VYS kaapinsiivoustasting vol. 3 (sokkotasting)

Suostuin jälleen helpottamaan VYS:n kaappihuolia ja tyhjentelemään pullonjämiä pientä maksua vastaan. Tällä kertaa köyhdyin 30 euroa siitä hyvästä, että pöytään oli katettu sokkomaisteltavaksi kuusi eri viskiä.

Kyseessä siis kolmas järjestetty kaappisiivous, jossa kullekin osallistujalle (oli muuten paljon) oli katettu kuusi viskiä kahdella senttilitralla. Joukossa kaikilla sanottiin olevan jotakin spessumpaa ja tietenkin toisessa päässä peruskamaa.

Paikkana sama kuin viime vuonna, ravintola Carelia kellari Helsingissä Mannerheimintien kulmilla. Istumapaikat arvottiin tälläkin kertaa, eli astuessa kellariin korista lappu, joka arpoutui minulle numerolla 30... tai jotain. Maistelu oli tietenkin sokko, eli ei mitään vihiä mitä laseissa oli. Kevyet muistiinpanot tein alle ja lisäsin niihin pullopaljastuksen jälkikäteen otsikoksi paljastuneen viskin nimet.

Sample 1, Highland Park Einar
Tuoksu ainakin savuinen ja turpeinen. Hälvähdys kumia. Ensinenällä ei erityinen. Ajan kanssa makeampaa sherryä. PX? Maun perusteella savua ja olorosos a la kumi. Ei vakuuta lainkaan. Jälkimakua kohden paranee, mutta silti.

Sample 2, Lagavulin 16yo (OB)
Reilummin turpeinen ja likaisempi kuin edellinen. Tervaa, nokea, tuhkaa ja ruskean kuivahedelmäinen. Tämä on ihan kiva, vaikkakin hieman likainen. Tämä on vetisempi verrattuna muihin. Tummaa sherryisyyttä ja makeantuhkaista turvetta. Tämä ei erityisemmin nyt vakuuta. Hieman tylsä. Tuttu kylläkin....

Sample 3, Kilchoman Inaugural Release
Myös turpeinen, huomattavasti puhtaampi kuin edellinen. Oltaisiinko bourbontynskän tuotoksissa. Muistuttaa Kilchomania, mutta tuhkaisena. Maussa jotenkin keskitien kulkija. Paranee ajan kanssa. Myös makeaa savua.

Sample 4, Ardbeg Cadenhead 16yo 57% 1994/2010
Tämän on kivan puhtaan tervaisen makeaturpeinen. Ehkä nuori turvenuija puhtaalla ex-bourbon kypsytyksellä. Jep. Maku on hyvin tyypillistä Islayn tuotantoa. Kunnolla tervasavua ja nokea. Jotenkin muistuttaa Ardbegia. Makeaa savua. Tykkään paljon.

Sample 5, Burnside 27yo (Balvenie) Cadenhead Small Batch
Tämä poikkeaa kaikista edellisistä. Turve ei ole läsnä, tilalla herukkaa, viinimarjaa ja vaniljaa. Jotakin erikoisen vaniljaista. Maussa kevyesti laventelisuutta, kirpeyttä ja hento savu. Päärynää ja omenaa. Tätyy olla ex-bourbon kypsytys. Puhdas, kohtuu raikas.

Sample 6, Caol Ila 36yo Cadenhead 1980/2016 52,3%
Tästä tekee mieli sanoa että on paras tähän saakka. Jotain syvempää olemusta, hentoa turvetta, vaniljamakeutta, herukanlehteä. Maussa turvetta enemmän, makeaa kevyen tervaista vaniljaisuutta. Pitkä ja syvä jälkimaku. Turvetta on, mutta sen huomaa olevan jo iän taittama ja on jättänyt rauhallisen tervan, kuivan puhtaan tammisavun ja makeaa pastillia. Hieno viski.

