28 marraskuuta 2013

Talvioluet 2013: Great Divide Brewing Hibernation Ale, 8,7%

Talviolutarkastelussa vuonna 1994 perustetun Great Divide Brewing Companyn tuotos, Hibernation Ale. Pullon kyljessä mainitaan, että kyseistä olutta on valmistettu lähes perustamisvuodesta saakka, eli vuodesta 1995. Jonkinlainen perinneolut on siis kyseessä. PAnimo on nauttii hyvästä maineesta ja sen kuuluisin tuotos lienee Yeti Imperial Stout.

Mainitaan tässä kohtaa, että olut on kuivahumaloitu. Noh tässä nyt ei sinänsä ole mitään uutuutta, monet oluet ovat kuivahumaloituja, mutta tämä siis tarkoittaa, että olueeseen on lisätty humalia vierteen jäähdyttyä. Tämä voi olla joko ennen varsinaista käymistä, tai sen jälkeen. Tämä tuo olueeseen enemmän humalan aromeja, katkeruuden sijaan. Oluen katkeruuteen vaikuttaa humalissa olevat alfahapot ja nämä muuttuvat iso-alfahapoiksi nimenomaan kiehutusvaiheessa, jolloinka oluen katkeruus voimistuu. Saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tässäkin tekniikassa on hyvät ja huonot puolensa. Jos aiheesta kiinnostaa lukea lisää, voi tiedonnälkäänsä ruokkia vaikkapa täältä.
Reseptissä Pale-, kristalli- ja suklaamaltaita, Centennial ja Cascade -humalaa. Kantavierre 20,4 °P, väri 96,9 EBC ja katkerot 46 EBU

Hibernation Ale

Great Divide Brewing Hibernation Ale, 8,7%

T: Tumman jauhoinen ja leipämäinen (limppu), mämminen (ei imelästi), miedon lakritsinen ja kahvinen. Maltainen leipämäisyys peittää lähes kokonaan miedon hedelmäisen humalaisuuden. Humalaisuudesta tulee kuitenkin hienoinen vivahde, joka tuo tyylikkyyttä tuoksuun. Voisi siis sanoa, että kuivahumalointi on onnistunut.

M: Sopivan hapokas ja täyteläinen. Hiilihappoisuus tuntuu sopivasti ja sitä jatkaa kevyt leipäisyys ja maltaisuus. Paahteisuus, humalaisuus ja makeus ovat hyvin tasapainossa. Humalaisuus on keskivahvaa, mutta vaimenee nopeasti. Makeus on hieman karvasta ja paahteisuus pitää sen sivuroolissa. Jälkimaussa leipäisää suolaisuutta ja kuivattavaa miedon hiivaista humalaa. Ihan lopussa humalaisuudessa nousee yrttisä vivahde.

Alkuun neljäsosan nautineena ajattelin tässä olevan kaiken kohdallaan. Kuitenkin lopuksi jäi hieman vaivaamaan tietty syvyyden puutos ja jälkimaun yksinkertaisuus. Toisaalta tämä on aika helppo olut ja voisi kuvitella juovan näitä jopa muutaman kerralla. Toimii varmaankin hyvin joulusaunaoluena.
Alkuun otin esille kuivahumaloinnin siksi, että mielestäni tässä oluessa on hyvin onnistuttu tällä menetelmällä. Se tuo olueen mukavan kauniin vivahteen, kuitenkaan peittämättä muuta alleen. Mainio olut.

25 marraskuuta 2013

Mystery samples part 1 (2013)

Hypätään hetkeksi syrjään talvioluista ja jouluviskeistä. Viime kerran bloggaajien tapaamisessa sain muutaman samplen maisteltavaksi, joista kaksi on ns. mysteri sampleja. Mainitaanm, että nämä mysteeriset samplet ovat herran, joka kirjoittaa "Kertomuksia Savuista" -blogia. Aika harvoin tulee maisteltua näin mysteeristi viskejä, jolloin ei tiedä mitään taustoja lasissa olevista juomista. Enhän edes tiedä onko nämä välttämättä viskejä. No todennäköisesti ovat, mutta lasissa saattaa olla mitä tahansa halvimmasta blendistä kalliisiin sinlge malteihin. Viimeksi muistaakseni maistelin sokosti viskejä kavereille järkkäämässäni tastingissä. Tällöin tosin tiesimme jo mitä viskejä maistelussa on mukana, mutta maistelujärjestystä ei tiedetty. Tällöin huomasimme kaikki, että tasting meni melkein enemmän tislaamon arvailuksi, kuin nautiskeluksi. En tiedä miksi se väkisin meni sellaiseksi, vaikka kuinka välillä muistutteli itselleen, että pääasiahan tässä on maistella ja nautiskella viskiä ja lopuksi todeta oliko se kuinka hyvää tai pahaa.

Noh ehkä se on sellaista amatöörimäistä aloittelevaisuutta, sillä ei tosiaan kovin usein tule sokkona näitä maisteltua. Asiassahan on omat hyvät ja huonot puolensa, sillä itse tykkään siitä glamourista, jonka saa kun korkkaa arvokkaan tai semiarvokkaan viskin ja vielä jos se osoittautuu hyväksi niin ai ai. Puoli juttua on jo pelkästään pohtiminen mitä viskiä haluaa, sen kaivaminen laatikosta ja lasiin kaataminen. Sitten alkaa vasta se varsinainen tarkastelu, tuoksuttelu ja maisteleminen.

Kun edessä on mystery sample, niin monellehan tulee ns. paineita siitä, osuuko oma kokemus tarpeeksi "oikealla tavalla" kohdalleen kyseiseen viskiin. Esimerkiksi, jos lasissa olisi halpa blendi ja lopputulemaksi kerron sen olevan oikein täyteläinen ja yksi parhaista viskeisttä mitä olen maistanut, niin ehkä se sitten hieman hävettäisi, että tässäkö tämä vuosien viskikomeus nyt sitten tiivistyy, päästään alkuruutuun mistä on joskus lähdetty? Ei, miksi sen täytyisi mennä niin. Onhan se hyvin mahdollista ja jopa joten kuten todennäköistä, että jos edessä on esim. viisi samplea ja joukossa on jokin kohtalaisen laadukas blendi, tai perus 12yo islayviski, niin se saattaisi juuri sillä kertaa kolahtaa makunystyröihin paremmin, kun 31yo tuntematon speysideri. Varsinkin jos savuiset viskit on se "juttu". Noh nyt kun on kirjoiteltu jo useampi rivi mitä sylki näppikseen tuo, niin on aika maistaa nämä kaksi mysteeristä samplea.

Vaemmalla sample 1 ja oikealla sample 2


Mystery Sample 1

T: Tuoksussa ei melkeinpä voi erehtyä. Tulee heti mieleen Islayn savuiset tuotokset. Puhdasta ja semiraikasta puista savuisuutta, vaniljaista mausteisuutta ja kirpeähköä hedelmäisyyttä. Savuisuus muistuttaa jotenkin Kilchomanin savuisuutta, niitä on viimeaikoina tullut jonkin verran tuoksuteltua. Ja sen savusta myös pidän. Lasissa seisseenä savuisuus muuttuu hieman lääkemäiseksi ja kääntyy Laphroaigin savuisuuden suuntaan. Tuoksu ei ole yhtään hassumpi, hieman lääkemäisyyttä, puumaista savuisuutta ja vaniljaa. Aika tyypillinen Islay -profiili.

M: Suussa tämä tuntuu aika hyvältä. Sopiva voimakkuus heti alkuunsa, vaniljaista tammea, puhdasta kirpeää savuisuutta, jossa tuntuu vihreää hedelmäisyyttä. Keskivaiheilla alun kihelmöinti tasaantuu ja vanilja korostuu. Savuisuus jää mukavasti taustalle. Nuorehkon oloista maltaisuutta. Jälkimaussa löytyy vaniljaista ja tammista mallasta ja makeahkoa savuisuutta. Veden kanssa hieman lääkemäisyyttä. Tämä on parempaa kuin "ihan hyvää".


Mystery Sample 2

T: Heh, täytyypä nyt heti mainita, että tässä vaiheessa totean sample numero 1:n olevan parempi tuoksultaan. Tässä kakkosessa on kumimaista toffeeta reilumminkin. Jonkin verran tulee jotakin sherryviskin piirteitä, mutta vahva kumisuuus peittää kaiken mukavan allensa. En meinaa millään saada tästä muuta tuon kumisen toffeen lisäksi irti. Pistävää lääkettä alkaa erittyä ajan myötä. Ei tämä siis oikein omaan nenääni kolahtanut.

M: Uskaltaako tätä maistaa edes :D. Täytyy myöntää, että ennakkoluulot tuoksun jälkeen ovat aika ... ööö... alhaalla. No ei tämä kyllä maullakaan kehuja ansaitse. Alun kihelmöinnin jälkeen tulee multaista viinimarjapensasta. Jotain raakaa. Aavistus sherryistä piirrettä. Jälkimaussa paranee maun muuttuessa hieman suklaiseen ja kuivien hedelmien suuntaan. Metallisuutta ja lääkemäisyyttäkin löytyy. Viina ja raakuus puskee alussa kuitenkin pahalla tavalla. En minä tätä toistamiseen ehkä haluaisi maistaa.


En nyt sitten tiedä olisiko tässä vain syytä todeta, oliko viskit hyviä vai ei, mutta ehkä se on mielekkäämpää heittää vielä arvaukset (nimenomaan arvaukset) kehiin, niin saa myös samplen antaja joko nauraa, tai muuten vaan ihmetellä. Veikkaampa siis, että sample 1 on Kilchomanin tislettä ja sample 2 on jotain omituista, ts. ei harmainta aavistusta. Joku muu kuin skotti/irkku/japsi/jenkki? Sample 1 on kaikilla tavoin parempi.
Kiitos sampleista Veskulle, onneksi toisesta tykkäsin, niin saatat ehkä joskus uudelleenkin vaivautua antamaan samplea?

* * * * * * * * * *

Edit: Noniin, sainpa sitten tietää mitä tuli maistettua. Tietenkin aiemmin kirjoittamani teksti jää sellaisenaan ja lisään nämä lisäykset tähän erikseen. Eli Sample 1 oli Octomore 10YO ja sample 2 Bruichladdich Valinch Lions Tour. Octomoren nyt varmaan suurin osa tietää, eli oltiin oikeilla jäljillä. Savuistahan se toki on ja kohtuu nuorekastakin. Itseltäni löytyy myös sample kaapista, mutten ollut vielä kerennyt maistaa sitä ennen tätä kertaa. Otetaan se uusiksi maisteluun tässä joku kerta. Tuo toinen olikin sitten hieman erikoisempi tapaus. En tiennyt tuollaisen bruikan olemassaolostakaan. Kyseinen viski on siis 23-vuotias (!) ja "enhanced", eli onko se nyt sitten viimeistelty vai "ehostettu" ranskalaisissa punaviinitynnyreissä (pomerol casks). No joka tapauksessa asiahan ei siitä miksikään muutu ja kuten Veskulle sanoin, olisin hermostunut itselleni, jos tuon olisin ostanut kaappiin.

