Suomenlinnan Kealakekua IPA, 6,5% ((Alkon käsityöläisoluet 2018)

Vuoden 2018 käsityöolutkattaus on ollut saatavilla jo hetken ja itsekin olen niistä joihinkin jo tutustunut. Nykyään näitä kotimaisia oluita tulee sen verta ripeään tahtiin, että onko tällä kattauksella sinänsä mitään ihmeitä enää tarjota erikseen? Mitä nyt näitä tulee läjä kerralla, eli 21 kpl, jutun lopussa snippi oluista.

Hypeä herättänyt Suomenlinnan kekkuli IPA oli yksi näistä ja ilmeisesti sitä NEIPA-suuntaa olevaa IPAa. Miksi hype? Koska NEIPA? Ihan sama, mutta Suomessa taitaa tällä hetkellä tulla heti hypeä, jos joku olut ylipäänsä on onnistunut hyvin. Tai on hyvää. Tuore IPA nyt joka tapauksessa monesti onnistuneena on hyvää ja se kelpaisi tähän väliin, on sitten NE, tai muu. Tai tarkennetaan, itselleni sellainen hedelmäisempi, hieman mehuinen IPA on se juttu, ei niinkään räjäyttävän katkera. Siksi voisi ollakin lupaava ehdokas...

Suomenlinnan Kealakekua IPA, 6,5%

Tuoksu on hyvin mehukkaan oloinen, ananaksinen, persikkainen, kevyen kuivaruohoinen ja greippinen. Hieman suolaistakin tuntua. Eittämättä hyvin tuore ja kutsuva.

Maussa hyvin mehukas hedelmäisyys, jonka mukana voimakasta humalan greippisyyttä, joka ei kuitenkaan jätä voimakkaan katkeraa tuntua. Siis hyvin tasapainoittaa mehukkuutta. Suutuntuma on samean nihkeä ja öljyinenkin. Jälkimakua kohti hieman havuja, greippiä ja katkeran miedon suolaista hedelmäisyyttä. Tosi hyvä ipa, aika lailla minun makuuni.

Suomenlinnan Panimo Foil Hat B Weisse (Alkon käsityöläisoluet 2016)

Käsityöläisoluilu jatkuu itselleni ei niin mieluisan tyylin tahtiin, kun lasiin kaatui Suomenlinnan Panimon Foil Hat B Weisse. Berliner Weisse on Saksan Berliinistä kotoisin oleva tyyli, jossa vehnäolut on hapatettu ja monesti olut vielä sekoitetaan jollakin makeuttajalla, esim makusiirapilla. Yleensä matalan alkoholipitoisuuden vuoksi kelpo janonsammuttaja, mikäli kirpeän happamasta tykkää. Happamaksi olut saadaan yleensä maitohappobakteereilla.

En lätise enempää tyylistä, koska en todellakaan ole kyseisen tyylin asiantuntija. Suomenlinnan Panimon Foil Hat Berliner Weisse on valmistettu käyttäen ohra- ja vehnämaltaita ja se on maustettu mustaherukalla. Tämä tasapainottanee maitohappoisuutta. Enpä ollut lukenut tuotekuvausta ennen lasiin kaatoa, joten vaaleanpunainen väri hieman yllätti.

Suomenlinnan Panimo Foil Hat B Weisse, 4,9%

Tuoksu on marjaisan hapan ja kirpeähkö. Mietoa hiivaisuus, hyvin mieto etikkahappoisuus ja enempi mehuisuutta ja maitohappoisuutta. Karpaloa, vadelmaa, puolukkaa ja herukkaa. Vadelmaherukkainen limumaisuus sekoittuu happamaan vehnäisyyteen.

Maussa happamuus tulee heti miedon vadelmaisuuden, herukkaisuuden ja puolukkaisuuden kera. Suutuntuma lähes limuhiilihappoinen ja miedosti tahmainen. Hapan limumaisuus sekoittuu kevyeen raikkaaseen vehnäisyyteen. Maitohappoja ja mieto etikkahappoisuus. Ei ole omia suosikkityylejä tämä, mutta onnistuneen oloinen B weisse.

