28 helmikuuta 2017

Alkosta: The Naked Grouse

Otetaan tähän väliin sekoiteviskiä ja vaikka viski onkin hinnaltaan alemmalla luokalla, niin tätä pidetään kuitenkin kelpo esityksenä maailmalla. Olen tätä muutamaan otteeseen maistanut itsekin ja muistikuvien perusteella ollaan paremmassa blendiluokassa, jossa sherryisyys on poikkeuksellisen isoa.

Famous Grouse -brändin nakuversio, joka on siis täysin sherrykypsytetty viski. Tämä on siis siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että ei pelkästään mallasviskiosuus ole kypsynyt sherrytynnyreissä, vaan myös jyväviskiosuus on kypsytetty sherrytynnyreissä. Sekoitteen komponentteina mm. kuulut Macallan ja Highland Park. Tätä löytyy Alkosta 34,90 € hintaan.


The Naked Grouse, 40%

Tuoksusta löytyy runsaasti kuivan sherryn piirteitä, joissa miedosti kumista viinisyyttä. Voisin lyödä pääni pantiksi olorososherryn läsnäolosta. Mietoa nahkaisuutta, kevyttä suklaisuutta ja kuivattuja miedon kumisia hedelmiä. Selvä mokkaisuus ja nuorehkoa maltaisuutta. Sherryvetoinen tuoksu.

Maussa Kuivahko sherry alkaa viemään veturina ja jättää miedon nahkaista, kuivahedelmäistä ja kevyen maustekakkuista makua. Nuorehkoa maltaisuutta tulee alta. Pehmeä "blendimäinen" tuntuma, mutta runsaan makunsa vuoksi ei häiritse. Hieman on viinistä kumisuutta maussakin mukana. Jälkimakua kohden kuivuu ja jättää kevyttä mausteisuutta, nahkaisuutta ja kermatoffeeta.

Kohtalaisen miellyttävä sherryvetoinen blendi, jossa hyvä hinta/laatu-suhde. Tämä voi olla oiva "portti" sherryviskien maailmaan.


25 helmikuuta 2017

Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Kun käsityöläisoluiden listaus julkistettiin, niin totesin heti, että nyt löytyy nimien perusteella muutama hyvin mielenkiintoinen olut. VASPin Saazer Pils oli yksi niistä mielenkiintoisimmista, sillä hyvin onnistunut Pilsneri on loisto-olut. Saazer Pils on nimensä mukaan humaloitu tshekkiläisellä Žatecin alueen, eli Saazin alueen humalalla. Tämä on erittäin tervetullut olut kaiken sourin ja ipan keskellä.
Valitsin vanhan ja perinteikkään tsekkiläisen Žatecin alueen saazer-humalalajikkeen ja käytin oikein reilulla kädellä. Sanalla sanoen lykkäsin sitä oikein pirusti kattilaan. – Panimomestari Jani Vilpas
Olut löytyy Alkon valikoimista ja sen hinta on 4,95€ 50cl pullolta, joten hintakin on hyvin kilpailukykyinen.


Vakka-Suomen Prykmestar Saazer Pils, 5,7%

Tuoksussa miedosti voikeksisyyttä ja reilusti vaaleaa maltaisuutta. Humala on hieman pölyistä, mutta "oikean tyylistä", eli kuivaa ja kuivuneen katkeran sitruksista. Kuivan ruohoinen ja viljapeltoinen kokonaisuus. Olen myös aistivani diasetyyliä hennosti. Hyvä tyylinmukainen tuoksu.

Maussa vaalean raikas viljapeltoisuus, jossa olen havaitsevinani voikeksiä ja voitaikinaa, eli ehkä siellä sitä diasetyyliä pilkahtaa. Hiilihappoja sopivasti muuhun runkoon nähden, joka on kohtalaisen maltainen. Humalointi tulee kuivan ruohoisena ja miedon makean hedelmäisenä. Aavistus pihkaisuutta ja karamellisuutta. Katkeruus on keskivertoa ja tulee esille enemmän loppua kohden (kuivan ruohoisena). Erinomainen kokonaisuus!


