SOPP2016, 27.-30.7.2016 Helsinki, perjantain huuma

Huhhuh. Urakka takana. Toki miellyttävä sellainen. Perjantai oli itselleni "the SOPP" -päivä, sillä alun perin tämä päivä oli varattu festareille. Keskiviikkona otin kuitenkin varaslähdön ja maistelin vajaa kymmenkunta olutta. Mietteet keskiviikon oluista ja yleiset löpinät festareilta pääset lukemaan täältä.

Homma toimi yhtä hyvin kuin keskiviikkona, mitä nyt ruuhkaa oli tungokseen asti lämpimänä perjantaipäivänä. Etenkin kello 16 jälkeen alkoi olla melko ahdasta ja jonoja kertyi isolle osalle tiskejä. Oli sääli nähdä eräät tiskit täysin jonotta, tyhjinä jopa. "Viinaranneke", joka on muuten melko typerä väkisin uutisoitu termi, toimi hienosti myös perjantaina. Laskuahan en vielä ole nähnyt, mutta muutoin se toimi täydellisesti. Kokonaissummaksi kahdelle päivälle taisi kertyä ruokineen n. 80€.

iso paha viinaranneke

Keskiviikon parhaat vaikutukset teki Hiisi ja Plevna. Vehnäperusteinen päivä sai jatkoa nyt perjantaina, sillä lasiin kaatui ensimmäisten joukossa lisää vehnää. Muutaman vehnän jälkeen tosin vaihdoin happamimpiin ja jopa tummempiin tammitynnyröinteihin. Perjantain parhaimmistoa oli mielestäni Lervig 1349 Black Ale (Bourbon Barrel & Sour Cherry Edition), joka hämmästytti ja yllätti maukkaalla ja tasapainoisella vaniljaisuudellaan ja suklaisuudellaan. Herkkua. Toinen erityismaininta menee Plevna Weizenbockille, joka oli jälleen mainiossa kunnossa. Herkullinen ja tuhti vehnä.

Onnistuneita oli niin ikään Pyynikin Saison ja Maku Cran PABA. Molemmat mielestäni hyvin onnistuneita ja maistamisen arvoisia. Hiisi x Ruosniemi Konttorirutto (Hoppy Sour Ale) oli maistettava uudelleen ja kyllä se vaan vei taas mennessään. Miten tässä näin taas kävi? Ihan parhaimmistoa. Alla vielä lyhyine kuvauksineen osa perjantain oluista.

Bock's Weizbier, 5,3%: Hieman happaman käyneen oloinen ja hedelmäinen tuoksultaan. Toi etäisesti mieleen villihiivan. Maussa banaanisuutta ja mausteisuutta sopusuhdassa, tehden mukavan tasapainoisen hefen.

Pyynikin Saison, 5%: Ensimmäinen kulaus paljastaa tämän olevan rehti saison. Saisonhiiva toimii moitteetta, hyvä runko ja sopiva raikkaus säilyy loppuun saakka. Lisäksi vielä kiva jälkikuivuus ja kuiva mausteisuus jälkimaussa.

Lammin Ruisrääkkä (tynnyrikypsytetty), 7%: Tämä ei nyt jotenkin toiminut, vaikka runsaasti kehuja onkin saanut monilta muilta. Jotenkin imelä toffeisuus tökki pahasti. Vasta pidemmän ajan päästä tuli mukavempaa vaniljaisuutta. Tynnyristä olen maistellut paaaljon parempiakin.

Lervig Passion for Sour, 7,5%: Hedelmäinen "punaisen sävyinen" happamuus päällimmäisenä, joka ei ollut kuitenkaan etikkaista, tai erityisen pitkäkestoista. Hyvä niin. Jäi kuitenkin aavistuksen yksinkertaiseksi. Raikas ja hedelmäinen.

Låven Hoppy Wheat, 5%: Tapahtuman huonoimpia maistoja. Todella tylsä. Ei katkeroa (nimestä huolimatta), eikä juuri vehnäisyyttäkään. Jenkkityylinen vehnis, jossa ei oikein mitään vaikuttavaa.