Kuvat ©Kertomuksia Savuista


24 marraskuuta 2013

Talvioluet 2013: Tasting

Maisteluja on kiva järkätä eri teemoilla, koska tällöin tuotteita on mukava verrata keskenään ja muutoinkin on tietyllä tavalla helpompi poimia sopivat uotteet maisteluun. Viskien kohdalla tämä saattaa tietty välillä olla hankalaa varsinkin pienellä kaveriporukalla ja nyyttärimeiningillä, koska moni esim. omasta kaveripiiristäni ei kuitenkaan kovin paljoa kaappia täydennä vuodessa, joten valinnanvaraa ei useinkaan löydy.

Vaihtoehtona tietysti on tilata sampleja ulkomailta, jolloinka pääsee valitsemaan ensinnäkin hyvästä valikoimasta ja toisekseen voi vaikuttaa teemaan hyvinkin paljon. Oluen kohdalla tilanne on mielestäni helpompi, koska Alkossa (varsinkin pk-seudulla) on kohtalaisen hyvä valikoima erilaisia oluita. Hintakin jää kipukynnyksien alle helpommin, jollei ihan kauheasti osta kerralla ja kaikkein erikoisimpia pulloja.

Jouluoluiden yksinmaistelun lisäksi hieman vaihtelua tuomaan järkkäsin kaveriporukalle tastingin. Aiheena kauden oluet ja jokainen sai tuoda muutaman pullon maisteluun. Maistelu oli aika vapaamuotoista, tarkoituksena ei ollut reitata oluita, vaan ihan perus nautiskelu hyvien oluiden ääressä. Tietty pientä vertailua keskenään eri oluiden välillä tehtiin ja pohditiin onnistumisia. Etukäteen olin ottanut selville maisteltavien oluiden faktat ja tarinat, joilla oli hyvä pohjustaa tietoutta kunkin oluen lämmetessä lasissa. Esimerkkinä tämänkertaiselle maistelulle kertyi hintaa noin 80e, eli parikymppiä henkilöltä. Ei siis todellakaan kallista, kun ajattelee, että saa maistella rauhassa, hyvässä seurassa ja etukäteen harkittuja juomia. Alla omat lyhkäset muistiinpanot oluista.

Neljän taviksen illallinen

Aecht Schlenkerla Eiche, 8% (Brauerei Heller-Trum)
Urbockista ja Märzenista poiketen tämän oluen maltaat on kuivatettu tammisavulla pyökkisavun sijaan. Reseptissä siis savustetut ohramaltaat ja 26,6 EBU:n antaa Hallertau- ja Spalt -humalat. Väri 42 EBC ja kantavierre 18,3°P.

T: Vanhan palaneen puun aromeja. Kohtuu raikas fiilis. Palvikinkkua, nuotiota, hieman sitruunaa, raikasta humalaa ja vaniljaa. Ihan hyvä tuoksu.

M: Toffeisen samettista, yllättävän pehmeä ja täyteläinen. Kuivan nuotiosavuista. Suutuntuma on yllättävän pehmeä ja karamellinen. Paahdettua karamellia, makeaa mallasta ja kevyttä luumuisuutta. Humalaisuus on hyvin tasapainossa muun kanssa. Lopussa päällinen makeus alkaa hieman tökkimään.


Lervig Aktiebryggeri Winter Ale, 8,3%
Maltaina Pale-, suklaa-, karamelli- ja münchnermaltaat. Humalina Goldings ja Perle. Lisähöystönä kalifornialaiset rusinat.

Tämän arviot tältä vuodelta löytää täältä.
Sen verran mainittakoon, että kolme näitä on tullut tänä talvena juotua ja tuntuu, että joka kerta maistuu paremmalta. 

AleSmith Brewing YuleSmith, 8,5%AleSmithin oluista on aina yhtä mukava hakea tietoa. Mitään kun ei löydy. Panimoonkin olen ollut yhteydessä  muutamaan otteeseen ja ystävällisesti ovat jättäneet vastaamatta. Alkon sivuilta sai poimittua muutamat perustiedot. Katkerot 53,9 EBU, väri 71,2 EBC ja kantavierre 21 °P.

T: Pullon avatessa nenään kantautuu voimakas kuusen ja pihkan tuoksu. Kuusenneulasia, puunrunkoa pitkin valuvaa pihkaa, puunkuorta, raikasta metsää ja karamellista mallasta. Kevyt paahteisuus. Hyvin amerikkalainen.

M: Karamellisen humalainen ja pihkaisa. Samoilla linjoilla tuoksun kanssa, pihkainen ja havuinen humalaisuus, makeahko ja kevyen paahteista maltaisuutta ja pähkinää. Jälkimaussa humalaisuus jää taustalle pyörimään, mutta myös karamellisuus ja paahdettu pähkinä "pysyy mukana". Hyvää Alea, joskin ei yllätä mitenkään.


Nøgne Ø Imperial Stout, 9,0%
Laatustoutia jonka reseptissä on käytetty Marris Otter-, vehnä-, münchner- ja suklaamaltaita, mallastettua kauraa, paahdettua ohraa ja vaaleaa kristallimallasta. Humalina Chinook ja Northern Brewer. Ja Grimstadin vesi ;). Katkerot 75 EBU, väri 460 EBC ja kantavierre 22 °P.

T: Hieman leipämäinen ja hedelmäinen. Hieman pistävää, humalaisuus on hedelmäistä ja paahteista. Paahteisuus tuo mieleen palanutta kahvia ja tumman leivän kuorta. Hieman mämmisyyttä ja jauhoisuutta.

M: Paksua kahvisuutta, tummaa suklaata, kaakaota ja palanutta mallasta. Kauraisuus tuntuu pehmeytenä ja tuo täyteläisyyttä. Jälkimaku on vahvan paahteinen, hieman lakritsinen ja jauhoinen. Lopussa tulee hieman hapanta kaakaota. Laadukas imperial stout. Tällaista odotankin Imperial stouteilta.


Kulmbacher Eisbock, 9,2%
"Jääpukki" saa vahvuutensa jäädytystekniikalla. Eli Alkoholipitoisuutta sadaan nostettua jäädyttämällä olut, jolloinka vesi jäätyy. Alunperinkin, ainakin tarinan mukaan, eisbock oli unohdettu ulos tynnyreihin paksun jään ja lumen alle, jolloinka olut oli jäätynyt, tullut vahvemmaksi ja säilynyt läpi talven. Ainakin sinnepäin. Katkerot 23,4 EBU, väri 76,2 EBC ja kantavierre 21,5 °P.

T: Hapan ja hedelmäinen, hieman mämminen tuoksu. Appelsiinia, neilikkaa, ruisleipää, hieman alkoholi pääsee läpi ja nenään jää kirpeän paahteista humalaa. Ajan kanssa vanhaa mäskiä. 

M: Mämmisyys tuntuu myös maussa. Suutuntuma on hitusen jauhoinen ja puuroinen. Imelää mallasta ja mietoa alkoholisuutta. Sokerista vierrettä. Tämä on ihan hyvää, mutta hieman tulee alkoholinen fiilis esille häiritsevästi. 


Malmgårdin Panimo Huvila Arctic Circle Ale, 7,3%
Suodattamaton olut, jonka valmistuksessa käytetään tuoreita katajanoksia sekä ruismallasta. Reseptissä myös pilsner-, wiener-, karamelli- ja suklaamaltaita, sekä humalina Northdown ja Styrian Golding. Kantavierre 18°P, katkerot 45 EBU ja väri 80 EBC.

T: Oksaisen katajainen ja metsäisä hieman ummehtunut tuoksu. Tuoksu raikastuu aika nopeasti. Mieleen tulee myös sauna jossa on tuoreita vihtoja. Saunalauteet. Humalaisuus on metsäisää. Ruis tuo hieman happamuutta.

M: Maussa tulee pölyistä lehtimäisyyttä, kuivaa humalaisuutta, hieman multaisuutta ja lakritsia. Vaaleaa sekaviljaleipää. Kuiva ja kitkerähkö jälkimaku. Tässä oli omaperäisyyttä ja hieman erikoisuutta. Erityisesti pidin tuoksusta. 


Panimoravintola Plevna Siperia Imperial Stout, 8%
Tästäkin arvio tehty jo aiemmin ja tiedot löytyvät täältä.


Pöytäseurueen lyhyen äänestyksen jälkeen illan leijonat oli Arctic Circle Ale ja Siperia. Jumboksi jäi Eisbock tai jos hinta otettiin huomioon niin YuleSmith. Itse arvostin tänään eniten LA Winter Alea. Siinä on tälle talvelle onnistunut tuotos omiin makuhermoihini. Jotenkin olen kaivannut juuri tuon tyylistä olutta nyt. Tosin jos tuhdimpaa jälkkäriä tai nautiskeluolutta haluan niin valinta kohdistuisi Nøgne Ø Imperial Stoutiin, tai Siperiaan.

Erdinger Schneeweisse tuli passattua toiselle kerralle, koska ajattelin sen jäävän niin pahasti jalkoihin näiden muiden tuhtien jälkeen. Jälkkärinä maistui kuitenkin vielä Wigrenin herkkunakit (cheddarnakit olivat loppu). On niin hyviä nuo Wigrenin nakit. 

21 marraskuuta 2013

Talvioluet 2013: Kasteel Winter, 11%

Seuraava talviolut arvostelussa tulee 80 kilometriä Brysselin länsipuolelta Ingelmunsteristä. Siellä sijaitsee Van Honsebrouckin panimo, jonka perustivat Louisa ja Emiel Van Honsebrouck vuonna 1900. Tämän panimon tunnetuin tuote meille suomalaisille lienee Alkossa jo pitkään ollut Kasteel Donker. Tämä imelän makea belgiolut oli itselleni löytö joskus aikoinaan, kun en belgioluita vielä paljoa ollut maistellut. Puhutaan jostakin 2000-luvun alusta. Sittemmin jossakin vaiheessa oluen makeus tuotti hieman "tökkimistä" ja enpä nyt muistakaan koska viimeksi tuota olen ostanut.

Nyt on kuitenkin vuorossa Donkelin sisarversio, eli Kasteel Winter. Ensinnäkin, silmä kiinnitti heti huomiota etiketissä mainittuun sisältöön. Mallas, sokeri, humala, vesi, proteolyyttiset entsyymit, propyleeniglykoolialginaatti (huh mikä sanahirviö), askorbiinihappo, tumma olutaromi (?), kahviaromi ja suklaa-aromi. Kuulostaa aika teennäiseltä. Noh, lisäaineitahan ne vain ovat. Avataanpas niitä hieman. Ensinnäkin Suomessa yli 4,7% oluissa (alkoholissa) ei tarvitsisi ilmoittaa näit ainesosia. Tämä on hyvähuomio, sillä moni jättää tämän ilmoittamatta, joka on ehkä ihan fiksuakin nykyisen vallitsevan lisäainepelon vuoksi. Toiseksi, nämä voitaisiin ilmoittaa myös pelkillä E-koodeilla. Ne ei ehkä kuulosta niin pahalta luettaessa, joskin mahdollisesti kiinnittää huomion lisäaineiden olemassaoloon.

