30 syyskuuta 2016

Mallaskosken uutuudet maitokauppoihin – Dark Mood Rye Lager, Tough Luck IPA ja Last Laugh Amber Lager

"Olitko sä muuten tietoinen, että sulla on joku paketti postissa?". No enpä ollut. Saapumisilmoitus oli lojunnut rouvan käsilaukussa x päiviä. Ei se mitään, saman tien hakureissuun töiden jälkeen. Kotona lastin purku, jolloin sisältä paljastuu kolme olutta ja yksi lasi. Tai melkein yksi lasi, sillä se oli tuhannen päreinä. Noh, onneksi yksi moinen löytyy entuudestaan. 

Kolmikko joka paketista löytyi oli Dark Mood Rye Lager, Last Laugh Amber Lager ja Tough Luck IPA. Eniten odotuksia herättää ruislager. Hyvä rukiinen lager voisi olla oiva ruokapöydän tuote. Olen näistä ainakin molempia tölkkejä nähnyt kaupoissa ja kahta niistä pääsinkin jo maistamaan kaverin kanssa mökillä juuri tällä viikolla. Paketin mukana tuli hyvä info-pläjäys, josta ohessa löytyy osa sellaisenaan lainattuna.


Tough Luck iskee nimensä mukaisesti kuin salama laakealla pellolla. Olut on katkerotasoltaan korkea, mutta makuprofiililtaan silti tasapainoinen. Se on rapsakan hedelmäinen, hyvän juotavuuden IPA. ”Tough Luck suunniteltiin vastaukseksi janoisten oluenystävien kyltymättömään IPA-huutoon”, kertoo panimomestari Jyri Ojaluoma. 
Amber Lager on Mallaskosken klassikkotuote, joka on vuosien varrella tapahtuneista tuoteuudistuksista huolimatta ainoana oluena pysynyt panimon valikoimassa jo vuodesta 2009. Siksi olut on saanut nimekseen Last Laugh. Amber Lager on pehmeän maltainen, tasapainoinen ja tyylikkäästi humaloitu, punertava lagerolut. Amerikkalainen cascade-humala antaa oluelle sen raikkaan hedelmäisen loppusilauksen. 
Dark Mood on pimeneviin syysiltoihin sopiva, tummanpuhuva lager. Makuprofiililtaan se on pehmeän rukiinen. ”Olimme erittäin tyytyväisiä Black Imperial Rye –olueen ja erityisesti siinä käytettyyn simcoe-humalaan. Tähän pohjautuen halusimme luoda hieman kevyemmän, pt-kauppaan sopivan oluen”, avaa Jyri ideaa oluen taustalla. 
Last Laugh Amber Lager  
Humalat: Cascade, Maltaat: Pilsner, vienna, crystal, blac Alkoholi: 4,7 % EBU: 32 Pakkaus:0,5L tölkki Ruokasuositus: Jenkki BBQ, kuten hampurilaiset ja pulled pork -ruuat
Tough Luck India Pale Ale  
Humalat:Columbus, centennial, pekko, amarillo Maltaat: Pale ale, vehnämalla, cara +10, crystall Alkoholi: 4,7 % EBU: 70 Pakkaus: 0,5L tölkki Ruokasuositus: Fish and chips, vuohenjuusto
Dark Mood Rye Lager 
Humalat: Simcoe ja centennial Maltaat: Pils, ruis, crystal, savu, choko Alkoholi: 4,7 % EBU: 40Pakkaus: 0,33L pullo Ruokasuositus: Lihapata ja uunijuurekset



Dark Mood Rye Lager, 4,7%

Tuoksussa kutsuva kevyesti paahteinen maltaisuus, joka tuo mieleen vastapaahdetun paahtoleivän. Hento savuisuus myös läsnä. Vaaleaa ja tummaa suklaata, sekä kevyesti karamellimaltaisuutta. Ruis tuo mieleen viljasiilon, jossa on hiljattain rouhittu jyviä. Kiva tuoksu.

