30 heinäkuuta 2017

Brooklyn Black Ops & Improved Old Fashioned

Pohdiskelin teemaa olutmaistiaisiin ja selaillessani Saveur-Bieren valikoimaa kiinnitin huomiota alennettuihin Brooklynin isoihin, joita olin hieman kuolannut joskus aiemmin. 30 % alennuksesta huolimatta oluilla oli hintaa 19€ pullolta, joten halvaksi ei maistelu tulisi. Kolmeen pekkaan hinta ei kuitenkaan olisi ylitsepääsemätön, joten oluet lähti tilaukseen.

Viime hetkellä ennen maistinkeja yksi kavereistani joutui perumaan osallistumisensa, joten otimme plän been ja nautittiin kevyempi setti Brooklynereitä. Valitsin pari tuhdimmasta päädystä, joten laseihin kaadettiin Improved Old Fashioned ja Black Ops, joista jälkimmäistä olen kuolannut jo useamman vuoden ajan.


Nimensä mukaan Improved Old Fashioned perustuu legendaarisen drinkin reseptiikkaan, joka on tietty mallaspitoisena ehkä hitusen omanlainen esitys. Drinkkihän on melko simppeli – jenkkiviskiä, sokeria ja bitteriä. Koristeeksi hieman sitruunakuorta. Olut puolestaan on tyyliltään maustettu ruisolut, jota on kypsytetty WhistlePigin ruisviskitynnyreissä. Mausteina löytyy pomeranssin- ja sitruunan kuorta, muskottia, kanelia, korianteria, neilikkaa ja keltakatkeroa. Humalina vain Perleä, mallaspuolelta löytyy Glen Eagle Maris Otter, Canadian 2-row, Weyermann Rye, Fawcett Rye ja Fawcett Crystal Rye.

Black Ops on tyyliltään imperial stout, joka sai kypsyä neljän kuukauden ajan Woodford Reserven viskitynnyreissä, jonka jälkeen se pullotettiin flättinä ja tuikattiin eloon samppanjahiivan avulla. Reseptiikkaa ei tuon tarkemmin valaista, mutta maistamalla selviää onko itse olut hyvää. Tätä löytyi Alkosta jokunen vuosi takaperin yli 26 € hintaan 75cl pullolta. Nyt maksoin "vain" 19 €...


Brooklyn Improved Old Fashioned, 12,8%

Tuoksussa reilua mausteisuutta, joista päällimmäisenä neilikka ja korianteri. Miedosti makean imelää appelsiinisuutta ja ripaus sitruunaa. Muistuttaa kyllä todella paljon Old Fashionedin aromia.

Maussa alkuun hyvin vahva mausteisuus ja makeutta. Neilikkaa, muskottipähkinää, korianteria, piparia ja miedosti anismaisuutta. Makean karamellista appelsiinia, miedosti sitruunaa. Rukisuus tulee etenkin jälkimakuun mennessä, reipasta maltaisuutta, joka jättää miedon leipäisen ja jauhoisen loppusilauksen. Aika mielenkiintoinen olut, joka on enemmän drinkkimäinen kuin olut.



Brooklyn Black Ops, 10,5%

Tuoksussa runsas tumma suklaisuus ja mieto samppanjaisuus. Kahvisuutta, jossa sellaista cremetyylistä aromikkuutta. Jonkin verran makeaa lakritsisuutta ja kevyt bourbonin aromi. Lämmetessä hieman yrttisyyttä ja lisää samppanjahiivaa.

Maussa samanlainen aromimaailma kuin tuoksussa. Suutuntuma alkuun sopivan oloinen, mutta lämmetessä hieman ohentuu. Suklaata, miedosti kahvisuutta ja kevyesti lakritsisuutta. Samppanjahiiva maistuu, jopa minun makuuni ehkä hieman liikaa. Hyvin juotava ottaen huomioon alkoholipitoisuuden. Jää keskinkertaista astetta paremmaksi imperial stoutiksi.


