Elements of Islay – Peat (Speciality Drinks)

Mallassekoite, jonka on pullottanut TWE:stä tuttu sisaryhtiö Speciality Drinks Ltd. Tällä kertaa ei ole jaksollisen järjestelmän lyhennettä (Ar, Br, LG...), eikä näin ollen vinkkiä miltä tislaamolta viski tulee, mutta Islayn saarellahan pysytään.

Tämän kaltaista ei olla Elements of Islay -sarjaan vielä pullotettu, kyseessä on sarjan ensimmäinen mallassekoite, joten uudet tuulet puhaltaa. Aiemmin melko hyvässä maineessakin olevalta sarjalta on totuttu näkemään yksimaltaisia ja kovin suuri Sherlock ei ole tarvinut olla selvittääkseen mistä päin tisleet ovat olleet peräisin.

Tynnyrivahvuus kuuluu edelleen sarjan tyyliin, jonka lisäksi ei käytetä värjäyksiä eikä kylmäsuodatusta. Pullotteen hinnat ovat pyörineet siellä 50-60€ paikkeilla.

Elements of Islay – Peat, 59,3% (Speciality Drinks)

Tuoksu on tiukan turpeinen, miedosti makkarasavuinen ja makean viljainen. Vihreämpää hedelmäisyyttä ja mietoa sitruksisuutta. Tervaköyttä ja pistävää lakritsia. Voimakas, lähes "in your face"-olemus.

Maku.... turpasauna. Voimakas makea turpeisuus ryöppyää suuhun. Hyvin latautunut ja intensiivinen. Makeaa öljyistä lääkemäisyyttä, vihreää kirpeää omenaa... pippurisuutta. Vesi avaa hedelmäisyyttä mausteisemmaksi ja etenkin vaniljaisemmaksi. Vihreys lisääntyy. Sitruunamehua, mietoa tuhkaisuutta, joka on kuitenkin puhtaampaa... raakaa tupakkaa. Pitkä makeansavuinen jälkimaku. Räväkkä, rankka ja latautunut turvenyrkki, mutta nautinnollinen.

Hibiki Japanese Harmony

Viiden pisteen kysymys: mitä saadaan, kun yhdistetään viskejä Yamazakilta, Hakushulta ja Chitalta? Aivan, otsikon japanilainen sekoiteviski. Taisi olla itselleni ensimmäisiä japanilaisia viskejä joskus tämän brändin alta löytyvä Hibiki 12-vuotias, joka mielestäni on varsin maukas ja aromikas blendi.

Viime vuonna Suntory lisäsi Hibikin valikoimaansa ikämerkitsemättömiä versioita. Tämähän ei nykymenolla ole mitään uutta. Valikoimiin julkaistiin otsikon Japanese Harmony, jonka lisäksi travel retail -myyntiin on julkaistu Japanese Harmony Master’s Select.

Viskit on sekoitettu samalla reseptiikalla kuin alkuperäinen blendi vuodelta 1989. Jyväviski tulee Suntoryn Chita-tislaamolta ja mallasviskit Hakushulta ja Yamazakilta. Kypsytystynnyreinä on käytetty erilaisia amerikkalaisesta tammesta, japanilaista tammesta (Quercus mongolica, a.k.a. Mizunara) ja europpalaisesta tammesta valmistettuja tynnyreitä.

Hibiki Japanese Harmony, 43%

Tuoksu rauhallinen ja aromikas. Valkosuklaata, tammisuutta ja mausteista luumua. Tummaa makeaa sherryä olen aistivinani. Mausteista kukkaisuutta, joka on minulle merkki japanilaisesta viskistä – onkohan se peräisin Mizunarasta.

Maku tuo keltaisia kypsiä hedelmiä, joiden mukana tamminen mausteisuus. Vaniljajäätelöä, kaurakeksiä ja miedosti tummaa luumua. Suussa miedosti öljyinen ja paksuhko. Jälkimakuun jää hento kukkaisuus, maitosuklaisuus ja reipas pehmeän mausteinen tammisuus. Muistuttaa paljon 12-vuotiasta, etenkin tuoksultaan, mutta maku on muistikuiven perusteella hieman vaisumpi.