Lervig 1349 Black Ale (Bourbon Barrel & Sour Cherry Edition) 13,4%: Tämä tuli maistettua sattumalta. Onneksi näin, sillä kyseessä oli melkoinen jälkkäriherkku. Perusversio (ei-kirsikka) loppuin, joten tilalle Pikkulinnun Markku pisti kirsikkaversion. Upea suklaisuus ja vaniljaisuus. Tynnyrikypsytys täydellistä. Tällaista se on onnistuiessaan.

Plevna Weizenbock, 7%: Tuttu herkku jo entuudestaan. Tuhti vehnä, jossa niin ikään Plevnan hyvä vehnäpohja (hyvä hiiva, neilikkaisuus ja banaanisuus) ja hiukan sahtimaista tuhtiutta. Erittäin juotava runsaanoloisesta olemuksesta huolimatta.

Maku Cran PA BA, n. 5%: Tämä pabar oli aika onnistunut keitto. Lentokentän karpalo-olut laitettiin kolmeksi kuukaudeksi punaviinitynnyriin ja ulos kaadettiin monipuolisempi pikku-red-sour. Kivat vivahteet ja mukava kevyt tammisuus. Viini toi hienon lisän.

Maku Timo Hoppy Saison, 6,4%: Sitruksinen ja humalankatkera saison. Alta paljastuu selvästi Makun saison, jossa nyt humalat jyllää ja kuivattaa. Hiiva myös hyvin esillä.

Plevna Mount Evans, 6%: Toiset sanoi happamaski, toiset reilun vadelmaiseksi, kun taas toiset miedon vadelmaiseksi. Itse kuvittelin Foundersin Rubaeus tyylistä olutta, mutta tässä vadelmilla on todella rauhallinen taustanäyttely lähinnä tuoksussa. Muutoin ihan kelpo saison, mutta seuraavaan erään kolminkertainen määrä vadelmia kiitos.

Suuret oluet – Pienet panimot 27.-30.7.2016 Helsinki, mushimaltin kokemana

Taas kerran lipsuin suunnitelmistani. Hyvä näin. Oli tarkoitus käydä perjantaina tapahtumassa, mutta löysin itseni keskiviikkona kello 14 tapahtuma-alueelta. Pikainen visiitti keskellä viikkoa ja teemaksi ajattelin vehnäoluet.

Jonoja ei ollut lainkaan, senkun asteli sisään lasitiskille. Sisäänpääsymaksu peritään vasta 18 jälkeen, maksu 10€ sis. lasin. Tiskillä kävi vain käteinen, joten kortti-ihmisenä jouduin heti tapahtuma-alueen sisältä nostamaan 3€ kortilla. Tämän kolme euroa maksoi perinteinen tuoppi, josta sai kaksi euroa takaisin, mikäli palauttaa lasin. Vaihtoehtoisena lasina pieni, yhden desilitran kokoinen pikari, josta olisi pitänyt pulittaa 5€ ilman takaisinmaksuja. Näytti niin naurettavan pieneltä, että ajattelin pitäytyä perinteisessä, jottei tarvitsisi pikkurilli pystyssä olutta juoda. Kaapit on muutenkin täynnä olutlaseja. Hyvä kun maistelijat on kuitenkin otettu huomioon.

Lasin oston jälkeen löytyi rahannostopiste, josta sai kulutta nostaa käteistä. Vieressä AfterPay tiski, josta oli mahdollista ostaa tapahtumaan ranneke, jolla maksaisi kaikki ostot jälkikäteen. Homma toimii niin, että ranteeseen saat perinteisen "paperirannekkeen", jota vilauttamalla maksupäätteille tiskeillä saat olutta. Lasku lähetetään parin viikon kuluessa sähköpostiin. Tätä varten piti vilauttaa henkkareita ja antaa sähköpostiosoite.

Kustannuksia ei tästä palvelusta peritty – maksat vain siitä mitä ostat. Minähän kokeilin juoda luotoksi, joten paperia ranteeseen ja tiskeille vilauttelemaan. Homma vaikutti toimivan täysin moitteetta. En kuullut, enkä kokenut lainkaan ongelmia järjestelmässä. Katsotaan millainen lasku tulee perästä. Säästin kuitit tiskeiltä.

