Viime aikoina on savuolut maistunut. Fastenbieriä Alkosta, Urbockia maailmalta jne. Käynyt vähän sillai, että mitä enempi näitä savuoluita nautiskelee, sitä enempi niistä oppii tykkäämään. Toimii oikein hyvin koleilla keväisillä ilmoilla.
Schlenkerlan Fastenbieriä alkaa olla jo hanka saada Alkosta, puhumattakaan Urbockista, joka loppui jo ajat sitten. Panimo ei tällä hetkellä toimita Suomeen tilauksiakaan (yksityishenkilöille). Mutta olisiko Bryggerin Spezial Rauchbieristä apua savuoluthampaan kolotukselle? Tätä löytyy vielä hyvin Alkosta hintaan 4,79€. Olut on vaalea ja kumartaa Saksalaisen savuoluen suuntaan. Humalina on käytetty Perleä ja Saazia. Saattaapi olla siis kevyehkö savuolut kyseessä.
Bryggeri Spezial Rauchbier, 5,2%
Tuokussa vahva savumaltaisuus, joka tuo keväisen kylmän ilman ja nuotiosavun mieleen. Ollaan siellä bambergilaisssavun maailmassa, mutta tässä maltaisuus on myös raikasta ja viljaista. Jonkinasteista vihreää hedelmäisyyttäkin löytyy. Mieto makea maltaisuus. Hyvä tuoksu.
Maussa on savumaltaisuutta ja miedosti puusavua. Suutuntumassa on hiilihappoja keskivertoa reippaammin, mutta ei kuitenkaan vielä liikaa. Humalalla ei tässä juuri ole näytelmää, mitä nyt perusbitterisyyttä löytyy. Se mieto katkeruus tukee hyvin muuta makupalettia. Tuoksun hedelmäisyys peittyy maussa savumaailman uumeniin. Jälkimakua kohden mieto karamellisuus ja kevyt kuiva savuisuus jää leijailemaan suuhun. Mukava olut, jota ostaisin toistekin.
29 huhtikuuta 2017
27 huhtikuuta 2017
Kotitasting: sekalaiset sekoitteet vol.2 – parempaa blendiä
Kotitastingin sijaan otsikkoon voisi laittaa mökkitasting. Hiljattain maistellut blendit (klick) saivat jatkoa tämän uuden setin myötä, valitsin tällä kertaa hitusen vähemmän tunnettuja sekoiteviskejä ja koitin jonkun vanhemmankin heittää joukkoon. Samalla porukalla maisteltiin, en kertonut sisällöstä muuta kuin että sekoitteita maistellaan taas.
Japanilaista edustamassa oli The Nikka 12yo, joka on uusi blendi, mutta julkaistiinhan sekin jo 2014-15 liepeillä. Valitsin siksi, että se on ikämerkitty uuden sukupolven blendi, joka on myös luokiteltu ns. premiumiksi (hinnanko vuoksi??). Eli olevinaan parempi sekoiteviski, joka on kuitenkin kohtuullisesti hinnoiteltu (noin 80-110€ maailmalla).
Cutty Sark Prohibition Edition valikoitui ihan mielenkiintoisen nimensä vuoksi. Halusin ns. tavallista blendiä, joka olisi kuitenkin jotenkin massasta poikkeava. Tämä oli sitä ainakin nimensä puolesta JA vahvuus on jätetty mielenkiintoiselle 50% vahvuudelle, joka ei näissä massablendibrändeissä ole erityisen yleistä. Tämä irtoaa nettikaupoista 25-35€ hintaan.
Lisää skotlantilaisuutta tuo Spirit of Freedom 45+, josta olen aiemmin maistanut saman nimistä 30yo blendiä. En tiedä onko kyseessä muuta samaa, kuin pullottaja J&A Mitchell, eli Springbank. Tästä Spirit of Freedomista on muutama eri versio, perusversio 45 nimettiin komponenttien määrän mukaan (kyllä, 45 eri viskiä), tämä 45+ versio on vahvempi versio.
Pakkaa hämmentämään halusin irlantilaista blendiä sekaan. Tullamore D.E.W. Phoenix menee samaan kategoriaan Cutty Sarkin kanssa, eli perusblendiä, josta hieman erikoisempi versio. Vahvempi alkoholiprosenteiltaan, sekä joku höpöhöpö-tarina, jota en jaksa tähän kirjata. Minulle se valintajuttu oli nuo prosentit.
Ja pitihän joukkoon ottaa joku ässä, jonka paikan olisi täytettävä Bodach Aislig 35 Year Old 1980 Murray McDavidiltä. Yksityisen pullottajan blendi, jossa mm. Glenrothesin, Glengoynen, Bunnahabhainin ja Tamdhun mallasviskejä, sekä Cameronbridgen, North Britishn ja Port Dundasin jyväviskejä. Single Cask, vahvuus, IB-pullote ja ikä olivat tämän kriteerit.
The Nikka 12yo, 43%
Tuoksussa kukkaisuutta, kevyttä pehmeää tammisuutta, jonka seurana kermaista sherryisyyttä. Puhdas ja raikas. Mausteisuutta vaniljan, kookoksen ja muskotin muodossa. Hyvin japanilainen ja ihan hyvä sellainen.
Maussa samaa nuorta maltaisuutta, jossa paahteista tammea, vaniljaa, kukkaisuutta ja miedosti kypsää hedelmää. Makeahko. Kookosta ja maitokahvia. Suussa hieman kihelmöivän intensiivinen, hyvällä tavalla. Jälkimaussa vaniljaa, kookosta, kermatoffeeta, keltaisia kypsiä hedelmiä ja viljaisuutta. Myös selkeä mustan teen maku. Mainio blendi.
Cutty Sark Prohibition Edition, 50%
Tuoksu raa'an nuoren viskin oloinen, sherryä joka tuo kunnon kumisuutta, alkoholiakin pukkaa. Viinikumia ja jotenkin ylikäynyttä hedelmäisyyttä. Melkeinpä kaikin puolin epämiellyttävää.
Maku on onneksi parempi, mutta paljon samoja elementtejä kuin tuoksussa. Makeaa viinistä hedelmäisyyttä, joka myös jotenkin ylikäynyttä. Viinikumikarkkeja, makeaa vaniljaisuutta, viljaisuutta ja kumia. Alkoholi tulee myös maussa esiin. Ei kyllä ole hyvää.
Spirit of Freedom 45+, 52%
Tuoksu on hyvin nuori, puhdas ja hieman likainen samaan aikaan. Lämmintä hedelmäisyyttä, mineraalisuutta ja hyvin kevyttä turpeisuutta. Halkaistua kiveä. Tavallaan laimea tuoksu ja jos nuuhkaisee kunnolla, niin pistelee. Nuorta viljaa.
Maussa raakaa viljaisuutta, new make tyylistä makumaailmaa, kevyesti mineraalisuutta ja merellisyyttä. Makeampi hedelmäisyys alla. Jälkimakuun mennessä jää makeaa hedelmää, hyvin kevyttä öljyisyyttä. Ehkä mieto sherryisyyskin. Ok, mutta kovin nuorta ja hieman sekavaa.
