29 heinäkuuta 2015

Arran Machrie Moor Cask Strength – turpeisen islayviskin haastaja

Suomalaisia vetää puoleensa turveviski, mutta esimerkiksi Espanjassa on homma kuulemma toisin päin. Kesällä ei allekirjoittaneellekaan turveviski kovin usein maistu, ainakaan helteellä, mutta entäpä jos olisi kesäinen turveviski?

Tällaista lähdetään nyt hakemaan turveviskeistään tunnetun Islayn saaren ulkopuolelta, sillä otsikon viski tulee Arranin saarelta, Campbeltownin oikealta puolelta. Harold Currie perusti Arranin viskitislaamon vuonna 1994. Tislaamon rakentamisen aikana maakotkapariskunta (rauhoitettu laji) pesiytyi läheiselle jyrkänteelle, jonka vuoksi rakentaminen viivästyi ja tislaamo avattiin 1995. Tästä ilmeisesti Arran distilleryn logokin on saanut kotkat mukaan.


Machrie Moor on tislaamon turpeinen viski, jonka ensimmäinen versio lanseerattiin 9000 pullon voimin vuonna 2010. Nimensä se on saanut saaren länsipuolen turvesuosta. Viski oli noin 5-vuotiasta, sillä tisle oli tislattu vuosina 2004 ja 2005. Aluksi Machrie Moorin fenolipitoisuus oli 14ppm, mutta nostettiin vuosien jälkeen 20:een. Vuonna 2014 tislaamo tuotti n. 60000 litraa 20ppm tislettä, jonka lisäksi tuotettiin 30000 litraa 50ppm tislettä. Machrie Moorin peruspullotteesta (46% ABV) on meneillään jo viides erä.

Nyt maistossa on Machrie Moorin tynnyrivahva versio, eli Machrie Moor Cask Strenght. Tämä on ensimmäinen julkaisu tynnyrivahvuinen versio ja se tuli markkinoille viime vuoden syksyllä (2014) rajattuna 6000 pullon julkaisuna. Itse ostin kyseisen pullon 59€ hintaan Keski-Euroopasta. Machrie Moorin 46%-version batch 3 tuli maistettua 2014 alkuvuodesta.


Arran Machrie Moor Cask Strength batch 1, 58,4%

Tuoksussa vaniljaisen hedelmäistä turpeisuutta, joka on raikasta ja kevyesti puusavuista. Paljon makeaa hedelmäisyyttä, jossa vihreys korostuu. Turpeisuus ei ole niin voimakasta kuin esim Ardbegin ja Lagavulinin viskeissä, mutta voimakkaampaa kuin esim. Springbankissa. Tasapainoinen hedelmäsavuinen aromikkuus.

Maussa tulee heti selväksi, että kyseessä on turveviski. Kevyesti pippurinen ja hyvin hedelmäinen (ananas, omena ja päärynä) turpeisuus, jossa vaniljaista kevyttä tammisuutta. Turpeisuus on voimakasta, puhdasta ja raikasta – ollaan siellä jossakin Kilchomanin ja Lagavulinin ex-bourbon profiilin välimaastossa. Kevyesti öljyinen suutuntuma. Voimaa riittää alusta loppuun, mutta toimii hienosti ilman vettä. Vesi tuo sitruksisuutta. Erinomaisen kesäinen turveviski.


27 heinäkuuta 2015

Alkosta: Maku Saison, 6%

Alkon tilausvalikoimaan saatiin kotimainen vahvistus saisoneiden puolelle. Maku Saison on tilattavissa tiettyihin alkoihin 24 pullon satseissa, mutta onneksi useammat myymälät ovat ottaneet sitä hyllyihinsä pienempiä ostosmääriä varten. Itse noukin omani Leppävaaran Sellon Alkosta reilu neljän euron hintaan.

Hiljattain maistoin kyseisen oluen SOPP2015-tapahtumassa, vaikkakin hieman ohimennen (pieni annos). Tapahtumassa oli Maku Brewingiltä kaksi saison-tyylistä olutta, Maalais-Tamminen ja Saison. Maalais-Tamminen oli oikein hyvä tammitwistillä huumaava saison, jollaiseen en ole törmännyt aiemmin. Kahden maiston jälkeen tuli minusta kyseisen oluen ystävä.