28 heinäkuuta 2017

Alkosta: Old Pulteney 1989 Vintage

Maistoin taannoin otsikon tislaamon 30-vuotiaan pullotteen, joka teki ison vaikutuksen. Kypsytyksessä käytetty ex-bourbon tammitynnyri oli tehnyt vakuuttavaa työtä. Ikä tuoksui, tuntui ja maistui. Jäin tuon jälkeen pullotekytikseen, eli mikäli kyseinen pullote tulisi kohtuu hinnalla vastaan, olisi se varma ostos. Ei koskaan tullut.

Hieman nuorempi vuosikerta kuitenkin tuli. Nimittäin Alkoon tuli jo jokunen aika sitten Old Pulteneyn 1989 vuosikertapullote hintaan 250€. Ei siis mikään halpa, mutta olihan pullotteen viskillä ikääkin jo kunnioitettavat 26 vuotta. 30-vuotiaan tavoin täysin ex-bourbonkypsytettyä. Tämä 1989 on kuitenkin kypsynyt tynnyreissä, jossa on aiemmin ollut turpeista mallasviskiä bourbonin jälkeen. Tarjoaisiko tämä samaa nautinnollista makumaailmaa kuin 30-vuotias? Nimittäin iäkäs ex-bourbontynnyreissä kypsynyt viski voi parhaillaan olla mahtavuutta.


Old Pulteney 1989 Vintage, 46% (OB)

Tuoksu on hyvin kesäisen hedelmäinen. Kirpeät vihreät omenat ja raa'at päärynät pulppuaa miedon sitruksisuuden kera. Kirpeähkö yleisolemus, ei saippuainen. Iästä huolimatta ei kovin kypsytetyn oloinen, esim tammisuus on hyvin vaisua. Ajan myötä hedelmäisyys muuttuu pehmeämmäksi. Kivan hedelmäinen tapaus.

Maussa ex-bourbontynnyrin hedelmäisyys ei ole hyökkävää, terävää, eikä raakaa, vaan makupaletti on mukavan runsas ja paksu. Alkuun löytyy myös hieman kirpeää hedelmäisyyttä (sitruksisuutta), mutta runsas omenainen ja päärynäinen hedelmäisyys saa nyt mukaansa pehmentävää tammisuutta ja hieman mausteisuutta. Seassa löytyy hento kevyt savuisuus. Jälkimakua kohden kivasti hedelmäistä öljyisyyttä. Hyvin kesäinen ja raikkaan sitrushedelmäinen tapaus, jossa ikä ei kuitenkaan näy niin paljoa kuin parhaimmissa tapauksissa. Jään siis kaipaamaan pehmeyttä ja hedelmäkermaista tuntua.


25 heinäkuuta 2017

Boulevard / Firestone Walker Collaboration No. 6 Barrel-Aged Blend

Isompaa jytkyä oli tarjolla ja tartuin tilaisuuteen. Isommilta ja kohtuullisen maineikkailta "pien"panimoilta. Iso pieni? Jenkeissähän kaikki on suurta. Panimot siis amerikkalaisia ja löivät hynttyyt yhteen tämän oluen kohdalla. Ihanan kalliilla tarttui nettikaupasta, olisiko ollut 23€ tietämillä 75cl pullo.

Kalleudesta huolimatta, koska tynnyrikypsytys ja cool panimot, niin mökille oli ostettava jaettavaa. Tämä siis maisteltu mökkiolosuhteissa kivasti kodan äärellä kolmeen pekkaan. Spekseinä tällä on ratebeerissä niin pitkä tarina, että kaatuneiden maamme puolustajien nimilistatkin kalpenevat.

Siispä referaattina, vattaus kahdesta Boulevardin oluesta (Bourbon Barrel Quad / Imperial Stout X – Tart Cherry), sekä kahdesta Firestonen oluesta (Stickee Monkee / Velvet Merkin), jotka kypsytetty tammitynnyrissä. Pidempi tarina löytyy jutun lopusta, joka on copypastea ratebeeristä. Ihana sekametelisoppa, voiko olla hyvää?


Boulevard / Firestone Walker Collaboration No. 6 Barrel-Aged Blend, 12,5%

Tuoksu on aika sulkeutunut ja hyvin maltaisen paksu. Mineraalisuutta ja leipäisyyttä. Makeutta löytyy ja sen seasta miedosti kirsikkaa ja luumua. Quadrupelin maailmaa paljon. Ei hivele omaa nenääni.

