30 syyskuuta 2015

OlutExpo 2015 info


Alan harrastajien yksi vuoden odotetuimmista tapahtumista on kohta edessä – OlutExpo 2015. Tapahtuman kotisivuille kerätään kaikki mahdollinen (ja laillinen) informaatio, joten kannattaa käydä lukemassa. Tapahtumalla on myös Facebook-sivut, johon järjestävä taho on panostanut tiedostustaan tänä vuonna.

Liput vat myynnissä Tiketissä, PE ja LA lippujen hinnat ovat 15€/päivä ja SU-lipun 10€. Ennakkoon voi ostaa myös kolmen päivän passin, jonka hinta on 25€; tämän osti allekirjoittanut. Lipun hintaan kuuluu sisäänpääsy, narikka, maistelulasi ja seminaarit. Tapahtuma järjestetään viimevuotisen tapaan Kaapelitehtaalla, Tallberginkadulla Helsingissä.

Tapahtuman infoa ja maistelutilaisuudet kerätään tapahtumavihkoon, joka jaellaan tiettyihin ravintoloihin. JaskanKaljat julkaisee myös olutlistoja, mutta neuvottelujen jälkeen olemme sopineet, että väkevien juomien listoja ei varsinaisesti julkaista. Vuoden alussa olin yhteydessä useampaan viranomaiseen, jonka lopputulemana on tämä päätös tehty.

Viranomaisten lakimiesten mukaan minun on mahdollista pyytää tietoja ja kirjoittaa blogiini niistä, se ei ole kiellettyä. Mikäli maahantuoja sen sijaan antaa nuo tiedot minulle, kuluttajan asemassa olevalle blogikirjoittajalle, on se väkevän alkoholijuoman mainontaa. Väkevän alkoholijuoman mainonta ja myynninedistäminen on kielletty alkoholilaissa (33 §). Tietoja pyytäessäni voin siis saattaa maahantuojan tilanteeseen, jossa hän syyllistyy rikokseen, josta seuraamuksena voi olla sakkoja tai enintään kuusi kuukautta vankeutta.

Yksittäiseen kuluttajan kysymykseen vastaamista ei todennäköisesti vielä voida katsoa mainonnaksi, mutta esimerkiksi tuotelistojen lähettäminen kuluttajalle on heidän mielestä jo selkeästi mainontaa. Nämä on siis lähes suoraan tekstiä eri konsultaatioistani.
"Viime kädessä ratkaisee kokonaisvaikutelma mm. siitä, mikä on ollut tietojen antamisen tarkoitus, onko ollut tiedossa, että tietoja levitetään mahdollisesti muille kuluttajille ja missä laajuudessa tietoja on annettu. Lopullisen ratkaisun asiassa tekee tuomioistuin, asiasta riippuen joko markkinaoikeus tai yleinen tuomioistuin. Mietojen alkoholijuomien mainonta on edelleen pääsääntöisesti sallittua, joten olutpanimot voivat antaa tietoja vapaammin – myös juomalistoja ja hinnastoja."
Minulle on tullut reilusti kyselyjä koskien näitä listoja, joten siksi halusin tuoda tämän esille. Nyt siis ollaan sovittu, että viime vuotisen kaltaisia viskilistoja ei olla julkaisemassa, ainakaan ellei tässä tilanteessa tapahdu jotakin käänteen tekevää ratkaisua.

Aiempien vuosien kokemukseni Exposta pääset lukemaan täältä. Juomalistaa pääset lukemaan täältä: Olutexpo 2015 juomatarjonta. Lista on Suomen Olutopas foorumin nimimerkin Miikkah tekemä, johon olutlistat on koonnut Jaska.

Luentoliput (tastingit) voit ostaa Tiketistä: Luentoliput. Tasting-luentojen infolehtiset löydät näistä anniskeluravintoloista:

Black Door, Iso Roobertinkatu 1,
Gastropub Stone’s, Keskuskatu 4, Helsinki
Il Birrificio, Fredrikinkatu 22, Helsinki
Kaisla, Vilhonkatu 4, Helsinki
Kitty’s Public House, Keskuskatu 6, Helsinki
Kuikka, Helsinginkatu 32, Helsinki
Tommyknockers, Iso Roobertinkatu 13, Helsinki
Villi Wäinö, Kalevankatu 4, Helsinki
William K. Annankatu 3, Helsinki
William K. Kurvi, Helsinki
William K. Mannerheimintie 72, Helsinki
Ølhus Helsinki, Mannerheimintie 104, Helsinki
Ølhus Kobenhavn, Kalevankatu 3, Helsinki
Ølhus Stockholm, Annankatu 27, Helsinki



29 syyskuuta 2015

Alkosta: BrewDog Electric India, 5,2%

Otsikon olut listattiin juuri Arkadian Alkon valikoimiin 360 pullon erällä, vajaa viiden euron hinnalla. Itse kerkesin ostamaan kyseisen oluen jo muutamaa viikkoa aiemmin ulkomailta melko lailla samaan hintaan. Oluesta on olemassa muutamaa eri versiota – alkuperäinen vanhalla etiketillä 7,2-prosenttinen (Equity for Punks), 6,5-prosenttinen ja tämä uusin ,uudella etiketillä varustettu 5,2% versio.