Suomenlinnan Panimo

Loman viimeisellä viikolla lähdettiin perheen kera vuosittaiseen Suomenlinnan käynnille. Vaikka Suomenlinnassa on tullut käytyä todella monta kertaa, en aiemmin ole käynyt siellä sijaitsevassa panimossa. Siispä kotimaanmatkailun tämän kesän kenties viimeinen aurinkoinen retki ja lyhyt tutustuminen Suomenlinnan Panimoon. 

"Panimotoiminta kuuluu vahvana osana Suomenlinnan perinteeseen. Kun ensimmäiset ruotuarmeijan sotilaat saapuivat Suomenlinnaan rakennustöihin 1700-luvulla, toivat he mukanaan myös ensimmäiset oluttynnyrit. Kuuluihan olut tuolloin päivittäiseen ravitsemukseen. Suomenlinna kasvoi vilkkaaksi linnoituskaupungiksi, jossa panimo- ja ravintolatoiminta kukoistivat". –lainaus Suomenlinnan panimon kotisivuilta 

Suomenlinnan Panimo perustettiin vuonna 1995 ja ensimmäiset oluet uudella panimolla valmistettiin 1997. Itsehän en edes silloin ollut vielä päässyt hyvän oluen makuun. Panimo sijaitsee Suomenlinnan Ison Mustasaaren päälaiturin välittömässä läheisyydessä, saaren pohjoisrannalla. Paikalle pääsee siis vain vesiteitse, mikäli ei satu olemaan viranomainen. Kyltti rakennuksessa vihjaa paikalle, jossa toimii panimon lisäksi Suomenlinnan Panimoravintola. Vuonna 2013 panimo sai toiset tuotantotilat Vantaan Nikinmäestä.

Suomenlinnan Panimoravintolalla oli vielä kesäterassi avoinna, joten mikäs parempi, kuin nauttia muutama olut kesäisessä säässä. Terassin baarista sai myös 20cl annoksia. Vaimokin sai kostuttaa kurkkuunsa, kun kaapista löytyi paria erilaista panimon siideriä. Hanatuotteista oli osa loppu (kuulemma ollut kova menekki), mutta onneksi oli vielä muutamaa jäljellä. Hätähän ei ole suuri, sillä panimon oluita saa jo isosta osasta suuria markettejakin ja Alkon listoilta löytyy tällä hetkellä kahta panimon tuotetta – Svartön Vehnä (4,19€) ja Hoppe IPA (4,37€). Maitokauppaoluet ovat siinä 3,8€ pintaan suurin osa. 

Panimon terassilla maistoin hanasta Suomenlinnan Panimon Saison la Fleur de l’Ile, 5,5%, joka tuntui nyt vehnäisen mausteiselta, lievän happamalta ja miedosti katkeralta. Belgihiivaisuuttakin löytyy, vaikkei kovin paljoa. Hyvin matalasti hiilihappoja, jopa flätin oloista, ei ehkä kuulu asiaan. Silti ihan mukavan nautittava saison. Tätä oli tarjolla myös SOPP2015-tapahtumassa. 

Toiseksi olueksi valikoin hanasta Suomenlinnan Panimo Höpken Pils, 4,2%, jonka tuoksu oli kevyt ja raikas sitruunaisine aromineen. Hyvin raikkaan oloinen pils maultaankin, jossa hieman nahkeaa hedelmäisyyttä jälkimaussa. Maltaisuus hieman pisteli suutuntumassa ja kevyttä humalaa tuli loppua kohden.

Saison

Pils

Nämä jäivät tällä kertaa ainoiksi annoksiksi, sillä saarta oli vielä reilusti tutkittavana. Kotimatkalla ostin kuitenkin Kampin K-Supermarketista panimon Coyet Alen, joka on saanut nimensä soturin nimeltä Henrik Gideon Coyetin (1725-1774) mukaan. Tämän lisäksi koukkaus Arkadian kautta ja kassiin Hoppe IPA.