Saison on puolestaan perinteisempi lajinsa edustaja, ilman sen kummempia tuunauksia. Maku Brewingin kotisivuilta löytyy oluen reseptiikan tiedot – mallaspuolelta löytyy Pale Ale, Wheat, Vienna ja Cookie, sekä humalapuolelta Magnum, Saaz ja Styrian Goldings. EBU 24.

"Oljenkeltainen saison on oluttyylinä peräisin belgialaisilta maatiloilta. Suodattamaton, hedelmäinen ja hieman hapan Maku Saison vie mielesi aurinkoiseen ja kiireettömään tunnelmaan."


Maku Saison, 6%

Tuoksu hyvin alkuperäinen, jossa vehnäoluellekin tyypillistä kypsää banaanisuutta. Miedosti nipistävää mausteisuutta, sitruksista raikasta hedelmäisyyttä ja mausteista makeahkoa belgihiivaisuutta. Tuoksussa on kaikki kohdallaan.

Maku alkaa perinteisen pistävänä, hiivaisena ja kuivan mausteisena. Suutuntuma hyvä. Sitruksisuutta löytyy keskivaiheilla ja sitä seuraa kypsä banaanisuus ja vehnäinen maltaisuus. Loppua kohden kuivaa mausteisuutta ja katkeruutta. Sitruksien kuorta. Hyvin tasapainoinen jua maukas saison, jossa mukava hefeweizen vivahde.

Erinomainen saison kotimaiselta panimolta. Kaverit panee tyylistä riippumatta erittäin maukkaita oluita. Jatkakaa samaan malliin!


26 heinäkuuta 2015

Orval, 6,2% (6/2013)

Lyhyen ytimekäs nimi oluella. Kyseessä ei ole kuitenkin mikä tahansa olut, vaan hyvin tunnettu ja osittain mielipiteitä jakava trappistiolut. Oluen koti löytyy Belgiasta Ranskan rajan liepeiltä, Abbaye Notre-Dame d'Orval -luostarista, jossa trappistipanimo perustettiin 1931.

Hieman perinteisemmistä trappistioluista poiketen, Orval on voimakkaammin kuivahumaloitu Stryrian Goldings, Hallertau, ja Strisselspalt humalalajikkeilla, jonka lisäksi siinä käytetään Brettanomyces-villihiivaa. Tämä tosiaan aiheuttaa toisinaan hieman vastahakoisia tunteita trappistioluiden ystävissä (osassa), mutta toisaalta lambicin ystävät kiittävät. Moni pitääkin tätä yhtenä maailman parhaista oluista. Olutta pantiin ensimmäisen kerran vuonna 1932. 

Orvalilta löytyy ainoastaan kahta eri olutta: Orval ja Petit Orval, joista jälkimmäinen on muuten samaa kamaa, mutta miedompaa vain luostarista saatavaa olutta. Muunmuassa brettan ansiosta Orval kypsyy hyvin pullossa ja sitä kannattaakin kypsytellä tovin jos haluaa esim. makeutta lisää. Nyt maistossa on 2013 kesällä pullotettu yksilö. Täältä pääset lukemaan Orvalin valmistuksesta.


Orval, 6,2%

T: Ahh, tuoksussa on aika vahvastikin brettan tallimainen nahkasatulaisuus esillä. Kirpeää hiivaisuutta. Vaimo heitti hyvän: ruotsinlaivan kaljaantunut ja kulahtanut kokolattiamatto. Kieltämättä etäisesti. Kuohkean samppanjainen ja kirpeän hedelmäinen tuoksu lähes huumaa ajatuksen. Hieno tuoksu. 