Maku on hieman alkoholinen, makean maltainen, hieman leipäjauhoinen ja kevyesti lakritsinen. Jälkimakuun mennessä lakritsia ja salmiakkia enemmänkin. Leipäisyyttä, jossa makea alku ja kuivahko loppu. Mieto tammisuus jälkimakuun mennessä, mutta tynnyrikypsytys ei muutoin ole erityisesti esillä edukseen. Sanoisin pieleen menneeksi sekasikiöksi.


COMMERCIAL DESCRIPTION
The Collaboration series is our way to bring shared beer ideas to life with some of our favorite brewery friends from around the world. This year, we bring you a specially blended, barrel-aged beer with the help of our sister brewery in California, Firestone Walker. With Collaboration No. 6, Brewmasters Steven Pauwels and Matt Brynildson have created a big, bold flavor combination by blending two Boulevard beers and two Firestone Walker Beers in the following percentages:

Boulevard Bourbon Barrel Quad – 45%
Based loosely on the Smokestack Series’ The Sixth Glass, this abbey-style quadrupel is separated into a number of oak bourbon barrels where it ages for varying lengths of time, some for up to three years. Cherries are added to make up for the “angel’s share” of beer lost during barrel aging. Selected barrels are then blended for optimum flavor. The resulting beer retains only very subtle cherry characteristics, with toffee and vanilla notes coming to the fore.
ABV – 11.8, IBU – 19

Firestone Walker Stickee Monkee – 35%
Brewed with Belgian candi sugar and aged in a selection of fine bourbon barrels, Stickee Monkee trailblazes its own category as a “Central Coast Quad.” The name Stickee Monkee is a nod to the Central Coast’s native Sticky Monkey flower, as well as a shout­‐out to the Belgian monks who pioneered the Quad style. The Belgian candi sugar imparts a signature molasses sweetness to the beer. Meanwhile, maturation in bourbon casks brings ample barrel expression with notes of toasted oak, coconut, leather and cigar tobacco.
ABV – 13, IBU – 45

Imperial Stout X – Tart Cherry (Whiskey Barrel-aged) – 10%
Our special treat for lovers of big, complex stouts, the Imperial Stout “X” series offers a year-long roster of limited releases, each with a significant variation. This riff spotlights the addition of tart cherries to fermentation as well as a lactic souring on the brewhouse. The result is a perfect marriage of robust, smoky maltiness and bracing tartness. Unlike the release version of Imperial Stout X – Tart Cherry, this portion was briefly aged in previously used whiskey barrels.
ABV – 11, IBU – 64

Firestne Walker Velvet Merkin – 10% Velvet Merkin is the beer that almost wasn’t…Indeed, this vintage oatmeal stout’s comical (or is it scandalous?) name went off the grid for several years, but now it’s back due to popular demand. Velvet Merkin is aged for a full year in retired spirits barrels from Heaven Hill, Woodford Reserve and others, yet manages to offer mind-­boggling balance and restraint. You will wig out when you taste Velvet Merkin’s rich milk chocolate, bourbon and espresso flavors, preceded by aromas of vanilla, coconut, toasted oak and mocha. ABV – 8.5, IBU – 33

22 heinäkuuta 2017

Maitokaupasta: Vakka-Suomen Prykmestar Suvi

Kesäolutta lasissa. Nyt ei kuitenkaan mennä perinteisesti vehnäoluella, vaikka vehnää tämänkin reseptiikasta löytyy. Näin tätä VASPin kausiolutta jossakin netin syövereissä "mainostettavan", jolloin mielenkiinto heräsi.

Prykmestar Suvi löytyi paikallisesta Citymarketista, josta nappasin sen mukaan reilun 3,5€ hinnalla. Sattui olemaan tiedossa retki samana päivänä saaristomaisemiin luonnon keskelle, joten mikäpä mukavempi kuin siemailla kesäinen koivunlehdillä maustettu olut. Tätä olutta on valmistettu jo useamman vuoden ja olisikohan reseptiikan koivumääriä viilailtu matkan varrella.


