27 huhtikuuta 2016

Maitokaupasta: Teerenpeli Aussi Ossi

Maitokauppoihin on valunnut melko lailla uutuuksia viime aikoina ja etenkin suomalaisten pienpanimoiden hyllyosuudet on saanu kivasti piristystä parin vuoden takaiseen. Joskus viisi vuotta sitten oli aika paljon hiljaisempaa oluthyllyjen välissä, nyt kun siellä asioin itsekin kohtuu usein, on aina muutakin porukkaa arpomassa illan juomisia.

Viimeisin "noutoeräni" oli lomanjälkeinen kuriositeettitsekkaus, jolloin ajattelin vain pyörähtää lähisittarin oluthyllyillä katsastamassa mahdollisia uutuuksia. Siellähän niitä taas oli kourallinen ja matkaan lähti myös yksi Teerenpeliläinen, joka erottui hieman valtavirrasta.

Aussi Ossi on Australialaisilla humalilla kyyditetty pale ale, eli voidaan kutsua myös APAksi. Jossakin lähteissä tämä listataan american pale aleksi, muttä sitä tämä ei ole.


Teerenpeli Aussi Ossi, 4,5%

Tuoksu tuo mieleen bulkkilagerin ja pilsnerin välimuodon. Humalointia hieman korostetummin, mutta muuten jää jotenkin vaisuksi ja pahviseksi. Ruohoisuutta ja maltaisuutta tulee hetken lasiajan päästä.

Maku on samoilla linjoilla, mutta pahvisuus on onneksi kateissa. Hiilihappoinen, raikas ja kevyt, jossa humala tulee vaisu-keskiasteisesti esiin ja jättää ihan mukavan pilsneromaisen jälkipotkun. Muutoin on aika yksioikoinen makupaletti, hieman kuivaa ruohoisuutta, greippiä ja kuivaa heinää. Minusta tässä on jotenkin enemmän lagermaisuutta kuin pale alea.



25 huhtikuuta 2016

Matkaraportti Teneriffa 22.3.-12.4.2016

Kolmen viikon reissu tuli vietettyä Teneriffalla maalis-huhtikuussa, jolloin tavan mukaan alueen viski- ja oluttarjonta tuli tutkittua. Matkalta tuli raportoitua jo muutamat väliraportit muutamista maistoista, jotma pääset lukemaan oheisista linkeistä: Väliterveiset Teneriffalta 26.3.16Päivitystä Tenerifalta 29.3.16, Tierra de Perros ja Lyhyt viskiterveinen Tenerifalta 2.4.2016.

Tähän raporttiin siis lyhyt yhteenveto ja tiedot alueen tarjonnasta. Reissu alkoi tietty Helsinki-Vantaa lentoasemalta, jonka viskitarjonnasta ei sen kummempaa uutta – vähän ja kallista. Löysin kuitenkin pienen matkaviskipullon kohtuu hintaan, Johnnie Walkerin Spicy Road, joka kustansi noin 10€ 0,2l pullolta. Lentokentästä puheen ollen, ei myöskään Teneriffan eteläisellä kentällä mitään mainitsemisen arvoista ollut, vaan viskivalikoima oli jopa huonompi kuin Helsingissä. Ei siis kannata jättää kentän varaan tuliaisia.

Puerto de la Cruz

Määränpäässä reissualkoi Puerto de la Cruzista, joka on Teneriffan pohjoisella puolella. Tämä kaupunki on yksi isoimmista, joten jotakin toivoa ostostenkin suhteen olisi. Kaupungin espanjalaistyylisyys on paljon alkuperäisempää kuin eteläisen kaupungeissa, joten henkilökohtaisesti pidin Cruzista enemmän kuin esim. Costa Adejestä, saatika Americasista.

Heti ensimmäisten päivien kävelyreissuilla törmäsin parhaimpiin alkoholipuoteihin, sillä ne olivat melko hyvin keskustan liepeillä. Parhaina mainitsen kaksi kauppaa: Licoreria Jalaram, osoitteessa Calle la Hoya, 58 ja Bazar Raj Licoreria, osoitteessa Calle San Juan, 22. Näissä kahdessa oli kohtalainen valikoima ja halvimmat hinnat. Esimerkkihintoja näet kuvista alla. Mukaan lähti kaksi Auchentoshan 21yo (vanha pullote) 60€/kpl, muutama Balvenien miniatyyri Single Barrel 15yo, Balvenien 20cl pullot Founders Reserveä (17€/kpl) ja Bowmoren Darkest vanha pullote 47€.







