Maitokaupasta: Laitila Kakolan Kalpea

Törmäsin tähän Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ja Panimoravintola Koulun yhdessä panemaan olueen lähi-S-Marketissa. Uutuuden hinta ei jäänyt tarkkaan mieleen, mutta oltaisiinko oltu reilu 3€ hujakoilla. Kyseistä olutta pantiin Koulun laitteilla jo 2016, jolloin sitä myytiin vain panimoravintolan omassa baarissa, Vanhassa Apteekissa ja Old Bankissa.

Nyt olutta valmistetaan Laitilan vehkeillä ja sitä saa kautta maan. Olueen on käytetty Vienna- ja Pale ale -maltaita, joiden lisäksi löytyy myös vehnämallasta. Humalina on käytetty Northern Brewer, Galaxy, Cascade ja Citra humalia. Panimon omien sanojen mukaan "railakkaasti humaloitu suodattamaton vaalea täysmallasolut". Kelpaisi onnistuneena maitokauppavalikoimaan. Katsotaan... 

Laitila Kakolan Kalpea, 4,7%

Tuoksu on hyvin raikas, kevyn sitruksinen ja hieman minttuinenkin. Puhdas ja raikas. Miedosti havusuutta, joka on mukavasti tasapainoista hedelmäisyyteen nähden. Tuoretta hedelmäisyyttä, josta erotan mangon, aprikoosin ja limeä. Kutsuva tuoksu.

Maussa mieto katkeruus, joka voimistuu keskivaiheille. Suutuntuma sopivan kevyen samea ja raikas. Jotenkin aistin Vienna-maltaan mausta, joka kävi järkeen kun lunttasin speksejä. En edes osaa kuvailla sitä makuna. Puhdas, vaalea, kevyesti maltainen ja aavistuksen vaniljakeksinen. Hedelmäisyyttä piisaa humalan lisäksi. Jälkimaussa kuivahtaa miedosti ja greipin katkeruus jää kummittelemaan. Tämä oli ihan hyvä, keskivertoa parempi maitokaupan pale ale.

Terveiset Panimoravintola Koulusta

Kesälomalla mökkeilyn jälkeen yhden yön piipahdus Suomen Turussa. Tyttäreni (5v) kysyi hauskasti perille saavuttuamme, puhutaanko täällä Suomea. Teki mieli vastata, että tavallaan. Muun riennon jälkeen ajattelin pistäytyä kylillä, eli paikalliseen pubiin, josta saisi hyvää viskiä ja olutta.

Panimoravintola Koulu sopi tähän kuvaukseen ehkäpä hyvin, enpä ollut tuolla aiemmin käynytkään. Ainakin ennen Turun parhaimpia viskipaikkoja oli Kerttulin Kievari, mutta paikan omistajuus vaihtui jokunen vuosi sitten, jolloin oli huhuja viskitarjonnan downgradedaamisesta. En tiedä kuinka kävi, mutta lähempänä hotellia löytyi Koulu.

Panimoravintola koulu sijaitsee osoitteessa Eerikinkatu 18. Panimolla on melko suuri oma oluttuotanto, joten luonnollisesti hanoista löytyy oman panimon tuotoksia. Viskihyllyillä komeilee toista sataa, ellei kolmatta sataa pullotetta. Hintataso kohtalainen ja vaihteleva.

Koulu sai ensimmäisen oman viskinsä 2013. Koulun 3-vuotias Sgoil on tislattu Reksi Bock -oluesta Tuorlan maatalousoppilaitoksella, sillä Koululla ei ole omia tislauspannuja. Ensimmäinen viski oli hyvin pieni erä ( 150 litraa tislettä). Koulun kakkosviski tuli sherrytynnyristä (Sgoil sherry cask) ja se julkaistiin vuonna 2014. Pikkutynnyrissä kypsynyt 4-vuotias viski tuotti 80 pulloa viskiä, joten kyseessä oli ensimmäistä erää pienempi satsi. Hiljattain eräässä maistelutapahtumassa kerrottiin, että toistaiseksi Koululla ei ole tulevaisuutta viskien parissa, eli lisää ei olla näkemässä ainakaan vähään aikaan. Vai tulisiko sittenkin vielä yhdestä 50-litran tynnyristä jotakin ulos piakkoin?