Maussa rauhallinen fiilis, jossa maltaisuus vie kevyen paahteisuuden, miedon suklaisuuden ja kevyen savuisuuden kera. Keskivaiheilla pientä katkeruutta, joka päästää irti loppua kohden, jättäen kuitenkin paahteisuutta. Helposti juotava, mutta tarjoaa kuitenkin miellyttävän makumaailman rukiista, hyvin miedolla savuisuudella höystettynä. Olisiko joulupöytään mainio?



Last Laugh Amber Lager, 4,7%

Tuoksu on yksinkertaisempi kuin edellisessä, vaikka hieman samaakin löytyy. Vielä kevyempää paahteisuutta ja kevyttä metallisuutta. Tumman maltaan palaneisuutta, joka ei kuitenkaan ole liian voimakasta. Tämä on myös mallasvetoinen tuoksun osalta. Kevyt humaluus kuitenkin täydentää olemusta.

Maussa humala tuntuu enemmän kuin edellisessä ja yleisolemus on katkerampi kuin edellinen. Maltaisuutta (leivän kuorta) ja kevyesti keksisyyttäkin. Karamellisuutta tulee keskivaiheen jälkeen. Loppua kohden suutuntuma kuivuu ja jättää kevyesti katkeruutta. Ihan ok, mutta pidin selvästi enemmän edellisestä.



Tough Luck India Pale Ale, 4,7%

Tuoksu on... HUH. Yllätti täysin alkuun hyvin pihkaisella olemuksellaan, joka sittemmin muuttui trooppiseksi hedelmäisyydeksi. Lasiin kaaduttua tulee mieleen vastapilkottu kuusi. Havua ja pihkaa. Pian tulee hedelmäsalaatti – mangoa, papayaa ja persikkaa. Hieman mansikkaakin. Lasiajan jälkeen kuivaa ruohoisuutta ja hieman mentholisuutta. Hyvä tuoksu.

Mausta voin bongata pihkan, havuset, mentholin ja läjän hedelmäisyyttä. Katkeruutta on alkuun kohtalaisesti ja loppua kohden se muuttuu itselleni turhan tymäkäksi ja hieman multaiseksi omaan makuuni. Katkerohörhöt tykännee. Runsas kuiva ruohoinen greippisyys ja kevyt havuisuus jää jälkimakuun. Tykkäsin harmillisesti enemmän tuoksusta.


28 syyskuuta 2016

Johnnie Walker 18yo Gold Label 40% (+/-1990)

Vuorossa uusintamaistoa kauan sitten tutustumaani sekoiteviskiin. Johnnie Walker tuskin sen enempiä kaipaa esittelyjä, jokainen viskiin hurahtanut on vähintään kuullut tästä kulkijasta ja usein maistanut vähintään sen mustan ja ehkäpä punaisenkin version.

Itse aikanaan sain ensikosketukseni Black Labelillä, jonka jälkeen maistoin Red Labelin ja joiden jälkeen vasta kultaisen ja sinisen. Vihreä tuli paljon myöhemmin, puhumattakaan nykyisistä uudemmista versioista. Tällä hetkellä edelleen suosikkini Herra Johnnien valikoimista on vanha 43% Blue Label, joka on mielestäni mainio, jos hinnan saa unohdettua.


Vanhan sinisen jälkeen hyvänä kakkosena tulee vanhempi 43% ABV omaava Gold Label. Uudempi 18-vuotias Gold Label (40%) ja etenkin Gold Label Reserve eivät yllä vanhemman tasolle. Ne ovat vetisempiä ja ympäripyöreämpiä. Vanhaa ei tietenkään enää juuri löydä mistään, mutta saattaa se makoilla jonkin kivijalkapuodin hyllyillä pölyttymässä. Tämä pikkupullo tarttui alle 20€ Espanjasta.