Kuuden sokon paremmuusjärjestys: 

1. Caol Ila 36yo Cadenhead 1980/2016 52,3%
2. Burnside 27yo (Balvenie) Cadenhead Small Batch,
3. Ardbeg Cadenhead 16yo 57% 1994/2010
4. Kilchoman Inaugural Release

5. Lagavulin 16yo (OB)

6. Highland Park Einar

Mukava tilaisuus oli, paljon porukkaa, ei olisi haitannut vaikka olisi ollut hieman väljempääkin. Viskit sattui olemaan melko mielenkiintoisia, vaikka ei mitään jackpotteja. Mielenkiintoisimpana maistiaisena pidin oikeastaan Kilchomanin tuotetta, jota en aiemmin ollut maistanut, mutta olin halunnut maistaa.

Lagavulin 8yo 200th Anniversary Edition, 48%, OB

Harvinaista herkkua lasissa. Näin voinee sanoa maistamattakin, koska on hyvin harvinaista nähdä Lagavulinilta laajemmille markkinoille suunnattua uutta pullotetta. Nyt pääsemme nauttimaan tilanteesta uuden 200-vuotisjuhlapullotteen ansiosta, joka pullotettiin viskijournalisti Alfred Barnardin kunniaksi. Kyseinen kaveri kävi tislaamolla 1880-luvulla ja ihastui maistamaansa 8-vuotiaaseen Lagavuliniin.

Hienoa että lanseerattiin uusi pullote ja vielä ikämerkinnän kera. 12-vuotias Lagavulinin tynnyrivahva pullote maistuu erinomaiselta ja mahdollisesti vielä nuremmat TWE (Speciality Drinks) LGx-pullotteetkin ovat maistuneet melko mukavasti, joten en yhtään epäile tämän pullotteen potentiaalia.

Tätä ei olla pilattu edes hinnalla, sillä mielestäni noin 50-65€ hinta on enemmän kuin sopiva nykymarkkinoilla. Omani tilasin Hollannista 59,9€. 8-vuotias Lagavulin on kypsytetty uudelleentäytetyissä ex-bourbontynnyreissä ja pullotettu 48%-vahvuudessa. Rajoitetun erän pullote, joka julkaistaan kahteen otteeseen kuluvan vuoden aikana.

"We journeyed through the village of Lagavulin, 'The Mill In The Valley', and no prettier or more romantic spot could have been chosen for a distillery. We tasted some eight years old before starting, which was exceptionally fine." - Alfred Bernard

Lagavulin 8yo, 48%, OB

Tuoksussa reipasta turpeisuutta, jossa merellisyys ja mieto tervaisuus jyllää. Nuorekkaampaa maltaisuutta, joka tuo makeutta ja lämmintä kermaisuutta. Aavistuksen maalaismaiseman tuoksuinen – lämmin vilja, hyvin etäisesti navettaisuutta ja pistävä mieto petrolisuus. Hyvin tunnistettava Lagavulin.

Maussa makea tervapastillisuus, reipas turpeisuus ja makea salmiakki ottaa alkunäytelmän haltuunsa. Maku voimistuu loppua kohden tuoden pientä kihelmöintiä, mutta muutoin suutuntuma on aika maltillinen ja jopa vetinen. Vähän kuin olisi vettä jo lisännyt. Makean viljaisuuden seassa on merellisyyttä ja makeaa puhdasta savuisuutta. Jälkimaku on pitkä ja makean turpeinen.

Kyllä tämä muutoin on oikein miellyttävä, mutta suutuntuma on etenkin alkupuolella hieman kevyt. Vasta puolivälissä tulee hieman räväkkyyttä ja jälkimaku kyllä kantaa. Ei erityisen moniulotteinen, mutta miellyttävän puhdas ja nuorekkaan makea Lagavulin. Enemmän 12-vuotiaan CS tapainen kuin 16-vuotiaan, mutta paljon rauhallisempi. Kyllä tällä paikka on Lagaystävän hyllyssä.