24 helmikuuta 2017

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Tätä olutta tuli muuten odoteltua. Yllättäen mushimaltin kirjoittajan huomio kiinnittyi tynnyrikypsyteltyyn olueen ja vieläpä sellaiseen, jossa on maannut aiemmin jenkkiviskiä. Viivästyksistä huolimatta tämä tuli valikoimiin tämän viikon aikana ja löytyy nyt siis Alkosta 8,71€ hintaan.

Enpä tiedä mitään Jälkikäteen sain selvitettyä faktoja oluesta. Tätä imperial stoutia on kypsytetty entisissä Heaven Hillin tislaamon bourbontynnyreissä (barreltynnyri, n. 200l) neljästä seitsemään kuukauteen ja Pyynikki käyttää tässä Solera-tyylin kaltaista menetelmää. Tarkoittaa siis sitä, että tynnyristä valutetaan yksi erä ulos (jolloin sisälle jää x-määrä kypsynyttä olutta) ja laitetaan tuoretta kypsyttämätöntä olutta sisään. Mainittakoon, että Heaven Hill osaa valmistaa todella herkullista bourbonia. Eipä ole liiaksi näitä bourbontynnyreissä kypsyteltyjä IS:ja, joten tervetullut olut tähän kattaukseen.


Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout, 13%

Tuoksusta on aistittavissa aimo annos bourbonia, josta makea maissisuus, lempeä neilikkaisuus ja kevyt ruismausteisuus kumpuaa. Tulee sama aromimaailma kun nuuhkiessa entistä bourbontynnyriä. Tammi näyttelee omaa osaansa tuoden karamellista vaniljaisuutta. Bourbontynnyri jyrää melko hyvin varsinaisen stoutin piirteet. Miedosti paahteisuutta toki saan irti. Kyllä tätä mielellään nuuhkii. Sieraimen kautta nautittua bourbonia? Yes please.

Maussa tynnyrin elementit ovat myös vahvasti läsnä. Mausteista voikakkupohjaa, jossa makea maissisuus ja imelähkö maltaisuus näyttelee pääroolia. Suutuntumaltaan pehmeä ja kevyesti hiilihapotettu. Alkoholi tässä on ilmiselvästi läsnä, mutta se on niin tynnyriaromista ja bourbonmausteista, että se ei viskimiestä haittaa. Sitä paitsi se hellittää jo puolivälissä makupalettia. Jälkimakuun mennessä leikki loppuu hieman liian aikaisin kesken. Jäljelle jää makean imelä suklaisuus ja voikeksisyys, sekä mieto vaniljainen tammisuus. Skidisti bourbonliköörinen.

Päärooli on tynnyrin tuomalla jenkkiviskisyydellä, joten jos olet arka bourbonille, ei ehkä ole juttusi. Minä en ole arka, mutta hieman kaipasin tynnyrimaailman rinnalle enemmän maltaisuutta ja hieman enemmän paahteisuutta. Silti, tuhdin aromikas bourb... IS!




23 helmikuuta 2017

Kallio Brewery & Birra Amiata Madáhàn Tropical Milk IPA (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Vuoden 2017 käsityöläisolutkattauksen italialaisin vahvistus on Birra Amiatan ja Kallio Breweryn kollaboraatio-olut. Näiltä kahdelta olen maistanut aiemmin yhden oluen, joka oli niin ikään käsityöläiskattauksessa. Lura oli jonkinmoinen sahdin suuntaan pyrkivä olut, joka ei kuitenkaan vakuuttanut minua.

Tällä kertaa ollaan liikkeellä perinteisemmällä rintamalla, kun tarjolla on IPAa. Pullosta lunttaamalla käy ilmi, että reseptiikasta löytyy perinteisten ainesten lisäksi laktoosia. Tämä itse asiassa tekee tästä mielestäni erityisen mielenkiintoisen. Humalina on käytetty Citraa, Centennialia ja 102. Onko kyseessä jokin työnumero uudelle humalalajikkeelle? Eos. Enkä nyt tällä kertaa jaksa sen kummemmin googletellakaan.