Johnnie Walker 18yo Gold Label 40% (+/-1990)

Tuoksussa blendimäistä maltaisuutta, joka tässä on kuitenkin mukavan oloista. Hunajaa, hyvin hyvin kevyttä turpeisuutta, kukkaisuutta ja hieman vanhaa pölyisyyttä. Pikkaisen tulee mieleen ullakko ja kirjahylly. Jokin punertava aromikkuus tulee mieleen, ei kuitenkaan suoranaisesti marjaisuus.

Maku on tasainen ja voimistuu keskivaiheille mentäessä. Hunajaista ja kukkaista maltaisuutta, joka pyöristyy hyvin pyöreäksi keskivaiheilla. Kevyttä tammea. Tietyllä tavalla tyypillinen sekoiteviski (keltainen sellainen), mutta omaa sellaisia hyviä aromeja, jota monilta nykyblendeiltä puuttuu. Jälkimaku hieman vesittyy ajoittain, mutta kokonaisuus jää kuitenkin mukavalle tasolle. Kyllä tätä siemailee.



23 syyskuuta 2016

Maitokaupasta: Olvi Xmas IPA

Hohoho Iisalmesta vaan. Ovelle oli ilmestynyt muutama päivä sitten iso pahviloota varoittelematta itsestään etukäteen. Varauduin jo nostamaan voimalla, mutta meinasin lentää persiilleni kun laatikko olikin kevyt kuin höyhen. Sisältä löytyi kaksi Olvin utuustölkkiä Xmas IPAa.

Tovi taakse päin tuli Olvin Black IPA ja nyt seuraksi kauppoihin tuli (on jo hyllyilläkin asti) Xmas IPA, joka tölkkiä lueskellessa paljastuu tyyliltään Red IPAksi. Olvi luonnehtii tätä oheisesti: "Suodattamaton, pastöroimaton, täysmaltainen Red IPA-tyyppinen pintahiivaolut. Maultaan vahvasti humaloitu ja hedelmäinen, väriltään punaruskea olut.". 

Tuttuun tapaan tölkistä löytyy myös humalalajikkeet, jotka tässä ovat Opal, Kazbek ja Comet. Linkeistä lisäinfoa, mutta ensimmäinen on saksalainen, toinen tsekkiläistä ja viimeinen amerikkalaista. Kaupassa Xmas taisi olla noin 2,9€ pintaan puolen litran tölkiltä.


Olvi Xmas IPA, 4,7%

Tuoksu on reilusti pihkainen ja karamellimaltainen. Amerikkalaishumalapainoitteinen (huh mikä sanahirmu) yleisolemus tulee minulle tästä mieleen. Maltaisuus tuntuu alla ja tulee paahdettuna leipäisyytenä. Hieman pihkaa ja kuivattuja tummia hedelmiä.

Maussa tulee keskiasteisesti havuista humalaa, jossa myös seassa kuivaa lehtisyyttä ja pähkinää. Humala on enemmän sellaista pihkaista ja havuista, ei sitruksista. Maltaisuus on selkeämmin maussa kuin tuoksussa – paahtunutta leivän kuorta, pähkinää ja paahtoleipää. Jälkimaussa karamellimaltaisuutta. Hyvin juotava olut ja mielestäni tämäkin on onnistunut, mitä nyt jotakin mausteisuutta kuvittelin löytyvän enemmän nimen perusteella.


22 syyskuuta 2016

Alkosta: Fuller’s Brewer’s Reserve No. 5

Single Malt, Cognac, Auchentoshan, Armagnac. Näitä yhdistävä tekijä löytyy Fullersin Brewer's Reserve -sarjasta, jotka olen päässyt itse kaikki maistamaan. Suu meni hymyyn, kun huomasin sarjan uusimman tulokkaan listautuneen Alkon erikoisvalikoimaan (Arkadia) alkaen 2. syyskuuta 9,94€ hintaan. Samaan aikaanhan tuli todella iso läjä uutuuksia muutenkin, kun Arkadian Alko avasi ovet tauon jälkeen.