Tapahtumassa oli niin paljon olutta että riitti. Mainosten mukaan yli 400 tuotetta. Lisäksi löytyi ruokaa (jotenkin kuitenkin petyin ruokatarjontaan) ja kahdeksan jälkeen illalla musiikkia. Vesipisteitä oli muistaakseni kolme pistettä, joista lähimpänä sisääntuloa sisälsi juomavesipisteen. Ruosniemen panimolle plussaa ylimääräisestä pesupisteestä tiskillä!

Festivaalille oli mahdiollista tehdä ennakkoon pöytävarauksia sekä ostaa pääsylippuja ja VIP-lippuja. Nämä on mahdollista hankkia Tiketin kautta. Lisäinfot kannattaa katsoa tapahtuman kotisivuilta. Itse pärjäsin ilman spesialiteettejä, senkun astelin paikalle.

Kyllä sitä oluttakin tuli maisteltua. Enpä kuitenkaan jaksa listata kaikkia, mutta uudet tuttavuudet ja säväyttäneet yksilöt. Alla kepeä listaus ja vielä kepeämmät kommentit.

Sonnisaari batch#39 "Pseudovehnä", 6%: Tilasinko IPAa?? Vehnä-IPAa. Hedelmäisyyttä, humalakäpyä ja takakatkeropotkua. Hiiva lomilla. Ei siis todellakaan perinteinen saksahefe, vaan humalavetoinen liemi. Jälkikäteen luin kuvauksen ja niinhän se pitikin mennä.

Plevna Idaho #7 Weizen, 5%: Tuttu Plevnan "signaturevehnä", eli reilun neilikkainen ja banaaninen kesäliemi. Tykkään Plevnan vehnästä, Koulu oli myös samoilla jäljillä. Jos tykkäät uunibanaanista, pullahiivasta ja neilikasta, niin tämä on sinun vehnä. Ai niin, pitikö tässä olla jokin erityinen humala? Kai siinä oli kevyt lehtisyys.

Malmgård Proto #11, 5%: Kyseessä siis kaura-weizen. Kuvauksen mukaan perinteisen saksalaistyyliin lisätty kauraa jne. En löytänyt perinteistä tyyliä. Pikemminkin esanssista omenaa ja mietoa esterisyyttä. Ensimmäisten nuuhkaisujen perusteella luulin lasissa olleen omenasiideriä ennen tätä. Myös liian kirkas ja vetinen. Ehkä rima oli liian korkealla Plevnan jälkeen.

Piti pysytellä vehnissä keskiviikko, mutta Norjatiskillä myytiin vaahtoa Låvenin tilalla, joten lipsuin alkuperäisestä suunnitelmistani, yllättäen.

Ruosniemen Panimo Lomittaja Chardonnay edition, 6,3%: Tuttu hedelmäinen ja samean hiivainen Lomittaja valkoviinisellä twistillä. Tämä oli siis Lomittajaa muutaman viikon valkoviinitynnyrissä makoilleena. Sen huomasi, muttei liiaksi. Ihan mukava olut, olisi pitänyt maistaa rinnakkain.

Stadin Panimo It Came From The Cask, n.7%: Siis 14kk Jack Danielsin (bourbon) tynnyrissä kypsytettyä Savuporterin ja Stoutin blendiä. Kuulostaa kivalta, mutta lopputulos on.... kokeilumainen. Ai niin, Real Ale meininkiä. Sekin vielä. Tuoksu miellytti vaniljaisinen tammiaromineen, mutta maussa hapahko ja tamminen, väljääntynyt semilämmin, melkein-porter-melkein-stout-ehkä muuta -ei vain toiminut. Annetaan anteeksi, kokeilu on kokeilu.

Hiisi x Ruosniemi Konttorirutto (Hoppy Sour Ale), 6,3%: Ei siis kyseessä Barley Wine, vaan uusi versio humalahappamasta alesta. Tuoksu oli kieroutuneen hyvä. Joku voisi luulla pilaantuneeksi, minä tykkäsin. Humalainen maitohappobakteerisuus vei mennessä, enkä edes ole erityisemmin maitohapon ystävä. Hedelmäinen ja hapahko. Kuvittele irtokarkeista omena/mansikkaremmi. Ei mitään hajua mitä tässä on, mutta jotenkin se taas vaan toimi. Keskiviikon mieleenpainuvin.

