Kilkerran 16yo, 2020 batch #1 OB 46%

Raapasen arvion blogiin, kun tuli vastaan mukava viski ja vieläpä sellainen, joka on kaikkien ulottuvilla. Uusi julkaisu vuodelta 2020, eli "nykyaikainen" viski. Glengylen tislaamolta nämä Kilkerranit ovat vakuuttaneet aiemmin, etenkin ex-bourbon versioina, eli kun tisle on kypsytetty entisissä bourbontynnyreissä. 

Hiljattain ostin samalta tislaamolta 8-vuotiaan tynnyrivahvan version, joka oli kypsytetty 1st fill sherrytynnyreissä. Se on hyvä, mutta liputan silti bourbontynnyreissä kypsynyttä versiota parempana. Jotenkin niissä tulee sellainen tisleen ominainen profiili esiin josta tykkään. Sieltä löytyy sitä Springbankilta löytyvää musta- ja valkopippuria, öljyistä hedelmöisyyttä ja maltaisuutta, sekä erikoisella tavalla epäpuhdasta turpeisuutta sopivassa määrin. 

Tämä 16-vuotias on lähes kokonaan kypsytetty entisissä bourbontynnyreissä, vain 4% tisleestä on peräisin marsalaviinitynnyreistä. Ei kylmäsuodatuksia eikä väriaineita. Ai niin.... Pikkulinnut laulaneet, että tätä tulee kohtapuoliin Alkoon! Kiitos tästä kuuluu Dram Dealersille, joka tuo SB maahan. Omani tilasin maailmalta ja köyhdyin reilu 100€ huutokaupassa. Myymälöissä tämän hinta pyörinyt siellä 60-80€ paikeilla.

 Kilkerran 16yo, 46% OB, batch 1, 2020

Tuoksu on kiva. Tulee kyllä mieleen hyvä springbank. Turpeisempana, mutta enemmän springbank kuin Longrow. Tuoreen hedelmäinen (päärynä, vihreä omena), mukavan öljyinen ja miedosti valkopippurinen tuoksu. Tykkään tuoksusta paljon. Ajan kanssa hedelmäisyys hellittää hieman ja tulee tilalle maltaisuutta ja makeaa turvetta.

Maussa pirteä ote, öljyistä hedelmäisyyttä (vihreää ja keltaista omenaa sekä hieman mangomaista otetta), miedosti sitrusta, mietoa hedelmämakeutta, joka korostuu mukavan vaniljaisena loppua kohti. Turve selvästi esillä ja on juuri sitä Springbankin ominaista profiilia, jossa mukana miellyttävällä tavalla epäpuhtautta, pippuria ja hieman merellisyyttä. Puhdas ja semilikainen samaan aikaan, makea turve. Kokonaisuus mielestäni suorastaan erinomainen ja tasapainoinen. Oikeastaan juuri tasan sellainen kuin toivoin tämän olevan. 46% vahvuuskin sopii tähän erinomaisesti. 

Pari porilaista @ Beer Hunters Pori

Harrastusten into aaltoilee hauskasti. Sinänsä aika tasaista on ollut viimevuodet, mutta silti taas kerran kirjoittaa jotakin, jakaa ja muutenkin ylistää viskimaistelua on nostanut päätä.

Pitkästä aikaa pääsin käymään Panimoravintola Beer Huntersissa Porissa, työmatkan seurauksena. Illat on sitten hyvä tutustua paikalliseen kulttuuriin ja etenkin kun hotellin kanssa samassa rakennuksessa sijaitsee näinkin mainio olut- ja viskiravintola. 

Pannaan vanhaan tapaan parit maistot kirjoitusasuun.

Dalmore 24yo 1986/2010 Cask#3098 55,9% Mackillop's Choice

Tuoksussa pehmeää kermaista sherryisyyttä ja pientä kireää maltaisuutta. Ihsn miellyttävä tuoksu. Maussa vähän vaikeampi, hieman kireä maltaisuus, menemättä kuitenkaan saippuaksi tai sitruksiseksi. Puolivälistä ilmaantuu keksiä, hieman hunajaa ja tuoreampia keltaisia hedelmiä (omenaa, päärynää, keltaista luumua). Jälkimaku pitkä ja keltsisen hedelmäisen kermainen. Jää sellaiseen ihan kiva tasoon, ei aiheuttaisi ostotoimia (paitsi jos saisi alle 150€ hintaan). 