Suomenlinnan Panimo Coyet Ale, 4,5%

Tuoksussa miedosti mukavaa tuoretta hedelmäisyyttä, josta tulee mieleen aprikoosi. Hyvin kevyt humaluus paljastuu murotaikinaisen ja miedosti kermatoffeisen maltaisuuden alta. kevyt tuoksu, joka on hyvin tasapainoinen.

Maussa  keskiasteisesti kuivattavaa katkeruutta, jossa greipin sävy. Metallisuus hieman rokottaa makua, mutta lämmetessä tämä hieman häipyy. Maltaisuus tuntuu myös keskivahvasti, vaikka yleisolemus onkin aika kevyt. Jälkimaussa mieto katkeruus ja kuivattava mieto paahde. Ihan mukavanoloinen tummasävyinen ale. 

Suomenlinnan Panimo Hoppe IPA, 6%

Tuoksussa karamellimallasta ja tuoretta greippiä. Pähkinää ja paahdettuja manteleita. Humalat aika piilossa ja mietona. Mallasrunko esillä eniten.

Maussa pähkinäinen maltaisuus ja mieto tummempi hedelmäisyys. Humala tulee greippisänä, eikä pure erityisen lujaa. Suutuntuma on muutoin sopiva. Hedelmäisyyttä jään kaipaamaan, mutta rungoltaan tämä on ihan mukava perinteisemmän brittityylinen ipa.

Coyet Alesta käytin kolmasosan ruoanlaittoon, kun tein kukkoa (siis broileria) alessa. Broilerin paistileikkeen lisäksi valmistuksessa käytin sipulia, valkosipulia ja tomaattia. Valkosipuli kannattaa ostaa isoina "yksikynsisinä", olen huomannut sen olevan paljon tuoreempaa kuin perus kynsien. Mausteseoksena oma sekoite: paprikarouhe, valko-, rose- ja mustapippuria, merisuolaa ja oliiviöljyä. Paisto pannulla, muhinta oluessa ja lopuksi hieman pekonikermaa sekaan. Hyvä tuli. Sivuun raikasta salaattia ja uuniperunaa. 

Maitokaupan kuningas – paras Vehnäolut

Tässä tulee seuraava tasitelu maitokauppaoluiden kuninkuudesta. Kesä tekee tuloaan, joten mikäs sen parempi oluttyyli kuin vehväolut. Tässä tapauksessa maistossa on maitokauppojen hyllyiltä vehnäoluita, jotka löytyvät kohtalaisen hyvin ympäri Suomea. Käytännössä valitsin lähes kaikki vehnäoluet, jotka täältä Espoon ruokakaupoista löysin.

Varmasti jokin varteenotettava vehnis saattoi jäädä hyllyyn, mutta näitä vois sitten maistella taas jatkoilla, tai muuten vaan kesän tullen. Muutaman yksilön olin päättänyt itse, mutta teillä lukijoilla oli tässäkin testissä sananvaltaa. Koitin parhaani mukaan metsästää suositellut oluet käsiini. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän saksalaistyylisiä Hefe-Weißbierejä ja belgialaistyylisiä witbierejä. Simoa jouduin metsäsatämään hieman enemmän ja se löytyikin aivan viime metreillä, jonka takia se ei päässyt ryhmäkuvaan (otettu jo aiemmin). Noh, tärkeintä on maku.

Maisteluperiaate oli hyväksi todettu kaksiosainen sokkomaistelu, jossa kaikki oluet maisteltiin kaksi kertaa – sokkona. Jälkimmäisellä kerralla oli suurempi painoarvo ja se määräsi lopullisen paremmuusjärjestyksen. Molemmilla maistelukerroilla pidin kaksi pidempää taukoa, jolloin neutraloin suuta.

Ryhmäkuva, miinus Simo.  

