26 helmikuuta 2016

Alkosta: Gosling’s Family Reserve Old Rum


Alkon hyllyille ilmestyi marraskuussa 2015 mielenkiinoinen rommi, jota olin joskus aiemmin päässyt hieman ohimennen parikin kertaa maistamaan. Hinnaltaan 50 € rommi oli mielestäni kohtalaisen hyvin hinnoiteltu, sillä tuota ei ole muuallakaan näkynyt juuri tuon halvemmalla. Ruotsissa taisi maksaa jopa pari kymmpiä enemmän. Alkon nettisivuilta tämä on jo hävinnyt, joten en ole varma löytyykö enää hyllyiltäkään.

James Gosling lähti Englannista kauppatavaroineen vuonna 1806 tarkoituksenaan seilata meriteitse Amerikkaan. Matka kuitenkin hiukan venähti ja laiva eksyi reitiltää, jonka seurauksena James päätyi loppujen lopuksi Bermudaan. Gosling asettui St. Georgeen, jonne perusti puljun. Jamesin veli liittyi hänen seuraansa myöhemmin ja yhdessä perustettu Gosling Brothers alkoi tehdä rommikauppaa vuonna 1860.



Alkuun veljekset myivät rommia suoraan tynnyreistä, mutte ensimmäisen maailmansodan aikaan siirtyivät täyttämään rommin samppanjapulloihin, jotka sinetöitiin mustalla vahalla. Näin sai alkunsa Gosling's Black Seal Rum. Family Reserve Old Rum on muutoin samankaltaista rommia kuin edeltäjänsä, mutta se on saanut kypsyä kauemmin – siinä missä Black Seal on kypsytetty noin kahdesta kuuteen vuotta, on Family Reserve Old Rum saanut kypsyä 16–20 vuotta.

Goslingsin rommi valmistetaan melassista ja kypsytystynnyrit ovat ex-bourbontynnyreitä. Tällä hetkellä Family Reserve Old Rum pullotusmäärä on noin 21000 pulloa vuodessa, mutta määrää pyritään kolminkertaistamaan vuoteen 2020 mennessä. Ei siis mikään pikkumäärä käsin numeroitaviksi pulloiksi.
"Gosling’s Family Reserve Old Rum, it’s crafted from the same incomparable Bermuda blend as our renowned Black Seal Rum. But, we age it in our dark barrels even longer, until it acquires an extra luscious, nuanced complexity much like a rare Scotch or Cognac."



Gosling’s Family Reserve Old Rum, 40% 

Tuoksu on vahvan paahtokaramellinen ja siirappinen. Alkuun tulee ominainen kyllästetyn puun tuoksu, joka huokuu myös puisesta pakkauksesta. Tämä antaa kuitenkin periksi paahdetulle karamellisuudelle ja rusinaisuudelle, joka uistuttaa makean lämpimän Pedro Ximenez -sherryn aromia.

Maku on sopivan ytimekäs ja hetken jopa intensiivinen, mutta puolivälistä loppua kohti lähes kadottaa makumaailman. Makeutta on, mutta ei äklösti – vähemmän sokeria kuin esim. Zacapan 23-perusversiossa. Paahdettua sokerisuus muistuttaa creme bruleeta, etenkin sen poltettua sokerisuutta. Lisänä myös maustettua kahvisuutta. Taustalla ja ympärillä leijailee nätisti tumman raskaamman rommin olemus, jota saisi olla enemmänkin. Jälkimaku turhan lyhyt.

Tämä on ihan mukavan helpohko siemailtava rommi. Sokerisuus selvästi, tai jopa korostetusti esillä, mutta se on sellaista hyvin paahdettua ja karamellista, joka ei tuo varsinaista makeutta liikaa. Rommin kauniit tummat vivahteet saisi olla selkeämmin ja vahvemmin esillä.


24 helmikuuta 2016

Maitokaupasta: Beer Hunter's Mufloni Saison De Randonneur

Alkoon tuli hiljattain Beer Huntersilta uutuussaison, joka on kypsynyt Jamesonin viskitynnyreissä. Kyseinen olut löytyy jo kaapistani, mutta sitä ennen ajattelin maistaa tunnetumman ja pitempään maitokaupoissa saatavilla olleen saisonin, jonka bongasin melko ohittamattomaan 1,49 € hintaan K-Citymarket Ruoholahdesta.

