31 heinäkuuta 2014

Tulossa - Olut Expo Finland 2014


Viimevuotinen OlutExpo saa jatkoa tänä vuonna, kun Olut Expo Finland 2014, starttaava tapahtuma järjestetään Kaapelitehtaalla 24.-26.10. Tällä kertaa homma järjestetään uudella paikalla, joka oli viime vuonna katajanokalla Wanhan Sataman tiloissa lokakuussa 2013.

Tapahtumassa on luvassa runsaasti erilaisia oluita, viskejä ja siidereitä. Pääpaino on edelleen oluissa, mutta jo viime vuonna mukana oli mukava määrä viskejä, joten nyt on odotettavissa niitäkin mahdollisesti enemmän kun nimeenkin on otettu viski-sana mukaan. Näiden lisäksi on myös siidereitä tarjolla. Juomien lisäksi on luvassa tasting-tilaisuuksia ja seminaareja, joissa on myös ulkomaalaisia esiintyjiä. 

Vuoden 2013 expoilua
Yritykset jotka varmistaneet mukanaolonsa:


Aika ja paikka: 
24.-26.10.2014, Helsinki, Kaapelitehdas, Tallberginkatu 1 

Tapahtuman sivut: 

Tulossa juomalistoja: 

Vuoden 2013 tapahtumakulku: 

28 heinäkuuta 2014

SOPP 2014 Helsinki, TO-PE

Nyt on blogit täynnä SOPPaa ja lisääkin varmasti tulee, mutta koska homma on tuoreessa muistissa niin on hyvä kirjoittaa oma kevyt yhteenveto tapahtuneesta. Itse tapahtuma ja sen luonne on varmasti tullut jo kaikille selväksi ja kuten otsikosta näkee, niin itse osallistuin Helsingin tapahtumaan ja vieläpä kahtena päivänä. Viime vuonna yksi päivä riitti, tänä vuonna valinnanvaraa oli sen verran paljon, että katsoin kahden päivän tarpeelliseksi. Tässä vaiheessa siis hyvä mainita ensimmäinen plussa tapahtumalle - pirun kiva valikoima.

Uutta panimoa, Maku Brewing. Hyvää oli.

Torstaina oli tarkoitus mennä lähinnä sahdittelemaan, mutta eihän siitä mitään tullut kun kuriositeetti veti myös muita oluita puoleensa, joten sahtien lisäksi tuli sorruttua muutamaan muuhunkin ensimmäisenä päivänä. Tänä vuonna koitin ottaa hieman enemmän aikaa per olut, jotta saisi paremmin ylös tuntemuksiaan, mutta siltikin loppujen lopuksi ajattelin tyytyä kirjoittamaan kevyemmät muistiinpanot, koska on niin mukavaa istuskella ja nautiskella oluista hyvien ystävien seurassa, ilman hektistä näpräilyä. Tässä julkaisussa listattujen oluiden lisäksi tuli maistettua kyllä muutama muukin olut (kimppaoluita jne), mutta siinä vaiheessa oli jo sen verta olutta alla, etten kirjoitellut sen enempiä tarinoita ylös.

Hiisin tiskin humalaa ja mallasta. Upeat tuoksut!

Tämä taisi olla muistaakseni Simcoe-humalaa. Nuuh-nam.

Torstaina oli kamerakin mukana (siis ihan oikea kamera), mutta kuvaus alkoi ottaa sen verta aikaa, että kaunis ajatus jokaisen oluen kuvaamisesta tyrehtyi alkumetreillä. Lisäksi kuvista tuli melko yksinkertaisia, kun ei ollut kunnon paikkoja ottaa kuvia. Näinpä minäluurilla tuli räpsittyä iso osa kuvista.

Ennen noottivirtaa ja yhteenvetoa mainitaan muutama sana järjestelyistä ja muutamista oluista. Koko homma toimi kaikinpuolin hyvin ja lähes ainoa kritiikki tulee minulta (kuten monilta muiltakin) juomakelpoisten vesipisteiden puutteesta. Kaiken lisäksi perjantaina kun oli 30-asteen helle, ottivat vielä portilla omat vesipullotkin pois. Pullon sai jättää kyllä narikkaan, mutta täyttöpistettä ei joka tapauksessa ollut. Vesipulloja kyllä myytiin muutamilla tiskeillä (lämpimiä) kahden euron hintaan. Tästä miinus ja toivotaan ensikerralle vesipisteet. Toinen seikka mikä tuli mieleen, oli alueen koko. Niinkuin UISGE:ssa, voisi tilaa tarvita pikku hiljaa lisääkin. Vielä mentiin näin, mutta kyllähän tuonne tuntua löytyy varmasti jatkossakin.

