29 marraskuuta 2015

Serbia matkaraportti 2015

Muutaman sana talteen Serbian reissusta, jos vaikka tulevaisuudessa täytyy palata asiaan. Kiteytettynä Serbia ei ainakaan kahden maan suurimman kaupungin osalta ole mikään erityinen olut/viskimaa. Toki viikon pituinen matka ei antanut tietenkään kattavaa kuvaa tarjonnasta, varsinkin kun työasiat veivät 80% ajasta.

Tarkemmin tuli kuitrenkin tutustuttua maan toiseksi suurimpaan kaupunkiin Novi Sadiin. Muutaman hyvän paikan löysin oluiden nautiskeluun, joista varteenotettavin lienee irkkupubi The Red Cow (osoite: Ugao Zmaj Jovine i Dunavske ulice, 21000, Novi Sad). Kyseisestä paikasta löytyi 4-5 hanaa, joissa ei tosin mitään suurempia herkkuja ollut, mutta pullo-olutvalikoima oli reilu verrattuna moniin muihin paikallisiin paikkoihin. Hintatasokaan ei päätä huimannut, laadukkaat oluet olivat kohtuullisesti hinnoiteltu, pääosin alle 3 € pullo. Mukavaa musiikkia, hyvää olutta ja ok palvelu.




Punaisen härän lisäksi löysimme toisenkin pubin jonka valikoimissa oli hieman enemmän laadukkaita oluita. Tehnologs Bar osoitteessa Maksima Gorkog 17/a Novi Sad, tarjosi muutaman hanan, josta löytyi paikallisia pienpanimo-oluita. Näistä tuli muutama maistettuakin ja oli kyllä hyvää tavaraa. Etenkin Kaš Ryezen IPA oli maukas ja tuore ruis-IPA. Hanojen lisäksi pullo-olutta löytyi muutama kymmen, joista BrewDog oli selkeimmin edustettuna. Pubista sai tietenkin ostaa kaikkia oluita myös mukaan, niin kuin Suomessakin.... eiku?






Näiden lisäksi erilaisia mukavia paikallisia kuppiloita oli runsaasti, mutta näiden oluttarjonta oli hyvin suppeaa. Paikallisista perusbulkeista Jelen Pivo oli selkeästi paras maultaan. Varsinkin LAV oli kyllä yksi pahimmista lagereista joita olen maistanut. Tosin tuon oluen kohdalla ulkomaalainen voi heittää hienon iskulauseen kauniille myyjälle: Can I have LAAAV please....

Ruokakauppojen olutvalikoimalla ei mahdottomia pääse kehumaan, mitä nyt toki vahvat löytyvät samoilta hyllyiltä ja tietenkin halvemmalla. Samoin väkevät alkoholit löytyi omilta hyllyiltä ja jokaisesta ruokakaupasta. Viskejä ei Serbiassa juuri harrasteta, joten niiden saatavuus oli hieman heikkoa. Yksi alkoholin myymiseen dedikoitunut kauppa, Vino i Tako To löytyi osoitteesta Maksima Gorkog 17a, Novi Sad. Perusviskit ihan ok hintaisia, mutta erikoisemmat olivat Suomen tasoa. Ohessa muutama kuva ruokakaupoista.





Serbian lentokentältä ei myöskään ihmeitä löytynyt, vaikka hintataso oli jotenkuten kohtuullinen. Rakiahan tuolla on se juttu, jota juotiin aina ennen ateriaa ja joka puolella ja näitä löytikin joka putiikista useampi vaihtoehto. Muutama niistä toki olikin aika hyviä ja "viskimiehen makuun". Kööpenhaminasta löysin ainoan tuliaiseni kaappiin, Hibiki 12yo noin 60 € hintaan. Paikallinen lentoyhtiö pitää palvelua hieman korkeammalla kuin finski – reilu kahden tunnin lennolla tarjottiin oikein menu....


