31 joulukuuta 2015

Sinebrychoff Porter (yhteisjulkaisu)

Harvinaisesti jo toistamiseen viikon sisällä Koffia lasissa, mutta ei sikäli, että kyseinen Sinebrychoff Porter on käynyt omassa lasissani ensimmäisen kerran jo 90-luvun loppupuolella. Muistan eräiden kavereideni selitykset (teinejä kun oltiin), kun muut kaatoi kusikoffia lasiin, niin minulla oli kakkakoffia... hehheh. Kyseinen olut on mielestäni ehdottomasti toiseksi paras Sinebrychoffin olut, sillä vielä parempi oli samaisen oluen variaatio, Brooklyn Breweryn yhteistuotos, Sinebrychoff Two Tree Porter.

Panimon sivuilla kerrotaan, että kyseistä porteria on valmistettu jo 1860-luvulla talvikausina pieninä määrinä, mutta varsinaisesti yhtäjaksoisesti vuodesta 1957. Sen kehittivät panimomestarit Boris Orlo, Nils Sandman ja laboratoriopäällikkö Aarne Rahiala. Porter, imperial porter, baltic porter..... ainakin alkuun markkinoitiin Imperia Stoutina, nykyään lähteistä riippuen nimitys vaihtelee. Minulle se on ollut ihan porter. Alko kertoo sen olevan imperial porter.


Alkossa olut maksaa tällä hetkellä 2,45 €, joka on todella hyvä hinta tämän luokan oluelle. Vuoden 2006 liepeillä olut maksoi noin puolitoista euroa. Valitettavasti ei pysty muistamaan minkä hintainen se oli 90-luvun loppupuolella. Joka tapauksessa hinta ei luulisi olevan este tämän oluen ostolle.

Sinebrychoffin mukaan oluen valmistuksessa käytetään Pilsner-, Münchener-, karamelli- ja ruskeamallasta. Humalointi on toteutettu Saaz-, Zeus ja Hercules-humalilla (IBUt 45). Hiiva on samaa jolla maailmankuulu Guinness valmistetaan ja se on peräisin Lontoolaisesta Park Royal -panimosta. Tarinoiden mukaan hiiva alunperin salakuljetettiin panimolta....



Sinebrychoff Porter, 7,2% (bbe 02/2016)

Tuoksusta löytyy viettelevää tummaa suklaisuutta, jossa hento vaniljainen aromi. Sopivan paahteinen ja miedon humalainen. Paahteisuus tuo mokkaa, tummaa leipää ja paahdettua mallasta. Hyvin hento makean mausteinen vivahde, joka tuo mieleen muscovadosokerin.

Maussa tummaa suklaata ja kaakaojauhetta, vaniljaa ja espressoa. Espresso tulee kivan mausteisena... oikeastaan sitä kuuluisaa cremaa, joka on espresson päälle kasviöljyistä, proteiineista ja sokereista muodostuva vaahto. Suussa samaa samettista ja runsasta espresson tuntumaa. Jälkimaku on miedon katkera, keskiverto paahteinen ja mukavan tumman suklainen. Erinomainen olut.



Tämänkertainen arvio ja julkaisu oli sovittu ns. yhteisjulkaisu kollegabloggareiden. Blogien listauksen ja linkit löydät alta.


Yhteisarvion olut valittiin äänestysperiaatteella, jossa Porter vei voiton kolmen kärjestä 24 äänellä, Maku IPAn ollessa toinen (20 ääntä) ja Mufloni Talviporter kolmas (14 ääntä). Äänestettävät oluet olivat Koff Porter, Maku IPA, VASP Wehnäbock, Malmgård ESB, Malmgård Belge, Huvila Arctic Circle, Bryggeri Roggenfest, Vakka-Suomen Savukataja, Mufloni Talviporter, Olvi Tuplapukki, Kukko Tuima, Teerenpeli Onnenpoika, Nokia Vaalea Keisari, Mallaskoski Kuohu pils ja Ayinger Winterbock.

29 joulukuuta 2015

’t IJ / Thornbridge American Wheat Ale


Huhtikuussa 2015 hollantilainen ’t IJ ja isobritannialainen Thornbridge löivät hynttyyt yhteen ja loivat amerikkalais-saksalaisen vehnäoluen. Rajattu erä ja molempien panimoiden imagolla (löytyy molempien panimoiden pulloversiot). Omani ostin Whiskysite.nl:sta hintaan 2,80€ ja sitä näyttää olevan vieläkin saatavilla.

Olut on humaloitu Mosaic ja Galaxy lajikkeilla ja rungosta löytyy Pale- ja vehnämaltaita.