Olut on tyyliltään saison-IPA-hybridi, joka on nykyään osa BrewDogin kausituotantoa, jota valmistetaan huhti-heinäkuun aikana. Oluen reseptistä löytyy humalina Amarilla ja Nelson Suavin, jonka lisäksi se on maustettu kanervahunajalla, murskatulla mustapippurilla ja appelsiinin kuorella.
"As light seeps ever further under the lintel, Electric India arrives to key awakening and rejuvenation. With orange citrus in abundance, spring is encapsulated in this hop-forward saison."


BrewDog Electric India, 5,2% (183/04.16)

Tuoksussa selkeästi hedelmäisyyttä (sitruunaa, appelsiinia, mandariinia), belgihiivaa ja humalaa. Hedelmä puskee hieman esterisenä ja jopa esanssisena. Maustepippurista maisteisuutta ja makeaa hunajaa. Aika mausteinen. 

Maku on tasapainoinen ja helppo. Mausteisuutta, hedelmäisyyttä ja hiivaa. Humalat yllättävän piilossa, mutta melko sopivaa saisoniin. Kuohkean vaahtoava suutuntuma, reilusti hiilihappoja. Ei kuiva eikä erityisen nipistävä, pikemminkin kevyt ja makeahko. Reilusti sitruksia. Jotenkin esanssisempi kuin saisonit yleensä ja jäin kaipaamaan sitä humalaosaa enemmän.  


27 syyskuuta 2015

Michter's US*1 Sour Mash Whiskey

Tämä tislaamo oli kenties Yhdysvaltojen vanhin tislaamo ja tunnettiin alun perin nimellä Bomberger's Distillery. Sittemmin nimi muuttui Michter's Distilleryksi ja vaikka osa sen tuottamasta viskistä oli kohtalaisen suosittua, joutui se sulkemaan ovensa vuonna 1989. 1990-luvulla Chatham Imports on myynyt Michtersin nimellä erilaisia jenkkiviskejä ja sittemmin rakennutti Michtersin tislaamon Louisvilleen.

Nykyään Michters toki tuottaa omaa tislettään, mutta se ei kerro muualta ostetun viskin alkuperää. Ainakin jossain vaiheessa viski on ostettu massatuottaja Kentucky Bourbon Distillersiltä (KBD). Ainakin vanhemmat pullotteet on aivan jotain muuta kuin Michtersin tehtaalla valmistettua viskiä. 2014 tislaamo hankki kuitenkin kolonnitislaimen, joten eiköhän tuotantoa riitä omasta tehtaastakin tulevaisuudessa.


Nyt maistossa on Michters US*1 Sour Mash Whiskey, jonka esikuva, Michter’s US-1 Original Sour Mash, nautti suurta suosiota 1970- ja 80-luvuilla. Termi Sour Mash tarkoittaa sitä, että edellisen satsin mäskistä käytetään osa uuden satsin mäskäyksessä. Vähän niin kuin juureen leivottu leipä – juurta käytetään myös seuraavaan leipään. Näin siis lyhkäisyydessää ja nykyisin tämä ei ole mitään erilaista, tai uutta, vaan ihan arkipäivää – suurin osa bourbonista on sour mash -menetelmällä tehtyä.

Michters US*1 Sour Mash Whiskey ei ole kuitenkaan bourbon, sillä ilmeisesti resepti ei täytä kaikilta osin kriteerejä – onko sitten maissia liian vähän, vai mikä, mutta yritys kertoo mäskireseptistään vain oheisen: “ With its unique grain selection, it cannot be categorized as a rye or a bourbon. The mashbill has a fair amount of rye grain in addition to a fair amount of corn and some barleymalt”.


Michter's US*1 Sour Mash Whiskey, 43% (batch L15A67)

Tuoksussa on miedosti hapanta mausteisuutta, jossa neilikka ja vanilja selkeimpinä. Aavistuksen makeampaa kuin monesti bourbonit. Ei polta nenäkarvoja, mutta on kuitenkin kohtalaisen intensiivinen. Maissin olemus tuo hieman raakuutta, eli ei ehkä kovin vanhasta tisleestä ole kyse.

