VYS Huomisen klassikot osa 26: Clynelish

Viskin Ystävien Seura järkkäsi maisteluillan Huomisen klassikot osa 26, jossa rivissä läjä epäseksikkäitä viskejä nimeltään Clynelish. Vaan viskin ystävää tämä kattaus kiinnosti, sillä Clyne on jäänyt turhan pienelle huomiolle omissa touhuissani.

Tasting järjestettiin tutussa Carelian kellarissa Manskun varrella. Osallistujia parisenkymmentä, ei ruuhkaksi asti. Clynelish ei siis ehkä kiinnostanut taaskaan niin paljoa, etenkään niin paljoa kuin sisarensa Brora. Alkuperäinen Clynelishin tislaamohan rakennettiin 1819 ja se toimi vuoteen 1967, kun uusi Clynelish rakennettiin viereen.

Vanha tislaamo avattiin jälleen 1969 Islayllä olleen kuivan kauden vuoksi ja se tuotti vahvasti turpeistettua viskiä aina 1972/-73 vuoteen saakka, jolloin Islayn tislaamot taas saivat rattaat pyörimään täyteen häkään. Vanha Clynelishin tislaamo nimettiin -nykyään kulttikuuluisaksi- Broraksi. Brorana se toimi vuoteen 1983, jonka jälkeen sen viskeistä on tullut katoava luonnonvara ja pulloistahan maksetaan tonneja.

Clynelish on ollut jo iät ja ajat Johnnie Walkerin tärkeimpiä komponentteja, sen viskistä isoin osa menee blendien sekoitteksi. Sen tisleille ominaista on kunnon vahamaisuus ja öljyinen puhdas kevyt maltaisuus. Kattauksessa oli tällä kertaa mukana kuvan mukaiset viskit, joista oheisia muistiinpanoja tuli merkittyä.

Clynelish Wilson & Morgan Barrel Selection 1989/2000 Sherry Cask, 46%

Tuoksu kinuskinen ja toffeinen. Miedosti fariinisokerinen. Oloroson paahteisuutta.
Suussa ihan mukavan tasapainoinen. 46% käy tässä hyvin. Sherry on kivasti rauhallista ja tulee esiin enemmän puolivälistä loppua kohti. Aika hieno tapaus 10 vuotiaaksi viskiksi, sherry on tässä kauniisti esillä, viemättä koko näyttämöä.

Clynelish Cadenhead's 1990 26yo Bourbon Barrel, 45,3%

Tuoksu selvästi entisestä bourbontynnyristä - vaniljaa, kirkasta sitruunaisuutta, mietoa saippuaisuutta. Hentoa maltaisuutta. Maku on pehmeän syvähkö, eli kirjoa kyllä löytyy. Syvempi kuin edellinen. Tässä ex-bourbon kypsytys on mukavan mallikkaasti esillä. Vahaisuuttakin kivasti. Edelliseen verrattuna syvempi, paksumpi ja muutoinkin erilainen. Vaikea päättää kumman ottaisin.

Clynelish Silver Seal 1996 17yo #2933, 51,9%

Tuoksussa edellisen kaltaista tuoksumaailmaa, mutta on pehmeämpi ja mielestäni mukavammim rauhallisempi. Hieman herukkaakin löytyy. Toki nuoremman maltainen alkuun. Maku sijoittuu edellisten välimaastoon. Jää alussa "tavallisemmaksi", räväkämpi, terävämpi ja yrttisempi, mutta ajan kanssa paranee huikeasti. Myös vesilisä tekee hyvää. Jälkimaissa antaa parastaan, herukkaa, sitruksia (pehmeänä), makeaa mallasta, kuivaa puuta ja lisää vihreää herukkaisuutta. Aika hyvä.

Clynelish Silver Seal 1993 19yo #7556, 53,5%

Tuoksu edellistä kirpeämpi ja kellarisempi. Eli hieman pölyisempi ja kylmempi. Enemmän tuoretta hedelmää. Maku edellistäkin intensiivisempi. Enemmän sherryä, enemmän tiukkaa hedelmäisyyttä, joka aavistuksen esteristäkin. Jälkimakuun mennessä aavistus saippuaista kirpeyttä, mallasta ja hieman vahaista hunajaa. Edellinen ehkä kivempi kuitenkin.