Kallio Brewery & Birra Amiata Madáhàn Tropical Milk IPA, 7%

Tuoksussa on nimensä mukaan paljon trooppista hedelmäisyyttä. Humala on hyvin hedelmäistä ja keskiverto pihkaisan havuista. Olen myös aistivinani laktoosin tuomaa makeutta ja kermaisuutta. Kermaista hedelmäsalaattia, jossa papayaa, mangoa, ananasta ja persikkaa. Raikas ja kutsuva tuoksu.

Maussa havuhumalat tulevat heti esille ja sitä täydentää reilu trooppinen hedelmäisyys. Suutuntumas on paksuhko ja jännän rasvainen. Kateropurema on keskivertoa ja kuivattaa makua loppua kohti. Hedelmäisyys ei ole erityisen pitkäkestoista. Hieman jää tunkkaiseksi makupaletti. Tuoksun perusteella odotin enemmän raikkautta. Hyvä, mutta lasiinkaatamisen jälkeen odotin jopa enemmän.




21 helmikuuta 2017

Alkosta: Glenfiddich IPA Experiment


Otsikon viski lähtee Alkosta 70 € tasarahalla. Vaan onko sen arvoista? Tutkitaan ennen kuin hutkitaan. Viskihörhöille Glenfiddich ei ehkä ole se muodikkain viski, tai ainakaan uudemman sukupolven Glenfiddich ei sitä ole. Mutta Entä kun etikettiin lyödään maaginen oluthörhön jalat alta kampittava IPA-sana? Vaikka onhan toi IPA jo hieman "last season" hörhöpiireissä....

Maailman myydyimpinä viskeinä tunnettu Glenfiddich julkaisi uuden viskisarjan (toistaiseksi "pysyvän" sellaisen) nimeltään Experimental series. Onko ensin pohdittu sarjaa, vai ajoiko ei-niin-onnistuneet kokeilut uuteen sarjaan? Enivei sarjassa nähdään erikoisia kokeiluja, joista kaksi ensimmäistä on jo julkaistu ilmoille. IPA Experiment and Project XX on kaksikko, jonka jo kerkesin maistelemaan Olutexpoilla ja niistä nyt IPA on maistettu muutaan otteeseen arviota varten.

Tämän viskin juju on siinä, että sitä varten The Speyside Craft Brewery teki IPAa, jota kypsytettiin tammitynnyreissä. Oluen kypsytyksen jälkeen tynnyritlähetettiin takaisin Glenfiddichille, joka tunki tynnyreihin random viskiänsä ja finisteli viskiä niissä kolmen kuukauden ajan. Oluthörhöille nippelitietona, olut oli humaloitu Challenger-humalilla. Ikämerkinnätön, mutta muistelisin kuulleeni tämän olevan noin 7-vuotiasta.


Glenfiddich IPA Experiment, 43%

Tuoksussa kirpeää maltaisuutta, jossa sitruksisuutta, mietoa omenaisuutta ja vaniljaisuutta. Uusi tammitynnyrin aromi. Kirpeys tuo mieleen käsisaippuan. Valkoviinisyyttäkin juolahtaa mieleen. Melko puhdas ja raikas.

Maussa kirpeys myös esillä, joka muistuttaa valkoviinien raikkautta ja mietoa hapokkuutta. Uutta tammea ja raakaa hedelmäisyyttä. Sitruunaa ja mietoa greippiä. IPAaa...? No jaa... En nyt sanois, vaan tässä on melko nuoren viskin makuprofiili hieman extra sitruksena. Ei mene leippareiden joukkoon.



19 helmikuuta 2017

Hartwall Lahden Erikois Pils

Hartwall lähetti tiedotteen, jossa se kertoi tuovansa uudelleen markkinoille nostalgisen Lahden Erikoisen. Alun perin tuote tuli esille vuonna 1930 Mallasjuoma Oy:n tuomana.

