saisi olla pidempi. Hintaa tälle uudelle tulokkaalle nimittäin kertyy vähintään 1/3 lisää.


The Balvenie DoubleWood 17yo, 43% (2012)

T: Hunajainen viljajauhoinen ja tomusokerinen pöllähdys täyttää tuoksun alkuun. Hieman hunaja-laventelia ja maltaista höyryä. Lasiajan jälkeen tuoksu pehmenee ja sokeriset ja hunajaiset piirteet korostuu. Tuoksu paranee. Pientä paahdetun karamellin tuoksua. Sherryisyyttäkin on aistittavissa kevyen nahkaisuuden ja paahteisen mantelin muodossa ja on tuntuvampana kuin 12-vuotiaassa.

M: maku on pehmeä ja hunajainen. Vaniljaisuutta aukeaa mantelin ja kuivien hedelmien (taateli ja luumu) sekä hedelmä-mantelikakun kanssa. Viljaisuus on hieman katkeraa ja greipinsävyistä. Jälkimaku on makean maltainen ja myös hitusen sitruksisen/greippisen makuinen. Suuhun jää kohtalaiseksi ajaksi pieni hunajaisuuden "puutunut" tunne.


Tämä menee melkein "ihan hyvää"-luokkaan. Ehkä "ylempään ihan hyvää"-luokkaan. Ehkä hieman parempi ja syvempi kuin 12yo, mutta ei hintaeronsa väärti.

Maisteluilta 23.7.2013. Teemana "täysi-ikäiset ja melkein"

Kaveriporukan kanssa pidettiin taas pienimuotoinen tasting. Teemana oli perus 18-vuotiaita mitä kaapista löytyi kultakin ja mukaan tuli myös muutama "almost 18". Illan ensimmäinen oli joukon kuopus. Sillä lähinnä marinoitiin suu.

Auchentoshan 14yo coopers reserve, 46%

T: toffeeta, juramaista turvetta, lämpimiä kuivia hedelmiä (rusinaa, ananasta), hento vivahde kaakaokahvia ja neilikkaa. Kohtalaisen pistävä tuoksu joka sisältää alkoholisuutta. 
M: metallisuutta, rusinaa, aprikoosia, suolaisuutta ja vaniljaa. Hieman sulkeutunut ja pistävä. Vesi ei korjannut kireyttä vaan viski lässähti. Kokonaisuus siis turhan kireä ja terävä eikä syvyyttä lainkaan. 


Balblair vintage 1995, bottled 2012, 46%

T: kesäinen raikkaus ja kirpeys. Päärynää ja vihreää omenaa yhdistyy sitruunaan ja limeen. Hieman maltaista raakaa viljaa. Vaniljaa ja hitunen kanelia. 
M: ohut ja kevyt rakenne. Kirpeää ja hieman raakaa omenaa ja päärynää. Maku kuitenkin katoaa aika pian. Jälkimaussa tulee vaniljaa, viljaa ja sokerisuutta. 


Old Pulteney 17yo, OB, 46% (2013)

T: sokerista ja sherryvivahteista viljaa, pehmeän makeaa hedelmää, hunajaa ja vaniljaa. 
M: kermaisa vaniljaisuus ja mukavan sherryisä vivahteikkuus peittää suun. Toffeeta, fariinisokeria, taatelia ja viikunaa.  Hieman jouluinen profiili. Aika hyvää. Tasapainoinen. 


The Singleton of Dufftown 18yo, OB, 40% (2012)

T: esanssinen kermatoffee, karhunvatukkaa ja makeaa vanukasta. Tulee mieleen dr. oetkerin marjavanukas. Hieman päälleliimattu tuoksu. 
M: alkuun lässähtänyt ja pehmeä maku. Tämä kuitenkin avautuu makeaksi rusinaiseksi ja pehmeäksi eliksiiriksi. Blendimäinen ympäripyöreys vallitsee, mutta oikeastaan hyvällä mielellä. Jälkimaussa hieman turpeisuutta. Laadukkaan blendin oloinen, joskin hieman makea sellainen. Ihan hyvä. 


Aberlour 18yo, OB, 43% (2013)

Tätä olen maistellu monet kerrat. Arvostelua löytyy täältä. Samoilla linjoilla mennään tälläkin kertaa. 


Glenlivet 18yo, OB, 43% (2013)

T: pehmeä, sherryinen, kuiva ja hieman kukkainen. Syvyyttä löytyy. Suklaata. 
M: maussa samoja piirteitä kuin tuoksussa. Tummaa-, ja maitosuklaata, pähkinää, hieman metallisuutta ja pientä nahkaisuutta. 


Highland Park 18yo, OB, 43% (2012)

T: Tammea, sherryistä vaniljaa, kevyesti, mutta täyteläisesti turvetta ja mineraalia, maanläheisyyttä sammalen, hiekan ja metallikiven muodossa. Lasissa seisseenä tulee lisää makeutta ja mausteisuutta. Myös lääkettä on hieman.
M: lämpimän maanläheinen ja mausteinen. Tammitynnyriä ja viinivivahdetta. Sherryn kuivia hedelmiä ja pähkinää sekoittuu mausteisiin ja vaniljaan. Pientä metallikivisyyttä. Jälkimaussa kuivattuja taateleita, rusinoita ja aprikoosia. Myös turve ja pieni savuisuus lämmittää koko matkan ajan. Hyvin monimuotoinen ja täyteläinen viski.

Illan kattaus

Illan leijonaksi valitsin Old Pulteneyn. Mielestäni hyvä hinta/laatu suhde ja muutenkin positiivisen maukas kokemus. Samalle viivalle yltää tosin myös Highland park, mutta Pulteneyn valitsin tälläkertaa hieman ylemmäksi minulle uuden tuttavuutensa vuoksi. Illan lammas oli Auchentoshan. Ei vain avautunut minulle (eikä pahemmin muillekaan) tälläkertaa.


22 heinäkuuta 2013

Bruichladdich Infinity [3] edition _3.10, 50%

Kyseinen tuote on kolmas sarjassaan ja koostuu eri vuosikertojen tisleistä joita on kypsytetty espanjalaisissa refill Sherry- ja tempranillo viinitynnyreissä.