Elämäni pahin kahvi....
ja yksi parhaista kahveista

25 marraskuuta 2015

Alkosta: Malmgård Tammiportteri ja Rekolan Talven Tähti (Jouluoluet 2015)

Kaksi jouluolutta, joista varsinkin toinen ollut suurennuslasin alla jo tovin. Taikasanana tammi tuo minulle heti lisäodotuksia, varsinkin kun on kyseessä tummapohjainen olut. Luvassa on siis mahdollisesti pehmeää tammisävyistä porteria (Malmgård) ja mausteisempaa maltaista alea (Rekola).

Tammiporter on Malmgårdin odotettu jouluolutvahvuus, jossa on nimensä mukaan uitettu tammilastuja kypsytysvaiheessa. Alkon sivujen mukaan olutta kypsytetty noin neljä viikkoa ennen pullotusta, joten kovin kauaa ei tammilastut ole aromeja luovuttanut. Reseptissä Vienna-, karamelli- ja suklaamaltaita, paahdettua ohraa ja humalina Perle ja Spalt Select. Alkon hinta 4,58€. Vaihtoehtona Tammiporterille löytyy Arctic Circle Ale.

Rekolan jouluvahvistus on Talven Tähti, jota löytyy myös maitokauppavahvuisena. Alkon version alkoholipitoisuus 5,6%. Hinta Alkossa 5,9€. Oluen reseptiikasta löytyy Alkon mukaan Pilsner-, kristalli- ja suklaamaltaat, Columbus-humalat, ja eurooppalaiset aromihumalat. Lisäksi olut on maustettu kanelilla, tähtianiksella, kardemummalla ja neilikalla.



Malmgård Tammiportteri, 6,6%

Tuoksu aika mieto ja kevyt. Vähän paahteisuutta, kevyesti kahvia ja ripaus lakritsia. Tammea ja savua en löydä. Mietoa siirappisuutta ja kevyt maltaisuus. Yleisesti aika kevyt tuoksu.

Maussa kevyt paahde, kahvia, etäisesti tummaa suklaata ja mietoa siirappisuutta. Suutuntuma on turhan kevyt, kaipaisin raskautta ja paksuutta. Jälkimaussa tulee mietoa katkeruutta ja kuivaa hedelmää. Hieno etiketti, sisällöltä jätti toivomisen varaa, ehkä odotin liikoja.



Rekolan Panimo Talven Tähti, 5,6%

Tuoksussa voimakas mausteisuus, jossa tähtianis ja kaneli selkeimmin esillä. Kuivakakkuinen ja miedon pistävä mausteisuus sekoittuu luumuiseen ja taateliseen hedelmäisyyteen. Maltaisuutta ja kevyt paahteisuus.

Maussa mausteisuus tulee tähtianiksen johdolla. Maltaisuus on hieman paahteista ja kevyen makeaa. Maustettua leipäisyyttä, miedosti paahdettua kahvia ja kuivattuja hedelmiä. Suutuntuma miedosti jauhoinen ja kevyehkö. Jälkimaku jää tahmaisen mausteiseksi.


21 marraskuuta 2015

Alkosta: Fuller's Vintage Ale 2015


Viime vuonna mainitsin tämän oluen kohdalla, että perinteisesti tätä vuosikertaolutta olen ostanut yhden kaappiin ja yhden heti nautittavaksi. Tällä kertaa kuitenkin jostakin syystä nihkeilin ja ostin vain yhden pullon maistoon. Miksi? Ehkä säilytystilan tilanne ja hinta hieman jarrutti, mutta asia korjattiin heti maistosta seuraavana päivänä – alta selvinnee tähän syy!

Sarjassaan yhdeksästoista Fuller's Vintage Ale saapui Alkon valikoimiin muutama viikkon sitten 8,98€ hintalapulla. Kova on hinta, mutta kova on ollut tämän tasokin yleensä. Viime vuonna oluesta löytyi poikkeuksellisesti myös jenkkihumalaa (Cascade ja Liberty), joka toi aika omanlaisen ulottuvuuden perinteiseen brittialeen. 


