29 syyskuuta 2014

SMWS Bruichladdich-tasting 9/2014

Itselleni ensimmäinen virallisempi Bruichladdich-tasting on nyt takana ja yleisfiilis jäi positiiviseksi. Tästä kiittäminen tastingin vetäjää, Suomen Bruichladdich-gurua, Timo McAaltosta. Tasting pidettiin tutussa paikassa Helsingissä, Suomen Yrittäjänaisten kokoustilassa. Nyt toisen näissä tiloissa pidetyn maisteluun osallistumisen jälkeen jäi pitopaikasta hieman tylsempi fiilis kuin edellisen kerran. Onhan nuo jotenkin latteat. Pääasia on tietysti maistelu ja viskit, mutta ainakin minulla oli siellä kuuma ja hiukan ahdasta (joutui koko ajan vetelemään tuolia lähemmäs seinästä). No sinänsä pikkujuttu...

Timo McAaltonen
McAaltonen veti todella hyvin maistelun ja kertoi hienoja tarinoita tislaamon historiasta ja maistettavista pullotteista. Timo oli töissä bruikalla 2000-luvun alussa noin kuukauden päivät, jolloin hän pääsi tutustumaan perinpohjin tislaamon toimintaan, tarinaan ja Islayn meininkiin. Tynnyriroudaamisesta lähtenyt "ura" jatkui aina mäskäämisestä tislaamiseen, joten koko prosessi on käyty läpi perinpohjin. Palkka oli kohdillaan, drami päivässä.

Bruichladdich tunnetaan melko kirjavasta valikoimasta, mutta pienistä eristä. Ilmeisesti melko kokeiluhaluista on ollut touhu. Tislaamollahan on kolme "päähaaraa": Bruichladdich, joka on käytännössä turpeistamaton (noin 3-4 ppm vuodesta 2003 eteenpäin), Port Charlotte, joka on vahvasti turpeistettua (n. 40-50 ppm) ja nykyään jo ehkä överiturpeistettu Octomore. 

Tästä kirjavasta valikoimasta valikoitui viisi pullotetta maisteltavaksi, kaikki Bruichladdichin haarasta:

  • Bruichladdich Resurrection Dram 23.10.2001, 46%
  • Bruichladdich 15yo 1980/1995, 43%
  • Bruichladdich The Laddie Sixteen, 46% (2013)
  • Bruichladdich Twenty Aged Years (20yo), 1st release, 46%
  • Bruichladdich Private Cask Bottling 12yo, 1st fill sherry, 50%



Resurrection Dram on 7-vuotias ja tislaamon uudelleen avaamisen jälkeen pullotettu, noin 10 ppm maltaasta tislattu viski. Näitä ei taida enää paljoa olla liikkeellä. 15yo oli vaihteeksi Italian markkinoille pullotettu viski, joka oli todennäköisesti pullotettu 1995, eli kyseessä on Invergordonin aikainen pullote.
The Laddie Sixteen on nykypullotuksia ja kuuluu perusvalikoimaan kympin ja 22-vuotiaan lisäksi. Tästä tekee mielenkiintoisen se, että todellisuudessa pullon sisältö on vähintään 20-vuotiasta. Tislaamo oli pois tuotannosta vuonna 1997, kun tämä on pullotettu. Neljäntenä oli 20-vuotias ensijulkaisu. Täysin ex-bourbonissa kypsytetty.

Viimeisenä viskinä maisteltiin Mystery Malt, sillä Timo ei kertonut sisältöä ennen maistamista. Lopuksi kävi ilmi, että kyseessä oli Bruichladdich Private cask -pullotus, joka on juuri hiljattain pullotettu. 1st fill olorosokypsytetty ja melko tumman värin omaava. 


Bruichladdich Resurrection Dram 23.10.2001, 46%

Tuoksussa mausteista maltaisuutta ja kevyt öljyisyys. Yleisolemus raikas. Keltaista makeahkoa hedelmää (mango ja nektariini) ja taustalla hyvin kevyt turpeisuus. Jotakin nuorekasta terävyyttä häivähtää. 
Maussa kevyen turpeisuudenkin maistaa. Se tuo öljyisyyden hieman poltettuna ja raskaana. Tammea ja mallasta. Tammi muuttaa kevyesti makeammaksi ja kuivaa öljyisyyttä lopussa. Terävyys tuo tämän nuorta ikää esille. Vesi leikkaa turpeisuutta. Tämä maistettiin vasta toisena viskinä. Ihan jees, muttei mullistava. 