T: makeaa vaniljaista ja marjaista savuisuutta, minttua ja viinisyyttä. Aika punaviininen tuoksu.
M: pikanttinen ja viininen savuisuus, makeaa marjaa ja yrttiä sekä hiukan kanelia. Jälkimaku makean sangriamainen ja hieman lakritsinen. 
Viini on aika vahvasti läsnä. Tempranillo tuo tähän kuivuutta ja hapanta kellarimaisuutta. Savuisuuttakin löytyy kohtalaisesti.

21 heinäkuuta 2013

Kilchoman Single Cask #98/2008 Bourbon ja #323/2006 Sherry

Kilchomanin viskit ovat maistuneet viimeaikoina. Tislaamon savuisuus on ollut tähän asti omaan suuhun sopivaa ja nuorekkuus on ollut oikeastaan positiivinen asia tuoden hieman erilaisuutta maisteluun. Äskettäin tuli hommattua ensimmäinen pullo tämän tislaamon viskiä kaappiin single caskin muodossa. Tästä kuitenkin maisteltuna muutama single cask, katsotaan miltä nämä tuntuu.

Kilchoman 100% Islay Single Cask, Bourbon cask #98/2008, 60,2%

Tämä on 3-vuotista bourbontynnyrissä kypsytettyä Kilchomania. Pullotettu La maison du whisky:lle.

T: raikas vaniljainen ja puhdas savu, raakaa viljaa, pölyistä siiloa, mäskiöljyä, kesäisiä raakoja hedelmiä (omenaa, päärynää ja banaania). Tuoksu on oikeastaan tosi hyvä. Nuorta vaniljaisa savua.
M: maltillinen suutuntuma, prosenteista huolimatta, joka avautuu räjähtävämmäksi. Öljyistä ja makean kuivaa savuisuutta, kirpeää hedelmää sitruunan kera, bourbonin mausteita joista vanilja korostuu ja taustalla salmiakkia. Vesi tuo tuoksuun merta ja salmiakkia sekä lääkemäisyyttä. Maussa se tasapainoittaa terävyyttä hieman.  Minusta aika sopiva kokonaisuus nurelle savuviskille. Yhdistyy hyvin savu, makeus, viljaisuus, öljyisyys ja voimakkuus. Jälkimaku jättää kuivattavan vaniljaisen ja savuisen tuntuman. Hyvä viski. 


Kilchoman Single Cask release, sherry cask #323/2006, 60,3%

Sherrytynnyrissä kypsytetty, tislattu 15. marraskuuta 2006 ja pullotettu  6. syyskuuta 20011. Se tekee tästä siis melkein 5-vuotista tislettä.

T: toffeinen, turpeinen ja lämpimämpi kuin edellinen bourbon cask. Raikkaus ja vanilja on vaihtunut lämpimään heinään ja kypsiin hedelmiin (uuniiomena ja luumu). Taustalla on samaa lääkkeisyyttä ja salmiakkia kuin bourbon caskissa. 
M: hyökkää terävämmin ja lämpimämmin. Makeutta ja vaniljaa ryöpyää happamamman viljaisuuden kanssa. Savuisuus on hieman likaisempaa ja tuhkaisempaa. Sherryisyys tuntuu juuri happamuutena ja tuo punaisia sävyjä (viinimarjaa ja karpaloa). Jälkimaku on kuivempi ja turpeisempi kuin edellisessä. Vesi muuttaa savun tuoksua vahemmaksi (kuivunu hiillospuu) ja tasoittaa toffeeta vaihtaen osan vaniljaisempaan suuntaan. Maussa se makeuttaa savua ja happamuutta. Punaiset sävyt hieman vaimenee. 


Bourbon cask on melestäni säväyttävämpi niin tuoksulta kuin maultakin ja on oikeastaan juuri sellaista mitä nuorelta savuviskiltä toivon. Tämän savuisuus on todella hyvää omaan makuuni. Toi mieleen hieman Ardbegin very young tuntemukset. Sherryviimeistely jätti hieman "tavallisemman" olon ja siltä olisi ehkä toivonut jotakin lisää tai poikkeavampaa. 


Harviestoun Ola Dubh ja Ola Dubh 30

"It all started on a sunny day on October 5th, 1983...." 
Näin alkaa laatuoluiden luojan Ken Brookersin tarina. Yksi kyseisistä laatutuotteista on 2000-vuonna alkunsa saanut Harviestoun Old Engine Oil. Tämä skotlantilainen porter on Ola Dubh-sarjan perusta. Ola Dubh (Gaelin kielellä musta öljy) oluet ovat kypsytetty tynnyreissä, joissa aiemmin on kypsytety Highland Park tislaamon viskiä. Tämä "sarja" sai alkunsa vuonna 2007 ja oli ensimmäinen olut, jonka pullot olivat numeroituja ja kypsytetty tietyn viskitislaamon tynnyreissä.

Oman varaston "Dubhit" perhekuvassa

Harviestoun Ola Dubh 30, 8%

Oluen perustana on siis käytetty Old Engine Oil porteria, joka on pantu 10,5%:ksi. Käyteyt humalat ovat Galena, East Kent Goldings ja Fuggles. IBU 40. Pullon mukaan tuote sisältää ohraa, kauraa ja vehnää. Tämä olut on kypsytetty 6kk tammitynnyreissä, joissa on aiemmin kypsytetty Highland Parkin 30yo single malt viskiä. Tämä on siis "limited edition"-sarjaan kuuluva ja valmistetaan pienissä erissä. Aika lupaavaa eikö? Katsotaan, nuuskitaan ja maistetaan. Pullotettu maaliskuussa 2009. Muutamia vuosia on siis saanut kypsyä pullossa.

