31 lokakuuta 2013

Karuizawa Spirit of Asama, 48%

Karuizawa oli alunperin viinitila, ennen kuin vuonna 1955 Daikoku-Budoshu päätti ryhtyä viskimarkkinoille. Tislaamo on hieman kulttimaineessa (tavallaan) sherryviskeineen ympäri maailman. Sen single caskit menee hyvin kaupaksi, hinnasta huolimatta ja viimeksikin TWE:n Whisky Show 2013 pullotteet menivät välittömästi kaupan. Tislaamolla on tosin aina ollut hyvin pieni tuotantokapasiteetti ja vuonna 2001 tislaaminen loppui kokonaan.

Tislaamo sijaitsee vulkaanisen vuoren kupessa ja sanotaan, että viskissä käytetty vesi "suodattuu" alueen laavakivessä. Tämä saattaa tuoda jotakin omintakeista vivahdetta viskiin. Tislaamo käytti perinteisiä menetelmiä viskin valmistuksessa ja maltainakin käytettiin Golden Promise -maltaita. Melkein kaikki sen viskit on kypsytetty Espanjasta tuoduista sherrytynnyreissä.

Noh, itsehän en ole päässyt yhtäkään näistä single caskeista maistamaan ja joudun tyytymään "korvikkeeseen", nimittäin Spirit of Asamaan. Vuonna 2011 Number One Drinks osti Karuizawalta kaikki jäljellä olevat tynnyrit itselleen, siirsi ne Ichiro Akuto tislaamolle Chichibuun ja suunnitteli tekevänsä niistä hieman eri tyylillä pullotteita. Otsikon Spirit of Asama on yksi näistä pullotteista. Se on pullotettu Speciality Drinks Companylle (TWE) ja se on vatattu 77 sherrytynnyristä, jotka täytettiin vuosina 1999-2000. Tästä on olemassa kahta eri versiota, otsikon 48% ja vahvempi 55% versio.

Karuizawa Spirit of Asama, 48%

T: Suklaisen maltainen ja hieman multainen. Sherryvaikutteita. Kuivaa rusinaista viiniä, toffeeta, kaakaota ja mietoa viinirypäleisyyttä. Hieman tulee pientä kumimaisuutta, joka sekoittuu toffeeseen. Tässä on hyviä vivahteita, mutta tiettyä terävyyttä ja kumimaisuutta (nuorta viskiä?) jotka rokottavat "pisteitä" tuoksusta.

M: Öljyisen notkea suutuntuma, jossa sherryisät alkusoitot. Rypäleistä suklaata, miedon metallista toffeeta ja mietoa turpeisuutta (laava?). Hieman maussakin tulee likainen ja rasvainen mieto kumimaisuus ja terävyys esille. Jälkimaku on toffeenpuoleinen, miedon kaakaoinen ja mukana tulee käyneitä tummia rypäleitä. Vesi terävöitti ja happamoitti tuoksua. Korosti myös hieman kumisuutta. Maussa se hieman tasoitti öljyisyyttä ja vähensi kumisuutta. Ehkä hieman paransi kokonaisuutta.

Joitain aineksia hyvästä viskistä tässä kyllä on, mutta ei täysin vakuuta. Pientä epämiellyttävää sivumakua ja raakuutta, joka aiheuttaa tasapainottomuutta. Mielestäni markkinoilta löytyy parempia japseja

55% ja 48% Spirit of Asama

29 lokakuuta 2013

Bloggaajat Gallowsissa 10/2013

Juuri kotiuduttu pienestä miitingistä ja miten se menikään, piti rauhoittua kirjoittelussa? Nää. Laitanpa nyt ihan pikkusen kertomuksen illasta. Oltiin sovittu tapaaminen Espoon Gallows Birdiin (tietääkseni Espoon ainoa varteenotettava kapakka), jossa istahdettiin neljän bloggaajan kesken jutustelemaan niitä näitä. Paikalle pääsi lisäkseni Viskisieppo (a.k.a. Hakkis), Kertomuksia Savuista (a.k.a.Vesku) ja The Legless Scotsman (Hannu H.).

Käsiteltäviä aiheita oli useampia mm. viskiseurat, omat taustat, vaimojen "integroiminen" viskin maailmaan jne... paljon juteltiin ja paljon olisi ollut vielä juteltavaa, joten eiköhän oteta uusiksi toiste. Pientä suunnitelmaa tulikin jo kalenterin puolelle ja toivotaan, että saadaan vielä lisääkin bloggaajia mukaan. Gallows on paikkana ihan mukava (muutenkin kuin lähellä omaa asuinpaikkaani), sillä siellä on kohtalainen tarjonta ja rauhallinen ympäristö.

Hassua sinänsä, yhtäkään viskiä ei juotu, mutta muutama olut tuli nautittua. Poikkeuksellisesti, en kirjannut nootteja ollenkaan ylös, mutta jokseenkin tarkka mielikuva näistä oluista jäi. Laitanpa tähän muistin varaan jääneen mielikuvan oluista.

Beavertown 8 Ball Rye IPA, 6,2%
Ruis IPA, joka kuuluu Beavertownin perusvalikoimaan. Maltaina käytetty Simpsons Best pale ale, Rye, Crystal Rye, CaraGold ja Low colour Crystal. Humalina 50 IBU:n edestä Magnum, Columbus, Cascade, Citra ja Galaxy -humalia. Legendan mukaan olut on saanut nimensä valmistuksessa käytetystä biljardipallosta. Palloja käytettiin painoina humalien käytössä. 

Tuoksu oli pihkaisen humalainen, keskiasteisen paahteinen ja intensiivinen. Rukiinen vivahde löyty taustalta. Maku oli imelän katkerainen, hieman samean sitruksinen ja pitkä. Jälkimaussa runsaasti katkeroa. Alkuun tuntui mukavan puraisevalta, mutta humaluus alkoi hieman tympiin loppua kohden (0,4l tuoppi). 


Thornbridge brewery Jaipur IPA, 5,9%
Tästä ei sitten löytynytkään erityisiä tietoja, mutta real-alesta oli kyse. Valmistajan sivujen mukaan saatavana pullosta myös. Tämä oli hanasta. 

Tuoksu toffeisen ja kermaisen pehmeälle, multaisella humalalla ja hieman käyneitä hedelmiä. Maku oli myös hyvin pehmeä ja hieman "tahmea". Humalaisuus oli vaimeaa ja suutuntuma muutenkin samettinen. Hiilihapon tuntua ei lainkaan (kuten monestikaan real-aleissa). Jälkimaussa persikkaa ja toffeeta. Hieman paahteisuuttakin löytyi. Ei hassumpi tapaus.  

Näin se ilta kului ja mukavaahan meillä oli. Oikein mukava tavata saman harrastuksen omaavia ihmisiä ja jakaa mielipiteitä kasvotusten. Kiitoksia kaikille läsnäolleille ja tavataan taas. 

Edit: Täältä voipi lukea tarinan kera illan kulkua.

Mikkeller Not Just Another Wit.... ja hieman messuilua

Alkuun nautiskelen tässä alkon uutuksiin tulleen vehnäoluen. Uutuus tavallaan, sillä tämä oli kyllä aiemmin valikoimissa, mutta 0,75l kokoisena. Nyt pullokoko on 0,33l ja etikettikin on saanut täysin uuden ilmeen.
Tämä olut on Tanskalaisen Mikkel Borg Bjergsønin tuotos belgialaisesta witbier tyylistä. Witbierin tyyliin tässä on siis käytetty vehnää ohramaltaiden lisäksi (etiketin mukaan myös kauraa). Tässä voisi mainita, että yksi tunnetuimmista witbiereistä on Hoegaarden, jos se tuo jollekin jonkinmoisen mielikuvan tyylistä. Humalia on käytetty reippammin kuin yleensä witbiereissä, 35 EBU:n edestä ja lajikkeina on valittu Goldingsia, Amarilloa, Cascadea ja Saazia. Alkoholiprosentti on hilattu 7,6%:iin ja väri 12 EBC. Kantavierre on 17.3P. Tämän oluen lisämausteena on käytetty appelsiinin kuorta ja korianteria. Eli olisi luvassa ilmeisesti puraisevampi ja mahdollisesti hitusen mausteisempi witbier ja sehän kelpaa tähän väliin.
Saunasta tässä ollaan juuri tultu, joten saattaa tulla +1 kun janottaa oikein, mutta otetaan se huomioon lopullisessa tuomiossa.

Mikkeller Not Just Another Wit, 7,6%

T: Humalainen ja raikas. Humalaisuus tuntuu tässä hyvin, muttei ota yliotetta. Lievän pihkaista, sammaleista ja kirpeää. Hedelmäisyys on sitruksista ja hivenen suolaista. Oikein raikas kokonaisuus, jossa on mukana pientä belgialaista hiivaisuutta. Appelsiininkuoresta saa pienen häivähdyksen lasiajan jälkeen.