Nikka Coffey Malt, 45%

Melkein vuosi takaperin tuli maisteltua Nikkan Single Coffey Grain -viski, joka oli yhden tynnyrin tuotos ja kolonnitislaimella tislattu jyväviski. Samaisessa arviossa käytiin läpi lyhyesti Coffey-tislainta ja tislausperiaatetta, jossa siis tislataan tislettä jatkuvatoimintaisesti ja saavutetaan jopa 95% alkoholivahvuus perinteisen pannutislauksen 70-75% sijaan. Kolonnitislainta käytetäänkin yleisesti jyväviskin valmistukseen (sekä bourbonin).

Nikka toi vuonna 2014 Single Cask Coffey -pullotteiden seuraksi Coffey Malt- ja Coffey Grain -pullotteet, jotka on pullotettu 45% vahvuudessa. Viskit tislataan Coffey-tislaimilla Miyagikyon tislaamolla, jossa on käytössä kaksi vuonna 1963 Skotlannista tuotua coffey-tislainta. Nimensä mukaan Coffey Malt on pelkkää mallasviskiä sisältävä pullote.

Nikka Coffey Maltia on juuri tällä hetkellä saatavana tarjouksessa hollantilaisessa Whiskysite.nl -nettikaupassa 39 € hintaan. Mielestäni erittäin hyvä hinta/laatu -suhde. Oman pulloni ostin juuri kyseisestä kaupasta jo viime vuoden syyskuussa, kun se tuli hetkeksi tarjoukseen (myös 39 €).

Nikka Coffey Malt, 45%

Tuoksusta löytyy selvä vaahtokarkkinen ja vaniljaisen viljainen aromikkuus. Muistuttaa paljon irlantilaista Redbreast, tai Midleton viskiä vaniljaisine ja puhtaan maltaisine aromineen. Hentoa kukkaisuutta, pistävää tammisuutta ja kermakaramellia. Vaniljaisen tammen ja vaahterasiirapin alta löytyy maltaisuutta.

Maku muistuttaa niin ikään irkkuviskiä; vaahtokarkkia, vaniljaista tammisuutta, miedosti kermatoffeeta ja kukkaista hedelmäisyyttä. Ikään kuin japanilaisen ja irlantilaisen viskin sekoitus. Suutuntuma sopivan voimakas, jopa hieman intensiivinen, ei polttava. Kevyt metallisuus ja alkoholisuus jälkimakuun mennessä. Jälkimaussa tammea, lisää vaniljaa ja kukkaisuutta.

Glengoyne Cask Strength Batch #2

Glengoyne julkaisi vuonna 2012 tynnyrivahvan versionsa perusvalikoimaan. Sittemmin on julkaistu kaksi lisää, joten nykyään mennään jo erässä kolme. Pullotteiden hinnat ovat liikkuneet siellä 50-70€ paikkeilla ja batch #3 näyttää löytyvän tällä hetkellä Whiskysite.nl:n kaupasta vajaa 50€ hintaan. Alkon valikoimista ei tynnyrivahvaa pullotetta löydy, mutta sen sijaan Glengoyne 18yo on valikoimissa (88,20€).

Cask Strength Batch #2 on sekoitus ensimmäisen ja toisen täytön sherrytynnyreissä kypsyneestä viskeistä. Pullotus on nimensä mukaan tynnyrivahvana ja kylmäsuodattamattomana. Glengoynen ollessa kyseessä on odotukset tälle sherrykypsytetylle kohtalaisen korkeat.

Glengoyne Cask Strength Batch #2, 58,9%

Tuoksussa alkuun viinistä kumisuutta ja toffeeta. Ylikypsää hedelmäisyyttä ja kermalikööriä. Runsaan ilman jälkeen kumisuus hieman hellittää ja päästää kevyesti kuivia hedelmiä ja mokkanahkaa. Miedosti maitosuklaisuuttakin.

Maku on ilman vettä hyvin voimakas, poltteleva ja kihelmöivän pippurinen. Latautunutta kuivine hedelmien mausteisuutta, jossa hunajavahaa ja punaista marjaisuutta kevyesti. Paksu suutuntuma. Vesilisä rauhoittaa suutuntumaa, tuo hieman saippuaisuutta ja kirpeän katkeraa hedelmäisyyttä. Vaikka voimakasta onkin, pidän itse tästä enemmän ilman, tai korkeintaan hyvin pienellä vesilisällä.