’t IJ / Thornbridge American Wheat Ale, 5,8%

Tuoksussa ipamaista voimakasta humaluutta, joka on kevyen ruohoista, greippistä ja miedolla vehnävivahteella. Sitruunaista ja mangomaista hedelmäisyyttä taustalla. Raikas yleisilme.

Maussa hedelmäisyys ja greippinen katkeruus vie makupalettia. Raikasta ja karvasta sekaisin. Kevyt rungoltaan, muttei vetinen. Kohtalaisen raikas katkerasta puraisusta ja jälkimausta huolimatta. Hyvä vehnäinen ipa.



28 joulukuuta 2015

Alkosta: Kininvie 23yo Batch No.2 1990

Kininvie on vuonna 1990 toimintansa aloittanut mallastislaamo, jonka omistaa William Grant & Sons. Se sijaitsee tunnetun The Balvenien tislaamon takapihalla vaatimattomassa rakennuksessa ja suurin osa tuotannosta on mennyt sekoiteviskeihin. Yksi Kinnivietä sisältävä mallassekoite nähtiin hiljattain Alkossakin – Monkey Shoulder.

Näiden 25 vuoden aikana ei Kininvie ole omilla pullotteilla paljoa brassaillut. Ensimmäiset julkasisut olivat kalliita Hazelwoodeja, maistettu täällä, jonka jälkeen tulivat nämä 0,35l pullotteet vuosina 2013, 2014, ja 2015. Hinnat näillä ovat pyörineet siellä reilun 100€ puolella. Aisla Bayn tislaamon auettua 2007 ja tuotannon tuplattua 2013, on Kininvien tarve sekoiteviskeissä vähentynyt – nyt siis on hyvät mahdollisuudet pullottaa mallasviskiä tislaamon nimissä.

Otsikon pullote päätyi Alkon valikoimiin tovi sitten hintaan 115 €. Ei siis mikään halpa 23-vuotias, sillä pullokoko on kuitenkin vain 350ml. Tämä on jo kolmas erä 23-vuotiasta Kininvietä, joista ensimmäinen julkaistiin 2013 Taiwanin markkinoille. Batch #2 tynnyrisekoitussuhde on 80% ex-bourbon ja 20% ex-sherry. Batch #3 julkaistiin alkuvuodesta 2015. 



Kininvie 23yo batch No.2 1990, 42,6%

Tuoksu reilun maltainen, jonka seasta ryöppyää hunajaa ja miedon kirpeää hedelmää. Myös tummempaa hedelmää kuten luumua ja rusinaa. Maltaan tuoksu on laadukkaan oloista ja kypsää. Kevyt tammisuus.

Maku yllättää runsaudellaan. Paksua maltaisuutta, ripaus sitruksisuutta ja kevyesti tammea. Suutuntuma miellyttävän paksu ja hieman öljyinen. Jälkimaku keskipitkä, kevyesti kuivahedelmäinen ja tamminen.



27 joulukuuta 2015

Mikkeller Vanilla Sky

Viime kertaisessa Olutexpossa tuli maistettua herkullista humala-ohra-vaniljapirtelöä, eli Omnipollo / Buxton Ice Cream Pale alea. Hauskan vaniljainen ja kuitenkin hedelmäinen olut vakuutti tuolloin, tosin pohjalla oli pari muuta olutta. Tämän Mikkellerin vaniljaisen kun näin Firma Bierissä, niin piti tilata ja testata pääseekö samoihin fiiliksiin.

Mikkeller Vanilla Sky on indian pale ale, jonka valmistuksessa on käytetty nimensä mukaan vaniljatankoja (vanilla beans). Sen kummemmin ei reseptiä olla avattu. Hintaa kyseisellä oluella oli 3,79€.


Mikkeller Vanilla Sky, 7%

Tuoksu tuo Makeaa trooppista hedelmäisyyttä, jossa mango ja papaya erottuu joukosta. Ananasta ja vaniljaa, josta tulee mieleen hieman piña colada drinkki. Humalat tuntuu tuovan kirpeää greippisyyttä ja sitruunaa. Vanilja ei hypi silmille, mutta on hyvin aistittavissa.

Maussa greippisän trooppinen humalapuraisu alkuun, joka jatkuu kohtalaisen kitkeränä loppuun saakka. Ruohoista ja kuivan heinäistä humalaa. Alussa enemmän hedelmäisyyttä, loppua kohden kuivuu ja vähän lässähtää. Vanilja ei ole erityisemmin esillä, mutta aistittavissa. Hyvä trooppisempi perus-IPA, mutta ei sen enempää.