Maistelen lisää sitten perjantaina. Lista on pitkä kuin nälkävuosi. Keskiviikko osoittautui mahtavaksi päiväksi; lämpöä 24 astetta, aurinko paistoi, ei jonoja.... tule jo perjantai. p.s. tapahtuman hintatietoja löytyy edellisestä julkaisustani täältä. Juomalistat täältä.

Alkosta: Plevna Siperia 2015

Otsikon olut ei pahemmin esittelyjä kaipaa. Tamperelaisen Plevnan pikimusta imperial stout on niittänyt mainetta niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Ensimmäinen pano tehtiin kymmenen vuotta takaperin Olutravintola Pikkulinnulle (Helsingissä), vuonna 2005. Alkon hyllyille (kaikkien saataville) olut teki debyytin vuonna 2013 jouluolutvalikoimaan. Tuolloin pullot sai kyytiä olutnörteiltä kovaa vauhtia ja itsekin innostuin muutamia kappaleita varastoimaan.

Kaapista löytyy siis vielä edellistäkin satsia, mutta nyt maistelussa on tuore yksilö Alkon valikoimista, jossa hinta pullolta on 5,84 €. Raaka-aineet Alkon mukaan Pilsner-, vienna-, pale ale-, paahto-, ja karamellimaltaat, sekä Tomahawk-, Simcoe- ja Amarillo-humalat. Pullotus tehtiin Laitilan virvoitusjuomatehtaalla marraskuussa.

Viimeksi maistoin kyseistä olutta Bryggerissä, jossa olut pokkasi Suomen Paras Olut 2015 -kilpailun ykkösijan. Parhaiten tähän mennessä Siperia on maistunut hanasta Tampereella.

Plevna Siperia (2015), 8%

Tuoksussa humala pursuaa kuin tuoreesta ipasta. Mäntyistä, pihkaista ja kylmän sitruksista. Tummaa suklaata, kahvia, salmiakkia ja tummaa leipäisyyttä. Paahteisuus ei tuoksussa tunnu erityisesti.

Maku on kuivan humalainen, jossa greippi ja paahde ovat kuninkaita. Suutuntuma sopivan täyteläinen, mutta hyvin kuiva. Pihkaa ja havua tumman maltaisuuden seassa. Jälkimaku hyvin kuivan humalainen ja keskiverto paahteinen. Näin tuoreena ei ole suosikkejani, kuten ei monet tummat hyvin humaloidut oluet yleensäkään.

Suomen paras olut 2015 @ Bryggeri 19.8.2015

Kuva: Andres Teiss

Tässä vaiheessa on varmasti käynyt jo ilmi mikä olut valittiin Suomen parhaaksi vuonna 2015. Siperia valmistettiin alun perin Olutravintola Pikkulinnun 5-vuotissyntymäpäiville vuonna 2005. Oluthörhöille hyvinkin tuttu tuote pokkasi parhaimman sijan Olutoppaan äänestyksissä 2008, 2009, 2012 ja 2013. Alkoihin sitä saatiin ensimmäisen kerran vuonna 2013.

"Siperia Stout on hyvin tyyliään edustava ja tukeva makusteluolut. Pitkä maku täyttää suun ja kestävä jälkimaku tukee kokonaisuutta. Runsas, mutta tasapainoinen, humalointi lisää oluen juotavuutta. Tuoksu on raikas ja kukkainen. Jälkimaussa on savun aromia." –Suomen Paras Olut –kilpailun finaalikierroksen raati

"Olemme laittaneet Siperia Stoutin valmistamiseen kaiken tiedon ja taidon, joka meillä on panimossamme reilun 20 vuoden kokemuksella. Se on herkullinen kokonaisuus, joka antaa ymmärtää ja ymmärtää antaa juojalleen paljon. Vaikka Siperia Stout on tumma ja tukeva olut, se sopii myös naiselliseen makuun. Vaimonikin juo sitä." –Sam Viitaniemi, Koskipanimon panimomestari

Sam Viitaniemi (vas.) ja Jukka Pöllänen. Kuva: Andres Teiss

Tulokset julkistettiin Suomen paras olut 2015 -gaalassa 19.8.2015 Panimoravintola Bryggerissä Helsingissä. Kilpailu on avoin kaikille Suomessa toimiville kaupallisia oluita valmistaville panimoille ja osallistuvien oluiden tulee olla säännöllisessä anniskelu- tai vähittäismyynnissä. Järjestäjänä toimii Suomalainen Olut ry., jonka yhteistyökumppaneina ovat Pienpanimoliitto, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ja Olutliitto. Kilpailun tarkemmat säännöt pääset lukemaan täältä.

