Viime raportissa kerroin pääpiirteittäin Cinderellan vierailun tunnelmista, mutta tarkoituksella jätin muutaman Balvenien pois, koska ajattelin näiden vaativan oman tilansa. Cinderellan viskibaarissa oli kohtalainen valikoima Balvenien viskejä ja vieläpä sellaisia useampi, jota en ole vielä maistanut. Jännä sinänsä, yksikään Balvenie ei vielä tähän mennessä ole vavisuttanut maata allani, mutta silti joka kerta kun nään uuden Balvenien mitä en ole maistanut, on pakko maistaa sitä. Miksiköhän? Myönnetään, että esim. pullot, etiketit ja pakkaus ovat minusta ensiluokkaisia ja houkuttelevia, joten voisiko sekin jo hieman harhauttaa? En tiedä, mutta onhan nämä yleensä olleen ihan hyviä, mutta monesti niistä on puuttunut se viimeinen silaus.
Balvenieltahan löytyy vaikka minkälaista erilaista tuunausta, on mm. Peated Cask, Caribbean Cask, Golden Cask, Roasted Malt, Sherry Oak, Port Wood, Islay Cask... jne, mutta siltikin minulle on ollut hieman vaikea päästä niiden vivahteisiin kiinni. Onhan se hyvä asia, että tislaamon tunnusmerkit löytyy sen viskeistä, mutta toisaalta onko järkeä ostaa muutama erilainen Balvenie kaappiin, jos kerta ei niistä löydä mitään eroa. No, ei tämä ihan niin yksinkertaista ole, kyllä niissä eroja on, mutta ehkä tämän tislaamon kohdalla minulla on ollut hieman hankaluuksia löytää niitä. Ja lisäksi, minusta monen mukana on tullut sitä palasaippuaa...
Riittää avautumiset, paraskin puhuja olen pullojen hankkimisen järkevyydestä, sillä tälläkin hetkellä kaapista löytyy ainakin neljä erilaista Balvenieta. Mutta se ulkonäkö... ;). Balveniella ei kovin huonosti ole viime aikoina mennyt, nimittäin pelkästään vuonna 2012 se myi 2,7 miljoonaa pulloa viskiä, eli enemmän kuin esim. Laphroaig. Vuodesta 2010 kasvua myyntimääriin on tullut 22%. Se on ihan hyvin se. Tänä vuonna, oli tarkoitus tislata 6,4 miljoonaa litraa alkoholia, joka olisi kaikkien aikojen ennätys tislaamolle. En tiedä toteutuiko, kuulemme varmaan siitä myöhemmin. Ei uskoisi, mutta suurin osa tislaamon käyttämistä tynnyreistä on bourbontynnyreitä (80%) ja vain loput n. 20% sherrytynnyreitä. Kuinkahan iso osa tästä 6,4 miljoonasta litrasta on DoubleWoodia?
Tätä kirjoittaessa lasissa majailee Cinderellallakin maisteltu Balvenie 17yo Peated Cask. Hieman tarkistutan miltä tuntuu näin kotona sama viski. Hieman voitaisiin tähän avata näitä viskejä ennen nootteja. Viskit kävi lasissa kolmen seteissä, eli maistelussa oli kolme viskiä samaan aikaan.
|
Asetelma ensimmäiselle kolmikolle |
Ensimmäisen trion ensimmäinen viski oli 16yo Triple Cask. Tämä kuuluu sarjaan, joka lanseerattiin varta vasten ns. Duty free -markkinoille tänä keväänä (2013). Se olikin ensimmäinen kokonaan näille markkinoille suunnattu sarja Balvenielta. Sarjaan kuuluu 12yo, 16yo ja 25yo. Näistä olen nyt maistanut 25yo ja 16yo, eli vielä jää uupumaan 12yo. Viski on vatattu kolmesta eri tynnyrityypistä, first fill bourbon-, re-fill bourbon- ja sherry cask -tynnyreistä. Nokkela saattoi tämän arvata nimestäkin.
Toisena viskinä ensimmäisessä triossa oli lasissa 17yo Peated Cask. Sama siis kuin nyt kirjoitushetkellä. Eipä nootin tuosta miksikään muuttuneet, löysin jopa vähemmän savua/nokea, kuin alunperin. Vuonna 2001 Balvenie julkaisi ensimmäisen vuosittain lanseerattavan 17yo version. Tuolloin lanseerattu Balvenie 17yo Islay Cask oli viskiä, jota oli viimeistelty 6kk tynnyreissä, joissa aiemmin oli ollut Islayn viskiä. Myöhemmin Scotch Whisky Association päätti, ettei etiketeissä/paketeissa saa mainita tuotantoaluetta, jolla viskiä ei ole tuotettu.
