31 elokuuta 2015

Alkosta ja travel retail -myynnistä: Auchentoshan Three Wood & Solera

Tarkasteluun kaksi lowland-viskiä, jotka tulee Auchentoshanin tislaamolta. Kyseinen tislaamo on Skotlannin ainoa, joka tislaa koko tuotantonsa kolmeen kertaan (triple distilled) tutumman kahden sijaan. Kolmen tislauksen jälkeen tisleen vahvuus on jo yli 80% alkoholia. Voisi olla mielenkiintoista maistaa new makea.

Tällä hetkellä tislaamon perusvalikoimaan kuuluu viisi pullotetta – American Oak, Three Wood, sekä 12-, 18- ja 21-vuotiaat. Näiden lisäksi on travel retail -sarja, joka avitti Auchentoshanin myyntiä melko lailla – Springwood, Heartwood, 14yo Cooper's Reserve, Silver Oak ja otsikon Solera. Jottei homma olisi niin yksinkertaista, löytyy vielä iso läjä rajoitetun erän julkaisuja, kuten eri vuosikertoja ja Valinch.

perusvalikoima
Travel retail valikoima
Nyt keskitytään kuitenkin perusvalikoiman Three Woodiin ja matkustusmyynnin Soleraan. Ensimmäinen näistä on melko laajasti olluit saatavilla jo hyvän aikaa. Three Wood on tällä hetkellä Alkon tilausvalikoimissa hintaan 65,40€. Nettikaupoista tätä saa noin 45-50€ hintaan. Kyseinen viski on kypsytetty alkuun ex-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen se käy vielä oloroso- ja pedro ximenez -sherrytynnyrikypsytykset.

Auchentoshan Solera on puolestaan jopa hieman harvinaisempi pullote. Se ei komeile jokaisen lentokentän, tai laivan jyllyillä ja hintakin on yleensä ollut aika suolainen ikämerkinnättömäksi viskiksi. Muutamia kertoja olen tähän törmännyt ruotsin- ja tallinnanlaivoilla, mutta yli 110€ hinta on pitänyt huolen, että pullo on jäänyt hyllyyn. Toki asiaan vaikutti myös se, etten ollut maistanut viskiä aiemmin.

Tämän pullon löysin Silja Symphonilta elokuun puolivälissä ja sen hinta oli alennettu houkuttelevaan 79€. Kysyin laivamyymälän henkilökunnalta maistiaisia ja maiston jälken totesin hinta/laatu-suhteen erittäin hyväksi. Auchentoshan Solera on nimetty sherryn kypsytystavan mukaan, mutta ei ole itse kypsytetty solera menetelmällä, vaan alkukypsytyksensä jälkeen tämä on viimeistelty PX sherrytynnyreissä. Alkoholipitoisuus 48%, mutta harmillisesti tuotteesta löytyy myös keinoväritystä, E150.



Auchentoshan Three Wood, 43% (2014)

Tuoksu appelsiinisen suklainen ja miedon mineraalisen sherryinen. Selkeää makeutta sherrystä, mutta ei nahkaista ja kuivaa, vaan ennemminkin makeaa ja hedelmäistä. Nuorempaa olemusta tulee hunajaisen maltaisuuden myötä.

Maku alkaa rauhallisen maltaisena ja hunajaisena. Appelsiinit ja suklaa tulee perässä. Suutuntuma on puolikuiva ja liukas. Ei kihelmöi, vaan voimistuu rauhallisesti. Veden kanssa kannattaa edetä varoen. Jälkimaussa tulee selkeitä oloroso-sherryn piirteitä, nahkaisuutta ja kuivaa hedelmäisyyttä, ei kumia.


Three Wood
Auchentoshan Solera, 48%

Tuoksu voimakkaan sherryinen, hieman kirpeä ja mausteinen. Samaa appelsiinisuutta kuin edellisessä, mutta miedommin. Nahkaisia ja suklaisia piirteitä. Hieman iäkkäämpää sherryaromikkuutta. Lupailee paljon.