Kilpailu järjestettiin viidennen kerran ja siihen osallistui 176 olutta 22 eri panimolta. Oluet kilpailivat eri sarjoissa, josta kustakin sarjasta valittii kolme parasta ja palkittiin diplomilla. Voittajaoluet on maisteltavissa 20.-22.8. Herkkujen Suomi -tapahtuman Syystober-olutteltassa Helsingin Rautatientorilla. 

Gaalassa oli ilo seurata miten hyvässä hengessä kaikki paikalla olleet panimot olivat keskenään. Tuntui kuin he olisivat olleet yhtä suurta perhettä. Bryggerin henkilökunta pani parastansa pöytään, kun parhaat oluet paritettiin herkullisten annosten seuraksi. Minulta meni alussa ohi ruoka-annosten speksit, mutta todella hyviä ne olivat kaikki. Etenkin alku- ja jälkiruoka vei kielen mennessään. Pyynikin Käsityöläispanimon Papa Vanilla Stout sopi todella hyvin suklaisen jälkiruoan kera. 

Siperia

Illan olutkattauksesta jäi parhaiten mieleen Plevnan Weizenbock, jonka panimon omalaatuinen vahva vehnämausteisuus on vakuuttanut minut jo useampaan otteeseen Plevnan vehnäoluissa. Laitilan Mississippi ja Pyynikin Papa Vanilla Stout jäivät myös erityisesti mieleen. Siperia toki oli heti alkumaljana aikamoinen, on siinä kyllä erityinen olut. 

Kiitos hienoille panimoille upeista oluista, paljon onnea voittajille ja iso kiitos pöytäseurueelle, joka sai illan kulumaan mukavissa merkeissä – oltiin muun muassa kaikki samaa mieltä, että Riihimäki ei ehkä ole se houkuttelevin kaupunki Suomessa. Itse ottamani kuvat ovat hienoja (not) kännykkäkuvia, koska parempi kamera jäi sopivasti eteisen pöydälle. 

Kilpailun tulokset:

Suomen Paras Olut 2015

Siperia Stout 8,0 %, Koskipanimo / Plevna, Tampere

Sarjojen palkitut oluet

Vaalea lager enintään 4,7 %
1. South Pacific Lager 4,5 %, Stadin Panimo, Helsinki
2. Höpken Pils 4,2 %, Suomenlinnan panimo, Helsinki
3. Karjala 4,5 %, Hartwall, Lahti

Vaalea lager yli 4,7 %

1. Mississippi Beer 5,0 %, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
2. Stadin Lager 5,3 %, Stadin Panimo, Helsinki
3. Karhu Tosi Vahva 8,0 %, Sinebrychoff, Kerava

Tumma tai värillinen lager

1. Marsalkka Tumma Lager 4,6 %, Saimaan Juomatehdas, Mikkeli
2. Bryggeri Spezial 5,2 %, Rakuuna Olut / Bryggeri Helsinki
3. Granite Lager 5,0 %, Suomenlinnan panimo, Helsinki

Ale enintään 4,7 %

1. Maku Brewing Amber Ale 4,5 %, Maku Brewing, Tuusula
2. Saimaa Blonde Ale 4,5 %, Saimaan Juomatehdas, Mikkeli
3. Malmgård Blond Ale 4,2 %, Malmgårdin Panimo, Loviisa

Perinteinen ale yli 4,7 %

1. Siperia Stout 8,0 %, Koskipanimo / Plevna, Tampere
2. Huvila X-Porter 7,0 %, Malmgårdin Panimo Oy, Loviisa
3. Kievari Imperiaali Stout 9,2 %, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas

