26 huhtikuuta 2018

VYS Huomisen klassikot osa 26: Clynelish

Viskin Ystävien Seura järkkäsi maisteluillan Huomisen klassikot osa 26, jossa rivissä läjä epäseksikkäitä viskejä nimeltään Clynelish. Vaan viskin ystävää tämä kattaus kiinnosti, sillä Clyne on jäänyt turhan pienelle huomiolle omissa touhuissani.

Tasting järjestettiin tutussa Carelian kellarissa Manskun varrella. Osallistujia parisenkymmentä, ei ruuhkaksi asti. Clynelish ei siis ehkä kiinnostanut taaskaan niin paljoa, etenkään niin paljoa kuin sisarensa Brora. Alkuperäinen Clynelishin tislaamohan rakennettiin 1819 ja se toimi vuoteen 1967, kun uusi Clynelish rakennettiin viereen.


Vanha tislaamo avattiin jälleen 1969 Islayllä olleen kuivan kauden vuoksi ja se tuotti vahvasti turpeistettua viskiä aina 1972/-73 vuoteen saakka, jolloin Islayn tislaamot taas saivat rattaat pyörimään täyteen häkään. Vanha Clynelishin tislaamo nimettiin -nykyään kulttikuuluisaksi- Broraksi. Brorana se toimi vuoteen 1983, jonka jälkeen sen viskeistä on tullut katoava luonnonvara ja pulloistahan maksetaan tonneja.

Clynelish on ollut jo iät ja ajat Johnnie Walkerin tärkeimpiä komponentteja, sen viskistä isoin osa menee blendien sekoitteksi. Sen tisleille ominaista on kunnon vahamaisuus ja öljyinen puhdas kevyt maltaisuus. Kattauksessa oli tällä kertaa mukana kuvan mukaiset viskit, joista oheisia muistiinpanoja tuli merkittyä.



Clynelish Wilson & Morgan Barrel Selection 1989/2000 Sherry Cask, 46%

Tuoksu kinuskinen ja toffeinen. Miedosti fariinisokerinen. Oloroson paahteisuutta.
Suussa ihan mukavan tasapainoinen. 46% käy tässä hyvin. Sherry on kivasti rauhallista ja tulee esiin enemmän puolivälistä loppua kohti. Aika hieno tapaus 10 vuotiaaksi viskiksi, sherry on tässä kauniisti esillä, viemättä koko näyttämöä.

Clynelish Cadenhead's 1990 26yo Bourbon Barrel, 45,3%

Tuoksu selvästi entisestä bourbontynnyristä - vaniljaa, kirkasta sitruunaisuutta, mietoa saippuaisuutta. Hentoa maltaisuutta. Maku on pehmeän syvähkö, eli kirjoa kyllä löytyy. Syvempi kuin edellinen. Tässä ex-bourbon kypsytys on mukavan mallikkaasti esillä. Vahaisuuttakin kivasti. Edelliseen verrattuna syvempi, paksumpi ja muutoinkin erilainen. Vaikea päättää kumman ottaisin.


Clynelish Silver Seal 1996 17yo #2933, 51,9%

Tuoksussa edellisen kaltaista tuoksumaailmaa, mutta on pehmeämpi ja mielestäni mukavammim rauhallisempi. Hieman herukkaakin löytyy. Toki nuoremman maltainen alkuun. Maku sijoittuu edellisten välimaastoon. Jää alussa "tavallisemmaksi", räväkämpi, terävämpi ja yrttisempi, mutta ajan kanssa paranee huikeasti. Myös vesilisä tekee hyvää. Jälkimaissa antaa parastaan, herukkaa, sitruksia (pehmeänä), makeaa mallasta, kuivaa puuta ja lisää vihreää herukkaisuutta. Aika hyvä.


Clynelish Silver Seal 1993 19yo #7556, 53,5%

Tuoksu edellistä kirpeämpi ja kellarisempi. Eli hieman pölyisempi ja kylmempi. Enemmän tuoretta hedelmää. Maku edellistäkin intensiivisempi. Enemmän sherryä, enemmän tiukkaa hedelmäisyyttä, joka aavistuksen esteristäkin. Jälkimakuun mennessä aavistus saippuaista kirpeyttä, mallasta ja hieman vahaista hunajaa. Edellinen ehkä kivempi kuitenkin.