Askorbiinihappo lienee näistä tutuin, sillä se on tunnetummin C-vitamiini. Sitä käytetään oluissa happamuudensäätöaineena. Se vaikuttaa myös hieman oluen säilyvyyteen. Propyleeniglykolialginaatti, toisinsanoen E405, kuuluu sakeuttamis-, stabilointi- ja emulgointiaineisiin. Eviran artikkelin mukaan, tätä saa käyttää oluen vaahdon stabilointiin. Eli sillä käsitellään vaahdon laatua ja kestävyyttä. Proteolyyttisistä entsyymeistä en kovin helposti löytänyt tietoa mikä sen tarkoitus on oluessa, mutta ylipäänsä proteolyyttiset entsyymit hajottavat proteiineja. Voisiko olla kyse siis koostumukseen liittyvästä seikasta? Varmaksi en osaa sanoa. Näiden lisäksi oluessa on käytetty kahvi-, suklaa- ja tummaa olutaromia. Kaksi ensimmäistä on varmaan ihan selvä, mutta miksi olutaromia? Olutaromi on luontainen aromi, mutta eikö olut olisi muutoin ollut tarpeeksi oluen tuoksuinen? Tiedä häntä sitten. Ja jottei mene liian kemiantieteeksi listataan oluen perustiedoista katkeroaineet 19,3 EBU, väri 108 EBC ja kantavierre 22,4P.

Talvinen aromilinna


Van Honsebrouck Kasteel Winter, 11%

T: Heti lasiin kaadettuna aika teennäinen tuoksumaailma. Lisättyjä mausteita esanssisella tavalla. Hieman hätäsen tuntuista "pirskahtelevaa" alkoholisuutta. Hiilihappo tuntuu tuoksussakin. Hieman saadessaan aikaa lasissa alkaa tuoksu hieman tasoittumaan. Kahvi ja suklaa on selkeimmin läsnä. Hieman myös paahdettua viljaa, mutta edellä mainitut peittää lähes kaiken muun allensa. Paahdettua sokeria ja kaakaota. Alkoholi pistää hieman läpi asettumisen jälkeenkin.

M: Alkuun minulle tuli mieleen, että tämä maistuu ja tuntuu, kuin se olisi hätäsesti tehty. Ohuen hiilihapokasta ja esanssista. Mausteet olivat juuri jotenkin lisätyn kaltaisia "päälle liimattuja" ja suutuntuma oli muutenkin limumainen. Makean imelää kahvisuutta ja kaakaota löytyi päällimmäisena. Ajan kanssa rakennekin saa hieman ytyä, muttei muutu mitenkään radikaalisesti. Suutuntuma tulee hieman nahkeammaksi ja hiilihapokkuus laimenee. Imelyys on vieläkin läsnä, mutta nyt mieto paahteisuus taittaa sitä hieman parempaan suuntaan. Kahvi tulee edelleen voimakkaana. Jälkimaku muuttuu himan vetiseksi jsa ohueksi, eikä ole muutoinkaan kovin pitkä.

Ei kyllä säväyttänyt tämä Winter versio. Muistelen Donkerin olleen huomattavasti ytimekkäämpi (ja makeahan se on). Tämä talviversio on jotenkin teennäisempi ja kahvi dominoi kaikkea muuta. En tiedä kuinka kauan tuota olisi lasissa pitänyt pitää, sillä olut parani huomattavasti lämmetessä ja saadessa happea, mutta kyllä odotukset silti olivat korkeammalla, kuin mitä nyt tarjoiltiin. Mutta hei, pullosta ja etiketistä plussaa.

19 marraskuuta 2013

VYS Iäkkäät harvinaisuudet, osa 5: Lagavulin strikes back

VYS:n (Viskin Ystävien Seura ry) iäkkäät harvinaisuudet osa 5 järjestettiin lauantaina 16.11.2013 Helsingissä Groteskin kellarissa. Tapahtuma oli ns. suljettu tapahtuma, eli järjestettiin vain seuraan kuuluville. Tässä vaiheessa mainittakoon, että itsekin liityin seuraan reilu kuukausi takaperin ja tämä olikin seuran ensimmäinen tasting johon osallistuin. Grotesk sijaitsee melkein ydinkeskustassa, joten paikalle oli helppo saapua ainakin näin PK-laisena. Tunnelmalliseen kellariin laskeuduttaessa alkaa tunnelma kohota. Useat minulle tuntemattomat kasvot tervehtii minut yksi toisensa jälkeen. Paikka oli ihan "näppärä", ensin vastaan tulee narikan kaltainen tila ja heti sen jälkeen oma pieni baaritiski. Itse tasting-tila on kahdessa osassa ja sitä erottaa kivinen seinä, jossa toki avoin "kaari-oviaukko". Eli melkein yhtä tilaa. Kaksi suurta pöytää on katettu valmiiksi tasting-alustoineen näyttävästi, viskit laseissaan, vedet kannuissa ja kynttilät palaen.

Noin kolmekymmentä enemmän tai vähemmän viskinharrastelijaa oli kerääntynyt paikalle. Istuuduttuamme, alkoi tilaisuus lyhyellä VYS:n hallituksen jäsenten esittelyllä. Seuran puheenjohtaja Jarkko Nikkanen toimi esittelijänä ja tastingin isäntänä. Jarkko kertoi alkuun lyhyesti paikan historiasta mm. sen, että kellari oli aikoinaan Aatos Erkon viinikellari. Esittelyjen jälkeen siirryimme itse pääasiaan, eli viskeihin. Alkuun kuulimme hieman taustatietoja Lagavulinin tislaamosta ja sen historiasta, jonka jälkeen siirryimme maisteltaviin pullotteisiin. Kattaukseen kuului varsin mielenkiintoisia "Lagoja".

Kattauksen tarjonta "kutsukortista"

Mainitaan tähän väliin muutama fakta tislaamosta ja sen viskeistä. Tislaamo (laillinen) perustettiin vuonna 1816 John Johnstonin toimesta. Samainen herra osti viereisen Ardmoren tislaamon 1825. Vuonna 1837 Donald Johnston yhdisti tilaamot Lagavulinin nimen alle. Vuosien 1837-1890 välillä vaihtuu omistaja muutamaankin otteeseen, mutta vuonna 1890 lanseerattiin White Horse -sekoiteviski vientimarkkinoille, jossa Lagavulin oli yksi komponenteista. Vasta vuonna 1901 tämä blendi tuli saataville myös paikallisille markkinoille. Vuonna 1908 Peter Mackie perustaa Malt Mill -tislaamon osittain vanhoihin tislaamorakennuksiin, jonka tarkoitus oli tuottaa Laphroaigin kaltaista viskiä. Tislaamo kuitenkin suljettiin vuonna 1960 ja siitä tuli Lagavulinin visitor centre.

Yksi käännekohta tuli vuonna 1974, kun Lagan lattiamallastamo suljettiin. Siitä lähtien tislaamo on ostanut maltaansa Port Ellenistä. Lagavulinin 16-vuotiaasta pullotteesta tuli osa "Six Classic Maltsia" vuonna 1988. Tutun 16-vuotiaan pullotteen lisäksi Lagavulinilta on saatavilla Pedro Ximenez viimeisteltyä Distillers Editionia (ensijulkaisu 1979/1997) ja vuodesta 2002 vuosittain julkaistu tynnyrivahvuinen 12yo. Samana vuonna julkaistiin Lagavulin 25yo ja tästä neljä vuotta myöhemmin 30yo, joka oli vanhin koskaan julkaistu Lagavulin. Vuonna 2007 julkaistiin 21-vuotias pullote, josta myöhemmin huiman suosion saattelemana julkaistiin uusi versio 2012. Tämä menikin kuin kuumille kiville ja tällä hetkellä pullon hinta huitelee jossakin 600-700 punnan tietämillä, jos sitä ylipäänsä jostakin enään löytää. Lisäksi lagalta löytyy Distillery only, jota nimensä mukaan saa vain tislaamolta ja Feis Ile -pullote, Islayn juhlille pullotettu 18yo. Käytännössä hyvin satavilla olevaan "perusrangeen" Lagavulinilta kuuluu 16yo, DE ja 12yo CS. Tänä vuonna uusimman 12yo CS:n lisäksi Diageo julkaisi tähän asti vanhimman Lagavulinin, 37-vuotiaan OB:n.
Noniin, löpinät sikeen ja ohessa hieman omia kokemuksia maisteltavina olleista viskeistä.

Vasemmalta oikealle, 16yo, 21yo (2012), 21yo (2007), 25yo ja 30yo


Lagavulin 16 yo 43 % OB
Ex-bourbon ja ex-sherry tynnyreitä

T: Merellistä lääkemäisyyttä, tervaa ja suolaa. Puhtaampaa kuin muistin. Tervapastillisuus tuntuu hyvältä. 

M: Savuisuus on tervaista ja jodista. Ytimekkäästi alkaa alkumaku. Makeutta tulee reunoilta. Pientä pikanttisuutta keskivaiheilla. Jälkimaku pitkähkö ja savu pysyy hyvin loppuun asti.


Lagavulin 21 yo 1991 (52 %, OB 2012, first fill sherry, 2772 btl.) 
Uudempi 2012 pullotettu 21-vuotias, kypsytetty first-fill ex-sherrytynnyreissä.

T: Oikein kylmän intensiivinen. Kirpeää sherryisyyttä, jota täyttää tukevahko turve ja puhdas savu. Samaa tervaa ja suolaa kuin 16yo, mutta lisänä mausteista vaniljaa ja sitrusta. Tuoksu on kyllä hyvä. Hieman minttua ja viks -pastilleja. Suklainen hento tuoksu leijaa ympärillä. 

M: Maku alkaa myös kirpeän intensiivisenä. Hieman kuivattaa, mutta pienesti öljyinenkin. Jälkimaku oikein pitkä ja vahvakin jopa. Tervaa, jodia, levää ja hieman limeä. Punaista marjaisuutta (punaviini). Balanssi makujen kesken on oikein hyvä. Pidin paljon. 


Lagavulin 21 yo 1985 (56,5 %, OB 2007, first fill sherry, 6642 btl.) 
2007 pullotettu, täysin sherrykypsytetty legenda.

T: Paljon toffeisempi ja lämpimämpi, pehmeä. Savuisuus on enemmän piilossa ja sherryisyys pääsee enemmän esille. Levää, kermatoffeeta, kuivaa luumua, kaakaoa ja rusinaa. Henkilökohtaisesti tykkään enemmän uudemman tuoksusta. Aivan erilaisia uudemman kanssa. 

M: Mahtavaa. Balanssi hipoo jo täydellisyyttä. Intensiivistä sherryisyyttä ja savua käsikädessä. Nahkaista, semikuivaa luumua, rusinaa, vaniljaa ja kahvia. Jälkimaku jatkaa hyvin tasapainossa. Pitkä sherryisyys ja sopivan mieto savuisuus. Kuivattaa suuta kevyesti. Oikein hyvää. Parempi tasapaino kuin uudemmassa. 


Lagavulin 25 yo (57,2 %, OB 2002, 9000 btl.) 

