29 toukokuuta 2015

Ardbeg Perpetuum – kippis 200-vuotiaalle

Kuva: Ardbeg
Toukokuun 30. päivä tietää nykyään Ardbeg (etenkin "uus-Ardbeg-faneille") liikehdintää, kun tislaamon vuosittainen pullote julkaistaan Arbegpäivänä. Tänä vuonna hype voi olla entistä suurempi kun on kyseessä tislaamon 200-vuotisjuhlavuosi (kuin myös Laphroaigilla). Voisi kuvitella, että fanit viiltelevät jo ranteitaan auki (väärinpäin) verkkokauppojen jonoissa, tai vähintään pyörivät kuin pieru nahkahousuissa etsimässä sopivaa telttapaikkaa myymälöiden edestä.

Ardbegin tislaamo perustettiin virallisesti vuonna 1815 John MacDougallin toimesta. Vuosina 1982–1987 tislaamolla ei ollut tuotantoa ja vasta vuonna 1997 Glenmorangien ostettua tislaamon alkoi tapahtua – maine alkoi kiitämään kuin raketti konsanaan. Mainonta on purrut ja tisleet ilmeisesti myös maistuneet (myös allekirjoittaneelle). 

Perpetuum on Dr. Bill Lumsdenin uusin kehitelmä, johon hän on sekoittanut kaikki jämät mitä vuosien saatossa on tynnyrien pohjalle jäänyt. No vitsit sikseen, kyseinen viski koostuu tosin oikeastikin erilaisista Arbegeistä – osa on kypsytetty kauemmin, osa vähemmän (NAS-pullote), osa on saanut kypsyä sherrytynnyreissä ja toinen osa bourbontynnyreissä.... hyvin kirjavaa siis, mutta se mitä Bill on tässä halunnut tuoda esille on tislaamon eri viskityylit. 


Kuten jo useampina aikaisempina vuosina, myös tämänkertainen vuosipullote ollaan saamassa Alkon valikoimiin. Tällä hetkellä on luotettavasta lähteestä saatu tieto, että kyseinen pullo yritetään saada myymälöiden hyllyille viikolla 25. Hinta on hieman alle 100€ ja pullomäärä riittävät 1260 kpl.... ainakin nopeimmille. En kuitenkaan suosittele jonottamaan tuotetta myymälän ovella, ei se NIIN hyvää tule kuitenkaan olemaan. Huomenna olisikin sitten bileet aiheeseen liittyen.... ja nyt fiilistellään edellisen vuoden pullotteilla.

Rekola / Hiisi Kaksi Kotia, Sanoi Kettu

Otsikon olut, Kaksi Kotia, on kollaboraatio-olutsarja jyväskyläläisen Hiisi panimon kanssa. Oluen teemat vaihtelevat ja tähän mennessä myynnissä on ollut ainakin tyrni-belgi-ipa, Kuuma Kurpitsa – pumpkin-chili ale, Choko-Cherry – suklaa-kirsikkaolut ja otsikon Sanoi kettu – pihlajanmarja ale.

Kaksi Kotia, Sanoi Kettu on belgiale, jossa on käytetty 100 kiloa murskattua pihlajanmarjaa 1800 litran keittoa kohti. Melko paljon siis. Ehkäpä se maistuukin enemmän kuin pelkkänä vivahteena, tai mielikuvana. Ostin oluen Arkadian Alkosta, jossa sitä löytyy erikoisvalikoimasta. Katkeroaineet 38 EBU (Alko) ja ABV 6,3%.


Rekola / Hiisi Kaksi Kotia, Sanoi Kettu, 6,3%

T: Pihlajanmarja tulee mietona happamuutena ja karvaana imelyytenä. Tunkkaista ja makeaa karamellisuutta belgityylisellä hiivavivahteella. Saisonin raikkaus on hieman kateissa, mutta jonkin verran sitruksisuutta tuntuu taustalla. Alkoholi pilkahtaa pistävyytenä. Ihan miellyttävä tuoksu, jossa pihlajanmarka kivasti esillä.