T: Tästä löytyy hyvin viljaa. Paahtunutta ja miedosti savuista viljaa. Aamiaismuroja, imelää makeaa mallasta, kahvia, tummaa suklaata, paahtoleipää ja pähkinäsekoitusta. Mämmiä. 
M: maltaisuus ja viljaisuus tulee heti paahtuneen leipämäisyyden ja mämmin kanssa. Tummaa suklaata, imelää fariinisokeria, paahtoleipää, ruisleipää, kuivaa hedelmää (rusinaa ja karpaloa), saksanpähkinää hunajaa ja pomeranssin kuorta. 
Hyvä olut kertakaikkiaan. Paksun tuhti ja oikein viljaisan leipämäinen. Kauraisuuden voi myös hyvin tunnistaa ja mielestäni oikein hyvä lisä tähän. Tämä tuo itselleni hyvin mieleen mämmin ja ainakin minulle hyvällä tavalla. Nautiskeltavaa.

Nautittu Ola Dubh 30

19 heinäkuuta 2013

Bowmore 12yo OB (2012) ja 15yo Mariner (2013)

Maistelin rinnakkain kyseisiä bowikoita. Näitä on maistettu ennenkin ja muistikuva olisi, että Mariner on parempaa ja ytimekkäämpää. 15yo Mariner on travel-retail versio.

Bowmore 12yo OB, 40% (2012)

T: Pehmeähkö toffeesavuinen, lämmintä turvetta, pientä lääkemäisyyttä ja hieman lakritsia. Myös jodia ja levää hieman taustalla.
M: Kuivan ja makean savun kompromissi, vaniljainen ja muutenkin mausteinen makuprofiili. Muskottia, hunajaa, kevyesti lakritsia ja yrttiä, turvetta ja merellistä suolaisuutta. Aiemmin olen pitänyt tätä turhan pliisuna varsinkin alkumaultaan. Olen huomannut, että tätä kannattaa pitää suussa kauemminkin, jotta maku hyökkää isommalla voimalla.


Bowmore 15yo Mariner, 43% (2013)

T: Kuivempaa ja tiukempaa savuisuutta. Raikkaita hedelmiä ja enemmän lakritsia ja lääkemäisyyttä. Tuoksu on "kylmempi" hyvällä tavalla. Karamellisoitua appelsiinia ja merellistä jodia.
M: Tämä tulee paremmalla voimalla kuin 12yo. Tässä on juuri sitä mitä hieman kaipaisin lisää 12-vuotiaasta. Pippurista voimakkuutta, kuivempaa savua, kylmää vaniljaa ja suolaisuutta. Myös merilevää ja yrttiä. Jälkimaku on savuisempi ja kuivempi kuin edellisessä. Tietyllä tavalla tästä puuttuu 12-vuotiaan monipuolisuutta ja syvyyttä, mutta ne maut joita tästä löytyy, löytyy selvempänä ja intensiivisempänä. Kuitenkin tämä jää pikkuisen yksinkertaiseksi.

Troubadour Mundus Vetus, 9%

Pubissa hanasta maistettu amerikkalaisvaikutteita saanut belgialainen tripel ruisolut. Nimi "Mundus Vetus" tarkoittaa vanhaa maailmaa. Troubadour on vuonna 2000 alkunsa saanut Gentissä sijaitseva panimo.

T: hapan ja humalainen. Suolaista hedelmää ja pientä yrttisyyttä. Aika yksitoikkoinen.
M: kitkerää humalaa heti alusta. Tasoittuu viljaiseksi ja suolaiseksi. Jälkimaussa tulee humala uudestaan ja maltaisuutta. Rukiin tunnistaa, mutta ehkä liika humalaisuus peittää allensa hienot vivahteet.

 

17 heinäkuuta 2013

Trappistes Rochefort 6, 7,5%

Pitkästä aikaa lasissa belgityylinen olut, Trappistiolut. Tämä olut on yksi kolmesta "korkista". Olutta valmistaa belgialainen trappistien panimo Notre-Dame de Saint-Rémyn luostarissa lähellä Rochefortia. Olutta on valmistettu vuodesta 1595. Heillä on kolme olutta,  Rochefort 6 (7,5 %), Rochefort 8 (9,2 %) ja Rochefort 10 (11,3 %). Näiden suurin ero, on alkoholipitoisuus sekä maltaiden paahtoaste, 10:n ollessa tummin ja vahvin. Oluen numero tulee ominaispainoasteikosta. Tämä määrittää vierteen tiheyden suhteessa veden tiheyteen. Esimerkiksi Rochefort 6 oluella tämä on noin 1,060, Rochefort 8:lla puolestaan noin 1,080 jne. Mitä isompi ominaispainonumero, sitä vahvempi olut. Nyt maisteluun.


T:Kohtalaisen raikkaan pahtunut, tumman hiivainen, hieman sitruksinen ja suolainen. Lasissa pyörteilyn jälkeen tulee lisää hentoa mokkaa ja pähkinää. Humala on aika piilossa. Tuoksu on ihan mukava.
M: Paksu suutuntuma, makuja alkaa pulppuamaan heti; toffeeta, makeaa hiivaa, sitrushedelmiä, suklaata, fariinia ja hieman kahvia. Yllättävän kermaisa ja täyteläinen, mutta maku on kuitenkin yksinkertaisempi kuin tämän isoveljillä. Jälkimaku jää lyhyeksi ja kevyeksi. Oikeastaan hyvän alun jälkeen tämä jotenkin hieman lässähtää kasaan nopeasti. Kuitenkin hyvä olut kaikenkaikkiaan varsinkin, jos haluaa hieman kevyempää ja kesäisempää, mutta maukasta luostariolutta.


16 heinäkuuta 2013

Alvear PX 1927, 16%

Moni viski on jälkikypsytetty tai "viimeistelty" PX-sherryssä. Kyseinen Pedro-Ximénez- viini on erittäin makea jälkiruokaviini. PX on sherryisytä kaikista makein laji. Se valmistetaan Pedro-Ximénez rypälelajikkeesta kuivattamalla rypäleet auringossa rusinoiksi, jonka jälkeen niistä saatu viini kypsytetään solera-menetelmällä. Tämä metelmä tarkoittaa sitä, että viinejä säilytetään tynnyreissä ja joka vuosi uuden vuosikerran valmistuttua, vanhimmasta tynnyristä pullotetaan yksi osa (yleensä korkeintaan neljäsosa) ja puuttuva osa täydennetään toisiksi vanhimmasta tynnyristä. Tämä  puuttuva osa puolestaan täytetään seuraavaksi vanhimmasta, ja niin edelleen, kunnes uusi vuosikerta täyttää tuoreimman tynnyrin.