Muut asiat sitten toimikin ihan mallikkaasti. Ei ollut pahempia jonoja tiskeillä, lasipesu toimi moitteetta, vaikka kevyt jono välillä olikin ja tavara hanoissa oli tuoretta (ja makoisaa). Palvelu toimi hyvin ja muonituskin oli hoidettu muutamilla ruokatiskeillä. Näin siis ainakin torstaina ja perjantaina.

Juhlan ensimmäinen olut torstaina sai kunnian olla Ruosniemen Panimon Sihteeri. Tämä sihteeri maistuikin oikein maukkaalta ollen yksi parhaimmista, ellei paras, tapahtuman miedommista oluista. Itselleni kuitenkin parhaiten oluista jäi mieleen Stadin Panimon Wild Yeast American DIPA, joka oli sen verta erottuva muusta IPA-juhlasta, että jätti hyvin positiivisen mielen. Olihan siinä paljon humalaa ja varmasti monia mielipiteitä jakavaa hiivaa, mutta näin se vain meni tällä kertaa. Juuri sopivasti happamuutta, muttei kuitenkaan puhuttu mistään Geuze/Lambic -tyyleistä. Rapsakka hedelmäpuraisu päivään. 


Ensipuraisu, Sihteeriä.

Myös Plevnan humalavehnä-kolmikko Amarillo-Motueka-Simcoe piristi maistelua. Vaikka näistä Motueka ja Simcoe olikin hieman tylsiä makusyvyydeltään, niin oli kiva maistella nämä vierekkäin, sillä jokainen oli kuitenkin omalla tavallaan raikas ja kevyen toimiva. Amarillo vei näistä helposti pisimmän korren, mutta hyvillä mielin voisin maistella näitä toistekin. 

Eipä unohdeta herkkuperinteitä! Nimittäin mikäs onkaan se Hollolasta tuleva punertava makean maukas nektaari? No tietenkin Suomen paras Sahti, Hollolan Hirvi Kivisahti! Ja oli muuten niiiin hyvää. Tätä tuli noudettua muutamaan otteeseen, molempina päivinä. Ei puuttunut kuin sauna ja järvi...

Kivisahtia hanasta. Parhautta!

Erityismaininnan ansaitsee myös Ruosniemen Panimon ja Sori Brewing yhteistuotos Vientiassistentti Islay-sahti. Ensisiemauksien jälkeen olin ensin sitä mieltä, että savu ja sahti ei ehkä ole se juttu. Mutta.... eipäs tarvinut montaa kulausta kokeilla, kun homma alkoikin tanssahtelemaan kivasti makuhermoilla. Savu oli hyvin kuivan puumaista ja toi mieleen savusaunan. Näin viskimiehenä (ja hyvin Laphroaigin QC:n tuntevana) oli mielestäni kuitenkin melko etäinen fiilis viskiin. Samaa mietoa vaniljaisuutta oli havaittavissa, samoin myös pehmeyttä, mutta muutoin tuo savu oli jotenkin hyvin erilaista. Joka tapauksessa hyvin toimi ja oli oikeastaan hyvin kelvollinen kolmannelle sijallekin tämänkertaisessa juhlassa. Kylmempänä (nyt oli melko lämmintä) olisi toiminut vielä paremmin.

Assistentilla oli vientiä

Tässä nämä erityismaininnat tällä kertaa. Moni muukin olisi vielä näihin tarinoihin mahtunut, mutta johonkin vedetään raja. Tässä alempana kuitenkin itselleni tehdyt kevyet muistiinpanot fiiliksistä, jotka eri oluet jättivät. Lopuksi vielä neljän mieleenpainuvimman oluen merkinnät. ISO KIITOS tapahtuman järjestäneille ja mahdollistaneille, ISO KIITOS panimoille, tuotatte mainioita oluita ja ISO KIITOS ystäville ja tutuille mahtavasta seurasta. Varmasti osallistun tulevaisuudessakin.


Malmgård Proto #5, 5,7 % 
Vaalea suodattamaton belgityylinen pintahiivaolut. Valmistuksessa spelttivehnää ja belgialaista Saison-hiivaa, mausteena korianterin siemeniä.

Eksoottisen hedelmäinen ja mausteinen. Korianteri maistuu ihan ok. Jälkimaku kuivuu ja katkeroituu miedosti. Raikas ja hedelmäinen. Ihan jepa. 


Malmgård XXV Dark Saison.
Tumma sahtimainen pintahiivaolut, Saison.

Samankaltaista kuin edellinen saison, mutta tummaa paahteista jauhoisuutta ja kahvia. Maussa sama juttu. Tummaa paahteisuutta ja kahvista mallasta. 



Mosaic-vehnä

Mufloni Mosaic Vehnä-IPA 6,0 % (Beer Hunters)
Amerikkalaisella Mosaic-humalalla katkeroitu pintahiivaolut, India Pale Ale.

