Michter's US*1 Sour Mash Whiskey

Tämä tislaamo oli kenties Yhdysvaltojen vanhin tislaamo ja tunnettiin alun perin nimellä Bomberger's Distillery. Sittemmin nimi muuttui Michter's Distilleryksi ja vaikka osa sen tuottamasta viskistä oli kohtalaisen suosittua, joutui se sulkemaan ovensa vuonna 1989. 1990-luvulla Chatham Imports on myynyt Michtersin nimellä erilaisia jenkkiviskejä ja sittemmin rakennutti Michtersin tislaamon Louisvilleen.

Nykyään Michters toki tuottaa omaa tislettään, mutta se ei kerro muualta ostetun viskin alkuperää. Ainakin jossain vaiheessa viski on ostettu massatuottaja Kentucky Bourbon Distillersiltä (KBD). Ainakin vanhemmat pullotteet on aivan jotain muuta kuin Michtersin tehtaalla valmistettua viskiä. 2014 tislaamo hankki kuitenkin kolonnitislaimen, joten eiköhän tuotantoa riitä omasta tehtaastakin tulevaisuudessa.

Nyt maistossa on Michters US*1 Sour Mash Whiskey, jonka esikuva, Michter’s US-1 Original Sour Mash, nautti suurta suosiota 1970- ja 80-luvuilla. Termi Sour Mash tarkoittaa sitä, että edellisen satsin mäskistä käytetään osa uuden satsin mäskäyksessä. Vähän niin kuin juureen leivottu leipä – juurta käytetään myös seuraavaan leipään. Näin siis lyhkäisyydessää ja nykyisin tämä ei ole mitään erilaista, tai uutta, vaan ihan arkipäivää – suurin osa bourbonista on sour mash -menetelmällä tehtyä.

Michters US*1 Sour Mash Whiskey ei ole kuitenkaan bourbon, sillä ilmeisesti resepti ei täytä kaikilta osin kriteerejä – onko sitten maissia liian vähän, vai mikä, mutta yritys kertoo mäskireseptistään vain oheisen: “ With its unique grain selection, it cannot be categorized as a rye or a bourbon. The mashbill has a fair amount of rye grain in addition to a fair amount of corn and some barleymalt”.

Michter's US*1 Sour Mash Whiskey, 43% (batch L15A67)

Tuoksussa on miedosti hapanta mausteisuutta, jossa neilikka ja vanilja selkeimpinä. Aavistuksen makeampaa kuin monesti bourbonit. Ei polta nenäkarvoja, mutta on kuitenkin kohtalaisen intensiivinen. Maissin olemus tuo hieman raakuutta, eli ei ehkä kovin vanhasta tisleestä ole kyse.

Maussa mausteisuus on kohtalaisen voimakasta, mutta varsinaisesti intensiivisestä viskistä ei kuitenkaan ole kyse. Pikemminkin aika rauhallinen ja hieman nuorehkon oloinen, vaikka mausteita riittää. Hyvin siemailtava ilman vesilisää. Jälkimaussa saisi olla hieman enemmän potkua ja kihelmöintiä. Helppo ja maukas jenkkiviski, jonka maku on Makers Markin ja Knob Creekin välimaastosta.