Clynelish Samaroli 1995/2008 Coilltean #6083, first fill sherry, 57%

Tämän tuoksu on omaan nenään paras. Tuntuu iäkkään monipuoliselta, vaikka ikää ei paljoa ole. Herukan lehteä, minttua, tummaa haaleaa sherryä, mieto paahteisuus. Alla raikkaampaa kirpeämpää hedelmää. Maussa hyvin kuiva ja kuivattava alussa, joskin loppua kohden jättää öljyisyyttä. Sherry todella nättiä ja laadukasta. Herukkaista sherryä, nice. Suklaata, mokkaa. Tasapainoinen, vahvasta sherryisyydestä huolimatta. Lakritsia... Vetää näistä omasta mielestäni selvästi pisimmän korren. Haluaisin tätä pullollisen, mutta hinnat huitelee useassa satasessa jo.

Paremmuus kaivettuna olisi järjestys tällainen:

1. Samaroli 1995/2008
2. Silver Seal 1996 17yo
3. Cadenhead's 1990 26yo
4. Wilson & Morgan
5. Silver Seal 1993 19yo

Alkosta: Nøgne Ø # 100

Barley Winehan oli yksi niistä oluttyyleistä, joista en itse erityisemmin välitä. Monesti raskaan makean maltaisia ja alkoholikin saattaa uhota. Mutta kun viimeksi oli se Scotch Ale, josta en myöskään erityisemmin ylensä välitä, ja se oli silti erinomainen, niin miksi ei ottaa tähän väliin paras barley wine jonka tiedän?

Juu tässä päästään heti siihen, että eihän Ø # 100 ole barley wine. Itse voisin lokeroida tämän barley wineksi, varsinkin ikääntyneenä. Imperial IPA on se lokero, johon tämä kait myös lokeroituu, mutta minusta tässä on niin suuri mallasveto (ja makeutta), että humalainen barley wine menee yhtä hyvin. Makuasioita sanoi... enkä ole oluttyylin viilaaja....

Muutama viikko sitten maistoin tästä noin neljä vuotta kellarissa olleen yksilön ja tämä oli saanut reilusti imelää maltaisuutta ja pehmeää tummaa kuivattua hedelmäisyyttä, sekä humalointi oli pehmennyt taka-alalle. Nyt maistossa on Alkosta 9,52€ irtoava tuore yksilö erästä 1740A, joka on pantu 4.1.2017. Oluthan on nimetty Nognen sadannen oluterän mukaan. Kuvat on nyt mitä on, koska oluthetki tuli ex temporena ja oli sen verta nautinnollinen, että kamera ei kerkinyt mukaan.

Nøgne Ø # 100, 10% (batch# 1740A)

Tuoksu on kutsuvan maltainen, paksun fariisisokerinen, jossa humalan katkeruuden voi aistia havuina, sammaleina ja mietona lakritsina. Paahteisuutta on ja se on sellaista rapeaksi paahdetun miedon makean ja tummahkon leivän tuoksua. Tasapaino on tässä upea – sopivasti makeutta, paahteisuutta, humalaa ja maltaisuutta.

Maussa mennään samoilla viitoilla, eli maltaisuus ja humala käsi kädessä ja hienosti sovussa. Leipää, makeaa leipää, greippiä, kahvia, fariinisokeria, miedosti lakritsia, tummia hedelmiä, havuja.... huh. Onpa makuja kerrakseen. Suutuntuma paksuhko ja hieman siirappinenkin, mutta ei tahmea. Hiilihapotkin sopivan alhaiset. Onko tässä mitään parannettavaa? Kypsytettyyn versioon verrattuna selvästi humalaisempi ja vähemmän makea. Minusta tämä on tuoreena parempi. Loistava olut.