Tänä vuonna reseptiikka on kuitenkin taas perinteisempi ja kaikki ainekset brittiläistä tavaraa – tällä kunnioitetaan panimon 170-vuotisjuhlavuotta ja Maris Otter -mallaslajikkeen 50-vuotisjuhlavuotta. Humalina Target, Northdown, Challenger ja Goldings, sekä mallaspuolella juhlakalu Maris Otter. Juhlan kunniaksi panimo pisti kaikki Vintage Alet myyntiin, tosin useat aika suolaiseen hintaan. 
To mark the 50th anniversary of famous British malt variety Maris Otter, we’ve brewed our 19th vintage ale with all British ingredients.
Home-grown Target, Northdown, Challenger and Goldings hops work with the floor-malted Maris Otter to create a well-rounded beer that’s truly the best of British.

Fuller's Vintage Ale 2015, 8,5%

Tuoksussa pehmeää karamellisuutta ja makeaa raikasta maltaisuutta. Toffeeta,hunajaa ja ripaus yrttisyyttä. Kermatoffeisuus, karamellimaltaisuus, pähkinäisyys ja kevyt hedelmäinen humaluus on hienosti tasapainossa. 

Makukin on hienon tasapainoinen jälleen. Alkuun makea maltaisuus sekoittuu kevyeen greippisään katkeruuteen. Maltaisuus on kirkkaan makeaa ja hunajaista. Jälkimaku on pehmeä, pähkinäisen maltainen ja kevyen makea. Upean laadukkaan oloinen.




Muut arvioimani Vintage Alet

18 marraskuuta 2015

Maitokaupasta: Stadin Panimon American Pale Ale ja American Session IPA (tölkistä)

Stadin Panimon tölkkisarja sai jatkoa kun kauppoihin ilmestyi kaksi "amerikkalaista" lisää. Toinen näistä on pullostakin tuttu ja hiljattain lagerin kanssa vierekkäin maistamani American Pale Ale, kun taas toinen on uutuus, jota ei vielä olla maitokaupoissa nähtykään; American Session IPA.

Viime aikoina StaPa on herättänyt tunteita puoleen ja toiseen pienoisella Olvi-kohulla ja tulevaisuus näyttää hieman uhatulta veromätkyineen. Siitä huolimatta nyt saatiin onneksi kaksi tölkkiä lisää – hintakin näyttää pysyvän alle kolmessa eurossa tölkki, vaikka panimon muissa tuotteissa, etenkin Alkon, on tapahtunut kovempaa hinnanousua.

Reseptiikasta ei sen kummempaa tietoa, mutta oletan Pale Alen olevan samaa kamaa kuin pulloversion. katkeruudet APA 35 EBU ja IPA 60 EBU. Kovat on odotukset (etenkin American Pale Ale), sillä American Lager tölkistä on mielestäni yksi parhaista maitokaupan oluista.


Stadin Panimo American Pale Ale (tölkki), 4,5%

Tuoksussa raikasta ja tuoretta humalaa, joka on havuisen kuivaa ja sitruksista. Taustalla kevyt maltaisuus ja oranssia hedelmäisyyttä, josta tulee päällimmäisinä nektariini ja klementiini.

Maussa alkuun kevyt hedelmäinen makeus, joka kääntyy pian katkerammaksi. Suutuntuma kevyt, ei ehkä kuitenkaan ihan vetinen. Humalat ei tunnu kovin vahvasti, mutta on selkeänä. Hedelmäisyys ei ole niin sitruksista kuin American Lagerissa. Loppua kohde kuivuu hieman ja tulee appelsiinin kuorta. Helppo juotavuus ja kivan hunajainen suutuntuma jälkimaussa. Hieman toivon enemmän.



Stadin Panimo American Session IPA (tölkki), 4,5%

Tuoksussa enemmän pihkaista ja havuista humalaa kuin edellisessä. Hieman pellettimäisempi ja sitruksisempi. Raikkaus on vaihtunut hieman tunkkaisempaan päin. Hedelmäisyys on kirpeämpää ja jopa raakaa. Kevyesti karamellimaltaisuutta.

