Malternatives @ Bar Haven

Pidemmän aikaa on tehnyt mieli maistella rommeja, eikä kaapista niitä vielä kovin laajasti löydy, joten päätin lähteä maistelemaan muutamat rommit Helsingin keskustaan. Suomessa ei rommit ole erityisen pinnalla, joten edes pääkaupunkiseudulla ei ole erityisesti valinnanvaraa hyvistä rommiravintoloista. Tiesin kuitenkin erään ravintolan, joka on myös tunnettu viskivalikoimastaan. 

Unioninkatu 17 sijaitseva Bar Haven omaa hyvinkin laajan viskivalikoiman – runsaasti jenkkiviskejä, skotteja, irkkuja, japseja.... siis aika lailla kaikentyylisiä. Viskien lisäksi tuolla on Suomen parhaita rommivalikoimia. Pullot löytyy epätyypillisesti baaritiskin edestä, jossa asiakas pääsee niitä hypistelemään ja tiiraamaan läheltä. Henkilökunta on asiantuntevaa ja erinomaisesti palvelevaa. Paikkana Haven on muutenkin hyvin sivistynyt, hienostunut ja rauhallinen. Helposti Suomen paras aulabaari, jossa olen käynyt!

Nyt en halajanut Havana Clubin, tai Ron Jeremyn peruspulloja, vaan lähdin liikkeelle harvinaisempien rommien perässä, joten siinä mielessä Haven on ykkönen. Paikalta löytyy toki peruspullotteitakin, mutta jätin muillekin asiakkaille jotakin. 

Pyysin laseihin neljää eri rommia, ihan mielenkiinnon mukaan. Ensimmäinen niistä on karibilainen rhum agricole, eli rommi joka on tehty sokeriruokomehusta. Tarkemmin ottaen rommi tulee Marie-Galanten saarelta Guadeloupesta, joka kuuluu puolestaan Ranskalle. Rhum Rhum on rommimestarien Luca Garganon (Velier) ja Gianni Capovillan saarelle perustama tislaamo, tai oikeastaan brändi, sillä se toimii Bielle nimisen tislaamon sisällä omalla tislauslaitteistollaan. 

Liberation 2015 on kuusivuotiasta rommia, joka pullotettiin 2015. Tropiikissa kypsynyt ranskalaisissa viinitynnyreissä. Pullotteen nimi, Liberation, tarkoittaa "vapautettua", eli rommi vapautettiin tynnyristä 2015. 

Yksi itselleni tutumpi rommi viereen, joka ei blogiani seuranneille varmasti tule yllätyksenä. Velierin pullottama Caroni 15yo 1998, 52%.  Tämä löytyy myös kotoa kaapista, mutta toistaiseksi vielä kiinni. Olen maistanut myös tämän pikkuveljeä, 12yo (2000), sekä isoveljeä, 17yo (1998). Tropiikissa kypsynyt Trinidadin saarella koko ikänsä. 

Kolmanteen lasiin pyysin jamaikalaista rommia, sillä nämä kiehtovat omintakeisella tyylillään. Hiljattain Velier pullotti läjän uusia tulokkaita Habitation Velier -pullotteina. Worthy Park on Jamaikan vanhin tislaamo. Se suljettiin 1950-luvulla, mutta aloitti uudelleen toimintansa vuonna 2005. 

Nyt maistettu Forsyths WP 2005 on ensimmäinen rommi 50 vuoteen, joka tislaamolta tulee. Nimensä se on saanut pannutislaimiston rakentaneen skotlantilaisen Forsyths Ltd. mukaan. Paikallisista molasseista tislattua rommia, jota kypsytettiin 10 vuotta ex-bourbontynnyreissä Jamaikalla. Jamaikan muut tunnetuimmet tislaamot ovat Monymusk Distillery, Long Pond Distillery ja Hampden Estate.