Maussa on paljon enemmän intensiiviyttä kuin edellisessä. Kuivaa hedelmää, jossa miedosti raikastakin hedelmää seassa, nahkaisuutta, suklaata ja luumukiisseliä. Sherryisyys tuntuu jo hieman iäkkäämmältä kuin edellisessä, mutta punaviinimarjaisuus tuo myös nuorempaa maun tuntua. Hunajainen suklaisuus viimeistelee jälkimaussa. Tämä on aika hyvä NAS, etenkin alle 80€ hinnalla.


Solera

28 elokuuta 2015

Alkosta: Hiisi Humulus Lupus tupla-IPA

Ruokalassa on juuri valittu viikon olut ja se sattui sopivasti olemaan juuri maistamani Hiisin Humulus Lupus. Jyväskyläläisen pienpanimon imago on astetta hienompi, kuten jo kotisivutkin vihjailevat. Pulloissa komeilee tyylikkäät etiketit. Nimet puhuvat puolestaan: Rakki, Raivoava Rakki ja nyt vihainen susi? Siis otsikon Humulus Lupus.

Humulus Lupus tarkoittaa latinaksi humalaa ja Canis Lupus sutta. Siksi ehkä tämän pullon hienosta etiketistä löytyy pari sutta. Samoin löytyi myös edellisestä versiosta Humulus Lupusta, jota oli tarjolla taannoin Helsinki Beer Festivaleilla ja olutravintoloissa. Nyt olutta on saatavilla valikoiduista Alkoista tilausvalikoiman kautta. 

Turhaan humalaa ei nimeen ole tuotu, sillä onhan kyseessä double IPA. Raivoavasta Rakista on resepti tuplattu (huhuu, ootko tuplannu annoksen?.... sori, oli pakko) ja Alkon mukaan katkerot 62,2 EBU. Ensimmäisessä versiossa maltaina oli käytetty 95% Pale Ale -mallasta ja lähes 90 EBU katkeruus repäistiin Magnum- ja Simcoe-humalilla. Aromi- ja kuivahumaloinnista vastasi Amarillo, Simcoe ja Cascade. Tässä uusimmassa keitossa on käytetty aika lailla samaa reseptiikkaa, mitä nyt humalapuolelta on Magnumin sijaan käytetty Herkulesta humalien saatavuuden johdosta.

Yksin olutta ei tarvinnut kotiterassilla juoda, kun Tiku (tai Taku) ilmestyi piha-aidalle tonnin seteli -ilme päällä useaksi minuutiksi kadehtien lasissa majailevaa olutta.



Hiisi Humulus Lupus, 9% (2015)

Tuoksussa tuoretta vihreää mausteista humalaa. Nuoren kuusen havuisuutta, mietoa pihkaa ja runsaasti keksistä maltaisuutta. Kirpeää hedelmäisyyttä. Selkeästi tuhti tuoksu, niin kuin dipalta saattoi odottaa.

Maussa maltaisuus ja humaluus on mukavan sopusuhdassa. Humala ei kuivata ja puraise kieltä kokonaan pois, vaan päästää maltaisen rungon maukkaan puolen esiin – keksiä, pähkinää ja mantelikakkua. Taustalla velloo hedelmäistä humalaa. Jälkimakuun jää keskiasteisesti katkeruutta ja greippistä hedelmää. Kohtuu hyvin juotavissakin. Ei pöllöm... sudempi. 