Tullamore D.E.W. Phoenix, 55%
Tuoksussa jyväviskin rouheista vaniljaisuutta, nuorta tammitynnyriä, lämmintä sherryisyyttä, jossa makeaa tummaa hedelmäisyyttä, mokkaisuutta ja paahdettua vaahtokarkkia. Ohukaisia kermavaahdon kera. Kiva tuoksu.
Maussa paahdettu vaahtokarkkisuus on mukavan makusta. Makeaa vaniljaista viljaisuutta, kevyesti maissisuutta. Suussa hieman kirpsakan pistelevä ja isommalla siemauksella alkoholikin meinaa putkahataa liikaa esille. Kyllä tämän helposti irkuksi mieltää. Toiseksi paras Nikkan jälkeen.
Bodach Aisling 35yo 1980 Crafted Blend, 46% (Murray McDavid)
Tuoksu on erikoisen "synkkä", tumman hedelmäinen, reilusti iäkkäämmän oloinen kuin kaikki edelliset. Punaista kevyttä marjaisuutta ja aavistus merellisyyttä. Kermaiauutta jossa fudgea. Myös aprikoosia ja marmeladisuutta.
Maku on syvähkö, miedosti alkuun terävähkö. Sherryisyys on vahvaa ja sellaista marjaista ja kypsän hedelmäistä. Suklaata, pähkinää ja miedosti maitokahvia. Reilusti toffeeta ja kermakaramellia. Paahteista sokerisuutta. Aavistus viinistä kumisuutta. Maussa ikä ei tunnu niin paljoa kuin toivoisi. Sanotaan, että toiseksi paras näistä. Sen verta erilainen kuin Nikka, että laitan samalle viivalle periaatteessa.
Parempi lyödä parhaat tiskiin:
Japanilaista edustamassa oli The Nikka 12yo, joka on uusi blendi, mutta julkaistiinhan sekin jo 2014-15 liepeillä. Valitsin siksi, että se on ikämerkitty uuden sukupolven blendi, joka on myös luokiteltu ns. premiumiksi (hinnanko vuoksi??). Eli olevinaan parempi sekoiteviski, joka on kuitenkin kohtuullisesti hinnoiteltu (noin 80-110€ maailmalla).
Cutty Sark Prohibition Edition valikoitui ihan mielenkiintoisen nimensä vuoksi. Halusin ns. tavallista blendiä, joka olisi kuitenkin jotenkin massasta poikkeava. Tämä oli sitä ainakin nimensä puolesta JA vahvuus on jätetty mielenkiintoiselle 50% vahvuudelle, joka ei näissä massablendibrändeissä ole erityisen yleistä. Tämä irtoaa nettikaupoista 25-35€ hintaan.
Lisää skotlantilaisuutta tuo Spirit of Freedom 45+, josta olen aiemmin maistanut saman nimistä 30yo blendiä. En tiedä onko kyseessä muuta samaa, kuin pullottaja J&A Mitchell, eli Springbank. Tästä Spirit of Freedomista on muutama eri versio, perusversio 45 nimettiin komponenttien määrän mukaan (kyllä, 45 eri viskiä), tämä 45+ versio on vahvempi versio.
Pakkaa hämmentämään halusin irlantilaista blendiä sekaan. Tullamore D.E.W. Phoenix menee samaan kategoriaan Cutty Sarkin kanssa, eli perusblendiä, josta hieman erikoisempi versio. Vahvempi alkoholiprosenteiltaan, sekä joku höpöhöpö-tarina, jota en jaksa tähän kirjata. Minulle se valintajuttu oli nuo prosentit.
Ja pitihän joukkoon ottaa joku ässä, jonka paikan olisi täytettävä Bodach Aislig 35 Year Old 1980 Murray McDavidiltä. Yksityisen pullottajan blendi, jossa mm. Glenrothesin, Glengoynen, Bunnahabhainin ja Tamdhun mallasviskejä, sekä Cameronbridgen, North Britishn ja Port Dundasin jyväviskejä. Single Cask, vahvuus, IB-pullote ja ikä olivat tämän kriteerit.
The Nikka 12yo, 43%
Tuoksussa kukkaisuutta, kevyttä pehmeää tammisuutta, jonka seurana kermaista sherryisyyttä. Puhdas ja raikas. Mausteisuutta vaniljan, kookoksen ja muskotin muodossa. Hyvin japanilainen ja ihan hyvä sellainen.
Maussa samaa nuorta maltaisuutta, jossa paahteista tammea, vaniljaa, kukkaisuutta ja miedosti kypsää hedelmää. Makeahko. Kookosta ja maitokahvia. Suussa hieman kihelmöivän intensiivinen, hyvällä tavalla. Jälkimaussa vaniljaa, kookosta, kermatoffeeta, keltaisia kypsiä hedelmiä ja viljaisuutta. Myös selkeä mustan teen maku. Mainio blendi.
Cutty Sark Prohibition Edition, 50%
Tuoksu raa'an nuoren viskin oloinen, sherryä joka tuo kunnon kumisuutta, alkoholiakin pukkaa. Viinikumia ja jotenkin ylikäynyttä hedelmäisyyttä. Melkeinpä kaikin puolin epämiellyttävää.
Maku on onneksi parempi, mutta paljon samoja elementtejä kuin tuoksussa. Makeaa viinistä hedelmäisyyttä, joka myös jotenkin ylikäynyttä. Viinikumikarkkeja, makeaa vaniljaisuutta, viljaisuutta ja kumia. Alkoholi tulee myös maussa esiin. Ei kyllä ole hyvää.
Cutty Sark vs. Nikka |
Spirit of Freedom 45+, 52%
Tuoksu on hyvin nuori, puhdas ja hieman likainen samaan aikaan. Lämmintä hedelmäisyyttä, mineraalisuutta ja hyvin kevyttä turpeisuutta. Halkaistua kiveä. Tavallaan laimea tuoksu ja jos nuuhkaisee kunnolla, niin pistelee. Nuorta viljaa.
Maussa raakaa viljaisuutta, new make tyylistä makumaailmaa, kevyesti mineraalisuutta ja merellisyyttä. Makeampi hedelmäisyys alla. Jälkimakuun mennessä jää makeaa hedelmää, hyvin kevyttä öljyisyyttä. Ehkä mieto sherryisyyskin. Ok, mutta kovin nuorta ja hieman sekavaa.
Tullamore D.E.W. Phoenix, 55%
Tuoksussa jyväviskin rouheista vaniljaisuutta, nuorta tammitynnyriä, lämmintä sherryisyyttä, jossa makeaa tummaa hedelmäisyyttä, mokkaisuutta ja paahdettua vaahtokarkkia. Ohukaisia kermavaahdon kera. Kiva tuoksu.
Maussa paahdettu vaahtokarkkisuus on mukavan makusta. Makeaa vaniljaista viljaisuutta, kevyesti maissisuutta. Suussa hieman kirpsakan pistelevä ja isommalla siemauksella alkoholikin meinaa putkahataa liikaa esille. Kyllä tämän helposti irkuksi mieltää. Toiseksi paras Nikkan jälkeen.