Bruichladdich 15yo 1980/1995, 43%

Tuoksu hieman vaniljaisempi ja kirpeämpi kuin edellinen. Samoja piirteitä, mutta kevyt turve ei ole mukana. Samoin öljyisyys on piilossa. Melko raikas tämäkin. 
Maussa melko kirpakkaa ja hieman pistävääkin hedelmäisyyttä ja valkopippuria. Kukkaisuutta ja hunajaa maussa reilusti. Tammea on myös hyvin ja jälkimaku kuivuukin. Vedellä hieman saippuoituu ja jälkimaku paranee (pehmenee). Ei liikuta.




Bruichladdich The Laddie Sixteen, 46% (2013)

Tuoksu alkuun tuntuu hyvin "new wood" -maiselta. Runsaasti sokerista vaniljaa ja tammea. Tammi on aika tuoreen oloista. Taustalla kirpeää keltaista hedelmää (omena, sitruuna). Myös kevyen maltaisuuden aistii. 
Maussa tulee myös reilua tammea ja vaniljaa. Makea puu on reilusti läsnä. Maku ei kuitenkaan kuivu erityisesti. Ilmaa saadessaan maku tulee täyteläisemmäksi. Ja paahteismaksi. En uskoisi ikää kun vaniljainen tammi tuntuu niin reilulta ja tekee nuoremmaksi. 




Bruichladdich Twenty Aged Years (20yo), 1st release, 46%

Tässä on tuoksussa selvästi vanhempaa tuntua. Synkempi ja kauniimpi. Nyt vanilja, tammi, maltaisuus ja kevyt paahteisuus on tasapainossa. Laadukkaan ex-bourbonkypsytetyn oloinen. 
Maku on samoilla linjoilla. Melko tasapainoinen, ehkä hitusen tammivoittoinen myös. Paahteista karamellisoitua sokeria. Ytimekäs hiukan pippurinen runko. Jälkimaku on pitkä ja aavistuksen kuivuva. Tämä on tähänastisista paras. 




Bruichladdich Private Cask Bottling 12yo, 1st fill sherry, 50%

Tuoksusta löytyy heti kirous minulle, kumia. Tässä se on melko voimakkastikin. Kumia ja rikkiä. Mallasta ja maantuneita hedelmiä. Ylikäyneitä ainakin. Ei tunnu turve, eikä mukava sherry. Myöskään ex-bourbonin miellyttävää tuoksua ei ole. Mitä tässä nyt sitten on.... 
Maussa kumisuus ei onneksi ole niin voimakkaasti läsnä. Alkuun löytyy makeahkoa tuntua ja tuo mieleen sherryisyyttä tummine ja hieman nahkaisine vivahteineen. Maku kuivahtaa aika pian. Jälkimaussa on kuivia hedelmiä ja pähkinää. Kumisuus rokotti tätä liikaa, enkä meinannut päästä siitä yli. Tuli mieleen hieman hätäseen kypsytetty nykysherryviski. Ehkä ei parhaita tynnyreitä... 



Oma ranking meni kutakuinkin näin:

1. Bruichladdich Twenty Aged Years
2. Bruichladdich Resurrection Dram
3. Bruichladdich The Laddie Sixteen
4. Bruichladdich Private Cask Bottling
5. Bruichladdich 15yo 1980/1995

27 syyskuuta 2014

Pikavisiitti Pohjanmaalle – terveisiä Vaasasta ja Isokyröstä

Työreissun ohella tuli tehtyä pikavisiitti Vaasan viskikulttuuriin yhden paikan verran. Paikaksi valikoitui Public Corner, osoitteessa Vaasanpuistikko 18. Muutaman työkaverin voimin ja yhden paikallisen oppaan kera, ryhdyttiin käymään valikoimia läpi. Viskivalikoimat osoittautui ihan kelpo mielenkiintoisiksi, sillä hyllystä löytyi peruspullojen lisäksi ihan kattavasti erikoisempiakin ja muutamia harvinaisempiakin viskejä.