Maussa mausteisuus on kohtalaisen voimakasta, mutta varsinaisesti intensiivisestä viskistä ei kuitenkaan ole kyse. Pikemminkin aika rauhallinen ja hieman nuorehkon oloinen, vaikka mausteita riittää. Hyvin siemailtava ilman vesilisää. Jälkimaussa saisi olla hieman enemmän potkua ja kihelmöintiä. Helppo ja maukas jenkkiviski, jonka maku on Makers Markin ja Knob Creekin välimaastosta.



24 syyskuuta 2015

Chimay @ Oluthuone Kaisla, Helsinki

22. syyskuuta tuli tilaisuus maistella luostariolutta Oluthuone Kaislassa Helsingissä, johon kokoontui noin 15 hengen porukka. Oluen maistattelu ja luennointi hoitui mallikkaasti, kun ääneen pääsi Chimayn myyntijohtaja (export) Fabrice Bordon. Mies tuntui kyllä tietävän erittäin hyvin asiansa, mutta uintireenistä korvat täynnä vettä piti huolen siitä, etten kuullut kuin 25% luennosta. Onneksi tukena löytyy hieman kirjallisuutta, josta pystyy hieman lunttaamaan....

Alkuun Chimay-herra kertoi yleisesti Trappistioluista ja niiden tuottajista, joita tätä nykyä löytyy 11 (kuusi Belgiassa), ja näistä seitsemän on oikeutettu kantamaan mainintaa "Authentic Trappist Product". Tämän ansaitakseen, oluen tulee olla pantu luostarin tiloissa, munkkien valvonnassa ja suurin osa tuotosta käytetään luostarin ylläpitoon.

Chimayn tärkeimmät ainekset on vesi ja hiiva. Jos en väärin ymmärtänyt, nykyisin käytössä oleva hiiva kehitettiin vuonna 1948, eli samana vuonna kun Chimay Bleueta pantiin ensimmäisen kerran. Bleue olikin tämän maistelun keskiössä, sillä maistettavana oli kolme Bleuta ja yksi Triple (Cinq Cents).



Panimon ensimmäinen olut oli kuitenkin vuonna 1862 pantu Chimay Red, eli Premiere. Vasta tämän jälkeen, vuonna 1948, tuli Bleue, joka oli alun perin jouluolut. Suuri suosio ajoi kuitenkin ympärivuotiseen tuotantoon ja isonmpaan versioon, Chimay Grande Reserveen. Kolmantena kehitettiin Chimay white-cap, eli Triple, eli Cinq Cents, joka nimettiin Chimayn ruhtinaskunnan 500-vuotisjuhlan kunniaksi.

Löpinää kyllä riitti, mutta olutmaistelussa kun oltiin, niin toki oluttakin tuli juotua. Ensimmäisenä lasiin kaadettiin harvinaisempi juhlaolut Chimay Cent Cincuante (150), 10%. Tämä oli siis juhlaerä 150-vuotisjuhlaan. Pohjana Triple, mausteina korianteri ja kardemumma. Tämän tuoksu oli hyvin kukkainen, hedelmäinen ja jopa samppanjainen alkuun. Maussa mausteet erottuivat selkeästi, mutta viileämpänä toimi erinomaisesti. Lämmetessä mausteisuus korostui hieman liikaa. Kiva hiivaisuus ja juotavuus. Herkullinen ja oli mielestäni illan antoisin olut.


150:n jälkeen alettiin kolumaan Bleuta. Ensimmäinen sininen oli 2010 vuosikertaa, eli Chimay Grande Reserve 2010, 9%. Grande Reserve on siis ihan "perus" sininen, mutta isosta pullosta. Tämän tuoksusta olin alkuun aistivinani korkkista kosteutta, mutta se onneksi katosi melko pian ja päästi miedosti paahteisen leipäisen maltaisuuden ja kuivattuja nahkeita hedelmiä. Hedelmäkuorta. Maussa pölyistä hedelmäisyyttä ja leipäisyyttä. Ei kovin täytyeläinen. Yksinkertaisempi kuin edellinen.


Kolmanteen kaatoon pistettiin edellisestä viiden vuoden pullokypsyttelystä vielä paremmaksi, kun lasiin kaatui pölyisestä pullosta Chimay Grande Reserve 1997, 9%. Enpä ole aiemmin 18 vuotta vanhaa olutta maistanutkaan. Tuoksussa selkeä korkin ummehtunut haju. Hyvin voimakkaasti pölyinen, kostea ja tunkkainen. Mieleen tuli home. Aika ei vienyt tämän kosteaa korkkisuutta millään pois. Maussa sama juttu – korkkia, tummaa hedelmää, korkkia, märkää betonia, korkkia ja ohut suutuntuma. Ei tämän kannata antaa näin kauaa kitua....