Spirit of Freedom vs. Tullamore |
Bodach Aisling 35yo 1980 Crafted Blend, 46% (Murray McDavid)
Tuoksu on erikoisen "synkkä", tumman hedelmäinen, reilusti iäkkäämmän oloinen kuin kaikki edelliset. Punaista kevyttä marjaisuutta ja aavistus merellisyyttä. Kermaiauutta jossa fudgea. Myös aprikoosia ja marmeladisuutta.
Maku on syvähkö, miedosti alkuun terävähkö. Sherryisyys on vahvaa ja sellaista marjaista ja kypsän hedelmäistä. Suklaata, pähkinää ja miedosti maitokahvia. Reilusti toffeeta ja kermakaramellia. Paahteista sokerisuutta. Aavistus viinistä kumisuutta. Maussa ikä ei tunnu niin paljoa kuin toivoisi. Sanotaan, että toiseksi paras näistä. Sen verta erilainen kuin Nikka, että laitan samalle viivalle periaatteessa.
Parempi lyödä parhaat tiskiin:
1. The Nikka 12yo
2. Bodach Aisling 35yo 1980
3. Tullamore D.E.W. Phoenix
4. Spirit of Freedom 45+
5. Cutty Sark Prohibition Edition
Tunnisteet:
1.5,
2.5,
2017,
3,
4,
Blend,
cutty shark,
IB,
Irish,
Japanilaiset,
kotitasting,
Murray McDavid,
Nikka,
Springbank,
Tullamore D.E.W.
23 huhtikuuta 2017
Maitokaupasta: Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale
Servaali lähestyi postilla kertoakseen uudesta uutuustuotteesta, jota olisi myös lähettämässä tuotenäytteenä. Kaveriksi pakettiin pistettiin hyvän vastaanoton saanut Rainy Summer, jonka arvioin itsekin hyväksi maitokauppaolueksi (klick). Kolmantena pyöränä paketista löytyi Tough Luck, jonka olen myös arvostellut aiemmin (klick).
Uutuus kantaa nimeä Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale. Samanlaisessa pullossa se voisi olla kova kumppani hyväksi todetun Rainy Summerin kaveriksi. Paketin mukana tuleessa saatekirjeessä kerrotaan, että High Hopes kehitettiin silmällä pitäen Rainy Summerin "tasoa", eli haluttiin luoda vähintään saman veroinen olut. Vehnän sijaan reseptiikkaan laitettiin kauraa ja pohjahiivaoluen sijaan tehtiin pintahiivaolut. Tarkempi reseptiikka oluista näkyy saatekirjeen saksitusta kuvasta. Olutta on jo saatavilla maitokaupoista.
Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale, 4,7%
Tuoksu on hyvin tuoreen humalainen, hyvä hedelmäisyyden ja tuoreen ruohoisuuden yhdistelmä. Reipas trooppinen hedelmäisyys tykittää tietä. Persikka tulee myös mangon lailla voimakkaimmin. Raikas yleisolemus.
Maussa sama trooppinen hedelmäisyys, joka saa sopivaa katkeruutta mukaansa. Persikkaa, mangoa ja sitruksista kuivaa ruohoisuutta. Kauran roolista en osaa juuri sanoa, tuoko se sitten suutuntumaan jotakin. Kokonaisuudessaan tässä on paletti kohdillaan, ollen raikas maitokauppaolut, joka on jopa parempi kuin rainy summer minun kirjoissani.
Uutuus kantaa nimeä Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale. Samanlaisessa pullossa se voisi olla kova kumppani hyväksi todetun Rainy Summerin kaveriksi. Paketin mukana tuleessa saatekirjeessä kerrotaan, että High Hopes kehitettiin silmällä pitäen Rainy Summerin "tasoa", eli haluttiin luoda vähintään saman veroinen olut. Vehnän sijaan reseptiikkaan laitettiin kauraa ja pohjahiivaoluen sijaan tehtiin pintahiivaolut. Tarkempi reseptiikka oluista näkyy saatekirjeen saksitusta kuvasta. Olutta on jo saatavilla maitokaupoista.
Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale, 4,7%
Tuoksu on hyvin tuoreen humalainen, hyvä hedelmäisyyden ja tuoreen ruohoisuuden yhdistelmä. Reipas trooppinen hedelmäisyys tykittää tietä. Persikka tulee myös mangon lailla voimakkaimmin. Raikas yleisolemus.
Maussa sama trooppinen hedelmäisyys, joka saa sopivaa katkeruutta mukaansa. Persikkaa, mangoa ja sitruksista kuivaa ruohoisuutta. Kauran roolista en osaa juuri sanoa, tuoko se sitten suutuntumaan jotakin. Kokonaisuudessaan tässä on paletti kohdillaan, ollen raikas maitokauppaolut, joka on jopa parempi kuin rainy summer minun kirjoissani.
Tunnisteet:
2017,
3.5,
Mallaskosken panimo,
Oluet,
tuotenäyte
19 huhtikuuta 2017
Alkosta: Svaneke Påskefrokost Saison IPA
Pääsiäinen tuli ja meni. Niin tuli myös muutama pääsiäsajan olunen Alkon valikoimiin, jotka jäivät sen kummemmitta huomioitta itseltäni. Silti, noukin pääsiäilomien kunniaksi mökille lähtiessäni pari näistä matkaan, toinen niistä maukas tuttu Fastenbier (arvio täällä) ja toinen uutuus tutulta tanskalaispanimiolta Svaneke Påskefrokost.
Svanekelta olen aiemmin maistanut muutamat oluet (juurikin pääsiäisen tienoilla), mutta eivät ole päätyneet blogiin pahemmin. Nyt on kuitenkin aavistuksen mielenkiintoisempi yksilö, kun saisonia on menty humaloimaan reippaammin IPAn suuntaan. Hybridiä tarjolla, kaksi muotisanaa käytetty. Minulle riittää kun olisi maukas saison, humala saattaa tuoda lisäarvoakin. Hintaa isolta 75cl lestiltä 8,96€, ei siis paha. Ehkä jotakin faktaa löytyisi oluen nimestä ym., mutta ei ketään Svaneken tarinat kiinnosta, niin jätän googlettelun kiinnostuneille.
Svaneke Påskefrokost Saison IPA, 6,5%
Tuoksu mausteisen hiivainen, miedon pippurinen ja makean hedelmäinen. Etäisesti tulee mieleen myös lakritsi. Saisoneille ominaista hedelmäisyyttä ja hiivaisuutta on hyvin mukana. Jopa belgityylinen hiiva-esterisyys.
Maussa löytyy samaa hiivaista hedelmäisyyttä, jossa kevyesti nahkeaa sitruskuorta. Humala puraisee alusta alkaen ja on selvästi yksi pääroolissa esiintyjä. Nahkeaa katkeraa hedelmäisyyttä, esteristä hiivaisuutta ja jälkimaussa miedon makeaa hedelmäisyyttä. Osui ja upposi minulle.
Svanekelta olen aiemmin maistanut muutamat oluet (juurikin pääsiäisen tienoilla), mutta eivät ole päätyneet blogiin pahemmin. Nyt on kuitenkin aavistuksen mielenkiintoisempi yksilö, kun saisonia on menty humaloimaan reippaammin IPAn suuntaan. Hybridiä tarjolla, kaksi muotisanaa käytetty. Minulle riittää kun olisi maukas saison, humala saattaa tuoda lisäarvoakin. Hintaa isolta 75cl lestiltä 8,96€, ei siis paha. Ehkä jotakin faktaa löytyisi oluen nimestä ym., mutta ei ketään Svaneken tarinat kiinnosta, niin jätän googlettelun kiinnostuneille.