Tässä Brewer's Reserve sarjassa on kyse tynnyrikypsytetyistä oluista ja niistä ensimmäinen julkaistiin kymmenen vuotta takaperin. Uusin tulokas on kypsytetty vanhoissa viskitynnyreissä. Aiempien versioiden kypsytystä on avattu hieman enemmän, kuten esimerkiksi kolmannen kohdalla on kerrottu tynnyreiden olleen Auchentoshanin tislaamolta. Noh, toisaalta ei tuo välttämättä paljoa kerro, ellei satu tietämään tislaamon ominaispiirteistä.

Kuvitellaan vaikkapa Laphroaig, tai Glenfarclas. Jos tynnyri olisi peräisin ensimmäiseltä näistä, voisi olla ennustetavissa turpeisia ja merellisiä vivahteita oluessakin. Glenfarclas puolestaan kypsyy yleensä sherrytynnyreissä, joten tämänkin voisi kuvitella tuovan tälle ominaista kuivattua tummaa hedelmäisyyttä ja nahkaisuutta. Mutta mennään näillä tiedoilla joita on annettu. Tämä viides on siis kypsynyt yli viidensadan päivän ajan "hienoissa" viskitynnyreissä.



Fuller’s Brewer’s Reserve No. 5, 8,5%

Tuoksussa aika kiva monipuolinen aromimaailma. Rikkaimmin tulee toffeinen maltaisuus ja kevyt yrttisyys. Fariinisokeria, kuivattuja tummia hedelmiä (luumu, rusina, taateli) ja kevyt viskimaltaisuus. Pähkinäistä katkeruutta, sekä miedosti alkoholin tuomaa "lämpöä". Monipuolinen ja hieno tuoksu. Hyvin balanssissa.

Maku lunastaa tuoksun lupaaman rikkauden. Mallasrunko, humala ja viskitynnyrin tuoma aromikkuus ovat upeasti tasapainossa. Toffeeta, kevyttä karamellisuutta, viljaisuutta ja pähkinäisyyttä. Viski tuo vaniljaisia piirteitä ja mahdollisesti makeaa karamellisuutta. Jälkimakuun mennessä kevyttä karamellisoitua appelsiinisuutta ja mieto paahtovanukkaisuus. Onpa hyvä. Mielestäni erinomaisesti onnistunut viskitynnyrikypsytys.


16 syyskuuta 2016

Dunham Tropicale IPA

Dunham Brewery on mikropanimo Kanadassa ja se sijaitsee nimensä mukaisessa pitäjässä Yhdysvaltojen ja Kanadan rajan kupeessa, Vermontin naapurissa. Panimolta löytyy runsaasti oluita, vaan enpä ole niitä juuri päässyt maistelemaan.

Korjausliike tehdään tämän ison putelin merkeissä, joka kantaa nimeä Tropicale IPA. Muistaakseni maksoin tästä alle kympin Firma Bierissä. Speksit lupasivat IPAa, jota on kyyditetty mangolla, guavalla, tangeriinilla ja passionhedelmillä. Taikasana brettanomyces (claussenii) ja tuote oli jo korissa. Kuivahumaloinnista vastaa Citra ja Mosaic.



Dunham Tropicale IPA, 6,2%

Tuoksu on kuohkean hedelmäinen. Persikkaa, nektariinia, ananasta, reilusti sitruunaa ja hieman banaania. Bretta tulee tässä erityisen hedelmäisenä, ei niinkään maallisena ja navettaisena. Hieman maitohappoista tuntua myös. Humala on selkeänä, tuoreen sitruksisena ja kuivan kukkaisena. Hieno tuoksu.

Maku on nimensä veroinen - trooppinen hedelmäsalaatti. Persikat, aprikosit, sitruunat, limet ja happamat omenat sulassa sovussa. Bretta jyllää hedelmäisenä ja sitä tasoittaa miedosti kuivattava humaluus, joka korostaa sitruksisuutta. Jälkimakuun mennessä maitohappoisuutta hieman. Sitruspommi.