Viimeisenä kaadettii lasiin HANASTA Chimay Bleue, 9%, joka oli siis ensikertaa tarjolla Suomessa. Vai olikohan jopa maailmassa? Enivei, lasi oli erittäin kylmä, mutta siitä huolimatta parin tunkkaisemman sinisen jälkeen ihan mukavaa vaihtelua. Selkeästi tuoreen oloinen miedon lakritsisuuden ja piparjuuren kera. Suutuntuma kuohkeampi ja täyteläisempi kuin kypsyneemmissä. Lämmetessä tuoksu parani huomattavasti. Illan toiseksi paras.


Virallinen osuus loppui näihin oluisiin, jonka jälkeen vapaata rupattelua bloggarikollegoiden ja pressin (tmv) kanssa. Mukava ilta, kiitos järjestäneelle taholle Serval Oy:lle (Captol Invest), jolta kutsun tilaisuuteen sain ja tapahtuman seurueelle juttuseurasta. Ai niin, Chimay Bleue tulee ympäri Suomen hanoja joulukuussa, kannattaa maistaa ajoissa, rajattu erä maailmassa.


23 syyskuuta 2015

Kova kovaa vastaan? Saimaan Pils ja Pilsner Urquell

Toinen näistä on uunituore kauppoihin ilmestynyt suomalainen pilsner ja toinen äärettömän tunnettu tsekkiläinen pilsner. Toista pantiin ensimmäisen kerran vuonna 1842 ja toista tänä vuonna. Toista en ole maistanut ketaakaan, toista maistoin ensimmäisen kerran jo yli kymmenen vuotta sitten. Molempia on kehuttu hyvänä pilsnerinä, joten otetaan molemmat vierekkäin maisteluun.


Maailman ensimmäinen pilsner-olut syntyi vuonna 1842, valloitti Wienin vuonna 1856, Pariisin vuonna 1869 ja Yhdysvallat 1873. Rekisteröidyksi tavaramerkiksi tuli Pilsner Urquell ja nykyään sitä taitaa löytyä lähes joka maasta. Nimi Pilsner Urquell tulee saksan kielestä ja tarkoittaa pilsnerin alkulähdettä (Plzeňský Prazdroj, ~Original Source). Pale-maltaita, Saaz-humalaa, hiivaa ja vettä – niistä on maailman tunnetuin pilsner valmistettu.

Ensimaistossa on puolestaan juuri markkinoille tullut suomalainen pils, jonka on valmistanut Saimaan Juomatehdas. Maitokaupoista tätä löytää reilu kahden euron hinnalla. Reseptistä löytyy Pilsnermaltaita ja Magnum-, sekä Saaz-humalia. EBU 34.
"Saimaa Pils on suodatettu, kullankeltainen ja runsaasti humaloitu täysmallasolut. Pohjahiivaoluen kevyen maltainen maku syntyy kotimaisilla pelloilla kasvaneista ohramaltaista. Helposti nautittavan ja raikkaan makunautinnon viimeistelevät perinteiset saksalaiset humalalajikkeet. Mikkelissä luonnonkauniin Saimaan rannalla valmistettavat Saimaa-oluet syntyvät vuosisataisia olutperinteitä vaalien ilman lisä- ja säilöntäaineita."

Saimaa Pils 4,5 %

Tuoksu maltaisa ja kuivan humalainen. Ruohoista ja kevyen toffeista aromikkuutta. Humalat tuo yrttistä ja hyvin miedon sitruksista tuntua. En huomaa voin aromeja. Bittermäistä ja maltaista olemusta. Taas tulee kiva pubimeininki mieleen.

Maussa greippisä ja yrttisä katkeruus ottaa kovan otteen. Maltaista olemusta alta, mutta katkeruus osoittaa tien. Yrtit ja ruohoisuus korostuu matkan varrella. Suutuntuma sopivan rapsakka, eikä ohut. Jälkimaussa maanläheinen humaluus ja kevyt maltaisuus. Jättää suun kuivaksi. Hieman tympeä.


Pilsner Urquell, 4,4% (tölkki)

Tuoksu on lagermaisempi ja vetisempi kuin edellisessä. Tässä on sitä mietoa voitaikinaisuutta, tai popcornia (diasetyyli) ja pähkinäisyyttä. Aavistuksen hedelmäisempi. Humalat tulee miedommin kuin edellisessä. Yleisolemus on kuitenkin raikkaampi kuin Saimaan Pilsissä.