Svaneke Påskefrokost Saison IPA, 6,5%
Tuoksu mausteisen hiivainen, miedon pippurinen ja makean hedelmäinen. Etäisesti tulee mieleen myös lakritsi. Saisoneille ominaista hedelmäisyyttä ja hiivaisuutta on hyvin mukana. Jopa belgityylinen hiiva-esterisyys.
Maussa löytyy samaa hiivaista hedelmäisyyttä, jossa kevyesti nahkeaa sitruskuorta. Humala puraisee alusta alkaen ja on selvästi yksi pääroolissa esiintyjä. Nahkeaa katkeraa hedelmäisyyttä, esteristä hiivaisuutta ja jälkimaussa miedon makeaa hedelmäisyyttä. Osui ja upposi minulle.
Tunnisteet:
2017,
4,
Bryghuset Svaneke,
Oluet
16 huhtikuuta 2017
Cardhu 18yo OB
Cardhu löytyi mm. Espanjasta ihan jokaisesta ruokakaupasta, joka vastaan tuli. Muistan lukeneeni, että se olisi Espanjan myydyin mallasviski. Se on myös Diageon myydyin mallasviski, sekä tärkein komponentti maailman myydyimpien sekoiteviskien Johnnie Walkerin blendeissä.
Johnnie Walker on hyvin tuttu sekoite itselleni (varsinkin ne hieman paremmat), joten tästä voisi jopa bongata hieman tuttuja makuja. Cardhun 12-vuotias on löytynyt Alkon valikoimista ties kuinka kauan ja löytyy tälläkin hetkellä hintaan 46,98€. Nyt ei kuitenkaan ole Cardhun 12 vertailtavissa, vaan pari astetta vanhempi 18-vuotias.
Cardhuhan oli aikoinaan niin suosittu, että mallasviskipulan aikana aikoinaan Diageo päätti pullottaa Cardhun nimellä mallasviskisekoitetta, jossa siis oli eri tislaamoiden mallasviskejä. Tämä ei saanut kovin mairittelevia kehuja maailmalla (monet veti herneet sieraimiin) ja Diageo veti homman seis. Olen nähnyt Cardhulta 12-, 15-, 18- ja 21-vuotiaat, Special Cask Reserveä, Gold Reserveä ja Amber Rockia. Tarjontaa siis jo tälläkin tislaamolla löytyy. Tämä 18-vuotias maksaa maailmalla noin 75-90€.
Cardhu 18yo OB, 40%
Tuoksu on yllättävän pölyinen ja hieman nipistelevä. Ei alkoholinen, mutta nipistelevän pistelevä. Kyllä tässä iän tuomaa syvyyttäkin löytyy. Tummaa tammisuutta ja kypsää hedelmäisyyttä. Hyvin mallasvoittoinen tuoksu.
Maku on Tyypillinen keltainen, mutta hyvin maltainen ja pehmeä. Hedelmäisyyttäkin on ja se on kypsää ja pehmeää. Hieman vihreyttä ennen jälkimakua. Suussa tämä on runsaana kulauksenakin rauhallinen. Viljaisuutta on paljon ja sen seassa myös tammen sävyjä. Jälkimaku katoaa liian aikaisin. Todella ympäripyöreä viski, joka ei kyllä itselleni tarjoa juuri mitään. Monet hyvät blendit tarjoilee paremman kokemuksen.
Johnnie Walker on hyvin tuttu sekoite itselleni (varsinkin ne hieman paremmat), joten tästä voisi jopa bongata hieman tuttuja makuja. Cardhun 12-vuotias on löytynyt Alkon valikoimista ties kuinka kauan ja löytyy tälläkin hetkellä hintaan 46,98€. Nyt ei kuitenkaan ole Cardhun 12 vertailtavissa, vaan pari astetta vanhempi 18-vuotias.
Cardhuhan oli aikoinaan niin suosittu, että mallasviskipulan aikana aikoinaan Diageo päätti pullottaa Cardhun nimellä mallasviskisekoitetta, jossa siis oli eri tislaamoiden mallasviskejä. Tämä ei saanut kovin mairittelevia kehuja maailmalla (monet veti herneet sieraimiin) ja Diageo veti homman seis. Olen nähnyt Cardhulta 12-, 15-, 18- ja 21-vuotiaat, Special Cask Reserveä, Gold Reserveä ja Amber Rockia. Tarjontaa siis jo tälläkin tislaamolla löytyy. Tämä 18-vuotias maksaa maailmalla noin 75-90€.
Cardhu 18yo OB, 40%
Tuoksu on yllättävän pölyinen ja hieman nipistelevä. Ei alkoholinen, mutta nipistelevän pistelevä. Kyllä tässä iän tuomaa syvyyttäkin löytyy. Tummaa tammisuutta ja kypsää hedelmäisyyttä. Hyvin mallasvoittoinen tuoksu.
Maku on Tyypillinen keltainen, mutta hyvin maltainen ja pehmeä. Hedelmäisyyttäkin on ja se on kypsää ja pehmeää. Hieman vihreyttä ennen jälkimakua. Suussa tämä on runsaana kulauksenakin rauhallinen. Viljaisuutta on paljon ja sen seassa myös tammen sävyjä. Jälkimaku katoaa liian aikaisin. Todella ympäripyöreä viski, joka ei kyllä itselleni tarjoa juuri mitään. Monet hyvät blendit tarjoilee paremman kokemuksen.
12 huhtikuuta 2017
Alkosta: Sonnisaari Aprikosmos Sessio IPA
Vasta toinen kotona nautittu Sonnisaaren olut. Humalajasta tykkäsin kovasti. Taitaa maitokaupasta löytyä ainakin Pilsiä, jota en ole vielä kerennyt maistaa. Muutoinhan saatavuus vielä heikkoa täällä pk-seudulla, kotiinviemisiksi. Aprikosmos tuo kuitenkin helpotusta Sonnisaari-hampaan kolotukseen, Alkosta hintaan 4,93€.
Tämä on ties mones keitto tästä oluesta, mutta ainakaan nyt maistettu ei ole Ratebeeristä löytyvä 5,8% versio, vaan nyt on reseptiikkaa viilattu ainakin prosenttien osalta kolme kymmenystä alemmaksi. Ainakin aiemmin reseptistä löytyi Summit, Cascade ja Citra, sekä maltaina Pale, Munich, CaraPale. Panimon porukkahan voi lisätä kommenttikenttään mikäli nykyään on toisin (ihan kuin ne tätä lukisi). Ehkä se juttu on kuitenkin nimensä mukainen aprikoosisoseen läsnäolo.
Sonnisaari Aprikosmos Sessio IPA, 5,5%
Tuoksu on karamellisen sitruksinen ja keltahedelmäinen. Aprikoosi on huomattavissa, mutta ei dominoi. Humala ottaa sitruksisen otteen ja vie tuoksua hedelmöisyyden mukana. Humala on hieman pölyistä, mutta yleisolemus säilyy riittävän raikkaana. Hyvä hedelmäinen IPAn tuoksu.