27 elokuuta 2015

Suomenlinnan Panimo

Loman viimeisellä viikolla lähdettiin perheen kera vuosittaiseen Suomenlinnan käynnille. Vaikka Suomenlinnassa on tullut käytyä todella monta kertaa, en aiemmin ole käynyt siellä sijaitsevassa panimossa. Siispä kotimaanmatkailun tämän kesän kenties viimeinen aurinkoinen retki ja lyhyt tutustuminen Suomenlinnan Panimoon. 
"Panimotoiminta kuuluu vahvana osana Suomenlinnan perinteeseen. Kun ensimmäiset ruotuarmeijan sotilaat saapuivat Suomenlinnaan rakennustöihin 1700-luvulla, toivat he mukanaan myös ensimmäiset oluttynnyrit. Kuuluihan olut tuolloin päivittäiseen ravitsemukseen. Suomenlinna kasvoi vilkkaaksi linnoituskaupungiksi, jossa panimo- ja ravintolatoiminta kukoistivat". –lainaus Suomenlinnan panimon kotisivuilta 
Suomenlinnan Panimo perustettiin vuonna 1995 ja ensimmäiset oluet uudella panimolla valmistettiin 1997. Itsehän en edes silloin ollut vielä päässyt hyvän oluen makuun. Panimo sijaitsee Suomenlinnan Ison Mustasaaren päälaiturin välittömässä läheisyydessä, saaren pohjoisrannalla. Paikalle pääsee siis vain vesiteitse, mikäli ei satu olemaan viranomainen. Kyltti rakennuksessa vihjaa paikalle, jossa toimii panimon lisäksi Suomenlinnan Panimoravintola. Vuonna 2013 panimo sai toiset tuotantotilat Vantaan Nikinmäestä.




Suomenlinnan Panimoravintolalla oli vielä kesäterassi avoinna, joten mikäs parempi, kuin nauttia muutama olut kesäisessä säässä. Terassin baarista sai myös 20cl annoksia. Vaimokin sai kostuttaa kurkkuunsa, kun kaapista löytyi paria erilaista panimon siideriä. Hanatuotteista oli osa loppu (kuulemma ollut kova menekki), mutta onneksi oli vielä muutamaa jäljellä. Hätähän ei ole suuri, sillä panimon oluita saa jo isosta osasta suuria markettejakin ja Alkon listoilta löytyy tällä hetkellä kahta panimon tuotetta – Svartön Vehnä (4,19€) ja Hoppe IPA (4,37€). Maitokauppaoluet ovat siinä 3,8€ pintaan suurin osa. 

Panimon terassilla maistoin hanasta Suomenlinnan Panimon Saison la Fleur de l’Ile, 5,5%, joka tuntui nyt vehnäisen mausteiselta, lievän happamalta ja miedosti katkeralta. Belgihiivaisuuttakin löytyy, vaikkei kovin paljoa. Hyvin matalasti hiilihappoja, jopa flätin oloista, ei ehkä kuulu asiaan. Silti ihan mukavan nautittava saison. Tätä oli tarjolla myös SOPP2015-tapahtumassa. 

Toiseksi olueksi valikoin hanasta Suomenlinnan Panimo Höpken Pils, 4,2%, jonka tuoksu oli kevyt ja raikas sitruunaisine aromineen. Hyvin raikkaan oloinen pils maultaankin, jossa hieman nahkeaa hedelmäisyyttä jälkimaussa. Maltaisuus hieman pisteli suutuntumassa ja kevyttä humalaa tuli loppua kohden.


Saison
Pils
Nämä jäivät tällä kertaa ainoiksi annoksiksi, sillä saarta oli vielä reilusti tutkittavana. Kotimatkalla ostin kuitenkin Kampin K-Supermarketista panimon Coyet Alen, joka on saanut nimensä soturin nimeltä Henrik Gideon Coyetin (1725-1774) mukaan. Tämän lisäksi koukkaus Arkadian kautta ja kassiin Hoppe IPA.



Suomenlinnan Panimo Coyet Ale, 4,5%

Tuoksussa miedosti mukavaa tuoretta hedelmäisyyttä, josta tulee mieleen aprikoosi. Hyvin kevyt humaluus paljastuu murotaikinaisen ja miedosti kermatoffeisen maltaisuuden alta. kevyt tuoksu, joka on hyvin tasapainoinen.

Maussa  keskiasteisesti kuivattavaa katkeruutta, jossa greipin sävy. Metallisuus hieman rokottaa makua, mutta lämmetessä tämä hieman häipyy. Maltaisuus tuntuu myös keskivahvasti, vaikka yleisolemus onkin aika kevyt. Jälkimaussa mieto katkeruus ja kuivattava mieto paahde. Ihan mukavanoloinen tummasävyinen ale. 