M: Pihlajanmarjaisuus onkin selvästi esillä ja hallitsee makupalettia miedon happamalla marjaisuudellaan ja miedon karvaalla kuivattavalla otteella. Alku on siis hyvin marjaisa, jossa happamuus taittuu pian kuivemmaksi karvaudeksi. Jälkimaussa suuhun jää tanniininen fiilis, kun pihlajanmarjojen karvas, miedon pistävä ja kuivempi puoli supistaa suuta. Aavistuksen lyhyt ja simppeli, mutta hienosti ja tasapainoisesti tuotu pihlajanmarjat makuun.


26 toukokuuta 2015

BrewDog / Weihenstephan India Pale Weizen


"India Pale Weizen is a perfect symbiosis of traditional and modern brewing." Eli modernia humalatwistiä legendarisen vehnän päälle lätkästynä. Toimiikohan tuo? Nyt olisi hyvä olla rinnakkaismaistelussa Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse, sillä tuo on mielestäni melko onnistunut humalavehnis. Ei vaan löydy tähän hätään.

India Pale Weizen on Saksalaisen vehnäolutlegendan Weihenstephanin ja Skotlantilaisen BrewDogin yhteiskäsialaa, jossa on sekoitettu näiden kahden panimon ominaistyyli: hemmetin hyvä vehnäpohja ja raskas IPA-humalointi. Oluen mallasrunko rakentuu Extra Pale-, vehnä- ja Munich-maltaista. Humalapuolesta vastaa Centennial ja Simcoe. Olut julkaistiin loppuvuodesta 2014 ja tämän pullon, jonka hommasin Hollannista, parasta ennen on 15.10.2015. Löytyykö Weihenstephanin banaanisuutta ja neilikkaa? Entä miten sulautuvat humalien sitruksisuus ja havuisuus? Toivotaan parasta.


BrewDog / Weihenstephan India Pale Weizen, 6,2% (batch 403, 10/15)

T: Hyvin IPAmainen. Reilusti humalaa, johon sekoittuu karamellimaltaisuus ja makeaa raikkaampaa vehnäisyyttä. Vehnän mausteisuus tulee kivasti esille humalien alta. Banaanisuutta ja hiivaakin löytyy. Humala on sitrushedelmäistä, jossa appelsiini enemmän esillä kuin sitruuna.

M: Humala pitää valtaa heti alusta saakka. Greippi ja appelsiini tulee humalasta esille ja sitä kyyditsee mieto hiivaisuus. Ehkä hedelmäiin särmä on jo takanapäin. Jälkimakuun jää kuivan greippinen ja pellettimäinen katkeruus. Maussa vehnän osuus jäi turhan alakynteen, tuoksu oli mukavampi. Suosin mielummin näiden kahden panimon tuotteita erillään.

23 toukokuuta 2015

Maitokauppaolut: Bryggeri Citra Extra Pale Ale

Maitokaupan oluthyllyillä on ollut jo tovin saatavilla uutuus nimeltä Bryggeri Citra Extra Pale Ale. Ajankohta on tälle oluelle otollinen, kun kesäterassit ovat heränneet talvihorroksistaan. Citra Extra Pale Ale on Citra-, Nelson Sauvin- ja Magnum-humalilla pumpattu olut, jonka runko rakentuu Pale Ale- ja Vienna-maltaista. IBUt 24.

"Vaalea ja hedelmäinen pintahiivaolut saa aromiinsa sitrushedelmäisiä sävyjä uusseelantilaisista humalista ja mallaspohjassa käytetty vehnä tekee mausta kevyen ja raikkaan. Matala alkoholipitoisuus takaa helpon juotavuuden."

Panimon kotisivujen kuvauksen mukaan tässä olisi käytetty myös vehnää, mutta varsinaisessa ainesosaluettelossa sitä ei mainita.


Bryggeri Citra Extra Pale Ale, 4,5%

T: Raikkaan humalainen sitruksisien aromien kera. Humala tuntuu tuoreelta. Kivasti esteristä hiivaisuutta, joka on tuoreen humalan seassa. Mielestäni tasapainoinen ja mukavan riittoisa maitokauppaolueksi.

M: Humaluus on greippisää ja sitruksista, greipin johdattaessa makupalettia. Tuoreen oloista myös maussa, jossa humala on kohtalaisen katkeraa. Alkumaussa on miedon makea ja aavistuksen hiivainen vivahde. Puolikuiva ja kevyehkö suutuntuma, joka ei ole lainkaan vetinen. Greipin takapotku yllättää, mutta ei mene överiksi. Maultaan rikas olut maitokauppaan.