T: Palataan 16yo -kaltaiseen tuoksumaailmaan. Maltaisuus tuntuu päällimmäisenä puöreän savun kanssa. Sherry ja bourbontynnyrien piirteitä löytyy. Turvetta, vniljaa, hieman kookosta, tervaa ja jodia. Toffeeta ympärillä. Maltaisempi kuin 16yo. Vesi muuttaa tuoksua enemmän uudemman 21yo suuntaan. 

M: Alku pehmeän savuinen. Pian nousee kihelmöivää lämmittävyyttä, tammitynnyrimäisiä mausteita (kookos, vanilja päällimmäisenä) ja sitrusta. Savuisuus on hillittyä. Vesilisä avaa makeutta ja tuo mukaan hunajaa ja makeaa vaniljaa. Vesi paransi tätä ja teki tästä mielenkiintoisemman.


Lagavulin 30 yo 1976 (52,6 %, OB 2006, 2340 btl.)

T: Samaa maltaista tuntua kuin 25yo, mutta nyt tulee nokisempaa savua ja tervaa. Myös jodia ja levää. Kohtuu puhdasta. Sitrusta jota täyttää sherryinen vivahde. Ajan myötä maltaisuus nousee enemmän esille ja sen mukana tulee toffeeta. 

M: Pehmeä ja täyteläinen alku. Makeaa tervapastillia, maltaissa savua ja mynthonia. Jälkimaussa maukasta vaniljaisuutta. Oikein tasapainoinen. Öljyinen ja pitkä loppu. Hedelmäisyyttäkin tulee omenan ja luumun muodossa. Oikein messevää. Mielestäni selkeästi parempi kuin 25yo ja on yksi parhaimmista viskeistä mitä olen maistanut. Huikea. 


En haluaisi laittaa näitä paremmuus järjestykseen, sillä kaikki olivat niin hyviä omassa kategoriassaan. Jos suosikit pitää mainita, niin 21yo 2007 ja 30yo loistivat omanlaisella tyylillään. Vaikka 21yo 2012 tuoksu oli parempi kuin vanhemmassa versiossa, niin maku oli niin tasapainoinen vanhemmassa, että nostan sen tässä esille. Oli mielenkiintoista verrata molempia keskenään, sillä nämä olivat todella erilaisia. Kokonaisuudessaan huikea setti ja olen iloinen ja tyytyväinen, että tällainen järjestettiin ja pääsin osallistumaan. 

Pullopose
Laatikkopose

Maistelun jälkeen ohjelmaan kuului vielä pieni suuri huutokauppa ja arvonta. Tastingiin alussa jokainen sai arpalipukkeen, jossa oli numero. Onnetar nosti kiposta kolme onnekasta, jotka saivat kaikki uusimman Lagavulinin 37yo pullotteen..... NO EI NYT SENTÄÄN ;). Ensimmäinen onnekas sai viskipelin, toinen viskikirjan ja kolmas tislaamon suosituimman (tai ainakin ostetuimman) tuotteen, eli lagan 16yo.

Pienen ohjelman lisäksi loppu aika oli tietysti vapaata seurustelua ja siihenkin kuului lisänä viski (ja monilla olutkin). Tiskiltä sai ostaa aiemman Japsimaistelun ja Lagamaistelun (Huomisen klassikot) viskejä. Itse maistoin kahta viskiä illan pääsetin lisäksi, joista toisesta kirjasin hieman muistiinpanoja.


Lagavulin Distillery Only (52,5%, OB 2010, 6000 btl)
Tämä on siis Distillers editionin "jämiä" jota on hieman lisäkypsytetty ja lopuksi vatattu.

T: Merellinen (levää, jodia ja klooria?), kuivaa savua, makeaa marjaa, vaniljaa, tervaa ja appelsiinimarmeladia. 

M: Tuju alku. Makumaailma on DE: n kaltainen, mutta vahvempi. Paahdettua karamellia, marjaisaa savua (punaherukka), kuivaa palanutta puuta vaniljaisella vivahteella, tammista pähkinäisyyttä. Jälkimaku kihtalaisen pitkä. Lakritsia ja yskänlääkettä. Veden kanssa palanutta puuta lisää ja hieman nahkaa. Voimakas DE sanoisin.

Osa maistelupoppoosta


16 marraskuuta 2013

Jouluviski 2013 part I: Glenfarclas The Potstill Reserve 2003/2013

Jouluoluista siirrytään hetkeksi jouluviskiin. Viskin perusolemuksen vuoksi monikin viski sopii hyvin joulunaikaan. Viskit ovat yleensä maukkaita, mausteisia ja esimerkiksi savuviskit saattaa olla hyvinkin "lämmittäviä", jolloinka ne sopivat kylmän illan saatoksi takan ääreen. Oman mielikuvan mukaan runsaan sherryiset viskit sopivat oikein hyvin joulunaikaan. Yleensä nahkaiset, joulumausteiset (inkivääri, neilikka, muskotti jne..) ja kuivatuilta hedelmiltä maistuvat tummat sherrypommit houkuttelevat ulkonäöllään ja tuoksullaan omia aistihermojani tähänaikaan, kun illat ovat sysimustia. Toisaalta sanotaan, että nimenomaan savuviskit toimivat erinomaiseti syksystä kevääseen. Mikäpäs sen mukavempaa, kuin istua kotosohvalla maukkaan savuviskin ääressä, kun ulkona paukkuu pakkanen tai sataa räntää. Hyviä esimerkkejä voisi olla Lagavulin DE ja Ardbeg Alligator. Noh, onhan noita vaihtoehoja.

Tässä hieman pohdiskelin, minkälaista "jouluviskiä" tähän hetkeen tekisi mieli ja mitä kaapista löytyisi. Edellä kuvailemistani tyyleistä sherryinen vaihtoehto houkutteli enemmän. Itseasiassa olisi tehnyt mieli itse Sherryä, mutta juuri tällä hetkellä ei ole kyseisiä pulloja auki, joten aloin tutkiskelemaan mitä kaapista löytyi sherryisten viskien makumaailmasta. Silmiin osui Glenfarclas The Pot Still Reserve. Jo kaunis väri sai alkuunsa suun messingille, joten valinta oli varma.

Kyseinen pullo on pullotettu yhdennentoista kerran järjestetyille PotStill Festivaaleille, jotka järjestettiin 4.-6. lokakuuta 2013, Amersfoortin kaupungissa, Hollannissa. Tapahtumassa oli tarjolla viskien lisäksi konjakkia, armanjakkia, calvadosta, grappaa ja rommia parinkymmenen tuottajan/maahantuojan voimin. Viskitarjonnasta vastasi muunmuassa Arran Distillery, Belgian Owl, Black Bottle, Bunnahabhain, Edradour, Deanston, Glenfarclas, Gordon & MacPhail, Signatory, Sullivans Cove, Tobermory ja The Ultimate Selection. Ihan riittämiin maisteltavaa siis. Itse en tuolla ollut paikalla, mutta muutaman "referaatin" tapahtumasta olen lukassut.

Hieman samaa näköä kuin eräässä Helsingissä järjestettävässä
viskitapahtumassa. Kuva: lovingwhisky

Glenfarclas The Potstill Reserve on  first fill- ja refill sherry hogshead -tynnyreistä #2014 ja #3134 pullotettu 50% vahvuuden omaava viski. Viki on tislattu vuonna 2003, pullotettu 2013 ja luonnollisesti väriaineeton sekä kylmäsuodattamaton. Ei muuta kuin drami lasiin ja laatutovi sen parissa.


Glenfarclas The Potstill Reserve 2003/2013, Potstill Festival 2013 11th Edition, 50%

T: Ilman vesilisää viski omaa vahvan luumuisan ja viinisän tuoksun. Varovasti tuoksuteltaessa löytyy nahkaisia ja mausteisia (muskottia, neilikkaa, kanelia ja vaniljaa) piirteitä, hedelmäistä vivahdetta appelsiinin muodossa ja hieman maitosuklaata. Tuoksu paranee jo lyhyen lasiajan jälkeen. Kevyt metallisuus ja raaka viinisyys pehmenee ja tilalle tulee nahkaista sherryisyyttä, kuivaa hedelmäisyyttä (viikunaa ja taatelia) ja kaakaota. Vesilisä tuo hieman lakumaista sherryisyyttä mukaan ja tasoittaa raakuutta.

M: Terävää viinisyyttä, hiukan raakaa hedelmää (luumua) ja kuivattavaa mausteisuutta (fariinia, muskottia ja neilikkaa). Keskiviheilla terävyys hellittää ja päästää pehmeämpää sherryisyyttä vallitsemaan. Jälkimaussa alkaa mukava mausteiden sinfonia. Taatelia, muskottia, neilikkaa, nahkaista mokkaa, maitosuklaata ja rusinaista aavistuksen metallista vivahdetta. Toimii hyvin myös vesilisän kanssa, muttei vaadi sitä. Veden kanssa makuprofiili muuttui hieman rauhallisemmaksi ja "tummemmaksi". Myös hieman kuivuutta tuli lisää.

Hieman on raa'ahkoa tuntua, varsinkin tuoksussa alussa, mutta lasiajan kanssa tuoksu muuttui hyvinkin miellyttäväksi. Maussa tulee sama raakuus esiin kuin tuoksussa, mutta keskivaiheen jälkeen ja varsinkin jälkimaussa tämä viski tuo mukavaa sherryistä mausteisuutta. Tässä 40-50e hintaluokassa ihan mukava "jouluviski".



14 marraskuuta 2013

Talvioluet 2013: Nøgne Ø Underlig Jul, 6,5%

Talvirieha jatkuu omintakeisella ohrapirtelöllä. Omintakeisuus ei tosin ole mitenkään harvinaista tältä panimolta. "Suurennuslasin" alla on Norjalainen "ohraglögi" Nøgne Underlig Jul odottelemassa vuoroaan päästä yllättämään minut. Etiketin mukaan luvassa olisi hyvinkin mausteista ja jouluista eliksiiriä, vaan onkohan oikeasti? Aika usein oluissa käytetyt mausteet ovat tarkoitettu lähinnä vivahteiksi ja siksi niitä käytetään aika pieniä määriä. Se onkin varmaan se jalo panimomestarin taito/kokemus, milloinka on juuri sopivasti jotakin käytettyä maustetta. Esim. suklaalla on maustettu moniakin oluita ja aika vaihtelevaa on ollut onnistuminen tämän mausteen kanssa. Monesti suklaan maku menee överiksi ja peittää kaikki hienoudet ja vivahteet oluesta, eihän kuitenkaan tarkoitus ole muuttaa olutta kaakaoksi. Minun makuuni parhaita suklaalla maustettuja oluita on Young's Double Chocolate. Olen kyllä kuullut muutamilta ystäviltä, että siinäkin maistuisi liikaa suklaa. Noh, mielestäni jos ostaa maustettua olutta on hiukan myös etukäteen asennoiduttava, että siitä löytyy sitä kyseistä makuvivahdetta ja eikös sitä halutakkin maistaa, jos ostopäätökseen on päädytty. Överit on tietenki asia erikseen.

