28 helmikuuta 2018

Springbank 16yo 1997/2013 SC Madeira, 56% (OB)

Pikku hiljaa on kaikki viskit saatu aseteltua varaston hyllyille. Mukava näky, joka on houkutellut availemaan helpommin pulloja. Onneksi mahtuu avattujen pullojen kaappiin, niin on ollut hyvä syy availla pulloja. Paitsi, että se kaappi alkaakin jo täyttyä....tässä seuraava.

Springbankin Single Cask tuotos, jonka ostin The WhiskyExchangesta muutama vuosi takaperin. Hintaa taisi olla satasen pintaan, vai olikohan hieman alle. 16 vuotta ja viimeistely Madeira-viinitynnyreissä. Springbank on minusta huipputislaamo, joten odotukset korkealla. Harmillisesti nämä pullojen hinnat ovat karanneet turhan korkealle.


Springbank 16yo 1997/2013 Single Cask Madeira, 56% (OB)

Tuoksusta löydän selvän makean karkkisen viinisyyden, joka on yllättävän hyvässä balanssissa. Pohjalla Springbankin ominaista öljyistä ja pippurista mineraalisuutta, maltaisuutta ja kevyttä mineraalista turpeisuutta. Mukavan tasapainoinen tuoksu, jossa miedosti nuoruus (tisleen ominaistuoksu) vielä mukana.

Maussa mineraalisuutta, eli merellistä kevyttä turvetta, jossa tisleelle ominaista öljyisyyttä ja maltaisuutta. Päärynää, omenaa ja rypäleitä. Jälkimakuun mennessä makeampaa miedon karkkista hedelmäisyyttä. Jättää hyvän kevyen vaniljaisen ja hedelmäisen jälkimaun. Tasapainoinen.



25 helmikuuta 2018

Suomenlinnan Kealakekua IPA, 6,5% ((Alkon käsityöläisoluet 2018)

Vuoden 2018 käsityöolutkattaus on ollut saatavilla jo hetken ja itsekin olen niistä joihinkin jo tutustunut. Nykyään näitä kotimaisia oluita tulee sen verta ripeään tahtiin, että onko tällä kattauksella sinänsä mitään ihmeitä enää tarjota erikseen? Mitä nyt näitä tulee läjä kerralla, eli 21 kpl, jutun lopussa snippi oluista.

Hypeä herättänyt Suomenlinnan kekkuli IPA oli yksi näistä ja ilmeisesti sitä NEIPA-suuntaa olevaa IPAa. Miksi hype? Koska NEIPA? Ihan sama, mutta Suomessa taitaa tällä hetkellä tulla heti hypeä, jos joku olut ylipäänsä on onnistunut hyvin. Tai on hyvää. Tuore IPA nyt joka tapauksessa monesti onnistuneena on hyvää ja se kelpaisi tähän väliin, on sitten NE, tai muu. Tai tarkennetaan, itselleni sellainen hedelmäisempi, hieman mehuinen IPA on se juttu, ei niinkään räjäyttävän katkera. Siksi voisi ollakin lupaava ehdokas...


Suomenlinnan Kealakekua IPA, 6,5%

Tuoksu on hyvin mehukkaan oloinen, ananaksinen, persikkainen, kevyen kuivaruohoinen ja greippinen. Hieman suolaistakin tuntua. Eittämättä hyvin tuore ja kutsuva.

Maussa hyvin mehukas hedelmäisyys, jonka mukana voimakasta humalan greippisyyttä, joka ei kuitenkaan jätä voimakkaan katkeraa tuntua. Siis hyvin tasapainoittaa mehukkuutta. Suutuntuma on samean nihkeä ja öljyinenkin. Jälkimakua kohti hieman havuja, greippiä ja katkeran miedon suolaista hedelmäisyyttä. Tosi hyvä ipa, aika lailla minun makuuni.