Suomenlinnan Panimo Hoppe IPA, 6%

Tuoksussa karamellimallasta ja tuoretta greippiä. Pähkinää ja paahdettuja manteleita. Humalat aika piilossa ja mietona. Mallasrunko esillä eniten.

Maussa pähkinäinen maltaisuus ja mieto tummempi hedelmäisyys. Humala tulee greippisänä, eikä pure erityisen lujaa. Suutuntuma on muutoin sopiva. Hedelmäisyyttä jään kaipaamaan, mutta rungoltaan tämä on ihan mukava perinteisemmän brittityylinen ipa.



Coyet Alesta käytin kolmasosan ruoanlaittoon, kun tein kukkoa (siis broileria) alessa. Broilerin paistileikkeen lisäksi valmistuksessa käytin sipulia, valkosipulia ja tomaattia. Valkosipuli kannattaa ostaa isoina "yksikynsisinä", olen huomannut sen olevan paljon tuoreempaa kuin perus kynsien. Mausteseoksena oma sekoite: paprikarouhe, valko-, rose- ja mustapippuria, merisuolaa ja oliiviöljyä. Paisto pannulla, muhinta oluessa ja lopuksi hieman pekonikermaa sekaan. Hyvä tuli. Sivuun raikasta salaattia ja uuniperunaa. 



26 elokuuta 2015

Elements of Islay Lg3 – tynnyrivahva kliininen Lagavulin

Lagavulin 16-vuotias on aika monen viskinautiskelijan suosikkiviski ja 12-vuotias puolestaan allekirjoittaneen suosikkeja. Makeampaan nälkään löytyy Distillers Edition, joka myöskin lukeutuu omiin lemppareihini – ainakin DE-sarjalaisten parhautta. Taannoin maistoin Lagavulinin 21-, 25-, ja jopa 30-vuitiasta, jotka kaikki olivat herkkuja. Onko kyseisellä tislaamolla huonoja viskejä lainkaan?

Lagavulinilla ei ylipäänsä rönsyillä pullotteiden määrällä, sillä yllä tulikin jo mainittua lähes kaikki OB:t. Aika hyvin on siis onnistuttu, kun miettii, että kaikki nämä viskit nauttivat positiivisesta maineesta. Indie puolella (yksityiset pullottajat) ei tämän tislaamon kohdalla kärsitä myöskään runsaudenpulasta. Speciality Drinks ltd:tä löytyy kuitenkin sarja nimeltään Elements of Islay, josta Lagavulinin tynnyrivahvoja pullotteita löytyy useampi versio. Eihän sitä tislaamoa tosin etiketissä mainita, mutta...

Elements of Islay -sarja sai alkunsa vuonna 2009, kun The Whisky Exchange (Speciality Drinks) julkaisi kolme ensimmäistä pullotetta – Ar1, Cl1 ja Lp1. Sarjan ilmeenä on laboratoriotyyliset 50cl pullot, jonka kliinisessä etiketissä komeilee tislaamoa kuvastava kirjainsymbooli ja batch-numero. Kaikki sarjan viskit ovat joko single cask -pullotteita, tai 5–20 tynnyrin vattauksia ja luonnollisesti pullotettu tynnyrivahvoina, kylmäsuodattamattomina ja värjäämättöminä. Ikämerkintää ei myöskään käytetä.

Tällä hetkellä Lg:n kohdalla mennään jo viidennessä julkaisussa, mutta maistoon otin kaapista löytyvän batch kolmosen, joka tuli markkinoille vuonna 2011. Kyseinen viski löytyi ruotsinlaivalta pari vuotta takaperin ja päätyi ostoskoriin 45€ hinnalla.


Elements of Islay Lg3, 55,9%

Tuoksusta bongaa Lagan elementit – puhdas turvesavu, jossa lihaisaa ja vaniljaista aromia, sekä sitruksisuutta. Mineraalista merellisyyttä ja kevyesti lääkemäistä mentholisuutta. Ei erityisen monimuotoinen, mutta tarjoilee hyvän nuorekkaan turveviskiprofiilin, joka Lagavulinilla toimii.