Joka tapauksessa nyt on pullossa kirjava setti mausteita ja sillä perusteella voisi odottaa juovansa olutta ja glögiä sekaisin. Toivottavasti näin ei ole ja on löydetty tasapaino näiden mausteiden ja oluen "peruskomponenttien" välille. Kielitaidottomille, kuten minä, tiedoksi, että Underlig Jul tarkoittaa omituista-/kummallista-/merkillistä-/ihmeellistä joulua. Oma asennoituminen on niin, että etukäteen odottelen reippaasti mausteisuutta, mutta toivon, että olut tässä maistuisi kuitenkin eniten. Tai oikeastaan en odota mitään tavallista porteria tai stoutia, vaan nimenomaan jälkkäriksi sopivaa, tai takkatulen ääreen sopivaa mausteista nautiskeluolutta. Kun sen takan vaan vielä saisi...

Reseptissä on käytetty Münich-, Maris otter-, Kristalliruis-, Suklaa-, Cara ruby- ja Melanoidinmaltaita. Humalina Aurora, Bobek, Cascade ja Columbus, joilla on saatu 48,8 EBU:n katkeruus. Näiden lisäksi olut on saanut makua kanelista, inkivääristä, neilikasta, korianterista ja kardemummasta. Perinteiset joulumausteet on siis heitetty sekaan. Väri on 115 EBC ja kantavierre 15,1P. Ja tälläkertaa mainitsen myös Grimstadin veden ;). Olut on pantu elokuussa 2013 ja parasta ennen on merkattu 8/2016. Batch merkintä 1008/1011B.


Nøgne Ø Underlig Jul, 6,5%

T: Oluen lämmettyä tarpeeksi tuoksussa löytyy glögimäisyyttä, muttei mitenkään reippasti, vaan hyvin hillitysti. Hieman mehuista kanelista ja neilikkaista. Taustalla myös paahteisuutta ja mallasta. Pihkaisaa humalaisuuttakin tulee kohtalaisesti esille. Tulee mehuvivahteesta mieleen, kun mummo keitteli mehuja aikoinaan ja ilmassa leiju se tuoreen marjaisa ja hilloinen tuntu. Mausteita siis löytyy selvästi, mutta ei mitenkään överisti. Odotin jopa enemmän.

M: Rapeaa paahdettua leivänkuorta ja maltaisuutta. Suutuntuma Stout-mainen muuten, paahdettua mallasta, vahvahkoa tummaa kahvia, keskiasteista kuivahkoa humalaa ja mietoa hiilihapon tuntua. Makutuntuma on aika kuiva ja paahteinen. Jälkimaussa jää paahteista kahvia mietona ja maltillista humalaisuutta. Mausteista ei jälkimakuun tartu mielestäni kovin paljoa.

Nyt kävi tällä kertaa niin, että odotin mausteisempaa tapausta. Jotenkin jäi uupumaan sellainen paksuus ja täyteläinen mausteisuus, jossa makeus alkaa saamaan otetta, mutta sitten paahteisuus ja maltaisuus olisi taittanut elämystä humalaisempaan suuntaan. Nyt se jäi uupumaan ja pohjalle jäi hieman vetisen oloista stoutin ja porterin välimuotoa hienoisella maustemehuvivahteella. Toimii tosin suklaamuffinssin kanssa oikein hyvin.

Underlig Jul

12 marraskuuta 2013

Bloggaajat Gallowsissa 11/2013

Muutaman bloggaajan kesken kokoonnuttiin taas tuopin ja viskin ääressä Espoon Gallows Birdissä. Paikalle pääsi Keretomuksia Savuista ja Viskisieppo blogien kirjoittajat. Olipahan taas mukava parituntinen jutella kaikenlaisista aiheista, joista toki lähes kaikki liittyi enemmän tai vähemmän yhteiseen harrastukseen. Jo viime kerralta toivottiin blogiin lisää kirjoitusta meidän tapaamisesta ja keskustelun aiheiden "avaamisesta". Nyt ajattelin hiukan enemmän kirjoittaa puhutuista aiheista, mutta mitään pitkää kirjaa en asiasta osaa kirjoittaa.

Tällä kertaa "käsiteltyjä asioita" olivat tastingit, bloggaaminen, VYS, viski ja ruoka, Vierailu Savossa, jouluviski, saunaviski, juusto ja viski, sekä samplevaihtelu.

Tastingeistä puhuttiin lähinnä yleisellä tasolla. Ensi lauantaina on VYS:n järjestämä Lagavulin -tasting Helsingissä ja siitä vaihdettiin muutama sananen. Samalla tuli esille idea bloggaajien järjestämästä tastingistä. Tätä ei lähdetty mitenkään tosissaan suunnittelemaan, mutta ajatuksena kuulosti hyvältä. Olisi kiva koota esim. Virtuaalisen foorumin kirjoittajakuntaa ja pitää jonkinlainen tasting, jossa näkyisi kunkin bloggaajan mieltymykset ja jokainen kertoisi taustaa omalta osaltaan valituista viskeistä. Mutta tosiaan se oli vain ajatustasolla, eli mitään ei tosiaan lyöty lukkoon.

Tastingeistä siirryttiin ruokaan ja viskiin. Eli juteltiin eri ruokien yhteensopivuudesta viskien kanssa ja etenkin yhdistetyistä viski+ruoka maisteluista. Esimerkiksi viskit ja juustot, viskit ja suklaat jne. Juustokonfiguraatiota pohdittiin enemmänkin, millaisten viskien kanssa sopisi mikäkin juusto. Tästä otinkin kopin ja tapaamisen jälkeen kaupan kautta muutamat juustot mukaan. Tästä hieman jäljempänä lisää. En nyt edes tarkemmin muista mihinkä variaatioihin päädyttiin, mutta olisiko ollut, että sherryviskit sopisivat pehmeiden juustojen kanssa? Oli miten oli, niin tätä piti kokeilla.

Jossakin vaiheessa liipastiin hieman Viskin ystävien seurastasta. Tästä lähinnä ohimennen mietittiin kuinka vahvaa seuran nousu on ollut ja tavasta, jolla seura brändää itseään. Tämä lähti oikeastaan niinkin pienestä kipinästä, kun itse sain muutamia päiviä sitten oman VYS jäsenkorttini. Mukana tuli muutamia lippuja ja lappuja, joissa kerrottiin seurasta ja muusta viskiin liittyvästä.

Muita aiheita oli vierailu Savon liepeillä (Kertomuksia Savuista), jos joskus järkättäisiin porukkareissu ja käytäisiin juomassa Veskun viskit pois. Tämä jää nähtäväksi, mutta ajatuksena hyvä ja eiköhän tuo toteutettavissakin olisi. Vesku on ahkeroinut saunan parissa viimeaikoina, josta puheeksi tuli viski ja sauna. Keskusteltiin savuviskin "löylyvetenä" käyttämisestä. Noh, ei nyt ihan vetenä, mutta pienenä aromina kylläkin. Eipä ollut itselleni tullut aiemmin mieleen ja kokeiltava on joku kerta. Olutta on toki tullut kiukaalle lisättyä aiemmin. Tässäpä oli lyhkäisyydessä pohdituista asioista. Kaikki jutustelu oli hyvin vapaamuotoista, joten mitään bloggaajien virallista jäsenkokousta ei siis olla pidetty.

Tapaamisen alussa vihdettiin muutamat samplet keskenämme. Alkuun ajattelin, että kokeilen heti kotiin savuttuani näitä sampleja, mutta tulin toisiin aatoksiin ja kirjoitan näistä hieman myöhemmin. Neljä samplea olisi kokeiltavana. Mielenkiinnolla odotan antamistani sampleista kommenttia.
Tällä kertaa nähtiin tapaamisessa oluen lisäksi viskiäkin lasissa. Jokainen otti viskiä seurustelun ohelle. Muutaman huomion kirjasin omista valitsemistani viskeistä jutustelun ohella, tosin en pohtinut näitä kovin analyyttisesti ja vakavasti. 


Tuthilltown Hudson Baby Bourbon, 46%
Aiemmin olen maistanut tämän tislaamon Manhattan Rye -viskiä ja arvion voi lukaista tästä linkistä.
Tämä on siis single grain -viskiä, joka on valmistettu 100% New Yorkilaisesta maissista pannutislausmetodilla ja kypsytetty pienissä amerikkalaisesta tammesta valmistetuissa tynnyreissä. Maistetun pullon merkinnöissä lukee Year 11, batch 8 ja bottle 63.

T: Omenaista ja raakaa, hieman lakritsista jyvää. Runsaasti bourbonmausteita (neilikkaa, kanelia, kookosta ja vaniljaa), vahvaa tammitynnyriä ja hieman vihreää ruohoisuutta. Makeaa maissia. Tykkään tämän tuoksusta ja muistikuva olisi, että on parempi kuin Manhattan Rye. 

M: Välittömästi ruohoista mausteisuutta ja raakaa jyväisyyttä, yskänlääkettä, nuorta raakaa maissia, makeaa vierrettä, tammimausteita (kookos ja neilikka vahvimpina) ja vaniljaa. Jälkimaku pitkä ja makeahko. Jonkinverran yrttiä. Ihan kiva sanoisin. Ei haittaisi vaikka pullo löytyisi kaapista. 


Glencadam 32yo, Old & Rare Platinum selection 1977/2009, 54,9% (Douglas Laing)
Huhtikuussa 1977 tislattu ja huikeat 32-vuotta kypsytetty sherrytynnyrissä. Tynnyrivahvuinen, väriaineeton ja kylmäsuodattamaton. Pulloja 296 kpl.

T: Intensiivistä vahvaa sherryä, toffeeta, kuivattuja hedelmiä (viikunaa, taatelia, rusinaa), hieman kumimaisuutta. Veden lisäyksellä yrttiä ja nahkaa. Kaakaota. 

M: vahvaa nahkaista ja toffeeta, kihelmöivää öljyistä luumumaisuutta, viikunaa ja taatelia. Jälkimaku voimakkaan sherryinen. Hieman viinimäistä kuivuutta tammen kera ja kumia. Kaakaoista liköörimäisyyttä.
Ei hassumpi, mutta pieni kumimaisuus häiritsi. Intensiivinen sherryviski.

Vanha "Skädäm"

Tämän enempää ei tullut maisteltua, mutta kuten aiemmin mainitsin, tuli lähdettyä kaupan kautta kotiin. Juustoja ajattelin kokeilla maisteltavaksi muutaman viskin kera. Kaupasta tarttui matkaan neljä juustoa ja näiden lisäksi meetvurstia. Näistä kyhäilin itselleni pienen maistelusetin.

Lautaselle päätyi siis mietoa oranssia cheddarjuustoa, Weinkäseä, pippurigoudaa, chilillä ja paprikalla maustettua savujuustoa ja Wigrenin Whisky-meetwurstia. Lisukkeena oli portviinihyytelöä ja balsamico kreemiä. Weinkäse on siis Zweigelt-punaviinipestyä  valkohomejuustoa. Pippurigoudassa oli käytetty mustapippuria. Savujuustossa oli mausteena vihreää- ja punaista chiliä, paprikaa ja savua. Wigrenin whisky-meetwurstissa on joidenkin lähteiden mukaan käytetty Glenfiddichin viskiä. Etiketissä lukee 1% viskiä ja mausteina mm. valkopippuri, korianteri ja sinappi. Portviinihyytelö on hommattu aiemmin Stockmannilta ja se sisältää portviiniä peräti 55%.