21 toukokuuta 2015

Alkosta: Great Divide Hercules Double IPA

Tänään kipasin hakemaan Alkoon tulleen uutuuden, Great Divide Brewingin Hercules DIPAn. Kyseessä on double imperial pale ale, jonka listautumispäivä alkoihin oli 18.5. Reilu kuuden euron hinta ei edes kirpaise, sillä tällä kertaa saatiin varsin tuoretta tavaraa – olut on pantu tämän vuoden huhtikuussa ja lähetetty matkaan hyvissä ajoin. Parasta ennen on merkattu marraskuulle 2015. 

Hercules on panimolla ympärivuotuisessa tuotannossa ja ladattu isosti maltailla ja maltailla, eikä alkoholivahvuudessakaan olla säästelty – 10% ABV pitää huolen, että runko pysyy kasassa. Panimon kotisivuilla sanotaankin hyvin kyseisestä oluesta: "Hoppier, maltier and with more alcohol than a standard IPA, Hercules Double IPA definitely is not for the faint of heart.". Nyt ei siis ole kyseessä kevyttä kesäipaa, vaan raskaampaa sarjaa. 

Oluen valmistuksessa on käytetty Simcoe-, Amarillo- ja Columbus-humalia, mutta maltaita en onnistunut löytämään. IBUja kerrotaan olevan 85. 



Great Divide Hercules Double IPA, 10%

T: Alkuun hieman tunkkainen ja hyvin greippinen. Hetken lämmettyä karamellimaltaisuus tulee vahvasti esille. Toffeeta, kermatoffeeta ja hieman leipäistä puuroisuutta. Humalat tuovat vahvasti greippiä ja männyn neulasia. Lämmin mäntymetsä tulee mieleen. Humalien lisäksi tämä on runsaan maltainen tuoksultaan. 

M: Suutuntuma tuhti ja raskas. Ei kuohkea, mutta tahmea ja maltainen. Greippi tulee kuivana ja vahvasti. Karamellimaltaisuutta on reilusti, mutta myös makean hedelmäistä maltaisuutta löytyy. Tämä ei tosiaan ole kepeä ja raikas. Humala ja maltaisuus on kuitenkin hienosti sopusuhdassa. Hedelmäisyys tulee havuisena ja kuivattuina hedelminä. Jälkimaku pitkä ja greippisän katkera, mutta ei ammu lainkaan yli. Lopussa myös kuivaa pähkinäisyyttä. Onhan tämä. 


Founders Pale Ale & Centennial IPA

Here we go again! Laseihin pääsi taas Foundersin tuotantoa. Viimeksi Porteria, nyt kesäisemmin pale alea ja IPAa. Oluttupa Viisi Pennissä tuli maistettua Foundersin Centennialia hanasta, joka maistui hyvin maukkaalle ja tuoreen hedelmäiselle IPAlle. Alkon hyllyiltä on lasipullo-Centennialia löytynyt jo jonkin aikaa (3,90€/0,33l) ja tämä sai hiljattain kaverikseen tölkkiversion (3,75€/0,33l).

Michiganilaisen Foundersin Centennial IPA on saatavilla ympäri vuoden (perusvalikoima) ja on humaloitu yhdellä humalalajikkeella – Centennialilla. Tuliko yllätyksenä? Katkeruutta tässä "single hop" -IPAsta löytyy 70 EBU:n verran. Maltaiksi Alkon sivut ilmoittavat ainoastaan Crystal-maltaat.

Ennen IPAa maistellaan kuitenkin maltillisemmin humaloitu Pale Ale, jonka tuli tilattua Hollannin markkinoilta. Pale Ale on myös humaloitu yhdellä humalalajikkeella, mutta Centennialin sijaan Cascadella, joka tuo olueen 35 IBUa. Päiväyksiä ei lasipullosta enää löytynyt, joten jäänee arvoitukseksi. Centennial IPAn parasta ennen oli merkattu 03/10/15.