Tuoksu on runsas ja vehreä. Tulee mieleen kannabis :). Vehnäistä happamuutta ja sitruunapippuria. Maussa runsaasti humalaa. Saa tuntumaan pliisulta muun rungon. Jos tekee mieli kevyehkön kuohkeaa humalaisuutta niin tämä on hyvä. 


Ruosp. Vapaaherra Keskimäen Maalaispassio, 5,7%
Twistinä söörmarkkulainen raparperi ja Brettanomyces-villihiiva.

Vähemmän hapan kuin edellinen. Samean humalainen loppu. Ihan mukava, mutta pitäisi olla kylmempi. 


Rekolan Panimo Katajan Kuiske 6,3 % 
Tumma rukiinen pohjahiivaolut, maustettu katajanmarjoilla.

Ruisleipää. Aivan kuin mämmi. Puolukkahilloa tuoksussa. Maussa sameaa jauhoista ruistaikinaa ja puista oksamaisuutta. Mietoa kahvia. Aika peruskamaa.


Hiisi Game Brewery 5,3 % 
Tummahko rukiinen APA

Miellyttävän tasapainoinen tuoksu. Humalaa, karamellia ja hunajaa. Maussa rukiista leipäisyyttä ja punasta hedelmää



Plevna Simcoe Weizen 5,0 %
Vaalea vehnäolut, vahvasti Simcoe-humalaa. Kesän 2014 humaloitujen vehnäoluiden sarjan uutuus.

Tuoksu ruohoisempi ja kannabiksisempi kuin Mouteka. Raikas humala. Maussa raikasta sitruksisuutta ja kevyttä hiivaa. Melko samalla linjalla kuin Mouteka. 


Plevna Motueka Weizen 5,0 % 
Vaalea vehnäolut, kuivahumaloitu uusseelantilaisella Motueka-humalalla. Kesän 2014 humaloitujen vehnäoluiden sarjan uutuus.

Tuoksu on mainio. Neilikkaista sitruksista kuivakakkua. Nam. Maussa löytyy kiva banaanisuus ja mieto hiiva mutta loppuu hieman liian lyhyeen. 


Plevna Amarillo Weizen 5,0 %
Vaalea vehnäolut, vahvasti Amarillo-humalaa.


T&M: ruohoisuus puuttuu edellusiin verrattuna. Enemmän hiivaa. Maku on pitempi ja täyteläisempi. Paras maku näistä kolmesta. 


StaPa Wild Yeast American DIPA, 7,5%
Villihiivaisia aromeja sisältävä double imperial ale.

Nyt osui ja uppos. Villihiiva bongattu. Hapanta mäskiä ja hedelmää. Runsasta hedelmää. Maku on oikein hyvä. Humalaa on paljon ja seassa reippaasti hiivaa, mutta nyt toimii (ehkä erilaisuusplussa). Maukas hedelmäinen ja runsas. Jälkimaussa reipas humalointi. Päivän paras IPA. Nami. 


Ruosp. Sihteeri 4,1 %
Vaalea belgityylinen ale, maustettu korianterilla, inkiväärillä ja mustapippurilla.

Tuoksu sitruksinen ja mausteisen happamahko. Maku samalla linjalla. Melko sitruksinen ja sour. Erittäin kevyt.


Hollolan Hirvi Kivisahti 7,0 % 
Tummahko etelähämäläinen sahti, valmistuksessa käytettään hehkuvan kuumia kiviä mäskin ja vierteen lämmittämiseen.

Maustepippurinen ja metsäisen samea tuoksu. Kivikaivon kostea ilma tulee mueleen. Maku on herkullinen. Pehmeän samea, täyeläinen ja sopivan mausteinen. Hitusen imelyyttä ja makeutta. Mahtava.

Kivisahtia

AS Taako, Pihtla Taluõlu, 7,6 %
Vaalea, suodattamaton, samea, hiivainen, katajainen sahti, käytetään leivinhiivalla.

Jahas. Muistikuvien perusteella paljon parempi. Alkoholi paistaa läpi. Likainen. Minusta suorastaan epämiellyttävä. Jotakin pilaantunutta kuravettä. Ei toimi. 



Ruosp. Vientiassistentti Islay Sahti, 6,9 % (Ruosniemen Panimo Oy)
Tummahko, katajalla maustettu sahti. Tämä on Kypsytetty Laphroaig Quarter Cask -tammitynnyrissä. Valmistettu yhteistyössä Sori Brewing –panimon kanssa.

Tuoksussa palanut mökki, eli vanhaa palanutta puuta. Kuivan palanutta savua. Savua on yllättävän paljon. Savun lisäksi makeaa hedelmää. Sahtimaisus tulee pyriteltäessä esiin. Maussa on enemmän sahtia kuin tuoksussa. Makeaa ja kevyen imelää banaanisuutta. Hiivaa ja savuista ruohoisaa pölkkyä. Puusauna. Ei hassumpi.