Michter's US*1 Sour Mash Whiskey

Tämä tislaamo oli kenties Yhdysvaltojen vanhin tislaamo ja tunnettiin alun perin nimellä Bomberger's Distillery. Sittemmin nimi muuttui Michter's Distilleryksi ja vaikka osa sen tuottamasta viskistä oli kohtalaisen suosittua, joutui se sulkemaan ovensa vuonna 1989. 1990-luvulla Chatham Imports on myynyt Michtersin nimellä erilaisia jenkkiviskejä ja sittemmin rakennutti Michtersin tislaamon Louisvilleen.

Nykyään Michters toki tuottaa omaa tislettään, mutta se ei kerro muualta ostetun viskin alkuperää. Ainakin jossain vaiheessa viski on ostettu massatuottaja Kentucky Bourbon Distillersiltä (KBD). Ainakin vanhemmat pullotteet on aivan jotain muuta kuin Michtersin tehtaalla valmistettua viskiä. 2014 tislaamo hankki kuitenkin kolonnitislaimen, joten eiköhän tuotantoa riitä omasta tehtaastakin tulevaisuudessa.

Nyt maistossa on Michters US*1 Sour Mash Whiskey, jonka esikuva, Michter’s US-1 Original Sour Mash, nautti suurta suosiota 1970- ja 80-luvuilla. Termi Sour Mash tarkoittaa sitä, että edellisen satsin mäskistä käytetään osa uuden satsin mäskäyksessä. Vähän niin kuin juureen leivottu leipä – juurta käytetään myös seuraavaan leipään. Näin siis lyhkäisyydessää ja nykyisin tämä ei ole mitään erilaista, tai uutta, vaan ihan arkipäivää – suurin osa bourbonista on sour mash -menetelmällä tehtyä.

Michters US*1 Sour Mash Whiskey ei ole kuitenkaan bourbon, sillä ilmeisesti resepti ei täytä kaikilta osin kriteerejä – onko sitten maissia liian vähän, vai mikä, mutta yritys kertoo mäskireseptistään vain oheisen: “ With its unique grain selection, it cannot be categorized as a rye or a bourbon. The mashbill has a fair amount of rye grain in addition to a fair amount of corn and some barleymalt”.

Michter's US*1 Sour Mash Whiskey, 43% (batch L15A67)

Tuoksussa on miedosti hapanta mausteisuutta, jossa neilikka ja vanilja selkeimpinä. Aavistuksen makeampaa kuin monesti bourbonit. Ei polta nenäkarvoja, mutta on kuitenkin kohtalaisen intensiivinen. Maissin olemus tuo hieman raakuutta, eli ei ehkä kovin vanhasta tisleestä ole kyse.

Maussa mausteisuus on kohtalaisen voimakasta, mutta varsinaisesti intensiivisestä viskistä ei kuitenkaan ole kyse. Pikemminkin aika rauhallinen ja hieman nuorehkon oloinen, vaikka mausteita riittää. Hyvin siemailtava ilman vesilisää. Jälkimaussa saisi olla hieman enemmän potkua ja kihelmöintiä. Helppo ja maukas jenkkiviski, jonka maku on Makers Markin ja Knob Creekin välimaastosta.

Alkosta ja travel retail -myynnistä: Auchentoshan Three Wood & Solera

Tarkasteluun kaksi lowland-viskiä, jotka tulee Auchentoshanin tislaamolta. Kyseinen tislaamo on Skotlannin ainoa, joka tislaa koko tuotantonsa kolmeen kertaan (triple distilled) tutumman kahden sijaan. Kolmen tislauksen jälkeen tisleen vahvuus on jo yli 80% alkoholia. Voisi olla mielenkiintoista maistaa new makea.

Tällä hetkellä tislaamon perusvalikoimaan kuuluu viisi pullotetta – American Oak, Three Wood, sekä 12-, 18- ja 21-vuotiaat. Näiden lisäksi on travel retail -sarja, joka avitti Auchentoshanin myyntiä melko lailla – Springwood, Heartwood, 14yo Cooper's Reserve, Silver Oak ja otsikon Solera. Jottei homma olisi niin yksinkertaista, löytyy vielä iso läjä rajoitetun erän julkaisuja, kuten eri vuosikertoja ja Valinch.

perusvalikoima

Travel retail valikoima

Nyt keskitytään kuitenkin perusvalikoiman Three Woodiin ja matkustusmyynnin Soleraan. Ensimmäinen näistä on melko laajasti olluit saatavilla jo hyvän aikaa. Three Wood on tällä hetkellä Alkon tilausvalikoimissa hintaan 65,40€. Nettikaupoista tätä saa noin 45-50€ hintaan. Kyseinen viski on kypsytetty alkuun ex-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen se käy vielä oloroso- ja pedro ximenez -sherrytynnyrikypsytykset.