Otsikon viini ei kuitenkaan ole sherryä, sillä se ei ole Jerez de la Fronteran alueelta. Tuote on kuitenkin muutoin valmistettu samoista rypäleistä ja samalla tavalla kuin aito PX-sherry.
Nimen 1927 viittaa vuoteen, jolloinka tämän tilan solera-järjestelmä perustettiin.

Tämän pullotteen viiniä on kypsytetty kyseisessä järjestelmässä viisi vuotta ja siinä on jopa 400g/l sokeria. Tässä on myös jostakin syystä käytetty lisäksi E-150 lisäainetta, joka on kaikille viskinystävillekin tuttu, sokerikulööri. Harmillista, sillä näinollen ei aito väri pääse oikeuksiinsa.


Alvear PX 1927, 16%

T: Erittäin luumuinen ja rusinainen. Makeaa siirappia, hentoa kahvia ja kaakaomaisuutta. Taustalla pilkahtaa myös oloroso-sherryille ominainen kuivattujen hedelmien kuiva aromi, pientä happamuutta ja rypälemäisyyttä. Tuoksu on varsin hyvä, kun sille antaa vain aikaa lasissa ja osaa nauttia siitä oikealla "asenteella". Jos tämän kanssa hätiköi, luulee haistavansa vain makeutta. Hieno rypäleisyys.
M: Lähes siirappinen viskositeetti valtaa suun. Siirappista makeutta, murskattua rusinaa, luumukiisseliä, kaakaota, vaahteraa ja pieni vivahde tammitynnyriä. Jälkimaku jatkuu erittäin sokerisena ja rusinaisena. Myöhemmin tulee kuivioihin kahvisuus, paahtuneisuus ja pähkinäisyys.

Onhan tämä todella makeaa ja ehkä saan tämän tuoksusta enemmän kiksejä kuin mausta. Espanjassa tätä nautitaan kyllä sellaisenaankin usein, mutta varsinainen perinne on nauttia tätä jäätelön kanssa (erillään).

Alvear kotikesäterassilla

Signatory Vintage Macallan 1997, 43%

12-vuotias vuonna 2009 pullotettu Macallan IB pullote. Kypsytetty Hogshead tynnyreissä numero 618 ja 619. Pulloja 753kpl.
Muutamia Macallanin pullotteita olen maistanut, mutta on jäänyt vähemmälle tämän tislaamon tisleiden maistelut. Tältä tämä IB pullote maistui.

T: Antaa vanhemman sherryviskin vaikutelman. Nahkaa, sikaria, metallisuutta ja vanhaa kylmää kellaria. Hieman yrttisyyttäkin löytyy. En olisi uskonut tämän olevan näin sherryisä. Kahvia, hieman turvetta ja toffeeta. Tuoksu on parempi kuin osasin odottaa.
M: Maku on myös vanhahkon sherryviskin kaltainen. Hieman ohuempi ja voimattomampi. Nahkaa, kuivia hedelmiä, etenkin rusinaa, viikunaa ja kuivaa banaanilastua, kermaista toffeeta, kahvia ja pientä ruohoisuutta. Hyvän makuinen viski, mutta tästä uupuu paksuutta/öljyisyyttä. Jää hieman vetiseksi suutuntuma. Jälkimaku on kuitenkin aika pitkä ja mukavan nahkaisa ja mausteinen. Kuivattaa suuta loppua kohden.
Kaikenkaikkiaan tämä yllätti minut positiivisesti.

14 heinäkuuta 2013

Loch Gorm vs Corryvreckan

Tuli käytyä Leijuvassa Lahnassa pienellä. Sieltä maistot kahdesta savuisesta.

Kilchoman Loch Gorm, 46%

Ensimmäinen erä sherrytynnyreissä kypsytettyä 5yo viskiä. 5 vuotta kypsytetty oloroso butts tynnyreissä ja viimeistelty 2kk oloroso hogshead tynnyreissä. 
T: suolaisen savuinen, tervainen ja nokinen. Sherry tulee myös mietona samoin lakritsi. 
M: semikuivaa savua, ei kovin likainen mutta hieman multaa löytyy. Salmiakkia, turvetta vähän, hieman mentholia ja kevyttä sherryisyyttä makeana lisänä. Kohtalaisen hyvin savu ja sherry sekoittuneena. Jälkimaku jää savuisena ja hieman kuivattavana. Kohtalaisen kevyt terävyydeltään. 


Ardbeg corryvreckan, 57,1% (2012)

T: tuoksu merellisempi ja toffeisempi. Jodia, yrttiä, merilevää, suolaa, kuparia. Savuisuus on aika piilevää. Turvetta kylläkin löytyy. 
M: terävämpi ja ytimekkäämpi. Lakritsia, puhdasta kuivaa mutta makeaa "Arttu-savua", lääkettä, vaniljaa ja viljaa. Terävyyttä löytyy aika sopivasti ilman vettäkin. Jälkimaku pitkä ja lakritsinen. 

Kyllä se niin on, että vaikka Kilchoman oli ihan hyvää, niin Ardbegiin vie kevyesti. Tasapainoisempi ja kokonaisuutena monimuotoisempi. Ehkä toiset 5 vuotta Kilcholle lisäaikaa.


Johnnie Walker 18yo Gold Label 43% (1990's)

Tuli maistettua otsikon blendiä Riihimäellä terassilla. Vanhempi 1990 luvulla pullotettu kulta-Johnny.

T: kanelinen, vaniljainen, tamminen ja kypsää kesähedelmää sekä hunajaa. Hieman neilikkaa ja japanilaiseen tyyliin kukkainen. 
M: maltillisen pehmeä ja mausteinen. Kohtalaisen täyteläinen, hunajainen ja tamminen. Jälkimaussa tammitynnyriä lisää sekä omenapiirakkaa. Hento savuisuus. Kohtalaisen maukas ja pehmeä blendi. Tulee mieleen Japanilainen Hibiki 12yo. 