M: Hyvin kuivattavan humalainen alku. Humala on hyvin kuivaa ja katkeraa ja sen mukana tulee brettan maanläheistä hedelmäisyyttä. Käyneitä hedelmiä (persikkaa, omenaa ja greippiä). Suutuntuma on kuohkean kepeä ja kuivan pistelevä. Jälkimakuun jättää kuivan villihiivaisuuden, jonka ympärillä on mietoa humalaa. Trappistiolueksi reilusti kuivempi ja humalaisempi tapaus, eikä makeuttakaan vielä tässä vaiheessa juurikaan löydy. Aivan huippu olut.



edit. Arvosana päivitetty muutama viikko arvostelusta paremmaksi (30.7.2015). 

24 heinäkuuta 2015

SOPP 2015 Helsinki, perjantai 24.7.2015

Suuret Oluet - Pienet Panimot on niputettu vuodelta 2015 mushimaltin puolesta. Kaksi päivää riitti tänäkin vuonna, vaikka maisteltavaa olisi toki vielä riittänyt. Perjantaipäivänä olin liikkeellä jo yhden aikaan päivällä ja saapuessani tapahtumaan ei tunnelma ollut vielä kovin tiivis. Ilmat suosi myös perjantaipäivää, aurinkoa riitti, vaikkei kovin lämmin ollutkaan.

Ilmapiiri perjantaina kello 18 aikaan
Perjantai oli itselläni sellainen casual friday, no pressure -meininki. Järkkärit, reput ja vermeet jätettiin kotia ja hypättiin bussin kyytiin. Nauttikaamme siis kännykkäkuvista :). JaskanKaljojen Jaakko seurueineen odottikin jo pöytävarauksineen rautatientorilla yhden aikaan. Lasi kouraan ja ensimmäiselle oluenhakureissulle.

Perjantain aloitin keskiviikon tyyliin saisonilla, jota oli tarjolla Stadin Panimon tiskillä. Tämä jäi keskiviikkona huomaamatta ja vasta valokuvista hiffasin StaPan American Saisonin, 6,5%. Tämä osoittautui oikein suunmukaiseksi ollen sopivasti humaloitu jenkkityyliin ja kuitenkin tasapainoisesti saisonmaisen hedelmäinen ja mausteisen hiivainen. Ainakin toiseksi paras ellei paras saison omalaatuisen Maku Maalais-Tammisen kanssa.

Saisonin jälkeen muistin missanneeni Lapin Voiman Taari muinaisoluen keskiviikkona. Ei sen puoleen, että missasin sen myös nyt perjantaina, sillä Taari oli päässyt loppumaan. Ei hätää, lasiin kaatui Lapin Voima mallassahti. Reilun makea ja hyvin banaanisen hiivainen sahti teki vaikutuksen. Tiivistetymmän makuinen kun monet muut maistamani sahdit. Pidin kovasti. Valmistaja Jouko Ylijoki kertoi Taarin suosion yllättäneen. Eivät olleet kuvitelleet, että kepein versio menisi parhaiten kaupaksi. Tuota täytyy päästä maistamaan joskus.

Makean sahti pitikin hörppiä loppuun pienellä kiireellä, kun Maku Brewingin tasting alkoi pöytäseurueessa Makun Jussi Tammisen johdolla. Tarjolle tuotiin kirjaimellisesti ämpärillisiä oluita – Amber Alella aloitettiin, Maalais-Tammisella jatkettiin ja IPAlla finisteltiin. Vaikka pidän Makun IPAa parhaana kotimaisena ipana, niin nyt toinen maisto Maalais-Tammisesta teki vaikutuksen. Tämä jäänee kuitenkin sen 2000 litran eräksi, joten kannattaa maistaa jos törmää. Olut on siis saison pohjalta, jossa uitettu tammilastuja muutamien viikkojen ajan.

Amber Ale ja Maalais-Tamminen ämpärissä
Maalais-Tamminen
Maku IPA
Ohjelmanumeron jälkeen oli aika hakea Bryggerin ruokatiskiltä possuburger round 2. Siis samaa possunkylkiburgeria a la BBQ kuin keskiviikkona. Tuntui kuin maku olisi vain parantunut. Mainio välipala. Kahvi ja litra vettä, jonka jälkeen oltiin taas valmiita oluttiskille.