Paikalliset ruokakaupathan myyvät myös väkeviä, mutta niiden valikoima rajoittuu hyvin pieneen määrään pullotteita. Kaikista löytyy muutama perusblendi ja Jack Daniel tasoista bourbonia, sekä ehkä muutama muu single malt. Poikkeuksena ehkä Cruzin isoin marketti, Al Campo, jossa viskivalikoima on hieman parempi, mutta hinnat ei vedä vertoja näille pienemmille viinaputiikeille, eikä marketista mitään vanhempia löytöjä tee.

Al Camposta löytyy jonkin verran parempaa olutta, jossa Espanjan tyyliin belgit ja saksalaiset ovat paremmin edustettuina. Olutvalikoima ei tuolla saarella mikään kauhean hyvä ole, esimerkiksi Alko pesee valikoimallaan 100-0, paitsi hintojen osalta. Duvelit, La Chouffet, Chimayt, Carmeliet ja vehnät irtoaa tuolla 1,5-2€ rahalla, joten kyllä noista hyvät janojuomat saa halvalla.

Al Campo viskivalikoimaa
Al Campo olutvalikoimaa
Mikäli paikallista olutta haluaa, on Puerto de la Cruzissa panimo nimeltään Tierra de Perros. En kerennyt kyseisellä panimolla vierailemaan pääsiäispyhien vuoksi, mutta kuulin että myyvät omia oluitaan ulos myymälästään. Samoja oluita toki voit löytyää satunnaisista kaupoista keskustassa.

Myös yllä mainittu Al Campo myi muutamia espanjalaisia käsityöläispanimoiden oluita, mutta varoituksen sana, mikään maistamani espanjalainen craft beer -olut ei ollut erityisesti metsästämisen arvoinen. Allamuutamat kuvat maistetuista oluista, joista jotakin luonnehdintaa pääset katsomaan raportin alussa listatuista linkeistä.




Puerto de la Cruzista löysin ainakin yhden mielekkään olutbaarin, josta kaapeista löytyi useampia belgioluita jotenkin kohtuu hintaan. Paikan nimi oli The Gramophone Bar ja se löytyi keskustan itäpuolelta. Mukavan rentoa musiikkia ja kiva ulkoterassi. Kaapissa myös paikallisia ja muita espanjalaisia oluita.

Cruzissa ollessa oli auto käytössä, joten piipahdin myös saaren pääkaupungissa Santa Cruz de Tenerifessä. Visiitti oli hyvin lyhyt, joten en varsinaisesti ostopaikkoja katsastanut (siellä siis voi vielä löytöjä tehdäkin), mutta Corte Ingles -kauppakeskus on ehkä visiitin arvoinen mikäli hyviä oluita haluaa. Heillä perusruokakaupan puolella oli joitain oluita hyllyssä (myös paikallisia), mutta varsinaisesti paremmat viskit ja oluet löytyivät paikan Gourme-osastolta. Pieni läjä parempaa olutta ja joitain viskejä, joita voit tutkailla kuvista. Hinnat ei halvimpia, mutta kohtuulliset. Alla muutama valinta oluista joita tuolta ostin.






Costa Adeje, Las Americas ja Cristianos

Viikon jälkeen matka jatkui saaren eteläpuolelle, jossa yllä mainitut kaupungit oleskelualueena. Vaikka en nyt erityisesti tässä raportissa avaa yleiseen olemiseen liittyviä asioita, niin paikkanahan tämä alue on huomattavasti turistivoittoisempi ja epäautenttisempi kuin Puerto de la Cruz ja moni muu kaupunki. Los Cristianosista kyllä löytää espanjalaista elämääkin, mutta Americas on aikamoinen brittihelvetti. Kaikki nämä kolme kaupunkia ovat toisissaan kiinni ja varsinaisesti ei edes huomaa koska toinen alkaa.

Alueen parhaat viskikaupat omisti Spanish Style niminen kauppaketju, joka dedikoitui juomien ja muun krääsän myymiseen. Ketjulla on kymmenkunta kauppaa, joissa kyllä jokaisessa aika lailla samat hinnat ja melkein sama valikoima. Itse silti kiersin kaikki nämä kaupat, koska ne olivat kuitenkin kohtalaisen pienen säteen alueella. Alla kartat, joista liikkeiden olinpaikat näkee.