Elements of Islay Lg3 – tynnyrivahva kliininen Lagavulin

Lagavulin 16-vuotias on aika monen viskinautiskelijan suosikkiviski ja 12-vuotias puolestaan allekirjoittaneen suosikkeja. Makeampaan nälkään löytyy Distillers Edition, joka myöskin lukeutuu omiin lemppareihini – ainakin DE-sarjalaisten parhautta. Taannoin maistoin Lagavulinin 21-, 25-, ja jopa 30-vuitiasta, jotka kaikki olivat herkkuja. Onko kyseisellä tislaamolla huonoja viskejä lainkaan?

Lagavulinilla ei ylipäänsä rönsyillä pullotteiden määrällä, sillä yllä tulikin jo mainittua lähes kaikki OB:t. Aika hyvin on siis onnistuttu, kun miettii, että kaikki nämä viskit nauttivat positiivisesta maineesta. Indie puolella (yksityiset pullottajat) ei tämän tislaamon kohdalla kärsitä myöskään runsaudenpulasta. Speciality Drinks ltd:tä löytyy kuitenkin sarja nimeltään Elements of Islay, josta Lagavulinin tynnyrivahvoja pullotteita löytyy useampi versio. Eihän sitä tislaamoa tosin etiketissä mainita, mutta...

Elements of Islay -sarja sai alkunsa vuonna 2009, kun The Whisky Exchange (Speciality Drinks) julkaisi kolme ensimmäistä pullotetta – Ar1, Cl1 ja Lp1. Sarjan ilmeenä on laboratoriotyyliset 50cl pullot, jonka kliinisessä etiketissä komeilee tislaamoa kuvastava kirjainsymbooli ja batch-numero. Kaikki sarjan viskit ovat joko single cask -pullotteita, tai 5–20 tynnyrin vattauksia ja luonnollisesti pullotettu tynnyrivahvoina, kylmäsuodattamattomina ja värjäämättöminä. Ikämerkintää ei myöskään käytetä.

Tällä hetkellä Lg:n kohdalla mennään jo viidennessä julkaisussa, mutta maistoon otin kaapista löytyvän batch kolmosen, joka tuli markkinoille vuonna 2011. Kyseinen viski löytyi ruotsinlaivalta pari vuotta takaperin ja päätyi ostoskoriin 45€ hinnalla.

Elements of Islay Lg3, 55,9%

Tuoksusta bongaa Lagan elementit – puhdas turvesavu, jossa lihaisaa ja vaniljaista aromia, sekä sitruksisuutta. Mineraalista merellisyyttä ja kevyesti lääkemäistä mentholisuutta. Ei erityisen monimuotoinen, mutta tarjoilee hyvän nuorekkaan turveviskiprofiilin, joka Lagavulinilla toimii.

Maku on voimakas, turvesavuinen ja mineraalinen. Raikas ja puhdas, jossa kuitenkin merellisyys tuo moniulotteisuutta. Kevyttä suolaisuutta, vaniljaista ja makeaa sitruksisuutta, sekä lihaisaa savua. Jälkimaku on turpeinen ja pitkä, jossa kevyesti makeaa hedelmäisyyttä. Muistuttaa paljon 12-vuotiasta. Oikein hyvä viski.

Olut Expo Finland 2014 – Hartwa-Trade edustus

Viimeisiä viedään. Hartwa-Trade tuo mukanaan messuille mm. Taliskeria, Lagavulinia ja Bushmillsia.

SKOTLANTILAISET VISKIT:

Talisker 10yo
Talisker 18yo
Hyvin monen viskiuran lähtöruutu, Skyen saaren pippurimylly. Pippurista ja merellistä turvetta. Molemmat ovat perusvalikoiman pullotteita ja turpeisia viskejä (20ppm). 18yo on näistä kahdesta oma valintani.

Lagavulin 16yo
Tämäkin on hyvin tuttu mallasviski harrastajien keskuudessa (ja ei niin kovasti harrastavien). Lagavulinilla ei montaa pullotetta vakiovalikoimassa pidetä, mutta ne mitä löytyy ovat loistavia.