23 joulukuuta 2015

Mikkeller It’s Alive! Chardonnay Barrel with Mango Edition


Otsikon olut piti maistella jo kesällä elokuussa, kun maistoin kolme muuta Mikkellerin It's Alright! / It's Alive! / USAlive! -sarjalaista. Tämä pääsi kuitenkin unohtumaan kaappiin ja tuli maisteltua hiljattain saunailtana. Pullo tuli tilattua keskieuroopasta noin 7 € hintaan. Elokuussa maistettujen versioiden arviot löydät täältä.
"It’s Alive! is Mikkellers answer and tribute to the trappist beer Orval. It’s Alive is an easy-to-drink beer, with a lot of hops. The color is amber, the foam is high, white and dense. The potent Brettanomyces culture makes It’s Alive continue to develop in the bottle."
Tämä pätee siis myös nyt maistossa olevaan olueen, sillä se on samalla pohjalla kuin perusversio, mutta se on kypsytetty viinitynnyreissä mangojen kera – oletettavasti tynnyreissä on ollut aiemmin valkoviiniä, joka on valmistettu chardonnay-rypäleistä. Tosin käytetäänhän chardonnayta myös samppanjan valmistuksessa. Reseptissä pale- ja caramunich maltaita, hallertauer- ja styrian goldings humalia, sekä brettanomyces villihiivaa. Alkoholivahvuus sama kuin perusversiossa.




Mikkeller It’s Alive! Chardonnay Barrel with Mango Edition, 8% 

Tuoksussa reilu kirpeä brettainen hiivaisuus ja nahkasatulaisuus. Runsasta hedelmäisyyttä, joka on kypsien ja raakojen hedelmien sekoitusta. Nipistävä nahkea hedelmänkuorisuus. Mangon pystyy poimimaan tuoksusta. Hyvä tuoksu. 

Maussa hyvin hento happamuus, runsas kuivahko kesäinen hedelmäisyys ja nahkea sitruksisuus. Suutuntuma on kepeä, mutta ei vetinen. Jälkimaussa hapahko ja runsas hedelmäisyys, joka kuivuu loppua kohden. Erittäin maukas.


21 joulukuuta 2015

Kotitasting: Crooked Stave Hop Savant (Citra), Origins, Vieille Artisanal ja Colorado Wild Sage


Kotioloissa pienimuotoinen maistelu, johon riviin belgialaisvaikutteista hapanta jenkkiolutta. Tältä panimolta olen aiemmin maistanut vain kahta olutta, jotka eivät erityisemmin omia makunystyröitä hivelleet. Muistutan, että en ole vielä hörhöytynyt hapanoluiden fani, joten otettakoon se huomioon arvostelussa.

Crooked Stave on saanut vaikutteensa belgialaisista hapanoluista. Tammitynnyrit, villihiiva ja kypsytys on tällä panimolla kova sana. Chad Yakobson perusti projektin vuonna 2010, alkoi panemaan tämän tyylisiä oluita ja teki myös väitöskirjansa liittyen Brettanomycesin käyttöön oluen panossa ("The Brettanomyces Project”).Vuonna 2010 Crooked Stave perustettiin Fort Collinsiiin Coloradoon. Vuotta myöhemmin panimo muutti Denveriin ja pani olutta Prost Brewingillä, kunnes viimein 2013 muutti The Source nimiseen kauppahallimaiseen entiseen valimoon.


Maistoon otin neljä olutta, jotka kaikki tilattu nettikaupoista. Keskihinta kappaleelle oli noin 10€, eli mistään edullisesta oluesta ei ole kyse. Crooked Stave Hop Savant Citra on amerikkalaistyylinen IPA, a la Crooked Stave, eli kypsytetty puutankeissa ja villihiivan kera. Perusversiossa (ilman humalamerkintää etiketissä) on humalina 36% Citra, 36% Mosaic ja 28% Simcoe. Näitä löytyy siis useampi versio, joista maistossa Citra (single hop).

Crooked Stave Origins on panimon kunnianosoitus tynnyrikypsytetyn oluen historialle ja niille, jotka ovat vaikuttaneet panimon toimintaan matkan varrella. Oluen ensimmäinen erä julkaistiin maaliskuussa 2013 Coloradon Craft Beer viikoilla. Tyyliltään Burgundy Sour Ale ja se on sekoitettu kahdesta osasta ranskalaisissa tammitynnyreissä kypsytetystä oluesta – puolet kypsyi kaksi vuotta tynnyreissä ja puolet puolitoista vuotta.