Sokko tarkoitti tässäkin tapauksessa sitä, että en tiennyt lainkaan mitä olutta laseihin oli kaadettu. Näin ennakkoluulot ei häirinnyt maistelua. Tässä julkaisussa te toki näette heti mistä oluesta on kysymys, sillä otsikot on lisätty jälkikäteen kunkin oluen kohdalle ennen julkaisua. Hintoihin en tälläkään kertaa puutu lainkaan, vaan tässä testissä ratkaisi ainoastaan tuoksu ja maku. Oluiden erät olivat oheisen listauksen mukaiset (parasta ennen muotoa kk/vv):

Laitilan Kukko Vehnä, 7/15
Kaiserdom Hefe-Weißbier, 11/15
Grafenwalder Vehnäolut, 12/15
Nokian Keisari Elowehnä, 9/15
Olvi Sandels Vehnäolut, 9/15
Saimaan Marsalkka Luomuvehnä, 09/15
Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat, 11/15
Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb, 1/16
Suomenlinnan Panimo Piper Wit, 7/15
Lervig White Dog, 10/15
Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut, 7/15


1. Laitilan Kukko Vehnä, 4,7%
Suomalainen, maltaina vehnä (60%), Pilsner ja Munich. Humalina Saaz ja Magnum. EBU 15.

T: Baananisuus on vahvaa/keskivahvaa, samoin neilikkaisuus. Tuoksussa jonkin verran sitruksisuutta. Runsas tuoksu. Ollaan tuoksun perusteella ihan hyvällä tasolla.

M: Suututnuma on kevyt ja kirkas. Hiilihapot melko korkealla. Maussa vehnäistä aavistuksen makeaa mausteisuutta ja kevyt sitruksisuus. Loppua kohden maku katoaa melko nopeasti. Ehkä vähän laihahko. Kaipaan pientä katkeruutta loppuun.

2. Olvi Sandels Vehnäolut, 4,7%
Suomalainen olut, EBU 14. Muu reseptiikka salaista tietoa.

T: Tässä on jotakin ylikypsää hedelmäisyyttä. Banaani on aika piilossa ja mausteisuuskin hieman hukassa. Yllättävästi hapanta hedelmää myös mukana. Tähän se ei ehkä niin sovi.

M: Banaani ja neilikka nousee maussa esille. Tuoksussakin löytynyttä kevyen hapanta käynyttä hedelmäisyyttä. Suutuntuma terävähkö ja kuohuva. Jälkimakuun jää miedon pistävä tuntu, mutta myös hyvää mausteisuutta. Jättää ristiriitaiset fiilikset. Hieman teennäisen ja esanssisen tuntuinen.

Kukko vs. Sandels

3. Nokian Keisari Elowehnä, 4,7%
Suomalainen, 50% vehnämallas ja 50% Pilsnermallas. Humalina Magnum ja Perle. EBU 14.

T: Tässä mausteisuuden ja banaanisuuden mukaan tulee myös ripaus humalaa. Muutenkin ollaan aika tasapainoisessa tuoksussa. Hentoa hiivaa, joka tuo hedelmäisyyttä ja viljaisuutta. Myös kukkaisuutta on aistittavissa. Tämä on melko hyvä.

M: Suutuntuma sameampi kuin edellisissä. Hiivaisuutta, banaania, kevyttä neilikkaisuutta ja ripaus greippiä. Jälkimaussa katkeruus kyydittää kevyttä makeutta. Saisi olla hieman voimakkaampi jälkimaku, mutta silti vaikuttaa oikein hyvältä.

4. Lervig White Dog, 4,7%
Norjalainen olut. Maltaina ohra ja vehnä. Humalina Saaz ja East Kent Golding. Mausteina korianteri ja curaçao.

T: Nyt on sitruksia ja humalaa. Tämän täytyy olla witbieriä. Kuivaa ruohoisuutta, runsaasti sitruunaa ja kevyt mausteisuus. Hiivakin tuntuu taustalla, tosin aika vähän. Laadukkaan oloinen tuoksu ja melko runsas.

M: Jep, Witbier. Kevyt hiivaisuus, humalaa, joka on ruohoista, ja sitruksisuus ovat hyvin esillä. Sitruuna ei ole maussa niin voimakasta kuin tuoksussa. Suutuntuma kuohkea ja runsas. Jälkimakuun humala kuivattaa hieman ja jättää nahkean tuntuman. Tuoksun kaltainen runsaus kuitenkin puuttuu mausta, joka hieman lässähtää loppua kohden.