Auchentoshan Solera on puolestaan jopa hieman harvinaisempi pullote. Se ei komeile jokaisen lentokentän, tai laivan jyllyillä ja hintakin on yleensä ollut aika suolainen ikämerkinnättömäksi viskiksi. Muutamia kertoja olen tähän törmännyt ruotsin- ja tallinnanlaivoilla, mutta yli 110€ hinta on pitänyt huolen, että pullo on jäänyt hyllyyn. Toki asiaan vaikutti myös se, etten ollut maistanut viskiä aiemmin.

Tämän pullon löysin Silja Symphonilta elokuun puolivälissä ja sen hinta oli alennettu houkuttelevaan 79€. Kysyin laivamyymälän henkilökunnalta maistiaisia ja maiston jälken totesin hinta/laatu-suhteen erittäin hyväksi. Auchentoshan Solera on nimetty sherryn kypsytystavan mukaan, mutta ei ole itse kypsytetty solera menetelmällä, vaan alkukypsytyksensä jälkeen tämä on viimeistelty PX sherrytynnyreissä. Alkoholipitoisuus 48%, mutta harmillisesti tuotteesta löytyy myös keinoväritystä, E150.

Auchentoshan Three Wood, 43% (2014)

Tuoksu appelsiinisen suklainen ja miedon mineraalisen sherryinen. Selkeää makeutta sherrystä, mutta ei nahkaista ja kuivaa, vaan ennemminkin makeaa ja hedelmäistä. Nuorempaa olemusta tulee hunajaisen maltaisuuden myötä.

Maku alkaa rauhallisen maltaisena ja hunajaisena. Appelsiinit ja suklaa tulee perässä. Suutuntuma on puolikuiva ja liukas. Ei kihelmöi, vaan voimistuu rauhallisesti. Veden kanssa kannattaa edetä varoen. Jälkimaussa tulee selkeitä oloroso-sherryn piirteitä, nahkaisuutta ja kuivaa hedelmäisyyttä, ei kumia.

Three Wood

Auchentoshan Solera, 48%

Tuoksu voimakkaan sherryinen, hieman kirpeä ja mausteinen. Samaa appelsiinisuutta kuin edellisessä, mutta miedommin. Nahkaisia ja suklaisia piirteitä. Hieman iäkkäämpää sherryaromikkuutta. Lupailee paljon.

Maussa on paljon enemmän intensiiviyttä kuin edellisessä. Kuivaa hedelmää, jossa miedosti raikastakin hedelmää seassa, nahkaisuutta, suklaata ja luumukiisseliä. Sherryisyys tuntuu jo hieman iäkkäämmältä kuin edellisessä, mutta punaviinimarjaisuus tuo myös nuorempaa maun tuntua. Hunajainen suklaisuus viimeistelee jälkimaussa. Tämä on aika hyvä NAS, etenkin alle 80€ hinnalla.

Solera

Elements of Islay Lg3 – tynnyrivahva kliininen Lagavulin

Lagavulin 16-vuotias on aika monen viskinautiskelijan suosikkiviski ja 12-vuotias puolestaan allekirjoittaneen suosikkeja. Makeampaan nälkään löytyy Distillers Edition, joka myöskin lukeutuu omiin lemppareihini – ainakin DE-sarjalaisten parhautta. Taannoin maistoin Lagavulinin 21-, 25-, ja jopa 30-vuitiasta, jotka kaikki olivat herkkuja. Onko kyseisellä tislaamolla huonoja viskejä lainkaan?

Lagavulinilla ei ylipäänsä rönsyillä pullotteiden määrällä, sillä yllä tulikin jo mainittua lähes kaikki OB:t. Aika hyvin on siis onnistuttu, kun miettii, että kaikki nämä viskit nauttivat positiivisesta maineesta. Indie puolella (yksityiset pullottajat) ei tämän tislaamon kohdalla kärsitä myöskään runsaudenpulasta. Speciality Drinks ltd:tä löytyy kuitenkin sarja nimeltään Elements of Islay, josta Lagavulinin tynnyrivahvoja pullotteita löytyy useampi versio. Eihän sitä tislaamoa tosin etiketissä mainita, mutta...