1,49€ hintaan ei kovin usein törmää pienpanimo-oluiden rintamalla. Tätä Saison De Randonneuria maistoin ensimmäisen kerran SOPP Helsingissä, jolloin pidin sitä hyvänä, mutta turhan tunkkaisen kuivana humaloinnin osalta. Maitokauppaversiota on tainnut sada jo alkuvuodesta 2012 lähtien, mutta myös vahvempaa ja Kataja-editioniakin on julkaistu.


Beer Hunter's Mufloni Saison De Randonneur, 4,5%

Tuoksu on samean hiivainen, kuiva ja miedon pistävän katkera. Sitruksien kuorta ja hedelmälihaa. Hedelmäinen ja kuivan humalahiivainen aromi toimii hyvin. Lämmetessä saa mehuisampaa aromia (keltaisia hedelmiä ja sitruksia).

Maku on yllättävän tympeä ja kuiva. Hiiva tulee esille, mutta voimakas kuiva humalaisuus peittää sitä liikaa alleen. Tuoksun hedelmäisyys ei tule maussa tarpeeksi esille. Suutuntuma melko hiilihappoinen ja kepeä. Jälkimaussa katkeruutta, kuivaa hedelmäisyyttä ja mieto hiiva. Tämä on turhan tympeän humalainen omaan saisonnälkääni.



23 helmikuuta 2016

Mielipidekyselyn tulokset

Kuukausi takaperin julkaisin mielipidekyselyn, johon toivoin palautetta blogista. Palautetta tulikin mukavasti, joten ajattelin näin kuukauden jälkeen poimia tuloksia kaikkien nähtäväksi. Vastaajia oli toista sataa. Kysely on vielä auki, joten voit vieläkin antaa palautteet. Kiitoksia kaikille vastanneille!











22 helmikuuta 2016

TIEDOTE: Sori Brewing aloittaa mittavan tynnyrikypsytysohjelman

Sori Brewing aloittaa mittavan tynnyrikypsytysohjelman

Sori Brewingin panimo on huhtikuussa ollut kokonaisen vuoden toiminnassa. Ensimmäisen juhlavuoden kunniaksi Sori Brewing aloittaa suuren tynnyrikypsytysohjelman. Vuoden loppuun mennessä kellariin tulee toistasataa tynnyriä. Ensimmäiset rekalliset ovat jo saapuneet panimolle. Kypsytysohjelma seuraa panimon julistamaa missiota tehdä oluita ilman kompromisseja. “Sorilla löytyy osaamista ja tahtoa rikkoa rajoja, luoda elämyksiä ja inspiroida oluen kautta. Maailmalle oluita viedessä nämä ovat menestystekijöitä. Tämän vuoden yhtenä tavoitteenakin on, että Soria saa ainakin kymmenestä maasta,” kertoo panimon toimitusjohtaja Pyry Hurula. Tällä hetkellä Sorin oluita on myyty kuudessa maassa.

“Tahdomme olla tynnyrikypsytyksessäkin eräänlainen pohjoisen pioneeri. Tynnyreitä tulee panimolle ympäri maailman. Mukana on muun muassa rommitynnyreitä Karibialta, portviinitynnyriä Portosta ja konjakkitynnyreitä Cognacista”, paljastaa panimolla tynnyrikypsytyksestä vastaava Heikki Uotila. Kypsytysohjelman ansiosta panimolle on palkattu lisää oluentekijöitä ja panimo laajentuu nykyisissä tiloissaan muun muassa suurella tynnyrihuoneella.

Oluen tynnyrikypsytys on pitkä projekti, sillä kauimmillaan olut viettää tynnyrissä useamman vuoden. Jopa vuosikymmenten ikäännytyksissä tynnyrit ovat saaneet paljon makua erilaisista tisleistä tai viineistä, jotka puolestaan maistuvat jatkossa Sorin oluissa.

Kokoluokaltaan Sorin kypsytysohjelma on nykyisellään yksi Pohjois-Euroopan panimoiden suurimpia. Panimon tynnyrikellari avautuu yleisön vierailuille huhtikuun aikana.

Hapanoluet kasvattaneet suosiotaan

Ohjelmaa aiotaan tulevaisuudessa laajentaa myös hapan- ja villihiivaoluiden kypsytykseen, joka on voimakkaasti kasvava oluttrendi. Tunnetuimmat hapanoluet tulevat tällä hetkellä belgialaisilta Lambic-panimoilta, mutta taidokkaita hapanoluita tehdään nykyään jo ympäri maailman. Sori Brewing on tehnyt aiemmin muun muassa Gosea, joka on perinteinen saksalainen hapanoluttyyli.