15 helmikuuta 2018

Kotitasting: Macallan ennen ja jälkeen kevyesti


Järkkäsin kotonona pitkästä aikaa viskitastingin kahden kaverin kanssa. Teemana Macallan, johon otin pari vanhempaa pullotetta ja muutamat uudemmat joita tullut viimevuosina markkinoille. Sitähän aina puhutaan Macallanista "ennen", eli joskus vielä 80-luvun puolivälin ja etenkin aiempien viskien tuotannosta. Silloin oli "The" Macallan, nykyään sitten varmaan Macallan....

Mukana rivissä on uusimpaa tuotantoa olevat Macallan Edition No.2 ja Macallan Edition No.3. Nämä kuuluvat nimensä mukaan Edition sarjaan, jonka viskit julkaistaan vuosittain. Nyt siis jo kolme viskiä tullut julki. Näitä yhdistää ainakin NAS, eli ei ole ikämerkittyä tavaraa (ylläri) ja jokaisessa julkaisusa on useampia valittuja erilaisia tynnyreitä. Siis hyvin nykytyylistä tuotantoa, jossa markkinointi puhuu enemmän kuin itse viski.... ainkin usein.

Näiden kahden modernin pullotteen lisäksi on mukana 12-vuotias sherry oak, jonka edustaa Macallanin uudempaa ikämerkittyä sherryviskituotantoa. Tai siis edusti, sillä ymmärtääkeni tätäkään ei enää valmisteta. Tämä maistossa oleva pullo on ostettu Espanjasta tällä vuosikymmenellä, eli puhutaan 2000-luvun tuotannosta.

Sitten se mielenkiintoisempi pari edustaa vanhaa tuotantoa, joka on pullotettu 1990-luvulla. 10- ja 12-vuotias Macallan, jotka on tislattu siellä 80-luvulla. Nämä on siis täysin sherrykypsytettyjä viskejä ja edustaa sitä Macallania, josta kuuluisuus on peräisin.


The Macallan Edition No.2, 48,2%

Tuoksussa miedosti sherryistä kumisuutta, toffeeta ja maltaisuutta. Oloroson aromeja. Maku on parempi kuin tuoksu antoi odottaa. Enemmän sherryisyyttä. Samalla pehmeän mokkainen ja hunajainen. Loppua kohden makeaa mallasta. Kuitenkin aika karkea ja hieman raakile. Nuori tapaus.


The Macallan Edition No.3, 48,3%

Tuoksu on voimakkaammin sherryinen, kuivempi ja kumisempi kuin edellinen. Selviä Oloroson piirteitä. Tämän tuoksu on aavistuksen tummempi ja makeampi kuin edellisen. Hieman parempi. Maussa ollaan lähekkäin, mutta tämä on voimakkaampi, hieman pistävämpi ja vahvemmin sherryinen. Myös miedosti makeampi sherryprofiili. Ajan jälkeen kinuskia ja toffeeta. Kuivattava. Tämä kiilaa kyllä ykkösen tieltään.



The Macallan 10yo - 1990's, 40%

Tuoksussa tummuutta ja kypsää hedelmäisyyttä. Paahdettua viljaa, aavistus öljyisyyttä ja ripaus oloroson kumisuutta. Maussa kiilataankin sitten heti edellisten ohi. Sherryisyys on paremmin sulautunutta ja tasapainoista. Täyteläistä sherryä. Ei erityisen iäkkään oloista, mutta mukavan siemailtava.

The Macallan 12yo - 1990's, 43%

Tuoksu tuo tummaa rommia, kuivaa pölyistä hedelmäisyyttä, mokkaa ja nahkaa. Aavistus mentholia ja punaista marjaisuutta. Maussa ollaan aika rauhallisessa meiningeissä. Paksuhkoa ja täyteläistä. Runsaan sherryinen. Sherry on hyvänlaatuista, ei kumia tai muuta epäpuhdasta. Jälkimakuun jättää kivan mausteisen sherryisyyden, miedon öljyisyyden ja vahaa. Vesi avaa ja tuo vahvaa mokkaisuutta, sekä enemmän nahkaisuutta. Tämä on paras näistä.