Viskien puolta pitivät sherryisten puolella Glenfarclas Potstill reserve 2003/2013 ja savuisissa Caol Ila DE 1998/2011. Mitään tieteellistä tutkimusta ei ollut tarkoitus tehdä, joten kirjasin vain hiukan huomioita ylös. Maistelu tapahtui periaatteella jokaista juustoa sellaisenaan, kummankin viskin kera ja lopuksi "loppufiinistely" porthyytelöllä ja balsamicolla. Whisky-meetwurstia maistoin myös sellaisenaan ja molempien viskien kera.

Iltapala

Maistelun perusteella parhaimman kombinaation teki Caol Ila ja pippurigouda. Viski toi mukavaa savuisuutta ja se sopi erinomaisesti pippuriseen juuston makuun. Caol Ila sopi muutoinkin paremmin kaikkiin tälläkertaa maisteltuihin juustoihin. Sherryisemmässä viskissä korostui voimakkaasti lääkkeisyys kaikkien juustojen kohdalla. Parhaiten se sopi meetvurstin kanssa, tosin metukka peitti voimakkaalla maullaan aika paljon. Glenfarclasin alkoholisuus myös korostui juustojen kanssa. Chilillä maustettu juusto oli muutes aika tulinen tapaus yhdistettynä viskiin. Eipä siinä sherryt enään paljoa kutitelleet, kun chilinjyvät räjähteli alkoholin innoittamana.

Wigrenin whisky-meetwursti maistui sellaisenaan ihan maukkaalta. Toki aika suolaista (suolaa 4,7%) ja viskiä ei juuri tuosta huomannut ainakaan tuossa vaiheessa iltaa, kun viskiäkin oli jo juonut. Tämän kohdalla molemmat viskit maistui ihan hyvältä, mutta tässäkin savuinen veti pidemmän korren. Monet meetvurstithan ovat enemmän tai vähemmän savuisen makuisia ja tämän kanssa savuisuus korostui ja muutoinkin Caol Ila sisäistyi mukavasti metukan makuun.

Whiskymetukka

Lopuksi vielä mainittakoon, että juustot sopivat erinomaisesti portviinihyytelön ja balsamicon kanssa. Yllättävän täyteläinen elämys. Kokonaisuudessaan oli mielenkiintoinen pikku kokeilu ja olihan se ihan herkullinen ja hyvää vaihtelua tyyppilliseen iltapalaan. Mukava ilta Gallowsissa, oikein kiva nähdä taas pari bloggaajaa, ehkä näemme muutaman viikon päästä taas uudelleen ;)

P.S. vaimokin tykkäsi iltapalasta, ilman viskejä tosin.

11 marraskuuta 2013

Talvioluet 2013: Plevna Siperia Imperial Stout, 8%

Herkuttelu jatkuu suomalaisissa merkeissä. Talvikauden oluista on vuorossa sellainen olut, joka nauttii sellaista suosiota, että heikompia heikottaa. Jokaisen nykyisen olutnörtin märkä unelma. Aiemmin tätä on saanut vain hanasta ja kun sana kulki linnulta linnulle, että tuotetta on pullotettu ja se tulee vielä Alkoon, niin alkoi kuhina A-liikkeen linjoilla ja myymälöissä. Taitaapi olla ennakkosuosikki isolla osalla jouluoluista. Vaikka reilut 11000 pulloa on saatavilla, niin eiköhän tämä hyllystä katoa ensimmäisten joukoissa, kun jengi hakee korillisiakin jopa. Itsekin kun muutamasta Alkosta tiedustelin jouluoluiden saapumispäivää, niin kaikki myyjät korostivat ja mainitsivat Siperian.

Voisi siis luulla, että ennakko-odotukset ovat korkealla ja silleen, mutta ei. Olen tätä maistanut aiemmin hanasta ja hyväähän se oli, mutta silti suhtaudun aika neutraalisti ja maltillisesti odottaen tähän "pullotulokkaaseen". No juu,  myönnän, että ostin näitä muutaman heti alkuun komeroon kypsymään, mutten kuitenkaan heti korkannut yhtä.

Siperia on vuodesta 1994 toimineen Tamperelaisen Panimoravintola Plevnan käsialaa. Plevna valmistaa minun tietojeni mukaan olutta, siideriä ja simaa, vuosituotannon huidellessa reilu 200000 litrassa. Tuotteita on melkein parisen kymmentä. Milloin saadaan Sahtia? Kelpaisi. Panimomestarina toimii Sam Viitaniemi.
2005 alkunsa saaneen Siperian reseptiin kuuluu Pilsner-, wienna-, pale ale-, karamelli- ja paahdettuja maltaita ja humalina on käytetty Tomahawkia, Simcoeta ja Amarilloa. Väri on kokonaiset 270 EBC, katkerot n. 100 EBU ja kantavierre 20,4P.


Plevna Siperia Imperial Stout, 8%

T: Hyvin humalainen ja hieman pistävän hedelmäinen. Ainakin alkuun humalaisuus vallitsee. Se on kostean metsäisää ja hieman pihkaista sekä yllättävän hedelmäistä. Alkuun tulee mieleen IPA. Pienen ajan myötä alkaa tuntua paahteisuutta ja tuoksu avautuu. Mokkaista ja maltaista tuntua nousee pintaan. Hedelmäisyys pysyy taustalla. Tummaa kaakaoista suklaatan hieman pistävänä. Vähän makean puun tuntua myös. Lakritsiakin pilkahtaa esiin. Tämä saa lämmetä kunnolla lasissa, jotta tuoksu pääsee oikeuksiinsa. Kylmempänä humalaisuus hallitsee.

M: Alku tuo sitä, mitä tuoksu ja ulkonäkö enteilee. Palaneen mustaa humalaisuutta. Iskee aika tylysti. Välittömästi saapuu palanutta vahvaa espressoa, 90%:sta tummaa suklaata, vahvaa kitkerää humalaa ja greippistä hedelmäisyyttä. Suutuntuma on tuhdin paksu ja kuohkea. Jälkimaku jatkaa voimakasta kitkeryyttä kuivattaen suuta reilusti. Vahva tumma suklaa jatkaa taustalla. Hyvin kitkerä ja kuiva jälkimaku. Suolaista vahvaa lakritsisuutta. Pitkän.

Jos ajattelisin tätä "ei-olutharrastajan" silmin, niin sanoisin, että tämä on niitä oluita, jotka on suunnattu antamaan olutfriikeille extremeä. Olutharrastajana en kärjistä niin paljoa, mutta onhan tämä aika räjäyttävä. Minun makuuni, tällä kertaa, kokemus on turhankin rosoisen humalainen ja palanut. Jotenkin ne eivät olleet niin tasapainossa kuin toivoisi. Fiilis oli kuin ne olisi riidelleet keskenään kumpi on kuningas. Mutta kuten spekseistä voi päätellä, niin voimakkaan kokemuksen tästä kyllä saa. Onhan tämä aika huikea olut.

Imperiaalinen musta barbaari

09 marraskuuta 2013

Talvioluet 2013 & LA Winter Ale, 8,3%

Joulu on taas, joulu on taas, kaikki kaapit täynnä olutta. Joulu on taas, joulu on taas, kaikki kaapit täynnä olutta. Nyt sitä saa, nyt sitä saa, talviolutta lasinsa täyteen.  jne....

Jouluoluiden saapumisesta Alkon hyllyille on hehkutettu jo hyvän aikaan kaikissa mahdollisissa olutblogeissa, joten itse en sen erityisemmin aio kertoa uusimmasta sadosta, vaan käyn heti itse asiaan, eli maisteluun. Tuli juuri hommattua oma jouluolutsatsi (ainakin osa1) ja toki tulen kaikki maistetut oluet käymään läpi blogissa aikanaan. Ensinnäkin mainittakoon, että jouluolut/talviolut on käsitteenä hieman veteen piirretty viiva, kukin saa itse päättää mitä olutta pitää talvi- tai jouluoluena, mutta itselläni ainakin Alkon "jouluoluet" ja muutama muu näin ennen joulua ilmaantuva olut mahtuu hyvin tämän käsityksen alle.

Muutamia tyypillisiä piirteitä talvi- ja jouluoluilla. Esimerkiksi monissa tuotteissa on käytetty tummempia maltaita ja lisäksi niissä saatetaan käyttää erilaisia mausteita (etenkin jouluun yhdistettäviä). Suosittelen jättämään maitokaupan tavallisimmat jouluoluet hyllyyn ja suuntaamaan Alkon hyllyille kokeilemaan muutamaa erikoisempaa olutta. Monesti ihmisillä tulee sama reaktio kuin maistaessa laadukasta single malt -viskiä halvimpien blendien sijaan, "oho! tää on hyvää" -efektejä on muutama tullut kuultua. Tai onhan siinä se toinenkin vaihtoehto "Hyi helv*** saat*** kuin pahaa". Näitäkin on tullut vastaan monia. Muunmuassa yksi työkaverini ei enään ikinä ota neuvoja oluista vastaan minulta, kun passitin sen muutaman ehdotetun pullon perään Alkoon. Oli kuulemma ensimmäinen olut, jonka on joutunut kaatamaan lavuaariin. Makunsa kullakin, sano musti kun pallejansa nuoli.

Joluoluiden Perhepotretti osa 1

Mutta otetaanpa ensimmäinen (oikeastaan toinen) tämän kauden oluista tarkastelun alle. Kyseinen olut on Lervig Aktiebryggerin Winter Ale. Mainitaan heti alkuun, että kivannäköinen ulkoasu. Sopii jotenkin mukavasti tuo valkoinen ja yksinkertainen olemus. Panimo on aika tuore, vuonna 2003 perustettu ja keskittyy käsityönä tehtyihin oluisiin. Noh, niinhän ne kaikki pikkupanimot nykyään, ainakin alkuun. Ennen vuotta 2010 panimolta tuli ulos lähinna tavallisia kevyitä lager -oluita, jotka oli aika keskinkertaisia. Mutta sitten, Mike Murphy tuli, julkaisi 3kk myöhemmin Lucky Jack American Pale Alen ja siitä alkoikin tavallaan uusi aikakausi panimolle.

Winter Ale sai alkunsa vuonna 2011. Se oli ensimmäinen Norjalainen talviolut ja ensimmäinen panimon Brewers Reserve -valikoimaan kuuluva tuote. Reseptiin kuuluu Pale-, suklaa-, karamelli- ja münchner -maltaat, humalina Goldings ja Perle -humalat sekä lisämausteena valmistuksessa on käytetty kalifornialaisia rusinoita (niitä tyypillisimpiä). Eli kirjavamman mallaslajitelman lisäksi on uskallettu laittaa hieman extramakuakin. Mielestäni hyvä veto ja rusinathan sopii mainiosti jouluun. By the way, kyseiseltä panimolta löytyy myös "oikea" jouluolut Lervigs Jul -nimellä. Palatakseni takaisin Winter Aleen, alkoholia löytyy 8,3% ABV, katkeroita 38,7 EBU:n verran, väriä 46,7 EBC ja kantavierre on 19,2P.