Suomalaisten yhteistyötä maailmalla

Yksi panimon ainutlaatuisimpia kypsytyksiä on yhteistyö Candiallen viinitilan kanssa. Italian Toscanassa muun muassa Chianti Classico -viinejä tuottava tila on tunnetun suomalaisen viinintekijän, Jarkko Peräsen, ja hänen vaimonsa Josephin Cramerin perustama. Sori Brewingillä kypsyy tällä hetkellä oluita jopa neljässätoista Candiallen tynnyrissä ja ensimmäisiä odotetaan valmistuvaksi keväällä 2016.


20 helmikuuta 2016

Springbank 16yo 1991/2007 Rum Wood, 54,2% (OB)

Kaapista esiin kaksi ja puoli kertaa tislattua viskiä, joka tulee Campbeltownin alueelta Skotlannista. Pikkaisen on muuten himottanut saada käsiini Springbankin uusin tuotos, Local Barley 2016, mutta ei ole löytynyt sopuhintaan. Sen verta on noita Springereitä tullut etsittyä, että mieli halajaa tislettä.

Springbank 16yo Rum Wood kuuluu Wood Expressions sarjaan, joita olen muutaman maistanut jo aiemmin. Kaapista löytyy kaksi muuta puusarjalaista, Port- ja Bourbon wood. Satasella lähti 2012 liepeillä Barcelonasta. Nyt maistettava Springbank on tislattu 90-luvun alussa ja pullotettu 2007. Tisle sai kypsyä kahdeksan vuotta bourbontynnyreissä ja toiset kahdeksan ensimmäisen täytön rommitynnyreissä. fifty-fifty siis. Pullotusmäärä oli 5100 pulloa.

Kuva: whisky-onlineauctions.com

Springbank 16yo 1991/2007 Rum Wood, 54,2% (OB)

Tuoksusta löytyy rommitynnyrissä kypsytetyn viskin ominainen makea sokerisuus ja miedon pistävä saippuainen hedelmäisyys. Hedelmäisyyttä, josta selkeimmin raikas päärynä ja aprikoosi. Hedelmäisyys sekoittuu kukkaisuuteen tuoden laventelia ja parfyymiä. Ajan myötä vaniljaista maltaisuutta (tammen vaikutus).

Maussa öljyistä hedelmäisyyttä, joka muuttuu kirpeämmäksi loppua kohden. Miedon vaniljainen tammisuus ja makea maltaisuus tulee taustalla. Springbankin ominaista pippurisuutta ja raskasta öljyistä maltaisuutta. Jälkimaussa "kellertävän" (ei-niin-kypsytetty) rommin jälkimakua.

Tämä jää sellaiseksi "ihan hyvä" -tasolle. Springbankin ominaista makuprofiilia, jossa aavistuksen enemmän puuefektiä ja tyypillinen kultaisen rommin vivahde (sama kuin Balvenien vastaavissa).



18 helmikuuta 2016

Alkosta: Founders Imperial Stout


Hyvät naiset ja herrat, sanko esitellä maailman parhaan imperial stoutin – Founders Imperial Stout. Okei, jalat takaisin maahan, mutta muutaman näitä aiemmin maistaneena voin sanoa jo valmiiksi, että nyt ollaan maailman parhaiden oluiden ääressä.

Oisivatkohan Mike Stevens ja Dave Engber arvanneet aikanaan jo lähes 20 vuotta sitten perustamansa panimon kuuluvan myöhemmin maailman arvostetuimpiin pienpanimoihin? En ole itse tältä panimolta maistanut yhtäkään heikkolaatuista olutta ja kuten jo varmaan olette huomanneet, pidän otsikon olutta ehkäpä parhaimpana imperial stoutina, jota ikinä olen maistanut.