Ruosp. Konsultti Vehnäolut Versio 2.0, 5,7 %  (Ruosniemen Panimo Oy)
Keväällä valmistuneen Konsultti-sarjan vehnäoluen uusi versio. Vaalea vehnäolut, käytetty leivinhiivalla.

Tuoksu hapan saisonmainen tuoksu. Hirman villihiivatyyliä. Sitruksinen ja hiivainen. Maussa reilua happamuutta joka tuo sitruunan mieleen. Ehkä liiankin hapan vehnäksi. Lambicmainen. 



Neljä parhaiten toiminutta olutta koko tapahtumassa:

1.  Hollolan Hirvi Kivisahti 7,0 %
2.  Stadin Panimo Wild Yeast American DIPA, 7,5%
3.  Plevna Amarillo Weizen 5,0 %
4.  Ruosp & Sori Vientiassistentti Islay Sahti, 6,9 %

Muflonin Aprikoot oli myös oikein hyvä

24 heinäkuuta 2014

Springbank 9yo Gaja Barolo, 54,7% (OB)

Blandatun Springbankilaisen jälkeen ajattelin kokeilla ehtaa tavaraa tislaamolta ja tällä kertaa se on melko nuorta ja "viimeisteltyä". Jokunen samaan sarjaan kuuluva viski on aiemminkin tullut maisteltua, eikä mitään niistä ole viemäriin tarvinut kaataa. Olisiko tämä kenties nuorin springeri jota olen koskaan maistanut? Ainakin jos blendejä ei lasketa mukaan.

Kyseessä on siis Wood Expressions -sarjan viskistä, jonka kaikki viskit ovat varsinaisen kypsytyksen jälkeen siirretty kypsymään toiseen tynnyriin. Monessa tapauksessa mistään viimeistellystä ei enään kannata puhua, kun viski on saanut viettää ison osan kypsymisajastaan tässä kakkostynmnyrissä. Otsikon viskin tapauksessa ikää löytyy ainakin 9-vuoden verran ja tästä ajasta neljä vuotta se on viettänyt refill bourbontynnyrissä, jonka jälkeen se siirrettiin tynnyreihin, joissa on aiemmin kypsytetty Barolo-viiniä. Barolo-viini on italialaista punaviiniä, joka on peräisin Pimenton-alueelta. Kuuluisimpia tuottajia lieneen juuri tämänkin tynnyrin entinen omistaja Gaja (Angelo Gajan mukaan).

Itselleni Barolo-viinit ovat tuntemattomampia, joten laitetaan pieni "pastaus" tähän mistä oikein on kyse.
Barolo tehdään kokonaan nebbiolo rypäleestä. Syvänpunaisissa viineissä on paljon väriaineita, tanniineja ja happoja, jotka vaativat yleensä vähintään 5-8 vuoden kypsytyksen saavuttaakseen parhaat ominaisuudet. Laadukkaat Barolot ovat juomakelpoisia vasta yli 10 vuoden ikäisinä ja säilyvät erinomaisina toisetkin kymmenen vuotta.
Nuorissa tanniinisissa viineissä voi aistia kukkien, etenkin ruusun tuoksua sekä tervamaisia aromeja. Ikääntymisen myötä tuoksu ja maku monipuolistuvat mausteisilla, yrttisillä, hillomaisilla sekä maanläheisillä vivahteilla. -Wikipedia



Springbank 9yo Gaja Barolo, 54,7% (OB)

T: Nuorehkoa maltaista turpeisuutta ja salmiakkia. Turve on selvästi läsnä, mutta ei ole ns. turvenuija. Mineraalisuutta, joka tuo mieleen lämpimän salmiakin. Hiiltynyttä sammunutta puuta. Hieman punaisia marjaisia sävyjä. Tämä on jotenkin Longrowmaisempi kuin yleensä Springbankit. Ehkä turve on aavistuksen selkeämmin läsnä. Aika tuo hunajaa ja bensiiniä. 

M: Alku on voimakas ja alkaa savutanssilla. Mukana salmiakkia ja punaviinimarjaa. Alun kihelmöivän turpeen jälkeen tulee öljyistä maltaisuutta ja jotakin tummaa hillomaisuutta (luumuhilloa?). Jälkimaussa lakritsia ja turpeen jälkimakua (maanläheistä nokisuutta).

Ei hassumpi. Longrowmainen Springbank, vai Springbankmainen Longrow? Ei sen väliä, tislaamo on tunnistettavissa ja alusta loppuun riitti makuja. Ei tullut "wow"-tunnetta, mutta ei myöskään tylsää. Veden kanssa tuoksusta tuli enemmän viinisiä vivahteita auki ja mineraalisuus tasoittui. Maussa se rauhoitti alkua, muttei merkittävästi vienyt makupalettia suuntaan tai toiseen.