VYS kaapinsiivoustasting vol 2 (sokkotasting)

Osallistuin Viskin Ystävien Seuran siivoustalkoisiin. Hassua sinänsä, että näistä talkoista on maksettava, mutta ihan omasta tahdostaan. Siellä kun siis oli kyseessä viskikaapin siivous, kun erilaisista tastingeistä on jäänyt pullonpohjia juomatta.

Tapahtumapaikkana tuttu ravintola Carelian kellari Mannerheimintiellä, jossa olen jo useampaan maisteluun osallistunut. Tämän kertainen siivoustasting oli luonteeltaan sokkotasting, eli edestään löysi kuusi mysteeriviskiä, joista ei ollut hajuakaan (ennen ensinuuhkaisuja). Istumapaikat arvottiin, joten edes silmäpelillä ei voinut kikkailla. Sain arvasta paikan numero 7. Ymmärsin, että kattauksen helmiä olisivat olleet mm. Highland Park Thorfinn, Bunnahabhain 39yo Cadenhead, Ardbeg 22yo Cadenhead jne...

Alla on omalle kohdalle osuneista kuudesta viskistä mietteet, jotka on kirjattu ylös ilman tietoa mitä laseissa oli. Siis sokkomietteet ja kunkin samplenumeron perässä on sitten jälkikäteen paljastetut tiedot ja arvioiden jälkeen pieni yhteenvetolistaus paremmuusjärjestyksestä.

Sample 1, Wasmund's Rye Spirit, 62%

Pistävän karkkinen ja esterinen. Nuoren oloinen tuoksu, raaka. Lyhyen ajan jälkeen tulee bourbonin ja ruisviskin aromeja. Maussa raakaa tislettä, joka on hyvin mausteista. Tulee mieleen raaka ruistisle. Vahva, nuori.

Sample 2, Box The Challenger, 48,2%

Hieman toffeinen ja hyvin miedosti oloroso-sherryinen. Vähän kuin vanha turve tulisi alta. Jep, maussa turve selvänä. Paksua miedon maallista turpeisuutta ja kevyt mineraalisuus. Myös lääkemäisyyttä maussa. Ihan ok, ei erityinen.

Sample 3, Ichiro’s Malt MWR (Mizunara Wood Reserve), 46%

Kukkaisuutta ja syvää aromikasta maltaisuutta. Olisiko jo ikää. Vähän tulee mieleen japanilainen viski. Alkuun pehmeä ja samettinen, mutta pian saa voimaa ja makuun tulee jotakin saippuaista. Kukkia ja makeaa maltaisuutta. Jälkimakuun jää kaunis kukkainen ja kevyen hedelmäinen fiilis. Hento, mutta jo monipuolisempi. Oloroson toffeisuutta. Hyvää.

Sample 4, Smögen Sherry Project 1:4, 57,2% (4yo)

Tummempaa turpeisuutta, jossa alla vahvempi sherryisyys. Lasia pyöritellessä punaista marjaisuutta. Jokin outo hikisyyskin seassa. Maku on vahvan kuivan sherryinen ja oudon turpeinen. Herukkaa, minttua, kanervaa ja hunajaa. Hyvin kuiva alusta loppuun. Vahva, sherryinen ja turpeisen punamarjainen. Ok, mutta vähän ylikuiva ja tulee mieleen ylitse mennyt kypsytys.

Sample 5, Glenmorangie 10 yo OB, 1970-luku, 40%

Tässä on jotakin vanhaa. Runsaasti lehtisyyttä ja herukkaa. Jopa jokin minttuisuus tulee mieleen. Sitruunaa ja vanhaa vaniljaa. Miedosti kirpeää hedelmää. Maussa paljon samaa kuin tuokussa. Nyt ollaan varmasti vanhassa ex-bourbon kypsytyksessä. Kaunis herukkaisuus ja lehtisyys, johon yhdistyy kypsää ja ylikypsää pehmeää hedelmäisyyttä ja hieman kukkaisuutta. Jälkimaku kivan pehmeä ja täyteläisen kukkaismausteinen. Sanoisin parhaaksi tähän asti.