13 syyskuuta 2016

Johnnie Walker Explorer’s Club Collection - The Spice Road

Pitkästä aikaa entry-levelin sekoiteviskiä lasissa. Tai oikeastaan harvinaisesti oikein arvioitavana. Tämä pikkupullo (20cl) tuli ostettua 10 € hintaan jo maaliskuussa pieneksi matkanaukuksi Teneriffan reissulle, mutta vasta nyt päätyy "virallisen" arvion kohteeksi blogin puolelle. Useampi maisto takana, josta on muodostunut jonkinmoinen mielikuva.


Tällä hetkellä parhaiten Johnnie Walkereista on maistunut vanhempi Blue Label, joka on pullotettu 43% vahvuudessa. Muut eivät ole erityisemmin jääneet mieleen. Hinta/laatu-suhde on toki sinisessäkin pielessä, mutta maku oli ihan miellyttävä. Kultainen tulee hyvänä kakkosena.

The Spice Road sekoiteviski lanseerattiin joulukuussa 2012 The Explorers' Club Collection -sarjaan, jonka alasarja on nimetty Trade Route Serieksi. Nimi juontaa Johnnie Walkerin markkinointimatkailuun 1800-luvulla.  Nämähän ovat kaikki tarkoitettu matkamyyntiin. Spice Road nimessä antanee viitteitä mahdollisesta viskin mausteisuudesta, mutta juontaa tarkoituksensa vanhaan maustereittiin Aasiaan.


Johnnie Walker Explorer’s Club Collection - The Spice Road, 40%

Tuoksuta ei alkuun paljoa irtoa. Keltaista kypsää hedelmäisyyttä, joka on melkein ylikäynyttä. Karamellista toffeisuutta ja kuivaa maltaisuutta. Toffeisuus on hiukan...öh... pierumaistakin, eli jokin rikin tyylinen kumisuus häiritsee. Mausteisuutta tulee vasta ajan kanssa.

Maussa tyypillinen pliisu suutuntuma, jossa jotakin turhaa pistelyä. Toffeeta, ylikypsää tummahkoa hedelmäisyyttä, rusinaa ja maltaisuutta. Ympäripyöreä makuprofiili, jossa mikään ei tunnu erityisen hyvältä, mutta ei nyt erityisen epämiellyttävältäkään. Nuorta kamaa. Mausteisuus ei erityisen etikettimaininnan arvoista. Kyllä tämän nauttii pois ja jakaa anteliaasti, mutta tuskin ostaisin uudelleen.




09 syyskuuta 2016

Maitokaupasta: Olvi Black IPA

Otsikosta huomaatte, että olemme lempioluttyylini äärellä. NOT. Ja nyt tarkoitan nimenomaan Black IPAa, joka ei yleensä tyylinä ole niitä mitkä makunystyröitäni hivelevät. Mutta ilmaisesta oluesta ei kieltäydytä, vai miten se meni? Nämä purkit tuli nimittäin tuotenäytteenä Olvilta.

Aiemmin viime vuoden alkupuolella Olvi räväytti ja ravisteli markkinoita oluella, jota on Suomessa totuttu näkemään lähinnä pienemmillä panimoilla. IPA tuli markkinoille ja kävi monen suomalaisen huulilla. Itsekin maistelin tuotteen useampaan otteeseen kuluneen vuoden aikana. Kiteytettynä sanon, että mielestäni onnistunut tuote suurelle yleisölle.

Nyt mennään Iisalmen pimeälle puolelle, kun purkista löytyy Black IPA, "The dark side of Iisalmi". Tyylikäs tölkki kätkee tietoihinsa mm. oluessa käytetyt humalat, jotka ovat Cascade, Target, Yellow Sub ja TNT. BIPAn lisäksi Olvi tuo myös jouluisemman XMAS IPAn, joka tulloo maistettavaksi myöhemmin. En ole ihan varma koska tätä kaupasta löytyy, mutta luultavasti piakkoin.