Founders Pale Ale, 5,4%

T: Pähkinäisen ja kuivan maltainen. Humala on piilossa, tai ehkä jo parhaimmat päivät nähnyt. Miedosti nahkeaa ja pölyistä hedelmäisyyttä, josta tulee mieleen hedelmien kuoret ja greippi. Ei kovin voimakas, pikemminkin vaisu.

M: Raikas ja kuiva. Hedelmäisyys on mietoa ja nahkeaa, jossa greippi on selkeimmin esillä. Jälkimaku kuiva, rauhallinen ja kevyen humalainen. Kaipaisi enemmän hapokasta hedelmäisyyttä.


Founders Centennial IPA, 7,2%

T: Kuiva, mutta raikas humalaisuus tulee aromikkaasti nenään. Miedon ruohoisa, pihkainen ja havuinen. Maltaisuus tulee karamellisena makeutena ja toffeena. Aavistus kirpeää hedelmäisyyttä ja hiivaa. Sopusuhtainen ja kestävä tuoksu.

M: Maussa humala ja maltaisuus ottaa vallan. Humalat tulee tuoreena havuisena ja hedelmäisenä. Kuivaa ruohoisuutta (kannabis) ja miedosti pihkaista havuisuutta. Maltaisuus jättää suutuntumaan hieman karamellista tahmeutta, mutta on muuten melko rapsakka. Jälkimakuun jää greippisää katkeruutta ja mietoa karamellisuutta. Maukas IPA, vaikka hanaversio vakuutti paremmin.



19 toukokuuta 2015

Kaksi uutta OB Springeriä – 12yo Green & 17yo Sherry Wood

Kaadoin lasiin kaksi "uutta" Springbankia ja rikoin hiljaiselon tämän tislaamon kohdalla. Huomasin nimittäin, että ei ole tullut kotona maisteltua pitkään aikaan tätä yhtä suosikkitislaamoistani. "Uutta" lainausmerkeissä siksi, että onhan toinen näistä kuitenkin julkaistu jo viime vuoden puolella, mutta puhutaan kuitenkin uudemmasta tuotannosta. Edellisillä kerroilla olikin "hieman" vanhempaa tuotantoa laseissa.

Springbank 12yo Green julkaistiin maanantaina 17. marraskuuta 2014 25-vuotiaan portviini viimeistellyn pullotteen kanssa. Green on valmistettu käyttäen luomuohraa ja kypsytetty koko ikänsä ex-bourbontynnyreissä. Viskiä pullotettiin 9000 lestiä ja se on 46% vahvuudeltaan. Suositushinta oli 60£ paikkeilla.

Springbank 17yo Sherry Wood julkaistiin puolestaan tammikuussa 2015 21-vuotiaan ja 12-vuotiaan tynnyrivahvan Springbankin kanssa. Sherry Wood on nimensä mukaan täysin ex-sherrytynnyreissä kypsytetty ja tynnyrivahvana (52,3%) pullotettu Springbank. Tätä viskiä pullotettiin 9120 kpl ja sen suositushinta oli 85£. Melko nopeastikin pullot meni kaupaksi maailmalla.

17yo Sherry wood (vas.) ja 12-vuotias Green

Springbank 12yo Green, 46% (2014)

T: Tuttua öljyistä ja raskasta maltaisuutta. Valkopippurisuus ja esterisen öljyinen maltaisuus pukee hyvin tämän viskin nimeä. Hedelmäisyys tulee nimittäin vihreänä omenaisuutena ja päärynäisyytenä, jossa sitruksista kirpeyttä. Myös vihreät viinirypäleet tulevat mieleeni. Turpeisuus on tislaamolle tyypillistä kevyttä ja öljyistä. Raikas yleisilme.

M: Miellyttävä suutuntuma. Ei hyökkää, mutta on riittävän ytimekäs ja tutun öljyinen. Raikas sitruksisuus (ei liian kirpeä) sekoittuu makeaan vihreään hedelmäisyyteen. Monia nuoria ex-bourbonkypsytettyjä vaivaava saippuaisuus ei tässä ole mukana. Puolivälissä tulee miedon suolaista maltaisuutta, joka tasapainottaa viskiä. Jälkimakuun jää tuoreiden hedelmien maku ja vaniljainen mausteisuus. Melkein voisi sanoa pitkäksi jälkimauksi. Hyvin positiivinen yllätys.