Meillä on nyt (taas) ilo nauttia tästä Diamond Beveragesin mahdollistamasta tilaisuudesta, kun olut saatiin Alkon valikoimaan 5,3 € hintaan. Pientä hinnannousua edelliseen kertaan (v. 2014 4,97€), mutta missäpä ei nykyään olisi. Ei varmasti ollut helpoin keissi saada kyseistä rajatun tuotannon olutta maahan. Olut ikääntynee mukavasti ajan saatossa, joten lienee perusteltua täyttää kellarin IS-osasto. Panimo kertoo oluen reseptiikasta löytyvän kymmentä eri mallasta, mutta Alko on kiteyttänyt reseptin lyhyemmäksi: Ohramaltaat, suklaamaltaat, Nugget- ja Perle-humalat. EBU 59.
"Brewed with ten varieties of malted barley, this stout is smooth as silk, yet complex and rich in body. Serve this guy at cellar temperature. Put another log on the fire, sit back and enjoy the friendship of this ultimate winter warmer."

Founders Imperial Stout, 10,5%

Tuoksu on huumaavan kutsuva ja huokuu täyteläisyyttä. Tummia maltaita, jotka tuovat paahdetta, muscovadosokeria, sokeriruokoa, kahvia, tummaa suklaata ja miedosti lakritsia. Intensiivinen ja rauhallinen samaan aikaan. Loistava tuoksu.

Maku on intensiivistä aromitykitystä. Reipas paahto, joka on kuitenkin tasapainossa makeuden kanssa. Suutuntuma on niin täyteläinen kuin vain olla voi. Todella pehmeä ja runsas. Alkoholi lämmittää mukavasti. Lämmetessä makeus korostuu ja mukaan tulee siirappisuutta ja karamellisuutta. Jälkimaussa espressokahvin cremaa, tummaa suklaata ja sopiva makeutta taittava katkeruus. Täydellisyyttä.



17 helmikuuta 2016

Prairie Artisan Ales part II: Limo Tint, Bomb!, Brett C, Bible Belt, Eliza5beth ja Prairie Hop


Lokakuussa 2015 maistelin neljän oluen suoran Prairien panimolta, johon seuraa nyt jatkoa. Tavan mukaan kirjasin tuolloin myös ylös perustietoa panimosta, mutta mikäli faktat ovat tuoreessa muistissa, tai kuulut siihen 5% lukijoista joita ei faktat kiinnosta pätkääkään, voit siirtyä suoraan alta löytyviin arvioihin. Muutoin plörinää löytyy täältä ja ohessa tiedot nyt maistetuista oluista.

Tämänkertaisesta setistä löytyy kolme stoutia ja kolme vaaleaa olutta, jotka on maistettu parissa osassa. Limo Tint kuuluu tummiin ollessaan Milk Stout tyyliltään. Valmistukseen on käytetty kaakaohippuja ja laktoosia. Bomb! on puolestaa kuin edellisen isä. Pommin valmistuksessa on käytetty espressopapuja, kaakaohippuja, vaniljatankoja ja chilipaprikaa. Tyyliltään olut on imperial stout.



Prairien Bombista löytyy useampi eri versio (tynnyriversio, double chocolate, Christmas, Pirate...) ja lisäksi sen pohjalle on tehty muutama muu olut. Yksi näistä on nyt maistettu Bible Belt, joka on pantu yhteistyössä Evil Twin poppoon kanssa. Luomukseen on yritetty yhdistää Bombin ja Even More Jesusksen parhaat puolet.
"We decided to brew a beer together that took elements from our favorite stouts we each produce to come together as one beer. Bible Belt takes elements we love from Prairie Bomb! and combines them with Evil Twin Brewing’s world famous stout, Even More Jesus."
Vaaleiden puolelta löytyi Brett C., joka on farmhouse tyylin olut ladattuna Casdace- ja Citra-humalilla. Hiivana Brettanomyces, sekä twistinä merisuola. Prairie Hop on edellisestä hieman simppelimpi versio – saison, joka on humaloitu Citralla ja Simcoella. Viimeisenä esittelyssä on Eliza5beth, joka on niin ikään saison, mutta sen kypsytyksessä on käytetty aprikoosia.


Prairie Limo Tint, 5,6%

Tuoksusta löydän sellaista rauhallista mietoa paahteisuutta, joka muistuttaa mustaa kahvia ja tummaa suklaata. Kaakaojauhetta ja mietoa kermaista maitomaisuutta. Etäisesti tuo mieleen virolaisen rahkavalmisteen suklaalla. Tämä saa lämmetä reippaammin lasissa.


Maussa suklaisuutta, joka kallistuu enemmän sinne tumman suklaan puoleen. Mieto rahkainen happamuus (laktoosia) ja tahmeus. Mustaa kahvia, mietoa maltaisuutta ja pilkahdus sitruksia. Suutuntuma kevyen tahmea ja keskitäyteläinen / kevyehkö. Jälkimaussa mieto tumma ja kevyen hapan suklaisuus, sekä mietoa paahdetta. Helpompi stout.