M: Maku on raikkaan kirpakka ja alkuun hiilihappoisuuden mukana tulee miedon suolaista sitruksisuutta, mietoa appelsiinia ja banaania. Humalaisuus alkaa tuntua keskivaiheilla ja nousee kohtalaisen puraisevaksi, mutta alkaa hellittää juuri sopivaan aikaan. Jälkimaku on hieman kuiva ja loppuu aika lyhyeen.

Alkuun tuntuu ihan mukavalta kirpsakoineen humalineen, mutta tietynlainen yksinkertaisuus alkaa vaivaamaan lopuksi. Olisin hieman kaivannut lisää mausteisuutta etenkin jälkimakuun, joka on tämän oluen heikoin puoli. Nyt jää vaan mieto humalaisuus. Ai niin, ei haitannut +1 arviointia ;)

No mutta, laitanpa tähän samaan lyhkäsen kertomuksen päivän muusta annista. Tuli käytyä Viini ja ruokamessuilla (oli siellä kirjoja ja musiikkia ja mitä lie..) ja muutaman viinin maistoin ohimennen (autolla liikenteessä). Sen verran mainittakoon, että tuntui kuin tuolla olisi ollut aika suppea valikoima loppujen lopuksi. Kuohuviinejä, punaviinejä ja valkoviinejä, muttei lähes lainkaan makeita viinejä. Näin yhden portviinin ja yhden moscatelin (väkevä makea) (jonka myös maistoin). Ruokapuolella oli enemmän antia ja siellä viihdyinkin pitempään. Parhaiten edustetuina tuolla oli jälleen erilaiset juustot ja makkarat. Kieltämättä hyviä oli, varsinkin tryffelisalami ja parmesaani (valmistajia en muista). Välipalaksi tuli nautittua saksalaista currywurstia makean mallasinapin kera. Hyvää oli. Mutta ne kaksi viiniä....

Château de Seguin Cuvée Carl, 2009,  12,5%


Ranskalainen Bordeaux, rypäleinä Merlot ja Cabernet Sauvignon. Valitsin tämän aikasempien kokemusten ja erityisesti siksi, että tämä on kypsytetty 12kk uusissa tammitynnyreissä (50% new – 50% of 1 year). Alkon tilausvalikoimasta 29,80e.

Tuoksu miellyttävän vivahteikas, tanniininen, mokkanahkainen ja hieman kahvinen. Pientä marjaisaa tammisuutta. Maku on nuorekkaan tamminen ja kevyen tanniininen. Jättää pienen marjaisan kuivuuden suuhun. Pitkä ja täyteläinen.  Mielestäni oikein maukas ja raikas viini. Hieman nuorehko vielä, mutta oikeissa olosuhteissa lisäkypsytys varmasti tuonee rikkautta tähän.


Torres Floralis Moscatel Oro, 15%

Väkevöity makea valkoviini. Rypäleenä 100% Muscat of Alexandria. Uutos 210g/l, hapot 2,6g/l ja sokerit 190g/l, eli hyvinkin makeasta viinistä on kyse. Kylmänä tämä tulee nauttia, jottei sokeri vie kaikkea huomiota. 

Tuoksussa rypäleistä karamellia, kukkaisaa ja hieman pistävää makeutta. Mehumaista aromia, omenaa, persikkaa, aprikoosia ja aavistus pähkinää. Tulee mieleen jäätee. Maku on sokerinen ja mehumaisen makea, muttei lainkaan hapokas. Makeus siis päällimmäisena ja muuta tästä on hankala löytää. Siirappista banaania. hieman rusinaa ja vaaleaa rypälettä. Kukkaisa ja teemäinen. 

Varmasti tuolta olisi löytänyt oikein hyviä viinejä, mutta itse kävin perheen kanssa ja pääpuolena oli tällä kertaa ruokamessut. Maha täynnä tuolta tuli poistuttua ja ihan hyvä fiilinki jäi mieleen... varsinkin kun ilmaiseksi pääsi, kiitos siitä ystävälliselle naiselle, joka tarjosi lipun ovella :)

27 lokakuuta 2013

Pihamaan Sahti, 9% (Viini-Heila Oy)

Laituririlla liplattaa puhdas järvivesi, raikas kesäinen ja lämmin tuulahdus kuiskaa korviin, kesäinen metsän tuoksu hyväilee nenää ja laiturin pieni narina kuuluu taustalla aaltojen keinuttaessa sitä.....parasta Sahtiaikaa!
Vaan ei ole kesä nyt, nyt ollaan jo piemeän puolella, ulkona on synkän mustaa, lehtiä maa täynnä odottelemassa talven ensimmäisiä lumia. Säät kylmenee yö toisensa jälkeen, silti, olen rohkea ja rikon omaa perinnetäni ja kaadan lasiin kylmän huurteista Pihamaan Sahtia. Jo perinteeksi asti muodostunutta kesäjuomaani, jota ostan aina kesäisin mökille mennessäni. Se on tietyllä tavalla yksi kesän kohokohdista ja kruunaa Suomen mahtavan kesäisen järvisaunaillan. Tässä on hyvin lyhyt maininta viime kesältä.

Tarkastellaan hieman mitä Sahti oikeastaan on. Sahti on perinteinen suomalainen suodattamaton olut, jonka teossa käytetään etupäässä ohra- ja lisänä vähäisessä määrin ruismaltaita sekä joskus vehnää ja kauraa. Sahti on rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi vuonna 2002. Näin sanoo wikipedia. No sitähän se tosiaan on. Tavallaan se on oluen ja kotioluen tietynlainen välimuoto, mutta kuitenkin aivan omanlainen. Monesti sitä kutsutaan "alkuolueksi". Se voidaan maustaa katajanmarjoilla, katajalla, tai katajavedellä. Viereteen makeus saadaan mäskäämällä maltaita useita tunteja, siihen ei lisätä teollisia makeuttajia, kuten sokeria tai siirappia. Sahdissa ei myöskään yleensä käytetä humalaa lainkaan. Sahti ei säily kovin kauaa, noin kuukauden hyvissä olosuhteissa. Muutoin kyllä itsekin ostaisin varastoon kyseistä tuotetta. Oluesta tämä on siis aika kaukana, mutta jos et ole aiemmin maistanut sahtia. niin osviittaa saat, kun kuvittelet vehnäoluen, belgioluen ja kotioluen sekoitusta hyvin miedolla hiilihapolla (jos lainkaan). Ja jos et tosiaan ole maistanut sahtia, niin pikimmiten maistamaan tilaisuuden tullen.

Nyt tosiaan saunan jälkeen kaadoin lasiini tätä kesän herkkua, Pihamaan Sahtia, jota sain ostettua työmatkan matkalla (kyllä, ajellessa Joensuuhun työkeikalle), pistäydyin Heinolan Heilan Lähiruokatorilla, josta kyseistä Sahtia saa ostettua 0,5l, 0,75l ja 3 litran kokoluokissa. Etiketissä on tyylikäs kalevalaishenkinen P-tunnus. Tämä on Sahtimestari Marko Matsarin ja Janne Pihamaan reseptillä valmistettu 9 %:nen tumma, suodattamaton sahti, jonka valmistuksessa on käytetty vettä, ohra- ja ruismaltaita sekä leivinhiivaaa.

Viini-Heila Oy, Pihamaan Sahti, 9%

T: Makean karamellinen ja hedelmäinen, sitruksia ja hiivaisuutta, mäskimäisyyttä ja alkukantaista tunkkaisuutta. Raikkaan paksu ja hedelmäinen tuoksu. Mallasjauhomainen ja kellarimainen hiivaisuus tuo mukavaa tuntua käyneeseen mäskiin. Banaanissta vehnämäisyyttä ja rukiista happamuutta. Houkuttelee maistamaan.

M: Maku on samean hapokas ja hedelmäinen. Sitruunaa, appelsiinia, mallasmahlaa, jauhoista mallasta, makeahkoa karamellia, pehmeää hiivaisuutta ja kotiolutmaista alkoholia. Suutuntuma on pehmeän täyteläinen ja moniulotteiden. Hieman katajaa, banaania ja maustepippuria. Jälkimaku jää hieman sitruksisen imeläksi ja hiivaiseksi. Banaania ja vehnämäistä makeutta.

Pihamaan Sahti on erinomainen kesän janosammuttaja ja toimii näin syksyisinkin hyvänä saunanjälkeisenä piristeenä. Tämä on kerta toisensa jälkeen parempaa. Tätä voisi juoda vakituisesti saunajuomana.