Valikoimista oli muutamat Japanilaiset (esim. Yoichi 20yo), kattavasti skotteja, välttävästi bourboneja ja perusirkkuaja ensiapuun. Hyllyssä majaili ehkä sellaiset 70-100 viskiä. Hyllyssä oli muutama kivampi Ardbegikin, joista kaverit melkein saivat ylipuhuttua maistamaan vuoden 1976 single cask -pullotetta, mutta 120e hinta (4cl) sai perääntymään - Olisihan se ollut itseni lisäksi neljälle tarjottuna mukavat 600e.
Viskien lisäksi olutvalikoimaa löytyi hieman perusvalikoimaa paremmin ja erikoisemmin. Kaapista löytyi muunmuassa rivistö italialaisia oluita, joita tulikin maisteltua urakalla.

Omistaja kertoi, että viskeistä oli saapunut juuri uusin lasti, jonka seassa olisi löytynyt uusia tuotteita Bowmoren ja Laphroaigin riveistä. Lapparilta mm. uusi 12-vuotias olisi kiinnostanut, mutta sitä ei oltu vielä koodattu hintatietoihin ja jäi täten maistamatta. Hyllystä valikoitui kuitenkin muutama viskinen ja niistä yhdestä tuli kirjattua tarkemmat nootit.

Paikallisia eväitä Aroma-kahvilassa

Nikka Yoichi 20yo, 52%

T: Nenätuntuma on mineraalinen ja hieman metallinen alkuun. Metallisuus häviää viskin hengitettyään. Ilmalla viski avautuu ja antaa "japsikomponentteja" enemmän. Parfyymistä kukkaisuutta, hedelmäistä mausteisuutta ja tammisuutta, sekä kypsää hedelmää mm. persikan muodossa.

M: Alusta asti pehmeää tammea ja kypsää hedelmäisyyttä. Hedelmistä mm. persikka, aprikoosi ja luumu tulee mieleen. Melko tasapainossa on hedelmät ja hento mausteisuus. Jälkimaussa vaniljaa, joka muuttuu loppua kohden hunajaiseksi pähkinäisyydeksi. Pitkä ja kaunis jälkimaku. Viskissä riittää voimaa koko makumatkan.



Oluista valikoitui alkuun läjä Brewfistin ipoja ja pale-aleja. Space Frontier, Bionic celebration ipa, Termina 1 pale ale, Space Man ja Burocracy.  Näistä ei tullut kirjattua niin tarkkoja nootteja, mutta yleiskuvaksi jäi hieman ristiriitainen fiilis. Humala näytteli isoa pääosaa ja vain muutamista erottui mukavasti muutakin makuja, kuten hedelmäisyyttä. Täytyy joskus ottaa uusiksi ja tutkiskella tarkemmin. Näiden lisäksi Olutmestarin Vehnä, 5,8%, maistui hanasta melko kivasti.



Ennen Vaasailua tuli käytyä jälleen Isokyrön tislaamolla, Kyrö Distillery Companylla. Piti tutustuttaa muutama viskeihin perehtymätön henkilö suomalaisen viskin kulttuuriin. Master Distiller Kalle esitteli meille kierroksen muodossa panimon historiasta, prosessista ja tislaamisen saloista. Kierroksen ja jutustelun jälkeen oli pienimuotoinen maistelutilaisuus, jossa maisteltiin Juuri ja Napue, drinkkien kera.
Tämä oli ensimmäinen kerta kun maistoin giniä piiiiitkiin aikoihin. Täytyy myöntää, että oli elämäni paras gini. Mainitaan nyt kuitenkin vielä, että olen aina inhonnut giniä....tähän saakka. Yllävän paljon löytyi mausteisuutta ja miellyttäviä komponentteja. Porukan muu jäsenistö oli hyvin tyytyväisiä makuun.

Kaikille tiedoksi: Juuri ja Napue on tulossa piakkoin Alkon tilausvalikoimaan, jolloinka näitä voi tilata omaan lähialkoon. Juuren hinta on hieman päälle 40e ja Napue taas hieman alle 40e. Nyt on kaikilla suomalaisilla tilaisuus hommata palat laatua kaappiin!



Reissu lyötiin pakettiin visiitillä Suomen parhaaksi leipomoksi valitulla Aroma Bageri&Konditorilla. Arvatkaa oliko herkkua? Mukaan tarttui aika monta leipää ja paikan päällä tuli porukalla kokeiltua melkein kaikki leivokset läpi mitä vitriinistä löytyi. Omaksi suosikiksi osoittautui marsipaani-omenaleivos. Omnom. Suosittelen käyntiä mikäli lähettyvillä reissaa.