Maussa kevyen kirpsakka hedelmöisyys ja runsas humala alkavat kantaa vastuutaan. Aprikoosi on ilmiselvä, mutta ei ota liian suurta roolia, kiitos humalan. Humala on sitruksista ja miedosti pellettihumalaista ja loppua kohden miedon greippistä. Rungon puolella on hieman karamellisuutta. Suutuntuma on hieman tahmainen. Jälkimaussa sitruksista humalaa, kevyesti greippiä ja mehuisuutta.
Tämä on ties mones keitto tästä oluesta, mutta ainakaan nyt maistettu ei ole Ratebeeristä löytyvä 5,8% versio, vaan nyt on reseptiikkaa viilattu ainakin prosenttien osalta kolme kymmenystä alemmaksi. Ainakin aiemmin reseptistä löytyi Summit, Cascade ja Citra, sekä maltaina Pale, Munich, CaraPale. Panimon porukkahan voi lisätä kommenttikenttään mikäli nykyään on toisin (ihan kuin ne tätä lukisi). Ehkä se juttu on kuitenkin nimensä mukainen aprikoosisoseen läsnäolo.
Sonnisaari Aprikosmos Sessio IPA, 5,5%
Tuoksu on karamellisen sitruksinen ja keltahedelmäinen. Aprikoosi on huomattavissa, mutta ei dominoi. Humala ottaa sitruksisen otteen ja vie tuoksua hedelmöisyyden mukana. Humala on hieman pölyistä, mutta yleisolemus säilyy riittävän raikkaana. Hyvä hedelmäinen IPAn tuoksu.
Maussa kevyen kirpsakka hedelmöisyys ja runsas humala alkavat kantaa vastuutaan. Aprikoosi on ilmiselvä, mutta ei ota liian suurta roolia, kiitos humalan. Humala on sitruksista ja miedosti pellettihumalaista ja loppua kohden miedon greippistä. Rungon puolella on hieman karamellisuutta. Suutuntuma on hieman tahmainen. Jälkimaussa sitruksista humalaa, kevyesti greippiä ja mehuisuutta.
Tunnisteet:
2017,
3.5,
Oluet,
sonnisaari
10 huhtikuuta 2017
Maitokaupasta: Pyynikin Big4Sun
Pyynikin käsityöläispanimo toi maitokauppoihin nelipakkauksensa, Big4Sun, jossa neljä puolen litran tölkkiä fancyssä pakkauksessa. Cloudberry Saison 4,7%, Dammer Pils 4,7%, American IPA 4,6% ja parhaaksi olueksi World Beer Awards 2016 -kisassa valittu Ruby Jazz Ale 4,7% löytyy sisältä. Näistä olen aiemmin maistanut ensimmäistä ja viimeistä. Niiden arviot löytyy täältä (Cloudberry) ja täältä (Ruby).
Olen nähnyt tätä Isoa Nelosta maitokauppojen hyllyillä 10,7€ hintaan. Ovat yleensä vierekkäin Makun nelosen kanssa. Hinta on jopa hieman halvempi kuin Makulla ja oluet ovat 50cl vs. Makun 33cl. Prosenttien perässä juoksevat valitsenevat Pyynikin, sillä näissä 0,1-0,2% enemmän alkoholia, huhhuh. Vaan korvaako määrä laadun? Onneksi ei tarvine tapella, kun oluet ovat kuitenkin erilaisia keskenään, molemmille luulisi riittävän kysyntää.
Sessio AIPA ja Dammer Pils ovat siis uutuuksia itselleni, joten niistä arviot tähän. Dammer Pils on hyvin tuore erä ja on valikoiman vakiotavaraa tätä nykyä. Humalana on käytetty mm. Saazia, joten tsekkihenkisyyttä löytynee. American IPA nimensä mukaan amerikkalaistyyliin Cascade, Amarillo ja Citra jenkkihumalilla kyyditetty.
Pyynikin Sessio American IPA, 4,6%
Tuoksussa raikasta ja puhdasta sitruksisuutta, sekä aavistus kukkaista hedelmäisyyttä. Tuore vihreän sitruksinen humalapellettisyys on kutsuva aromi. Runko tuntuu puhtaana ja hyvin kevyesti karamellisena. Sopivan kevyt sessio-olueksi.
Maussa samat sävelet, eli kevyt ja helppo juotavuus, menemättä liian vissyksi. Jenkkihumalat laulaa, ei kovin vahvasti, mutta riittävästi maitokauppaolueksi. Sitruksia, vihreää raikasta hedelmäisyyttä ja kevyttä karamellisuutta. Loppua kohden kevyesti greippiä, joka tuo kuivattavan fiiliksen. Ei liikuta mannnerlaattoja, mutta toimii sarjassaan.
Pyynikin Dammer Pils, 4,7%
Tuoksussa vaaleaa viljapeltoa, joka tuo lagerin peruselementin mieleen. Miedosti humalaa, jossa aavistus sitruunaa ja miedosti kuivahkoa ruohoisuutta. Saaz on läsnä ja se on hyvä. Ehkä voihappoisuuttakin löytyy kun antaa oluen hieman lämmetä, tai sitten kaipaan sitä niin, että se sieltä muka löytyy.
Maku on helppo, mutta ei vetinen. Hiilihapot sopivalla tasolla. Alkuun kevyt kuivaruohoinen humala ottaa keskivaihetta kohdin voimaa ja saakin sopivan otteen. Keskiverto maltaisuus on mukavan puhdasta. Olen hieman löytävinäni voin makuakin. Juotavuus hyvä. Puoli tölkillistä nautittuani, huomaan tämän olevan mukavan juotava ja kelpo pils. Tätä tulloo ostamaan jatkossakin.
Olen nähnyt tätä Isoa Nelosta maitokauppojen hyllyillä 10,7€ hintaan. Ovat yleensä vierekkäin Makun nelosen kanssa. Hinta on jopa hieman halvempi kuin Makulla ja oluet ovat 50cl vs. Makun 33cl. Prosenttien perässä juoksevat valitsenevat Pyynikin, sillä näissä 0,1-0,2% enemmän alkoholia, huhhuh. Vaan korvaako määrä laadun? Onneksi ei tarvine tapella, kun oluet ovat kuitenkin erilaisia keskenään, molemmille luulisi riittävän kysyntää.
Sessio AIPA ja Dammer Pils ovat siis uutuuksia itselleni, joten niistä arviot tähän. Dammer Pils on hyvin tuore erä ja on valikoiman vakiotavaraa tätä nykyä. Humalana on käytetty mm. Saazia, joten tsekkihenkisyyttä löytynee. American IPA nimensä mukaan amerikkalaistyyliin Cascade, Amarillo ja Citra jenkkihumalilla kyyditetty.
Pyynikin Sessio American IPA, 4,6%
Tuoksussa raikasta ja puhdasta sitruksisuutta, sekä aavistus kukkaista hedelmäisyyttä. Tuore vihreän sitruksinen humalapellettisyys on kutsuva aromi. Runko tuntuu puhtaana ja hyvin kevyesti karamellisena. Sopivan kevyt sessio-olueksi.