Hampdenista puheen ollen, viimeiseen lasiin pyysin kyseisen Hampdenin rommia Silver Sealin pullottamana. Myös Jamaikalla oli aikoinaan runsaasti (satoja) sokeriplantaaseja, mutta sittemmin ne kokivat tutun kohtalon. Tilanne ei sentäs jäänyt niin huonoksi kuin Trinidadissa. Hampden on yksi tunnetuimmista plantaaseista, joka edelleen jatkaa toimintaansa.

Silver Sealin pullottama Jamaica Rum Hampden 20yo on tislattu vuonna 1993 ja pullotettu 20 vuotta myöhemmin 2013. Yhden tynnyrin tuotos, josta pulloja saatiin 295 kpl.

Rhum Rhum Liberation 2015 Version Integrale, 58,4%

Tuoksu on kuiva ja alkuun eleetön. Öljyisen oloinen yleisfiilis, jossa hiukan lämmintä aprikoosista hedelmäisyyttä, tummaa oliivisuutta ja mieto alkoholisuus. Lasiajan jälkeen tulee reilusti kumisuutta. Ei kovin rommimainen. 

Maku on kuiva ja aromikas - ei todellakaan makean sokerinen, jota en toki odottanutkaan. Mieto kuiva heinäisyys, jonka seassa kuivaa tummaa suklaisuutta. Jälkimaussa kypsää keltaista hedelmäisyyttä (marmeladia). Vesilisä mielestäni ei paranna, vaan tuo kumisuutta. Ihan ok, mutta hiukan vaikea saada kiinni mauista. Lisäksi tuntuu ranskalaisen viinitynnyrin tuoneen liikaa kumia. 

Caroni 15yo, 1998, 52% (Velier)

Tuoksussa tunnistettava tuttu petrolusuus, jonka seassa kuivattuja hedelmiä, appelsiinisuutta ja mokkaisuutta. Mieto kreosiittisuus ja vihreä oliivisuus. Kypsemmän oloinen kuin Velierin 12yo 2000.

Maussa paljon samoja piirteitä kuin nuoremmassa 12-vuotiaassa. Appelsiinisuutta, petrolisuutta, kuivaa nahkeaa hedelmäisyyttä ja mokkaisuutta. Jälkimaku kuivattaa suuta ja jättää hedelmäisen suklaisuuden. Pitkä jälkimaku.

Caroni ja Rhum Rhum

Habitation Velier  Forsyths WP 2005, 57,8% (Velier)

Tuoksu pistävän pölyinen, mutta miellyttävällä tavalla. Molassista kirpeähköä sitruksisuutta ja tuoretta lämmintä peltoruohoisuutta. Tuoreiden semikypsien hedelmien tuoksu lisääntyy ajan myötä ja muuttuu hedelmäkarkkiseksi. Kiva tuoksu.

Maussa miellyttävää kypsää ja raikasta hedelmäisyyttä, jossa hyvin mieto kirpeys, tai happamuus. Molassisuus tulee miedosti mukana ja tasapainoittaa hedelmäisyyttä. Yleisolemus kuiva, mutta ei suuta supistava.  Jälkimaku on kuiva, kypsän hedelmäinen (banaania, ananasta ja papayaa) ja miedosti saippuainen. Tämä on oikein hyvää.

Jamaica Rum Hampden 20yo 1993, 50% (Silver Seal)

Tuoksu on syvempi ja "synkempi" kuin edellisessä Jamaikalaisessa. Hedelmäisyydessä on tietynlaista "funkya" mitä Jamaikalaisissa sanotaan olevan. Agree. Kypsää ja miedon hapanta ja kirpeää trooppista hedelmäisyyttä, vaniljaa ja hunajaisuutta. Upea tuoksu.

Maku on sitä mitä tuoksu jo tarjoilikin. Suorastaan mahtava makumaailma. Vahamaista hapahkoa ja kirpeän kypsää hedelmäisyyttä, jossa tammitynnyrin tuomaa pehmeyttä ja ääretöntä syvyyttä. Hienosti Demerara-rommien mauateisuutta ja reipasta hedelmäisyyttä. Syvä ja raikas samalla. Yleisolemus on makean hedelmäinen, muttei sokerinen. Villihiivaoluen luonne sopisi tämän kuvailuun. Upea, parhaita rommeja mitä olen maistanut.