Maku on voimakas, turvesavuinen ja mineraalinen. Raikas ja puhdas, jossa kuitenkin merellisyys tuo moniulotteisuutta. Kevyttä suolaisuutta, vaniljaista ja makeaa sitruksisuutta, sekä lihaisaa savua. Jälkimaku on turpeinen ja pitkä, jossa kevyesti makeaa hedelmäisyyttä. Muistuttaa paljon 12-vuotiasta. Oikein hyvä viski.


23 elokuuta 2015

Olvi IPA vs. "Koff" IPA

Tuli tilaisuus pieneen leikkimieliseen kaksintaistoon, jossa kaksi suuren panimon, enemmän tai vähemmän, IPAa pääsevät mittelemään keskenään. Olvi yllätti ipallansa alkuvuodesta ja nyt Koff, eli Sinebrychoff, toi oman kortensa kekoon. Tähän paikkaan kuitenkin seis, sillä nyt moni asiasta tietoinen sihisee, että ei se ole Koffia. Ei ole, Nikolai BMC IPA on pantu Carlsbergilla Ruotsissa, mutta ulkoasu antaa mielikuvan, että olut on Sinebrychoffin. Näin perusjeppe olutjuoja tulee sen näkemään.

Kesäkuun puolivälissä Koff tosiaan julkisti medialle tiedotteen, jossa kertoi uudesta Brewmasters sarjalaisesta. Sarja on Carlsberg-konsernin brändi, johon sen panimomestarit ympäri maailman on kehittänyt kolme (tällä hetkellä) olutta ns. alkuperäisreseptien perusteella – California Steam Beer, Irish Red Ale ja India Pale Ale. Kaksi ensimmäistä lanseerattiin jo syksyllä 2014.

Kuva: Carlsberg
Suomesta oluiden kehittelyyn osallistui kaksi panimomestaria, Tapio Kangas-Heiska sekä Saara Pöyri. Suomessa myytävät tölkit ja pullot myydään Nikolai nimen alla ja niistä voi bongata suomalaisten panimomestareiden kasvot. IPAn kehittelyssä Tapio Kangas-Heiskalla ei kuitenkaan ollut juurikaan sormiaan pelissä, näin ainakin ymmärsin jutellessamme asiasta.

”Viime vuosina vahvistunut kotoilutrendi on tehnyt kotona kokkaamisesta monelle harrastuksen ja vienyt oluthyllyn ääreen valitsemaan erityylisiä oluita kokeilumielessä ruoan kaveriksi. Teettämämme tutkimuksen mukaan (Craft Olut -tutkimus, Inspiranse, huhtikuu 2015) kuluttajat ovat kiinnostuneita oluista, joissa on makua ja erilaisuutta. Kokeilunhalu ja seikkailumieli ohjaavat valintaa ostotilanteessa. Myös uutuudet kiinnostavat.”, –oluiden markkinointipäällikkö Johan Jakobsson

Oluen reseptiikkaa ei olla sen kummemmin avattu, mutta ainakin täysmallasolut se on. Humalien puolella ei ainakaan revitellä, sillä ipaksi EBU 27 on pieni. BMC IPAa löytyy 33cl pulloina ja 50cl tölkeissä, jakelu alkoi 17.8., eli pitäisi löytyä jo hyllyiltä hyvin.


Nikolai Brewmasters Collection India Pale Ale, 4,6%

Tuoksussa humaluus on tunkkaista ja greippistä. Hyvin niukasti aromikkuutta. Yleisfiilis on sellainen märkä pahvisuus. Ei tätä kyllä ipaksi tunnistaisi, sen verran niukasti humalaa ja enemmän pahvista maltaisuutta. Aika perus laagermaista tunnelmaa.