Sample 6, Ardbeg 22yo, Cadenhead's Single Cask, 55,3%

Kellarinen savuisuus, eli hieman pölyistä, "kivistä" ja tummaa. Turpeisuus selvä, mutta iäkkään oloista (kulunutta). Maussa runsaasti turvetta, joka on likaista ja vanhaa. Sherryisyyttäkin vahvahkosti, mutta ei dominoivasti. Punaviinimarjapensaan lehtiä ja miedosti karpaloa. Melko voimakas, joten prosentteja löytynee. Oikein hyvä.

Kuuden sokon paremmuusjärjestys: 

1. Glenmorangie 10 yo OB, 1970-luku, 40%
2. Ardbeg 22yo, Cadenhead's Single Cask, 55,3%
3. Ichiro’s Malt MWR (Mizunara Wood Reserve), 46%
4. Smögen Sherry Project 1:4, 57,2% (4yo)

5. Box The Challenger, 48,2%

6. Wasmund's Rye Spirit, 62%

Alkosta: Sonnisaari Humalaja IPA

Se on tämän blogin ensimmäinen Sonnisaari arvio. Piireissä jo kuulu Sonnisaari Humalaja IPA, joka on juotu jo hyllyiltä ennen sinne ilmestymistään. Tavallaan. Alkosta tämä on joskus saatavilla, oli jo viime vuoden lopulla, mutta meni jo. Lisää tulossa. Hinta 5,3€. 

Kyseessä on siis oululainen käsitys Vermont IPAsta, siis ipasta, joka tunnetaan ehkä rauhallisemmin katkeroituna, mutta voimakkaasti aromihumaloituna ja kenties mehuisampana. Kuulostaa juuri minun ipalta. Reseptiikassa löytyy maltaina Pale ale, Pils, Carapils, vehnä ja kaurahiutaleet. Humalina Azacca, Amraillo, Citra ja Mosaic. Humalat muodin mukaiset Vermont IPAlle. Jonkin verran pehmeyttä tuonee hiutaleet rungon puolelta.

"Mitä tekemistä Vermontilla ja Himalajalla sitten on keskenään? Ei kait mitään mutta jos puretaan sanaa vähän: Vermont tarkoittaa vihreää vuorta. Kierossa mielissä tietenkin humalan peittämä vuori? Thus -> Humalaja. Ei me muutakaan keksitty. "Muutenkin v*****i". Älä sano mitään."

Sonnisaari Humalaja IPA, 6,7%

Tuoksu on todella tuoreen humalainen. Tuoretta kuusen pihkaa, tuoretta greippiä, hieman tuoretta sitruunaa ja paljon havuisuutta. Havu ja mäntymretsäisyys jyllää. Sen lisänä on makeutta tuovaa hedelmäisyyttä. Herkullinen tuoksu.

Maussa samanlaista humalaisuutta kuin tuoksussa. Reippaasti kuivaa havuista humalaa ja kuivaa greippiä, jonka lisäksi myös sitruunaisuutta ja kevyttä mehuisuutta. Hedelmämehuisuus yrittää kurottaa humalan alta, mutta pysyy altavastaajana. Katkeruus alkaa alkumetreiltä ja jää jälkimakuun pitkälle. Kuivan greippinen ja havuinen jälkinipistely. Kokonaisuus hyvin juotava humalaotteestaan huolimatta.

Hieman yllätyin, koska alustavasti pelkäsin tämän olevan liian humalainen, sillä eräät humalarakastajat hörhötkin ovat tästä erityisesti pitäneet. Olenko itsenki jo sellainen? Never mind, tämä tuntui olevan hyvin tyylin mukainen ja nappituotos jota suosittelee muillekin mielellään!

Mikkeller Beer Geek maraton

Sainpa vihdoinkin aikaan jo pitkään houkutelleen ajatuksen – Mikkellerin Beer Geek -sarja riviin useamman pullon voimin. Näitä Beer Geek sarjalaisia on tullut maisteltua useampia sillon tällöin ja pääsääntöisesti ne ovat olleet todella hyviä.