Clynelish Samaroli 1995/2008 Coilltean #6083, first fill sherry, 57%

Tämän tuoksu on omaan nenään paras. Tuntuu iäkkään monipuoliselta, vaikka ikää ei paljoa ole. Herukan lehteä, minttua, tummaa haaleaa sherryä, mieto paahteisuus. Alla raikkaampaa kirpeämpää hedelmää. Maussa hyvin kuiva ja kuivattava alussa, joskin loppua kohden jättää öljyisyyttä. Sherry todella nättiä ja laadukasta. Herukkaista sherryä, nice. Suklaata, mokkaa. Tasapainoinen, vahvasta sherryisyydestä huolimatta. Lakritsia... Vetää näistä omasta mielestäni selvästi pisimmän korren. Haluaisin tätä pullollisen, mutta hinnat huitelee useassa satasessa jo.


Paremmuus kaivettuna olisi järjestys tällainen:

1. Samaroli 1995/2008
2. Silver Seal 1996 17yo
3. Cadenhead's 1990 26yo
4. Wilson & Morgan
5. Silver Seal 1993 19yo

19 huhtikuuta 2018

Põhjala Cellar Series - Rukkivein

Jatkoa sarjassa kellarikypsytykset. Onko se sitä makean siirapiista ja liköörimäistä Pohjalaa, vai Ratebeerin 100/100 lupailemaa kamaa? Toivotaan napakymppiä. Ostin näitä muutaman halvasta naapurimaastamme (NOT) Norjasta, jossa se taisi maksaa mukavan 14€ perus 0,33-pullolta.

Tällä kertaa Pohjalan Cellar Seriesin Rukkivein tarjoilee nimensä mukaan ruisviiniä, eli barley wine tyylistä ruistykitystä, jonka reseptissä on 70% ruisviljaa (jyvää) ja koko keitto on kypsytetty ruisviskitynnyreissä, joissa ollut jenkki-ruisviskiä.


Põhjala Cellar Series - Rukkivein, 12,9%

Tuoksussa tuhti miedon imelä maltaisuus, jossa rukiin mausteisuus ja kevyt hapanmäskisyys mukana. Hapanmäskisyydellä viittaan ruisviskin ominaisaromiin. Makeaa leipää, kevyttä paahdetta ja pähkinää. Hento tammisuus tuo lisäarvoa. Aavistuksen alkoholikin puskee, mutta ei häiritsevästi.

Maussa makean muscovadosokerinen paahteisuus ja siirappista tuntua, mutta onneksi ruis taittaa makeutta hieman kuivempaan maltaisuuteen, tai oikeastaan jyväisyyteen. Ruisviskin mausteista tammisuutta, jossa se vanilja ja kookos mukana. Keskivaihetta ennen tulee alkoholin lämpö, ei liiaksi onneksi. Jälkimakuun mennessä makeutuu, hieman tahmaantuu ja jättää myös ripauksen paahteista ja pähkinäistä kuivuutta. Tämä on aika hyvä barley wine, joskis saisi hieman taas sitä makeutta olla vähemmän.


10 huhtikuuta 2018

Alkosta: Springbank 14yo Bourbon Wood (OB)

Mukavasti saatiin lempparitislaamoni pullotteita Alkoonkin, nyt niitä on ollut lähiaikoina (ja osaa on edelleen) kiitettävästi Alkon valikoimissa. Tämä otsikon viski sieltä jo tosin ennätti loppua, sillä tätä kyseistä pullotetta tuli vain 30 pulloa.

Nimensä mukaan Springbank 14yo Bourbon Wood on kypsytetty entisissä bourbontynnyreissä ja takaetiketistä mainitaan erikseen, että osa tynnyreistä on ensimmäisen täytön bourbontynnyreitä. Ikää on 14 vuotta, joten ei ihan siellä nuorimmassa päässä kuitenkaan enää olla. Pullomäärä on ollut 9000 kpl, joten melko pieni osuushan tänne Suomeen Alkoon saatiin. Onneksi en arponut liikaa ostossani, sillä tästä pullotteesta pidin.


Springbank 14yo Bourbon Wood, 55,8% (OB)

Tuoksussa nuorekas ja säväyttävä raikas maltaisuus, jossa se Springbankin ominainen hedelmäinen öljyisyys ja pippurisuus. Miedosti mineraalisuutta ja maallisuutta, joka tuo turpeen mieleen. Ajan kanssa öljyiset maltaiset hedelmän aromit nostaa korkeammin päätä. Veden kanssa vaniljaa ja omenaa.

Maussa ainakin minä yllätyin, sillä vaniljatamminen makeus taittaa kirpeää nuorekkuutta sopivasti. Alussa räväkkyyttä (joka pysyy sopivassa volyymissä) ja loppua kohden Springabnkin hyviä hedelmäisiä ja öljyisiä nootteja. Kivan puhdas ja raikas. Kahden siemauksen jälkeen olen jo tyytyväinen ostamaani. Ei mikään moniulotteinen viski, mutta tarjoilee sitä Springbankin ominaista parhaimmillaan. Ja minä tykkään siitä.