Springbank 17yo Sherry Wood, 52,3% (2015)

T: Selkeästi erilaista kuin edellinen (kuten arvata saattoi). Tässä sherry tulee miedon kumisena ja tuoreen oloisena – ei siis sitä kuuluisaa vanhaa sherryisyyttä. Sanoisin, että enemmän kuivaa Olorosoa, kuin makeaa sherryä. Oikeastaan sherryn alta tulee hyvin samanlaista piirrettä kuin edellisessäkin – öljyistä ja kevyen valkopippurista maltaisuutta, jossa vihreää hedelmää. Ei tämän tuoksu imartele ihmeemmin.

M: Selkeä sherryisyys, joka on puolikuivaa oloroson tyylistä. Ei tunnu niin vahvalta kuin alkoholiprosentti enteilisi. Hieman on kumista makua sherryn ympärillä ja muutenkin sellaista uudempaa sherryprofiilia (ei nahkaa, ei mokkaa...).Ennen jälkimakua tulee hunajaa ja varsinaisessa jälkimaussa kevyttä mausteisuutta, mutta kyllä tästä enemmän toivoisi. Vesi avaa sherryä hieman nahkaisemmaksi ja kuivemmaksi. Suutuntuma on hyvä, muutoin hieman raakile.


17 toukokuuta 2015

Kotitasting 5/2015 – Saisonia kerrakseen

Kaveriporukalla pidetyssä oluttastingissä oli teemana saisonit. Setin kasasin minä, eli syytökset huonoista valinnoista tulisi minun harteille. Koitin valita settiin hieman kirjavammin pullotteita, sisältäen ehkä yhden "perus-saisonin". Halvaksi ei tullut, sillä setin hinnaksi muodostui yli 60€. Yksi oluista oli Systembolagetista (Du Bocq Saison), loput nettikauppojen kamaa.

Saison (a.k.a. Farmhouse Ale) on vaalea, nykyisin noin 5-7% ABV hedelmäinen, reippaammin hiilihapotettu ja mausteinen olut. Näin niinkuin pelkistettynä. Saisonia pantiin aikoinaan maalaistaloissa talvella kesäjuomaksi maatilan työläisille. Tuolloin kepeä ja raikas (yleensä n. 3,5% ABV) olut sopi mainiosti raskaan ja kuuman työpäivän janonsammuttajaksi. Sopii toki nykyäänkin, mutta kelatkaapa mitä siitä tulisi, kun pitkin päivää litkisi "nykysaisonia" pellonreunalla...


Du Bocq Saison 1858, 6,4%

T: Hyvin sitruksinen, kuivan miedon humalainen ja miedon mausteinen (korianteri ja pomeranssi). Raikkaan oloinen. Tuo mieleen Hoegaardenin. Perus Saison.

M: Maku menee tuoksun linjoilla. Kevyt, raikas ja miedosti kuivan humalainen. Belgihiivaisuus on kuivaa ja aromikasta. Ihan perus hyvänoloinen ja helppo saison, joka ei nosta kuitenkaan erityisiä viboja.




To Øl Fuck Art – The Heathens Are Coming, 5,4%
Pantu De Proefbrouwerij. Tuotekuvaus: Be afraid! Be very afraid! This puppy is twisting history. It is a grissette from back in the days when mother nature was a young stud. Twisted with a smack load of hops and fermented with Brettanomyces.

T: Vau. Onpa herkullinen tuoksu. Hedelmäisyys, jossa kiva hapan twisti, on huumaavaa. Tässä on sitä funkya. Mieto samppanjainen vivahde ja maltaista makeutta. Sitruksiset ja passionhedelmäiset aromit ovat selvästi esillä. Erinomainen tuoksu. Mahtava suorastaan.

M: Maku alkaa kevyen happamalla hedelmäisyydellä, joka kääntyy kuivemmaksi ja nahkean hedelmäiseksi. Saisonin piirteet tulevat eniten lopussa esille kuivana pistävyytenä ja humalaisuutena. Hedelmäisen IPAn ja Saisonin yhdistelmä. Tuoksu lupaili ehkä enemmän (varsinkin hedelmäisyyttä), mutta kyllä tämä aika hyvää on. Onnistuneen oloinen tuote.