Pihamaan Sahtia mökillä 2013

25 lokakuuta 2013

Laphroaig Cairdeas 2013

Nykyään vuosittain julkaistava Laphroaigin "kaveripullo" (Cairdeas) julkaistiin Islayn juhlilla. Cairdeas tarkoittaa gaeliksi ystävyyttä. Alkujaan Cairdeas -pullote lanseerattiin Laphroaigin "ystävyysohjelman kunniaksi" vuonna 2008. Tällöin viski oli sekoitus nuorehkoa quarter cask -tynnyreissä kypsytettyä viskiä ja muutaman 17-vuoden ikäisen sherry butts -tynnyrin viskiä. Pulloja lanseerattiin 3600 kpl. Uusimmat pullot menivät kuin kuumille kiville ja loppui ennen aikojaan, ainakin nettimyymälöistä. Hyvin on siis "brändäys" toiminut, sillä tätä uusinta pullotetta julkaistiin melkein kymmenen kertaa enemmän, 30000 kpl. Ruotsin puolella tuota oli vielä hyvin saatavilla ainakin muutama viikko sitten. Juuri tulleen tiedon mukaan, Suomeenkin saatiin hiljattain jokunen sata pulloa.

Tänä vuonna viski oli kypsynyt alkuun bourbon -tynnyreissä ja lopuksi viimeistelty Portviini -tynnyreissä. Tämä kuulosti alkuun korviini hyvältä, mutta kun tarkemmin mietin, niin omaan suuhun Laphroaig on toiminut parhaiten "viinittömästi". Viimeisin maistamani Laphroaig, joka oli viinitynnyrissä (PX) kypsytetty, oli ihan hyvää, mutta jokseenkin ristiriitainen. Tämä jarrutti omalla kohdallani hieman intoilua. Ruotsissa, kun pullo tuli vastaan "systeemissä", hieman arvoin ostopäätöstä, koska en ollut kerennyt maistamaan sitä ja tuotteella oli kuitenkin korkeahkon hinta (n.100e).


Laphroaig Cairdeas Port Wood Edition (Feis Ile 2013), 51,3%

T: Laphroaigin likaisempaa savua. Tuhkaa, märkää nuotiota, turvetta ja hieman jodia ja vaniljaa. Ympärillä leijuu punaista makeaa marjaisuutta ja raakaa luumua. Vaniljaista lakritsia. Pientä nahkaista vivahdetta, joka ei oikein pääse "valloittamaan". Portviini tuo tummempaa makeahkoa mausteisuutta. mutta tuntuu hieman ristiriitaiselta muuhun tuoksuun. 

M: Hieman kireä ja likainen alkutuntuma. Alun tiukkuus muuttuu vaniljaisuudeksi ja miedoksi merelliseksi lääkemäisyydeksi ja mukana tulee hieman happamuutta ja toffeeta. Lämpimän viininen makeus tulee miedon tumman rypäleisyyden kanssa. Likaisuus (tuhka ja märkä palanut puu) säilyy loppuun saakka. Vesi avaa tuoksussa vaniljaisuutta ja hieman pehmentää tuhkaisuutta. Maussa se tuo pientä kuivuutta ja katkeruutta sekä muutta makua puhtaammaksi. Savuisuus muuttuu kuivemmaksi, lääkemäisemmäksi ja vaniljaisemmaksi.

Vesi paransi tätä, mutta silti tämä kärsii hieman syvyyden ja runsauden puutteesta. Omaan makuun saman tapaista "ristiriitaa" kuin PX Cask:ssa.

23 lokakuuta 2013

Lagavulin 12yo, 57,5% OB (2011)

Klassikon pikkuveli maistelussa. Nuorempi ja äkäisempi 12-vuotias "special release", joka lanseerattiin ensimmäistä kertaa vuonna 2002. Kyseinen vuoden 2011 versio on siis yhdeksäs luokassaan, tislattu 1999, tynnyrivahvuinen ja refill bourbontynskissä kypsytetty koko ikänsä. Luvassa siis raikasta ja sitruksista, ehkäpä myös merellistä savua? Tutkitaan.  

T: Puhdasta ja kliinistä savuisuutta, vaniljaa, lääkemäisyyttä, vihreän raikasta ja nuorehkoa ruohoista mallasta. Lakritsipastillia, kirpeää vanhaa bentseeniä hyvällä tavalla. Lasissa nuorehko maltaisuus paranee ja mausteisuus korostuu. 

M: Terävän hyökkäävä, mutta ei pistävästi eikä häiritsevästi. Voimakas ja samalla löytyy suolaa, makeutta, lääkemäistä öljyä, oliivia, viljapeltoa, salmiakkia ja lihaisaa savua. Veden kanssa lääkemäisyys ja makea viljaisuus korostuu. Mukaan tulee myös greippistä katkeruutta ja pistävyyttä. Kestää hyvin vettä.

Kaikinpuolin maistui hyvältä. Sopivan räväkkä. 16yo tarjoaa tästä rauhallisemman ja tasapainoisemman nautinnon, mutta jos kaipaa nuorempaa ja voimakkaampaa kokemusta niin lasiin kaatuu Lagan 12yo. Omaan suuhun tämä sopii paremmin kuin 16yo OB.


21 lokakuuta 2013

OlutExpo 2013

30 näytteilleasettajaa, yli 100 brändiä, laatuoluita, viskejä..... kuulostaa hyvältä? Se oli Olutexpo 2013 nimittäin. Suomen OlutExpo 2013 järjestettiin Helsingin Katajanokalla Wanhan Sataman tiloissa 18.–20. lokakuuta 2013. Tapahtumassa oli laadukkaiden kotimaisten ja ulkolaisten oluiden lisäksi tarjolla viskejä, siidereitä, seminaareja ja järjestettyjä maistelutilaisuuksia. Oluita ja siidereitä oli maisteltavissa alkaen 1,5 desilitran annoksina, mikä mahdollisti useamman tuotteen maistelun ilman kohtuutotonta humalatilaa. Joitain oluita oli saatavissa vain pulloittain. Tapahtuma oli kolmepäiväinen ja sisäänpääsy ennakkoon 10e/päivä ja jos osti useamman päivän lipun, sai alennusta 1e/päivä. Hintaan kuului seminaarit, maistelulasi ja narikka.

Ensipuraisut, omnom

Homma toimi niin, että tuotteita ostettiin juomapoleteilla, joita sai ostettua yleisimmillä maksukorteilla. Hinnat olivat alkaen 1e, keskihinnan ollessa ehkä 2-3e/15cl olutta. Viskejä sai alkaen 1e/cl ja niitä oli tarjolla kiitettävästi olutapahtumaan. Itse keskityin tällä kertaa enempi ulkolaisiin oluisiin, sillä viime kesän pienet panimot, suuret oluet -tapahtuma tarjosi kattavan setin kotimaisia ja mielenkiinto oli nyt ulkomaalaisissa oluissa. Muistiinpanoihin en kiinnittää liikaa huomiota, sillä olinhan liikkeellä muutaman kaverin kanssa, joten
aika kului jutellessa ja maistellessa ystävien kanssa.

Tiloista ei ollut mitään karttaa saatavilla ja tuotteet oli jaoteltu osittain sekaisin. Ensimmäisessä hallissa (sisäänkäyntihalli) oli pääosin viskejä. Toinen "päätiloista" oli jaettu kahtia ja näistä jälkimmäinen oli pyhitetty suomalaisille tuotteille. Viskejä oli näissä sekaisin eri tiskeillä.
Tapahtumapaikalla oli kohtalaisen paljon istumapaikkoja j pöytiä, joissa pystyi ruhassa keskittymään maisteluun ja rupatteluun. Toisella puolella hallia oli jopa mukava "sohvalounge". Ylipäätään perjantai vaikutti olleen hyvä päivä, sillä ensimmäiset 4h sai olla hyvin rauhassa ilman ruuhkia ja jonottamisia. Muutenkaan tuolla ei mielestäni kauheasti joutunut odottelemaan lasin täyttöä. Sillipurkkitunnelmaa ei muutenkaan päässyt syntymään.

Yksi "halleista"

Tapahtumassa järjestettiin useampia seminaareja ja näistä osallistuin itse muutamaan, BrewDogin "the story of Brewdog – Zarah Prior, Gatekeeper, Brewdog" ja "Mallaslajikkeiden vertailu – Jyri Ojaluoma, Mallaskosken Panimo". Ainakin nämä kaksi seminaaria oli ihan mukavasti järjestetty. Ehdottomasti olisin osallistunut useampaankin, jos olisin päässyt useana päivänä paikalle.

Seminaarisali

Pääasiassa tuli maisteltua 15cl annoksia. Alla maistetut oluet informaatiolla, tai ilman.

Abstrakt AB:14
BrewDog, Abstrakt AB:14, 10,2%
Tynnyrikypsytetty imperial weizenbock. Vehnä-, Extra Pale-, Munich- ja Caramaltaat. Simcoe-, Saaz- ja Bramling Cross -humalia. IBU 36 ja "mausteena" ranskalaiset paahdetut tammilastut.