Elements of Islay -sarja sai alkunsa vuonna 2009, kun The Whisky Exchange (Speciality Drinks) julkaisi kolme ensimmäistä pullotetta – Ar1, Cl1 ja Lp1. Sarjan ilmeenä on laboratoriotyyliset 50cl pullot, jonka kliinisessä etiketissä komeilee tislaamoa kuvastava kirjainsymbooli ja batch-numero. Kaikki sarjan viskit ovat joko single cask -pullotteita, tai 5–20 tynnyrin vattauksia ja luonnollisesti pullotettu tynnyrivahvoina, kylmäsuodattamattomina ja värjäämättöminä. Ikämerkintää ei myöskään käytetä.

Tällä hetkellä Lg:n kohdalla mennään jo viidennessä julkaisussa, mutta maistoon otin kaapista löytyvän batch kolmosen, joka tuli markkinoille vuonna 2011. Kyseinen viski löytyi ruotsinlaivalta pari vuotta takaperin ja päätyi ostoskoriin 45€ hinnalla.

Elements of Islay Lg3, 55,9%

Tuoksusta bongaa Lagan elementit – puhdas turvesavu, jossa lihaisaa ja vaniljaista aromia, sekä sitruksisuutta. Mineraalista merellisyyttä ja kevyesti lääkemäistä mentholisuutta. Ei erityisen monimuotoinen, mutta tarjoilee hyvän nuorekkaan turveviskiprofiilin, joka Lagavulinilla toimii.

Maku on voimakas, turvesavuinen ja mineraalinen. Raikas ja puhdas, jossa kuitenkin merellisyys tuo moniulotteisuutta. Kevyttä suolaisuutta, vaniljaista ja makeaa sitruksisuutta, sekä lihaisaa savua. Jälkimaku on turpeinen ja pitkä, jossa kevyesti makeaa hedelmäisyyttä. Muistuttaa paljon 12-vuotiasta. Oikein hyvä viski.

Hazelburn CV ja 10yo Rundlets & Kilderkins

Campbeltownin tisleitä kaatuu kaksinverroin lasiin ja tällä kertaa otetaan niitä savuttomia versioita – Springbankin kolmeen kertaan tislattua turpeetonta tislettä, jota myydään Hazelburnin nimellä. Eipä ole pahemmin näitä käynyt lasissa, sillä ei näitä (OB) ole kovin montaa sorttia saatavillakaan. Vuonna 2014 Springbank tislasi n. 130000 litraa tislettä, josta vain 10% oli Hazelburnia. 

Hazelburn on Springbankin brändeistä nuorin, sitä tislatiin ensimmäisen kerran vuonna 1997. Vuonna 2005 markkinoille ilmestyi ensimmäinen tislaamopullote, joka oli iältään kahdeksan vuotiasta. 6000 pulloa kyseistä viskiä myytiin loppuun parissa viikossa. Kova suosio siis. Hazelburn tisle kypsytetään yleensä sherry- ja bourbontynnyreiden yhdistelmänä. Nimensä Hazelburn on saanut edesmenneen Campbeltownilaisen tislaamon mukaan. 

Hazelburn CV on vastaavanlainen pullote kuin Springbank CV ja Longrow CV, eli se koostuu eri-ikäisistä tisleistä, eikä siinä ole ikämerkintää. Pullote julkaistiin vuonna 2010.

Rundlets & Kilderkinsiä on nähty myös kaikilta Springbankin tuotemerkeiltä – Springbank Rundlets & Kilderkins ilmestyi vuonna 2012, Longrown 2013 ja otsikon Hazelburn 2014. Viskit on kypsytetty kymmenen vuoden ajan 60- ja 80-litran tynnyreissä (Rundlets & Kilderkins), joissa kypsyminen tapahtuu huomattavasti nopeammin suuremman puupintakosketuksen vuoksi. Hazelburn Rundlets & Kilderkinsin pullotusmäärä oli 12000 pulloa. 