12 heinäkuuta 2013

Viking Amorella ja Grace

Tuli tehtyä dining-risteily Turusta Ahvenanmaalle. Ensin Amorellalla Ahvenanmaalle ja siellä heti vaihto uuteen Grace risteilijään. Matkalla tuli maisteltua muutama viski. Ohessa niistä.


Glenfiddich 21yo Gran Reserva, OB, 40% (2012)

Tämä on perusrangen tuote. Viski on viimeistelty tynnyreissä, joissa on aiemmin kypsynyt karibialaista rommia. 
T: pustävän greippinen, hieman savua ja turvetta, raikasta vettä. 
M: laatublendin pehmeys on ensimmäinen asia joka tulee mieleen. Itseasiassa J.W. Blue label tulee mieleen. Pehmeän maltainen, miedon savuinen, luumua, vaniljaa, greippiä ja pomeranssia. Tämäkin ihan hyvää, mutta 21-vuotiseksi ehkä turhan yksinkertainen. Kuitenkin mukavaa pehmeyttä ja kuitenkin samalla pientä savua ja kirpeyttä.


Laphroaig 13yo Brodir, 50,5%

T: kuivaa savupuuta, tammea, lääkettä, sitruunaa, lehtipuuta ja jodia.
M: lakritsia, savua, sitruunaa, suolaa ja vaniljaa. Jälkimaussa lisää vaniljaa ja sitruksia. Myös lakritsi jää pyörimään suuhun. Aika raikas ja hyvä lappari.


Viking Grace:lla on mahdollisuus maistella taxfree myymälässä mm. viskejä 1e/cl. Niinpä tartuin tilaisuuten ja maistelin muutamat viskit sielläkin.

Glenfiddich 19yo Age of Discovery, Bourbon cask, 40%

T: Tyypillinen bourbon cask vaikutelma. sitruksia, greippiä ja vaniljaa. Kuiva tuoksu. Lasissa seisseenä avautuu fariinisokeria.
M: Greippinen, sitruksinen ja vaniljainen. Aika ohut ja miedosti öljyinen. Maku avautuu ihan mukavasti mausteiseksi ja miedon savuiseksi. Savu on oikeastaan "tarttunutta" savua. Ihan ok, mutta hintaisekseen ehkä tyyristä kuitenkin.


Glenfiddich Cask of Dreams, Nordic Oak edition, 48,8%

T: Tammipuuta, vaniljaa, päärynää, omenaa ja pahtunutta sokeria.
M: Tammen maku tulee heti vastaan, mutta puisempana ja raaempana kuin yleensä. Tavallaan puhtaampi ja pehmeämpi puun maku. Vaniljaa, inkivääriä ja omenaa. Jälkimaku aika lyhyt. Täytyy maistaa lisää myöhemmin, koska nyt jäi vähän pliisu fiilis.


Glengoyne 21yo, OB, 43% (musta etiketti)

T: Taas sitä hyvää sherryviskiä. Nahkaa, mokkaa, luumua, rusinaa, pähkinää, vanhaa kellaria, vatekaappia ja hunajaa. Hyvä tuoksu.
M: Samoilla linjoilla kuin tuoksu. Nahkaa, luumua, rusinoita, kookosta, kahvia, tummaa suklaata ja aprikoosia. Jälkimaku sopivan kuivan tanniininen. Pitkä.





Kilchoman Single Cask release, sherry cask# 452/2007, 59,3% for Viking Line

Tislattu 2007 ja pullotettu 2012. Eli reilu 5-vuotisesta sherryviskistä kyse. Pyysin myyjää avaamaan pullon, koska "maistiaisvitriinissä" ei ollut. Myyjä suostui.

T: voimakkaan savuinen ja tulinen, makeahkoa viiniä, turvetta ja mausteita.
M: voimakas kirvelevä, mutta hyvä savuisuus. Menee sellaisenaan, mutta pienin siemauksin. Vesilisä pehmentää terävyyttä. Makuprofiili jää silti aika samankaltaiseksi. Voimakkaan savuinen ja sherryinen viski. Nuori, mutta hyvä sellainen.


Grace:n valikoima oli ihan hyvä, mutta oikeastaan olisin odottanut enemmän. Vanhalla Amorellalla oli valikoimissa reilusti enemmän viskejä. Maistelutiski oli kyllä erittäin positiivinen lisä.
Mukaan tarttui tietenkin tuliaisia itselleni. Maistellut Kilchoman SC 2007, Glenfiddich cask of dreams, Glengoyne 21yo ja Glenfarclas 1994 The Family Casks.

Maistelutiski. Kuvassa maistettu Kilchoman (toinen vasemmalta)
ja kaksi maistettua Glenfiddichiä (kolmas ja kuudes vasemmalta)

Turku ja Kerttulin kievari

Paikasta on sen verran tullut mainintoja viskifoorumille, että pitihän se katsastaa pienen kesäisen Turkureissun yhteydessä. Piiloisa paikka ja mukavasti 300m päässä maijoituksestani.
Hyllyjä tosiaan koristelee reilu 200 pulloa viskejä. Mukavan oloinen mesta muutoinkin. Rauhallisuus, pienuus ja hinnat jäi mieleen positiivisena.


Ensimmäinen viskivalinta oli Balvenie. Omaa kaappia koristaa kyseinen pullo, joten maistelin sen ennen oman pullon avausajankohtaa. 


The Balvenie 14yo Roasted Malt, 47,1%

T: samaa pesuainetta kun olen löytänyt muistakin Balvenieista. Pientä pistävää laventelisuutta, mallasta, sitrusta ja hunajaa. Ei mikään spessu. 
M: alun happamuuden ja sitruksisuuden jälkeen maku pehmenee hieman hunajaisemmaksi ja viljaisaksi. Jälkimaku aika kevyt ja ohut. Hieman vaniljaa ja aavistus fariinia. 

Hieman oli pettymys. En oikein löytänyt mitään uutta tästä. Tuli lähinnä mieleen edelliset maistetut Balveniet, varsinkin single cask. Täytyy vielä tutkailla uudelleen tilaisuuden tullen.