Lagavulin Distillers Edition
Edellisestä tuunattu versio. DE-sarjan viskit ovat kaikki viimesiteltyjä ja Lagavulinin tapauksessa viimeistely on tehty Pedro Ximenez -sherrytynnyreissä. Lagavulinilla on mielestäni onnistunein Distillers Edition pullote.

Oban 14yo
Klassinen tislaamon perusvalikoiman tuote. Obanin kohdalla ei perusvalikoiman kohdalla tarvitse montaa pulloa haalia, kun on jo kahdella koko sarja kerätty.

Cardhu 12yo
Tämä viski löytyy etelä-euroopasta joka maitokaupasta. Löytyy myös Alkosta, jonka valikoimissa se on ollut jo melko kauan. Tämän perus 12-vuotiaan lisäksi valikoimista löytyy 15yo, 18yo ja Special Cask Reserve.

Clynelish 14yo
Tämä tislaamo tuottaa kohtalaisen paljon viskiä, mutta suurin osa päätyy sekoiteviskeihin, kuten Johnnie Walkeriin. Tämä on perusvalikoiman kulmakivi.


IRLANTILAISET VISKIT:

Bushmills 10yo
Bushmills 16yo

Irlantilaisista viskeistä niitä tunnetuimpia. Mukaan valikoitui ikämerkityt viskit, 10- ja 16-vuotiaat mallasviskit. Näistä ensimmäinen on kypsytetty bourbon- ja olorosotynnyreiden yhdistelmänä, jälkimmäinen samalla yhdistelmällä, mutta lisäksi se on viimeistelty portviini-tynnyreissä. Etenkin 16-vuotias on oman suuni mukainen. 

Suosituksiin pääsee Talisker 18yo, Bushmills 16yo ja Lagavulin DE. 

Tsekkaa tapahtuman viimeisimmät olutlistat JaskanKaljat-blogista.

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *

Tapahtuman tiedot:

Aika ja paikka: 

24.-26.10.2014, Helsinki, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 

Pääsyliput: 
Ennakkoon Tiketti, PE, LA: 15€. 3pv lippu 25e. Hinnat sis. narikan ja tasting-lasin.

Tapahtuman sivut: 

Olut Expo 2014

Juomalistoja: 

JaskanKaljat

Vuoden 2013 tapahtumakulku: 

OlutExpo 2013

VYS Iäkkäät harvinaisuudet, osa 5: Lagavulin strikes back

VYS:n (Viskin Ystävien Seura ry) iäkkäät harvinaisuudet osa 5 järjestettiin lauantaina 16.11.2013 Helsingissä Groteskin kellarissa. Tapahtuma oli ns. suljettu tapahtuma, eli järjestettiin vain seuraan kuuluville. Tässä vaiheessa mainittakoon, että itsekin liityin seuraan reilu kuukausi takaperin ja tämä olikin seuran ensimmäinen tasting johon osallistuin. Grotesk sijaitsee melkein ydinkeskustassa, joten paikalle oli helppo saapua ainakin näin PK-laisena. Tunnelmalliseen kellariin laskeuduttaessa alkaa tunnelma kohota. Useat minulle tuntemattomat kasvot tervehtii minut yksi toisensa jälkeen. Paikka oli ihan "näppärä", ensin vastaan tulee narikan kaltainen tila ja heti sen jälkeen oma pieni baaritiski. Itse tasting-tila on kahdessa osassa ja sitä erottaa kivinen seinä, jossa toki avoin "kaari-oviaukko". Eli melkein yhtä tilaa. Kaksi suurta pöytää on katettu valmiiksi tasting-alustoineen näyttävästi, viskit laseissaan, vedet kannuissa ja kynttilät palaen.