The Macallan 12yo Sherry Oak - 2000's, 40%

Tuoksu on viinikumisempi ja makeampi. Alkuun hieman pistävän viinikuminen, mutta ajan kanssa muuttuu miellyttävän sherryiseksi. Kuivattuja makeahkoja hedelmiä, viinisyyttä ja mokkaa. Sanotaan, että nykyaikisen oloinen, mutta sieltä paremmasta päästä. Ei kovin syvä olemus, vaan jotenkin yksinkertainen. Silti ihan mukava siemailtava.

Epäreilua tai ei, paremmuusjärjestys näin:

1. The Macallan 12yo - 1990's
2. The Macallan 10yo - 1990's
3. The Macallan 12yo Sherry Oak - 2000's
4. The Macallan Edition No.3
5. The Macallan Edition No.2

11 helmikuuta 2018

Uisge 2018 Mushimaltin kokemana

Sinne meni kahdeksannet Uisget. Tällä kertaa kahden päivän voimin omaltakin osaltani. Vanhalla Ylioppilastalolla järjestetty tapahtuma tarjosi yli 400 tuotetta, näytteilleasettajien tietoa, tastinkien pitäjiä itse tislaamopiireistä jne. Tällä kertaa päivämäärät olivat 9.-10.2.2018.

Tapahtumassa samanlainen järjestely kuin viime vuonna, sisään pääsi ovelta lippua näyttämällä, tai ostamalla, jonka jälkeen narikan kautta Seamchipin tiskille ostamaan kahdella eurolla ladattava kortti, johon voi ladata rahaa tuotteiden ostoa varten. Korttihomma toimi omalla kohdallani moitteetta. Tapahtumassa oli vesipisteitä ja se puoli toimi todella hyvin. Kahvilatoiminta edelleen myös mukana, josta sai myös lounasbuffeeta tapahtuman ajan.



Tastinkeihin en itse tällä kertaa osallistunut, keskityin lähinnä vapaaseen kiertelyyn koko tapahtuman ajan. Suurin aika tuli vietettyä Pikkulinnun tiskillä, sillä se tarjosi ehdottomasati harrastuksessa pidemmällä olleelle ne mielenkiintoisimmat ja laajimmankin valikoiman. Muualla toki oli myös hyviä tuotteita, mutta kyllä se omalla kohdallani aika paljon Pikkulinnun tarjontaan on nojautunut parina viime vuotena. Olen myös kuullut tapahtuman aikana paljon vastaavaa palautetta.

Kiteytettynä tapahtuma oli hyvin onnistunut. Taisi jonotkin vetää hyvin, minusta porukkaa oli perjantaina jopa aiempia vuosia vähemmän (ei faktaa). Lauantaina odotetusti enemmän porukkaa liikkeellä. Kirjasin lyhyitä tuntemuksia ylös tapahtuman ajan, joista voisi muutaman poimia tänne kirjalliseksi. Ei siis mitään tarkkaa, sillä maisteluannos kuitenkin sen sentin, joissakin tapauksissa kaksi.



The Macallan “Sherry Oak” 18 yo (2017 Release; 43 %)
Mukavan pehmeä, voimakkaan sherryinen. Syvempi ja parempi kuin saman polven 12yo, mutta ei tämä wau-efektiä aiheuttanut. Ei olla siellä puhutun wanhanajan mäkeissä.

Highland Park Vintage 2003, 13 yo, “Single Cask Series – Sisu”
(Refill Puncheon #6324; pullotettu 2017; 60,2 %)

Tämän maistoin molempina päivinä. Ensimmäinen kerta tuotti pettymyksen. Terävä, ohut ja tylsä. Jälkimakuun jätti mukavaa sherryisyyttä. Toisella kerralla oli huomattavasti parempi, mutta kyllä tämä silti alkaa olemaan inflaation puolella. Eli jäänee hyllyyn omalta osaltani. Ei nimittäin tarjoa enää mitään uutta, asettuu sinne Sydäntalven ja Suomi100-pullon välimaastoon. 




Highland Park “The Dark” 17 yo (52,9 %)
Tämä toimi hyvin yhden maiston perusteella. Jotenkin yllätti, kun odotuksia ei ollut lainkaan. Vaikka täysin sherrytynnyrissä kypsytetty, niin tämä oli hyvin rauhallinen ja keltainen. Ei rönsyillyt. Kiinnostaisi kyllä, hinta asettunee kuitenkin 250-300€ nurkille. 