Tuoksu hyvin hedelmäinen. Appelsiininen, banaaninen,omenainen ja mausteinen. Maku on myös imelän hedelmäinen ja mausteinen. Mietoa katkeruutta ja paahteisuutta. Muutamien hörppyjen jälkeen alkaa makeus hieman "ylikuormittaa". Paksu suutuntuma.


BrewDog, Electric India, 7,2%
"Shareholder Brewed Brewdog beer", eli olut jonka valmistuksessa on ollut mukana 300 Equity For Punks – osakkeenomistajaa. Amarillo- ja Nelson Sauvin -humalat. Mausteena käytetty tuoreita appelsiininkuoria, kanervahunajaa ja murskattua mustapippuria. 

Tuoksu raikkaan hedelmäinen (appelsiinia), joulumaustetta (maustepippuri?), kirpeää inkivääriä. Hyvä raikas tuoksu. Maku kirpsakan hedelmäinen ja mausteinen. Humalaisuus puraisee alkuun raikkaasti ja jatkuu sitruksisen appelsiinisena. 


BrewDog tarjontaa

Sierra Nevada
Sierra Nevada, Porter, 5,6%
Kantavierre 13.8° plato, IBU 32, Aurora- ja Yakima golding -humalat ja Two-row Pale-, Munich-, Chocolate-, Caramel- sekä Black & Carafa -maltaita.

Tuoksussa tummaa kaakaota, suklaata ja kahvista paahteisuutta. Maku on kuivahkon jauhoisa ja tumman kaakaoinen. Hieman tylsä.






Talvista Nøgnea
Nøgne Ø, Special holiday ale, 8,5%
Ohra-, ruis- ja kauramaltaita, maustettu humalien lisäksi salvialla, kuminalla, katajanmarjoilla ja kalifornialaisilla kastanjoilla. Kantavierre 22ºP, IBU 50. Alunperin nähnyt valon 2008 (tosin eri versio). 

Tuoksu pähkinäinen, kinuskinen ja hieman hiivainen. Aika makea. Maku hieman imelä, pähkinäinen ja miedon paahteinen. Hyvä tasapaino ja runko, joskin aika mausteinen pidemmän päälle. Jotenkin herkku kuitenkin.



Nøgnesavua
Nøgne Ø, 100% Peated, 8,5%
Nimensä mukaan, valmistettu 100% turvesavustetusta "viskimaltaista". Chinook- ja Bobek -humalat.... ai niin ja "Grimstad Water" ;) Kantavierre 18°P ja IBU 30.

Tuoksussa voimakasta hiillospuuta, turvetta ja sitruksia. Tietyllä tavalla epämiellyttävä. Maussa ensin "suoraa" maustettua savua, mutta tasoittuu useamman kulauksen jälkeen. Savuisuus on kuin olisi hiillospuuta uittanut oluessa. Melkein juomakelvoton, kuten etiketissäkin lukee. Ehkei ihan. 



Mandarina Nøgne
Nøgne Ø, Mandarina IPA, 7,5%
Single hop IPA. Mandarina -humalaa. Kantavierre 17,5°P, IBU 50.

Tuoksu hedelmäisen ja pihkaisen humalainen. Sitruksia ja mäskiä. Maku on raikas ja hieman suolaisen humalainen. Täyteläinen ja maltainen. Hieman lihaisa.


St. Austell Smugglers ale, 6%
Viskitynnyrissä kypsytetty barley wine ja tumman alen sekoitus. Maris Otter-, Crystal- ja Roasted -maltaat, First Gold-, Fuggle- ja Styrian Golding humalat, korianteria ja fariinisokeria.

Pehmeän toffeinen ja mäskinen tuoksu. Hieman ruis pilkistää happamuuden ja mausteisuuden kera. Maussa pehmeää ruistaikinaa, kinuskia ja mietoa paahtoa. Maitokahvia. 


Musta aukko
Mikkeller Black Hole, 13,1%
Reseptissä mallastettua ohraa, paahdettua ohraa ja kaurahiutaleita. Lisäksi mausteina hunajaa, kahvia, vaniljaa ja tummaa cassonade -sokeria.

Tuoksu tumma ja tunkkainen, kauraisen mausteinen ja imelä. Maku vaniljaisen kahvinen ja maltainen, imelää viljaa ja paahteista leipää. Tuhti tapaus. Ihan hyvääkin. 





SP:n talviolutta
Suomenlinnan panimo, Zander Winter Ale, 6,2%
Humalina NZ Pacific Gem, NZ Pacific Jade ja NZ Motueka. Mausteena pomeranssia ja appelsiinin kuorta. "monia eri mallaslajeja"... mitä helve****? Eivät sitten voineet kertoa. IBU 54,5, 14,7 °P ja 40,5 EBC. 

Tuoksu siirappisen hapanimelä, pomeranssia ja neilikkaa. Maussa hiivaista maltaisuutta, leipämäisyyttä ja katkeraa appelsiinia. Karamellia ja paahtunutta neilikkaa. Tykkäsin. 





Rye IPA
Lervig Aktiebryggeri, Rye IPA, 8,5%
Ei mitään tietoja.

Tuoksu humalaisen raikas ja pihkaista. Hieman fudgea ja ruohoa. Yllättävän humalainen ja kitkerän hapan. Pihkaisen terävä ja jälkimaultaan kitkerä rye. 







Muutama viskikin tuli maistettua välissä ja alussa. Viskejä tosiaan oli kiitettävä määrä, kun ajattelee, että tapahtuma oli kuitenkin keskittynyt oluisiin. Tastingiin oli alunperin tarkoitus mennä, mutta tämä jäi tällä kertaa välistä. Jokaisella tiskillä, jolla viskejä oli, oli tarjolla "kunnon" viskilaseja (esim. Glencairn). Nämä sai myös rauhassa viedä mukanaan syrjemmälle. Alla pientä muistiinpanoa maistetuista viskeistä.


Vanhaa pukkia
Old Buck 3yo, 2010/2013, 69%
Tynnyri #14, tislattu 5/2010, pullotettu 10/2013, kypsytetty Jack Danielsin tynnyrissä 3,5v, jossa aiemmin ollut Plevnan stoutia 8kk.

Tuoksu on alun maltaisuuden jälkeen miellyttävän hedelmäinen ja pölyinen. Pientä pistävää mausteisuutta ja raakuutta. Maku happaman maltainen, saippuainen, terävä ja sitruksinen. Tamminen ja maltainen jälkimaku. Ei nyt mikään makuelämys kylläkään.  


Benriach 1998 15yo Single Cask #6393, 57,4%, Suomen Mallasviskiseura 1998-2013
Suomelle pullotettu Yhden tynnyrin Benriach, tislattu kolmeen kertaan, kypsytetty refill sherry buttissa ja viimeistelty Pedro Ximenez puncheonissa.

Tuoksussa oikein miellyttävä suklaisuus ja kuivien hedelmien tanssi. Rusinaa ja tummaa luumuista viiniä. Maku vahvan sherryinen. Luumuja, suklaata ja rusinaa. Paahtovanukasta ja kaakaota. Hieman ohut tai kevyt rakenne (triplatislaus?), mutta muutoin kyllä hyvän makuinen.


Guardians Cask
The Glenlivet 18 yo Single Cask Edition, 55,7% (Guardians Cask)
Cask #2911, pullotettu 14.11.2011. 


Tuoksu miellyttävän tamminen ja maltainen. Vaniljaa ja vanhaa puista hyllyä. Hunajaa. Maku vaniljaisen ja kevyen hunajaisen hedelmäinen. Kinuskinen ja suklainen jälkimaku. Oikein hyvää.



Longrow Red 11yo Australian Shiraz Cask, 53.7%
Alkuun 6 vuotta bourbon tynnyrissä kypsytetty, jonka jälkeen "viimeistelty" 5 vuotta Shiraz -viinitynnyreissä. Ehkäpä mielummin "double matured".

Tuoksu on vaniljaisen turpeinen ja makea. Creme bruleeta ja hilloista maustekakkua. Maussa savuista turvetta ja makeahkoa viiniä. Marjaista happamuutta. Kohtuu hyvä. 





Laphroaig Vintage 1989, 23yo , OB, 48,9 %
Alkoonkin juuri ilmestynyt iäkkäämpi OB pullote. 

Pehmeän lääkemäinen ja kevyen turpeinen. Hieman tuhkaa ja likaista nurmikkoa Maussa tuhkaista ja likaisempaa savua täyteläisemmällä syvyydellä, kuin mitä esim. PX Caskissa. Kohtuu hyvää, muttei hintansa arvoista. Keräilymielessä ehkä ;)

Benriach 1998 'SMWS'
Viini Longrow
Vintage Laphroaig

Näin tällä kertaa. Kokonaisuudessaan jäi itselleni hyvä mieli koko tapahtumasta. Kaikki toimi sopivasti ja seurassa oli mukavaa. Mielelläni olisin mennyt useampana päivänä, mutta ehkäpä toiste. Jos pienen toiven saisi heittää ilmaan, niin ruokaa olisi voinut ottaa enemmän sillä 9,5e hinnalla. Mutta jottei lopetus olisi "negatiivinen", niin kiitosta kaikille järjestäjille ja tapahtuman mahdollistajille, tulen toistekin, jos mahdollista.