Mortlach 22yo 1989/2012 Cask#3926 54,9% Mackillop's Choice

Tämän tuoksu on persikkaisen kermainen, hieman appelsiininen, suklainen ja maltainen. Kutsuva tuoksu. Maussa napakka ote (tynnyrivahvuuden huomaa), mutta ei terävä tmv. Runsasta oranssia hedelmäisyyttä, nahkaa, nahkeaa hedelmäkuorta (appelsiini?) Ja jälkimakuun mennessä miedon sitruksisuutta ja jopa sellaista funkya (miten tän suomentaa?) tallimaisuutta. Tämä vetää pidemmän korren, eli tämän voisin toistaa ja ottaa mielellään kaappiini. 

Springbank 16yo Local Barley 2016, 54,3% OB

Tuoksu tuttua Springbankin tallia, jossa satulaa, kuivaa ja samalla raakaa heinää, pippuria, päärynää, omenaa ja kevyt turve. Maussa mennään kirkkaalla tuoreella hedelmällä, joka on vihreää ja keltaista. Puolivälissä tulee vaniljaa ja mietoa valkopippuria. Ei onneksi saippuaa, jota olen nuoremmista Local Barleystä löytänyt. Tämä on hyvä, ei ehkä tunnu 16yo,mutta muutoin ihan jees. Harmi että näidenkin hinnat jo vähän karanneet, en tästä yli 150€ maksaisi. 

Beer Hunter's Mufloni 7yo, 2018, 48,9

Tuoksu on aika hassu. Löydän tästä sellaista jamaikalaista esterisyyttä, jossa sekoittuu suolakurkku, tai maustepippurinen suolakurkku. Melkein voisi sanoa "talon tuoksuksi". Tuleekohan tämä jostain hiivasta... 

Maussa samaa "hassua" funkyä hedelmäisyyttä, eli samaa esteristä hiivaisuutta. Mietoa raakaa hedelmäisyyttä, jossa ehkä rypälettä ja omenaa. Jälkimaussa on tämän viskin hienous. Tosi kiva hiivaisuus, jossa maustekurkkua ja hedelmiä. Onhan tämä erikoinen ja viskiksi aika outokin, mutta haluaisin tämän kaappiini. 

Linkwood 24yo 1985/2010 Cask#4532 43% Mackillop's Choice 

Tämän tuoksu on toffeisen sherryinen. Toffeekaramellia, miedosti omenaa, maltsisuutta, jossa keksi ja kaurapuuro hallitsee. Maku pehmeän kermamaltainen, puuroa, kaurapiirakkaa ja miedosti hunajaa. Jälkimaku pehmeän kermsinen js miedosti aprikoosinen. Ihan kiva ja voisin ottaa myös kaappiin, mutta alle 150€ hintaan. 

Kepu ei petä!?

Ei tässä nyt puhuta politiikasta, vaan Keppanakellarista. Tietäjät tietää ja tässä kulttuurikeitaassa on käynyt jo muutama viskiharrastelija niin kuin muutama muukin. Mutta oletko kenties törmännyt "mitäs täällä nyt olikaan...", tai "minkä hintainen tuo on...." kun tiskillä haahuilet ympärillesi ja keräät paheksuvia katseita muilta jonottajilta?

Olispa kiva kun voisi etukäteen vaikka katsoa mitähän siellä hyllyillä on. No mutta perkele, miksi ei. Tässä viskilistaa ollaa hyvä!

Riihisavuista ruismallasta - nestemäisenä tietenkin

Tämä menikin hyvin. Tapana ollut nykyään, että maanantaisin jos vain muistan, niin käyn vilkaisemassa Alkon verkkokaupan uutuuksia. 18.5. etätöitä tehdessäni satuin vilkaisemaan kelloa, joka näytti 9:38. Tuona maanantaina olin jo myöhässä, sillä jos Suomeen tulee nykyään joku hyvin erikoinen tai odotettu viskiuutuus, se ei montaa minuuttia yli kello yhdeksää valikoimissa notku.