22 heinäkuuta 2014

Vaihtoehto julkkisblendeille – Campbeltown Loch 21yo

Maistetulle myyntijyrälle otetaan nyt kilpailija, joka belndin kyltistä huolimatta saattaa painia hieman eri sarjassa. Jos Johnnie Walkerin tuntee jokainen viskiheppu, niin tämä belndi onkin hiukan harvinaisempi sarjassaan, vaikka onkin kohtalaisen hyvin saatavilla alan kaupoista. Mielenkiinto tämän maisteluun heräsi uudelleen, kun Springbank (J&A Mitchell) pullotti hiljattain erikoisjulkaisun 30-vuotiasta blendiä nimellä Spirit of Freedom, joka sisältää peräti 75% mallasviskiä. Sokkona menin kolmekymppisen tilaamaan, sillä kaapin blendiosasto kaikuu tyhjyyttään ja pieni kutina perskutarallan alla, että tämä saattaa olla herkkua.

Nyt kuitenkin katsotaan ensin miltä tämä 21-vuotias blended maistuu. Tämän brändin alla tuli maisteltua taannoin halvempaa ikämerkitsemätöntä versiota, Campbeltown Loch Blend, 40%, joka oli kuitenkin hyvin vaatimaton ja vetinen tapaus. Tuossa halpisversiossa jyvä-/mallassuhteen ollessa 60/40 % on se tässä iäkkäämmässä versiossa sama, mutta toisin päin; 60% mallasviskiä ja 40% jyväviskiä. Taustatietojeni mukaan tämän viskin jyväosuus tulee Girvanilta ja mallasosuus isolta osin Springbankilta.

Tämä otsikon viski korvasi 25-vuotiaan markkinoilla vuonna 2013 ja on pullotettu 46% vahvuudella, kun muut pullotteet ovat olleet pääsääntöisesti 40% ABV. Tästä seikasta (ja Springbankin periaatteista ylipäänsä) voidaan myös päätellä viskin olevan kylmäsuodattamaton ja väriaineeton. 21-vuotiaan lisäksi löytyy ikämerkinnöillä myös 25- ja 30-vuotias Campbeltown Loch, mutta nämä ovat hieman hankalampia saada käsiin.


Campbeltown Loch 21yo, 46% (2013)

T: Springbankille ominaista kevyen pippurista öljyisyyttä. Jopa hieman mineraalista rantafiilistä (suolavesi ja kivi). Jyvän tuomaa karkeuttakin löytyy. Alkuun ehkä hieman sulkeutunut tuoksu. Vesi avaa hedelmäisyyttä ja kevyttä mausteisuutta (muskottipähkinää ja uuniomenaista kanelisuutta). Mineraalisuus on tässä hienoa.

M: Maussa tunnistaa Springbankin tuotoksia heti. Esterisen öljyistä maltaisuutta, jonka mukana on kevyt valko- ja mustapippurisuus. Öljyisyys tuo mieleen myös hieman raskasmetallisuutta. Napakka, mutta melko rauhallinen suutuntuma. Kihelmöintiä on alusta loppuun, eikä se rönsyile missään vaiheessa. Alun ja keskivaiheen öljyinen suutuntuma kuivuu kevyesti jälkimakuun mentäessä.

Itse en tätä todennäköisesti erottaisi mallasviskistä. Blendimäisyys tulee tässä ehkä sellaisena pehmeytenä ja aavistuksen karkeana jyvämäisyytenä. Tämä on siis ihan miellyttävällä tavalla. Tässä on huomattavasti paremmin makua ja ytyä kuin ikämerkittömässä versiossa. Ehkä aavistuksaen ujoutta, mutta niinhän näissä blendeissä monesti on. Koska Springbankista tykkään yleisestikin, niin tämähän upposi meikäläiselle ihan mukavasti. Toisaalta blendiksi tämä on ehkä liiankin persoonallinen (Springbank paistaa niin hyvin läpi), että tietyllä tavalla sellainen ympäripyöreys ja vahva laatublendimäisyys, mitä monesti itse laadukkaasta blendistä haen, jäi uupumaan.



20 heinäkuuta 2014

Johnnie Walker Platinum Label 18yo, 40%

Piipahdetaan arvioissa blendien puolelle. Ei minkä tahansa, vaan kenties maailman kuuluisimman merkin Johnnie Walkerin pariin. Muistan joskus vuonna nakki ja sämpylä ostaneeni virosta pullon Walkerin mustaa etikettiä. Oli arvokkaan tuntunen pullo ja fiilis oli, että "nyt on hienoa viskiä häppysissä". Poishan se tuli kulutettua ja sittemmin on muutamat Walkerit kulkenu kaapin läpi ja kurkusta alas.