Olvi Black IPA, 4,7%

Tuoksu tuo hyvin tuoretta humaluutta ja kevyttä tummaa paahtoa. Maltaisuus tuntuu olevan humalan alla ja mielestäni monipuolistaa tuoksua. Äkkiseltään tuntuu melko hyvältä. Lämmetessä humala hieman väistää ja päästää enemmän leipäisyyttä esiin. Hieman toffeeta ja karamellia, mutta kyllä tästä IPAn tunnistaa.

Maku on selkeästi humalavoittoinen, varsinkin ajatellen maitokaupan bulkkiosastoja. Tumma paahteisuus korostaa katkeruutta. Suutuntumakin hyvä, en osaisi sitä enempää black ipaan kaivata. Jälkimakua kohden tummaa katkeruutta (jopa hieman palanutta fiilistä) ja hedelmäistä humalaa. Myös karamellisuutta. Mielestäni onnistunut BIPA, vaikken mikään asiantuntija sen saralla olekaan.


07 syyskuuta 2016

Lervig / Redchurch Softly Softly

Hiljattain maistoin Rodenbachilta muutaman Vintage-sarjan oluen. Kerrassaan herkkuja. Sour Red/-Brown -oluilta kaipaan happamuuden ja kypsytyksen tasapainoa, joka tarkoittaa, että oluesta löytyy sopivissa määrin happamuutta (mielellään maitohapon tuomaa makeaa happamuutta), tummaa tai tummansävyistä hedelmäisyyttä ja paksuhko runko. 

Nyt lähdin hakemaan tällaista yhdistelmää norjalaisen Lervigin ja Lontoolaisen Redchurchin panimoiden yhteistyöoluesta, jonka nimi kuuluu Softly Softly. Nimikin antaisi viitteitä pehmeästä liemestä. 

Lervigin sivuilla kerrotaan oluesta löytyvän "Trappist Yeast", eli vapaasti käännettynä luostarihiivaa. Hmm... annetaan sen olla vain tuossa. Tämän hienon hiivan lisäksi löytyy Pilsner-, Rye-, Crystal- ja paahdettua mallasta. Humalina Aurora ja Styrian Golding. Kypsytetty entisissä sherrytynnyreissä villihiivan kera. Hintaa oli noin 4€ ostohetkellä, Ranskasta. 


Lervig / Redchurch Softly Softly, 6,6%

Tuoksu tuo mieleen vanhan villihiivaisen tammisammion, jossa tummaa ja hapanta hedelmäisyyttä, sekä pähkinäisyyttä. Miedosti punaviinimarjaa ja vadelmaa. Kypsempää pehmeyttä tähän kaipaisin, nyt tuoksu jää jotenkin raakileeksi.

Maku on vähemmän hapan kuin olettaisi. Oikeastaan tässä ei ole kuin mieto brettan nahkeus ja kevyt kirsikkaisuus, muutoin ei juuri happamuutta löydy. Suutuntuma on reippaan kuohuva ja hiilihappoinen. Alun tumma ja villihiivainen makumaailma hellittää otteen jo keskivaiheilla ja jälkimakua kohti jää aika tyhjä fiilis. Liian lyhyt ja yksinkertainen. Bretta ei tähän tuo tarvittavaa happamuutta, vaan olut jää huutamaan maitohappoa. 



04 syyskuuta 2016

Alkosta: Kimito Brewing Mandarina Vehnä

Kemiönsaaren panimon, eli Kimito Brewingin vehnäuutuus listautui Alkoihin elokuun loppupuolella. Törmäsin tähän saksalaistyyliseen vehnään asioidessani Arkadian Alkossa avajaispäivänä, jolloin etiketin simppelit tiedot vakuuttivat rehdillä olemuksellaan. Mandarina Vehnä, hinta 4,58€.