17 lokakuuta 2013

BenRiach 15yo 1998/2013 Triple distilled/Pedro Ximénez finish cask #7633, 56,1%

Benriachin single cask -julkaisujen uusimpia tulokkaita (batch 10). Kaikenkaikkiaan 12 julkaisua tässä erässä, joista vanhin 37-vuotias ja nuorin vain 8-vuotias. Tämä yksilö on milestäni hieman mielenkiintoinen, sillä se on kolminkertaisesti tislattu (triple distilled). Tämän ajattelisi tuovan hieman Irkkumaista pehmeyttä. Benriachin tuotannosta (n. 2 miljoonaa litraa) vain reilu prosentin verran on "triplatislattua". 15-vuotisen kypytyksensä loppuajan tämä vietti Pedro Ximénez -sherrytynnyrissä. Tynnyristä satiin 630 pulloa. Montakohan ja minkälaisia tynnyreitä tähän yhteen sherrytynnyriin on yhdistetty? Ja kauankohan sitä on viimeistelty? Kyse on kuitenkin isohkosta finistelytynnyristä (Puncheon/butt), koska pulloja on saatu tuon verran.  (Edit: pullossahan lukikin, että viski on viimeistelty puncheon tynnyrissä)
Alkoon tuli juuri tämän pullon "kaima". Tuote on pullotettu Suomen mallaswhiskyseuralle 15-vuotista taipaletta juhlistamaan. Kehujakin se on jo kerkinyt keräämään ja itseltänikin tuo löytyy jo kaapista, tosin vielä kiinni. Vaan katsotaan ensin miltä tämä "perusbatch" tuntuu.


BenRiach 15yo 1998/2013 Triple distilled/Pedro Ximénez finish cask #7633, 56,1%

T: Hieman sulkeutunut kovan nekkutoffeinen ja lämpimän suklainen. Nougat-suklaata, fudgea, hieman konjakkia ja aavistus ruutimaista kumia. Ajan myötä alkaa sherryiset tummat vivahteet löytyä. Märkiä rusinoita, käyneitä luumuja, kevyt nahkaisuus, kaakaota ja mietoa alkoholisuutta happamalla vivahteella. Pienen lasiajan jälkeenkin hieman sulkeutunut. Sherryisyys antaa vahvan olemuksen, mutta se on jotenkin etäinen. Vesilisä tuo alkuun saippuaa, mutta hieman myöhemmin sherryisyyttä, suklaata ja happamampaa rypäleisyyttä sekä tynnyrimäistä mausteisuutta. Ei huono, aika hentoa.

M: Intensiivinen, muttei rönsyilevä alkutuntuma. Kirpeähköä punaista marjaisuutta (puolukkaa ja punaviinimarjaa, mustikkaa), suklata ja rypäleitä. Suutuntuma on notkean liukas ja jättää öljyisen märän tuntuman. Sitten ikäänkuin maku katoaisi hieman. Alun majaisan ja vanhan sherryisyyden jälkeen tulee pieni maltainen "blackout", kunnes mietoa muskottia ja rusinaisuutta alkaa nousta pintaan. Jälkimaku on kevyehkö, mutta tuo mukavaa hentoa sherryisyyttä nahkaisine ja suklaisine vivahteineen. Vesilisällä saa kuivempaa katkeruutta ja makeutta. Makeus on myös hieman öljyistä ja viinistä.

Hieman mietityttää. Tuoksu jätti hieman toivomisen varaa, mutta toisaalta siinä oli jotakin mukavaa "haurasta ja hentoa". Siinä oli niitä hyviä elementtejä, mutta niiden löytämiseksi sai tehdä töitä. Maku oli alussa lupaava, mutta jätti hieman tyhjyyttä ilmaan (syvyyden puute?). Jälkimaulla olisi toivonut kokonaisuuteen parannusta, mutta ei se kovin erikoinen ollut, hieman lyhyt. Kaikilla osa-alueilla hyviä elementtejä, mutta se jokin säväyttävä jäi tälläkertaa puuttumaan. Ehkä tämä oli aika onnistunut viimeistely. Toivoin hieman enemmän.

14 lokakuuta 2013

Glendronach 14yo Virgin Oak finish, 46%

Aiemmin kesällä maistamani Glendronachin Wood finishes -sarjan 15yo Tawny Port ei kolahtanut kummemmin omille makunystyröilleni. Nyt olisi vuorossa kyseisen sarjan 14-vuotias Virgin Oak viimeistelty versio, joka näki päivänvalon vuonna 2010. Viski on alkuun kypsytetty uudelleen "charratuissa" puncheon -tynnyreissä (sherry).

Puncheon-tynnyrit ovat n. 500-550 litraa vetoisuudeltaan ja käytetään usein rommin tai sherryn kypsytykseen. Puncheon -tynnyreitä valmistetaan amerikkalaisesta- ja eurooppalaisesta tammesta, joista yleisemmin käytetty on nk. "machine puncheon", jotka ovat hieman lyhyitä, paksuja ja valmistettu yleensä amerikkalaisesta tammesta. Valmistajan sivujen mukaan, tämä on kypsytetty eurooppalaisessa tammesta tehdyissä puncheon -tynnyreissä. Viimeistely on tapahtunut pienessä erässä uusia amerikklaisia tammitynnyreitä.


Glendronach 14yo Virgin Oak finish, 46%

T: Alkuun kostean vaniljainen, tamminen ja hieman pistävä, mutta hetken kuluttua avautuu pehmeämmäksi ja maltaisemmaksi. Vaniljaista viljaa, puhdasta ja mausteista omenaa, maitokiisseliä, vastasahattua puuta, voisulaa, mantelirouhetta ja paahdettua sokeria. Lasissa tovin seisseenä irtoaa Glendronachille tuttua toffeisuutta ja nuorta viljapölyä.

M: Ensin hieman vetinen ja laimea suutuntuma, mutta pian nostaa terävämpiä piirteitä tuoden hapanta hedelmää (persikkaa ja omenaa), vaniljakastiketta, voisulaa, neilikkaa ja mietoa kuparisuutta. Hedelmäisyys on raa'an ja kypsän yhdistelmää. Jälkimaussa vaniljaista tammea, joka ei kuitenkaan kuivata suuta, hapahkoa omenaa ja hunajaa. Myös minusta uudelle tammelle tyypillistä "makeutusaineista makeutta". Ei kovin kompleksinen, mutta miellytti huomattavasti enemmän kuin 15yo Tawny Port.


Näitä uudessa tammessa kypsytettyjä tisleitä on viimeaikoina julkaistu useampiakin eri tislaamojen toimesta. Aika usein ne ovat ikämerkitsemättömiä. Mainittakoon vaikka Glenmorangie Ealanta (19yo), Glen Garioch Virgin Oak ja Auchentoshan Virgin Oak. Uusi tammi vaikuttaa aika vahvasti viskin makuun tuoden esim. tanniineja ja vaniljaa. Monesti voi käydä niin, että tynnyrin maku dominoi liikaakin ja viskin mausta tulee pistävä ja kuiva.

Näissä New Wood, Virgin Wood, Virgin Oak, Fresh Oak jne jne, on ketkua se, että monesti ei tiedetä tarkoitetaanko ilmaisulla oikeasti uutta, vaiko ns. "first fill"-termiä, joka puolestaan tarkolittaa, että tynnyri täytetään ensimmäistä kertaa skotti-, japsi- tai irkkumallasviskillä. Muutenkin on monesti hieman epäselvää, onko siinä "neitsyt"-tynnyrissä ollut aiemmin viskiä vai ei ja onko 100% viskistä viettänyt 100% kypsytysajasta kyseisessä tynnyrissä.

Esimerkkinä taannoin otin selvää Bunnahabhainin Darach Úr -viskin kypsytyksestä, jonka kyljessä luki näin: "new oak barrels used to mature this perfectly balanced mix of Bunnahabhain single malts. The oak barrels are from a family run cooperage in Bardstown, Kentucky. Any yes, this is the first time they have been used for maturing single malt Scotch whisky".

Kun sain vastauksen tislaamon managerilta, niin selvisi, että kyseisen viskin valmistukseen on käytetty entisiä sherry- ja bourbontynnyreitä ja tämän jälkeen viski on siirretty kypsymään uusiin tammitynnyreihin, joissa ei ole aiemmin ollut mitään sisällä. Oli miten oli, mutta näin on.

11 lokakuuta 2013

Bowmore 23yo 1989/2013, 50,8% (MacKillop's Choice)


"Heir to the chief of the Mackillop Clan, which was all 
but wiped out by the English in the aftermath of the battle of Culloden in 1745 during the
Jabobite Rebellion..." 