Hazelburn CV, 46%

Tuoksusta tulee öljyinen ja nuori maltaisuus esille. Vihreää viljaisuutta ja omenaa. Toffeeta ja kevyttä sherryvivahdetta. Lasiajan jälkeen aavistus hunajaa. Maussa makeaa viljaisuutta, joka on nuorekasta ja öljyistä. Kevyt sherryisyys, joka on tuoreiden hedelmien sävyistä. Hyvin kevyesti merellisyyttä. Jälkimaussa vaniljaa, vihreitä ja keltaisia omenoita, sekä nuorta maltaisuutta. 

Hazelburn 10yo Rundlets & Kilderkins, 50,1%

Tuoksu on makeampi ja raikkaampi kuin edellisessä. Runsaammin vaniljaa ja tammen tuomaa mausteisuutta, josta kookos tulee selkeimmin. Ei niin öljyinen, vaan kuivemman oloinen. Samaa keltaista omenaisuutta. Maku on runsaampi ja voimistuu nätisti alusta keskivaiheille. Runsaasti vaniljaa, inkivääriä, hieman valkopippuria ja kuivempaa maltaisuutta. Sitruksia ja omenaa. kevyt metallisuus. Jälkimaussa vaniljaisuus saa mukaansa kukkaisuutta ja hunajavahaa. 

Selkeä ero näiden kahden välillä. CV on öljyinen ja nuori mallasviski, kun taas 10yo R&K on kypsempi ja mausteinen. Minusta Rundlets & Kilderkins vie tarjoaa näistä selkeästi enemmän. 

Ardbeg Perpetuum ensimaisto @ Ardbeg Day 30.5.2015

Ardbeg-päivää vietettiin lauantaina 30.5.2015, jolloin kymmenet kiinnostuneet maistelijat kokoontuivat Helsingissä Bar Havenissa kahdelta iltapäivällä. Ohjelmassa oli kevyttä aktiviteettia, mutta se mielenkiintoisin juttu oli päästä maistamaan Ardbegin uutuutta, Perpetuumia. Kyseinen viski päätyikin kouraan melko pian ja rinnakkainmaisteluun saatiin mukaan Ardbeg Day 2012 pullote. 

Ardbeg Perpetuum, 47,4%. Ensinuuhkaisu hieman pelästytti, sillä ensimmäisenä nenääni tuli kuminen savu. Kumisuus oli sitä tuttua sherrykumisuutta, joka tässä muistuttaa myös poltettua kumia. Onneksi tämän lisäksi tuli makeaa raikasta savuisuutta ja maltaisuutta. Tuoksu muistuttaa paljolti peruspullotteen TENin tuoksua, mutta kumisuus rokottaa kokonaisuutta, ainakin minun mielestäni. 

Maku alkoi hyvin pehmeänä ja kesynä. Makeaa ja maltaisen öljyistä savuisuutta, joka kuivahtaa melko pian. Mukana kevyttä mentholia. Puolivaiheissa tulee miellyttävää pippurisuutta ja loppua kohden vaniljaista makeutta. Myös maussa ollaan hyvin lähellä TENiä ja tulee mieleen, että tästä viskistä varmasti suurin osa on ihan sitä itseensä, TENiä. 

Perpetuum vs. Day 2012

Ei siis missään nimessä huono, mutta kun hinta on kuitenkin sen 100€ liepeillä, niin herää kysymys, miksi ostaisin tämän kolmen TENin sijaan? Tai yhden TEN-pullotteen ja yhden Uigeadailin sijaan? Asia on niin, että mikäli tykkää pitää kaapissa montaa erilaista viskiä ja viskiharrastuksessa on sellaista pientä keräilymäisyyttäkin, niin silloinhan tämä on ihan perusteltua. Mutta mikäli maku on se ainoa kriteeri, niin silloin en tätä voisi suositella minkään tämänhetkisen Ardbegin peruspullotteen edelle. Sain muuten juuri tiedon, että tätä pulloa tulee 1260 kpl Alkoon. Eli ei luulisi heti loppuvan kesken. 

Ardbeg Day jatkui Havenin jälkeen Punavuoren Ahvenessa, jossa tarjolla oli pientä purtavaa ja Ardbegin Alligatoria. Olikin mielenkiintoista päästä vertaamaan yhtä 2000-luvun suosikkiartuistani tähän uuteen tulokkaaseen. Myös TEN pääsi Perpetuumin viereen ja uusintamaistot vahvistivat alkumietteet. Kaikki kolme pullotetta, TEN, Alligator ja Day, maistui paremmalta omaan suuhuni. 