Noin kolmekymmentä enemmän tai vähemmän viskinharrastelijaa oli kerääntynyt paikalle. Istuuduttuamme, alkoi tilaisuus lyhyellä VYS:n hallituksen jäsenten esittelyllä. Seuran puheenjohtaja Jarkko Nikkanen toimi esittelijänä ja tastingin isäntänä. Jarkko kertoi alkuun lyhyesti paikan historiasta mm. sen, että kellari oli aikoinaan Aatos Erkon viinikellari. Esittelyjen jälkeen siirryimme itse pääasiaan, eli viskeihin. Alkuun kuulimme hieman taustatietoja Lagavulinin tislaamosta ja sen historiasta, jonka jälkeen siirryimme maisteltaviin pullotteisiin. Kattaukseen kuului varsin mielenkiintoisia "Lagoja".

Kattauksen tarjonta "kutsukortista"

Mainitaan tähän väliin muutama fakta tislaamosta ja sen viskeistä. Tislaamo (laillinen) perustettiin vuonna 1816 John Johnstonin toimesta. Samainen herra osti viereisen Ardmoren tislaamon 1825. Vuonna 1837 Donald Johnston yhdisti tilaamot Lagavulinin nimen alle. Vuosien 1837-1890 välillä vaihtuu omistaja muutamaankin otteeseen, mutta vuonna 1890 lanseerattiin White Horse -sekoiteviski vientimarkkinoille, jossa Lagavulin oli yksi komponenteista. Vasta vuonna 1901 tämä blendi tuli saataville myös paikallisille markkinoille. Vuonna 1908 Peter Mackie perustaa Malt Mill -tislaamon osittain vanhoihin tislaamorakennuksiin, jonka tarkoitus oli tuottaa Laphroaigin kaltaista viskiä. Tislaamo kuitenkin suljettiin vuonna 1960 ja siitä tuli Lagavulinin visitor centre.

Yksi käännekohta tuli vuonna 1974, kun Lagan lattiamallastamo suljettiin. Siitä lähtien tislaamo on ostanut maltaansa Port Ellenistä. Lagavulinin 16-vuotiaasta pullotteesta tuli osa "Six Classic Maltsia" vuonna 1988. Tutun 16-vuotiaan pullotteen lisäksi Lagavulinilta on saatavilla Pedro Ximenez viimeisteltyä Distillers Editionia (ensijulkaisu 1979/1997) ja vuodesta 2002 vuosittain julkaistu tynnyrivahvuinen 12yo. Samana vuonna julkaistiin Lagavulin 25yo ja tästä neljä vuotta myöhemmin 30yo, joka oli vanhin koskaan julkaistu Lagavulin. Vuonna 2007 julkaistiin 21-vuotias pullote, josta myöhemmin huiman suosion saattelemana julkaistiin uusi versio 2012. Tämä menikin kuin kuumille kiville ja tällä hetkellä pullon hinta huitelee jossakin 600-700 punnan tietämillä, jos sitä ylipäänsä jostakin enään löytää. Lisäksi lagalta löytyy Distillery only, jota nimensä mukaan saa vain tislaamolta ja Feis Ile -pullote, Islayn juhlille pullotettu 18yo. Käytännössä hyvin satavilla olevaan "perusrangeen" Lagavulinilta kuuluu 16yo, DE ja 12yo CS. Tänä vuonna uusimman 12yo CS:n lisäksi Diageo julkaisi tähän asti vanhimman Lagavulinin, 37-vuotiaan OB:n.

Noniin, löpinät sikeen ja ohessa hieman omia kokemuksia maisteltavina olleista viskeistä.

Vasemmalta oikealle, 16yo, 21yo (2012), 21yo (2007), 25yo ja 30yo

Lagavulin 16 yo 43 % OB

Ex-bourbon ja ex-sherry tynnyreitä

T: Merellistä lääkemäisyyttä, tervaa ja suolaa. Puhtaampaa kuin muistin. Tervapastillisuus tuntuu hyvältä. 

M: Savuisuus on tervaista ja jodista. Ytimekkäästi alkaa alkumaku. Makeutta tulee reunoilta. Pientä pikanttisuutta keskivaiheilla. Jälkimaku pitkähkö ja savu pysyy hyvin loppuun asti.

Lagavulin 21 yo 1991 (52 %, OB 2012, first fill sherry, 2772 btl.) 