Lervig Aktiebryggeri Winter Ale, 8,3%

T: Hyvin taikinainen ja maltainen tumma tuoksu. Ruismaista jauhoisuutta, kypsää leipää, mäskisekoitusta, luumukiisseliä ja hieman mausteista humalaa. Pehmeähkö ja maltillinen tuoksu. Humalat tai hiilihapot ei hyökkää nenään. Paahteisuutta on mietona.
Rusinakeisari

M: Keskiasteisen tumma ja miedon paahteinen. Rusina tulee hyvällä tavalla ja tuo mukavaa lisätummuutta makusävyyn ja maustetta. Suutuntuma on paksuhko ja miedon jauhoinen. Humalaisuus ei tunnu juurikaan. Makuina löytyy rusinaa, sekaviljaleipää, mietoa appelsiinia, paahtunutta mallasta ja pähkinää. Jälkimaku semivaisu, eli meinaa jäädä mausteisuutta ja paahdetta, mutta se hälveneekin aika nopeasti. Hieman mämmi tulee mieleen jälkimaussa.

Näin on talviolutkausi pyörähtänyt vauhtiin ja alku ei näytä lainkaan huonolta. Tämän oluen vahvuus olikin oikeastaan sen tasapainoisuudessa. Hieman olisin kaivannut enemmän potkua suutuntumaan ja jälkimakuun, mutta muutoin hyvä kokonaisuus.


08 marraskuuta 2013

Fuller's Vintage Ale 2013, 8,5%

On se aika vuodesta! Aikoinaan joskus 2000-luvun alussa tämä oli yksi niistä herkuista, jotka saivat minut innostumaan enemmän ja enemmän hyvistä oluista. Aloittelevalle hieman perehtyneemmälle oluthifistille, joka ei hakenut räjähtävää humalaisuutta, tai tyrmäävää alkoholisuutta ym, tämä oli sellaista herkkua, jota piti ostaa aina useampi pullo komeroon. Fuller's oli muutoinkin itselleni yksi niistä panimoista, jotka innosti jatkamaan ns. parempien oluiden tiellä, eikä tyytymään maitokaupan kissankusiin. No joo, hieman kärjistettynä, mutta tarkoitin niitä tavallisia mäyräkoiria ja sikspäkkejä, joita kaupat ovat aina olleet pullollaan.

Fuller's Vintage Ale. Tämä on siis vuosittain syksyllä julkaistava pullokypsyvä vuosikertaolut. Tämän vuoden yksilö on jo 17. järjestyksessään. Itse olen näitä maistanut ehkäpä 2003:sta eteenpäin. Vaihtelua näissä toki on, mutta kyllä ne pääpiirteittäin hyviä oluita ovat (jollei hae sitä extremeääripääkokemusta).

Resepti on yleensä aika samankaltainen, mutta jotakin yleensä muutetaan. Tämänkertaisessa vuosikerrassa on käytetty Pearl -talvimallasta ja humalina Goldings-, Challenger-, Admiral- ja Sovereign -humalia. Muutosta on siis viimevuotiseen Pearlmaltaiden käyttö ja Challenger- sekä Admiral humalat. Humalilla on saatu 40 EBU:n katkeruusaste, joka tosin pullossa kypsyessä ajan saatossa varmaankin muuttuu alhaisemmaksi. Maisteltavana olevan pullon numero on 049797 ja parasta ennen on merkattu vuoteen 2023. Väri on 37 EBC. Kaapista löytyy muutama pullo myöhemmäksi, joista toinen on hommattu jo aiemmin Ruotsinmaalta.

Vuosikertaherkku
Fuller's Vintage Ale 2013, 8,5%

T: Rauhallinen ja kypsänoloinen. Hentoa toffeeta ja suklaata rapsakalla, mutta miedolla humalalla. Tynnyrikypsytettyä alen tuoksua (vanhahkoa mäskiä, hivaa ja puusammiota). Tuoksu miellyttää ainakin minua. Kuohkeaa tasapainoista mallasaromia. Hieman löytyy myös paahdettua mallasta ja fariinisokeria.

M: Maussa tulee paksuhkoa mallasmaisuutta, lämmittävää jauhoista leipämäisyyttä paahdetuilla pähkinöillä. Humalaisuus on tasapainossa muuhun olemukseen ollessa miedon paahteista, hedelmäistä ja jauhoista. Suutuntuma on oikein hyvä ja runsas. Tulee hiukan mieleen iäkäs stout, mutta kevyempänä. Kypsää luumua ja karamellimallasta, kaakojauhetta ja taatelia. Jälkimaku miedon paahteinen ja katkera. Karamellimaltaat jää miedosti mylläämään.

Kyllä tämäkin lunasti minun odotukset. Jopa hieman parempi suutuntumsa kuin mitä osasin odottaa. Tämä antaa syyn jatkaa vuosittaista ostoa hyvillä mielin.


07 marraskuuta 2013

Hakushu Heavily Peated, 48% (2010)

Japanilaisista viskeistä vuorossa Suntoryn omistaman Hakushun savuinen versio. Tämä versio julkaistiin vuonna 2010 ja se menestyi kohtalaisen hyvin. Uusin versio tästä (tai varauksella samankaltainen versio) julkaistiin heinäkuussa 2013, tammikuussa julkaistun Sherry Caskin jälkeen. Otsikon versio on kypsytetty amerikkalaisessa tammessa, vahvuudeltaan 48% ja pullotusmäärä oli rajallinen 2000 kpl. 2013 -vuoden rajatun 3000 pullon erä suunnattiin Japanin markkinoille ja oli myös 48% vahvuudeltaan sekä kypsytetty ex-bourbon tynnyreissä. 2010 -version pullossa lukee "non-chill filtered", mutta uudessa versiossa maininta on korvattu "bottled in 2013" -tekstillä. 48% antaa kyllä viitteitä siitä, että myös uusi versio on jätetty kylmäsuodattamatta. Japanilaisia savuviskejä ei markkinoilta montaa löydy (ainakaan helposti/edullisesti saatavilla), joten tämä olisi ihan mukava lisä vuosittaisiin julkaisuihin, jos se saataisiin muuallekin, kuin Japaniin. By the way, Hakushu täyttikin juuri 40-vuotta...


Hakushu Heavily Peated, OB, 48% (2010)

T: Nuorekasta ja raikasta savua. Savuisuus on hieman vihreän sävyistä, puhdasta ja maltaisaa. Sitrunnaista raikkautta, hedelmäisyyttä vihreän omenan muodossa. Lisäksi vaniljaista tammisuutta ja pölyistä viljasiiloa. Kokonaisuus on nuori, mutta kuitenkin tuoksu on miellyttävän tasapainoinen. Ajan kanssa ja lasia hieman pyöriteltäessä tulee hieman raakaa kukkamaisuutta ja saippuaa.

M: Alkuun pehmeästi kasvavaa savuisuutta ja hedelmäisyyttä. Suutuntuma alkaa puhtaana ja raikkaana ja alun tyhjyyden jälkeen alkaa maussa esintyy kuivahkoa ja puhdasta savuisuutta, sitruksista omenaa (hapanta), hieman kuivaa tanniinista tynnyriä, maltaisuutta ja aavistus käsisaippuaa. Jälkimaku on aika hento, mutta kantaa kohtuu pitkälle. Siitä jää mieto savuisuus ja kukkaisa maltaisuus. Vedellä tuoksuun tulee aavistus minttua ja viljaisa raakuus hieman korostuu. Maussa se antaa enemmän tammitynnyrin makeutta ja kirpeää vihreää hedelmäisyyttä. Savuisuus vaimenee ja saippuaisuus korostuu hieman.

Tässä on ikäänkuin taustalla Hakushun Bourbon Cask, mutta selkeästi kevyehköllä savuisuudella. Nuori ja kirpakka, mutta ei kovin syvää makumaailmaa omaava. Aika helponoloinen ja täytyy myöntää, että tuoksu antoi odottaa enemmän kuin maku tarjosi.


05 marraskuuta 2013

Hibiki 17yo OB, 43%

Hibiki 17yo sai alkunsa 1989. Dr. Inatomi teki paljon testi-blendejä tätä 17yo varten. Hän halusi kehittää hyvin japanilaisen viskin. Tätä varten käytettiin Mizunaraa, eli japanilaista tammea. Tämä puu on kohtuu yleistä japanilaisessa viskiteollisuudessa ja sen sanotaan tuovan omanlaista mausteisuutta, varsinkin kukkaisuutta ja kookoksisuutta tisleeseen. Kookoshan yleisesti assosioidaan amerikkalaisen tammen aromeihin, mutta Mizunaran sanotaan tuovan jopa enemmän kookosaromeja. Tämän kookosaromin sanotaan tulevan ns. laktoneista (3-methyl-4-octanolide). Tästä tehtiin jopa tutkimuksia The International Centre for Brewing and Distilling ja the Scotch Whisky Research Instituten toimesta.

Alkuperäiseen 17yo sekoitukseen käytettiin yli 30 single malt Yamazakia ja Hakushua, sekä jyväviskiä.
Hibikin 12yo on mielestäni parhaimpia blendejä mitä olen tähän asti maistellut. Katsotaan miltä tämä 5 vuotta vanhempi versio tuntuu. Aiemman arvostelun Hibikin 12yo ja 21yo -versioista voi lukea täältä.

Kuvan lähde: Suntory Information Release No. 10235


Suntory Hibiki 17yo OB, 43%

T: Mausteinen ja luumuinen (kukkaista kypsää luumua). Vaniljaisia ja toffeisia piirteitä, tammea, kookosta, kahvipapuja ja hieman liköörimäistä alkoholisuutta. Lasiajan kanssa tammi ja kukkainen luumuisuus korostuu. Tuoksu on pehmeähkö ja tasapainoinen. Pientä paperiliimaisuutta on aistittavissa (hyvällä). Rinnalla tuoksuteltu Hibiki 21yo OB on tätä tummempi ja vähemmän hedelmäinen. Tämä on enemmän Japanilaistyylinen kukkaisine ja hedelmäisine piirteineen. Tässä on mielestäni miellyttävää japanilaista mausteisuutta (vaniljainen, kookoksinen ja kukkainen luumutammi). Oikein miellyttävä tuoksu, jopa parempi kuin 12-vuotisessa.

M: Alkaa samankalataisena pehmeänä mausteiden täyteläisenä. Hunajaa, luumua, vaniljaa, tammea, kahvimaisuutta ja kaakaopapuja. Maku on tasapainoinen ja runsas. Kukkaista tammea ja hieman metallisuutta. Pehmeä mausteinen tammi tuntuu alusta loppuun miellyttävänä. Tämän lisäksi hedelmäinen luumuisuus, kookoksisuus ja vahamainen kahvimaiuus tuntuu taustalla. Jälkimaussa on taatelia, kermajäätelöä ja vaniljaa. Rikas jälkimaku.