Ahvenessa tuli vietettyä muutama tunti, jonka jälkeen matkasin ystäväni kanssa Bier Bieriin. Bier Bierissä lasii kaatui muutamat oluet, joista mielenkiintoisimmiksi osoittautui Hiisi/Donut Island Broken Bones, joka oli hämmästyttävän kotimaustekurkkuisen tuoksuinen. Tai siis oikeastaan sen mausteseoksen tuoksuinen. Maussa oli myös runsaasti samaa mausteisuutta, mutta tietyllä tavalla tämä maistui tällä kertaa kohtalaisen hyvin. Lieko syy siinä, että pidän kotitekoisesta suolakurkusta? 

Itse tapahtuma oli oikein hyvin ja asiallisesti järjestetty. Suuri kiitos järjestäjille.

Alkosta: Glenlivet Nadurra Oloroso, 60,7%

Otsikon viski tuli markkinoille jo jonkin aikaa sitten pidempään markkinoilla olleen 16-vuotiaan Nadurran rinnalle. Tällä hetkellä Nadurraa on kolmea eri versiota, Nadurra 16-vuotias, Oloroso (NAS) ja First Fill Selection (NAS). Näistä toki lölytyy myös 48% travel retail -versiot. First Fill Selection eroaa 16-vuotiaasta lähinnä siinä, että sen kypsytysaika vaihtelee ja tynnyrityyppinä käytetään first-fill bourbontynnyreiden lisäksi Virgin Oak -tynnyreitä.

16-vuotias Nadurra, joka on kypsytetty koko ikänsä ensimmäisen täytön ex-bourbontynnyreissä, muistetaan hedelmäisenä ja raikkaana viskinä. Päärynä, vihreä omena, maltaisuus ja sitruksisuus tulee ensimmäisenä mieleen. Otsikon viskiltä voinee odottaa ihan eri makumaailmaa, sillä se on saanut kypsyä ensimmäisen täytön Oloroso-sherrytynnyreissä. Muistin virkistykseksi, Oloroso on kuiva espanjalainen väkevöity viini, jota on kypsytetty vähintään 3-vuotta solera-menetelmällä.

Nadurra tulee gaelin kielestä ja tarkoittaa "luontaista", tai "as it is" ja sillä halutaankin tuoda esille näiden viskien luonnetta ns. suoraan tynnyristä: tynnyrivahvoja (ei travel retail), värjäämättömiä ja kylmäösuodattamattomia.

Nadurra Oloroso oli melko pitkään hieman kiven takana, kunnes se alkoi levitä nettikaupoissa. Suomeenkin tätä toivottiin harrastajapiireissä ja asiasta oltiinkin yhteydessä Alkon hankintaan. Alkon hankinta suhtautui positiivisin mielin kokoamaani "toivelistaan" ja oli välitti toiveemme maahantuojille. Nyt noin pienen odottelun jälkeen saimme jo yhden listan viskeistä, Nadurra Oloroson, Alkon tilausvalikoimaan.

The Glenlivet Nadurra Oloroso, 60,7% (OLO614)

T: Ilman vettä tuoksu on hieman kireä ja hyvin sulkeutunut. Maltaisuus ja kevyt sherryisyys tulee esille. Veden kanssa vasta alkaa tapahtumaan. Hunajamaltainen, kanervainen ja hedelmäinen. Hedelmäisyys tulee kuivattuina trooppisina hedelminä (ananas, papaija, aprikoosi). Hunajaisuus on vahvasti esillä. Sherry on hyvin pehmeää ja ei rönsyile.

M: Ilman vettä tiukka ja sulkeutunut. Pippurinen ja terävä. Jälkimaussa kyllä sherryisyys pääsee hyvin esille ja vivahteita löytyy, mutta kyllä tämä vettä kaipaa. Veden kanssa maitosuklaisuus, hunajaisuus ja hedelmäisyys valloittavat. Suutuntuma on hunajainen, hieman öljyisä. Maltaisuus on tässä melko vahvasti esillä. Jälkimakuun avautuu sherryn mausteisuutta. Kestää vettä todella paljon. Maukas viski, joka kaipaa vettä.