Panimo sijaitsee ilmeisesti Pyhän Andreaksentie 3:ssa, Kemiössä. Panimo perustettiin 2016 alkupuolella kolmen perustajan voimin. Nyt Alkoon tullut vehnäolut on saksalaistyylinen Hefeweizen, jonka valmistukseen on käytetty vehnä ja pilsnermaltaita. Humalana on käytetty Mandarina Bavariaa, josta nimikin on saatu oluelle.

Vehnäkantaakin on raotettu, ja se kerrotaan olevan Fermentum mobile 41, joka pienellä googletuksella johtaa puolalaiseen valmistajaan. Ilmeisesti reippaan banaaninen ja hedelmäinen hiivakanta. Alkon sivuilla kerrotaan, että olut on keitetty Braumeisterin laitteistolla ja että pääkäyminen kestää noin viikon, sekä loppukypsytys toisen viikon.


Kimito Brewing Mandarina Vehnä, 5,5%

Tuoksussa juuri sitä mitä saksalaistyyliseltä vehnältä kaipaa – runsas mausteinen vehnäisyys, jossa neilikka ja hiivan esterinen banaanisuus velloo. Kypsää banaania, leivinhiivaa, mandariinia, kevyttä sitruunaisuutta ja neilikkaa. Raikas yleisolemus. Hyvä tuoksu.

Maussa tuoksun palaset loksahtavat kohdilleen. Suutuntuma sopivan samea ja runsas, eikä hiilihappoisuus ole liian korkealla. Banaanisuus on runsasta ja sitä tasapainoittaa mausteisuus. Keskivaiheilla tulee mehukas sitruksinen (appelsiini ja sitruuna) maku mukaan, joka loppua kohden muuttuu utuisaksi mausteisuudeksi. Jälkimaku banaaninen ja neilikkainen. Erittäin hyvä sitruksisempi vehnä.



03 syyskuuta 2016

Kevyt "unboxing" 4finespirits paketista

Testasin uutta nettikauppaa, jossa myydään hyviä rommeja. Näitä tuntemattomampia nettikauppoja on tullut testailtua jo useampiakin ja nyt ajattelin laittaa muistiin kokemukset tulevaa varten. Nyt on nimittäin käynyt joskus niin, etten enää muista onko jokin kauppa toiminut moitteetta tilauksissa. Hajamielinen kun olen.

Kaupan nimi on 4finespirits ja toimii Saksassa. Valikoimissa on rommeja ja niitäkään ei mitenkään mahdottomasti, mutta ne mitä on ovat ihan mielenkiintoisia. Nettisivut saksaksi, mutta googletranslate kääntää tarvittaessa. Puodilla on Facebook-sivut, jossa puodin herra vastailee ihan mukavasti viesteihin.



Alkuun kauppa ei edes toimittanut Suomeen, mutta sen verta useilla viesteillä "painostin" paikkaa, että paikan pitäjä, Marcus Stock, avasi portit Suomellekin. Hieman se otti aikaa (varmaan 2kk), mutta nyt sivuilta voi valita yhteystietotäydennyksissä Finland. Postikulut oli 25€ ja tällä ilmeisesti saa vähintään 6 pulloa perille. Hieman jäi auki, onko postarit kiinteä pullomäärästä riippumatta.



Lähetystietojen jälkeen pääsee valitsemaan maksutavat (mm. PayPal), jonka jälkeen tulee maksuvahvistus. Toimitus kesti noin viikon. Lähetyskoodia ei koskaan tullut, vaikka Marcus lupasikin sen toimittaa. Jälkikäteen pahoitteli asiaa ja kertoi olleensa hyvin kiireinen jonkin rommifestivaalin takia. Ei tämä haitannut minua loppujen lopuksi. Paketti tuli DHL tuomana lähipostiin, ei siis ovelle. Tämä sopii minulle parhaiten, sen verta usein joutunut sumplimaan uusia toimitusaikoja kuriirien kanssa. Guyanalainen Uitvlugt saapui hyvin pakattuna perille. Voinee siis käyttää kauppaa toistekin.