Erikois Pils esitellään Lahden hiihdon MM-kisoissa ensi viikolla ja tulee alkuun myyntiin lahteen ja sen lähialueille. Laajemmin olut tulee saataville maaliskuun lopulla. Samalla Hartwall tuo myös Erikois-tuotemerkin alle Erikois IPAn, jolla se vastaa kasvaneeseen olutbuumiin ja IPA-villitykseen. Molemmat oluet ovat täysmallasoluita, ja tulevat saataville 3,5 desilitran lasipulloihin, 5 desilitran tölkkeihin ja hanaan valikoituihin ravintoloihin.
"Lahden Erikois Pils 4,5 % on alkuperäänsä kunnioittava saksalaistyylinen täysmaltaasta pantu pohjahiivaolut ‒ saman tyylinen kuin vuonna 1935 markkinoille tullut edeltäjänsä. Raikas ja aromikas, maukkaasti humaloitu olut on rapea vaihtoehto perinteiselle lagerille. Erikois Pils on valmistettu liki alkuperäisellä reseptillään."   
"Maaliskuun lopulla myyntiin tuleva Lahden Erikois IPA 4,7 % ei ujostele. Roiman hedelmäinen IPA on Suomessakin kovasti muodinmukainen oluttyyli, ja tämä kullankeltainen ja voimakkaan katkeroinen pintahiivaolut puraisee ärhäkästi. Maultaan muhkea, selkeä ja puhdaspiirteinen IPA on miellyttävä, mukavan juotava olut."
Erikoisen valmistus lopetettiin vuonna 1998. Brändi koitettii tuoda uudelleen vuonna 2003 liepeillä, mutta ei saanut tarpeeksi tuulta alle, vaan lopetettiin vuonna 2006.


Sain Hartwallilta muutaman tuotenäytteen Lahden Erikois Pilsistä, jonka nyt maistelen ja arvioin. Vertailun vuoksi ostin rinnalle Lapin Kultaa (myös Hartwallin) ja Kukko Pilsiä. Nämä siksi, että LApin Kulta on makropanimon täysmallaslager ja Kukko puolestaan laajasta levikistä huolimatta taitaa lukeutua vielä pienpanimoihin. Kaikki nämä siis täysmallaslagereita. Pärjääkö Lahden erikoinen, katsotaan. Hinta Lapin Kullalla on luokkaa 1,4 €, Kukolla 1,2 € ja Lahden Erikois Pilsillä tulloo olemaan luokkaa 2 - 2,5 €.




Hartwall Lahden Erikois Pils, 4,5%

Tuoksu tuo välittömästi mieleen suomilagerin, eli sitä bulkkilageria, jota kaupoissa on massoittain. Kuitenkin kun vertaa Lapin Kultaan, niin huomaa mukana olevan makeahkoa mallasta, keksisyyttä ja enemmän aromikkuutta ylipäänsä. Lapin Kullassa on enemmän metallisuutta ja pahvia. Erikoinen vie siis Kultaa vastaan 1-0. Vertaessa Kukkoon ollaan tasaisemmissa olosuhteissa. Erikoinen on makeampi tuoksultaan ja Kukko puolestaanb tarjoilee humalaakin. Erikoisessa ei tosiaan humalaa tuoksun perusteella oikeastaan olekaan. Ollaan siis lagerin tyylissä, ei niinkään pilsnerissä.

Maku on aika pliisuhko. Samaa miedosti makeaa maltaisuutta, aavistus vaaleaa keksiä ja ripaus humalaa jälkimakua kohden. Kultaan verrattuna kuitenkin enemmän luonnetta. Lapin kulta on vissymäisempi. Erikoisessa matalammat hiilihapot ja pehmeämpi ote. Kukkoon verrattuna Jäädäänkin sitten isosti. Siinä missä Erikoinen on pliisu ja miedon makea, on Kukko rapsakan humalainen ja tasapainoisen maltainen.

Lopputuleman heittäisin, että Lahden Erikois Pils on peruslager (ei Pils), jossa täysmaltaisuuden huomaa makeahkona ja viljapeltoisena aromikkuutena. Tuoksussa Erikoinen vie Lapin Kultaa, mutta jää hieman Kukolle. Maussa Erikois Pils jättää Lapin Kullan taakseen, mutta olemattomalla humaloinnilla jää reilusti Kukon taakse. Oikealla hinnoittelulla (1,2-1,7 €) voisin kuvitella tätä myytävän.




16 helmikuuta 2017

Kimito Brewing Archipelago Pale Ale

Kimiton lähettämässä näytepaketissa mukana tulleen Archipelago Pale Alen korkki oli huonosti purrut kiinni ja olut päässyt pahvilaatikon kylkiin. Onneksi hätä ei ollut kummoinen, kun Kimitolta sain uuden Archipelagon rampaantuneen tilalle.