Amerikkalaistyylinen ale yli 4,7 %

1. Papan Vanilla Stout 6,8 %, Pyynikin käsityöläispanimo, Tampere
2. Maku Brewing IPA 7,3 %, Maku Brewing, Tuusula
3. Malmgård Emmer IPA 6,2 %, Malmgårdin Panimo, Loviisa

Vehnäolut

1. Weizen Bock 7,5 %, Koskipanimo Oy, Plevna, Tampere
2. Wasaborg Savuvehnä 5,5 %, Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
3. Brewer's Special Belgian Wheat 4,7 %, Saimaan Juomatehdas, Mikkeli

SOPP 2015 Helsinki, perjantai 24.7.2015

Suuret Oluet - Pienet Panimot on niputettu vuodelta 2015 mushimaltin puolesta. Kaksi päivää riitti tänäkin vuonna, vaikka maisteltavaa olisi toki vielä riittänyt. Perjantaipäivänä olin liikkeellä jo yhden aikaan päivällä ja saapuessani tapahtumaan ei tunnelma ollut vielä kovin tiivis. Ilmat suosi myös perjantaipäivää, aurinkoa riitti, vaikkei kovin lämmin ollutkaan.

Ilmapiiri perjantaina kello 18 aikaan

Perjantai oli itselläni sellainen casual friday, no pressure -meininki. Järkkärit, reput ja vermeet jätettiin kotia ja hypättiin bussin kyytiin. Nauttikaamme siis kännykkäkuvista :). JaskanKaljojen Jaakko seurueineen odottikin jo pöytävarauksineen rautatientorilla yhden aikaan. Lasi kouraan ja ensimmäiselle oluenhakureissulle.

Perjantain aloitin keskiviikon tyyliin saisonilla, jota oli tarjolla Stadin Panimon tiskillä. Tämä jäi keskiviikkona huomaamatta ja vasta valokuvista hiffasin StaPan American Saisonin, 6,5%. Tämä osoittautui oikein suunmukaiseksi ollen sopivasti humaloitu jenkkityyliin ja kuitenkin tasapainoisesti saisonmaisen hedelmäinen ja mausteisen hiivainen. Ainakin toiseksi paras ellei paras saison omalaatuisen Maku Maalais-Tammisen kanssa.

Saisonin jälkeen muistin missanneeni Lapin Voiman Taari muinaisoluen keskiviikkona. Ei sen puoleen, että missasin sen myös nyt perjantaina, sillä Taari oli päässyt loppumaan. Ei hätää, lasiin kaatui Lapin Voima mallassahti. Reilun makea ja hyvin banaanisen hiivainen sahti teki vaikutuksen. Tiivistetymmän makuinen kun monet muut maistamani sahdit. Pidin kovasti. Valmistaja Jouko Ylijoki kertoi Taarin suosion yllättäneen. Eivät olleet kuvitelleet, että kepein versio menisi parhaiten kaupaksi. Tuota täytyy päästä maistamaan joskus.

Makean sahti pitikin hörppiä loppuun pienellä kiireellä, kun Maku Brewingin tasting alkoi pöytäseurueessa Makun Jussi Tammisen johdolla. Tarjolle tuotiin kirjaimellisesti ämpärillisiä oluita – Amber Alella aloitettiin, Maalais-Tammisella jatkettiin ja IPAlla finisteltiin. Vaikka pidän Makun IPAa parhaana kotimaisena ipana, niin nyt toinen maisto Maalais-Tammisesta teki vaikutuksen. Tämä jäänee kuitenkin sen 2000 litran eräksi, joten kannattaa maistaa jos törmää. Olut on siis saison pohjalta, jossa uitettu tammilastuja muutamien viikkojen ajan.

Amber Ale ja Maalais-Tamminen ämpärissä

Maalais-Tamminen

Maku IPA

Ohjelmanumeron jälkeen oli aika hakea Bryggerin ruokatiskiltä possuburger round 2. Siis samaa possunkylkiburgeria a la BBQ kuin keskiviikkona. Tuntui kuin maku olisi vain parantunut. Mainio välipala. Kahvi ja litra vettä, jonka jälkeen oltiin taas valmiita oluttiskille.