Vakka-Suomen Prykmestar Suvi, 4,5%

Tuoksu kepeän maltainen ja viljaisan raikaskin. Kevyesti makeutta tuoksussa. Lehtisyyttä löytyy, vaikkakin melko miedosti. Ripaus humalaakin. Kaikin puolin kevyt, mutta kyllä tässä ihan mukava aromi on.

Maussa olen välittömästi saunan lauteilla. Vihdan aromikkuus tulee makuun selvänä, lähes alkumetreiltä saakka. Ensin tulee viljaista maltaisuutta (kevyesti), jota seuraa koivunlehtien ja puun aromit. Välitön saunafiilis. Jälkimakuun mennessä taas mallasta ja kevyesti hunajaista makeutta. Minusta tässä päästiin maaliin, tarjoiltiin mitä odotinkin, vaikkakin runko jää hieman kepeäksi ja loppu aavistuksen pölyiseksi.


19 heinäkuuta 2017

Alkosta: Edradour 15yo The Fairy Flag

Päätimpä maistaa elokuvaviskiä. Nyt Alkoon listautunut Highlander-tislaamo Edradourin The Fairy Flag on nimittäin saanut nimensä skottielokuvalta. Ei mitään käsitystä millainen leffa se on, eikänyt heti alkanut sen kummemmin kiinnostamaankaan (mitä nyt pari lausetta luin mystiikasta ja titaaneista tjsp.).

Se mikä enemmän kiinnosti on tislaamo, sillä aika vähälle huomiolle on tämä jäänyt itselläni. Monesti olen katsellut ja pohtinut tislaamon sherryisemmän puolen maistelua (useita pullotteita), mutta aina se on jäänyt. Tämä otsikon viski on kypsytetty ensimmäiset kahdeksan vuotta ex-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen seuraavat seitsemän vuotta oloroso-sherrytynnyreissä. Hinta on pyörinyt siellä 80-90€ paikkeilla, nyt Alkossa 95,25€.


Edradour 15yo The Fairy Flag, 46%

Tuoksun ensivaikutelma on hyvä. Laadukkaan oloista oloroso-sherryisyyttä, jossa tumma suklaa ja kuivatut hedelmät vellovat. Hyvin intensiivinen ja latautunut. Hieman löytyy myös miedosti kirpeää punaista marjaisuutta. Nahkaisuus on myös selvästi läsnä. Ei lainkaan epämiellyttäviä rikkielementtejä tmv.

Maussa alkuun kireyttä, joka vapautuu loppua kohden. Sherrypommiksi voi kutsua, sillä sherryisyys jyrää. Alussa huomaa myös ex-bourbonin tuomaa hedelmäisyyttä, joka kuitenkin jää kuivattujen hedelmien, nahkaisuuden ja tumman vahaisuuden alle. Intensiivinen tapaus, joka vaikuttaa 46% paljon tuhdimmaltakin. Jälkimakua kohden jää iso nahkea sherryisyys, joka on sitä parempaa laadukkaampaa ei-kumista olorososherryä. Tämä on oikeastaan aika tuhti sherryjyrä, joka muuten miellyttää, mutta pieni saippuainen kirpeys rokottaa pisteitä.


16 heinäkuuta 2017

Sori Brewing Conca d’Oro


Juuri arvostellut Foundersin Frootwoodin jälkeen tuli nautittua myös toinen tynnyrikypsytetty olut. En näitä kuitenkaan vertaillut keskenään, sillä tyylilaji on ihan eri päästä. Olut on niin ikään Foundersin tapaan tynnyrikypsytettyä sarjaa, eli panimoilla on oma "tynnyriohjelma", jonka hedelmiä saadaan maistella ainakin toistaiseksi vuosittain. Sori tiedotti omista aikeistaan jo reilu vuosi takaperin (klick). Eipä siitä kauaa ole kun maistelin toista tynnyrisarjalaista Sorilta, Laudaturia.

Conca d’Oro oli tietääkseni ensimmäinen tynnyrikypsytetty sorilainen. Tyyliltään imperial stout on kypsytetty tammitynnyreissä, jossa aiemmin on ollut Chianti Classico -tyylistä punaviiniä. Viinistä nyt sen enempää, kuin että on kyseessä (kuuluisa) Italian Toscanan alueen punaviini. Mikäli haluat vakuuttaa viiniystäväsikin, niin lunttaa törkeen kevyt yleistys wikipediasta. Löysin kyseistä olutta Viron puolelta Uba & Humal olutpuodista, hinta oli reilu 7€ pullolta. Oluen nimi (kultainen malja) tulee alueesta, jossa viinitila sijaitsee.