Maussa samat sävelet, eli kevyt ja helppo juotavuus, menemättä liian vissyksi. Jenkkihumalat laulaa, ei kovin vahvasti, mutta riittävästi maitokauppaolueksi. Sitruksia, vihreää raikasta hedelmäisyyttä ja kevyttä karamellisuutta. Loppua kohden kevyesti greippiä, joka tuo kuivattavan fiiliksen. Ei liikuta mannnerlaattoja, mutta toimii sarjassaan.
Pyynikin Dammer Pils, 4,7%
Tuoksussa vaaleaa viljapeltoa, joka tuo lagerin peruselementin mieleen. Miedosti humalaa, jossa aavistus sitruunaa ja miedosti kuivahkoa ruohoisuutta. Saaz on läsnä ja se on hyvä. Ehkä voihappoisuuttakin löytyy kun antaa oluen hieman lämmetä, tai sitten kaipaan sitä niin, että se sieltä muka löytyy.
Maku on helppo, mutta ei vetinen. Hiilihapot sopivalla tasolla. Alkuun kevyt kuivaruohoinen humala ottaa keskivaihetta kohdin voimaa ja saakin sopivan otteen. Keskiverto maltaisuus on mukavan puhdasta. Olen hieman löytävinäni voin makuakin. Juotavuus hyvä. Puoli tölkillistä nautittuani, huomaan tämän olevan mukavan juotava ja kelpo pils. Tätä tulloo ostamaan jatkossakin.
Tunnisteet:
<4.8%,
2017,
3,
3.5,
Oluet,
Pyynikin Käsityöläispanimo,
tuotenäyte
07 huhtikuuta 2017
Bowmore 10yo "Inspired by the Devil’s Cask"
Kun kerta juuri tuli maistettua Bowmorelta uutuutta (Vault Edition 1st release), niin hyvähän se on maistaa toinenkin uutuus. Voisi sanoa edellisen vastakohdaksi, sillä kun edellinen oli ex-bourbonkypsytettyä, niin tämä on täysin "punainen".
Bowmore 10yo The Devil's Casks julkaistiin vuonna 2013, jota seurasi kaksi uusintaerää, II ja III. Kolmannen kohdalla tiputettiin ikämerkintä ja se jäikin viimeiseksi julkaisuksi. Nämähän vietiin käsistä, joten Bowmore kuitenkin näki jatkokysyntää ja loi Devil's Casks-sarjan inspiroiman uuden 10-vuotiaan viskin, joka on niin ikään sherrytynnyrikypsytettyä viskiä, mutta myös "viinitynnyrikypsytettyä". Mitähän helvettiä se sherry sitten on? Noh, etiketissä kuitenkin erotetaan viini ja sherry toisistaan....
Tarkoittanee siis punaviinitynnyreitä ja sherrytynnyreitä. Ikämerkintä tuotiin takaisin, mutta tynnyripolitiikkaa vapautettiin. Niin, ja vahvuus on tasoitettu 46%:iin. Tämä on tarkoitettu ainakin alkuun matkustusmarkkinoille ja hinnan olen nähnyt pyörivän 45-80€ tienoilla.
Bowmore 10yo "Inspired by the Devil’s Cask", 46%
Tuoksu on makean sherryinen ja pehmeän turpeinen. Melko hyvin on sherry ja savu integroitunut. Seassa on myös punaviinisyyttä, mutta mukavan miedosti. Puhdas sherry, ei kumia, tai rikkiä tmv. ja mukana on oloroson kuivahedelmää, sekä nahkaista piirrettä. Rauhallisempi ja pehmeämpi kuin pirulaiset.
Maussa sherryntäyteinen turvesavuisuus ottaa ohjat. Makeaa sherryä, jossa oloroson naihkaista ja kuivahedelmäistä otetta. Voisin kuvitella myös px-sherryä, sillä makeutta kuitenkin löytyy. Pehmeä ja runsas makumaailma. Jälkimakua kohden enemmän punaisuutta, jossa marjaisuutta ja kynttilävahaa. Turve hellittää loppua kohden. Punaviinistä ehkä vain häivähdys, sherry peittää isosti.
Moderni sherryjyrä, jossa turve ja sherryn liitto on sovussa. Nuorekas ja moderni, mutta hyvä, sillä mitään häiritsevää ei löydy. En tiedä mitä ne muut viinitynnyrit tässä voisi sitten olla, mutta tämä erä on selvästi sherryvetoinen. Ja hyvä niin, mutta entä seuraavat erät? Hyvä "pikkuveli" Devil’s Caskeille.
Bowmore 10yo The Devil's Casks julkaistiin vuonna 2013, jota seurasi kaksi uusintaerää, II ja III. Kolmannen kohdalla tiputettiin ikämerkintä ja se jäikin viimeiseksi julkaisuksi. Nämähän vietiin käsistä, joten Bowmore kuitenkin näki jatkokysyntää ja loi Devil's Casks-sarjan inspiroiman uuden 10-vuotiaan viskin, joka on niin ikään sherrytynnyrikypsytettyä viskiä, mutta myös "viinitynnyrikypsytettyä". Mitähän helvettiä se sherry sitten on? Noh, etiketissä kuitenkin erotetaan viini ja sherry toisistaan....
Tarkoittanee siis punaviinitynnyreitä ja sherrytynnyreitä. Ikämerkintä tuotiin takaisin, mutta tynnyripolitiikkaa vapautettiin. Niin, ja vahvuus on tasoitettu 46%:iin. Tämä on tarkoitettu ainakin alkuun matkustusmarkkinoille ja hinnan olen nähnyt pyörivän 45-80€ tienoilla.
Bowmore 10yo "Inspired by the Devil’s Cask", 46%
Tuoksu on makean sherryinen ja pehmeän turpeinen. Melko hyvin on sherry ja savu integroitunut. Seassa on myös punaviinisyyttä, mutta mukavan miedosti. Puhdas sherry, ei kumia, tai rikkiä tmv. ja mukana on oloroson kuivahedelmää, sekä nahkaista piirrettä. Rauhallisempi ja pehmeämpi kuin pirulaiset.
Maussa sherryntäyteinen turvesavuisuus ottaa ohjat. Makeaa sherryä, jossa oloroson naihkaista ja kuivahedelmäistä otetta. Voisin kuvitella myös px-sherryä, sillä makeutta kuitenkin löytyy. Pehmeä ja runsas makumaailma. Jälkimakua kohden enemmän punaisuutta, jossa marjaisuutta ja kynttilävahaa. Turve hellittää loppua kohden. Punaviinistä ehkä vain häivähdys, sherry peittää isosti.
Moderni sherryjyrä, jossa turve ja sherryn liitto on sovussa. Nuorekas ja moderni, mutta hyvä, sillä mitään häiritsevää ei löydy. En tiedä mitä ne muut viinitynnyrit tässä voisi sitten olla, mutta tämä erä on selvästi sherryvetoinen. Ja hyvä niin, mutta entä seuraavat erät? Hyvä "pikkuveli" Devil’s Caskeille.