Malternatives – rommikotitasting vol 1.

Heitetään hassusti Sergen käyttämä termi otsikkoon, jonka wikipedia kertoo olevan vaihtoehto oluelle. Nyt kuitenkin viitataan juomaan, joka on Sergen tyyliin vaihtoehtona viskille. Tästä kotitastingistä on jo hieman aikaa, koska aluksi ajattelin kirjoitella raporttia ylös vasta hieman avattuani rommin tietoutta erillisen kirjoituksen muodossa, mutta koska en tuota ole saanut vielä aikaan, niin kirjoittelin raportin pelkästä maistelusta.

Rommin maailma on kuitenkin melkoisen sisältörikas, enkä koe olevani vielä tarpeeksi kokenut kirjoittamaan siitä opetustarkoituksessa isompaa julkaisua. Tämä on se syy miksi en ole saanut aikaan julkaisua. Tässä maistelussa oli tarkoitus hieman valaista rommien makua vasta-alkajille kavereilleni ja pullotteet on valikoitu kavereiden kaappien perukoilta. Mukaan piti ottaa tietysti yksi hieman laadukkaampikin rommi referenssiksi, joka oli Caronin Trinity -pullote.

Itse tykästyin Caronin rommiin joitain vuosia takaperin ja siitä onkin muodostunut oma laadukkaan rommin symbolini. En ole vielä huonoa Caronin rommia maistanut. Voisin kuvailla Caronin rommia raskaana, likaisena, öljyisenä ja tervaisena rommina, mutta nyt useampien vuosien jälkeen olen oppinut ymmärtämään, että Caronillakin on monia erilaisia tyylejä. Jotakin omanlaista niissä kuitenkin yleensä on, onko se sitten jokin oma öljyinen petrolisuus, sitä en osaa tarkkaan sanoa.

Olen toki maistanut muitakin erittäin laadukkaita ja kuivia rommeja (sokeriset rommit eivät ole juttuni), kuten Skeldon, Rockley Still, Enmore, Port Mourant ja Albion. Näitä on yhdistänyt yksi sama piirre – kaikki ovat olleet aidosti kuivia rommeja. Nyt kattaus ei tosiaan koostu Skeloneista ym., mutta alla lyhyehköt mietteet mitenkä nämä edullisemmat kaupalliset maistui....

Santiago de Cuba Anejo Rum, 38%

Tuoksu alkuun viinainen ja tuo mieleen cubalibren... eli kaipaisi melkeimpä kolaa sekaan. Ei tarjoile mitään erityisen miellyttävää. Ajan kanssa hieman kermatoffeeta ja sokerisuus korostuu. En tykkää.

Maku on yllättävän pliisu. Sokerisuutta ja alkoholisuutta, joka tulee etanolina. Hyvin ujosti kermatoffeeta ja erittäin kiedosti mokkaa. Kyllä tämä kolan sekaan kaipaa.

Havana Club Añejo 7 Años, 40%

Tuoksu aika pliisu alkuun. Hieman linnunmaitomainen, eli helpon kermainen ja mokkainen. Ei kuitenkaan epämiellyttävä millään tapaa. Karamellisuutta, kermatoffeeta, mokkaa ja maitosuklaata. Jonkin verran myös trooppista hedelmäisyyttä. Parempaan suuntaan.

Maussa myös kermaista pehmeää toffeemaisuutta. Kuitenkin enemmän aidon rommin piirteitä (=lue ei sokerinen ja maustettu) kuin edellisessä. Kuivia hedelmiä ja mokkaa. Loppua kohden kuivattaa suuta. Tässä oli jo hyviä piirteitä, mutta vielä ei innostuta.