Mallas edellä mennään. Kevyempi suutuntuma ja enemmän hiilihappoja. Humala tulee hieman jäljessä ja se on mielestäni sopivalla tasolla Pilsneriksi. Hieman monipuolisempi makumaailma, mutta ei niin rapsakka ja hyvän tuntuinen kuin edellinen.


Jos näiden kahden hyvät puolet saisi yhdistettyä olisi edessäni täydellinen Pilsneri. Ehkä kuitenkin Urquell tarjosi "alkuperäisemmän" kokemuksen.

19 syyskuuta 2015

Baladin NazionAle 2014


Naapurimaan olutta Ranskasta. Nimittäin tilasin tämän Ranskasta ja olut on italialainen. Le Baladin julkaisi ensimmäisen oluensa olutravintolan ulkopuolelle vuonna 1997, kun Super ilmestyi. Panimo viljelee osan käyttämästää viljasta itse ja tämä otsikon olut on italialaisten raaka-aineiden kokoelma – se on valmistetty ainoastaa kotimaansa raaka-aineista. Ja vielä melkeimpä täysin omavaraisella energialla.

Birra Nazionaleen (kansallinen olut) on käytetty ohramaltaan, veden ja hiivan lisäksi muutamaa italialaista maustetta – korianteria ja bergamottia, joka on jonkinlainen sitruspuu. Tämän puun sitrusöljyä käytetään jonkinlaisena aromina mm. Earl Grey -teessä ja General-nuuskassa. IBUt 29. Etiketissä majailee vuosi 2014 ja parasta ennen on merkattu helmikuu 2017.


Baladin NazionAle, 6,5% (2014)

Tuoksussa reilusti makeaa korianteria ja hunajaisuutta. Hiiva myös selkeästi esillä. Tulee jonkin verran mieleen Saimaan BS Belgian Wheat, sen verran vahva korianterisuus. Vaalean belgialaisen oluen tuoksua, jopa hieman saisonin tyyliä. Alta vaikuttaisi tulevan kevyttä humalaa.

Maussa makea mausteisuus myös läsnä, mutta alun jälkeen suutuntuma kuivahtaa kevyesti. Saisonin tyylistä mietoa nahkeutta ja tuntuvaa hiivaisuutta. Korianteria vahvasti ja hunajan kaltaista makeutta. Ehkä jopa miedosti makusiirapin tyylistä esanssisuutta. Suutuntuma miedosti kuohkea ja kevyt. En tiedä kuulostaako kuvaukseni jo karkilta, mutta ei tämä niin makea ole – belgityylinen vaalea olut, jossa enemmän mausteista makeutta.


16 syyskuuta 2015

Longrow Red 11yo Fresh Port Casks (OB), 51,8 %

Springbankin tislaamon turpeista tuotantoa edustaa Longrow ja kyseisen brändin tuotoksia on otsikon Longrow Red 11yo Fresh Port Casks. Tarkemmin ottaen kyseessä on sarja "punaisia" viskejä, joista ensimmäinen, Longrow Red 11yo Cabernet Sauvignon, julkaistiin vuonna 2012. Sarjassa julkaistaan vuosittain uusi rajattu pullote, joka on kypsynyt ainakin osittain viinitynnyreissä.

Springbankin kotisivuilla mainitaa, että kaikki Red-sarjan pullotteet on kypsytetty erilaisissa punaviinitynnyreissä. Onko portviini punaviini? Itse en lukisi portviiniä punaviiniksi, vaikka saman väristä onkin. Ensimmäinen julkaisu (2012) oli kypsytetty seitsemän vuoden ajan ex-bouerbontynnytreissä, jonka jälkeen viski siirrettiin Cabernet Sauvignon -viinitynnyreihin kypsymään neljäksi vuodeksi. Toinen, vuoden 2013 julkaisu, kypsyi kuusi vuotta ex-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen viski jatkoi kypsymistään viiden vuoden ajan Australian Shiraz -viinitynnyreissä.

Otsikon Red on kolmas julkaisu ja se lanseerattiin 2014. Fresh Port Casks on kypsynyt koko yhdentoista vuoden ikänsä portviinitynnyreissä. Sarjan viimeisin uutuus, Pinot Noir Casks, julkaistiin elokuussa 2015 ja se on edellisistä poikkeavasti 12-vuotias. Näistä kahdestatoista vuodesta se on viettänyt vain vuoden päivät punaviinitynnyrissä (New Zealand Pinot Noir). Kaikki Red-sarjan viskit on pullotettu tynnyrivahvoina ja värjäämättöminä. Kutakin viskiä on pullotettu 9000 pulloa.