Melkein kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 2010, sai syntynsä tämä Peated Cask, joka kehitettiin niin, että tislaamomestari David Stewart kehitti ensin vahvasti turpeistetun Balvenien. Tähän Balvenieen turpeistettiin Balvenien omassa mallastamossa maltaat lähelle Islayn saarella toimivan Port Ellenin maltaiden turpeisuutta. Tämä raskaasti turpeistettu Balvenie tynnyröitiin tietyksi määräajaksi, jonka jälkeen tynnyrit tyhjennettiin ja niissä viimeisteltiin noin puolen vuoden ajan Balvenieta, jota oltiin kypsytetty ensin 17-vuoden ajan ex-bourbontynnyreissä. Tämän jälkeen nämä vahvasti tyrpeistetun Balvenien marinoimien tynnyreiden sisältö (jossa siis oli vain viimeistelty viskiä) sekoitettiin toiseen erään viskiä, jota oli myös kypsytetty 17 vuotta ex-bourbontynnyreissä, mutta viimeistely olikin tapahtunut new American oak -tynnyreissä 6kk. Ja näin lopulta saatiin tämä Balvenie 17yo Peated Cask. Tämä prosessi selittääkin sen, miksi viski on niin miedon turpeinen, sillä eihän siitä ole kuin 60% käynyt noin puolen vuoden ajan marinoiduissa tynnyreissä ja loput 40% tulee erästä, jota viimeisteltiin uudessa tammessa. Huomattavaa on, että tämä maistamani versio oli 48.7% versio, eli se on myös kylmäsuodattamaton. Tästä on (on ollut) saatavilla myös 43% versio.
Kolmantena viskinä ensimmäisessä satsissa oli Balvenien 30yo. Tämä viski on kypsytykseltään hieman perinteisempi, mutta iältään ylempää kastia. Thirty on sekoitus amerikkalaisissa tammitynnyreissä- ja sherrytynnyreissä kypsytettyä viskiä. Se lanseerattiin vuonna 2004 juhlistamaan David Stewartin 30-vuotis taivalta tislaamossa.
|
Ensimmäinen trio |
The Balvenie 16yo Triple Cask, 40%
T: balvenien tunnusomaista hunajaista maltaisuutta. Maltaisuus on voimakasta, hieman pölyistä ja makean vivahteinen. Vihreää ja keltaista tuoretta omenaa, ripaus tammea ja pähkinää.
M: pehmeän hunajainen ja maltainen. Hieman kukkaista saippuaa ja vaniljaa. Hunajainen ja jopa hieman pippurinen suutuntuma puuduttaa ja kihelmöi suuta. Aika perus kamaa. Hyvin tyypillinen Balvenie ja tästä puuttuu 25yo Triple Caskin syvyyttä ja tasapainoa.
The Balvenie 17yo Peated Cask, 48,7%
T: Selkeä palaneen kuivan puun tuntu. Muutoin löytyy myös kukkaista ja hunajaista maltaisuutta hieman pölyisenä, miedosti pistävää saippuan kaltaista tuntua (joka kyllä peittyy hyvin ajan myötä) ja omenaa. Savu, tai pitemminkin noki peittyy tammen, maltaisuuden ja hedelmäisyyden alle.
M: lämmittävää maltaisuutta, hunajaista makeutta ja pistävää teräväisyyttä. Noki tulee mukaan vasta alun jälkeen ja silloinkin hyvin maltillisena. Nämä Balveniet ovat kyllä niin läheisiä toisilleen, että on vaikea erottaa ne. Tässäkin aavistus kukkaista laventelia. Jälkimaussa jää pehmeä hunajaisuus, vaniljaisuus ja hieman öljyinen/vahamainen suutuntuma. Jälkimaku tekee tästä mielestäni keskivertoa Balvenieta paremman. Huomattavissa on uusien tammitynnyreiden käyttö makeana vaniljaisuutena.
The Balvenie Thirty, 30yo, 47,3%
T: nyt tulee hunajan ja maltaan lisäksi jo vanhentaviakin komponentteja. Nahkaa, mokkaa ja viikunaa. Huomattavasti enemmän sherryvaikutteita. Syvempi kuin edelliset. Samaa kukkaisuuttakin on havaittavissa mietona. Tammea ja vaniljaa. Muskottipähkinää häivähdys.
M: pehmeä alku ja hetimiten alkaa sherry tekeen tehtäviään. Mokkaista nahkaa ja vahamaista hunajaa. Suutuntuma on kuivempi kuin edellisissä. Pähkinää, vaniljaa, mehiläisvahaa, punaista viinimarjaa ja mallasta. Jälkumaku pitempi ja kuivempi.