Vizcaya VXOP Cask No. 21, 40%

Tuoksu on mokkaisempi ja paahdetumpi kuin edellisissä. Paahdettua sokeria reilusti. Mokkaa ja karamelliä. Makea tuoksu, joka ei jaksa oikein muuta kantaa. Jonkin verran pistävämpi kuin edelliset, ei niin pliisu.

Maussa päällimmäisenä reilu paahdettu makeus. Poltettua sokeria, fariinisokeria ja miedosti mokkaa. Tuo mieleen Creme Bruleen. Jälkimaussa päärynää ja miedosti omenaa. Liian makea minulle.

Plantation Barbados Old Reserve 2000, 42%

Tuoksussa jo selkeästi eroa edellisiin, monipuolisempi ja vähemmän mausteinen. Ei niin kermaista, vaan enemmän kuivattua hedelmää. Öljyistä karamellisuutta, toffeista päärynää ja klementiiniä. Tämä on jo miellyttävä.

Maussa monipuolisempaa hedelmäisyyttä ja suklaisuutta. Pehmeä alku, joka hieman voimistuu loppua kohden. Ei läheskään niin makea kuin edellinen. Tätä voisi jo nautiskella. Miedosti fariinista nahkaisuutta, kuivattua mandariinia ja pähkinää.

Plantation Jamaica Old Reserve 2000, 42%

Tuoksussa voimakas ruohoinen elementti. Vihreää oliivia ja pistävämpää öljyisyyttä. Hedelmäisyys tuo mukana miedosti happamuutta. Myös kuivahko, kuten edellinen.

Maku samoilla linjoilla kuin tuoksu. Vihreää oliivia, ruohoa ja heinää. Pistävää öljyisyyttä ja mieto kemikaalisuus (hyvällä). Vähemmän mausteinen ja kermainen kuin edellinen. Yleisolemus myös kohtuu kuiva. Tykkäsin enemmän Barbados versiosta.

Ron Zacapa Centenario Sistema Solera 23, 40%

Tuoksu makean suklainen, kahvinen ja karamellinen. Tummaa nahkaa ja makeaa kaakaota. Miedosti pistävää kitkeryyttä. Aavistus vihreää vastaleikattua nurmikkoa. Hieman ristiriitainen tuoksu.

Maussa alkuun mukava sokeripaahteisuus, mutta lyö hieman yli. Muscovadoa, tummaa nahkaisuutta ja kaakaota. Loppua kohden maku lässähtää tylsän makeaksi. Loppu onkin pelkkää tummaa sokerisuutta.

Appleton Estate 12yo Extra, 43%

Tuoksu on huimasti kivempi kuin edellisessä. Ei niin makean sokerinen. Tummaa nahkaa, miedosti hedelmäisyyttä, ruohoa, mokkaa ja tummaa suklaata. Tämä on ihan miellyttävä.

Maussa onneksi samat elementit, eli suklaata, mokkaa, miedosti ruohoisuutta, kaakaota ja jopa mieto tervaisuus. Maku on kuiva, eli sokeria ei lisättynä. Jälkimaku pitkä ja miedon nahkainen. Miellyttävä rommi.

Bristol Caroni Trinity 1989-1992-1994, 54%

Tuoksu on huiman monivivahteinen ja latautunut. Kreosiittia, raskasta petrolisuutta, tummaa moottoriöljyisyyttä, vahvasti kuivaa nahkaa ja mokkaa. Tummaa suklaata, viikunaa, pähkinää, taatelia... tämä on loputon kirjo. Huikea.

Maussa uskomaton makujen kirjo. Kuivan nahkainen ja moottoriöljyinen, raakasuklainen, miedosti tanniininen, petrolinen ja tervainen. Jälkimaku kestää pitempään kuin nälkävuosi. vahva tervaköysisyys, öljyinen nahkaisuus ja mokkaisuus jää vellomaan suuhun niin pitkään, että voit jopa syömisen jälkeen maistaa rommin. Niin huikea, että tämä kannattaa kokea.