Longrow Red 11yo Fresh Port Casks (OB), 51,8 %

Tuoksussa paljon punaista makeaa marjaisuutta ja reilusti turvetta. Kohtalaisen raikas savu. Ei kumisuutta. Viinin happamuus tulee miedosti esiin. Aavistuksen pistävää hedelmäisyyttä, rypäleisyyttä ja hieman mausteisuuttakin.

Maku on tuttu makean ja viinisen turpeinen, jota monissa portviinikypsytetystä turveviskeistä löytyy. Tämän hyvä puoli on se, että ei tunnu lainkaan päälleliimatulta – portviini on sulautunut hienosti viskiin. Turpeisuus voimakasta ja melko puhdasta. Kevyesti mineraalisuutta ja mausteisuutta. Suutuntuma on alun jälkeen kuivattava. Jälkimaku hieman lyhyt, mutta turpeisen maukas. Onnistunut portviinikypsytys!

14 syyskuuta 2015

Rodenbach Caractère Rouge


Mökillä  nautittu herkullisen hedelmäinen flanderilaistyylinen olut säväytti. Rodenbach on miltei 200-vuotias panimo Belgiassa, joka tunnetaan hyvin kypsytetyistä hapanoluistaan. Nykyisin panimon omistaa Palm Breweries.  

Caractère Rouge on kohtalaisen uusi tuotos, sillä sitä julkaistiin ensimmäinen 900 pullon erä vuonna 2011. Olut on kypsytetty kahden vuoden ajan tammitynnyreissä (sammioissa), jonka lisäksi siinä maseroitiin (liotettiin) karpaloita, vadelmia ja kirsikoita kuuden kuukauden ajan. Tämän jälkeen olut kypsyy vielä pullossa varmasti riittävän pitkään hyvissä olosuhteissa. Olut luotiin yhteistyössä belgialaisen ‘t Zilte ravintolan Chef Viki Geunesin kanssa.

Maistossa on nyt vuoden 2014 versio, jota tietääkseni pullotettiin isompi erä kuin vuoden 2011 versiota. Hollannista ostettu pullo kustansi noin 11€ nettitilauksena. Pari pulloa saa vielä kypsyä rauhassa tulevaisuuteen. 



Rodenbach Caractère Rouge, 7% (2014)

Tuoksussa runsas vadelmaisuus ja kirsikkaisuus, joka tuo happamia ja makeita piirteitä. Kirsikkaisuus tuo mieleen kypsempää marjaisuutta ja kevyesti tammisammiota. Ei lainkaan etikkaista happamuutta, vaan selvästi kypsempää, pehmeämpää maitohappobakteerista.

Maussa happamuus on samoin esillä kuin tuoksussa - pehmeän kirsikkaista ja vadelmaista, jonka mukana toffeista tammisuutta ja limettimehua. Jälkimaussa kirpeys voimistuu, mutta silti suutuntuma ei muutu kuivan happamaksi, vaan kypsä olemus säilyy loppuun saakka. Karpalot tulee hyvin esille jälkumaussa, vadelmien ja kirsikoiden ollen esillä alussa. Rodenbachin Grand Cruhun verrattuna makeampi. 



12 syyskuuta 2015

Virtuaalista ryhmämaistelua: VVF Whisky-live 5.9.2015

Virtuaalisen viskifoorumin kolmas whisky-live järjestettiin 5. syyskuuta 2015. Ensimmäinen live pidettiin toukokuussa 2014, jossa myös itse olin osallisena. Tarinan pääset lukasemaan täältä. Tällä kertaa mukana oli viisi maistelijaa, jotka kukin lähettivät noin 3cl samplet postissa muille jäsenille. Etukäteen ei kerrottu kuin suuntaa antavia tietoja, joten sokkotastingistähän tässä oli kyse.

Kello 21 pistettiin live käyntiin ja 20 minuutin välein uutta samplea kehiin. Jokainen pisti samplen jälkeen hieman kommenttia viestiketjuun, mutta vasta lopussa lyötiin arvailut ja järjestykset esille. Viimeisimpänä oli vuorossa kunkin samplen paljastus.


Sample #1: Peat

Tuoksussa makeaa kypsää hedelmää, hunajaa ja maltaisuutta. Aavistus saippuaisuutta. Hieman tulee uuden tammen fiilistä nenään.

Maussa jokseenkin samaa. Nektariini ja muu kypsä hedelmien sekoitus tulee esiin. Suussa paksuhkoa, ehkä vähän öljyistäkin. vaniljaista tammisuutta. Jälkimaussa mukavasti pehmeyttä ja kypsää hedelmää. Kiva suutuntuma. Jälkimaku on tässä parasta antia.