Maku.... nyt täytyy kyllä sanoa, että on humalattomin ipa mikä on koskaan lasissani käynyt. Mietoa hedelmäisyyttä kyllä tulee taustalta, mutta se katoaa jo ennen nielaisua. Katkeruutta tässä on lähes olemattomasti. Vasta pitkällä jälkimaussa tulee mietoa humalaa, jossa ei kyllä ole purentaa lainkaan. En tätä kyllä IPAksi kehtaisi kutsua.



Olvi IPA, 4,5%

Tuoksu on eri maailmasta kuin edellinen. Tämän tunnistaa selkeästi IPAksi. Humalat tuo pihakista ja havuista fiilistä, jonka seassa on myös raikasta hedelmäisyyttä kuten aprikoosia ja persikkaa. Alkuun humalat melko vahvana, ajan myötä hieman laimenee.

Maussa tulee melko pian selväksi, että on sentäs IPA lasissa. Keskivahvasti greippiä ja havuisuutta, jonka jälestä tulee mietoa karamellisuutta. Jälkimakuunkin jättää kuivaa katkeruutta ja karamellimaltaisuutta. Ei makuelämys, mutta kyllä tätä ihan mielellään jo juo, varsinkin jos kaipaa IPAa.


22 elokuuta 2015

Uutuus tölkissä: Stadin Panimon American Lager

StaPa (Stadin Panimo) lähestyi useampaa bloggaajaa tiedotteella, että ovat julkaisseet uutuuden – American Lagerin, joka löytyy nyt siis ensi kertaa tölkkiversiona. Kaksi kappaletta tuotenäytettä saapui lähipostiin muutama päivä takaperin lyhyen kirjesaatteen kera. Tarkemmat faktat ja tarinat oli lähetetty sähköpostilla jo etukäteen. Ohessa tiedote sellaisenaan:

TIEDOTE UUTUUSTUOTTEESTA

Suomen Paras Olut 2014 (ja saman kilpailun vaalea lager enintään 4,7%:a sarjavoittaja 2012, 2013 ja 2014) Stadin Panimon American Lager 4,5% on saanut uuden pakkausmuodon, kun kauppoihin ilmestyy lähipäivinä puolen litran tölkkiin pakattu versio.

Stadin Panimo on vuonna 1998 perustettu innovatiivinen ja lukuisia palkintoja voittanut helsinkiläinen pienpanimo. Panimo on valmistanut yli 600 erilaista olutta toimintansa aikana. Keväällä 2015 panimon yhteyteen Helsingin Suvilahteen avattiin myös Stadin Panimobaari.

American Lager 4,5% on runsaasti ja raikkaasti amerikkalaisilla humalajajikkeilla humaloitu, pitkään kypsytetty vaalea täysmallaspohjahiivaolut. Oluen sitrusmaisia ja hedelmäisiä aromeja korostaa sopivan katkera maku. Olut on kuivahumaloitu, suodattamaton ja pastöroimaton.

Olut tulee aluksi maanlaajuiseen levikkiin K-ryhmän isoimpiin myymälöihin. Myöhemmin syksyllä olut on saatavilla myös S-ryhmän liikkeistä, sekä todennäköisesti muistakin päivittäistavarakaupoista.

”Olemme ylpeitä voidessamme tarjota Suomen Parasta Olutta kätevästi tölkkimuodossa ja kohtuulliseen hintaan. Uskomme että American Lager nousee viimeistään nyt laadukkaampien maitokauppavahvuisten oluiden suosikiksi niin pienpanimo-oluiden harrastajien kuin myös erikoisempia oluita vasta kokeilevien joukossa”, sanoo Stadin Panimon varatoimitusjohtaja Arto Leinonen.


Olut on nyt saapunut jo useisiin isoihin- ja hyvinvarusteltuihin ruokakauppoihin ja hinta näyttää asettuneen sinne alle 3€ tietämille. Pulloveriota näkyy vielä löytyvän, sen hinta liikkuu kolmesta neljään euroon (yleensä alle 3,5€).