Alkon listoilta tämä löytyy (4,48 €), mutta ei ole tällä hetkellä saatavilla. Minulle kuitenkin valaistiin, että olutta on saatavilla maaliskuusta lähtien. Panopäivä tällä oli helmikuun alussa, joten nyt on lasissa hyvinkin tuoretta tavaraa.

Archipelago Pale Ale on panimon mukaan britteihin päin kumartava IPA / Pale Ale, joten odottanemmeko hedelmäisyyttä ja kenties yrttistä humalaa, sekä runsaahkoa runkoa? Speksit kertoo oluessa käytetyn humalina Magnumia, Chinookia ja Challengeria, sekä mallaspuolella Pale, Crystal ja Cara Pale maltaita. Eli onhan siellä sitä brittiäkin.


Kimito Brewing Archipelago Pale Ale, 5,5%

Tuoksusta huokuu vahva humalointi ja karamellisuutta. Miedosti havua, selvästi yrttisyyttä ja mukavasti hedelmäisyyttä alla. Etenkin lämmetessä hedelmäisyys karistaa ujouden tiehensä. Kieltämättä jotakin brittihenkisyyttä on, sillä pientä toffeista ja puumaista maltaisuutta bitterisen ja kuivahedelmäisen humalaisuuden kera löytyy.

Maussa humala näyttää heti kaapin paikan. Katkeraa greippiä, miedosti ruohoisuutta ja yrttisyyttä. Rungon puolelta vastataan humalatuleen samalla mitalla, mutta vasta hieman ennen keskivaihetta paletissa. Pähkinää, karamellimallasta, miedosti fudgea ja jopa mietoa puolitummaa leipää. Runko on tässäkin oikein hyvä. Humala muuttuu maalliseksi loppua kohden ja jättää aika runsaankin katkeruuden jylläämään.

Mosaic Viennaan verrattuna selkeästi katkerampi ja karamellimaltaisempi. Tykkäsin Mosaic Viennasta ehkä hieman enemmän, johtuen maltillisemmasta katkerosta, joka ei tuonut greippiä, vaan oli trooppishedelmäisempi. Olenhan muuten maininnut, että en tykkää greipistä? Tämä saa tasan kolme pikaria, kun Mosaic Vienna oli karvan vajaa neljä pikaria.




15 helmikuuta 2017

Alkosta: Kimito Brewing Mosaic Vienna Pale Ale

Käsityöläisoluiden väliin Kimiton olutta, jota sain panimolta näytepulloina. Olin itse asiassa kerennyt jo kyseistä olutta ostamaankin alkosta, sillä Kimiton Mandarina Vehnä teki sen verta kovan vaikutuksen syyskuussa. Eli odotukset on hiukka korkealla.

Paketin mukana tuli otsikon Viennaa ja Archipelago Pale Ale, joka valitettavasti oli päässyt vuotamaan korkin ohitse. Tämä tulee kuitenkin maistoon jahka uusi yksilö tulee hyppysiin. Tämä Mosaic Vienna löytyy Alkon valikoimista ja lähtee kassan kautta hintaan 4,57 €. Vehnän tyyliin mennään simppelillä pelillä, eli etiketin mukaan oluen reseptiikassa on Vienna-maltaat ja Mosaic-humalat.


Kimito Brewing Mosaic Vienna Pale Ale, 5,6%

Tuoksussa on selvä tuoreen humalan aromi. Puhdasta appelsiinisitrusta ja aavistuksen minttuista ja herukkaista marjaisuutta. Taustalla on niin ikään puhdasta vaaleaa maltaisuutta, joka tasapainoittaa tuoksua. Mustikkaa, herukkaa ja sitruksia. Tulee mieleen mustikkayrttipastillit. Hyvä rauhallinen tuoksu, jossa humala ei iske nyrkillä.