Sarjan ideana on kait alun perin ollut tuhti tumma IS, joka on kyyditetty kahvilla. Siitä sarjan ensimmäisen oluen nimi, Beer Geek Breakfast. Tämä vaatimattomat 100/100 pistettä RateBeerissä saanut olut on outmeal stout, jonka mallaspohjassa on 25% kauraa. Lisäksi on sitten sitä "gourmee"-kahvia. Kauraa ja kahvia – oluthifistelijän aamiainen. Tarkempi reseptiikka Ratebeerin puolelta poimittuna on oheisen kuvauksen mukainen:

"An oatmeal stout with 25.0% oat-based ingredients and a nice touch of gourmet coffee. A beer that goes extremely well with breakfast.Ingredients : Water, malt (pils, oat, smoked, caramunich, brown, pale chocolate and chocolate), roasted barley, flaked oats, hops (centennial and cascade), ale yeast and gourmet coffee."

Tämä oli siis perus Beer Geek Breakfast. Jotta homma ei olisi niin yksinkertainen ja jotta olisi oikeasti olemassa "sarja", löytyy tästä kummallekin kädelle variaatioita. Kaikkien mahdollisten tynnyrivariaatioiden lisäksi löytyy myös esim. pekonilla ja vaniljalla höystettyjä versioita.

Beer Geek vietiin astetta pidemmälle ja Breakfastin lisäksi löytyy Beer Geek Brunch Weasel ja Beer Geek Dessert. Eli aamupalasta brunssiin ja jälkkäriin. Beer Geek Brunch on Breakfastin mukaan kahvimaustettu IS, mutta nyt gourmekahvin sijaan on käytetty sivettikissan paskomia kahvipapanoita, jotka tunnetusti ovat halpoja....NOT. Ohessa lainaus wikipediasta, Mikkeller käyttää pavunsyöjinä Cà phê Chồn kissoja:

"Sivettikissoihin kuuluva musanki syö kahvinmarjoja. Sivettikissa ei voi sulattaa kovia papuja, vaan ne kulkeutuvat ruuansulatuselimistön läpi sivettikissan ulosteeseen. Sivettikissan ulosteessa pavut näkyvät selvästi ja ne noukitaan ulosteesta. Poimitut pavut pestään ja myydään eteenpäin. Kahvipavut paahdetaan ja jauhetaan ennen kahvijuoman valmistamista"

Eikä siinä vielä kaikki, vielä olisi ihan vain Beer Geek Vanilla, Cocoa Shake, Vanilla Shake, Flat White..... eli ihan riittävästi. Kysymys kuuluu, onko näillä riittävästi eroa toisiinsa, jotta on mitään järkeä edes maistella kymmentä Beer Geekiä rinnakkain? Tarviiko olla? Näitä oluita Mikkeller on pannut Nognella ja Lervigillä.

Mikkeller Beer Geek Breakfast, 7,5%

Tuoksu on yllättävän kuiva, palanut ja pölyinen. Maku on kuivan palaneen kahvinen ja katkera. Kahvi ei mitenkään erityisen aromikasta, vaan tummaa paahdetta.

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel, 10,9%

Tuoksu todella erilainen kuin edellinen. Runsaan makean suklainen ja imelä. Maku on kuivempi kuin tuoksu enteili. Tummaa suklaata ja pehmeää suklaamoussea. Kahviakin on, mutta pehmeämmin kuin edellisessä. Makeampi yleisolemus kuin edellisessä. Parempi. 

Mikkeller Beer Geek Breakfast Bourbon BA, 7,5%

Tuoksu vaniljaisempi ja syvempi kuin perusversiossa. Tämä ei ole niin kuiva. Maussa ei ole niin radikaalista eroa, mutta bourbontynnyrin tuomaa pehmeyttä ja syvyyttä löytyy. Alkuun varsinkin tammisuutta ja vaniljaa. Tämä otti kärjen Breakfasteista. Tykkäsin kuitenkin enemmän Weaselista.