Sori Brewing Conca d’Oro, 11,5%

Tuoksu on tumman puhuva, joka tässä tarkoittaa tummaa suklaata, tummaa mokkaa ja tummaa makeahkoa jälkiruokaviiniä. Ollaan jotenkin kypsytetymmän tawny portviinin aromimaailmassa rusinoineen, taatelineen ja tummien suklaiden kera. No kyllä sen mausteiseksi punaviiniksikin saa kuvittelemalla.

Maussa rauhallinen ote kahvia ja runsaasti kuivattuja tummmia hedelmiä. Kivasti tulee tumma raakasuklaa ja upea portviinimäinen aromikkuus, jota mm. muutamista Colheita-tyylisistä viineistä olen löytänyt. Ainoa, että tässä on runsaasati mallasta. Mallasviini. Pehmeä ja täyteläinen suutuntuma. Makeutta on, mutta ei liiaksi. Samaa tuntua kuin vahvoissa 80% tummasuklaassa. Hieno olut.





12 heinäkuuta 2017

Alkosta: Glenlivet Nàdurra First Fill Selection, 63,1%

Glenlivetillä on näitä Nadurroja jo isompi läjä – vanhemmat batchit, First Fill -versiot, Olorosot, turvesavuversio... alkaa siis olemaan joka jampan makumieltymyksille. Alkosta löytyy tällä hetkellä otsikon viskin lisäksi myös Oloroso- ja Peated-versiot.

Näistä kaikista lölytyy myös 48% travel retail -versiot, mutta nyt mennään tynnyrivahvalla tavaralla. First Fill Selection eroaa 16-vuotiaasta vanhasta versiosta siinä, että sen kypsytysaika vaihtelee ja tynnyrityyppinä käytetään first-fill bourbontynnyreiden lisäksi Virgin Oak -tynnyreitä. Alkon hinta 74,99€. Teenpä pienehköä vertailua toisessa lasissa olevaan 2009 Nadurraan.


Glenlivet Nàdurra First Fill Selection, 63,1% (batch FF0714)

Tuoksu on pehmeähkö, vaikka myös hieman terävää piirrettä pukkaa etenkin alkusoitolla. Kermaista vaniljaisuutta, tuoretta tammea, kookosta ja raikkaampaa kesäistä keltaista hedelmäisyyttä. Hedelmistä ehkä päärynä, omena ja miedosti persikka tulee mieleen. Tuoksusta olisi hankala päätellä ikää, nuorutta ja jotakin kypsyneemmän oloista sekaisin.

Maussa on yllättävän paljon latinkia. Reiluhkosti paksua taammisuutta, joka ryöpyää vaniljana, kookoksena ja hieman shanpurunakin. Ei tämä silti mikään tammipölkky ole, eli mukana on kermaisempaa fiilistäkin. Vaniljakermajäätelöä. Hedelmäisyyttä omenina ja päärynöinä, sekä kuivattuina aprikooseina. Kohtalaisen pitkä jälkisoitto.

Vierellä maistettu Nadurra vuodelta 2009 on tätä silti jotenkin mukavemman oloinen, iäkkäämpi ja sivistyneempi makuprofiililtaan. Oma valinta kohdistuisi vanhempaan pulloon.


Kuva: Alko

09 heinäkuuta 2017

Alkosta: Founder's Frootwood, 8%

Amerikkalisen Foundersin tynnyrikypsytettyjen oluen sarjasta löytyy Alkoonkin tullut uutuus Frootwood. Muistan tätä odottaneeni kovasti, kun näin ilmoituksen panimon sivuilla. Tynnyrikypsytetty kirsikkaolut kuulosti hyvältä. Mutta muistelinko turhaan Rodenbachin tekeleitä, niiden tasolle tuskin noin vain päästään...