Maussa alkuun sitruksista ja miedon passionhedelmäistä makeutta, joka tasapainoilee heti mukaan tulevan greippisän ja hieman maallisen katkeruuden kanssa. Katkeruuoikein hyvä, sopivat hiilihapot. Jälkimakua kohden maltaisuuskin esiintyy edukseen ja lopussa maallinen katkeruus selättää sitruksisuuden. Kevyt (ei vetinen), helposti nautittava sitruksinen ja mustikkakukkainen pale ale, hyvällä rungolla.


14 helmikuuta 2017

Laitilan Savu IPA (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Menoja ja tapahtumia pukannut, joten on hiljaisemmalle jäänyt Alkon käsityöläisoluiden maistelu. Kaiken kukkuraksi oli iskenyt parin päivän flunssa viime viikolla. Nyt kuitenkin hieman ipaa ja savua lasii, Laitilan Savu IPAn merkeissä.

Ensiksi tuli mieleen taannoin nauttimani Emelissen Smoked Rye IPA, josta pidin, joten savun ja ipan sovintoon keskenään oli mielestäni ok ja odotuksetkin hieman nousivat. Suomalaisiahan pidetään hieman savuhörhöinä, on savusaunaa, talveen sopii takat ja nuotiot ja esim viskien puolella lähes aina savuinen viski on hyvää. Taitaa se IPA olla bulkkien ulkopuolelta se suokikkityylikin, joten nythän on varsinainen kansanoluttyyli kyseessä. Tai sit ei.

Laitilan Savu IPA on tehty käyttäen savu-, pale ale- ja carared maltaita. Savumaltaiden tyypistä ja määrästä ei ole tietoa, esim mitenkä ja millä ne on savustettu (tai kuivattu). Emelissessä oli vain 10% savumallasta ja mielestäni se oli melko sopiva määrä. Humalina löytyy Pekko, Mosaic ja Equinox, eli amerikkalaishumaloinnilla mennään. Hinta Alkossa 3,98 € / 33cl.


Laitilan Savu India Pale Ale, 5,9%

Tuoksussa alkunuuhkaisut tuo välittömästi mieleen kesäisen Suomen, mökkimiljöön, jossa saa lämpimänä ja kuivana päivänä, puiden pilkkomisen ja nuotionleiskunnan ohessa hyvän IPAn käsiinsä. Mielikuvien jälkeen saan sieraimiini myös miedosti hedelmää ja etenkin greippiä, mutta savumaltaisuus peittää niitä aika tehokkaasti. Silti, en voi olla tykkäämättä tämän suvisuomi-savuaromimaailmasta.

Maussa ei ole ihan niin raikas fiilis kuin tuokussa, mutta kyllä tässä hyvän karhean katkeran ja greippisän ipan ääressä ollaan. Savuisuus tuo tähän robustimman tunteen ja katkeruus täydentää savumaailmaa käsi kädessä. Sanoisin, että tässä on sitä kuulua peräkärryäkin ihan riittämiin, ainakin minulle. Hieman yksioikoiseksi jää humala-savumaailma, mutta jos tekee mieli savua, greipin katkeruutta ja maalaista maltaisuutta, niin tässä olut.


12 helmikuuta 2017

UISGE 2017 mushimaltin kokemana

Järjestyksessään seitsemännet Uisget on nyt pidetty ja koettu. Viskejä Skotlannista, Irlannista, Amerikasta, Japanista, Ruotsista, Suomesta, Taiwanista... rommeja, hieman konjakkeja ja jopa tequilaa. Ai niin, olihan siellä myös muutama olut. Tämä kaikki samalla tutulla paikalla kuin jo viisi edellistä kertaa, eli Helsingissä Vanhalla ylioppilastalolla 10.-11.2. Muistan lukeneeni, että yli 400 viskituotetta olisi ollut tarjolla.

Saman kujeet kuin muina vuosina, tosin uusin ja näkyvin uudistus oli tällä kertaa maksukäytännössä, jollaisena toimi Seamchip-kortti. Sirukortin sai lunastettua (tai joutui jos halusi standeilta ostaa, sillä muu mammona ei käynyt) muutamalta maksupisteeltä kahden euron panttia vastaan. Kortille ladattiin etukäteen arvoa, jota sai käyttää tapahtuman ajan. Mahdollinen käyttämättä jäänyt saldo ei ollut palautettavaa, näin vaikka ohjelmavihkosessa toisin lukikin. Useista kysymyskerroista huolimatta näin väitettiin lataustiskillä. Alun isoista ongelmista huolimatta tuo oli erittäin hyvä ja toivottu järjestelmä. Toivotaan jatkossakin vastaavaa.