Mikkeller Beer Geek Breakfast Cherry Wine BA, 7,5%

Tuksu vaihteeksi hyvin erilainen, runsas hapan kirsikkaisuus ja kirsikkakakkuisuus. Myös tummaa suklaata ja kahvipaahdetta. Maussa kirsikkaisuus on myös selkeästi läsnä. Kevyt hapanmarjaisuus, kuivaa kirsikkaa ja kuivattuja luumuja. Jälkimakuun mennessä navettaisuutta.

Mikkeller Beer Geek Breakfast Tequila BA, 7,5%

Tuoksusta koitan mielikuvituksen avulla löytää tequilaa, mutta aika paljon saa kuvitella. Muutoin samaa tummaa kahvia ja palanutta pölyisyyttä. Maussa sama juttu. En löydä tequilaa vaikka haluankin. Hieman pehmeämpi kuin perusversio, mutta muutoin melko samanlainen.

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel Brandy BA, 10,9%

Tuoksussa Brunch Weaselin peruspohjan suklaisuutta, makeaa kahvia ja vaniljaa. Aavistus kuivattua omenaa ja rypäleitä. Maku on hienon pehmeä, suklainen, vaniljainen ja makean kuivahedelmäinen. Kuivattuja omenalastuja ja viinirypäleitä. Tämä on hieno, paras tähän mennessä.

Mikkeller Beer Geek Brunch Weasel Slyrs Whisky BA, 10,9%

Tuoksussa selkeä vaalea viski, ns. keltaista viskiä. Keksistä maltaisuutta, omenaa ja viljaa. Suklaat ja kahvi myös esillä. Maussa paksua suklaamaltaisuutta, mariekeksiä, päärynää ja omenaa. Pitkä ja suklainen. Suutuntuma kuohkean paksu. Ei ihan niin kiva kuin Brandy-versio. 

Mikkeller Beer Geek Vanilla Shake, 13%

Tuoksussa runsas vaniljaisuus ja mieto suklaisuus. Tässä hieman alkoholin lämpö tulee jo tuoksussakin. Vaniljasuklaa vie tätä eteen päin. Maussa vaniljaisuus tulee myös vahvana, mutta myös kahvisuus on vahvaa, etenkin jälkimakua kohden. Alussa vaniljasuklaisuutta, loppua kohden maitokahvia. Frezza mokka tulee mieleen. Ihan ok, mutta ei vedä vertoja Brunch Weasel-versioille.

Mikkeller Beer Geek Dessert, 11%

Tuoksussa vahvasti kaakao ja vanilja. Suklaakakkua kermavaahdolla. Tai vaniljakreemimunkki. Kahvisuus ei erityisen esillä. Maussa enemmän suklaata ja vähemmän vaniljaa kuin Vanilla Shakessa. Tummaa suklaisuutta ja jotakin vadelmaisuutta? Ihan jees, mutta jää sellaiseksi tasapaksuksi.

Setistä muodostui mielestäni oheinen paremmuusjärjestys:

1. Brunch Weasel Brandy BA, 10,9% *****

2. Brunch Weasel, 10,9% ****

3. Brunch Weasel Slyrs Whisky BA, 10,9% ****

4. Vanilla Shake, 13% ***

5. Breakfast Cherry Wine BA, 7,5% ***

6. Breakfast Bourbon BA, 7,5% ***

7. Geek Dessert, 11% ***

8. Breakfast Tequila BA, 7,5% **

9. Breakfast, 7,5% **

Yhteenvetona olkoon, että Beer Geek Breakfast on selvästi kuivempi ja paahtuneempi kuin Brunch Weasel. Brunchin paksuus ja makeus toimi itselleni paljon paremmin. Eri tynnyrikypsytykset toivat hyviä ja jopa hassuja vivahteita, mutta ei monissa tapauksissa erityisemmin parantanut perusversiota. Tämä voi toki olla hyväkin asia, sillä itse pohjaolut maistui selvästi kaikissa tapauksissa. Minun valintani jatkossa on näistä Brunssit!