Aika moni varmaan jo tietää, että Walkerin perusrangeen kuuluu nykyään Red Label, Black Label, Double Black, Gold Label reserve, Platinum Label ja Blue Label. Ai niin ja Swing. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, että vuodesta 1997 valmistettu mallassekoiteviski Green Label ei enään kuulukaan valikoimiin. Kultainen etiketti muuttui ikämerkitsemättömäksi "reserveksi" ja uutena tulokkaana 18-ikäisen saappaat täytti Platinum Label.

Mainitaan tähän väliin, että aiemmin parhaiten omaan suuhun Walkereista on maistuneet vanhhenmpi sininen (43% ABV) ja vanha kultainen (18yo). Green Label on ollut ihan jees tasoa, samoin kaikki muut paitsi Red Label. Alunperin Platinum Label oli Aasian ja travel retail -pullotteeksi julkaistu, mutta sitä on ollut maailmanlaajuisesti saatavilla vuodesta 2013.

Vanha 18-ikänen Gold Label oli tehty noin 18 eri komponentista grain-viskin lisäksi. Näistä liikkuu paljon variaatioita, mutta omistajan ollessa niin iso, on myös valinnanvaraa melko paljon. Koska tämä Platinum Label korvasi vanhan 18yo Gold Labelin, niin on oletettavaa, että komponentitkin valikoituu suunnilleen samoista kuin aiemminkin. Uudempi reserve on varmaan myös melko samoja viskejä, mutta ikämerkitsemättömyys mahdollistaa paljon nuorempien viskien käytön. Maku ratkaisee ja tältä se tuntui minun milestäni.

Kuva: Johnnie Walker

Johnnie Walker Platinum Label 18yo, 40%

T: Hunajaisen maltaista ja ns. perusviskimäistä. Perusviskillä tarkoitan sellaista maltaa, kevyen hedelmäisyyden, miedon tammen ja sitruksen sekoitusta. Tässä nämä ovat melko hyvässä tasapainossa. Seassa on kevyesti kahvia ja kinuskia.

M: Maku on myös tyypillisen viskimäinen. Tosin olen huomaavinani jyväviskin karkeutta myös. Hunajaista maltaisuutta ja hento turpeen vivahde. Viski kihelmöi miedosti suussa, joka tuo mietoa pippurisuutta. Suutuntuma on pehmeä alusta loppuun, mutta ei varsinaisesti pliisu. Voimistuu hieman loppua kohden. Jälkimaussa olisi toivomisen varaa, nyt siihen jää hento viljaisuus ja vielä hennompi savu.

Jos nyt johonkin blendiin tätä vertaisi, niin esimekriksi verrattuna Ballantinesin 17yo, tämä on pehmeämpi ja rauhallisempi. Maussa on samoja elementtejä, mutta tämä on hunajaisempi, kun taas Ballantines on vaniljaisempi ja sitruksisempi. Myös turve on tässä hennompi. Voisin kuvitella tämän kaapissa hyvänä
perusblendinä.

17 heinäkuuta 2014

Vehnämaisto Vol. 3 – Tilattua vehnää randomilla

Alkon vehnäsettien jälkeen on vuorossa muutama muualta "järjestetty" vehnis. Kuten alkon vehnäoluiden tapauksessa, nämäkin tuli valikoitua melko randomilla ilman sen kummempia kriteerejä ja taka-ajatuksia. Tässä vaiheessa ei varmaan ole yllätys, mikä on ollut kesän eniten kulutettu oluttyyli tässä taloudessa? Piti tässä hiljattain siirtyä jo hieman erityylisiin oluisiin, mutta sen verta hyvin on nuo vehnät taas maistuneet kesään, että piti vielä muutama maistella rinnakkain.

Avataan hitusen nyt maisteltujen oluiden maailmaa, sillä tähän settiin sattui pari erityylistä vehnää. La Trappe edustaa vehnien Witbier-tyyliä, eli belgialaisten näkemystä vehnäoluesta. Nämä belgityyliset vehnäoluet ovat hieman erilaisia saksalaisiin (Hefeweizen) verrattuna mm. siinä, että niissä käytetään usein jotakin maustetta kuten korianteri, tai sitruksen kuorta (esim. appelsiinin kuori). Lisäksi niissä käytetään mallastetun vehnän lisäksi mallastamatonta vehnää, kun taas saksalaiset vehnäoluet sisältää yleensä pelkkää mallastettua vehnää. Tunnetuin witbier lienee Hoegaarden, jota löytää nykyään melko monista ravintoloista ja pubeista ympäri Suomea.