Paremmuusjärjestyksessä ei epäselvyyksiä:

1. Bristol Caroni Trinity 1989-1992-1994
2. Appleton Estate 12yo Extra 
3. Plantation Barbados Old Reserve 2000
4. Plantation Jamaica Old Reserve 2000
5. Ron Zacapa Centenario Sistema Solera 23
6. Havana Club Añejo 7 Años
7. Vizcaya VXOP Cask No. 21
8. Santiago de Cuba Anejo

Alkosta: Founders Imperial Stout

Hyvät naiset ja herrat, sanko esitellä maailman parhaan imperial stoutin – Founders Imperial Stout. Okei, jalat takaisin maahan, mutta muutaman näitä aiemmin maistaneena voin sanoa jo valmiiksi, että nyt ollaan maailman parhaiden oluiden ääressä.

Oisivatkohan Mike Stevens ja Dave Engber arvanneet aikanaan jo lähes 20 vuotta sitten perustamansa panimon kuuluvan myöhemmin maailman arvostetuimpiin pienpanimoihin? En ole itse tältä panimolta maistanut yhtäkään heikkolaatuista olutta ja kuten jo varmaan olette huomanneet, pidän otsikon olutta ehkäpä parhaimpana imperial stoutina, jota ikinä olen maistanut.

Meillä on nyt (taas) ilo nauttia tästä Diamond Beveragesin mahdollistamasta tilaisuudesta, kun olut saatiin Alkon valikoimaan 5,3 € hintaan. Pientä hinnannousua edelliseen kertaan (v. 2014 4,97€), mutta missäpä ei nykyään olisi. Ei varmasti ollut helpoin keissi saada kyseistä rajatun tuotannon olutta maahan. Olut ikääntynee mukavasti ajan saatossa, joten lienee perusteltua täyttää kellarin IS-osasto. Panimo kertoo oluen reseptiikasta löytyvän kymmentä eri mallasta, mutta Alko on kiteyttänyt reseptin lyhyemmäksi: Ohramaltaat, suklaamaltaat, Nugget- ja Perle-humalat. EBU 59.

"Brewed with ten varieties of malted barley, this stout is smooth as silk, yet complex and rich in body. Serve this guy at cellar temperature. Put another log on the fire, sit back and enjoy the friendship of this ultimate winter warmer."

Founders Imperial Stout, 10,5%

Tuoksu on huumaavan kutsuva ja huokuu täyteläisyyttä. Tummia maltaita, jotka tuovat paahdetta, muscovadosokeria, sokeriruokoa, kahvia, tummaa suklaata ja miedosti lakritsia. Intensiivinen ja rauhallinen samaan aikaan. Loistava tuoksu.

Maku on intensiivistä aromitykitystä. Reipas paahto, joka on kuitenkin tasapainossa makeuden kanssa. Suutuntuma on niin täyteläinen kuin vain olla voi. Todella pehmeä ja runsas. Alkoholi lämmittää mukavasti. Lämmetessä makeus korostuu ja mukaan tulee siirappisuutta ja karamellisuutta. Jälkimaussa espressokahvin cremaa, tummaa suklaata ja sopiva makeutta taittava katkeruus. Täydellisyyttä.

Rodenbach Caractère Rouge

Mökillä  nautittu herkullisen hedelmäinen flanderilaistyylinen olut säväytti. Rodenbach on miltei 200-vuotias panimo Belgiassa, joka tunnetaan hyvin kypsytetyistä hapanoluistaan. Nykyisin panimon omistaa Palm Breweries.  

Caractère Rouge on kohtalaisen uusi tuotos, sillä sitä julkaistiin ensimmäinen 900 pullon erä vuonna 2011. Olut on kypsytetty kahden vuoden ajan tammitynnyreissä (sammioissa), jonka lisäksi siinä maseroitiin (liotettiin) karpaloita, vadelmia ja kirsikoita kuuden kuukauden ajan. Tämän jälkeen olut kypsyy vielä pullossa varmasti riittävän pitkään hyvissä olosuhteissa. Olut luotiin yhteistyössä belgialaisen ‘t Zilte ravintolan Chef Viki Geunesin kanssa.