Bunnahabhain Vintage 1968, 43 yo, Single Refill Sherry Butt (pullotettu 2012; pullottaja The Whisky Agency/Sea Life Series; 47 %) 
Ei tunnu ikäiseltään. Syvyyttä kyllä on, mutta joku kirpeä saippuaisuus häiritsee. Ei se ikä aina riitä. Tietty jos saisi parit sentit kotona maistettua....




Glenfarclas Vintage 1954 (tislattu 16.6.1954; pullotettu 27.7.2000; Dumpy Bottle Vintage Collection; 43 %)
Tässä. Tämä oli sitä parasta mitä hyvä viski tarjoilee. Niin syvä ja maukas, että makua ja suutuntumaa riittäisi vielä seuraavallekin päivälle. Uskomattoman pehmeä ja syvä. 43% viskiksi ei uskoisi. Kerrassaan herkullista. Tämä oli paras maistamani viski vähään aikaan. 

Glenfarclas Vintage 1990, The Family Malt Collection, 43%
Tämä oli myös hyvä ja pehmeä, mutta hieman jopa vetinen. Vahvasti sherryä, joka oli kuivempaa kuin edellisessä. Hyvä viski, jota mieluusti nauttii, mutta ei olla lähelläkään siellä mitä edellinen tarjosi. 


Glen Garioch Vintage 1978, 18 yo (pullotettu 1997; 59,4 %)
Tämä tarjosi marmeladia ja pehmeää maltaisuutta, mutta ei oikeastaan eritysellä wow-efektillä. Melko tavallista tislaamolta, jolta vielä nykypullotteissakin voi saada inhimilliseen hintaan. 

Springbank Vintage 1968, 38 yo, Single Sherry Hogshead (pullotettu 2006; pullottaja The Whisky Fair; 54 %)
Tämä jäi itselleni aavistuksen pettymykseksi. Kai odotin jotain kohtausta, mutta nyt jäi vain hemmetin hyväksi springeriksi. Ei niin monipuolinen kuin iältä saatoin odottaa. Silti, tosi hyvä ja voimakas olemus, jossa myös sitä syvyyttä. Vaadin siis liikoja. Oli se hito hyvä...
 
Edradour “Straight From The Cask” Vintage 2006, 10 yo, Sherry Butt #381
Tämä oli tapahtuman voittajaviski, eli arvosteluraati valitsi sen parhaimmaksi. Minun lasissani tämä tuoksui hikisukalta, rikkiä oli riittämiin. Joku pieraisuut kaniksen juuri lähellä? Maussa onneksi ei oltu samoissa kemuissa, mutta ilman vettä mahdottoman kireä ja kuiva. Turbonuorukainen. En mä tätä tällä perusteella jää kaipaamaan. Paitsi jos haluaisi pieruselkäsaunan suuhun....



Teerenpeli Distiller’s Choice “Savu”, 42%...
Tämä siis oli vasta esiasteessa, homma tulee vielä muuttumaan. Tässä on siis n. 85-90% bourbontynnyrin tavaraa ja loput sherrytynskästä (etiketin tiedot ei pidä paikkansa). Turvemallas on tässä peräisin Belgiasta. Jatkossa Briteistä. Tämä miedohko versio oli alkuun hieman laimeahko, mutta jälkimakuun mennessä makea puhdas turvesavuisuus toimi kivasti. 

Tästä maistoin vierellä vahvemman reilu 50% version ja siinä taas alkumaku oli kivan voimakas ja pikanttissavuinen, mutta jälkimaku ei niin hyvä kuin miedommassa. Tässä sherryn osuus vain luokkaa 5%. Veden ja ajan kanssa kuitenkin alkoi homma menemään kohdilleen. Loppukaneettina lupaavalta vaikuttaa. Mielelläni törmään näihin myymälässäkin ja jatkossa kotona omassa lasissani. Tätä on tulossa nyt kevään aikana ravintolamyyntiin ja kenties ehkä Alkoonkin...