The Balvenie 17yo Madeira Cask, 43%

T: nyt tulee jo erilaista fiilistä. Lämmintä mausteisuutta ja pehmeää hedelmää. Viinin tuoksu tuntuu alussa hyvin. Toffeeta. Lasiajan kanssa paahtunutta mokkaa. 
M: maku alkaa makeampana ja mausteisempana kuin yleensä Balvenie. Hieman tulee mieleen Portwood. Fariinisokeria, hunajaa, luumua, vaniljaa, suklaata ja miedosti laventelia. Saippuaisuus on aavistuksen pientä. 
Tämä toimi paremmin kuin edellinen. 


Hazelburn 8yo Sauternes wood, 55,9%

5 vuotta refill Bourbon tynskissäm jonka jälkeen 3 vuotta Sauternes tynnyreissä. 
T: pölyinen ja imelä. Hapanta hedelmää, paljon toffeeta ja kermaa, pientä nahkaisuutta ja viinimäistä tunkkaisuutta. 
M: sellaisenaan erittäin kireä. Makeaa puuta ja ylikypsää luumua. Ihan hyvä jälkimaku. Pehmeää viljaa ja makeutta. Veden lisäyksen jälkeen toffeeta irtoaa entisestään ja hedelmäisyys lisääntyy tuoksussa. Alun kireys rauhoittuu, mutta siltikin jää tulisuutta. Huonona puolena tiivistynyt makeus ja luumuisuus vähenee jälkimaussa. Pidin sitä hyvänä. Jälkimaku on silti kohtalaisen pitkä. 
Aika villi vielä reilun vedenkin jälkeen. 


Springbank 12yo Calvados wood, 52,7%

T: öljyistä mallasta, kirpeää vihreää omenaa ja turvetta. 
M: makeaa mallasta, öljyistä turvetta, vaniljaa, omenaa, pähkinää ja pientä kuivaa savua. Jälkimaku hyvällä tavalla mausteinen ja omenainen. Myös vähän suolaisuutta. 

Näistä maistoista melkeimpä tämä viimeisin Springbank toimi parhaiten. Tämän tislaamon mallasjuomat uppoaa minuun. Mukavan huokeita hintoja kyllä. Keskiverroin maksoin noin 4-5€/2cl.


07 heinäkuuta 2013

Glenfarclas The Family Cask 1991, 57,9%, cask# 5623

Glenfarclas lanseerasi vuonna 2007 "The Family Cask"-sarjan, jossa alunperin olivat pullottaneet yksittäisiä tynnyreitä heidän vuosikertatislettään aina vuodesta 1952 vuoteen 1994. Toisinsanoen syntyi 43 Single Cask pullotetta. Tästä eteenpäin tarkoitus oli jatkaa sarjaa vuosi vuodelta ja sen jälkeen onkin tullut useita pullotteita ulos. Aika kehuttuja ovat pullot olleet ja hintaakin kertyy jokaiselle. Tosin huomioon otettava seikka, että vanhemmat ovat kuitenkin kohtuu hintaisia kun miettii tisleen ikää ja vastaavan ikäisiä tisleitä muilta tislaamoilta.


Nyt kävi lasissa yksi näistä herkkutisleistä, vuoden 1991 single cask #5623.

T: Ensivaikutelma, VAU! Juuri sitä mitä laadukkaalta sherryherkulta kaipaan. Nenä uppoutuu lasiin ja herkullinen tuoksu pitää kuin kiinni nenästä eikä nuuhkimista haluaisi lopettaa. Vanhaa nahkakangasta, kosteaa kellaria, omenaista kanelipiirakkaa, kenkälankkia, kuivia hedelmiä, mokkaa, suklaata, rusinaa ja kaakaopuuta. Kaikkea hyvällä tavalla ja vieläpä hyvin miellyttävällä voimakkuudella. Tuoksu lupailee kyllä paljon. Lasissa seisseenä tuoksu pehmenee hieman ja tasoittuu, muttei muutu yhtään pliisuksi.

Family Cask 1991
M: Maussa yhdistyy paljon samoja asioita kuin tuoksussa. Ensin pientä kitkerähköä nahkaa, suklaata, kahvia ja hedelmäistä luumukiisseliä. Maku jatkuu tasoittuen makeahkoksi sherryisäksi mausteiseksi kermaliemeksi. Sitten kuivattaa suuta hieman ja alkaa mausteiden pyörre. Neilikkaa, suolaa, maustepippuria ja inkivääriä. Jälkimaussa vaniljaa, pähkinää, muskottia ja nahkaa. On kyllä herkkua.

Tämä toimii hyvin ilman vettä ollenkaan. Vesi lisää kaakaovivahteita ja hiukan mausteisuutta tuoksussa, mutta samalla leikkaa ja yksinkertaistaa hieman tuoksua. Maussa se tuo hiukan öljyisyyttä ja sherryisyyttä, sekä kuivattaa enemmän jälkimakua. Toimii myös veden kanssa kunhan on varovainen.
Maku lunasti melkeimpä sen mitä tuoksu antoi odottaa ja mielestäni kyseessä on loistava sherryviski.

06 heinäkuuta 2013

Springbank 21yo, OB, 46%, (2012)

Kyseinen pullote osui silmään käydessä yhdellä Gallows Birdissä Espoossa. Pitihän sitä ottaa maistiin.

T: viljaisaa mausteisuutta, sherryä, vaniljaa, sitrusta, öljyisyyttä ja hieman rusinaa. Aika raikas profiili. Herkku tuoksu.
M: öljyistä makeutta, hieman jodista savuisuutta, pientä suolaisuutta, pippuria ja hieman lääkemäisyyttä. Jälkimaku on hedelmäinen (omenaa, luumua ja päärynää), vaniljaa ja neilikkaa. Tätä ennen on kuitenkin pohjalla muutamat maistit, joten tämä on maistettava ajan kanssa uudelleen. Tuoksu jäi mieleen tosi hyvänä. 

Savuisten maistelua Heinäkuussa 2013

Järjestettiin maisteluilta ja paikalle eksyi lähinnä savuisia viskejä joiden mukana yksi blendi-japsi. Suurin osa näistä viskeistä on jo maisteltu ja niiden osalta nuottien kirjoittelu jäikin pois ja keskittyminen oli lähinnä uusissa tuttavuuksissa.
Maistelu aloitettiin marinoimalla suuta Famous Grouse Blackilla. Marinoinnin jälkeen päästiin itse asiaan ja aloitettiin illan "vieraalla", eli savuttomalla japsilla.