Costa Adejen kaupat
Las Americasin kaupat
Valikoima oli ihan ok tasoa, ei nyt mikään varsinainen viskikauppa, mutta kyllä tuolta ihan ok ostoja tekee. Hinnat oli osassa pullotteita aika kilpailukykyisiä, mutta muutamat pullotteet olivat selkeästi kalliimpia kuin Puerto de la Cruzissa. Yhdessä liikkeessä Bowmoren vanha Darkest löytyi jopa halvemmalla kuin Cruzista, 42€ hintaan. Itse tartuin tuolla Bruichladdichin 18-vuotiaaseen, joka lähti n. 50€ hintaan. Lisäksi löytyi kolmen Balvenien yhdistelmä, jossa 12 Doublewood, 10yo Founders Reserve ja 25yo Single Barrel vuodelta 1974/2002.

Las Americasin keskuskaduilla sisäkauppakeskuskaduilla oli myös muutama juomakauppa, joista löytyi kohtuu valikoima. Nimiä en muista, mutta kaupat olivat kalliimpia kuin tämä Spanish Style. Yksi niistä myi jopa Yamazakimn 12-vuotiasta yli 160€ hintaan, eli googletusta oli tehty.








Alueen ruokakaupat olivat melko pieniä ja omasivat aika huonot olutvalikoimat. Muutamat perusbelgit joka kaupassa, joten turvauduin jopa baarista ulosmyyntiin muutaman kerran. Baarista sai kuitenkin kylmän Tripel Karmelietin lasin kera noin kolmella eurolla, jonka sai sitten nauttia valitsemassaan paikassa. Paras ruokakauppa oli brittihelvetin keskellä, Americasissa. En muista nimeä, mutta muistutti hieman Stockmannin herkkua. Olutvalikoima oli tuolla paras, joten älä valitse kuvan suomalaisia ;)



Alueella oli myös muutama paikallisiin oluisiin erikoistunut kahvila, joista sai ostaa olutta mukaan kohtuu hintaan. Ei kovin moni kuitenkaan irronnut alta 3€. Viereisessä La Galletan kaupungissa oli ehkä isoin valikoima paikallisia oluita ja jonkin verran belgejä ja jopa pari jenkkiä. Kahvila-kauppa myi pulloja ulos, mutta hinnat ei erityisen edullisia olleet verrattuna ruokakauppoihin. Ei ehkä tuon takia kannata lähteä seilaamaan, jollei halua nähdä rannikkoa muuten vaan.


Reissu oli mukava, lämpöä piisasi, etenkin eteläpuolella, siellä 20-27 asteen paikkeilla. Jäöi fiilis, että saari on nyt koluttu (myö muutenkin kuin juomakauppoinen), joten ei tuonne varmaan vähään aikaan ole menemistä. auto kannattaa vuokrata ja kiertää saarta Teide-vuorineen ym. Parhaita ruokapaikkoja oli pohjoisessa saaressa ja vuorilla, sekä maalla.

Itse tein useasti ruoat asunnolla, koska ruokakauppojen kalatiskithän pursusi hienoja tuoreita merenantimia. Myös liha oli reilusti halvemnpaa kuin Suomessa, esim vasikan fileet noin 6€/kg. Paikalliset tenerifelaiset viinit eivät napostelleet, ne olivat aivan liian yksinkertaisia ja mauttomia, jopa suoraan viinitilalla nautittuna. Ehkä en vaan maistanut niitä hyviä.

Pikkukalmaria, tonnikalafilettä ja jättikatkarapuja, niistä sai hyviä annoksia
Tuliaiset itselleni osa 1
Tuliaiset osa 2






23 huhtikuuta 2016

Lagavulin 8yo 200th Anniversary Edition, 48%, OB


Harvinaista herkkua lasissa. Näin voinee sanoa maistamattakin, koska on hyvin harvinaista nähdä Lagavulinilta laajemmille markkinoille suunnattua uutta pullotetta. Nyt pääsemme nauttimaan tilanteesta uuden 200-vuotisjuhlapullotteen ansiosta, joka pullotettiin viskijournalisti Alfred Barnardin kunniaksi. Kyseinen kaveri kävi tislaamolla 1880-luvulla ja ihastui maistamaansa 8-vuotiaaseen Lagavuliniin.

Hienoa että lanseerattiin uusi pullote ja vielä ikämerkinnän kera. 12-vuotias Lagavulinin tynnyrivahva pullote maistuu erinomaiselta ja mahdollisesti vielä nuremmat TWE (Speciality Drinks) LGx-pullotteetkin ovat maistuneet melko mukavasti, joten en yhtään epäile tämän pullotteen potentiaalia.