Keisari vs. White Dog

5. Kaiserdom Hefe-Weißbier, 4,7%
Saksalainen vehnäolut, jossa ohramallasta, vehnämallasta, humalaa ja humalauutetta.

T: Pölyinen ja mieto. Esanssinen vaisu hedelmäisyys. Maltaisuuskin tulee melko selvästi, mutta vetisen oloisena. Tämä ei sytytä tuoksultaan juuri lainkaan. Ei huono, mutta jotenkin mitäänsanomaton.

M: Maku on valitettavasti samoilla linjoilla. Vetinen yleisolemus. Alussa tulee mietoa mausteisuutta ja banaania, mutta vaisusti. Tuntuu kuin olisi vedellä lantrattu. Ei millään tavalla erikoinen, vaan pliisuhko ja mieto vehnis.

6. Grafenwalder Vehnäolut, 4,5%
Saksalainen olut, jossa vehnä- ja ohramallasta. Humalauutetta. Lidlin vehnäolut.

T: Tässä vehnän olemus on vahvempaa. Hedelmäistä mausteisuutta, jossa makeaa maltaista banaanisuutta. Tuoksu on aika tasapainoinen ja sopivan voimakas. Maustepippurisuutta ilmestyy lasiajan jälkeen.

M: Maussa ei olla aivan tuoksun linjoilla. Alkusuutuntuma lupailee hyvää, mutta loppua kohden paketti vetistyy. Tuo pientä nahkeutta suuhun. Mausta kuitenkin löytyy maustepippuria, päärynää ja mietoa hiivaisuutta. Ihan hyvä, mutta jotenkin jättää kylmäksi.

Grafenwalder vs. Kaiserdom

7. Saimaan Marsalkka Luomuvehnä, 4,6%
Suomalainen olut, maltaina Pilsner ja vehnä (luomu). Humalina Magnum ja Saaz. EBU 20.

T: Viitoseen ja kuutoseen verrattuna huomattavasti voimakkaampi. Pistelevämpää pippurisuutta ja terävämpää hiivaa. Banaani selkeästi esillä, samoin myös sopivasti neilikkaisuutta. Hyvä tuoksu. Pieni off-note jota en keksi.

M: Makukin on erilainen edellisiin verrattuna. Kuivempi kuin edelliset. Hieman kuin humalaa olisi reilummin, mutta ei kovin tuoreena. Tuoksun perusteella odotti makeampaa profiilia. Suutuntuma on rapea ja kuiva. Selkeästi kuivin. Alkuun enemmän mausteisuutta, joka loppua kohden muuttuu kuivemmaksi, humalaisemmaksi ja valkopippuriseksi. Loppuun jää etäisesti katajainen aromikkuus.

8. Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat, 4,7%
Suomalainen olut, Pilsner- ja vehnämaltaat. Humalina Cascade- ja Columbus. Mausteina pomeranssi, korianteri ja Curaçao. EBU 15.

T: Edelliseen (seiskaan) verrattuna runsaampi, aromikkaampi ja mausteisempi. Trooppisempaa makeaa hedelmää. Humala ei tässä oikein erotu, sen sijaan jokin kukkainen yrttisyys tuoksuu. Vähän tulee witbierin kaltainen mausteisuus (korianteri) ja pomeranssi. Myös sitruunaisempi.

M: Maussa makea hedelmäisyys ja mausteisuus ei ole niin voimakasta kuin tuoksussa. Suutuntuma on raikas ja kirpsakka, mutta hiilihapot on aavistuksen matalalla. Hieman pehmeämpi edellisiin verrattuna. Hiiva löytyy, samoin korianteri ja sitruuna. Jälkimaussa hiivan kera löytyy kuivattavaa humalaa. Aika tasapainoinen ja hyvä ja hieman tummemman sävyinen (ei niin raikas).

Marsalkka vs. Belgian Wheat

9. Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb, 4,6%
Saksalainen olut.

T: Ahh... Näin alkuun tuntuu aika hyvältä. Miedosti hiivaa, reippaasti banaania ja neilikkaa. Tämä on melko oikeaoppinen Hefe-tuoksu. Aavistus metallisuutta on ainut pieni miinus, mutta sekin häviää ajan mittaan.