Stadin Panimon American Lager, 4,5% (2311, bb.3/16)

Tuoksu kevyt, mutta runsaan hedelmäinen ja kevyen pihkainen. Maltaisuus tulee mietona mantelisuutena ja keksisyytenä, mutta ei tuo esim. monesti IPAlle ominaista karamellisuutta. Sitruksisuus on kohtalaisesti esillä samoin persikka. Houkutteleva ja kutsuva tuoksu, vaikka hento onkin.

Maku yllättää hedelmäisyydellään – persikkaa, omenaa, päärynää ja sitruksia. Suutuntuma kevyt ja puhdas, joka tuo mieleen (ja tuokin) hyvän juotavuuden. Runko ei ole lainkaan vetisen oloinen. Jälkimaussa jää kevyt katkeruus, joka on edelleen hedelmäistä ja kevyesti havumetsäistä. On kyllä iskussa tämä olut, erinomainen lager!


21 elokuuta 2015

Jerez de la Frontera – visiitti sherryn alkulähteeseen

Espanjan lomalla tuli tehtyä ensimmäistä kertaa visiitti sherryn alkulähteeseen, eli alueeseen jota kutsutaan El Marco de Jereziksi. Tarkemmin ottaen vierailu kohdistui sherrykolmioon, joka koostuu kolmesta "sherryn pääkaupungista" – Jerez de la Fronterasta, El Puerto de Santa Maríasta ja Sanlúcar de Barramedasta. Näistä tutuimmaksi tuli Jerez de la Frontera, jossa on useita sherrybodegoja.

Fuengirolasta on noin reilu kahden tunnin automatka Jereziin, mikäli käyttää osan matkasta maksullista AP-7 moottoritietä. Tullimaksuja tuolle pätkälle kertyy alta 20€. Jos tietullit haluaa välttää, on matka alle tunnin verran pitempi.

Olin katsonut etukäteen muutamat viinikellarit joihin ajattelin tehdä visiitin: Lustau, Sandeman, William & Humbert ja Gonzalez Byass. Näistä kuitenkin vain Gonzalez Byassin kellareihin päästiin varsinaisesti tutustumaan, sillä William & Humbert vaati etukäteisvarauksen, Lustau oli kiinni ja Sandemanin vierailuajat olivat päättyneet. Tästä opimme siis, jos aiot vierailulle, ota selvää vierailuajoista ja tee mahdollinen varaus etukäteen.



Onneksi Gonzalez Byass otti meidät avosylein vastaan, sillä tämä oli oikeastaan juuri se tärkein paikka itselleni, kun heidän sherryt ovat tulleet itselleni jo hieman tutummiksi. Gonzalez Byassin kellarit (tunnetaan myös Tio Pepen kellareina) sijaitsevat osoitteessa Calle de Manuel María González, 12 ja paikalle pääsi lähelle kivuttomasti myös autolla. Kyltit opastivat vierailukeksuksen porteille. Kierroksia oli useampi päivässä, jotka oli joko englanniksi, saksaksi, tai espanjaksi. Kierroksen hinta riippui maisteltavien viinien määrästä ja siitä, ottaako kylkeen tapaksia. Aikoja ja hintatietoja näet heidän verkkosivuilta.

Tio Pepe -viinikellarin perusti Manuel María González Ángel vuonna 1835, joka nimesi kellarin setänsä Josen (lempinimi Pepe) mukaan. Herra Gonzalez lyöttäytyi yhteen englantilaisen Robert Blake Byass -nimisen herrasmiehen kanssa ja siitä nykyinen nimi omistajalle, Gonzalez Byass.


Kierroksen ensimmäinen osio kuljetaan autojunalla puutarhan läpi Lepanto-kellariin, jossa Gonzalez Byassin brandyjä kypsytetään. Ennen brandyvarastoja pysähdyttiin Real Bodega de La Concha -"kellarilla", joka rakennettiin Espanjan kuningatar Isabella II kunniaksi, joka vieraili kellareissa vuonna 1862. Kyseisen rakennelman on suunnitellut eräs kuuluisa Gustave Eiffel. Kyseisessä bodegassa on 214 tynnyriä La Concha Amontilladoa.