Routa Premium, Vintage 1988 Guyana Rum (55 %; Guyana)
Tämä on mielestäni turhan brändätty tuote, mutta sen sisältö on kieltämättä perhanan hyvää. Mielummin näkisin tämän ikäisen vanhasta Enmoren pannusta peräisin olevan helmen kivisessä vanhassa astiassa kuin fansyssä elektronisessa pahvilootassa.... mutta ei voi olla tykkäämättä itse rommista. Sitä syvää ja paksua Enmoren rommia, jossa nahkainen trooppinen tumma hedelmäisyys tanssii. Haluaisin....


Glenallachie Vintage 1973, 38 yo, Bourbon Wood (pullotettu 2011; pullottaja The Whisky Agency; 50,4 %)
Dailuainen lähes saman ikäinen (39yo) ei vakuuttanut, mutta tässä oli sitä jotain vanhan ajan hommaa. Hienoa herukkaisuutta, lehtisyyttä, vanhaa tupakanlehteä ja pientä rauhallista sitruksisuutta. Tämä olisi kiva lisä viskikaapissa. 

Glengoyne Vintage 1995, 21 yo, Single Refill Hogshead (pullotettu 2017; pullottaja Hunter Laing; 50 %)
Alkuun liian kireä, liian saippuainen ja tylsän sitruksinen. Onneksi jälkimakua kohden tulee sitä pehmeyttä ja kermaisuutta, jota Glengoynen ex-bourbonkypsytetyltä odotin. Ei silti riittänyt pelastamaan kokonaisuutta. 

Clynelish Vintage 1982, 27 yo, Single Bourbon Hogshead (pullotettu 2010; pullottaja The Whisky Agency/Perfect Dram; 55,1 %)
Tämä oli hyvä Clyne, mutta jätti vähän suppean fiiliksen. Miedostiv kermaishedelmäinen ja samalla sitruksinen. Pehmeää öljyisyyttäkin oli. En nyt varsinaisesti jää tätä kaipaamaan, mutta ottaisin toistekin. 


Tapani mukaan on kiva poimia kolme hienoa tapausta palkintopallille: 

1. Glenfarclas Vintage 1954
2. Springbank Vintage 1968
3. Routa 1988 Guyana Rum






07 helmikuuta 2018

Glengoyne 25yo, 2014 (OB)

Muutaman kerran tämän maistaneena uskallan heittää arvioni julki. Tähän sain ensikosketukseni 2017 Uisgessa, osin vain parin sentin siivuna. Viskivarastosta löytyy kyllä oma pullo, jonka ostin sokkona joskus 2014 liepeillä noin 270€ hintaan. Ei siis kovin edullinen, aika iso harppaus 21-vuotiaan 79€ hinnasta.

Glengoyne 25-vuotias on kokonaan kypsytetty entisissä sherrytynnyreissä ja valmistettu täysin turpeettomasta maltaasta. Julkaisu oli 2014 alkupuolella. Jos liikut Uisgessa, niin tätä löytyy tiskiltä maistettavaksi.


Glengoyne 25yo, 2014, 48% (OB)

Tuoksussa syvää marjaisuutta, muscovadosokeria ja tummaa hunajaiasuutta. Nahkaa ja kuivattuja hedelmiä. Vahva sherryisyys huokuu ja se on laadukkaan puhdasta. Ei kumisuutta, tai muuta epämiellyttävää. Ikä ei välttämättä tule erityisesti esiin.

Maussa sherryllä vahva ote, kaikki mitä se tuo on kuitenkin hyvää. Ikäisekseen raikas ja jopa hieman innokas, mutta paksu tumman hedelmäinen sherryisyys, sekä puhdas maltaisuus toimii rauhoittavasti. Suutuntuma hieman rösönen. Jälkimakuun jää miedon marjaisa ja tumma sherryisyys, mokkaa ja tummaa suklaata. Tykkään, enemmän kuin 21-vuotiaasta. Hieman olisi ikä saanut näkyä enemmän pehmeytenä ja syvyytenä.