Mutta en odottanut mitään, en ollut kuullut mistään uutuudesta, mutta siellä se komeili valikoimissa ja vihreällä statuksella. Kyrön "Kyrö X VYS" pullote oli julkaistu. Myönnän, että lukasin vain pikaisesti tuotekuvauksen ja se oli tuo 56,3% joka sinetöi oston. Normaalisti kyllä selvittelen hieman tynnyripolitiikkaa ja muuta reseptiikkaa ennen ostopäätöstä. 

Tämä Kyrö x VYS on 300 pullon julkaisu ja sen sisältö on kypsynyt 200-litran uudessa valkotammitynnyrissä (jenkkitammea siis). Pullotettu tynnyrivahvana. Viime viikolla näin julkaisun, jossa yksi Kyrö Distilleryn perustajista kirjoitti eräässä suljetussa ryhmässä, että tämä viski olisi (osittain tai kokonaan?) valmistettu riihisavuisesta ruismaltaasta. 

En tiedä asiasta sen enempää, mutta jäin miettimään asiaa hiukan, sillä olen joitain savuisia bourboneja ja ruisviskejä maistellut ja omalla kohdalla savu ja bourbon/ruis ei ole ollut erityisen hyvä kombo. Riihisavu. Eli siis tuo viittaisi riihikuivaukseen, jota käytettiin ainakin ennen muinoin ns. hyvään wanhaan aikaan. 

Riihi on siis vanha hirsirakennus, jossa kuivattiin ja puitiin viljaa. Lattiana oli lankkulattia, tai jopa luonnonkalliota. Sisällä riihessä oli sisäänpäin lämpiävä uuni tai kiuas. Uuni lämmitti ilmaa ja sen savu tulee siis sisälle ja kuivattaa riihessä parvilla, tai poikkihirsissä roikkuvan viljan. Kaupan päälle homeet ja tuholaiset saatiin pois viljasta. 

Riihi sisältä

Sisäänlämpiävä uuni

Noh, kiva homma, mutta meillehän tuon nostalgiselta kuulostavan menetelmän mielenkiintoisin puoli tulee tietty siinä, että tuo savukuivatus antoi viljalle omanlaisen tuoksun ja maun, jota sitten makusteltiin esimerkiksi ruisleivässä. Siis kelatkaa, ne viljat asu siellä riihessä! Sori, oli pakko lainata Armania.... Mut siis oikeasti, kunnon hirsirakennus, kivilattia, uuni, savua, jne. Kuin hyvää ne leivät olikaan aikoinaan? Kuulostaa kerrassaan herkulliselta. 

Nykyäänhän viljat kuivataan peltihäkkyröissä (a.k.a. viljakuivuri) hyvin tarkoin noudattaen taloudellisia kliinisiä prosesseja, jossa yksikään atomi ei saa karata mistään mokomasta hirsirakennuksen raosta, vaan törmää viimeistään johonkin eristettyyn terässeinään aiheuttaen prosessihälytyksen. Ja ei muuten kuivata savulla (koska karsinogeenit, hiukkaset ja kuolema), vaan puhtaalla, hajuttomalla, mauttomalla ilmalla, joka lämmitetään niin ikään puhtaalla ekologisella maakaasulla. Oliko ennen makuasiat paremmin? Jotkut ehkä, leipäkin säilyi niin kauan, että kunhan hampaat pystyi sen rouhimaan niin muuta ongelmaa ei ollut. 

Ok, lähti lapasesta. Palataan alkuun... riihiruista siis käytetty. Mitenköhän tuo ruis on siis tässä tapauksessa kuivattu. Mitä on poltettu ja minkähän verran on tarttunut savua ja millaisia aromeja. Maistamallahan tuo selviää. Mielenkiintoinen pullo joka tapauksessa käsillä ja odotan innolla maistamista. Ja todennäköisesti mielikuva maiston aikana harhailee noissa vanhoissa riihissä, niiden hirsilankkujen aromimaailmassa, kallioperän kenties jylhässä mineraalisuudessa ja kiviuunin savuisessa tunnelmassa. Se kait tämän postauksen tarkoituskin oli itselläni, herättää mielikuvia maisteluun.

Mutta, normaalista poiketen nyt juuri en maista viskiä. Pullo pysyy vielä kiinni. Tylsää, mutta näin toistaiseksi. Sitä paitsi sehän olisi vain yhden paatuneen maistelijan mielipide. Slainte! 

Wanha laitos viljan kuivaukselle (Riihi)

Nykyaikainen viljan kuivaus kompleksi