26 syyskuuta 2014

Olut Expo Finland 2014 – Kyrö Distillery Company


Ruista ranteeseen! Nimittäin seuraava lista onkin "must try", suomalaista viskikulttuuria. Käyköhän Kyrö Distillery Companyn ständillä kulttuurisetelit....? 

KDC:ltä on muuten tulossa tapahtuman liepeillä Alkon tilausvalikoimaan Juurta, eli suomalaistan kypsyttämätöntä ruistislettä. Tällä kertaa (toinen erä) se on kaikkien saatavilla, jokainen voi tilata sen lähialkoonsa. Juuren lisäksi tulee Napue gini. Mutta sitten se expon edustus:


Juuri, 46,3%
100% ruismaltaasta tislattua viskin alkutislettä. Ei siis varsinaisesti vielä viskiä, mutta tästä se lähtee. Tämä on yllättävän maukasta kirkkaaksi. Kossu jää kuin tikku pa****n.

Napue, 46,3% 
Ruispohjainen gini, joka maustettu mnuunmuassa mesiangervolla ja koivulla. Ginin ystäville varmasti mieluisa tuttavuus. Itsekin tätä maistoin alle kaksi viikkoa sitten ja vaikken ginistä tykkää, niin olisitte nähneet yllättyneen ilmeen...

Verso, 46,5% 
Amerikan valkotammessa kypsytetty 100% mallasruistisle. Tämä on siis hieman kypsytystä saanut Juuri. 

Koskue, 42,6% 
Tynnyrikypsytetty gini, Sama pohja kuin Napuessa. Itse en ole koskaan maistanut kypsytettyä giniä, joten tästähän saa oivan tilaisuuden sivistää itseensä. 


Näillä mennään. Tämä on varmaan yksi omista suosikkiständeistä. Itselleni "must try": Verso ja Koskue. Muille suosittelen näiden lisäksi Juurta. Samallahan tuo Napuekin lasiin valahtaa, jottei yksin jäisi...

Ja niitä olutlistoja kannatti käydä lueskelemassa JaskanKaljat-blogista.

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *
Tapahtuman tiedot:

Aika ja paikka: 
24.-26.10.2014, Helsinki, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 

Pääsyliput: 
Ennakkoon Tiketti, PE, LA: 15€. 3pv lippu 25e. Hinnat sis. narikan ja tasting-lasin.

Tapahtuman sivut: 

Juomalistoja: 
Vuoden 2013 tapahtumakulku: 

25 syyskuuta 2014

Olut Expo Finland 2014 – Moët Hennessyn edustus


Viimekertaisesta UISGESta puuttui ainakin yksi mielenkiintoinen edustus ja se oli Ardbeg ja Glenmorangien valikoima. Toinen näistä tislaamoista nauttii sellaista mainetta, että heikompia itkettää. Melkein sama mitä markkinoille lyödään ulos, kaikki menee. Arvatkaa kumpi?
Möet Hennessy Finlandin viskiedustus näyttää tähän tapahtumaan hiukan paremmalta ja vahvuus on oheisen listan mukainen.


ARDBEG

Ardbeg Ten Years old
Kaipaako tämä viski edes mitään esittelyjä? Kaikkien vähänkään viskeistä kiinnostuneiden pitäisi tämä jo tuntea. Niille jotka ei vielä tunne, on aika korjata asia. Disclaimer: saattaa sisältää fenoleja.

Ardbeg Corryvreckan
Kun TEN on tuttu, niin on aika siirtyä seuraavaan. Edellisen tuunattu versio (tavallaan), joka julkaistiin 2008. Hieman mineraalisempi, suolaisempi ja ehkä vähän savuisempikin. Vahvempi yleisesti. Osa viskistä kypsytetty ranskalaisesta tammesta tehdyissä tynnyreissä.  

Ardbeg Uigeadail
Edellisistä hyppy tummempaan päin, jossa savuun sekoittuu sherryiset piirteet. Tämän ensimmäiset versiot olivat huippuhyviä (varsinkin 2003 ensijulkaisu), sittemmin laatu on hieman...öh tasaantunut. Nyt savun kera löytyy tummaa suklaata, pähkinäisiä vivahteita ja kuivattuja hedelmiä. Toimii tänäkin päivänä melko hyvin. Kypsytyksessä käytetty noin 35-45% ex-olorosotynnyreitä ja loput ex-bourbontynnyreitä. 