Maussa katkerampi ja havuisempi pihkaisuus. Greippisä hedelmäisyys sekoittuu miedon karamelliseen maltaisuuteen. Makuprofiili on tunkkaisempi kuin American Pale Ale- ja American Lager -oluissa. Runko on vähän siinä ja siinä ja jälkimaku jää myös aika yksinkertaiseksi. Ihan hyvä maitokauppa-IPA, mutta näistä kolmesta amerikkalaisesta kuitenkin se heikoin omaan makuuni.



15 marraskuuta 2015

The Balvenie 15yo Single Barrel Sherry Cask #16293 (OB)

Balvenie on melko hyvin tunnettu laadukkaasta tynnyrien käytöstä ja melkein voisi sanoa, että se on yksi tynnyripioneeri alalla. Viskien pohjakypsytyksenä käytetään pitkälti ex-bourbontynnyreitä, joka oli myös Malt Master David Stewartin suosikkitapa kypsyttää viskiä. Viime vuoden alkupuolella tislaamo julkisti kuitenkin hyviä uutisia tällaisen sherrykypsytyshörhön näkökulmasta – Balvenie 15yo Single Barrel Sherry Cask lanseerattiin markkinoille.


Eläkkeelle siirtyi pitkään valikoimissa ollut 15-vuotias Single Barrel (ex-bourbon), jonka hintakin pomppasi uutisten jälkeen korkeammalle. Kyseinen viski tuli markkinoille jo yli 20 vuotta sitten, vuonna 1993. Se oli ensimmäisen, tai toisen täyttökerran ex-bourbontynnyreissä kypsynyt viski. Itse olen kyseisiä pullotteita maistellut viitisen yksilöä ja pääpiirteittäin ne ovat olleet hyviä, vaikkei niistä mikään niin erityisesti mieleen jäänyt.

Balvenien Single Barrel -sarjaan kuuluu tällä hetkellä kolme pullotetta: 12-vuotias First Fill, joka lanseerattiin alkuvuodesta 2013, otsikon 15-vuotias Sherry Cask ja 25-vuotias Traditional Oak, joka maksaakin jo sitten sen 300-500€.

"Two decades on, I’m very proud to be sharing our passion for the unique qualities of whisky drawn from a single cask of a single distillation. Due to the variances of a natural product such as wood, no two oak casks - even of the same type and filled with spirit from the same distillation – will produce an identical single malt. The fact that each cask is unique in this way and that the contents of each cask will taste different is a lesser-known facet of the whisky-making process but it’s a magical one." – David Stewart.

Otsikon viski on kypsytetty viisitoista vuotta yhdessä oloroso-sherrytynnyrissä (eurooppalaista tammea). Kustakin tynnyristä saadaan korkeintaan noin 650 pulloa. Nyt maisteltavana on siis melko erilainen kokemus Balveniesta. Tähän saakka on ollut aika vaikeaa saada käsiinsä Balvenien sherrytynnyreissä kypsytettyä viskiä. Tietääkseni pullotteita löytyy ensimmäisen ja toisen täytön tynnyreissä levänneinä. Oman pulloni sain keskieuroopasta noin 70€:lla.


The Balvenie 15yo Single Barrel Sherry Cask #16293, 47,8%

Tuoksussa selkeästi Balvenien kirpeää maltaisuutta, jossa ripaus hunajaa. Sherryisyys on kohtalaisen vahvaa ja siinä on hienosti laadukkaan vanhan tynnyrin vivahteita – siis ehkäpä sellaisen nykysherrytynnyrin ja vanhan välimaastoa. Lasiajan jälkeen upeita mokkaisia ja suklaisia aromeja, viikunaa, taatelia ja runinaa. Hieno tuoksu, kannattaa vain antaa aikaa.