Uudempi 2012 pullotettu 21-vuotias, kypsytetty first-fill ex-sherrytynnyreissä.

T: Oikein kylmän intensiivinen. Kirpeää sherryisyyttä, jota täyttää tukevahko turve ja puhdas savu. Samaa tervaa ja suolaa kuin 16yo, mutta lisänä mausteista vaniljaa ja sitrusta. Tuoksu on kyllä hyvä. Hieman minttua ja viks -pastilleja. Suklainen hento tuoksu leijaa ympärillä. 

M: Maku alkaa myös kirpeän intensiivisenä. Hieman kuivattaa, mutta pienesti öljyinenkin. Jälkimaku oikein pitkä ja vahvakin jopa. Tervaa, jodia, levää ja hieman limeä. Punaista marjaisuutta (punaviini). Balanssi makujen kesken on oikein hyvä. Pidin paljon. 

Lagavulin 21 yo 1985 (56,5 %, OB 2007, first fill sherry, 6642 btl.) 
2007 pullotettu, täysin sherrykypsytetty legenda.

T: Paljon toffeisempi ja lämpimämpi, pehmeä. Savuisuus on enemmän piilossa ja sherryisyys pääsee enemmän esille. Levää, kermatoffeeta, kuivaa luumua, kaakaoa ja rusinaa. Henkilökohtaisesti tykkään enemmän uudemman tuoksusta. Aivan erilaisia uudemman kanssa. 

M: Mahtavaa. Balanssi hipoo jo täydellisyyttä. Intensiivistä sherryisyyttä ja savua käsikädessä. Nahkaista, semikuivaa luumua, rusinaa, vaniljaa ja kahvia. Jälkimaku jatkaa hyvin tasapainossa. Pitkä sherryisyys ja sopivan mieto savuisuus. Kuivattaa suuta kevyesti. Oikein hyvää. Parempi tasapaino kuin uudemmassa. 

Lagavulin 25 yo (57,2 %, OB 2002, 9000 btl.) 

T: Palataan 16yo -kaltaiseen tuoksumaailmaan. Maltaisuus tuntuu päällimmäisenä puöreän savun kanssa. Sherry ja bourbontynnyrien piirteitä löytyy. Turvetta, vniljaa, hieman kookosta, tervaa ja jodia. Toffeeta ympärillä. Maltaisempi kuin 16yo. Vesi muuttaa tuoksua enemmän uudemman 21yo suuntaan. 

M: Alku pehmeän savuinen. Pian nousee kihelmöivää lämmittävyyttä, tammitynnyrimäisiä mausteita (kookos, vanilja päällimmäisenä) ja sitrusta. Savuisuus on hillittyä. Vesilisä avaa makeutta ja tuo mukaan hunajaa ja makeaa vaniljaa. Vesi paransi tätä ja teki tästä mielenkiintoisemman.

Lagavulin 30 yo 1976 (52,6 %, OB 2006, 2340 btl.)

T: Samaa maltaista tuntua kuin 25yo, mutta nyt tulee nokisempaa savua ja tervaa. Myös jodia ja levää. Kohtuu puhdasta. Sitrusta jota täyttää sherryinen vivahde. Ajan myötä maltaisuus nousee enemmän esille ja sen mukana tulee toffeeta. 

M: Pehmeä ja täyteläinen alku. Makeaa tervapastillia, maltaissa savua ja mynthonia. Jälkimaussa maukasta vaniljaisuutta. Oikein tasapainoinen. Öljyinen ja pitkä loppu. Hedelmäisyyttäkin tulee omenan ja luumun muodossa. Oikein messevää. Mielestäni selkeästi parempi kuin 25yo ja on yksi parhaimmista viskeistä mitä olen maistanut. Huikea. 