Maistossa on nyt vuoden 2014 versio, jota tietääkseni pullotettiin isompi erä kuin vuoden 2011 versiota. Hollannista ostettu pullo kustansi noin 11€ nettitilauksena. Pari pulloa saa vielä kypsyä rauhassa tulevaisuuteen. 

Rodenbach Caractère Rouge, 7% (2014)

Tuoksussa runsas vadelmaisuus ja kirsikkaisuus, joka tuo happamia ja makeita piirteitä. Kirsikkaisuus tuo mieleen kypsempää marjaisuutta ja kevyesti tammisammiota. Ei lainkaan etikkaista happamuutta, vaan selvästi kypsempää, pehmeämpää maitohappobakteerista.

Maussa happamuus on samoin esillä kuin tuoksussa - pehmeän kirsikkaista ja vadelmaista, jonka mukana toffeista tammisuutta ja limettimehua. Jälkimaussa kirpeys voimistuu, mutta silti suutuntuma ei muutu kuivan happamaksi, vaan kypsä olemus säilyy loppuun saakka. Karpalot tulee hyvin esille jälkumaussa, vadelmien ja kirsikoiden ollen esillä alussa. Rodenbachin Grand Cruhun verrattuna makeampi. 

Orval, 6,2% (6/2013)

Lyhyen ytimekäs nimi oluella. Kyseessä ei ole kuitenkin mikä tahansa olut, vaan hyvin tunnettu ja osittain mielipiteitä jakava trappistiolut. Oluen koti löytyy Belgiasta Ranskan rajan liepeiltä, Abbaye Notre-Dame d'Orval -luostarista, jossa trappistipanimo perustettiin 1931.

Hieman perinteisemmistä trappistioluista poiketen, Orval on voimakkaammin kuivahumaloitu Stryrian Goldings, Hallertau, ja Strisselspalt humalalajikkeilla, jonka lisäksi siinä käytetään Brettanomyces-villihiivaa. Tämä tosiaan aiheuttaa toisinaan hieman vastahakoisia tunteita trappistioluiden ystävissä (osassa), mutta toisaalta lambicin ystävät kiittävät. Moni pitääkin tätä yhtenä maailman parhaista oluista. Olutta pantiin ensimmäisen kerran vuonna 1932. 

Orvalilta löytyy ainoastaan kahta eri olutta: Orval ja Petit Orval, joista jälkimmäinen on muuten samaa kamaa, mutta miedompaa vain luostarista saatavaa olutta. Muunmuassa brettan ansiosta Orval kypsyy hyvin pullossa ja sitä kannattaakin kypsytellä tovin jos haluaa esim. makeutta lisää. Nyt maistossa on 2013 kesällä pullotettu yksilö. Täältä pääset lukemaan Orvalin valmistuksesta.

Orval, 6,2%

T: Ahh, tuoksussa on aika vahvastikin brettan tallimainen nahkasatulaisuus esillä. Kirpeää hiivaisuutta. Vaimo heitti hyvän: ruotsinlaivan kaljaantunut ja kulahtanut kokolattiamatto. Kieltämättä etäisesti. Kuohkean samppanjainen ja kirpeän hedelmäinen tuoksu lähes huumaa ajatuksen. Hieno tuoksu. 

M: Hyvin kuivattavan humalainen alku. Humala on hyvin kuivaa ja katkeraa ja sen mukana tulee brettan maanläheistä hedelmäisyyttä. Käyneitä hedelmiä (persikkaa, omenaa ja greippiä). Suutuntuma on kuohkean kepeä ja kuivan pistelevä. Jälkimakuun jättää kuivan villihiivaisuuden, jonka ympärillä on mietoa humalaa. Trappistiolueksi reilusti kuivempi ja humalaisempi tapaus, eikä makeuttakaan vielä tässä vaiheessa juurikaan löydy. Aivan huippu olut.

edit. Arvosana päivitetty muutama viikko arvostelusta paremmaksi (30.7.2015).