8 Wired Chardonnay Barrel Aged Saeson, 7%
Pantu Renaissance Brewingilla. Olutta on kypsytetty yli vuoden Chardonnay-viinitynnyreissä Brettanomyces-villihiivan kera. Vuosikerta 2012. Maltaina Pilsner, Wheat, Munich, Carabelge. Humalina Motueka ja Kohatu.

T: oh nou. Kuka laittoi lahnan olutlasiini? Aika kalainen ja hapan tuoksu. Hyvin valkoviininen ja kylmän leväinen. Viinisyys peittää melkein kaiken muun allensa. Sitruksista happamuutta, mietoa tammitynnyrisyyttä ja levää. Onneksi tuoksu raikastuu melko nopeasti ja päästää pinnalle lambicmaista happamuutta ja tammitynnyrin mausteisuutta.

M: Maku yllättää tuoksuun nähden. Aluksi tulee valkoviinistä ja jopa manzanilla-sherryn hapokkuutta ja pähkinäisyyttä, mutta maku katoaa todella nopeasti. Lähes olemattomasti hiilihappoja. Jälkimakuun jää pieni pippurisuus ja mieto tammisuus. Kuivattaa suun ja jättää pienen pikanttisen vivahteen. Liian lyhyt.




Brooklyn Sorachi Ace, 7,6%
Jenkki-saison, jossa maltaina vain Pilsner-maltaita ja humalina Sorachi Ace. Belgihiivaa ja samppanjahiivaa. IBUja 34. Tarkempi kuvaus panimon sivuilta.

T: Mukavan erilainen. Mentholinen ja samppanjainen hiivaisuus. Humala tuo sellaista mentholista ruohoisuutta. Pihkaa, piparminttua, mentholia ja ruohoa. Raikas. Hyvä tuoksu.

M: Maussa tulee raikas kevyen samppanjainen hiivaisuus, jonka ympärillä tuntuu piparminttu. Sellaista mietoa piparminttuista purukumia. Hedelmäisyys tulee vihreinä omenina. Jälkimaussa mieto hedelmäinen makeus. Puolikuiva suutuntuma. Saisonille ominaista hieman kuivaa pistävyyttä. Oikein hyvä.




Against the Grain Fruitis The Farmer Beescake, 8%
Amerikkalainen Saison. Maltaina Pilsner, Vienna ja Munich. Lisäksi Spelttivehnää (alkuvehnä), hunajaa. Kypsytetty kuusi kuukautta terässammioissa hunajamelonien ja Cantaloupemelonien mehun kera. Lisätty vielä villihiivaa (Brettaa).

Tuotekuvaus: Another Funked Up Belgian style saison finished with Brettanomyces. The grain bill includes Pilsner, Vienna and Munich malts. The addition of spelt provides a crisp, dry finish and 60# of honey gives it a complex sweetness and lighter body. We fermented with a Belgian Saison yeast and then tucked this away for 6 months in steel wine barrels where we added the juice of hundreds of pounds of cantaloupe and honeydew melons. Then inoculated the barrels with a wild yeast, Brettanomyces Bruxenellenis to eat the extra melon sugar and produce funky flavors. If that is not interesting enough we bottle and keg conditioned (naturally carbonated) the entire batch using only yeast, more honey and melon juice (that’s crazy stuff there folks). The resulting beer is fresh, fruity and funky.

T: Tuoksussa on maltaista kevyen pistävää pippurisuutta. Selkeästi brettan tuomaa mietoa hedelmäistä happamuutta. Melko raikas ja tuhti samalla. Aavistuksen jogurttimainen happamuus. Maltaisuus tuo myös ruikiille ominaista mausteisuutta.

M: Maku on myös hieman tummempi kuin edellisissä. Brettan hapan hedelmäisyys on hyvällä tasolla esillä. Pistävä humala kuivattaa jälkimakua. Alkoholi tulee aavistuksen verran esille. Kokonaisuudessaan kuitenkin aika hyvä.