Maussa sherryllä on vahva ote, mutta myös Balvenien oma maltainen kirpeys pääsee ajoittain esiin. Hunajaa, ruokosokeria, kuivia hedelmiä ja suklaisia vivahteita. Suussa ei potki liikaa, mutta on voimakas ja kevyesti öljyinen. Jälkimaussa maukas hento maitosuklaisuus ja kuivien hedelmien tanssi yhdistettynä mokkanahkaiseen suutuntumaan. Hyvä viski.

Hieno sherryinen Balvenie, jossa tislaamon oma luonne sekoittuu kivasti laadukkaan tuntuiseen sherryisyyteen. On hyvä pitää mielessä, että tämä on yhden tynnyrin viski, joten vaihtelu on varmasti suurta, mutta tämän tynnyrin pulloja kannattaa metsästää.


11 marraskuuta 2015

Alkosta: Nøgne Ø God Jul (Jouluoluet 2015)

Norjalaisvahvuutena Alkon jouluolutvalikoimaan saapui Nøgne Ø God Jul reilu kuuden euron hinnalla. Minulle ennestään tuttu pullote, mutta uusintamaisto on paikallaan. Muistikuvien perusteella hyvin samea ja maltainen, jopa melko mämminen olut. Vaihtoehtona God Julille menisi hyvin Nognen toinen pullote, Rye Porter, mutta tähän saisi kaivaa jo seteleitä maksuksi.

God Jul on varta vasten joulusesongille pantu olut, jonka mallaspuolelta Alkon mukaan löytyy Maris Otter-, ruis-, special b-, melanoid-, paahto-, turvesavustettuja- ja kahvimaltaita. Humalina on käytetty Cascadea, Columbusta ja Bobekia. Panimon kotisivuilla mainitaan raaka-aineiksi Lager-, Munich-, caramel-, ja suklaamaltaat, humalina Chinook, Columbus ja Centennial. Joka tapauksessa ei siis joulumaustesoppaa, tai muuta ihmeempää, vaan suorasti maltaita ja humalia.



Nøgne Ø God Jul, 8,5%

Tuoksu on alkuun lähes kuiva, paahteisen lakritsainen, jossa muscovadosokeria ja tummaa kaakaota. Lämmetessä muuttuu hieman makeammaksi ollen näin sellainen puolikuivan oloinen. keskivertoa voimakkaampi paahteisuus, jonka mukana tummaaa kaakaojauhetta ja humalaa. Ympärillä kokonaisuutta parantaa miedon makea ja aromikas tumma ruokosokerisuus.

Maku on tumman maltainen, jossa palanutta kahvisuutta, tummaa suklaata ja kaakaojauhetta. Kevyesti mausteista kuivaa hedelmää (taateli) ja katkeraa miedon ruohoista ja kuivaa humalaa. Suutuntuma melko täyteläinen. Jälkimakuun jää kohtalaisen voimakas paahteisuus, mieto lakritsisuus ja hyvin maltainen kuiva kaakaojauheisuus.



10 marraskuuta 2015

60's Palaver 10.11.2015

Joensuun reissulla hallittu ja tiedostettu eksyminen 60's Palaveriin, jossa muutama olut ja viski. Paikka viimekertaisesta reissusta aika lailla entisellään, hanoja äkkiseltään laskettuna saman verran, samoin viskihylly... no en kyllä muista tarkkaan onko saman verran. Pikaisella silmäyksellä suosittelen maistamaan Lagavulinin DE 1996, Highland Park Odinin, Macallan Siennan ja Glendronachin SC:t. Näyttäisi löytyvän myös herkullinen SMWS sherry-Benriach...

Tällä kertaa tiistaipäivä vetänyt enemmän porukkaa paikalle. Ei ole Jaakko paikalla....
Hanoissa ei näyttänyt olevan minulle mitään erityistä juuri tällä hetkellä. Olisin toivonut kauteen sopivasti tuhdimpaa imperial stoutia tai vastaavaa. Olutkaapista kuitenkin löytyy myös tuhteja oluita, joten kyllähän tuolta saa mitä haluaa.