04 huhtikuuta 2017
Maitokaupasta: Laitila Kakolan Kalpea
Törmäsin tähän Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ja Panimoravintola Koulun yhdessä panemaan olueen lähi-S-Marketissa. Uutuuden hinta ei jäänyt tarkkaan mieleen, mutta oltaisiinko oltu reilu 3€ hujakoilla. Kyseistä olutta pantiin Koulun laitteilla jo 2016, jolloin sitä myytiin vain panimoravintolan omassa baarissa, Vanhassa Apteekissa ja Old Bankissa.
Nyt olutta valmistetaan Laitilan vehkeillä ja sitä saa kautta maan. Olueen on käytetty Vienna- ja Pale ale -maltaita, joiden lisäksi löytyy myös vehnämallasta. Humalina on käytetty Northern Brewer, Galaxy, Cascade ja Citra humalia. Panimon omien sanojen mukaan "railakkaasti humaloitu suodattamaton vaalea täysmallasolut". Kelpaisi onnistuneena maitokauppavalikoimaan. Katsotaan...
Laitila Kakolan Kalpea, 4,7%
Tuoksu on hyvin raikas, kevyn sitruksinen ja hieman minttuinenkin. Puhdas ja raikas. Miedosti havusuutta, joka on mukavasti tasapainoista hedelmäisyyteen nähden. Tuoretta hedelmäisyyttä, josta erotan mangon, aprikoosin ja limeä. Kutsuva tuoksu.
Maussa mieto katkeruus, joka voimistuu keskivaiheille. Suutuntuma sopivan kevyen samea ja raikas. Jotenkin aistin Vienna-maltaan mausta, joka kävi järkeen kun lunttasin speksejä. En edes osaa kuvailla sitä makuna. Puhdas, vaalea, kevyesti maltainen ja aavistuksen vaniljakeksinen. Hedelmäisyyttä piisaa humalan lisäksi. Jälkimaussa kuivahtaa miedosti ja greipin katkeruus jää kummittelemaan. Tämä oli ihan hyvä, keskivertoa parempi maitokaupan pale ale.
Nyt olutta valmistetaan Laitilan vehkeillä ja sitä saa kautta maan. Olueen on käytetty Vienna- ja Pale ale -maltaita, joiden lisäksi löytyy myös vehnämallasta. Humalina on käytetty Northern Brewer, Galaxy, Cascade ja Citra humalia. Panimon omien sanojen mukaan "railakkaasti humaloitu suodattamaton vaalea täysmallasolut". Kelpaisi onnistuneena maitokauppavalikoimaan. Katsotaan...
Laitila Kakolan Kalpea, 4,7%
Tuoksu on hyvin raikas, kevyn sitruksinen ja hieman minttuinenkin. Puhdas ja raikas. Miedosti havusuutta, joka on mukavasti tasapainoista hedelmäisyyteen nähden. Tuoretta hedelmäisyyttä, josta erotan mangon, aprikoosin ja limeä. Kutsuva tuoksu.
Maussa mieto katkeruus, joka voimistuu keskivaiheille. Suutuntuma sopivan kevyen samea ja raikas. Jotenkin aistin Vienna-maltaan mausta, joka kävi järkeen kun lunttasin speksejä. En edes osaa kuvailla sitä makuna. Puhdas, vaalea, kevyesti maltainen ja aavistuksen vaniljakeksinen. Hedelmäisyyttä piisaa humalan lisäksi. Jälkimaussa kuivahtaa miedosti ja greipin katkeruus jää kummittelemaan. Tämä oli ihan hyvä, keskivertoa parempi maitokaupan pale ale.
02 huhtikuuta 2017
Alkosta: Pyynikin Black IPA, 8,5%
Jälleen epämukavuusalueelle, sillä taas black IPA. En ole edelleenkään oppinut pitämään tästä tyylistä. Silti kiva, että panimon porukka lähetti tämän minulle näytteeksi, sillä todennäköisesti olisi jäänyt ostamatta tyylin vuoksi. Olen ohimennen kuullut, että tämä black IPA on hyvin imperial stoutmainen, mutta en ala ylisaarnaamaan tyylilajin puolesta, katsotaan miltä se minusta tuntuu.
Valaistaan sen verta, että minun käsitys black ipasta on se, että se on hyvin humalainen (katkeroa piisaa, ei välttämättä hedelmäistä) ja sen kevyessä rungossa on hitusen maltaisuutta, joka tuntuu etenkin hyvin kevyenä paahteisuutena. Jos runkoa on "liikaa", niin sen voisi lokeroida amerikkalaistyyliseen imperial stoutiin, josta en myöskään erityisemmin pidä (katkera, hyvin paahteinen ja lakritsainen).
Pyynikin sivuilla kerrotaan, että tämä black ipa on hyvin paahteinen ja katkeroinen. Mallaspuolelta löytyy Pale ale, Crystal, Cara, Black, Chocolate, Roasted barley ja Suklaavehnää. Humalapuolella tykittää Target, Saaz, Centennial, Cascade, Amarillo ja Citra. Näiden perusteella voisin kuvitella saavani juurikin kunnolla humaloitua kuivaa jenkki-IS:a. Oli mitä oli, lasissa on nyt ilmaiseksi saatu arvostettu olut, joten pulinat pois.
Pyynikin Black IPA, 8,5%
Tuoksu on vahvan humalainen ja siinä tulee kylmää mallaspohjaa, jossa sysimustaa kahvia, raakaa tummaa suklaata ja hienoisesti fariinisokeria. Humalat tuo sitruksisuutta. Makeuttakin on, mutta kokonaisuus on todella tasapainoinen maltaiden, humalan ja makeuden kesken. Hyvä tuoksu, joka lupaa paksumpaa runkoa kuin BIPAlta odotan.
Maussa jysähtää. Ensinnäkin, runko on melko paksu ja täyteläinen, tarjoilee paahteista suklaamallasta, mustaa miedosti palanutta kahvia ja palanutta leivän kuorta. Vaikka paahteisuutta on paljon, se ei ole liian kuivaa, koska makeampi osa tasapainoittaa olutta. Katkeruutta piisaa vaikka Ardelle jakaa. Yhdessä paahteen kanssa, se on hyvinkin voimakasta. Tulee sieltä sitä sitruksisuuttakin, mutta koska mallaspuoli on niin läsnä, se ei ota yliotetta. Jälkimakuun jää tummaa raakaa suklaisuutta, miedosti kaakaokakkua, muscovadoa, lakritsia ja leipäisyyttä. Kuivuu, mutta ei ole överikuiva.
Hmmh... en tiedä ollaanko jykevän black ipan parissa, jykevän jenkki-IS:n parissa, vaiko vain kovan oluen ääressä, joka tarjoilee kaikke yllä mainittua. Ainakin ollaan paremman oluen ääressä, kuin mitä hehkutettu Plevnan Siperia minulle on tarjonnut, sillä tämän runko on minun suuhuni parempi JA makeus tasapainottaa tuota mörköpuolta. Melkein tekisi mieli sanoa, että paras black ipan nimellä vastaan tullut olut.