Nikka 'Gold & Gold', 43%, OB, +/-2008

T: kukkaista raikkautta, hedelmäisyyttä ja pientä kumisuutta. 
M: alkaa pehmeänä, jopa pliisuna, mutta suussa avautuu aika pian ja muuttuu kohtalaisen hyväksi. Mausteisuutta, kihelmöivää hedelmää ja kukkaista aromia. Maku ei kuitenkaan yllä erikoisiin ulottuvuuksiin,vaan jää aika persoonattomaksi. Ihan ok perus blendi-japsi.


Bruichladdich Octomore 02.2, Orpheus, 61%

T: reilu turve ja savu, lämmintä ummehtuneisuutta ja pientä makeutta. 
M: vahva kirvelevä savu tulee lähes heti, mutta myös hyvää makeutta ja marjaisuutta sekä hunajaa nousee esiin. Toimii suun marinoinnin jälkeen, mutta saattaa olla liian tujua "raakaan" suuhun. Jälkimaku jää hyvänä hilloisuutena ja savuisuuden sekä mausteisuuden yhdistelmänä positiivisena mieleen. Ei haittaisi omistaa pulloa.


Bowmore 15yo Mariner, 43% 

T: Yrttisyyttä ja hedelmäisyyttä. Turvetta ja kumisavuisuutta löytyy toffeen kera. Ei sytytä erikoisemmin tuoksun perusteella.
M: Hieman tylsä suutuntuma. Savuisuutta löytyy kohtalaisen paljon, samoin hedelmää, mutta mausteita aika niukahkosti. hitusen yrttisyyttä/jodisuutta. Jälkimaussa jodisuus muuttuu savuisaksi suolaksi. Parempiakin Bowmoreja on juotu, mutta tämä on ytimekkäämpi kuin viimeksi maistamani perus 12yo. 

Illan maistuvimmaksi viskiksi ylsi tällä kertaa Octomore ja Ardbog.

Illan valikoima

01 heinäkuuta 2013

Viskit Barcelonassa

Loman ohessa tuli tietysti katsastettua lentokenttien viskivalikoimat sekä viskitarjonta Barcelonassa ja Calellassa. Suomen lentokentän päässä valikoimahan on niukahko ja jollei matkusta pidemmälle ei verottomuudestakaan saa hyötyä.

Barcelonan kentälle saavuttua tuli hymy huulille, kun huomasin duty-free myymälässä meneillään olevan WhiskyFest teeman. Tämä tarkoitti käytännössä maistiaisia ja kymmenkunta erikoisvalikoiman pulloa (ei normaalisti valikoimissa). Valikoima oli muutoin aika saman tasoinen kuin Helsinki-Vantaalla, mutta monien tuotteiden hinnat olivat hieman alhaisemmat. Otin tietoisen riskin ja jätin tuliaisten oston vasta paluumatkalle jolloinka mukaan tarttui Balvenien 16yo Triple Cask 75€/70cl hintaan. 12yo olisi ollut 55€/l. Muutoin en enään paljoa haikaillut muiden tisleiden oerään kun Barcelonasta oli kuitenkin jo 5 pulloa tarttunut mukaan. 

Barcelonan viskikaupat oli selvitetty jo etukäteen. Käytännössä siellä on yksi ketju, LaFuente. Tämän ketjun myymälöistä (oliki nyt 4-5 kpl Barcassa) Carrer de Aragon 240 omistaa isoimman valikoiman, reilu tuhat pulloa eri viskejä. Tämän paikan myyjä oli aika nihkeä. Vaikka puhuin hänelle espanjaa, niin palvelu oli silti jotenkin nihkeä. Muutoin valikoima oli ihan hyvä. Hintataso vaihteli, mutta pääasiassa halvempi kuin Alko ja jotkin tuotteet oli reilusti halvempaa. 
Täältä mukaan tarttui kolme pulloa.



Tämän vieressä (noin 50m) oli toinen tämän ketjun liike (Colmado Quilez), jossa oli ehkä arviolta toista sataa pulloa. Liike keskittyi lähinnä viineihin ja muihin herkkuihin. 
Tsekkasin myös kaksi muuta ketjun liikettä, mutta niissä valikoima oli jo aika suoppea keskittyen vain peruspullotteisiin.


lähellä Barcan rantaa oli viekä yksi liike, Vila Viniteca. Tämä liike on keskittynyt lähinnä viineihin, mutta riveistä löytyy useita kymmeniä perusviskejä ja lisäksi joitain varsin erikoisiakin. Hintataso on kohtalainen. Löytyipä hyölyssä myös 30yo Springbank ja 40yo Balvenie. Itselle mukaan tarttui muutama Springeri, tosin ei kolmikymppinen. 

Näiden lisäksi löytyi muutama muu pienliike, joissa hinnat oli kuitenkin suomen tasoa ja valikoima muutamaa poikkeusta luukuunottamatta peruskauraa tai huonompaa. 

Kapakoissa/kuppiloissa on onneton valikoima, jollei johonkin skottilaiseen/ irkkuun tietään löydä. Cardhua, J&B, Ballantines, DYC, Four Rouses, Glenfiddich 12 ja JD. nämä oli myös markettien vakiovalikoima joiden lisäksi löytyi jos jonkinmoista mielikuvitusviskiä (lue noname) a 5-20€/pullo. 


Kaljalle Calellassa, tilalle sherryä

Hellepäivänä iski olutkärpänen ja oli päästävä rannan jälkeen terassille oluelle. Hetken käppäilyn jälkeen löytyi sopiva paikka nimeltä Bodega la Riera.
Tiskillä kysyin outvalikoimaa ja päädyin Voll-Damm doble malta 7,2% olueen. Etiketissä lukee tämän olevan "märzenbier" tyylistä. Tässä on käytetty kaksinkertainen määrä maltaita normireseptiin verrattuna (Damm lager). No jokatapauksessa olut oli aika kevyt, ehkä hieman paahteisempi ja viljaisempi. Ei mitään erikoista.