Tätä ei olla pilattu edes hinnalla, sillä mielestäni noin 50-65€ hinta on enemmän kuin sopiva nykymarkkinoilla. Omani tilasin Hollannista 59,9€. 8-vuotias Lagavulin on kypsytetty uudelleentäytetyissä ex-bourbontynnyreissä ja pullotettu 48%-vahvuudessa. Rajoitetun erän pullote, joka julkaistaan kahteen otteeseen kuluvan vuoden aikana.
"We journeyed through the village of Lagavulin, 'The Mill In The Valley', and no prettier or more romantic spot could have been chosen for a distillery. We tasted some eight years old before starting, which was exceptionally fine." - Alfred Bernard

Lagavulin 8yo, 48%, OB

Tuoksussa reipasta turpeisuutta, jossa merellisyys ja mieto tervaisuus jyllää. Nuorekkaampaa maltaisuutta, joka tuo makeutta ja lämmintä kermaisuutta. Aavistuksen maalaismaiseman tuoksuinen – lämmin vilja, hyvin etäisesti navettaisuutta ja pistävä mieto petrolisuus. Hyvin tunnistettava Lagavulin.

Maussa makea tervapastillisuus, reipas turpeisuus ja makea salmiakki ottaa alkunäytelmän haltuunsa. Maku voimistuu loppua kohden tuoden pientä kihelmöintiä, mutta muutoin suutuntuma on aika maltillinen ja jopa vetinen. Vähän kuin olisi vettä jo lisännyt. Makean viljaisuuden seassa on merellisyyttä ja makeaa puhdasta savuisuutta. Jälkimaku on pitkä ja makean turpeinen.

Kyllä tämä muutoin on oikein miellyttävä, mutta suutuntuma on etenkin alkupuolella hieman kevyt. Vasta puolivälissä tulee hieman räväkkyyttä ja jälkimaku kyllä kantaa. Ei erityisen moniulotteinen, mutta miellyttävän puhdas ja nuorekkaan makea Lagavulin. Enemmän 12-vuotiaan CS tapainen kuin 16-vuotiaan, mutta paljon rauhallisempi. Kyllä tällä paikka on Lagaystävän hyllyssä.




20 huhtikuuta 2016

Maitokaupasta: Guineu Orange Wood APA

Kolmen viikon espanjareissu ei ollut erityisen antoisa paikallisten oluiden suhteen ja ehdinkin jo hieman vuodattaa kollegoille HBF-tapahtumassa kehnoa ja tylsää makumaailmaa Teneriffan oluista. Jotenkin pölyisen maltaisia suurin osa maistamistani saaren oluista. Lohtuna kuulin, että myös joku muu oli huomannut samaa "ongelmaa" espanjalaisissa oluissa, mutta samalla vinkkasi, että kyllä niitä hyviäkin espanjalaisia on löytynyt.

Harvinaista törmätä espanjalaiseen craft-olueen Suomessa maitokaupassa, joten ajattelin poimia testiin nyt kun mañana-oluita on tuoreessa muistissani. Toinen painava syy myös oluen takana – Barcelona. Jotenkin sellainen fiilis, että tuolta päin pitäisi löytyä jo laatuolutta. Hinta oli reilut 4€, eli ei erityisen houkutteleva sen puolesta.

Olut on tyyliltään american pale ale, jossa humalina on käytetty Nugget, Amarillo ja Sorachi Ace -humalia. Viimeisin yksi lemppareistani. Twistiä on haettu appelsiinin kuorella.


Guineu Orange Wood APA, 4,5%

Tuoksusta huomaa helposti appelsiinisuuden, joka muistuttaa tuoretta kuorittua appelsiinia. Humala, joka ei yllä ihan keskivahvalle tasolle, tarjoilee mietoa pihkaa, greippiä ja aavistuksen Sorachin minttua ja tilliä. Ihan kuin tammitynnyrin aromiakin viuhahtaisi esille. Vai harhauttaako etiketin "wood -sana aistejani.

Maussa appelsiinisuus on ensimmäisillä siemauksilla selkeämpää, mutta heti parin kulauksen jälkeen jää selvästi taka-alalle. Humala tuo kuivaa hedelmäisyyttä ja ripauksen havuisuutta. Rungosta löytyy kevyesti karamellisuutta. Sorachi Ace on tässä aika kevysti läsnä, mutta kyllä sen tunnistaa. Myös makuun tulee kevyt kuiva tammisuus, liekö Sorachin tuomaa? Jälkimaku miedon greippinen ja lyhyt.

Tässä oli jo hyviä elementtejä ja reilusti enemmän potentiaalia kuin monissa muissa maistamissani espanjalaisissa oluissa. "Maitokauppaefekti" tässäkin turhan paljon esillä, eli aavistuksen liian vetinen.