Erätauon jälkeen suuntasin Beer Huntersin tiskille Mufloni Saison De Randonneurin perään. Tästä olin kuullut sen verran palautetta (positiivista), että piti ottaa tänä vuonna uusintamaistoon. Nyt kuitenkin hieman tympeä humaluus vei raikkaudelta ja hedelmäisyydeltä pisteitä. Tuoksu tosi hyvä, mutta maku olisi saanut olla raikkaampi.

Illan toisessa ohjelmanumerossa maisteltiin Malmgårdin maitokauppavahvuista uutuutta Columbus Pale Alea, Huvila Brown Alea ja Emmer Tripeliä. Malmgårdin Lasse Lehtonen tahditti tastingiä ja kertoi oluista niitä maistattaessa. Näistä parhaiten maistui Emmer Tripel, joka oli mielestäni erittäin hyvin onnistunut Tripel. Toki juttutuokio Emmer-vehnästä ja Malgårdin tarinasta saattoi pohjustaa hyvään fiilikseen, mutta laatu oli kyllä kohdillaan. Columbus Pale Ale on tulossa suurempiin marketteihin ilmeisesti lähiaikoina.

Tastingin jälkeen vesilatrailua litran verran ja taas oltiin valmiita oluttiskeille. Plevnan Mosaic Weizen toimi hemmetin hyvin ollen raikkaan humalainen ilman liikaa jälkikatkeruutta. Sitruksinen ja mausteisen ruohoinen. Mielestäni paljon parempi kuin tarjolla ollut Plevna Global Weizen, joka oli jotenkin luonteeton ja tylsä.

Päivä kului alusta loppuun täydellisesti. Sopiva ilma, hyvä seura ja muutamat hyvät oluet. Väen tungosta en havainnut missään vaiheessa, ajoittain tuntui jopa olleen vähemmän kuin keskiviikkona. Vessat veti ja safka maistui, tiskeillä ei tarvinut jonottaa ja olutta riitti. Kiitos SOPP2015, kiitos Jaakko, kiitos Jaskan pöytäseurue. Ja iso kiitos tietenkin panimoille tarjonnasta, ensi vuonna uudestaan! Keskiviikon kokemukset tästä linkistä.

Pikkuterveiset Tampereelta osa 2 @ Oluthuone Panimomestari

Jälleen tuli eksyttyä Tampereelle ja mitäs ihmettä, meninkö kuppilaan käymään? Näin pääsi käymään, mutta vaikka alunperin ajattelin käydä viime kerralla hyväksi todetussa Konttorissa, niin astelinkin muutaman kymmenen askelen harhaan, Oluthuone Panimomestariin.

Kyseinen oluthuone sijaitsee osoitteessa Tuomiokirkonkatu 15, eli aivan samoilla nurkilla kuin Konttori. Tuulensuutakin olin hieman pohtinut, mutta koska majoitus oli tällä kertaa radan väärällä puolella, Hotelli Tornissa, niin ei kait sitä nyt niin kauas oluen perässä?

"Olemme paneutuneet erityisesti oluen tarjoiluun oikeassa lämpötilassa. Monipuolinen olutvalikoima vaihtelee kausittain. Hyvin huollettuja oluthanoja on kaiken kaikkiaan 17 kappaletta". Näin lukee Oluthuoneen kotisivuilla, jonka lisäksi ravintolasta kerrotaan löytyvän "erinomainen valikoima viskejä". Missä?? Aivan erinomaiseksi en tuota kehuisi, vaikka hyllyiltä löytyikin mm. Highland Parkin viikinkipulloja. Melko perussetillä mennään. Harmi kun Suomesta ei tahdo löytyä hyvän ja laajan bourbonvalikoiman omaavia ravintoloita - ainakaan kovin montaa. Nytkin olisi ollut mukava ottaa laadukas bourbon kylmän viiman lämmittäjäksi.

Viskit sikseen, tällä kertaa keskityttiin Plevnan valikoimaan, joka Panimomestarissa on se olennaisin juttu. Paikkana oluthuone tuo minulle mieleen melko tavallisen pubin, jossa saattaisi raikaa myös karaoke. Onneksi ei raikaa. Tunnelma on hyvinkin rauhallinen näin tiistai-iltana.