Illan ranking:

1. Brooklyn Sorachi Ace *****
2. To Øl Fuck Art – The Heathens Are Coming ****
3. Against the Grain Fruitis The Farmer Beescake ****
4. Du Bocq Saison 1858 ***
5. 8 Wired Chardonnay Barrel Aged Saeson ***

Kaikki maistellut oluet olivat mukavan erilaisia, vaikka kaikissa oli hyvin tunnistettavissa saisonin piirteitä. 8-wired oli ehkä kauimpana tästä tyylistä. To Øl:n tuoksu oli ylivoimaisesti houkuttelevin, vaikka Sorachi Ace teki myös vaikutuksen minttuisella mentholisuudellaan.

15 toukokuuta 2015

Mallaskosken Panimon Black-sarjalaiset – Black Pils ja Black IPA


"Halusimme tehdä jotain, mitä ei ole Suomessa aiemmin tehty ja mikä kuvastaisi paremmin meidän sielunmaisemaamme. Pitkään pohdittuamme päädyimme Black-sarjaan, jossa kantavana ajatuksena on tehdä tummanpuhuvia tulkintoja kaikista oluttyyleistä, alkuperäiseen värimaailmaan katsomatta". -Henrik Larkio, Mallaskosken panimon tuotepäällikkö.

Taisi olla 17. huhtikuuta, kun Servaali julkaisi tiedotteen, jossa kerrottiin Mallaskosken uutuuksista, Black IPA:sta ja Black Pilsistä. Näistä ensimmäinen on sitä mitä nimi enteilee: humalilla tuuditettu tumma ipa. Runko rakentuu viidestä mallaslajikkeesta: Pale Ale, Crystal, Chocolate, Carafa Special ja Black. IPAn tästä kuitenkin tekee vasta mikäs muukaan kuin humalat; Amarillo-, Simcoe- ja Chinook-humalat vastaavat aromeista ja katkeroista, joita irtoaa EBU 60 verran.

Toinen mustista barbaareista on Black Pils. "Ajatuksena musta lager, pilshumaloinnilla ja "extreme drinkability"-Jyri Ojaluoma, Mallaskosken panimomestari. Oluen humaloinnista vastaa saksalaiset humalat Hallertau Magnum, Perle ja Hersbrucker. Pilsin EBUt on noin 55.

Molemmat oluet ovat yli 4,8% (IPA 6,5% ja Pils 5,5%), joten maitokauppojen hyllyillä näitä ei nähdä – ainakaan heti alkuun. Mallaskosken oluitahan ollaan totuttu näkemään tölkkeinä, mutta Black Pils ja Black IPA tulevat lasipulloissa. Oluet ovat ensimmäiset tuotteet panimon uudelta 2015 käyttöönotetulta pullotuslinjalta. Minulle nämä oluet tulivat panimolta/maahantuojalta tuotenäytteenä. Tyylikkäät pullot kieltämättä, katsotaan millaista on sisältö.



Mallaskosken Panimo Black Pils, 5,5%

T: Tuoksussa tummaa maltaisuutta kevyellä paahteisuudella. Kevyt makeus, jonka ympärillä hyvin mieto humaluus. Paahtoleipää ja ranskanleivän kuorta. Kevyttä hedelmäisyyttäkin. Vielä kevyempää mokkaisuutta.

M: Suutuntuma kevyt ja miedon jauhoisa. Matalahkot hiilihapot. Tumma paahteisuus tulee esille ja yhdessä humalan kanssa tuo tähän kitkerää fiilistä. Alussa makeus pilkahtaa, mutta loppua kohden maku kuivuu. Suolainen fiilis, joka tuo mieleen salmiakin ja lakritsin. Jälkimaku kuiva, miedon maltainen ja greippisän katkera. En ole täysin vakuuttunut tämän tyylisestä oluesta – pilsneri minulle mielummin raikkaana.


Mallaskosken Panimo Black IPA, 6,5%

T: Tässä on humalat selkeämmin esillä ja tuoreena. Miedon pihkainen ja karamellinen humaluus sekoittuu makeaan maltaisuuteen ja kermatoffeeseen. Kaurakeksiä, mäntymetsää ja mausteisuutta. Paahteisuus on kevyttä. Tuoksu lupailee hyvää.