GLENMORANGIE

Glenmorangie 10 Year Old Original
Perusvalikoiman perustuote, joka on pienistä muodonmuutoksista ym. ollut melko pitkään markkinoilla. ex-bourbonkypsytystä, josta saadaan hedelmäistä ja raikkaamman puoleista viskiä. Ai niin, presentation box saattaa aiheuttaa häikäisyvaaran. 

Glenmorangie Quinta Ruban
Perusvalikoiman yksilö, joka on viimeistelty (2-vuotta) Douro valleyn portviinitynnyreissä. Luvassa siis makeahkoa viinivivahdetta. Ennen ikämerkinnätön, nykyään ikämerkintä 12yo. 

Glenmorangie Lasanta
Tämä ei ole Lasagne-astiassa viimeisteltyä viskiä, eikä sen nimi tule karvisen suosikin mukaan, vaan tämä perusvalikoiman versio on entisissä sherrytynnyreissä viimeisteltyä (2-vuotta) Glenmorangieta. Samalla tavalla tummemman sävyistä kuin edellinenkin, mutta viinisyys on ehkä hieman kuivempaa ja nahkaisempaa. Minusta parempi kuin portviimeistelty. Myös 12-vuotias ikämerkintä. 

Glenmorangie Nectar D'or
Tämä nektaari on puolestaan perusvalikoiman sauternes-viimeistelty viski. Sauternes on ranskalaista vaaleaa makeaa viiniä Bordeauxin viinialueelta. Tämä on minusta tämän perusvalikoiman paras. Kukkaisia ja hedelmäisiä piirteitä, mutta ei äklömakea, vaan paketti pysyy melko hyvin raikkaanakin. 


Tässä on siis lähdetty täysin peruskattauksella liikkeelle. Pidemmälle harrastaneet joutuvat siis uusimaan, tai sitten tyytymään oluisiin. Vähemmän viskejä nautiskelleille löytyy tästä paljon maistettavaa. Näistä suosittelisin maistamaan kaikkia, mutta jos kolmella taas mennään niin olisi valinta seuraavanlainen: Ardbeg Corryvreckan, Ardbeg Uigeadail ja Glenmorangie Nectar D'or. 


P.S. muistahan käydä tsekkaamassa tapahtuman olutlistat JaskanKaljat-blogista.

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *
Tapahtuman tiedot:

Aika ja paikka: 
24.-26.10.2014, Helsinki, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 

Pääsyliput: 
Ennakkoon Tiketti, PE, LA: 15€. 3pv lippu 25e. Hinnat sis. narikan ja tasting-lasin.

Tapahtuman sivut: 

Juomalistoja: 
Vuoden 2013 tapahtumakulku: 

24 syyskuuta 2014

Olut Expo Finland 2014 – Arcus Finlandin edustus


Ensimmäinen viskilistaus on edessä ja tulen kaikkia listauksia lyhyesti kommentoimaan, jos niistä jotakin merkittävää kommentoitavaa on. Kommentit ovat omasta vapaasta tahdostani, en siis ole mukana tapahtuman järjestelyissä tmv.

Arcus Finlandilla on tapahtumassa kaksi ständiä, joista toinen on keskittynyt jenkkiviskeihin ja toinen Skotlannin Highland-alueeseen (mukaanlukien Speyside). Ohessa listaus viskeistä ja muutama oma kommentti:


Skotlantilaiset viskit:

Ancnoc 12yo
Knockdhun tislaamon viskit nimettiin anCnoc-nimisiksi vuonna 1994 välttääkseen nimisekaannuksen Knockando-tislaamon viskien kanssa. Tämä on perusvalikoiman viski, joka edustaa kevyttä ex-bourbonkypsytettyä tyyliä.

Balblair 2003
Yksi suosikkitislaamoistani Highland-alueelta. Tislaamo käyttää eniten ex-bourbontynnyreitä ja tämäkään ei tee poikkeusta. Viski julkaistiin Balblairin perusvalikoimaan marraskuussa 2013 ja on kypsytetty ex-bourbontynnyreissä. Odotettavissa raikasta vaniljaista hedelmää. 

Old Pulteney 12yo, 17yo ja 21yo
Old Pulteney edustaa vielä kohtuuhintaisia ja melko hyvän hinta/laatu-suhteen omaavia viskejä. Oma suosikkini on näistä 21yo. Kaikista löytyy vaniljaisia ja hedelmäisiä nootteja, 17- ja 21-vuotiaissa enemmän kypsempää ja kuivempaa hedelmää. 12yo on kypsytetty täysin ex-bourbontynnyreissä, kun taas 17 ja 21-vuotiaissa ex-bourbon- ja ex-sherrykypsytettyä viskiä. 21-vuotias voitti "viskiguru" Jim Murrayn päätöksella Whisky Bible Awards 2012: Best Whisky in the World -tittelin.