En haluaisi laittaa näitä paremmuus järjestykseen, sillä kaikki olivat niin hyviä omassa kategoriassaan. Jos suosikit pitää mainita, niin 21yo 2007 ja 30yo loistivat omanlaisella tyylillään. Vaikka 21yo 2012 tuoksu oli parempi kuin vanhemmassa versiossa, niin maku oli niin tasapainoinen vanhemmassa, että nostan sen tässä esille. Oli mielenkiintoista verrata molempia keskenään, sillä nämä olivat todella erilaisia. Kokonaisuudessaan huikea setti ja olen iloinen ja tyytyväinen, että tällainen järjestettiin ja pääsin osallistumaan. 

Pullopose

Laatikkopose

Maistelun jälkeen ohjelmaan kuului vielä pieni suuri huutokauppa ja arvonta. Tastingiin alussa jokainen sai arpalipukkeen, jossa oli numero. Onnetar nosti kiposta kolme onnekasta, jotka saivat kaikki uusimman Lagavulinin 37yo pullotteen..... NO EI NYT SENTÄÄN ;). Ensimmäinen onnekas sai viskipelin, toinen viskikirjan ja kolmas tislaamon suosituimman (tai ainakin ostetuimman) tuotteen, eli lagan 16yo.

Pienen ohjelman lisäksi loppu aika oli tietysti vapaata seurustelua ja siihenkin kuului lisänä viski (ja monilla olutkin). Tiskiltä sai ostaa aiemman Japsimaistelun ja Lagamaistelun (Huomisen klassikot) viskejä. Itse maistoin kahta viskiä illan pääsetin lisäksi, joista toisesta kirjasin hieman muistiinpanoja.

Lagavulin Distillery Only (52,5%, OB 2010, 6000 btl)

Tämä on siis Distillers editionin "jämiä" jota on hieman lisäkypsytetty ja lopuksi vatattu.

T: Merellinen (levää, jodia ja klooria?), kuivaa savua, makeaa marjaa, vaniljaa, tervaa ja appelsiinimarmeladia. 

M: Tuju alku. Makumaailma on DE: n kaltainen, mutta vahvempi. Paahdettua karamellia, marjaisaa savua (punaherukka), kuivaa palanutta puuta vaniljaisella vivahteella, tammista pähkinäisyyttä. Jälkimaku kihtalaisen pitkä. Lakritsia ja yskänlääkettä. Veden kanssa palanutta puuta lisää ja hieman nahkaa. Voimakas DE sanoisin.

Osa maistelupoppoosta

Lagavulin 12yo, 57,5% OB (2011)

Klassikon pikkuveli maistelussa. Nuorempi ja äkäisempi 12-vuotias "special release", joka lanseerattiin ensimmäistä kertaa vuonna 2002. Kyseinen vuoden 2011 versio on siis yhdeksäs luokassaan, tislattu 1999, tynnyrivahvuinen ja refill bourbontynskissä kypsytetty koko ikänsä. Luvassa siis raikasta ja sitruksista, ehkäpä myös merellistä savua? Tutkitaan.  

T: Puhdasta ja kliinistä savuisuutta, vaniljaa, lääkemäisyyttä, vihreän raikasta ja nuorehkoa ruohoista mallasta. Lakritsipastillia, kirpeää vanhaa bentseeniä hyvällä tavalla. Lasissa nuorehko maltaisuus paranee ja mausteisuus korostuu. 

M: Terävän hyökkäävä, mutta ei pistävästi eikä häiritsevästi. Voimakas ja samalla löytyy suolaa, makeutta, lääkemäistä öljyä, oliivia, viljapeltoa, salmiakkia ja lihaisaa savua. Veden kanssa lääkemäisyys ja makea viljaisuus korostuu. Mukaan tulee myös greippistä katkeruutta ja pistävyyttä. Kestää hyvin vettä.

Kaikinpuolin maistui hyvältä. Sopivan räväkkä. 16yo tarjoaa tästä rauhallisemman ja tasapainoisemman nautinnon, mutta jos kaipaa nuorempaa ja voimakkaampaa kokemusta niin lasiin kaatuu Lagan 12yo. Omaan suuhun tämä sopii paremmin kuin 16yo OB.