Prairie Bomb!, 13%

Tuoksussa selkeä kuivattu chilipaprika, paahdettua paprikaa, tummaa suklaata ja vaniljaista kahvia. Ruokosokeria, vaniljatankoa ja jopa hieman irish coffeen aromikkuutta. Hieno monivivahteinen tuoksu, jossa mikään ei häiritse.

Maussa varsinainen tanssi alkaakin. Suutuntuma on upean kermainen, samettinen ja täyteläinen. Kevyesti tuoksussakin löytynyttä chilipaprikaa, suklaata, vaniljakastiketta ja kuohkeaa makeahkoa maltaisuutta. Hyvin kevyt paahteisuus tuo tasapainoa. Chili antaa mukavan jälkilämmön. Upean tasapainoinen makuelämys.



Prairie / Evil Twin Bible Belt, 13%

Tuoksuta löytyy samankaltaista suklaisuutta kuin edellisestä, mutta chilipaprikaa ei niinkään. Suolaista mantelisuklaata, kaakaojauhetta, kuivattuja hedelmiä ja maustekakkua. Hyvin mieto paahteisuus ja kahvisuus. Lämmetessä suklaamoussen kaltaista jälkiruokaisuutta. Herkku.

Maussa tumma pähkinäsuklaisuus on esillä, mutta ei niin vahvasti kuin tuoksussa. Suutuntuma runsas ja lähes täyteläinen. Hyvin matalat hiilihapot. Kaakaojauheisuutta ja tummaa kuivaa hedelmää. Jälkimaussa maitokahvia ja kaakaota – caffe mocha. Lämmetessä tuoksussa ja maussa korostuu suklaisuus. Suklaisempi,chilitön ja ei-niin-täyteläinen versio Bombista.



Prairie Brett C., 8,1%

Tuoksu on trooppisen hedelmäinen ja miedosti esanssinen. Karkkimaiseen hedelmään sekoittuu villihiivan nahkeus ja hapan twisti. Alta tulee karvaampaa ja kitkerämpää tuoksua. Lämmetessä sitruksia ja trooppista hedelmäisyyttä entistä enemmän. Ananasta, mangoa ja papaijaa.

Maussa makeaa ja miedosti kirpeää hedelmää. Makeus muistuttaa hieman makeutusainetta. Toisaalta tulee mieleen myös papaija ja makea mango, sekä ananasmehu. Hiilihappoja melko reilusti. Makupaletti muuttuu alun kirpsakasta makeaksi ja kuivuu hyvin nopeasti loppua kohden, tuoden humalan katkeruuden ja vihreää teetä. Kuvittele Duvel Hop / Chouffe Houblon villihiivalla.



Prairie Hop, 8%

Tuoksussa vaisumpi villihiivaisuus kuin aiemmissa, mutta silti tunnistettavissa. Kirpeää hedelmäisyyttä, mietoa marjaisuutta ja jo hieman kulahtanutta humalaa. Vahvan belgin pistävyyttä, jossa myös pilkahdus alkoholisuutta. Mieto hunajaisuus.

Maku melko samoilla linjoilla – humala on aika ujona ja hivenen tunkkaisena, pistävää maltaisuutta, jossa hiivan tuomaa hedelmäisyyttä. Yleisvaikutelma ei ole kovin raikas, vaan jotenkin tukkoinen. Loppua kohden hieman avautuu ja humala tuo katkeruutta, mutta tämä ei omaa makumaailmaa nyt erityisemmin miellytä.



Prairie Eliza5beth, 8%

Tuoksut tuo taas happamuuden takaisin ja nyt happamuudessa on myös maitohappoisuutta. Kirpeää kypsää hedelmää, jossa hapanta omenaa ja sitruunamehua. Enemmän mehumaista happamuutta kuin edellisissä. Kevyt navettaisuus ja nahkaisuus.

Maussa liikutaan taas sopivalla happamuustasolla itselleni. Ei niin nipistävää ja nahkeaa kuin bretta tuo monesti, vaan ennemmin hedelmähapanta ja miedon laktoosista. Suutuntuma kirpsakka ja kevyehkö. Jälkimaussa makean hapanta hedelmää, sitruksien kuorta ja kevyttä humalaa. Juotava mehuinen ale.