Ensimmäiseksi olueksi valitsen Põhjalan kurpitsaoluen, jonka maustamiseen on käytetty neilikkaa, kanelia, inkivääriä ja muskottipähkinää. Maltaina Pale malt, Cara pale, Crystal 50, Melanoid ja kauraa. Humalina Magnum ja Cascade. Tietenkin myös kurpitsaa.

Viskeistä teki mieli hieman tuhdimpaa ja sherryisempää, joten kunnon sherrypommia kylkeen Glendronachilta. 1990 tislattu, 2013 pullotettu. Kypsytetty PX Puncheon-sherrytynnyrissä (500l) ja pullotettu tynnyrivahvana. Single Cask -julkaisujen kahdeksatta erää. VYS kortilla saa -10% hinnasta.

Põhjala Saak, 6,7%

Tuoksussa tyypillistä kurpitsaoluen mausteisuutta - kanelia, neilikkaa ja inkivääriä. Kurpitsaisuus selkeänä ja hyvällä tavalla. Miedosti karamellisuutta ja kaurakeksiä, josta tulee mieleen myös pähkinävoi. Tuoksu on hyvä.

Maussa on jotenkin tiukka ja karkea alkoholisuus, vaikka ei voltteja niin paljoa olekkaan. Suutuntuma on sopivan samea ja humalatkin tuntuu, mutta jotakin häiritsevää tässä on. Alkumaussa mausteisuus tuntuu hyvältä, mutta katoaa ja palaa vasta ihan lopussa. Tuoksu lupaili enemmän.


GlenDronach Single Cask 1990/2013 22yo, Cask #2971, 50,8%

Tuoksussa huikeasti vahvaa sherryisyyttä, joka on makeaa ja kuivaa samaan aikaan. Reilusti nahkaisuutta, mokkaisuutta ja suklaata. Kuivattuja hedelmiä (taatelia, viikunaa, rusinaa) ja rusinakeittoa. Selkeästi PX:n tuomaa makeutta, joka sekoittuu kuivempaan olorosomaiseen nahkaisuuteen.

Maussa sherryisyys jyrää ja onneksi tutulla Glendronachin laadukkaalla otteella. Kuivattuja hedelmiä, nahkaisuutta, mokkaa, suklaata ja hieman moottoriöljyisyyttäkin. Makuprofiili muistuttaa 21-vuotiaan Parliamentin makua, ollen alkuun makea ja kuivuen loppua kohden. Suutuntuma omalla tavalla raskan, muttei öljyinen. Jälkimakuun jää runsas mausteinen sherryisyys ja nahkea mokkainen nahkaisuus. Herkkua sherrymonstereista pitävälle.



Näiden jälkeen katselin kaappeja ja huomasin uutta versiota Brewdogin kookospsykosta. Muistaakseni olen vanhemmalla etiketillä varustettua versiota maistanut taannoin, mutta en löytänyt blogiarkistoista. Joten kirjataan mietteet ylös. Psycho on imperial stout, jonka panossa käytetty kahvipapuja, vaniljatankoja ja paahdettuja tammilastuja. Kylkeen tuttu Lagavulin DE 1996, joka toimii aina. Savua ja makeaa sherryä.....

BrewDog Cocoa Psycho, 10% (2015)

Tuoksu on lämmin ja tumman suklainen ja tumman kaakaoinen. Reilusti maltaisuutta ja paahdettua maltaisuutta ylipäänsä. Raa'an suklaan voi aistia, samoin miedon tammisuuden. Maltaisuus ja paahteinen suklaisuus tuo etäisesti mieleen hiljattain maistetun navettaoluen (Borg Surtur 30).

Maku on voimakkaan ja intensiivisen suklaa-maltainen. Suutuntuma paksu ja kuohkea. Tumma suklaisuus on sellaista raakasuklaan kitkerää ja paahteista suklaisuutta. Leivontakaakaota. Ei kuitenkaan täysin kuiva, vaan myös miedosti makeaa ja suolaista - aika täyteläinen siis. Jollekin ehkä liikaa, mutta minusta melko sopivasti tummaa suklaisuutta.