Maistoin paikan päällä toki muutamaa juomaakin, ettei kuivin suin tarvitsisi lueskelle, kirjoitella ja oleskella. Sgoilin Sherryversiosta uusintamaisto, Koulun Vehnää ja Kavalanin "suomipullotetta". Kyseinen Kavalan on siis Viskin Ystävien Seuralle pullotettu ja kypsytetty tynnyrissä, jossa on aiemmin ollut turpeista Islay-viskiä.

Sgoil Sherry Cask, 59%

Tuoksussa selkeä pienen bourbontynnyrin aromi. Vaniljaista uutta tammea, hiivaisuutta, neilikkaa ja keltaista hedelmäisyyttä. Hunajaisuus ja mieto hiivaisuus toimii. Nuoruus paistaa läpi, mutta en tästä muuta odottanutkaan.

Maussa on jotakin sellaista mistä tykkään. Muistuttaa Valamon seiskaa kermaisella hunajaisuudellaan, kukkaisuudellaan ja vaniljaisuudellaan. Suutuntuma on etenkin jälkimaussa kivan öljyinen ja pehmeän kermainen. Maku riittää pitkälle jälkimaussakin. Tykkään tästä, nuoresta olemuksesta huolimatta.

Kavalan Peaty Cask, 53,2% (for VYS)

Tuoksusta bongaa helposti turpeisuuden, joka on sellaista tarttunutta nokista turpeisuutta. Hetken ilmailun kanssa alkaa karkkista hedelmäisyyttä ilmetä. Pientä pistävyyttä ja kitkeryyttä, joka rauhoittuu ajan kanssa. Pidän mielenkiintoisena nokisuuden alla olevaa karkkisuutta.

Maussa Turvetynnyrin vaikutus on selvä. Pientä tervaisuutta, lääkemäisyyttä ja nokisuutta. Alla mielekkäämpää hedelmäisyyttä, joka tuo mieleen keltaiset hedelmät ja hedelmäkarkit. Pippurinen olemus, joka kantaa myös pitkälle jälkimakuun. En tiedä tuoko turve tähän mitään lisäarvoa. Voisin kuvitella tämän olevan parempi ilman.

Panimoravintola Koulu Vehnä, 5,4%

Tuoksussa reilu vehnäinen mausteisuus, jossa neilikka ja banaani jyllää. Hiiva tuo hienosti kypsän banaanisuuden ja neilikan esille. Tämä on niitä runsaammin mausteisia vehniä mistä tykkään.

Maussa leivinhiivan kaltaista runsasta mausteista makeutta. Banaanisuus voimakasta, samoin neilikkaisuus. Ehkei ihan niin runsas kuin tuoksu antoi olettaa, mutta silti erittäin hyvä vehnä.

SOPP 2015 Helsinki, keskiviikko 22.7.2015

Keskiviikkopäivä Suuret Oluet, Pienet Panimot -tapahtumasta on koettu. Tapahtuma järjestetään jo kahdettatoista kertaa Helsingin rautatientorilla ja sieltä löytyy mukavat 150 tuotetta maisteltavaksi – eiköhän tuossa löydy kaikille jotakin. Juomalistan pääset lataamaan ja katsomaan täältä. Tänä vuonna ajattelin olla liikkeellä taas kahden pysähdyksen taktiikalla, keskiviikko ja perjantai. Tapahtumahan on ilmainen ennen kello 18, jonka jälkeen sisään maksaa kympin. Lasituoppi kolme euroa, josta kaksi saa takaisin.

Pääsin keskiviikkona paikalle 16:30, jolloin jonoja oli yhden sivun verran. Jonotus sujui kuitenkin nopeaan tahtiin ja sisällä oltiin alta 10 minuutin. porteilla portsari toivotti heti tervetulleeksi sanomalla "reppu narikkaan". Sanoin, että reppuni toimii kameralaukkuna. Kyrpä meinasi kohota heti otsaan, kun reppu pengottiin ja tyhjä vesipullo otettiin pois, koska "siinä voi kuljettaa olutta ulos..." Hyvää päivää taas Suomi. Tuntuu että aina keskitään lisää syitä miksi se vesi pitäisi ostaa tapahtumasta....

keskiviikko kello 19 aikoihin

Alun kommervenkkien jälkeen kaikki sujui onneksi hyvin ja sääkin osoittautui enemmän kuin hienoksi. Viime vuodesta paikka oli saanut uuden järjestyksen – lava oli perällä, ruokakojuja heti alussa ja osa perällä lavan vieressä. Ensipuraisun otin Maku Maalais-Tamminen, 6,8%, jonka tuoksussa oli reilusti tammisuutta ja mieto hapan hedelmätwisti. Maku oli kuivattava, miedosti pistävä ja nahkean hedelmäinen. Mukavan erilainen saison.