Tämän paikan juttu oli kuitenkin tiskin takana, sillä siellä oli noin kymmenkunta viinitynnyriä. Huomasin yhdessä tynnyrissä lukevan "Jerez dulce" ja tätä pyysin copitaksen. Tuote oli kuitenkin niin loppu, että siitä tuli vain jämät. Baarimaija kuitenkin antoi minun maistaa tätä. Oli todella hyvää. Vahva, latautunut ja tiivisteinen. Tuoksu oli uskomattoman monipuolinen. Maku samaa luokkaa. Harmi kun loppui. Täti antoi kuitenkin maistaa kahta muuta. Malaga Dulce ja Moscatel. Nämä olivat kuitenkin yksinkertaisempia kuin Jerez. 

Tästä paikasta ja "oluttuokiosta" tuli aika mukava. Täytyy pistäytyä toistekin ajan kanssa. 

Brooklyn Brown Ale, 5,6%

Calellassa iltaa viettämässä Flamencon ääressä. Tunnelma on kovin espanjalainen, mutta ei anneta sen häiritä, sillä lasissa on nyt otsikonmukainen ale.

T: pihkaisa humala amerikkalaiseen tyyliin. Hieman karamellia ja toffeeta sekä paaheteisuutta. 
M: mukavan kastanjainen, paahtunut ja sopivan humalainen. Tämä on tähän hetkeen sopivampi kuin monille nenä päähän. Pientä karamellisuutta, pihkaisuutta, kahvia, minttua, paahdettuha saksanpähkinöitä ja manteleita, tummaa merisuolaista suklaata ja hiivaista mallasta. Oikein hyvää.

SPEC SHEET
Style: American Brown Ale
Malts: British Two-row Malts, Belgian Aromatic Malts, American Roasted Malts. Contains Wheat.
Hops: Willamette, American Fuggle, Cascade
Alcohol by Volume: 5.6%
IBUs: 30
Original Gravity: 15.5° Plato

Espanjalaiset "massa"laatuoluet

Aiemmin tykännyt tietyistä espanjalaisista oluista mutta nyt maistettuna muutamat eivät ole säväyttäneet.
Nyt ilmeisesti espanjassa on panimot alkaneet tuottaa myös "laadukkaampia" oluita. Melkein jokaiselta isolta panimolta on tullut markkinoille jonkinlainen erikoisversio tavallisesta oluesta. Yhteistä näillä näyttää olevan se, että maltaiden laatuun ja määrään on kiinnitetty enemmän huomiota. Nämä ovat kaikki myös kypsytetty "varastoissa/kellareissa" tynnyreissä tai muissa "ei massa-astioissa". Näistä on nyt tullut muutama maistettua. 

Cruzcampo Gran Reserva 1904, 6,4%

T: mäskin viljaisa ja paahtunut tuoksu. Ei mitään erikoista. 
M: reilusti enemmän luonnetta kuin aiemmissa "perus espanjalaisissa". Maltaista makeutta ja humalaa. Jälkimakukin tuntuu jo paremmalta. Kuitenkin jokin sotii tasapainoisuutta vastaan. Jotenkin tuntuu, että alkoholi ja muu makumaailma eivät ole sekoittuneet hyvin. Mutta tämä alkaa jo olemaan "kunnon" oluen makuista.
San Miguel Selecta XV, 6,2%

Tässä oluessa on käytetty kolmea eri keskieurooppalaista humalalajiketta ja kolmea eri mallaslajia. Lopuksi olut on kypsytetty erityisissä varastoissa. 
T: makeahko murskattu vilja, mieto humala ja pientä teollista käymistä. 
M: miedon humalainen ja paahtunut, jonkinverran viljaisa ja jauhoinen. Ei mitenkään erityinen. Aika kevyt laageri tämäkin. On kyllä maukkaampi kuin perus Miguel. 

Glenfiddich 18yo, OB, 40% (2012)

Helsinki-Vantaan lentokentän valikoimia katsastaessa silmä osuu sopivan kokoiseen 20cl puteliin otsikon tislettä. Lentokentän valikoima muutoin on kohtalaisen suppea ja kallis, varsinkin jis matkaa EU:n sisällä ja ei saa ostaa verovapaana.
Glenfiddichiltä olen maistanut aiemmin perusvalikoimasta 12, 14 ja 15-vuotiaat. Kaikki ovat olleet kategoriassa "ihan hyvää", mutta mikään niistä ei ole loistanut edukseen. Myös erikoisemmista eristä on maisteltuna muutama, mutta niistäkään ei sitä säväyttävää versiota ole löytynyt. Kaikki ovat kuitenkin olleet ihan hyviä. Katsotaan miten tämä 18-vuotias säväyttää. 

T: kypsää ja lämmitettyä omenaa, kanelia ja hieman laventelia. Mallasta ja pölyistä kuivahedelmä sekoitusta. 
M: maku yllättää makeudellaan. Tulee heti bourbon tynnyreiden mausteisia vaikutteita jota kuitenkin ex-oloroso tynnyrit hieman pehmentää ja antaa paahteista vivahdetta. Kohtalaisen ytimekäs ja voimakas 40% viskiksi. Jälkimaku on tasaisen pehmeä, muttei anna mitään erikoista säpinää. Pientä sokeriruokoisuutta. 

Taitaa olla niin, että tämäkin Fiddich menee "ihan hyvää" luokkaan, vaikkakin ensitunnelmat on ihan hyvät ja tuntuu, että jos tarkoitus on ollut tehdä 50/50 bourbon/sherry- viski, niin tässä ollaan onnistuttu. Kuitenkin jäin kaipaamaan hieman jotakin lisää.


Uusintamaisto 18.7.2013:

Tämä on alkanut maistua aika hyvälle. Hieman ilmaa saaneena alkaa syvyys ja mausteisuus jotenkin korostumaan. Vertailuna maistoin vierellä Glenfiddich 15 Year Old Distillery Edition, 51% ja täytyy myöntää, etä vaikka olen kaivannut monesti hieman lisävoltteja näihin GF:n, niin tässä tapauksessa 18yo lakaisee lattioita tuolla 15-kesäisellä DE:llä. Paljon maukkaampi ja monipuolisempi. Sekä tuoksu että maku.