M: Suutuntuma hieman ohut ja matalahiilihappoinen, sekä pehmeämpi kuin edellisessä. Paahteisuus ei tule niin voimakkaasti kuin edellisessä ja antaa enemmän tilaa miedon hedelmäiselle humalalle. Kevyt karamellimaltaisuus ja tummaa kaakaota, jonka ympärillä tuntuu mietoa maustekakkua. Paahteisuus tulee keskivaiheilla ja kuivattaa suutuntumaa. Jälkimaku on kuiva, miedon laktritsinen, miedon kahvinen ja greippisä.



Näistä pidemmän korren vetää hieman yllättävästi Pils. Kokonaisuus oli tässä mielestäni onnistuneempi. IPAn tuoksu oli oikein hyvä, mutta runko jäi turhan ohueksi. Kaipasin myös kovempaa ja hedelmäisempää puraisua humalalta. Mainitaan, että en ole kovin suuri black IPAn ystävä ja tummat pilsneritkin, tai Schwarzbierit, ovat jääneet melko vähäiselle huomiolle maisteluissani. Jos tummemmat oluet ovat juttusi, niin kannattaa maistaa.

12 toukokuuta 2015

Alkosta: Glenlivet Nadurra Oloroso, 60,7%

Otsikon viski tuli markkinoille jo jonkin aikaa sitten pidempään markkinoilla olleen 16-vuotiaan Nadurran rinnalle. Tällä hetkellä Nadurraa on kolmea eri versiota, Nadurra 16-vuotias, Oloroso (NAS) ja First Fill Selection (NAS). Näistä toki lölytyy myös 48% travel retail -versiot. First Fill Selection eroaa 16-vuotiaasta lähinnä siinä, että sen kypsytysaika vaihtelee ja tynnyrityyppinä käytetään first-fill bourbontynnyreiden lisäksi Virgin Oak -tynnyreitä.

16-vuotias Nadurra, joka on kypsytetty koko ikänsä ensimmäisen täytön ex-bourbontynnyreissä, muistetaan hedelmäisenä ja raikkaana viskinä. Päärynä, vihreä omena, maltaisuus ja sitruksisuus tulee ensimmäisenä mieleen. Otsikon viskiltä voinee odottaa ihan eri makumaailmaa, sillä se on saanut kypsyä ensimmäisen täytön Oloroso-sherrytynnyreissä. Muistin virkistykseksi, Oloroso on kuiva espanjalainen väkevöity viini, jota on kypsytetty vähintään 3-vuotta solera-menetelmällä.

Nadurra tulee gaelin kielestä ja tarkoittaa "luontaista", tai "as it is" ja sillä halutaankin tuoda esille näiden viskien luonnetta ns. suoraan tynnyristä: tynnyrivahvoja (ei travel retail), värjäämättömiä ja kylmäösuodattamattomia.

Nadurra Oloroso oli melko pitkään hieman kiven takana, kunnes se alkoi levitä nettikaupoissa. Suomeenkin tätä toivottiin harrastajapiireissä ja asiasta oltiinkin yhteydessä Alkon hankintaan. Alkon hankinta suhtautui positiivisin mielin kokoamaani "toivelistaan" ja oli välitti toiveemme maahantuojille. Nyt noin pienen odottelun jälkeen saimme jo yhden listan viskeistä, Nadurra Oloroson, Alkon tilausvalikoimaan.


The Glenlivet Nadurra Oloroso, 60,7% (OLO614)

T: Ilman vettä tuoksu on hieman kireä ja hyvin sulkeutunut. Maltaisuus ja kevyt sherryisyys tulee esille. Veden kanssa vasta alkaa tapahtumaan. Hunajamaltainen, kanervainen ja hedelmäinen. Hedelmäisyys tulee kuivattuina trooppisina hedelminä (ananas, papaija, aprikoosi). Hunajaisuus on vahvasti esillä. Sherry on hyvin pehmeää ja ei rönsyile.

M: Ilman vettä tiukka ja sulkeutunut. Pippurinen ja terävä. Jälkimaussa kyllä sherryisyys pääsee hyvin esille ja vivahteita löytyy, mutta kyllä tämä vettä kaipaa. Veden kanssa maitosuklaisuus, hunajaisuus ja hedelmäisyys valloittavat. Suutuntuma on hunajainen, hieman öljyisä. Maltaisuus on tässä melko vahvasti esillä. Jälkimakuun avautuu sherryn mausteisuutta. Kestää vettä todella paljon. Maukas viski, joka kaipaa vettä.