Muutoin homma oli tosiaan perinteisesti järkätty, vesipisteitä löytyi hyvin, niissä oli muovimukeja ja vettä riitti ainakin minun perjantain visiitin aikana, joka oli kello 13-21. Ruokaa oli tarjolla, mutta en tälläkään kertaa tuota nauttinut. Ruuhkaa alkoi tapahtumaan kertyä kello 18 aikaan ja ajoittain joutui melko paljon käyttämään tönimistaktiikkaa päästääkseen eteen päin. Jopa hieman harmitukseen asti, mutta kyllä tuolla kulkemaan pääsi iso mies.

En katsonut, tai suunnitellut ennen menoa juomatarjontaa, joten paikan päälle päästyäni muutama kunniakierros valokuvauksen merkeissä ja hieman vilkuilua listoille. Olin ostanut etukäteen tasting-paikan Highland Parkin Single Cask kattaukseen, joka alkoi kello 15:15, jota ennen kerkesin käymään muutamalla ständillä juttelemassa ja maistamassa. Alla hieman listausta osasta illan maistoista, pienine kuvauksineen ja fiiliksineen. Aloitetaan Martin Markvardsenin vetämästä tastingistä, joka oli tyypillisen lennokas tasting, tuhdeilla single caskeilla.


Tasting 2 Pe klo 15.15 Martin Markvardsen – Highland Park Single Casks


Highland Park 10yo Ambassador's Choice, 46%
Miedosti pyörän kumia, jota esim Dark Originissa. Maku sellanen perustallaaja reilummalla vaniljamausteella. Ei vaikuta itseeni mitenkään erityisellä tavalla.

Highland Park Vintage 2002, Sample from cask #6353 for Germany, 58%
Punertavansävyinen puolikuiva sherryisyys, jossa marjaisuutta. Kireän oloista alkuun, mutta avautuu ilman kanssa todella hyvin. Sherryisyys on tasapainoista, vaikka voimakasta. Hyvän laatuista nahkaista sherryisyyttä. Erinomainen.


Highland Park Vintage 2003, Single Cask #5878 for Braunstein Denmark, 58,3%
Kuivan oloroson tuoksua, jossa myös itselleni arkuutta aiheuttavaa kumia. Pidän huomattavasti enemmän SMWS & VYS pullotteen tuoksusta. Maussa sama juttu. Tämän sherryisyys on miedosti kumista ja likaisempaa. Ei nostaisi ostohaluja, vaikka ihan ok onkin.

Highland Park Vintage 2002, Single Cask #6367 for SMWS & VYS Finland, 59,2%
Syvä, tumma ja makean nahkainen sherrytuoksu. Hyvin voimakas sherryisyys joka jyrää kyllä aika lailla kaiken, mutta sherrynystävä tykkää!

Highland Park Vintage 2004, Single Cask #1536, "Suomi 100" for Finland, 59,2%
Rauhallisemmin sherryinen kuin SMWS &VYS. Suklaisempi ja marjaisempi. Kanervaa. Maku ei ole myöskään yhtä nahkean sherryinen ja räväkän terävä kuin SMWS & VYS pullote. Balanssi parempi ja kokonaisuus rauhallisempi. Jälkimaku kauniimpi ja suklaisempi. Sanoisin että ei-niin-haastava kuin edellinen ja pidän tätä parempana.


Oheiset viskit laitetaan paremmuusjärjestykseen, niin saadaan tämänlainen lista:

1. cask #6353 for Germany
2. Cask #1536, "Suomi 100" for Finland
3. Cask #6367 for SMWS & VYS Finland
4. Cask #5878 for Braunstein Denmark
5. Ambassador's Choice




Varsinaisilta ständeiltä tuli maistettua kymmenkunta viskiä, joista poimitaan muutamat tähän kommentteineen. En tiedä oliko sitten parin päivän takainen nuha vienyt makuaistista jotakin mukanaan, sillä tuntui ettei mikään maistetuista mitään superwau-efektiä aiheuttanut. Hajuaisti toimi kyllä ainakin hyvin, että tiedä sitten.