Speyburn Bradan Orach ja 10yo
Bradan Orach on halvemman luokan ikämerkinnätön viski, jonka gaelinkielinen nimi tarkoittaa Golden Salmon, eli jonkinlaista parempiluokkaista lohta. 10yo on puolestaan tislaamon perusvalikoiman viski. Kerran olen kymppiä maistanut, muttei erityisemmin maistunut. Hiukan grain-tyyppisempää karheata hedelmäisyyttä.

Hankey Bannister
Melko monesta baaristakin löytyvä blended-viski, joka on nimetty luojansa, Mr. Bannisterin mukaan. Yhden kerran maistoin, toista en tarvi.


Amerikkalaiset viskit:

Buffalo Trace
Jenkkiläisen suuruuden perusvalikoiman viski. Julkaistiin vuonna 1999 ja sen vattaukseen käytetään noin 25-30 tynnyriä. Omasta mielestäni maultaan myöskin perushyvä. 

Eagle Rare 10yo
Samaisen tislaamon (Buffalo Trace) premium-tuotoksia. Ns. single barrel -viski, eli yhden tynnyrin tuotoksia. En ole vielä huonoa Eagle Rare kymppiä maistanut. Tästä löytyy markkinoilta myös 17-ikäinen versio. 

Kentucky Gentleman
Alemman luokan bourbon, joka tislataan ilmeisesti Barton-tislaamolla Bardstown, Kentuckyssa. Kokemuksia löytyy ja jos Jack Daniels ei ole mieleesi, ei ole tämäkään. 

Fireball
Oletan, että kyseessä on Fireball Cinnamon Whisky. Kanelinmakuinen viskipohjainen likööri. 


Tällainen kattaus tällä kertaa. Jos näistä pitäisi kolmea maistella, niin oma suositus menisi näin: Eagle Rare 10yo, Balblair 2003 ja Old Pulteney 21yo. Hyvä idea on myös verrata esim kaikkia Old Pulteneytä keskenään ja huomata kypsytyksen tuomia eroja.

P.S. muistahan käydä tsekkaamassa tapahtuman olutlistat JaskanKaljat-blogista.

*   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *   *
Tapahtuman tiedot:

Aika ja paikka: 
24.-26.10.2014, Helsinki, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 

Pääsyliput: 
Ennakkoon Tiketti, PE, LA: 15€. 3pv lippu 25e. Hinnat sis. narikan ja tasting-lasin.

Tapahtuman sivut: 

Juomalistoja: 

Vuoden 2013 tapahtumakulku: 

22 syyskuuta 2014

Suomen viskitislaamot ja viskivalmistajat kartalla

Tästä kartasta näet kaikki Suomessa toimivat viskitislaamot ja viskin tuottajat. Kun reissaat, näet kätevästi lähimmät matkanvarrelle osuvat tislaamot. Tarkoitus on ylläpitää karttaa tulevaisuudessakin, jos tiedät puutteita, niin lähetä vaikka kommenttiosioon tai privana.


Päivitetty: 1.6.2016

Muiden maiden tislaamoja kartoilla: Tislaamot kartalla.

21 syyskuuta 2014

Fuengirola, Costa del Sol, Espanja – matkaraportti ja päivitystä tarjonnasta


Viiden viikon kesäloma on jo mennyttä aikaa ja täytyy sanoa, että oli kyllä aika hieno kesä - niin Suomessa, kuin Espanjassakin. Mahtavan lämpimät ja kauniin aurinkoiset ilmat helli oluen ystävää Suomessa tänä kesänä ja kyllä se painotti nautiskelun oluen ääreen viskin sijaan. Vaikka upeimmat ilmat ja jopa yli 30 päivän hellejakso oli ohi oman kesäloman vasta alettua, niin ei kyllä haitannut tippaakaan kun oli saanut auringosta nauttia. Aurinkoisia päiviä riitti kyllä suurimmaksi osaksi lomallakin, mökkireissulla alkuun, ja myöhemmin viikkoja auringosta piti huolen Espanjan ilmasto.