M: Hyvä, mutta ei yllä tuoksun tasolle. Banaania, neilikkaa, hedelmäpurukumia (hubba bubba) ja hiivaa. Kaikkea on aika tasapainoisesti, mutta loppua kohden tämänkin suutuntuma hieman lässähtää ja vetistyy. Ei paljoa, mutta hieman.

10. Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut, 4,5%
Rungossa vehnä-, pils- ja alemaltaat. Humalina Saaz ja Cascade.

T: Simamaista makeutta, banaania, neilikkaa ja mallasta. Tuoksu on kohtalaisen runsas ja houkutteleva. Sitruksinen silaus tuo mausteisen makeuden päälle kivaa raikkautta. Hyvä tuoksu.

M: Mausta löytyy tuoksun vihjailemia aromeja. Banaani, neilikka ja hiiva on hyvässä tasapainossa. Sitruksisuus tuo raikkautta ja makua viimeistelee kepeähkö humaluus. Tämä on aika hyvä. Tästä tulee fiilis "once you pop, cant stop". Pikkasen kun saisi lisää hiivaisuutta...

Paulaner vs. Simo

11. Suomenlinnan Panimo Piper Wit, 4,7%
Suomalainen olut. Ohramallasta, vehnää ja kauraa. Mausteina korianteri, pomeranssi ja appelsiini.

T: Huh. Tiukka sitruksisuus ja pistävä mausteisuus. Nyt on ainakin hyvin witbiermäinen tuoksu. Hiilihappoisen oloinen jo tuoksussaan. Raikas kuin mikä. Aika hyvä itse asiassa. Sitruunaisuus on mukavan tuoretta ja mausteisuus sopusuhdassa.

M: Maussa sitruuna ja appelsiini selkeästi esillä. Korianteria, ripaus neilikkaa ja kukkaisuutta. Witbier. Kirpeän hiilihappoinen. Ehkä hieman liiankin hiilihappoinen. Ennen jälkimakua hiiva pilkahtaa mukavasti. Maussa tulee appelsiinisia vivahteita. Maukas olut.

Paulaner vs. Piper Wit

Maitokaupan Vehnä-kuninkuustaiston sijoitukset:

1. Nokian Keisari Elowehnä
2. Paulaner Hefe-Weißbier Naturtrüb
3. Pyynikin Käsityöläispanimo Simo Vehnäolut
4. Suomenlinnan Panimo Piper Wit
5. Saimaan Brewer's Special Belgian Wheat
6. Saimaan Marsalkka Luomuvehnä
7. Laitilan Kukko Vehnä
8. Lervig White Dog
9. Olvi Sandels Vehnäolut
10. Grafenwalder Vehnäolut
11. Kaiserdom Hefe-Weißbier

Lervig ja Piper Wit olivat näistä selvästi sitruunaisimpia. Laitila, Elowehnä, Paulaner, Simo ja Grafenwalder edusti minusta sitä perinteistä saksalaistyylistä vehnäolutta. Olvi oli hieman esanssisempi ja makeampi. Marsalkan oluet erottuivat joukosta ollen hieman kuivempia. Marsalkassa oli kuivemman humalaisempi tuntuma ja Brewers specialissa hyvin mausteinen ja kukkaisen hedelmäinen (pomeranssinen) aromikkuus. Näistä kahdesta oli kyllä vaikea päättää kumpi on parempi.

Tämä taistelu oli vaikeampi maistelijalle kuin edellinen. Melko tasaista sakkia, mutta kyllä sieltä ne parhaiten maistuvat erottui. Monia näistä vaivasi tietynlainen vetisyys, mutta onneksi ei liikaa. Väitän että meiltä löytyy maitokaupasta melko hyviä vehnäisiä kesäjanon sammuttajia.

Maitokaupan IPA/APA -taistelun tulokset löytyvät seuraavien linkkien takaa:
Maitokaupan kuningas – paras IPA/APA
Nelikko joka haastaa kuninkaan – pyynnöstä IPA/APA kuningastaistelun jatkot