Otsikon olut on panimon mukaan kepearunkoinen ja rapsakka kirsikkaolut, joka tungettiin tammitynnyreihin, jossa on aiemmin ollut bourbonia ja vaahterasiirappia. Enpä muista aiemmin maistaneeni olutta, joka on ollut vaahterasiirappitynnyreissä. Vaikken uskokaan, niin toivon jotakin flandersityylistä happamahkoa olutta. Toivon ehkä mahdottomuuksia. Niin ja olisihan kaapissa sitä aitoakin...



Founder's Frootwood, 8%

Tuoksussa on sokerinen kirsikkaisuus, jonka mukana tulee jotakin vahvaan alkoholisuuteen liittyvää pistävyyttä. Vaikea kuvailla, mutta yhdistän sen liköörimäisyyteen. Nahkeaa punaista hedelmäisyyttä ja makeaa happamuutta. Kirsikkainen tuoksu, joka ei minua jotenkin kutsu.

Maussa kirsikkainen sokerisuus ampuu itselleni yli. Tätä koittaa tasapainottaa happamampi puoli, mutta kokonaisuus jää aika sokeriseksi. Kirsikkamehu kuvaa tätä hyvin. Tuntuu että pitää ottaa useampi kulaus ennen kuin makunystyrät tottuu hieman alkoholiseen sokerisuuteen. Jälkimakuun mennessä makeus taittuu ja jää aavistuksen kirsikkaisen tahmaiseksi. Ei mikään pitkä jälkimaku. Suutuntuma on aavistuksen ohut, pehmeähkö ja melko hiilihappoinen. Ei toiminut itselleni toivotulla tavalla.


04 heinäkuuta 2017

Kotitasting: Thornbridge katkeran vaaleaa 3.6.2017

Kesäkuun alussa pidin pienimuotoisen maistelutilaisuuden kaverin kanssa Thornbridgen oluiden parissa. Kyseiseltä panimolta on putkahdellut tasaiseen tahtiin oluita Alkon valikoimiin. Tästä kiitämme maahantuojaa BrewSeekeriä.

Hassu sinänsä ja hitusen outoakin, mutta ei ole eksynyt blogiin näitä Thornbridgeläisiä juurikaan. Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö niitä ole maisteltu, tai niistä ole pidetty. Päin vastoin! Melko useinkin on viime aikoina tarttunut bridgeläinen Alkosta mukaan.

Maisteluun lähdin periaatteella "otan niitä mitä on tullut maisteltua useammin" ja "pitäskö kuitenkin hieman vertailla eroja". Eli nyt mentiin humalien voittoisalla tyylillä ja koriin nappasin Halcyonia, sekä sen mangoversiota, klassista Jaipuria, Huckia, jenkkityylisempää Bear Statea ja happamuudensäätöaineeksi Tartia. Ilman tieteellistä tutkimusta oluet pareihin ja menoksi. Oluen speksithän on yleensä tässä blogissa hyvin ylhäällä, mutta nyt saat kaivella ne internetin syövereistä, koska laiska ja koska kesä. Laiskotusmaksimus ehkä isoimpana syynä. Sitä paitsi, kiinnostuitko edes?


Thornbridge Halcyon vs. Huck

Halcyon on kuten värinsäkin kepeämpi ja puhtaampi tuoksultaan. Trooppista hedelmäisyyttä, josta ananas ja mango erottuu selvimmin. Maltaisuutta ei tule, kun taas Huck tarjoilee mallasta enemmän karamellisuutena ja mäntypihkaa.

Maussa ollaan ihan samalla linjalla, eli Halcyon on raikkaampi ,kevyempi ja tukeutuu trooppisempaan hedelmään, kun taas Huck on pihkaisempi ja greippisämpi. Halcyon on kevyen hedelmäinen, kun taas Huckissa on myös mallaspuolta esillä, vaikka ei se doubleipamainen oikein ole. Huck vie pidemmän korren.


Thornbridge Jaipur vs. Bear State

Jaipur on kepeähkön raikas. Tuoretta ruohoisuutta ja kevyttä sitruksisuutta. Voikukkaisuutta. Maussa raikasta greippiä ja ruohoa. Bear State on raskaampi humaliltaan, maallisempi (multaisempi) ja katkerampi. Tuo multaisuus ei monesti vakuuta, mutta valinta näistä kahdesta kohdistuu silti Bear Stateeen, koska Jaipur jätti jotenkin tylsän fiiliksen.