Viimeksi tuli Aurinkorannikolla käytyä viime kesänä, jolloin reissu oli hieman lyhyempi, mutta nyt oli runsaasti aikaa. Viski- ja olutharrastajan silmin suurimmaksi osaksi kaikki oli niin sanotusti ennallaan, mutta jotakin oli myös muuttunut. Vaikka alkuun ajattelin etten tuolla paljoa jaksaisi liikkeitä kierrellä tai etsiä, niin toisin kävikin. Oli mukava kierrellä kyliä ympäriinsä ja pienellä vaivalla google toimi hyvänä suunnannäyttäjänä alan kaupoille.

Fuengirolasta löytyy neljä "viinakauppaa", joissa viskejä etsivän kannattaa käydä tarkistamassa valikoimat. Licorería La Latina löytyy kahdesta osoitteesta: Calle Francisco Cano 26 ja Camino viejo de Coin. Näistä ensimmäinen on mielestäni parempi valikoimiltaan. Tämä liike osoittautui halvimmaksi viskien suhteen. Vai miltä kuullostaa HP12yo 27,96e, Lagavulin 16yo 42,90e, Ardbeg TEN 1l 39,95e, Laphroaig 10yo 29,95e? Minusta kuullostaa hemmetin sopivalta. Vaikka hieman erikoisemmat pullotteet loistivatkin poissaolollaan, niin kyllä tuolta perusmaltaat kantaisi kotiin ilomielin.






Toiseksi paras kauppa ja ehkä valikoimiltaan paras, oli Supercaro, joka on Avd. San Jose ja Avd. Ramon y Cajalin risteyksessä. Tuolla löytyi kohtalainen valikoima, jonka seassa oli muutama erikoisempi pullote. Tuolta saattoi löytää myös tislaamojen perusvalikoimien vanhempia pullotteita. Hintataso oli joissakin tuotteissa hieman kalliimpi, mutta monia oli myös melko samaan hintaan kuin La Latinassa. Tässä liikkeessä oli mukava henkilöstö, joka mm. jakeli ilmaista viskiä.... ainakin yhden pullon verran.... no 20cl, mutta hei, silti! Muutaman viikon aikan kävin tuolla useampaan otteeseen ja juttelin omistajan kanssa niin paljon, että tämä antoi minulle läksiäislahjaksi Johnnie Walkerin 18yo Gold Labelin.

Viimeisenä ja huonoimpana on Licoreria Rafael, Calle España 17 kohdalla. Tuolla oli kyllä muutama vanhempi pullo hyllyllä, mutta hinnat olivat hieman korkeampia jo. Lisäksi valikoima ei ollut kovin kummoinen laajuudeltaan.



Oluen ystävän silmin homma oli varsinaisten olutkauppojen suhteen köyhää. Ainoa varsinainen olutliike joka tuolla oli vielä viime kesänä, oli sulkenut ovensa (Avenida de los Boliches 22 kohdilla). Harmitti. Liikkeellä oli kuitenki melkoinen kasa belgialaisia ja saksalaisia oluita hyllyssä. Puutetta paikkasi tosin paikalliset ruokakaupat, sillä isoimpien markettien hyllyiltä löytyi kyllä kohtalaisen hyvät valikoimat, etenkin kun alkoholivahvuudelle ei ole asetettu rajaa. Näin ollen hyllystä löytyi laadukkaita vehnäoluita, belgialaisia, saksalaisia ym. ja vielä erittäin hyvään hintaan. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ruokakaupan valikoimaa

Jos Fuengirolan valikoimat ei riitä, tai haluaa laajentaa etsintöjään samalla kun seilaa rannikkokaupunkeja, niin Marbellasta, Benalmadenasta ja Torremolinoksesta löytyy myös muutama kauppa josta viskejä voi etsiä. Marbellassa viinikauppa Casa Santi ja Casa Pablo tarjosi jonkinlaisen valikoiman. Kolmantena hieman huonommalla valikoimalla löytyi Licoreria Cuevas. Hintatasoltaan nämä oli hieman kalliimpia kuin Fuengirolan kaupat, mutta niistäkin löytyi joitain mielenkiintoisia peruspullotteita ja muutama erikoisempi.

Benalmadenasta löytyy Supercaron toinen myymälä, jossa minusta oli hieman suppeampi valikoima kuin Fuengirolan myymälässä. Mielenkiintoisempi kauppa löytyi kuitenkin aivan rantakadun lähettyviltä. Nyt en vain millään muista nimeä...Rocio? No joka tapauksessa tuolta löytyi muutamia vanhempia pulloja ja halpoja rommeja. Rommit jäi kuitenkin hyllyyn matkalaukkujen rajatun koon vuoksi. Kyllä sieltä viskipullo kuitenkin löytyi...