Erätauon jälkeen suuntasin Beer Huntersin tiskille Mufloni Saison De Randonneurin perään. Tästä olin kuullut sen verran palautetta (positiivista), että piti ottaa tänä vuonna uusintamaistoon. Nyt kuitenkin hieman tympeä humaluus vei raikkaudelta ja hedelmäisyydeltä pisteitä. Tuoksu tosi hyvä, mutta maku olisi saanut olla raikkaampi.

Illan toisessa ohjelmanumerossa maisteltiin Malmgårdin maitokauppavahvuista uutuutta Columbus Pale Alea, Huvila Brown Alea ja Emmer Tripeliä. Malmgårdin Lasse Lehtonen tahditti tastingiä ja kertoi oluista niitä maistattaessa. Näistä parhaiten maistui Emmer Tripel, joka oli mielestäni erittäin hyvin onnistunut Tripel. Toki juttutuokio Emmer-vehnästä ja Malgårdin tarinasta saattoi pohjustaa hyvään fiilikseen, mutta laatu oli kyllä kohdillaan. Columbus Pale Ale on tulossa suurempiin marketteihin ilmeisesti lähiaikoina.




Tastingin jälkeen vesilatrailua litran verran ja taas oltiin valmiita oluttiskeille. Plevnan Mosaic Weizen toimi hemmetin hyvin ollen raikkaan humalainen ilman liikaa jälkikatkeruutta. Sitruksinen ja mausteisen ruohoinen. Mielestäni paljon parempi kuin tarjolla ollut Plevna Global Weizen, joka oli jotenkin luonteeton ja tylsä.

Päivä kului alusta loppuun täydellisesti. Sopiva ilma, hyvä seura ja muutamat hyvät oluet. Väen tungosta en havainnut missään vaiheessa, ajoittain tuntui jopa olleen vähemmän kuin keskiviikkona. Vessat veti ja safka maistui, tiskeillä ei tarvinut jonottaa ja olutta riitti. Kiitos SOPP2015, kiitos Jaakko, kiitos Jaskan pöytäseurue. Ja iso kiitos tietenkin panimoille tarjonnasta, ensi vuonna uudestaan! Keskiviikon kokemukset tästä linkistä.

23 heinäkuuta 2015

SOPP 2015 Helsinki, keskiviikko 22.7.2015

Keskiviikkopäivä Suuret Oluet, Pienet Panimot -tapahtumasta on koettu. Tapahtuma järjestetään jo kahdettatoista kertaa Helsingin rautatientorilla ja sieltä löytyy mukavat 150 tuotetta maisteltavaksi – eiköhän tuossa löydy kaikille jotakin. Juomalistan pääset lataamaan ja katsomaan täältä. Tänä vuonna ajattelin olla liikkeellä taas kahden pysähdyksen taktiikalla, keskiviikko ja perjantai. Tapahtumahan on ilmainen ennen kello 18, jonka jälkeen sisään maksaa kympin. Lasituoppi kolme euroa, josta kaksi saa takaisin.

Pääsin keskiviikkona paikalle 16:30, jolloin jonoja oli yhden sivun verran. Jonotus sujui kuitenkin nopeaan tahtiin ja sisällä oltiin alta 10 minuutin. porteilla portsari toivotti heti tervetulleeksi sanomalla "reppu narikkaan". Sanoin, että reppuni toimii kameralaukkuna. Kyrpä meinasi kohota heti otsaan, kun reppu pengottiin ja tyhjä vesipullo otettiin pois, koska "siinä voi kuljettaa olutta ulos..." Hyvää päivää taas Suomi. Tuntuu että aina keskitään lisää syitä miksi se vesi pitäisi ostaa tapahtumasta....

keskiviikko kello 19 aikoihin
Alun kommervenkkien jälkeen kaikki sujui onneksi hyvin ja sääkin osoittautui enemmän kuin hienoksi. Viime vuodesta paikka oli saanut uuden järjestyksen – lava oli perällä, ruokakojuja heti alussa ja osa perällä lavan vieressä. Ensipuraisun otin Maku Maalais-Tamminen, 6,8%, jonka tuoksussa oli reilusti tammisuutta ja mieto hapan hedelmätwisti. Maku oli kuivattava, miedosti pistävä ja nahkean hedelmäinen. Mukavan erilainen saison.