Veikkaus: mahdoton minulle. Lähimpänä tulee mieleen Aberfeldy, Glen Garioch, tai Glenmorangie.


Sample #2: Ard-Begbie

Tuoksussa valloittaa turve. Alkuun tuntui nuorehkolta, mutta ajan kanssa muuttuu syvemmäksi. Lakritsia ja merellistä turpeisuutta. Islaylla ollaan. Jonkin verran kirpeää hedelmäisyyttä.

Maussa voimakas turve ja makeahko merellinen maltaisuus valtaa suun. Turpeisuus on semipuhdasta ja miedosti lääkemäistä. Hedelmäisyys tuo makeutta. Tervapastillisuus tuntuu miellyttävältä. Voimakas, muttei liian terävä. Jälkimaussa tervaista turpeisuutta ja puusavua.

Veikkaus: Paha sanoa. Islay on minusta varma paikka, mutta tarkemmin.... Laphroaig....


Sample #3: Mahola

Tuoksusta löydän seisottamisen jälkeen re-refill sherrytynnyrin toffeisuutta. Ei niin makea kuin esim sample 1. Alta tulee nuorempaa maltaisuutta, jossa aavistus viljapölyä. On tässä myös kirpeää hedelmää (omena).

Maussa miedosti mentholista hedelmäisyyttä ja mineraalisuutta. Aavistus herukkaa ja kanervaa. Tulee mieleen hieman kypsempi tisle. Mausta en tuoksun sherryä löydä. Hieman kirpeää hedelmää, joka ei kuitenkaan ota liikaa otetta. Jotakin laadukkaan oloista tässä on. Ihan miellyttävä kokonaisuus.

Veikkaus: Ehkä itselleni hieman vähemmän koluttu tislaamo....Clynelish?... Linkwood?...Ehkä jo kypsempikin (yli 20yo)?


Sample #4: Badger

Tuoksussa alkuun sherryistä piirrettä, mutta se katoaa. Terävämpää viljaisuutta (maissi?) ja tuoretta hedelmäisyyttä. Viljaisuus ja hedelmä tekee tämän jonkin verran nuoren oloiseksi. Tämähän on jotakin jenkkiviskiä. Ei bourbonin mausteisuutta, vaan enemmän kirpeyttä.

Tuoksussa ollaan jossain jenkkityylisessä maailmassa. Terävä, hieman hapan ja pippurinen. Mausteisuuttakin on, mutta enemmän kirpeää viljaisuutta. Hieman eucalyptusta ja laakerinlehteä. Sherry löytyy taas uudemmilla kulauksilla. Voimakas, muttei niin erityisen maukas. Tai ainakin jotenkin hankala. Veden kanssa ja ajan myötä tulee iäkkäämmän viskin tuntua ja herukkaa. Muuttuu paremmaksi ajan myötä.

Veikkaus: Jenkki. Mutta kun ei saanut olla, niin.... ei pysty veikkaamaan.


Sample #5: Mushinico

Tuoksussa vanhempaa fiilistä, jossa vahva sherry sekoittunut vahvaan turpeeseen. Turpeisuus ei ole kuitenkaan dominoiva. Tervattua köyttä, nahkaa ja punaisia marjoja. Sherry on hyvin vahvasti esillä. Ei kuitenkaan mitenkään erityisen vanhan oloista. Hunajakanervaisuutta.

Maussa sherry ja turve tulee sopusuhdassa. Hieman tuhkaista ja tervaista makua. Sherry kuivattaa suuta. Punaisia marjoja, maanläheisyyttä ja nahkaisuutta. Voimakas, muttei lainkaan terävä. Sherry tuntuu hieman nuorelta, mutta ei ole mitenkään epämiellyttävää. Kanervaisuutta, mokkaa ja suklaata. Tämä on hyvä.


Maistelun jälkeinen fiilis, mihin järjestykseen kyseiset samplet sijoittuisivat keskenään, ja suluissa viski, jota sample oli:

1. Sample #5: Mushinico (Bowmore Hand Filled 1995/2014, Cask# 1572, 49,4%)
2. Sample #1: Peat (Longmorn 15y.o 45% OB 2006) 
3. Sample #2: Ard-Begbie (Caol Ila 8yo, 1989/1998, (Cadenheads), 46%)
4. Sample #4: Badger (Glen Moray 2006/2015 Hand Filled, Distillery selection, #3390 1st Fill Oloroso, 61,7%)
5. Sample #3: Mahola (Highland Park 20yo, 1994/2014, (Single Malts of Scotland), 50,9%)

Viestiketju maisteluun liittyen löytyy täältä.

10 syyskuuta 2015

Brooklyn Black Chocolate Stout & Brooklyn Blast!