Hanoissa komeili lähes kaikki Plevnan hanatuotteet ja näitä sai tilata 0,25-0,5l annoksina. Muutamasta tilaamastani annoksesta ensimmäisenä pääsi lasiin Plevnan Smörre Ruis IPA, 5,9%. Christian Andersenin reseptin mukaan valmistettua jenkkityylistä ruis IPAa. Ruis-, vehnä, Pils- ja karamellimaltaita, sekä viittä eri humalalajiketta.

Tämän olen todennut kelpo olueksi jo muutamaan otteeseen, eikä tämä tälläkään kertaa pettänyt. Tuoksu on vahva ja greippisän kitkerä. Humalatuoksu kyydittää rukiista runkoa voimalla. Ei kuitenkaan mikään aromipommi. Miedosti pihkaa ja reilusti karamellisuutta. Maku on tuoksua pelkistetympi tuoden esille runsaasti jokseenkin tahmeaa maltaisuutta, jossa pihkaisen greippinen humala kuivattaa suuta. Nyt tuntui siltä, että on jopa turhan tahmean karamellinen jälkimaku.

Smörren jälkeen siirryin astetta vahvempaan ja lasiin kaadettiin tällä hetkellä hanasta löytynyt Plevna Mörkö, 7%. Tästä oli menossa itseasiassa viimeinen kegi. Mörkö oli nimestä huolimatta paljon pehmeämpi ja maltaisempi kuin edellinen. Karamellisuutta vähemmän ja tilalla enemmän hedelmäisyyttä, ilman sitruksia. Ennemminkin luumua ja rusinaa jopa.

Aika rauhallinen imperial ipaksi, mutta toisaalta hyvin miellyttävä. Pehmeää mokkaisuutta oli kiva tavata tuoksussa tuoreen humalan ja hedelmän kera. Kevyttä paahteisuuttakin löytyi. Toimii jne, mutta ei kait nyt muuta.

Tässä taisikin olla tarpeeksi ipailua. Näiden jälkeen alkoi tehdä mieli tummempaa olutta. Jännä sinänsä, tuntuu että stoutit ovat maistuneet paremmin näin varhaiskeväällä kuin pakkasilla. Hanoista löytyi kuuluisaa Siperiaa ja kausituotteena Pispalan Portteria. En osannut päättää kumpaa ottaisin, joten otin kummatkin.

Plevnan Pispalan Portteri, 5,6% mainostaa lätkässään olevan perinteinen neljän viljan olut. Tuoksusta löytyy ainakin palanutta puuta, ellei ihan savuakin. Savumallasta tässä täytyy olla, sellainen aromi tuosta tulee. Muutoin melko yksinkertainen ja vaisun oloinen tuoksu.

Maku on hyvin pehmeä ja jopa vetinen. Mausta ei meinaa saada kiinni. Hyvin vaisu paahteisuus ja olematon humala. Jälkimaussa huomaa kyseessä olevan portterin, mutta ei tämä kyllä anna tarpeeksi.

Pettymyksen jälkeen päästään loppuhuipennukseen, kun lasista löytyy hehkutusta kerännyt Plevna Siperia Stout, 8%. Tämä ei varmaan esittelyjä kaipaa, mutta kertauksena: Pilsner-, wienna-, pale ale-, karamelli- ja paahdettu mallas. Humalina Tomahawk, Simcoe ja Amarillo. Näin ainakin viimeisimmän tiedon mukaan.

Nyt löytyy jo kunnolla aromia. Ruohoista ja kevyen mentholista humalaa. Sitruksia, havupihkaa ja tummaa kaakaota. Suutuntuma on erinomainen. Pehmeä, kuohkea ja maltainen. Tuoksun yrttinen lakritsisuus on myös maussa mukana. Humala ottaa alun jälkeen vallan ja kuivattaa suuta reilusti. Kaakarouheisuutta ja tummaa suklaata. Jälkimaussa tulee mokkaa, lakritsia ja havuista humalaa. Tuntuu tasapainoisemmalta kuin pullosta maistettuna. Jos humalaisesta stoutista tykkää, niin tämä on se.

Pispala vs. Siperia