Torremolinoksen viskikaupat oli ehkä huonoimmat. Tai ainakin ne mitkä minä löysin. Molemmat kaupat oli aivan juna-aseman kupeessa, mutta vain toinen näistä oli varteenotettava. Ei tuoltakaan mitään erikoisia pulloja löytynyt hyllyistä, mutta peruspullot tuoltakin ostaisi.



Reissulla tuli nautittua jonkin verran sherryjä. Joka ruokakaupasta löytyi muutama pullo, yleensä kaikista tyyleistä ainakin yksi. Parempia valikoimia löytyi tietenkin varsinaisista viini- ja viinakaupoista, joita jo edellä tuli listattua. Sherry korvasi täysin viskin maistelun, sillä se sopi paremmin lämpimään ilmastoon ja ruokakulttuuriin. Näistä ei tullut mitään erityisiä nootteja kirjattua, mutta mainittakoon, että yhtäkään huonoa ei tullu maistettua. Parhaimpana jäi mieleen Gonzalez Byass Oloroso Alfonso, Palo Cortado ja suoraan tynnyristä kaadettu Montes de Malaga (Malaga viini).

Gonzalez Byass Alfonso


Halpaa tynnyriviiniä

Vas. oloroso ja oik. Leonor palo cortado (Gonzalez Byass)

Ravintolakulttuuri tuolla on melkeinpä parasta antia. Ei siis viskin, oluen, tai viini puolesta, vaan ihan ruoan. Hintataso on sen verta alhainen, että joissakin paikoissa tuli halvemmaksi syödä raflassa kuin kämpillä tekisi omat pöperöt. Joka aamu tuli käytyä eri kahviloissa aamiaisella (espanjalainen kahvi on herkkua) ja melkeinm joka päivä tuli muutoinkin syötyä ulkona useampaankin kertaan. Parhaat ruokakokemukset tietenkin saa paikallisista ravintoloista ja alle 10e hinnalla syö monessa paikassa, jopa kolmen ruokalajin menun.
Tulihan sitä tietty itsekin tehtyä muutamat kerrat pöperöt, mutta tuli sen verta oltua liikkeellä, että oli helpompi syödä ulkona.

Aamupalaa...

Itsetekemää pääruokaa (Sherrypata)

Välipalaa...

Kapakoista / kahviloista ei kannata laadukkaampia paljon odotella. Tietysti poikkeuksiakin löytyy, mutta paikalliset eivät ymmärrä paremman oluen päälle, varsinkaan kun perusolutta saa baareista 0,5-1,5e hintaan. Se riittää janoisille työmiehille siestajanoon.

Näinpä itse ostin paremmat oluet ruokakaupoista ja nautin ne muhkeilla näköaloilla omalla terassilla. Ja pojat ne muuten maistui hyvältä. Suurin osa oluista oli jo ennestään tuttuja, ulkolaisia, mutta muutamat paikallisetkin tuli ostettua ja toki baareissa tuli tilattua myös paikallista perusolutta, joka lähes poikkeuksetta maistui mäskikerroksen läpi nopeasti valutetulta vedeltä. Pahaa. Muutama kuva juoduista oluista:




Tuliaiset tuli ostettua maista, sillä muistelin ettei Malagan lentokentän valikoimiin ole luottamista. Niinhän se sitten olikin, kallista ja huonot valikoimat. Ei siellä ollut edes mitään tarjouksia niinkuin yleensä. Ei edes niitä NAS ROCK BLACK SUPER BLAA blaa....
Viineistä pitäville saattaa jotakin sieltä löytyä, mutta pääosin kaikki oli kalliimpaa kuin maissa. Lennollekin tuli ostettua 7e sämpylä.....

Perustylsä lentokenttävalikoima

Kyllähän tuolla kelpasi. Ja kelpaisi vielä lisääkin, vaikka kyllä se teki hyvää melkein kolmen viikon jälkeen tulla takaisinkin kotia. Tuliaisetkin tuli hyvin perille, vaikka laukuissa olikin muutamat pullot lentokenttätyöntekijöiden näpistyshoukutukseksi. Tuliaisiksi tuli sherryä, muutamat viskit ja köntti Serrano-kinkkua.