Valaistaan sen verta, että minun käsitys black ipasta on se, että se on hyvin humalainen (katkeroa piisaa, ei välttämättä hedelmäistä) ja sen kevyessä rungossa on hitusen maltaisuutta, joka tuntuu etenkin hyvin kevyenä paahteisuutena. Jos runkoa on "liikaa", niin sen voisi lokeroida amerikkalaistyyliseen imperial stoutiin, josta en myöskään erityisemmin pidä (katkera, hyvin paahteinen ja lakritsainen).
Pyynikin sivuilla kerrotaan, että tämä black ipa on hyvin paahteinen ja katkeroinen. Mallaspuolelta löytyy Pale ale, Crystal, Cara, Black, Chocolate, Roasted barley ja Suklaavehnää. Humalapuolella tykittää Target, Saaz, Centennial, Cascade, Amarillo ja Citra. Näiden perusteella voisin kuvitella saavani juurikin kunnolla humaloitua kuivaa jenkki-IS:a. Oli mitä oli, lasissa on nyt ilmaiseksi saatu arvostettu olut, joten pulinat pois.
Pyynikin Black IPA, 8,5%
Tuoksu on vahvan humalainen ja siinä tulee kylmää mallaspohjaa, jossa sysimustaa kahvia, raakaa tummaa suklaata ja hienoisesti fariinisokeria. Humalat tuo sitruksisuutta. Makeuttakin on, mutta kokonaisuus on todella tasapainoinen maltaiden, humalan ja makeuden kesken. Hyvä tuoksu, joka lupaa paksumpaa runkoa kuin BIPAlta odotan.
Maussa jysähtää. Ensinnäkin, runko on melko paksu ja täyteläinen, tarjoilee paahteista suklaamallasta, mustaa miedosti palanutta kahvia ja palanutta leivän kuorta. Vaikka paahteisuutta on paljon, se ei ole liian kuivaa, koska makeampi osa tasapainoittaa olutta. Katkeruutta piisaa vaikka Ardelle jakaa. Yhdessä paahteen kanssa, se on hyvinkin voimakasta. Tulee sieltä sitä sitruksisuuttakin, mutta koska mallaspuoli on niin läsnä, se ei ota yliotetta. Jälkimakuun jää tummaa raakaa suklaisuutta, miedosti kaakaokakkua, muscovadoa, lakritsia ja leipäisyyttä. Kuivuu, mutta ei ole överikuiva.
Hmmh... en tiedä ollaanko jykevän black ipan parissa, jykevän jenkki-IS:n parissa, vaiko vain kovan oluen ääressä, joka tarjoilee kaikke yllä mainittua. Ainakin ollaan paremman oluen ääressä, kuin mitä hehkutettu Plevnan Siperia minulle on tarjonnut, sillä tämän runko on minun suuhuni parempi JA makeus tasapainottaa tuota mörköpuolta. Melkein tekisi mieli sanoa, että paras black ipan nimellä vastaan tullut olut.
Tunnisteet:
2017,
4,
Oluet,
Pyynikin Käsityöläispanimo,
tuotenäyte
01 huhtikuuta 2017
Lervig / Way 3 Bean Stout
Lervigin oluet ovat maistuneet pääosin hyviltä. Panimo on tehnyt monia mielenkiintoisia yhteistyöoluita, joista tämä otsikon olut on saanut myös Ratebeerissä kohtalaisen hyvät pojot. Nyt muuten sitten harvinaisemmin arvio, johon en liitä omaa kuvaa lainkaan..... siis itse ottamaani kuvaa oluesta, koska ne hävisi kännykästä bittiavaruuteen.
Olut tuli nautittua Pikkulinnussa, pullokamaa. Norjalaisen panimon kaverina siis brasilialainen Way-panimo. kolmen pavun olut, joka on tyyliltään IS, jossa mausteina vaniljapapuja, kaakaopapuja ja Tonkapapuja. Viimeisin on uusi tutavuus itselleni. Kasvaa jossakin Keski- ja Etelä-Amerikassa ja on syöpää aiheuttava. Noh, ei nyt suoranaisesti, mutta sen sisältämä Kumariini altistaa. Ai niin ja Tonkapavulla on verta ohentava vaikutus, joten en suosittele liiallisen aspiriiniannoksen kera. Pavut tuoksuu ja maistuu vaniljalle, lakritsalle, neilikalle ja, YÄC, karvasmantelille. Inhoan karvasmantelimakua.
Lervig / Way 3 Bean Stout, 13%
Tuoksu on huiman ominuitnen. Muuttuva vienosti, sillä välillä löytyy kasa vaniljaa, kaakaota, neilikkaa, lakritsia ja paahteista metallisuutta, mutta sitten se yököttävä karvasmanteli häiritsee. Jos olisin tiennyt, olisin pysynyt kilometrin päässä tästä oluesta. Kummallinen hajuvesisyys myös leijailee lasin ympärillä.
Maussa mukava kaakaoisuus, suklaisuus, kevyt lakritsisuus, runsas vaniljaisuus ja mieto kahvisuus. Suutuntuma erinomainen, hieman kuohkea ja samettinen. Karvasmantelisuutta keskivaiheilta jälkimakuun saakka, joka on se itseäni häiritsevä tekijä. Pakostikin rokottaa kokonaisuutta, vaikka se ei ole niin voimakasta kuin tuoksussa. Minun kirjoissani se vie 5 pistettä pois. Mikäli se ei yleensä sinua häiritse, niin tämä ollee upea.
Olut tuli nautittua Pikkulinnussa, pullokamaa. Norjalaisen panimon kaverina siis brasilialainen Way-panimo. kolmen pavun olut, joka on tyyliltään IS, jossa mausteina vaniljapapuja, kaakaopapuja ja Tonkapapuja. Viimeisin on uusi tutavuus itselleni. Kasvaa jossakin Keski- ja Etelä-Amerikassa ja on syöpää aiheuttava. Noh, ei nyt suoranaisesti, mutta sen sisältämä Kumariini altistaa. Ai niin ja Tonkapavulla on verta ohentava vaikutus, joten en suosittele liiallisen aspiriiniannoksen kera. Pavut tuoksuu ja maistuu vaniljalle, lakritsalle, neilikalle ja, YÄC, karvasmantelille. Inhoan karvasmantelimakua.
Lervig / Way 3 Bean Stout, 13%
Tuoksu on huiman ominuitnen. Muuttuva vienosti, sillä välillä löytyy kasa vaniljaa, kaakaota, neilikkaa, lakritsia ja paahteista metallisuutta, mutta sitten se yököttävä karvasmanteli häiritsee. Jos olisin tiennyt, olisin pysynyt kilometrin päässä tästä oluesta. Kummallinen hajuvesisyys myös leijailee lasin ympärillä.
Maussa mukava kaakaoisuus, suklaisuus, kevyt lakritsisuus, runsas vaniljaisuus ja mieto kahvisuus. Suutuntuma erinomainen, hieman kuohkea ja samettinen. Karvasmantelisuutta keskivaiheilta jälkimakuun saakka, joka on se itseäni häiritsevä tekijä. Pakostikin rokottaa kokonaisuutta, vaikka se ei ole niin voimakasta kuin tuoksussa. Minun kirjoissani se vie 5 pistettä pois. Mikäli se ei yleensä sinua häiritse, niin tämä ollee upea.
Tunnisteet:
2017,
4,
Lervig Aktiebryggeri,
Way
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)