Viskin makuun on taas päästy ja suu napsui savuisten perään. Jotenkin vielä tarkemmin, teki mieli Bowmoren savuisuutta. Ja saamani piti, kaapista löytyi hienostuneesti otsikon Bowmore MacKillopsin pullottamana. Angus Dundee perusti MacKillop's Choicen vuonna 1996 ja nimesi sen Lorne Mackillopin mukaan. Lorne kuului Masters of Wine -instituuttiin, johon hänet hyväksyttiin kaikkien aikojen nuorimpana jäsenenä vuonna 1984. Kaveri oli siis jos jonkinmoinen jedi viineissä. Myöhemmin vuonna 1993 hän siirtyi kuitenkin viskien maailmaan ja on siitä tehnyt töitä skottiviskien parissa. 

Nykyisin Lorne on Angus Dundee Distillers PLC:n "Master Blender" ja vastaa viennistä. Samainen kaveri on myös tämänkertaisen maistellun pullotuksen takana, sillä hän vastaa ja valitsee MacKillop's Choiceen pullotettavat tynnyrit. Tämän nimen alla pullotetut tuotteet ovat yksittäisistä tynnyreistä (single cask), 43%, 46%, tai tynnyrivahvuisia viskejä, joita ei ole värjätty eikä kylmäsuodatettu. 


Bowmore 23yo 1989/2013, 50,8% (MacKillop's Choice)

T: Lämpimän toffeinen ja turpeinen. Lääkemäistä jodia ja hieman yrttiä. Kliinistä savuisuutta ja sherryistä maitosuklaata, hieman vihreää käynyttä rypälettä ja yskänlääkettä. Ajan kanssa löytyy enemmän turvettä ja vaniljaa. Hieman lakritsista yskänlääkettä, neilikkaa ja punertavaa sherryisyyttä. 

M: Tuju ja pippurinen alku. Terävää savua  rypäleisen marjaisuuden ja kevyen turpeisuuden kera. Lääkemäistä pippuria, eukalyptusta, jodia, merellistä turvetta, anista, omenaista vaniljaa ja salmiakkia. Jälkimaku pitkä ja lääkemäinen. Veden kanssa hieman pehmenee ja lääkemäisyys korostuu turpeen pehmetessä.

Terävyydestä huolimatta, merellisen lääkemäinen ja maukas Bowmore. Vedellä sai hieman bourbontynnyrisiä vivahteita, jotka milestäni toi hyvää syvyyttä lääkemäiseen myllerrykseen. 

09 lokakuuta 2013

"I Love Two Tree Porter"

Amerikkalaisissa oluttunnelmissa vietetään seuraavakin tovi, sillä lasiin kaatuu Alkon uutuus, Two Tree Porter. Täysin amerikkalainen olut ei ole kyseessä, valmistuskin tapahtuu Suomessa, mutta sanotaan nyt vaikka puoliksi amerikkalainen. Kyseinen olut on panimomestareiden Tapio Kangas-Heiskan (Sinebrychoff) ja Garrett Oliverin (Brooklyn Brewery) yhteistyön tulos.

Olut pohjautuu vanhaan tuttuun Sinebrychoffin Porteriin, mutta reseptiä on hienoisesti "tuunattu" amerikkalaisella vaahterasiirapilla, joka on kotoisin New Yorkin osavaltiosta Mary Wilisin vaahterasiirappia tuottavalta maatilalta. Samaa siirappia käytettiin Brooklyn Breweryn viime vuonna valmistamaan Brewmaster’s Reserve -sarjan Mary’s Maple Porteriin.

Toinen erikoinen "lisämauste" tulee Suomesta, nimittäin kuusenkerkkäuute Frantsilan tilalta Hämeenkyröstä. Kuusenkerkkähän on kuusen nuori verso. Sitä voidaan käyttää mausteena ruuanlaitossa, tai esimerkiksi teessä. Nimi siis juontuu näistä yhdistelmistä, jonka epävirallinen maltainen matemaattinen kaava voisi olla (vaahterapuu + kuusi) + (2 x panimomestari) + (2 x panimo) = Two Tree Porter, kaksi puuta, kaksi panimoa ja kaksi panimomestaria.

Näiden mausteiden lisäksi oluen valmistuksessa on käytetty Pilsner-, münchner-, väri- ja ruskeamaltaita, katkero- ja aromihumalaa, sekä tietysti vettä ja hiivaa. Kyseessä on täysmallasolut, joten ohratärkkelystä ei ole käytetty, toisin kuin isoveljensä tapauksessa. Katkerolukemat 42 EBU, väri 280 EBC ja kantavierre 17,6. Valmistuserä 40000 litraa. Ja nyt, tsit....ssssssssshhhh....kuulitteko? Ette varmaankaan, mutta tuo tarkoitti, että korkki aukesi ja olut kaatuu lasiin.

Kaksi puuta -portteri
Sinebrychoff & Brooklyn Brewery Two Tree Porter, 7,2%

T: Aromikkaan suklainen ja viljaisan paahtunut. Samaa mietoa rautaisuutta kuin isoveljellänsä, mutta nyt taustalla leijailee makeaa siirappia, makeampaa kaakaota, pehmeää maltaisuutta ja miedompaa humalaa. Tuoksu on hyvin houkutteleva suklaisine piirteineen. Pannukakkua ja hieman imelää jauhoisuutta. Lämmetessä enempi lasissa, tulee paahteisuus korostuneemmaksi ja esille tulee kahvisuutta sekä lakritsia. Rauta häviää täysin alun jälkeen.

M: Kahvista, suklaista ja lakritsista pehmeää maltaisuutta. Suutuntuma on pehmeä, runsas ja aavistuksen metallinen. Imelämpää ja makeampaa paahtunutta maltaisuutta, jossa vaahterasiirapin tuomaa poltettua sokeria, sekä miedon kitkerää metsäistä (kuusenkerkkä?) katkeruutta. Suutuntumaan tulee myös hunajaisuutta, joka sekoittuu paahdettuihin kahvipapuihin. Hieman samnlaista kitkeryyttä mitä tulee, kun puraisee tuoreen paahdetun kahvipavun suussa rikki. Jälkimaku on tumman paahteinen ja lämmittävä sisältäen makeahkoa siirappisuutta. Pureksittavan hyvää.

Minusta tämä on onnistunut luomus ja jopa tekisi mieli sanoa, että parempi kuin alkuperäinen Sinebrychoff Porter. Humalaisuus on hitusen miedompaa (erilaista) ja makeaa mallasta löytyy nyt enemmän. Tämä toimii minusta. Monia tuo makeus saattaa jopa häiritä, mutta itse asennoiduin jo etukäteen odottamaan hiukan makeampaa esitystä ja muutoinkin minusta tummissa oluissa makeus ei useinkaan häiritse (jollei ihan överiksi mene).

Hienoa, että yhteistyö toimi ja se tuotti näin hyvän tuloksen. Täytyy myöntää, että odotuksetkin olivat kovat, sillä kaikki edellytykset olivat kohdallaan minulle – tumma, erikoisempia komponentteja, amerikkalaisuutta, suomalaisuutta ja vielä tyylikäs etiketti ;) Etiketin on muuten suunnitellu heppu nimeltä Milton Glaser, jonka luomus on myös "I <3 NY" -tunnus (I love New York).

07 lokakuuta 2013

Flying Dog, Gonzo Imperial Porter, 9,2%

Kerta kiellon päälle, vaikkei kukaan olekaan kieltänyt. Amerikkalainen kunnari jatkuu, tällä kertaa Flying Dog Breweryn merkeissä. Kyseinen panimo sijaitsee USA:ssa Frederickin kaupungissa, Marylandin osavaltiossa. Panimon tarina alkaa vuodelta 1990, jolloinka George Stranahan perusti Flying Dog panimoravintolan Aspeniin, Coloradoon. Myöhemmin vuonna 2006 panimo siirtyi nykysijoilleen ostettuaan Frederick Brewing Companyn. Panimon nimi tulee öljymaalauksesta, jossa oli maalattuna koira "ilmassa". Tämä taulu oli tilalla, johon George Stranahan meni seurueineen vuorikiipeilymatkalla K2 vuorella 1983.

Flying Dogin tuotteiden etiketit ovat "kuuluisia" Gonzomaisuudestaan. Etikettien gonzotaiteilija Ralph Steadman tutustui Stranahaniin tämän naapurin kautta. Olut on tehty kyseisen naapurin, Hunter S. Thompsonin muistoksi, joka riisti hengen itseltään vuonna 2005.