Mielestäni oikein hyvä kokonaisuus. Kaikki on tasapainossa ja mausteista pehmeyttä riittää alusta pitkään jälkimakuun. Tämä on enemmän 12yo kaltainen, mutta jopa hieman syvempi ja rikkaampi. Japanilaista taidonnäytettä, jonka rinnalla moni single malt kalpenee.

Kuva: © 2013 Hype Means Everything

03 marraskuuta 2013

Ahvenanmaalla päiväreissulla 31.10.2013

Päivänverran tuli käytyä Ahvenanmaalla työporukan kanssa. Meno aamuvarhain lentokoneella ja paluu jo entuudestaan tutulla Viking Grace laivalla. Ahvenanmaalle järkkäsin panimotutustumisen paikalliseen Stallhagenin panimoon. Panimo sijaitsee noin 20min ajomatkan päässä Mariehaminasta (n. 18km). Panimolla meidät vastanotti Toimitusjohtaja Jan Wennström. Jan itse kertoi olleensa kolmisen vuotta panimon toimitusjohtaja ja tulleensa panimohommiin ihan muista hommista (finanssiala). Tämän myös ajoittain huomasi hienoisena kokemuksen puutteena oluttietämyksessä, mutta muutoin oikein mukavan esittelykierroksen hän sai pidettyä.


Panimolla on n. kahdeksan työntekijää. Itse panimomestari oli juuri jossakin työmatkalla ja hän ei näinollen päässyt osallistumaan keskusteluihin ja kierrokselle. Panimorakennus oli vanha ensimmäisen maailmansodan ajoilta ja paikkana oikein viehättävä. Sen kupeessa toimii Gastropub, jossa voi nauttia paikallisia herkkuja. Ateriat valmistetaan paikallisista aineksista ja tarjolla löytyy mitä kulloinkin paikalliset kalastajat, metsästäjät, tuottajat jne ovat saaneet kasaan. Pubin puolella oli myös gastromyymälä, josta sai ostettua paikallisia tuotteita ja pieniä määriä olutta. Olutta ei ollut paljoa tarjolla tilanpuutteen vuoksi. Pubissa oli näytillä useita "erikoispullotteita", joita ajanmyötä on tilattu mm. linnanjuhliin.

Gastropubin silmänruokaa


Pullotusosasto
Alkujutustelun ja esittelyjen jälkeen siirryttiin tuotantokierrokselle. Ensimmäisenä tuli vastaan pullotushuone. Pullotus on hoidettu pääosin koneellisesti, mutta miestyövoimaa tarvitaan mm. pullojen laatikoihin pakkamiseen. Kapasiteetti on noin 2000 pulloa tunnissa. Pulloina käytetään nykyään yhtä mallia (0,33l) ja valmistuksessa käytetään kierrätyslasia.

panimoteknikko tuotannossa

Seuraavana oli vuorossa itse oluenpano. Tähän tarkoituskeen panimolla löytyy kaksi sammiota. Yhdestä keitosta saadaan n.7000l bruttona, joista lopputuotos on noin 6000l (Netto). Valmistuksessa käytetään tällä hetkellä Tanskalaista mallasta, mutta tulevaisuudessa on tähtäimessä Ahvenanmaalaisen maltaan käyttö. Noin 80% käytetystä maltaasta on Pilsnermallasta. Valmistetusta oluesta n. 70% on Lageria. Mäskäys kestää 45-60 min ja mausteita käytetään harvemmin, mutta esim. Hunajaoluessa on käytetty yhteen keittoon n. 40kg paikallista hunajaa.


Kypsytystankit a 7000l
Tämän jälkeen siirryttiin kypsytyshalliin. Tässä hllissa oli 9kpl 7000 litran tankkeja. Näissä olutta kypsytetään tuotteesta riippuen 4-8 viikkoa. Vuosituotanto oli vuonna 2012 n. 430 000 litraa. Jan kertoi, että tämä kypsytyskapasiteetti on tällä hetkellä pullonkaulana tuotannossa, jonka vuoksi uusien tankkien ostoprosessi on jo käynnissä ja panimo odottaakin viittä lisätankkia lähiaikoina. Kapasiteettia saadaan nostettua jopa 800 000 litraan vuodessa.


Kaikki oluet ovat pastöroimattomia täysmallasoluita ja muutamia tuotteita on suodattamattominakin. 35% tuotannosta astioidaan terästynnyreihin ja matkaa ravintoloihin. Wennström sanoi, että panimo keskittyy suurimmalta osin mainstream markkinoille, eli mikään BrewDog ei ole tarkoitus olla, vaan suurin menekki tulee perusoluista.
Kierroksella juteltiin enemmänkin, mutta tarkkoja muistiinpanoja ei tullut tehtyä, joten jotakin oleellista on tässä saattanut jäädä mainitsematta, mutta kierroksen jälkeen oli aika siirtyä gastropubin puolelle olutmaistiaisiin.

Maistiaisiin kuului viisi olutta. Näiden kanssa tuli lisäksi pieni gatrso-annos paikallisia herkkuja. Jan halusi korostaa oluen maun muuttumista hyvän ruuan seurauksena. Mitään tarkkoja nootteja en kirjannut, motta jotakin pientä on alla.

Maistelu aloitettiin vasemmalta oikealle

Stallhagen III, 4,5%
Pilsner- ja karamellimaltaita. Humalina Magnum, Tettnag, Mittelfruh. Perus keppanan tuoksu. Hieman keinokäynyt, toffeinen ja vetinen. Maku mieto ja tavallinen (aika vetinen). Jälkimaku miedon humalainen. Tyypillinen maitokauppa lager. 

Stallhagen Delikat, 4,7%
Tumma lager. Pilsner- ja tummat maltaat. Humalina Magnum ja Saaz. Tuoksu paahteisempi, lagermaisempi ja kaakaoisempi. Maku paahteisen mieto, hieman hiivaa ja kaakaota. Myös hyvin kevyt.

Stallhagen Pale Ale, 6%
Pilsner- ja Crystalmaltaat. Humalina Chinook, Centennial ja Willamette. Hedelmäinen, huomattavasti humalaisempi ja enemmän luonnetta. Maussa on enempi paksuutta, sitruksista humalaa, puraisevaa hiilihappoa. Raikas ja huomattavasti luonteikkaampi kuin delliset, muttei makuelämys. Aletaan jo lähestymään kunnon olutta.

Stallhagen US Red Ale, 6%
Maltaina panimomestarin oma salainen sekoitus (?). Humalina Chinook ja Amarillo. Tuoksu paahteinen humalainen, pihkainen ja mokkainen. Maku paahteisen kaakaoinen, mokkainen, pihkaisan humalainen. Paras tähän mennessä. Eniten syvyyttä.

Stallhagen Black vanilla cinnamon 6%
Tämä ei ole vielä myynnissäkään vaan vasta tulossa. Keitossa käytetty kanelitankoa ja vaniljatankoa maunantoon. Tuoksu on miedon karamellinen, jouluinen ja pehmeän jauhoinen. Maku myös jauhoisen pehmeä ja mausteinen. Karamellia ja kuivaa leipäisyyttä. hieman hapan. Tuhdimpi, muttei hankala. Nahkaista mokkaisuutta. Tässä "body" oli paras ja kokonaisuus muutoinkin ihan kelpo.

Maistelujen jälkeen oli aika jatkaa Mariehaminaan, josta laivakin myöhemmin lähti. Panimokierros oli kokonaisuudessaan onnistunut ja mukava. Jos Ahvenanmaalla pyörii, kannattaa piipahtaa oluelle.




Laivan lähdettyä kävimme melko suoraan päivällispöytään. Ruoka oli oikein maukasta ja sopivan hintaistakin, varsinkin, kun ei itse joutunut maksamaan. Alkuruuaksi otin yrttimarinoitua vasikanposkiterriiniä karviaismarjakompotilla. Pääruuaksi Tournedos rossinia, ankanmaksaa ja tryffeliä porftviinikastikkeella. Jälkiruuaksi paistettua omenaa kanelilla, inkiväärillä ja paahdetuilla pähkinöillä, kinuskisiirappia ja vaniljajäätelöä.




Ennen aterioita otin pieneksi aperitiiviksi portviiniä ja ruuan kanssa join Espanjalaista punaviinia. Näistäkin tuli tehtyä muutama havaintokirjaus.

Niepoort' Colheita 1999, 20,5%

Kyseessä on siis single vintage Tawny port, joka on kypsytetty vähintään 7-vuotta 550l tammitynnyreissä ennen pullotusta. Portviinien herkkua siis. Tämä port on kypsytetty melkein 13 vuotta. Sokereita tässä on 119,1g/l.

Tuoksu oli lämpimän rusinainen ja suklainen. Tuoreita ja kuivia rypäleitä, kaakaota, mantelia, muskottia ja espressoa. Todella hyvä tuoksu. Maku on miellyttävän pähkinäisen makea. Makeus ei ole yliampuvaa vaan tamminen kuivuus taittaa sitä sopivasti. Keskimieto hapokkuus ja paahteisuus. Jälkimaku rypäleinen ja paahteisen makea. Oikein hyvää. Jos tätä olisi voinut ostaa, niin mukaan olisi lähtenyt.

Bodegas Muga Rioja Reserva Selección Especial 2005, 13,5%

Riojan alueen punaviini, jossa rypäleinä käytetty 70% Tempranilloa, 20% Garnachaa ja 10% Mazueloa sekä Gracianoa. Viini on kypsytetty alkuun amerikkalaisissa tammitynnyreissä 6kk, jonka jälkeen seuraavat 30kk se on kypsynyt 225l ranskalaisissa ja amerikkalaisissa tammitynnyreissä. Tämän jälkeen sen annettiin kypsyä vielä pullossa 12 kuukautta viinikellarissa ennen myyntiin lanseeraamista.

Tuoksu on keskikuivan paksu, keskitanniininen, hapahko, marjaisa ja pyöreä. Maku on happaman marjaisa, kuivahko ja täyteläinen. Jälkimaku kuivan tanniininen. Hyvää viiniä viiniamatöörille (itselleni).


Hyvissä ajoin ennen reissua olin järkkäillyt pientä yllätystä tiimilleni. Saatiin erikoistilaisuus (ja harva tämän saakin) tutustua ruokailun jälkeen uuden laivan sieluun ja tekniikkaan, eli komentosiltaan ja konehuoneisiin. Laivan sähkömestarin ja perämiehen johdolla kierrettiin aloittaen konehuoneen valvomosta ja kierrettiin kaikki konesalit ja sähkökeskukset ym, jonka jälkeen tutustuminen päätettiin komentosillalle. Tarkkoja detaileja en voi kertoa (jokseenkin salaista ja onko se enään tämän blogin asiakaan), mutta olihan tuollainen nestemäisellä kaasulla kulkeva uuden karhea, yli 57000 GT:n alus mielenkiintoinen. Muutaman kuvan voin laittaa näkyviin jos jotakuta kiinnostaa.


Koneiden pääkuva
Komentosillan tutkanäkymää
Komentosilta, luotsin ohjaamoa
Yksi neljästä pääkoneesta
Konehuoneen komentokeskus