Witbierin lisäksi setistä löytyy tietenkin myös saksalaistyylisiä (ja saksalaisia) Hefeweizeneitä. Tällä kertaa valikoitui kaksi Dunkeltyylistä (tummaa) hefeweizeniä ja yksi hollantilainen vehnäolut. Nämä saksalaiset oluet edustaa tosiaan sitä tummempaa saksalaista kastia ja ovatkin melko tunnettuja valmistajia, mutta tämä hollantilainen on kuitenkin ehkä perusmasitelijalle (kuten minä) hieman tuntemattomampi keissi. Mistään uudesta hommastahan ei ole kyse, sillä panimo on perustettu jo vuonna 1985. Amsterdamilaisen panimon perusti entinen muusikko Kaspar Peterson, joka nimesi panimon lähistöllä sijaitsevan vesistön mukaan. Perusvalikoiman, johon kuuluu 8 olutta, lisäksi pannaan muutamia sesonkioluita ja erikoiseriä. 


La Trappe Witte Trappist, 5,5%

T: Tuoksussa on runsaasti mausteisuutta. Korianteria, sitruunankuorta ja neilikkaa. Sitruksisuus on runsaasti läsnä ja mieleen tulee, ylläriylläri, Hoegaarden. Puhtaan raikas vaikka ripaus hiivaakin löytyy. 

M: Maku on myös hyvin raikas ja kepeä, muttei pliisu. Mausteisuus tuntuu alussa, jonka jälkeen alkaa sitruksien mellastus. Suutuntuma on raikas ja kevyt. Hiilihappoisuus on juuri sopivaa. Loistava janontappaja ja tyylilleen uskollinen.




Brouwerij 't IJ IJwit, 6,5%

T: Belgityylistä hiivaisuutta ja jotakin pölyistä vahaisuutta. Kynttilävaha tulee hiukan mieleen. Sitruksisuus on suolaisen omaista (jodia ja merisuolaa). Humalat tuntuu myös selkeästi, mutta rauhallisesti. 

M: Maussa merellinen suolaisuus tuntuu myös sitruunan kera. Humala tuo twistiä, muttei hallitse liikaa. Suutuntuma on hiukan nahkea ja samea, mutta samalla kevyehkö. Jälkimaussa jää mieto humalaisen karvas maku (sitruunan kuorta), jokseenkin yksioikoinen. Ne jotka ei tykkää makeista vivahteista saattaa pitää tätä oivana vehnäoluena. 




Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel, 5,3%

T: Baanaaninen ja maltainen. Mieleen juolahtaa banaanikuivakakku leipäisästä mausteisuudesta. Pyriteltäessä tarjoaa kuohkeaa ja runsasta tuoksua. Makeaa hedelmäisyyttä. Tämä on hyvä. 

M: Suutuntuma on täyteläinen ja samea. Hiilihapot oikeassa balanssissa. Banaaninen hedelmäisyys tekee vaikutuksen. Kuvittele uunibanaania ja kaurakeksiä. Jälkimaussa makeuden mukaan nouseen mietoa katkeruutta ja hiivaa. Pitkä jälkimaku vehnälle. Herkkua. Harmi ettei ole HB:n tumma vierellä verrokiksi. 




Paulaner Hefeweissbier Dunkel, 5,3%

T: Tuoksussa on kevyen metallista jauhoisuutta, josta tulee rapean leivän kuori mieleen. Paahdettuja maltaita, kuivaa hedelmäisyyttä ja kevyt makean vivahde (ruokosokeri). Pyöriteltäessä banaanisuus ja mausteisuus tulee esille. Suklaabanaania. Alussa nämä hyvät komponentit meinaa peittyä ujouden ja metallin alle.

M: Maku on myös hieman sulkeutunut. Alkuun ei meinaa saada kiinni ja tulee sellainen hiilihapollinen mallasfiilis. Hiilihappojen tasaantuessa samettinen suutuntuma tuntuu hyvältä. Miedon banaanisen hedelmäisyyden lisäksi tässä on leipämäistä jauhoisuutta enemmän kuin mustelen muissa olevan. Jälkimaku jää jotenkin pliisuksi ja liian kevyeksi. Makean hapan loppu.



Näistä Top-3 olisi seuraavanlainen:

1.  Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel, 5,3%
2.  La Trappe Witte Trappist, 5,5%
3.  Paulaner Hefeweissbier Dunkel, 5,3%

Vehnämaiston Vol. 1. pääset lukemaan tästä linkistä.
Vehnämaiston Vol. 2. pääset tästä linkistä

14 heinäkuuta 2014

Kuusi mysteeriä, Kuusi savuista, Kolme maistajaa

Savua oli ilmassa, kun taas tuli pidettyä pieni maistelu kavereiden kesken. Illan aiheena oli turpeiset viskit ja nämä maisteltiin vieläpä sokkona. Mitään erityistä arvailua ei tälläkään kertaa järjestetty, mutta tokihan siinä maistelun sarassa arvailuja liikkui puoleen ja toiseen lasien sisällöstä. Ennen loppua ei oltu paljastettu edes kaikille osapuolille mitä maistelusuoraan kuului, kuusi savuista, niillä mentiin.