Lepanto-kellarilla oli nähtävillä vanhat tislauspannut ja erittäin vanhoja tynnyreitä. Varastolla tutustuttiin brandyn tuotantoon ja nuuskittiin new make- ja kypsytetympiä tisleitä. Brandyt kypsytetään solera-menetelmällä, samoin kuin sherryt.






Brandy-varastojen jälkeen suunnattiin 4400 neliön kellariin nimeltä Bodega La Cuadrada Croft. Kyseisessä varastossa kypsytetään makeampaa Croft-nimistä pale cream -sherryä. Varaston reunoilla oli tosin myös muitankin soleroita. Tämän ison kellariosuuden jälkeen jatkettiin matkaa seuraavaan bodegaan, joka oli Los Apóstoles. Tämän bodegan herkullista Palo Cortadoa olen itsekin päässyt maistamaan. Suurimpana bodegan keskellä lepäsi "El Cristo", jonka tilavuus on 33 tynnyrillistä (16500 litraa). Tietenkin Kristuksen iän mukaan (kuollessa 33).

El Criston vierellä lepää 12 opetuslasta, Las botas Apóstoles, sekä toisella seinustalla Las Botas Centenarias – tolkuttoman vanhoja solera- ja vuosikertatynnyreitä. Osassa tynnyreitä kypsytettiin Lepanton Aurum -brandya (30yo), jota pullotettiin vaivaiset 200 pulloa. Apostoles Bodega sijaitsee rakennuksessa, joka onvuodelta 1857. Itse solera perustettiin vuonna 1862 kunnioittamaan Espanjan kuningattaren Queen Isabel II:n vierailua viinitilalla.

Croft-solera. Eli makeaa pale creamia.

Matusalem solera
Botas Centenarias
El Cristo
Los Apóstoles
Seuraavassa varastossa oli Bodega La Constancia, jossa kypsytetään maailmankuulua Tio Pepeä. Kyseisessä varastossa majailee suuri määrä nimikirjoitettuja tynnyreitä, jotka on omistettu kuuluisille henkilöille – Pablo Picasso, Steven Spielberg, Ayrton Senna jne jne... En saanut allekirjoittaa yhtä :)
Pienempi osa varastosta oli Bodega Solera 1847, joka on makeaa Cream-sherryä.

Tio Pepeä



Hiivakerros "la flor"
Viimeisenä bodegana oli Bodega Los Reyes – kuninkaallinen viinikellari. Nimensä mukaan tämä on omistettu Espanjan kuningasperheelle. kuuden kuningassukupolven ajalta löytyy tynnyreitä allekirjoituksineen. Tässä salissa kypsytetään myös kuuluisia ikäsherryjä Matusalemia ja Noe. Iso määrä myös vuosikertatynnyreitä.

Los Reyes -bodegan etunurkassa on mystinen huone nimeltä "Antiguo cuarto de muestras", eli entinen "laboratorio", jossa aika ei ole kulunut sitten vuoden 1887. Huone on jätetty sellaiseksi kuin se oli silloin. Ikäloppuja näytepulloja, joita aikoinaan läheteltiin Iso-Britanniaan näytteinä. Huoneessa oli uskomattoman rauhallinen ja vanha tunnelma. Tähän oli hyvä lopettaa kierros ja siirtyä maistelutilaisuuteen ja bodegan kaupan kautta tutustumaan muuhun Jereziin.






Antiguo cuarto de muestras
Kauppa oli nimetty, kuinkas muutenkaan, Tio Pepeksi. Kiitettävä määrä sherryjä (toki vain oman tilan) ja tuolta oli mahdollisuus ostaa lähes kaikkia 75cl, 35cl ja 5cl pulloissa. Tosin kalleimpia (Matusalem, Noe, Apostoles) ei löytynyt kuin 75cl ja 50cl pulloina. Hinnat oli ihan ok tasolla, mutta esimerkiksi kalleimpia löytyy Malagan lentokentältä 5€ halvemmalla. Toki tuolta tuli ostettua pieni läjä kotikantamisia.








Tuliaisia