Brooklyneiden makuun kun päästiin, niin otetaan tähän väliin kaksi vahvempaa Brooklynia – suklainen Black Chocolate Stout ja humalainen Blast! Jälkimmäinen tuli nautittua jo kesän alussa mökillä, josta arvio on maannut viimeistelemättömänä siitä lähtien. Blast! löytyi Saveur Bieren verkkokaupasta 3,90€, kun taas Black Chocolate tuli ostettua Ruotsista viime vuonna. Tämä tuli maistettua ensikertaa joskus muutama vuosi takaperin, sillä tuolloin Black Chocolate Stout löytyi Alkon valikoimista.

Black Chocolate Stoutia on pantu vuodesta 1994 ja sen reseptistä löytyy Pale-, suklaa- ja Caramel-maltaita, joiden lisäksi on käytetty mallastettua vehnää ja jonkinlainen sekoitus paahdettua ohraa ja mallasta (blend of American roasted malts and barleys). Humalapuolelta löytyy Willamette ja American Fuggle. Suklaisuus on saatu tähän siis käytetyistä maltaista, sillä reseptissä ei ole suklaata, tai kaakaota.
"Black Chocolate Stout achieves its dark chocolate aroma and flavor through the artful blending of six malts and months of aging. Properly kept, it will improve in the bottle for many years. The interesting thing is that the beer becomes much more chocolatelike over its first year in the bottle. We brew it every year for the winter season and it is delicious when newly bottled, but also ages beautifully for years." – Garrett Oliver, Brooklyn Brewmaster


Blast! on puolestaan tupla-IPA, jonka valmistuksessa on käytetty Maris Otter- ja Pilsner -maltaita. Humalapuolelta löytyy sitten sitäkin enemmän bängiä – Willamette, Magnum, Cascade, Fuggle, Aurora, Zythos, Bravo, Simcoe, Sorachi Ace, Amarillo, Experiment 6300. IBUt on kuitenkin maltilliset 53. Eiköhän noilla olla kuitenkin liemi saatu katkeraksi, vai onko? Ohessa mietteet kahdesta suuresta Brooklynilaisesta.
"So we use earthy English hops to build the foundation and bright citrusy American hops to bring the noise in the rambunctious IPA we call BLAST! British Maris Otter and German Pilsner malts lends solidity, balance and bready flavors to brace up a beer that’s beautifully hoppy, strangely quaffable and oddly compelling. Minerally hop bitterness is followed by a shock wave of flavor and aroma. You won’t even know what hit you."

Brooklyn Black Chocolate Stout, 10% (Winter 2013/2014)

Tuoksussa kuohkeaa espressoa ja tummaa suklaata. Miedosti hapanta maltaisuutta. Alkoholin tuntee hehkuvana, mutta ei häiritsevänä. Mieto paahteisuus velloo aromien päällä. Bourbonviskistä tuttua hiivaista mäskisyyttäkin on aistittavissa. Yleisesti ottaen tämä on makeaahko ja kermainen, eikä kuivan humalainen stout.

Maussa täyteläinen tumma sulkaisuus ja kuohkea maltaisuus täyttää suun. makeus ja tumman suklaan suolaisuus on hienosti tasapainossa. Mieto paahteisuus on juuri sopivaa tässä. Suklaa on onneksi tummaa eikä liian makeaa. Ei tunnu myöskään päälle liimatulta. Suutuntuma sopivan kuohkea. Jälkimaussa tummaa suklaata, kaakaota ja miedosti imelää maltaisuutta. Herkullinen stout.



Brooklyn Blast!, 8,4% (2014)

Tuoksussa kireetä mäntyhumalaa (pihkaisa ja kuiva), kuivaa keltaista hedelmää ja sammalta. Humala on kuivan pihkaista, lääkemäistä ja yrttistä. Yleisvaikutelma kuivan humalainen. Hieman alkoholin lämpöäkin (ja jopa pistelyä) löytyy. Jotenkin tulee mieleen myös kostea kivikko. 

Maku ei niin humalainen kuin tuoksu antoi odottaa. Pehmeästi ja kuohkeasti alkaa humalat ja maltaat tasapainoilemaan. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja kuivahko. Alussa tulee karamellisuutta ja hyvin mietoa paahteisuutta (ajattele paahtoleipää). Humala astuu kuvioon oikeastaan keskivaiheilla ja jatkaa kuivattamista loppua kohden. Yrttistä, hieman lääkemäistä ja greippistä humalaa. Toisaalta myös pihkaista ja havuista. Hedelmäisyys ei tule kovin vahvasti esiin. Aika haastava ja ehkä hieman ristiriitainen. Tämä vaatinee uusintamaistoja.