Valamo 5yo, 1st fill Bourbon, 55,1% (tulee alkoon toukokuussa 2017, hinta 100€)
Samaa kermaisuutta ja valkosuklaisuutta kuin valamo kympissä, mutta muistikuvien perusteella ei niin vahvasti. Alkuun hieman kireä ja ohut, mutta jälkimakua kohden saa kermaiset noottinsa mukaan. Tulee jotenkin mieleen Glen Gariochin ex-bourbon kypsytetty viski.

Valamo XI, 4yo, 2nd fill bourbon, 58,5% 
Paljon samaa kuin kympissä ja edellisessä. Tämän tuoksu oli muuten todella samankaltainen kuin kympissä, ja siitä pidän. Maussa hieman kireämpi ja yksinkertaisempi kuin 5yo. Valkosuklaata, kermapersikkaa ja vaniljaa. Pidin 5yo enemmän.




Glengoyne 25yo OB, 48%
Herkullinen vahvan sherryjyräinen, mutta haastava koska hyvin kuiva. Olorososherryisyys on kuitenkin ladukkaan oloista, ei kumia, eikä epäpuhtauksia. Glengoynen ominaispiirteitä ei sherryn alta näy. Tämä vaatisi uusintamaistoja paremman kuvan saadakseen.

Four Roses Small Batch Limited Edition 2016, 55% (Alkosta 99,9€)
Tämä oli jotenkin kymlmän mausteisempi ja makean hedelmäisempi kuin aiemmat maistamani versiot. Enemmän vaniljaa ja creme bruleeta. Raikkaamman oloinen bourbon. Hyvä.





Springbank 25yo, OB 2016, 46% 
Vaikea saada kiinni. Makeahko ja vaniljainen. Hiukka makean pippurinen. Springbankin öljyistä mineraalista hedelmäisyyttä. Jätti hieman kylmäksi, pitää maistaa uudelleen.

Highland Park Fire Edition 15yo, 45,2% 
Tyypillisen makeankuminen port tuoksu. En meiunaa päästä kumin ohi. Makeakin. Ei ole minun juttu, Ice-versio paljon mielekkäämpi itselleni.



Ardbeg Vintage 1990, Single Cask #86 (sherry), bott. 2007, 52,8%, OB
Räväkän sherrysavuinen. Herkullunen tasapaino savun ja sherryn kesken ja lisäksi sherry on integroitunut hienosti. Ei myöskään sellainen liian likainen savusherry. Ihan hyvä, mutta se hinta...

Ardbeg Vintage 1992, Single Cask #772 (bourbon), bott. 2008, 55,7%, OB
Reipas turpeisuus iästä huolimatta. Makea ja puhdas. Hienostunut vaikka onkin aavistuksen pikanttinen. Mukava makeahko ja vaniljainen turpeisuus. Hyvää.




Ardbeg Vintage 2000, Single Cask #368 (bourbon), bott. 2010, 55,9%, OB
Likaisempaa turvesavua kuin edellisessä. Alkumaku maallisen turpeinen ja tuhkainen, mutta jälkimaku puhdistuu. Tässä on hieman turhan paljon tuhkaista likaisuutta omaan makuun. 1992 selvästi parempi.

Ardbeg 17yo, OB, bott. 2004, 40%
Rauhallisempi turpeelta. Hyvinkin rauhallinen, mutta silti mukavan makea ja puhdas turpeisuus, jossa myös kevyt mentholisuus ja tervaisuus. Puhdas, pehmeä ja kypsä. Tykkäsin paljon. 




Kun oheisista "ständiviskeistä" poimitaan kaksi parasta...

1. Ardbeg Vintage 1992
2. Ardbeg 17yo, OB


Kiitoksia järjestäjille ja maahantuojille, jotka mahdollistivat jälleen meille mukavan ison viskitsapahtuman Suomessa. Kokonaisuudessaan UISGE on sellainen tapahtuma, jonka ei kyllä kovin helposti anna livetä kalenterin ohi. Toivotaan että ensi vuonna homma jatkuu!