Thornbridge Mango Halcyon

Tuoksussa selvästi mangoista mehuisuutta, mutta ei överinä. Sama runko ja kepeys pohjalla, johon kuitenkin mango tuo minusta kivan lisän. Edellisten jälkeen katkeruus jää hieman jalkoihin, mutta hedelmäisyys paikkaa. Kesäinen janojuoma, jossa hyvin ryhtiä. Laittaisin parhaaksi, tai ainakin toiseksi parhaaksi Chuckin jälkeen. Varmaan riippuu tekeekö mieli hieman mehukkuutta.


Thornbridge Tart

Tuoksu aika kapean oloinen, tarjoilee miedosti hapanta marjaisuutta ja sitruksisuutta. Mallasta en löydä. Maussa kevyempi happamuus kuin odotin. Ei olla lähelläkään kovempaa happamuutta, eli kepeillä hapoilla mennään, joka on periaatteessa positiivinen asia juotavuuden kannalata. Toisaalta jää hieman happamaksi vissyksi.


Arvosanat ja ranking heitetään tähän:

1. Thornbridge Halcyon Mango 

2. Thornbridge Huck

3. Thornbridge Halcyon

4. Thornbridge Bear State

5. Thornbridge Jaipur

6. Thornbridge Tart

01 heinäkuuta 2017

Ensipuraisu Kyrö Single Malt Rye Private Cask #0006, 60,9%


Edellisessä postauksessa kerroin projektin kulusta ja päätöksestä, joten tämän kohdalla voinee jättää löpinät pienemmäksi. Tarinat löytyy siis täältä. Sain juuri kotiutettua Alkosta pullot ja miksipä ei otta ensipuraisua viskistä. Tämä on siis ensimaisto kyseisestä nektarista.

Edellisissä tarinoissahan on kerrottu jo kaikki oleellinen, joten nyt keskitytään itse viskiin. Kertauksena vielä perus faktat; 100% mallastettu suomalainen ruistisle, jota laitettiin kypsymään 30 litran tammitynnyriin. Tammitynnyri oli amerikkalaista tammesta (American white oak) valmistettu neitsyttynnyri, eli siinä ei ollut käynyt sisällä mitään tislettä ennen täyttöä. Kolme vuotta kypsytys ja viski pulloon 22.6.2017.



Kyrö Single Malt Rye Private Cask #0006, 60,9%

Tuoksu on voimakas, pippurisen mausteinen ja runsaan tamminen. Tammen vaikutus on ollut massiivista. Mausteisuuden ja tammen seasta tulee Kyrön raakatisleen ominaispiirteitä, joita oman kokemuksen mukaan on mentholisuus, mausteinen ja maalaismainen rukiisuus ja mentholisuutta musituttava eucalyptisyys. On runsas ja voimakas tuoksu, joka miellyttää omaa aistiani.

Maussa ollaan samoilla linjoilla. sellaisenaan (60,9%) kireän voimakas, pippurinen, yrttinen ja jälkimausta mausteinen. Tammen vaikutus on voimakas, mutta ei se kaikkea vie mennessään, vaan antaa tilaa viskille. Korostetaan, että en ole yliherkkä liialle tammisuudelle. Veden kanssa rukiisuus tulee paremmin esille ja tammisuus rauhoittuu. Mentholisuus on tässä viskissä isoimpia piirteitä. Oikein runsaan veden kanssa tulee raakatisleen rukisuus isosti esille.

Jätetään arvosanat antamatta, koska oma lapsi. Omalla tavalla hyvä viski, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava, että tämä on haastava, sillä tammella on niin suuri vaikutus. Lisäksi tässä on tiettyä raakuutta, jota kolme vuotta ei ole täysin kypsyttänyt. Siis tisle todennäköisesti vaatii isomman tynnyrin, jotta se saisi rauhallisemmin kypsyä ilman tammen ennenaikaista puuttumista. Noh, tämä oli vasta "paha kaula", joten katsotaan vielä muutama maisto ennen lopullista tuomiota.