Makustelun jälkeen siirryin muinaisoluisiin ja sahteihin. Lapin Voiman tiskiltä löytyi kaksi muinaisolutta, Ruissahti ja Taari. Pyysin lasiin Lapin Voima Ruissahtia, joka oli hämmentävän kiisselimäistä viskositeetiltaan. Sahti-ihmisenä ei voinut olla tykkäämättä. Makea, öljyinen ja banaaninen soppa. Muinaisoluiden valmistaja Jouko Ylijoki tarinoi tiskillä samalla kun olutta siemaili.



Muinaisoluen jälkeen virolaista Taako Tumma kotiolut, 6,5%, joka jäi edellisen jalkoihin ollessa mauttomampi. Tuoksussa oli vahva leivinhiivan ja käyneen leivän tuoksu. Hyvin viljainen ja hiivainen maku. Kuin vesipuuroa. En innostunut tästä, joten oli haettava jotakin hyvää tilalle. Jotenkin oudosti lasiini eksyi maitoa. Nimittäin StaPan maito-olut. Tässä on pohjalla Baltic Porteria, johon lisätään tiskillä hieman maitoa. Jäät puuttui, niin olisi ollut Frappea lasissa. Pehmeä ja kevyen paahteinen, mutta suosin maidot ja porterit erillään.



Parin kummajaisen jälkeen piti hakea jo raikkaampaa olutta. Takaisin Makun tiskille ja lasiin Maku Saison, 6%. Tämä oli ensimmäinen kerta itselleni kyseistä olutta, vaikka jääkaapissa majaileekin pari Alkosta ostettua pulloa. Perinteisen oloinen saison, jonka tuoksussa maustepippuria ja kirpeää hedelmää. Sitruksisuus, mausteisuus ja kirpeys toimi hyvin. Suussa kevyesti nipistävä. Hyvää oli.

Hedelmien mausta siirryin astetta katkerampiin, eli oli ipojen vuoro. Malmgård Emmer IPA, 6,2%, oli kaikin puolin hyvä, muttei erottunut mitenkään massasta. Tuoksu oli runsaan hedelmäinen, mutta maku kävi jotenkin tylsäksi. Ei missään nimessä huono, mutta tällä kertaa ei sytyttänyt.



Välissä piti pitää hieman taukoa ja naukkaa välipalaa. Kahvia ja munkkia ja pulled pork -leipää. Kahvi irtosi munkin kera vitosella, nyhtöpossusämpylä oli seitsemän euroa. Ihan hyvää murkinaahan tuolla oli. Vessaosasto toimi hyvin koko päivän ja lasipuhdistuspisteetkin veti kohtalaisen hyvin. Ajoittain noissa näkyi kyllä kunnon jonojakin.

Taukojen jälkeen oli vuorossa DIPAa, eli Ruosniemen Panimon Diplomi-insinööri DIPA, 7,5%. Katkeruutta piisasi, mutta se oli hyvin tasapainossa hedelmäisyyden kanssa. Jälkimaussa oli yrttisyyttä. Pidin tästä enemmän kuin Ruosp. Insinööristä.


Humalaisen oluen jälkeen desinfioitiin makua hieman viskillä, sillä vastaan tuli ensimmäinen tilaisuus maistaa suomalaisen Panimoravintola Koulun Sgoil Sherry Cask, 59% -viskiä. Viski oli vajaa viiden vuoden ikäistä ja kypsytetty 3,5v Jack Danielsin tynnyrissä, jonka jälkeen pienessä 50l sherrytynnyrissä. Tämä osoittautuikin aika hyväksi, sillä bourbonhedelmäinen ja kevyen hiivainen tuoksu ja maku olivat hyvin houkuttelevia. Kukkainen ja hunajainen. Mainio viski.