Tämänkertainen olut on nimeltään Gonzo Imperial Porter. Olut "bannattiin" aikoinaan Suomessa Valviran toimesta mm. etiketissä olevan tupakan ja nuoriin vetoavan olemuksen johdosta. Eli toisinsanoen, sitä pidettiin tupakkaa mainostavana. No joo, se oli Valviran tulkintaa se. Onneksi naapurimaassamme ei moista sensuuria ole tätä kohtaan harrastettu ja näin mekin pääsemme nauttimaan "tupakkaoluesta" tuliaisen merkeissä. Oluen valmistuksessa on käytetty Crystal 120-, Black- ja Chocolate -maltaita, sekä Warrior-, Northern Brewer- ja Cascade-humalia. Näillä eväillä on saatu 85 IBU:n katkeruus. Ja seuraavanlainen kokemus:


Flying Dog, Gonzo Imperial Porter, 9,2%

T: Palaneen lakritsinen ja kaakaoinen, jonka lisäksi paahdettuja maltaita, sekä tummaa suklaata. Humalaisuus on piilossa ja hieman imellettyä. Jauhoista rapeaa leivänkuorta ja aavistus karamelliä. Tuoksuna aika tasainen ja pyöreä. Mikään elementti ei ryntää ja kävele ylitse muiden.

M: Kevyen palanut, tukevahko ja hieman vaahtoutuva suutuntuma. Laktritsista, hieman suolaista ja terävähköä humalaa, joka kitkeröittää alkua, mutta pehmenee aika nopeasti maltillisemmaksi. Hieman maltaisia ja kauraisia piirteitä, mutta nämä peittyy melkein kokonaan voimakkaan paahteisuuden alle. Jälkimaussa vahvaa rouhittua kahvipapua, miedosti palanutta mallasta, vahvaa kaakaota ja salmiakkia. Paahteisuus ja humalainen katkeruus säilyy pitkään.

Hieman jättää kylmäksi. Maku jää aika yksinkertaiseksi, jossa päällimmäisinä voimakas paahteisuus ja kitkerähkön suolainen ja yksinkertainen humalaisuus. Hedelmäisyyttä ei juuri löydy lainkaan. Lopussa sama katkera paahteisuus säilyy pitkään ja mukaan ei oikein tule muuta kuin suolaista lakritsia. Ihan hyvää, mutta yksinkertaista.

06 lokakuuta 2013

Boulevard Brewing, Sixth Glass Quadrupel Ale, 10,5%

Smokestack -sarjalla jatketaan. Tämänkeretainen "savupiippuolut" on Belgityylistä vahvaa alea. Reseptiin on eksynyt Pale Malt-, Cara 300- ja Munich -maltaita, sekä mallastettua vehnää. Humalina on käytetty Magnum- ja Styrian Golding -humalaa. Näiden lisäksi joukkoon on lyöty aimo annos sokeria Dextroosin, fariinisokerin (Brown & Dark Brown sugar) ja siirapin muodossa (Dark Candi Syrup). Aika makealta kuulostaa. Väri 73,2 EBC, katkerot 22 IBU ja kantavierre 21,5 P.

T: Makean hiivainen ja tooffeen täyteinen. Pähkinää, karamellia, kellarimäskiä ja lievästi siirappia. Humalaa ei juuri huomaa, mutta kellarimaisia ummehtuneita sävyjä löytyy hyvällä tavalla. Pirteä mutta makea tuoksu. Lasissa seisseenä karamellisuus korostuu ja toffeisuus lisääntyy. 

M: Hiilihapokas, makean siirappinen ja karamellinen. Suutuntuma kupliva ja makean "voiteleva". Nekkukaramellia, hiivaista taikinaa, mietoa tupakkaa ja imelää viljaa. Pientä vehnäistä banaanisuutta sekoittuu makeaan mäskiin. Hyvin karamellinen jälkimaku. Hieman on mennyt överimakeaksi omaan makuun. Kaipasin hieman enempi humalaa ja sitrusta. 

03 lokakuuta 2013

Boulevard Brewing, Dark Truth Stout & Double-Wide IPA

Amerikkalaisten oluiden makuun kun on päästy, niin jatketaan suoraa parilla pullotteella. Ensimmäisenä on varsinainen "mallaspommi". Nimi on kuin Tähtien Sodan uusin jakso, vaan kyse on kuitenkin viime jenkkimaistelussakin mukana olleen panimon, Boulevard Brewing, Smokestack -sarjaan kuuluva Dark Truth Stout. Vapaasti käännettynä nimi kuuluisi "musta totuus", josta alkuosa tullee oluen pikimustasta väristä.
"Mallaspommi" oli omaa "nokkelaa" kekseliäisyyttäni, sillä kyseisestä oluesta löytyy melkoinen kirjo erilaisia maltaita: Pale Malt, Amber 50, Cara 120, Cara 300, Chocolate, Roasted Barley, Chocolate Rye, Malted Rye, Malted Wheat, Honey Naked Oats ja Flaked Oats. En tiedä, mutta minusta kuullostaa houkuttelevalta, varsinkin rukiin lisäys on mielestäni usein positiivinen asia (ruisoluen ystävä).

Ennen maistelua tarkastellaan kuitenkin muut komponentit. Humalia ei myöskään ole säästelty ja rerseptistä löytyykin Magnum-, Zeus-, Citra- ja Perlehumalia. Maltaiden ja humalien kirjon lisäksi reseptistä löytyy "ruskeaa- ja tummanruskeaa" sokeria. Ruskea sokerihan on muuten samanlaista sokeria kuin "tavallinen" kidesokeri, mutta se on valmistettu sokeriruo’osta ja se on hieman aromikkaampaa, koska siinä on enemmän raakasokerin maku- ja ravintoaineita. Ts. se ei ole niin "puhdistettua". Mutta tämä "dark brown sugar", kuten valmistajan sivuilla ilmoitetaan, ei ole aivan niin selkeä tapaus. Se voi olla samaa kuin ruskea sokeri, mutta sisältäen enemmän melassia, tai se voi olla fariinisokeria, tai jopa Muscovadoa. Joka tapauksessa erilaiset sokerit tuo erilaisia vivahteita ja aromeja, mutta ei välttämättä (usein) makeutta. Väri 225 EBC, katkeroaineet 60 IBU ja kantavierre 21 P.

Muscovado- (yllä), Ruskea- (oikea) ja
tummanruskea (vasen) sokeri

Boulevard Brewing, Dark Truth Stout, 9,7%

T: Oikein mustan paahteista (palanutta kahvia ja asfalttipikeä). Voimakkaan paahteisuuden päälle tulee hapokasta humalaisuutta. Humalaisuus on monimuotoista (raikasta, katkeraa, sitruksista ja palanutta). Rukiit tuovat maltaista happamuutta. Lisäksi löytyy kauraisia pehmeitä vivahteita, suklaata ja paahtoleipää. Hyvin voimakas paahteinen ja pistävähkö tuoksu.

M: Alku on pehmeän maltainen ja makeahko, mutta muuttuu nopeasti voimakkaan paahteiseksi, tumman "raa'an " kaakaoiseksi, kauraiseksi ja humalaiseksi. Suutuntuma on runsas, kuohkea ja palanut. Myös suolaisia piirteitä löytyy pienen sitruksisuuden kera. Lakritsia, kahvipapuja ja ruisjauhoja. Jälkimaku jatkuu paahteisena ja keskiasteisen humalaisena. Myös rukiista ja kauraista mausteisuutta löytyy (muskottipähkinäjauhetta, kaakota, neilikkaa ja mantelia). Ei hassumpaa. Tasoittuu hetken levättyään ja suutuntuma paranee muutamien suullisten jälkeen, kun voimakas paahteisuus hieman rauhoittuu (johtuen varmaan myös hieman makuun tottumisesta). Pieni metallisuus pilkahtaa jälkimaussa.

Paahteisuus ja humalaisuus kinaavat hieman alkupuraisun jälkeen, mutta sopu löytyy ja maku tasoittuu loppua kohden. Reseptissä mainittu sokeri ei tässä mielestäni tunnu ainakaan huonossa mielessä. Humalat ovat hyvin esillä, mutta eivät dominoi makuja ja tämä on mielestäni onnistunut sekoitus. Pitkään nautiskeluun ja voimakkaan paahteen kaipaavalle.

"Musta totuus"

Toinen maistetuista oluista kuuluu niinikään Boulevard brewing Smokestack -sarjaan. Tämä tyyliltään double india pale ale on ympärivuotisessa valmistuksessa ja sen reseptistä löytyy Pale Malt, Cara 300, Cara 120 ja Amber 50 maltaita, sekä Zeus-, Bravo-, Chinook-, Centennial- ja Cascade -humalia. Lisäksi löytyy dextroosia ja fariinisokeria. Katkerot 71 IBU, väri 44,3 EBC ja kantavierre 17,8 P.


Boulevard Brewing, Double-Wide IPA, 8,5%

T: Kylmän hapokas ja havuinen humalaisuus. Vehnäisiä piirteitä miedon hiivaisuuden ja vaniljan kera. Hieman paahdettua kaakaota, maitokahvisuutta ja maltaista humalaa. Lämmetessä irtoaa paahdettua kauraleipää ja toffeeta.