Iltapäivä aloitettiin Karjalan Maltti -oluella, joka huuhtoi suun maistelukuntoon. Toinen kerta kun tätä mallasihmettä maistelin, eikä tälläkään kertaa polvet alkaneet vavista. Puolikkaan olutlasin jälkeen siirryttiin itse asiaan. Maistelu tapahtui varsinaisesti kahden pareissa, eli kaksi viskiä vierekkäin ja maistelu plus vertailu. Johtopäätöksinä tykkääkö viskistä vaiko ei. Toki tuli jemmattua kohtalaisia yksilöitä sivuun ja vertailtua vielä keskenään.

Alla löytyy lyhyehköt nootit maistetuista viskeistä siinä järjestyksessä kun ne tuli maisteltua. Lopusta löytyy oikea rivi mistä viskeistä oli kyse ja taas oma yhteenveto, mikä viski kolahti parhaiten. 


Sample #1

T: Teollista palanutta kumia. Muovin vivahde. Sadetakki. Turve on läsnä muttei mikään pommimainen. Melko nuorekkaan tuntuinen.

M: Yksinkertaista savuisuutta ja mietoa kihelmöintiä. Tasainen viiva maussa, ei syvyyttä. Suutuntuma hieman vetinen, mutta pitkä. Jälkimaussa viinivivahde. Ei kovin kummoinen



Sample #2

T: Melko erilainen kuin ykkönen. Muovimainen sadetakkihaju vaihtuu metsäiseen turvesavuun. Seassa on mokkaista vivahdetta. Hieman pölyistä tunkkaisuutta ja herukanlehtiä. Pölyisyys tuo mieleen myös homeen, mutta hyvällä tavalla. Hyvä tuoksu.

M: Edelliseen verrattuna iskee tuplasti kovempaa. Kihelmöivää turvesavua. Savuisuus on hieman tuhkaisa ja punaviinimarjaista. Aika tuju alusta loppuun. Laphroaigin kaltaista mineraalista tuhkaisuutta. 



Sample #3

T: Ohoh. Nuorta maltaisuutta. Viljasiilon pölyinen tunnelma. Märkää puuta miedosti. Turvesavu on mukana, mutta aika miedosti. Nuori viljapommi.

M: Aika ohut ja vetinen alku, mutta saa hieman voimaa jäljessä. Maktaisuutta ja mietoa makeaa turpeisuutta. Ei oikein saa muusta kiinni. 



Sample #4

T: Vanhaa sherrytynnyriä turpeen täyteisenä. Savuisuus ei tule pommina, mutta in selkeästi läsnä. Tässäkin on herukkaa. Alkuun hieman ujo, mutta paranee ajan myötä. Hapanta marjaisuutta tulee ajan myötä.

M: Hapanta marjaisuutta ja mietoa karamellia. Sherry tuntuu ihan mukavasti tuovan kypsää hedelmäisyyttä kuten luumua. Syvyyttä ei ehkä runsaasti, mutta ihan muellyttävä siemailtava.



Sample #5

T: Sulkeutunut ja tunkkainen. Jälkikäteen jotakin vadelmamaista ja turpeista makeutta. Vahaisuus tuntuu myös tiettynä raskautena. Jodista mineraalisuutta.

M: Pehmeä ja vaisu alku. Keskivaiheilla voimistuu lippua kohden. Pieni vivahde virgin wood amerikan tammea. Ei syvyyttä. Runko jää vetiseksi. En ole kovin innoissani.



Sample #6

T: Ohutta viimeisteltyä tuntua. Jokin port- tai punaviiniviimeistely. Nuorta turpeisuutta melko voimakkaasti. Jotenkin päälle liimattu profiili.

M: Maku on myös ohut ja pelkistetty. Turvesavu tulee makeahkon punaisen marjan ja pähkinän kera. Maltaista turvesavua. Ei myöskään syvyyttä ja nuorekkuus tylsistää. 



Oikea rivi ja oma ranking:

1.Sample #2. Kilchoman Single Cask 577/08, PX Sherry Cask, 54,9%
2.Sample #4. Longrow Red 11yo Shiraz finish, 53,7%
3.Sample #6. Bowmore 9yo port finish (2009) (Murray McDavid) 
4.Sample #1. Port Charlotte 10yo, OB, 46%
5.Sample #5. Famous Grouse The black grouse alpha edition, 40%
6.Sample #3. Bowmore Small Batch, OB, 40%