Seuraavan trion viskeihin kuului Balvenien TUN 1401 batch 4 ja batch 7. Tämä suosittu viski sai alkunsa vuonna 2010. Tästä on meneillään jo yhdeksäs erä, joka kertoo myös suosiosta josta se nauttii. Tämä viimeisin erä oli USA:n markkinoille suunnattu, kuten erät 3 ja 6. Itse en näitä ole ennen tätä maistelua maistanut kuin yhtä, jonka erämerkintä taisi olla 5. Ensimmäinen erä vuonna 2010 oli saatavilla ainoastaan itse tislaamolta. Viski on vattaus mestari David Stewartin valikoimia tynnyreitä, joiden sisältö pumpataan varasto 24:ssä sijaitsevaan nyt jo kuuluisaan tammesta tehtyyn sammioon, jossa viskin annetaan sekoittua tietyn määräajan, yleensä noin 3kk.
Nämä batch 4 ja 7 ovat molemmat lanseerattu travel retail -markkinoille. Batch 4 julkaistiin kesällä 2012 ja se on vattaus seitsemästä ex-bourbon tynnyristä (vuosilta 1966, 1972, 1974, 1975, 1978, 1980 ja 1990) ja kolmesta sherrytynnyristä (vuosilta 1970, 1971 ja 1973). Tynnyrien numerot näkyy kuvissa. Tämän neljännen erän annettiin sekoittua neljä kuukautta ennen pullotusta ja pulloja siitä tuli 2500 kpl.
Batch 7 julkaistiin tammikuussa 2013 ja se on sekoitus yhdeksästä ex-bourbon tynnyristä ja kahdesta sherrytynnyristä (vuosikertoja ei tiedossa). Tynnyrien numerot nähtävillä kuvasta.
Batch 10 on suunniteltu julkistettavan maaliskuussa 2014 ja se tulee myös travel retail -markkinoille. On myös olemassa Tun 1858 jota on käytetty Taiwanin markkinoille lanseerattaviin pullotuksiin.
Voit tutustua batch 3:n vattaukseen
tästä linkistä (YouTube).
Kolmas ja viimeinen Balvenie toisesta triosta oli vuosikertaviskiä vuodelta 1978. Balvenie lanseerasi ensimmäisen virallisen viskinsä vuonna 1973, joten kaukana alkutekiöistä ei olla. Viski on tislattu 11. maaliskuuta 1978, tynnyröity tynnyriin #2705 ja pullotettu 12. helmikuuta 2009. Tätä tynnyrivahvuista vuosikertaa saatiin vain 176 pulloa.
|
Toinen trio |
The Balvenie TUN 1401 Batch 4, 50,4%
|
Batch 4 |
T: erikoinen vivahde aprikoosia ja appelsiini marmeladia, hieman kukkaista neilikkaa, viljaista hunajaa ja etenkin mehiläisvaha kynttilää. Oikein hyvä tuoksu. Pieni vivahde myös kermatoffeeta ja pähkinää.
M: voimakas maltaisuus, pistävää pähkinää ja mehiläisvahaa. Jälkeen tulee pehmeää voitelevaa hunajaa ja mallastettua ohraa. Vaniljaa, viikunaa, tammea ja neilikkaa. Hyvä ja pitkä jälkimaku.
The Balvenie TUN 1401 Batch 7, 49,2%
|
Batch 7 |
T: muistuttaa enemmän perus balvenieta, mutta hieman mausteisempi ja syvempi. Vaniljaa, viikunaa, taatelia ja hunajaa. Hieman mokkaista saippuaa. Maltaisuutta riittää.
M: hieman kirpeämpi kuin edellinen TUN. Enemmän sitrusta ja hedelmäistä päärynää. Jälkimaussa mokkaa ja ripaus kaakaota ja taas sitä maltaista hunajaa. Hyvää, muttei niin hyvää kuin batch 4.
The Balvenie Vintage Cask 1978, 53,4%
T: hentoa kaakaota ja aromista sikaria. Hunajaa, taatelia ja omenaa. Lisäksi vaniljaa, mokkaa, maltaisuutta ja vähäisin määrin kukkaisuutta. Maltaisuus tulee juvin esille ja myös vivahde lakritsia.
M: vahva alku. Pippurista mallasta, hieman lääkemäistä kukkaisuutta, hunajaa, omenaa ja rommia. Kukkaisuus on rommitynniristä. Balvenie on tästäkin tunnistettavissa. Syvä ja pitkä. Ei kuitenkaan mikään tajunnan räjäyttävä, vaan keskivertoa parempi.
* * * * * * * * * *
Kaikista paistoi hyvin Balvenie läpi, joka on tietenkin ihan hyvä asia, mutta kaikki olivat sellaisia ihan hyviä lukuunottamatta 30yo, Tun1401 batch 4 ja 1978, jotka vetivät pisimmän korren, ollen täyteläisiä ja syviä makumaaialtaan. Nostan myös Peated Caskin esille, sillä siinä oli oikeastaan onnistuttu tuomaan molempien viimeistelyjen osia esiin, joskin hieman tasapainottomasti. Alkuun tuli vaimeaa turvetta ja lopussa uutta tammea. Muuta olivat aika keskierto suorittajia, ei pahoja, muttei myöskään elämyksiä.
|
David Stewart ja Tun1401 |