M: Banaaninen ja hunajainen ensipuraisu. Suutuntuma on raikkaan "vaahtoutunut" (kuvittele reippaasti vaahdotettu mousse). Alussa pehmeää ja vaahtoutuvaa hedelmäisyyttä, jossa humalaisuus on hieman taka-alalla, mutta alun jälkeen katkeruutta alkaa esiintymään ja muuttaa maun pihkaisemmaksi ja sitruksisemmaksi. Uunihedelmiä (päärynää, banaania ja omenaa), juuri sopivaa katkeroa ja suolaisuutta, kevyehköä sitruksisuutta ja kukkaisuutta. Lämmetessä katkeruus hieman "suolaantuu" ja voimistuu, mutta kokonaisuus säilyy tasapainoisena. Yllättävän säyseä DIPA:ksi.

Tämä IPA maistui hyvälle suussani. Sopivasti katkeruutta, makeutta, hedelmäisyyttä ja pirteää hiilihappoisuutta. Laadukas olut.

Smokestack DIPA

01 lokakuuta 2013

Isot Jenkkioluet syysmaistelu

Joskus aikoinaan about 10 vuotta sitten muistan maistaneeni ensimmäisiä amerikkalaisia oluitani. "Bud", eli Budweizer oli kyseisen maistetun oluen nimi. En kyllä varmaan edes tiennyt sen olevan jenkeistä, mutta sen muistan, että se ei ollut hyvää. Vetistä, hiilihappoista ja vetistä. Tämän jälkeen olen varmaan kyseistä olutta mahdollisesti jossakin juonut, mutta viimeisin kerta kun muistan tätä juoneeni, oli tämän kesän Espnajan reissullani paikallisessa London pubissa, vähän niinkuin "ohimennen" lämpimänä iltana. Tiesin mitä odottaa, mutta kun muukin olutvalikoima oli tyyliin Fosters tölkki, niin päätin kokeilla. Eipä ollut enään niin vetistä, joskin edelleen hyvin kevyt ja helppo. Huomasin oikeastaan, että se saattaisi olla hyvä "känniolut". No joka tapauksessa tänäpäivänä onneksi makuaisti ja harrastus on jo sen verta kehittynyt, että enään ei ole tyytyminen bulkkioluisiin vaan nyt voi nauttia laatuoluista, myös jenkkiläisistä sellaisista.

Jenkeistä tulee paljon laadukkaita panimoita ja meidän onneksemme myös täältä kotimaastakin saa näitä oluita paremmin varustelluista Alkoista tai ainakin siitä parhaiten varustellusta. Naapurimaan tilanne on kylläkin sitä parempi, mutta jos sinne asti ei ole menemistä niin on tyytyminen "omiin" valikoimiin. Toki tietyistä ravintoloista/pubeista saa täällä Suomessakin erikoisempia Amerikkalaisia oluita, mutta hinnat niille erikoisemmille tuppaa olemaan aika korkeahkot. 

Amerikkalaisia oluita on tullut sittemmin enemmänkin kokeiltua ja nyt päätin järjestää pienen syysiltaman olutmaistelun merkeissä "isoista" amerikkalaisista. Pari kaveria mukaan maisteluun, parit isohkot jenkkioluet ja rauhallinen maisteluympäristö, ei siinä muuta tarvita. Innokkuutta löytyy omasta takaa. Hieman sai suostutella kavereita mukaan sen jälkeen, kun kuulivat pullojen hinnan, mutta kyllä se pienellä vakuuttelulla onnistui. 
Valikoimista tarttui oheiset oluet:

Maistelun oluet


Boulevard Brewing, TANK 7 Farmhouse Ale, 8%

Olut kuuluu panimon Smokestack -sarjaan, jossa on hieman "erilaisempia" ja omanlaatuisempia yksilöitä. Sarjaan kuuluu neljän ympärivuotisesti saatavilla olevan oluen lisäksi rajoitetuin erin julkaistavia erikoisjulkaisuja.
Panimon kotisivuilla mainitaan, että otsikon olut sai alkunsa ikäänkuin vahingossa. Oluen panijat olivat kokeilemassa panimon nk. "mustan lampaan" maineessa olleessa Tank 7 -sammiossa erilaisia variaaitoita perinteisestä Belgityylisestä maalais-alesta (saison) ja kuin vahingossa, syntyi heidän mielestään täydellinen kombinaatio. Tästä tuote on saanut nimensä TANK 7. Reseptissaä on käytetty Pale- ja vehvämaltaita, Magnum-, Bravo- ja Amarillo humalaa, sekä "lisämausteena" maissihiutaleita. Väri 12 EBC, katkeroaineet 38 EBU ja kantavierre 17,3P.

T: Vehnäisiä (banaania, sitruunaa ja karamellia) piirteitä ja mietoa hiivaisuutta. Hunajaa, keltaista kukkaa, limeä, maltaisuutta ja raikasta pyöreyttä. Sokeroitua maltaista sitruunalientä. 

M: Kuohkeaa ja raikasta happoisuutta. Sitruunaa, hiivaisan mietoa humalaa, hunajaa, vehnäistä banaania ja mietoa suolaa. Kuohkea suutuntuma ja pirteää hiilihappoa. Jälkimäku on lyhyt ja raikas. Aika helppo ja kevyt tapaus, ei kyllä yli 20€ arvoinen. 


AleSmith, Wee Heavy Scotch Style Ale, 10%

Vuonna 1995 perustetun mikropanimon Skotlantilaisen alen tyyliä jäljittelevä olut. Tarkoittanee siis sitä, että olut on hyvin maltillisesti humaloitu ja vahvasti maltainen. Olut on pullokäyvä ja etiketissä mainitaankin, että maku saatta parantua 6-24 kuukauden aikana pullotuksesta oikeissa olosuhteissa. Tästä oluesta on myös tynnyrikypsytetty versio, joka on viettänyt vuoden bourbontynnyrissä. Väri 124 EBC, katkeroaineet 24 EBU ja kantavierre 23,5P.

T: Miedon paahteista karamellisoitua mallasta. Runsaan maltainen ja miedon fariininen. Pomeranssin ja appelsiinin kuorta. Imellettyä mallasta. Vivahteikas ja lämmin maltaisuus, jonka mukana aavistus neilikkaa, kinuskia, mietoa savua ja kauraista puuroa. 

M: Miedon paahteinen, kinuskinen, karamellisoitua sokeria, kuivaa tammilastua, mietoa savuista humalaisuutta ja lämmintä mallasta. Jälkimaku kaurainen ja imelän maltainen. Jälkimaun mukana myös humalaa, paahtoleipää ja fariinista makeutta. Pitkä ja kuohkea.


Stone Brewing, Double Bastard Ale, 11,2%

1996 perustetun Stone Brewing -panimon Bastard -julkaisuihin kuuluva olut, joka lanseerattiin ensimmäisen kerran vuonna 2000. Tämä uusi on julkaistu vuonna 2012. Perustuu alkuperäisen Arrogant Bastard Ale olueen, mutta on intensiivisempi ja vahvempi alkoholiprosentiltaan. Bastard -sarjaan kuuluu kaiken kaikkiaan neljä olutta: Arrogant Bastard Ale, OAKED Bastard Ale, Double Bastard Ale ja Lucky Bastard Ale. Virallisilta valmistajan sivuilta ei tästä löydy muuta kuin diipadaapaa, joten tähän väliin on vain maisteltava. Alkon sivuilta poimittu väri: 67,8 EBC, katkerot 99,1 EBU ja kantavierre 23,5P.

T: Pihkaisen kinuskista ja humalaista ryöppyä. Hyvin vivahteikas ja runsas. Suolapähkinää, suolaista humalaa, paksua makeutta. Hieman belgityylistä makeutta ja kuitenkin amerikkalaisittain suolaista katkeruutta. Hyvä tuoksu. 

M: Alkuun suolaisa greippiä, jonka jälkeen pyöreä paksu makeus valtaa suuta ja kääntyy katkeran humalaiseksi. Suolaisuus ja humalaisuus säilyy alusta loppuun, mutta reunoilla löytyy makeaa mantelia, sitruunaa ja kuivaa tammea. Pähkinäisiä elementtejä. Jälkimaku pitkän katkera, suolainen ja hieman siirappinen.

Hyviä oluita kaikki, joskin hinta/laatu on hieman kyseenalaista. Halvemmallakin saa hyviä amerikkalaisia ja jopa parempia. Näistä maultaan paras oli mielestäni Wee Heavy, jonka monimuotoisuus ja syvä maku tarjosi parhaan elämyksen. Hieman sai pettyä Tank 7 makuun, mutta huonosta oluesta ei missään nimessä ollut kysymys.