Makustelun jälkeen siirryin muinaisoluisiin ja sahteihin. Lapin Voiman tiskiltä löytyi kaksi muinaisolutta, Ruissahti ja Taari. Pyysin lasiin Lapin Voima Ruissahtia, joka oli hämmentävän kiisselimäistä viskositeetiltaan. Sahti-ihmisenä ei voinut olla tykkäämättä. Makea, öljyinen ja banaaninen soppa. Muinaisoluiden valmistaja Jouko Ylijoki tarinoi tiskillä samalla kun olutta siemaili.

Muinaisoluen jälkeen virolaista Taako Tumma kotiolut, 6,5%, joka jäi edellisen jalkoihin ollessa mauttomampi. Tuoksussa oli vahva leivinhiivan ja käyneen leivän tuoksu. Hyvin viljainen ja hiivainen maku. Kuin vesipuuroa. En innostunut tästä, joten oli haettava jotakin hyvää tilalle. Jotenkin oudosti lasiini eksyi maitoa. Nimittäin StaPan maito-olut. Tässä on pohjalla Baltic Porteria, johon lisätään tiskillä hieman maitoa. Jäät puuttui, niin olisi ollut Frappea lasissa. Pehmeä ja kevyen paahteinen, mutta suosin maidot ja porterit erillään.

Parin kummajaisen jälkeen piti hakea jo raikkaampaa olutta. Takaisin Makun tiskille ja lasiin Maku Saison, 6%. Tämä oli ensimmäinen kerta itselleni kyseistä olutta, vaikka jääkaapissa majaileekin pari Alkosta ostettua pulloa. Perinteisen oloinen saison, jonka tuoksussa maustepippuria ja kirpeää hedelmää. Sitruksisuus, mausteisuus ja kirpeys toimi hyvin. Suussa kevyesti nipistävä. Hyvää oli.

Hedelmien mausta siirryin astetta katkerampiin, eli oli ipojen vuoro. Malmgård Emmer IPA, 6,2%, oli kaikin puolin hyvä, muttei erottunut mitenkään massasta. Tuoksu oli runsaan hedelmäinen, mutta maku kävi jotenkin tylsäksi. Ei missään nimessä huono, mutta tällä kertaa ei sytyttänyt.

Välissä piti pitää hieman taukoa ja naukkaa välipalaa. Kahvia ja munkkia ja pulled pork -leipää. Kahvi irtosi munkin kera vitosella, nyhtöpossusämpylä oli seitsemän euroa. Ihan hyvää murkinaahan tuolla oli. Vessaosasto toimi hyvin koko päivän ja lasipuhdistuspisteetkin veti kohtalaisen hyvin. Ajoittain noissa näkyi kyllä kunnon jonojakin.

Taukojen jälkeen oli vuorossa DIPAa, eli Ruosniemen Panimon Diplomi-insinööri DIPA, 7,5%. Katkeruutta piisasi, mutta se oli hyvin tasapainossa hedelmäisyyden kanssa. Jälkimaussa oli yrttisyyttä. Pidin tästä enemmän kuin Ruosp. Insinööristä.

Humalaisen oluen jälkeen desinfioitiin makua hieman viskillä, sillä vastaan tuli ensimmäinen tilaisuus maistaa suomalaisen Panimoravintola Koulun Sgoil Sherry Cask, 59% -viskiä. Viski oli vajaa viiden vuoden ikäistä ja kypsytetty 3,5v Jack Danielsin tynnyrissä, jonka jälkeen pienessä 50l sherrytynnyrissä. Tämä osoittautuikin aika hyväksi, sillä bourbonhedelmäinen ja kevyen hiivainen tuoksu ja maku olivat hyvin houkuttelevia. Kukkainen ja hunajainen. Mainio viski.

Joskus yhdeksän aikaan kaatui lasiini Rekola / Donut Island Orange County Sheriff IPA. Tällä kertaa tämä toimi mainiosti. Appelsiinijogurttimaisuus ja sitruksinen humala toimivat hyvin. Tämä jäi hyvällä mieleen ja oli päivän parhaita.

Jos illasta pomisin neljä mieleenpainuvimpaa esille, olisivat ne tässä: Rekola / Donut Island Orange County Sheriff IPA, Panimoravintola Koulun Sgoil, Lapin Voima Ruissahti ja Ruosniemen Panimon Diplomi-insinööri DIPA.