Joskus yhdeksän aikaan kaatui lasiini Rekola / Donut Island Orange County Sheriff IPA. Tällä kertaa tämä toimi mainiosti. Appelsiinijogurttimaisuus ja sitruksinen humala toimivat hyvin. Tämä jäi hyvällä mieleen ja oli päivän parhaita.

Jos illasta pomisin neljä mieleenpainuvimpaa esille, olisivat ne tässä: Rekola / Donut Island Orange County Sheriff IPA, Panimoravintola Koulun Sgoil, Lapin Voima Ruissahti ja Ruosniemen Panimon Diplomi-insinööri DIPA.






21 heinäkuuta 2015

Nøgne #1000 & #1001 ja yksi tarina


Tämä tarina ei tosin kerro tarinaa Tuhannen ja yhden yön tarinoita, mutta tarinan Nognen eräistä #1000 ja #1001 kylläkin. Nogne halusi tietysti juhlistaa tuhannetta eräänsä ja tätä varten luotiin kaksi samankaltaista erilaista olutta.

Rajapyykki meni siis rikki, kuten jo aiemmin on mennyt #100 ja hiljattain maistettu #500. Oluiden teossa inspiraatiota haettiin Tuhannen ja yhden yön tarinoista, tai ainakin mausteet lähi-idästä, ja ne saivat alkunsa heinäkuussa 2013. Reseptiikasta ei juuri paljastella, mutta mausteiden lisäksi löytyy ohraa, vehnää, demerara-sokeria, yllättäen humalia ja mitä nyt yleensäkin oluessa vettä ja hiivaa. 

Nämä oluet tuli ostettua taannoin Systembolagetista ja nautittua mökillä. Hintaa en enää muista, olikohan ollut 10-13€ luokkaa? Kuvat kertokoot lopun tarinan.

Nøgne Ø # 1000, 10%

Tuoksussa alkoholi lämmittää alkuun ja hieman puskee turhalla voimalla läpi. Tukkoinen ja tunkkainen. Jonkin aikaa hengiteltyään alkaa synkkää hiivaisuutta ja ylikypsää passionhedelmää pääsemään läpi. Tuoksu raikastuu selvästi. Humala on melko piilossa makean hedelmäisenä. Hedelmäkiisselu tulee hiukan mieleen, aprikooseja, persikkaa ja vähiten ananasta. Saatuaan hengittää on tuoksu hieno. 

Maussa suutuntuma on selkeän nektarimainen ja hiukan jähmeä. Hiilihappoja on melko minimaalisesti ja humalatkin näyttelee hiukan ujosti. Alkoholi lämmittää maussakin, varsinkin isommalla kulauksella. Maltaisuutta, jota makea hunajaisuus pyöristää. Jälkimaussa humalat kääntää makeuden suolaisemman suuntaan. Ei nyt mikään kesäyön unelma. 


Nøgne Ø # 1001, 10,01%

Tuoksu on avoimempi ja valmiimpi kuin edellisessä. Humala on havuisenpaa ja kylmempää. Barley wine tuntua alkoholin lämmittäessä. Makean vivahteista mallasta ja muscovadosokeria (lakritsin vivahde). Paahteisuus tuo leipämäisen tunnun. Hedelmät ovat vaihtuneet tummaan sokeriin, leipään ja rusinaan. 

Maku on täyteläinen ja viinimäinen (tuhti). Alkoholin tuoma täyteläisyys ja tuhtius tuntuu (tiivistynyt). Maussa tulee ohutta paahteista leipäisyyttä. Ruisleipää ja sekaleipää. Makeus tuo mieleen rusinan ja mämmin. Muscovadon lakritsisuutta on maussakin. Jälkimaussa selkeä tumman/ palaneen leivän kuorta. Pitkä. 



Mukavan erilaiset, vaikka tietynlaista tuhtia runkoa oli molemmissa. Toinen oli hedelmäisen eksoottinen, kun taas jälkimmäinen oli paahteisen mämminen ja lakritsisen makea. Jälkimmäisen tumma sokerisuus oli mielestäni muellyttävästi esillä, etenkin tuoksussa, mutta makeus saisi olla hieman maltillisempaa. Tumma vei kuitenkin pidemmän korren.