Origins
Vieille Artisanal
Crooked Stave Vieille Artisanal on panimon artisaani kevyesti humaloitu saison, jossa jokainen batch on oma sekoituksensa eri tynnyreitä. Vieille, joka tarkoittaa vanhaa, on siis kypsynyt tammisammioissa vaihtelevan ajan villihiivan kera. Tästä oluesta löytyy myös monta eri "tuunattua" variaatiota, mutta nyt maistossa perusversio.

Crooked Stave Colorado Wild Sage on Vieille saisonia, joka on tuunattu villisalvialla ja sitruunaruoholla. Oluen raaka-aineet on peräisin Coloradosta, johon nimikin viittaa.
Colorado WildSage (7.2% ABV) was brewed with Colorado in mind as a Saison, which embodies the high altitude Rocky Mountains. The raw materials were sourced throughout Colorado, including fresh white sage and lemongrass foraged from the Rocky Mountains. This beer is a tribute to the great place we all choose to call home"

Crooked Stave Hop Savant Citra, 7% (May 2015)

Tuoksu on aivan jumalainen. Bretta on tehnyt tässä niin hienosti taikansa, etten tiedä mitä enää lisää kaipaisin. Nahkeaa sitruksisuutta, nahkaista ja anvettaista hiivaisuutta, nipistävää hedelmäistä humalaa ja maalaistunnelmaa. Loistava tuoksu.

Maussa villihiivan tuoma nahkaisuus ja nahkea hedelmäisyys hiivoineen vakuuttaa. Suutuntuma on nahkean ja jopa hieman öljyisä. Alkuun humalat tulee mukavasti kyljessä tuoden kuivuutta, sitruksisuutta ja mietoa greippisyyttä. Melko pian shown kuitenkin varastaa saisonmainen nahkeus ja villihiivaisuus. Miedohko katkeruus ipaksi, mutta muutoin vakuttaa täysin.



Crooked Stave Origins, 6,5% (May 2015 / batch 5)

Tuoksu on viileämpänä melko sulkeutunut ja hieman metallisen kellarinen. Lämmetessä pääsee kypsempää hedelmäisyyttä ja hapanta rusinaisuutta esiin. Tammitynnyrin kauniit vivahteet on myös läsnä. Tumma happamuus tuo mieleen karamellisoituja kirsikoita ja vadelmia.

Maku on voimakkaan hapan ja kypsän oloinen. Hapanta kirsikkaa, vadelmaa ja maitohappoisuutta, jopa kevyesti balsamico-etikkaisuutta. Alusta keskivaiheille happamuus näyttää tietä ja vasta loppupuolella alkaa pienemmät vivahteet päästä mukaan. Kevyt tammitynnyrin vivahde, ylikypsiä omenia ja kastanjaa. Omaan makuun turhan hapan ollakseen isosti nautittava.



Crooked Stave Vieille Artisanal, 4,2% (2014 / batch 12)

Tuoksu on hapan ja mehuisan hedelmäinen. Sitruslientä ja kirpeää nektariinia, jossa mieto humalan aromi. Maitohappobakteerin oloista jogurttisuutta. Mietoa maanläheisyyttäkin tulee, jossa hiivainen aromi.

Maku on selkeästi hapan ja kirpeähkö, ei kuitenkaan lambic-tasoa. Varsinkin alkupuraisussa laktoosinen happamuus ottaa vallan kirpeän hedelmän kera, mutta loppua kohti antaa hieman tilaa. Sanoisin, että tyypillistä hapanta jenkkisaisonia. Suutuntuma tuo mieleen kevyesti mehutiivisteen.Taustalla on hyvä kuivahko humaluus, jossa kevyen mausteista hiivaa.



Crooked Stave Colorado Wild Sage, 7,2% (June 2015)

Tuoksu on huomattavasti kehittyneempi kuin edellisessä. Runsas nahkea hedelmäisyys nahakaisine aromineen. Villihiiva on hienosti esillä tuoden monipuolisuutta. Nahkeaa sitruksisuutta, hiivaa, kevyttä humalaa, kukkaisuutta ja mietoa kuivaa navettaisuutta. Hyvä tuoksu.

Maussa mennään tuoksun linjoilla. Happamuus ei läheskään niin kirpeää kuin edellisessä, vaan reipas puraisu maitohapppoisen twistin kera, jonka jälkeen bretta kääntää nahkeammaksi nahkaisuudeksi. Mehuinen sitruksisuus ja hyvin kevyt humaluus taustoittaa aromimaailmaa. Jälkimaussa kevyt happamuus ja hedelmäisyyttä.



Järjestys uudelleenvalinnalle olisi:

1. Hop Savant Citra *****
2. Colorado Wild Sage ****
3. Vieille Artisanal ***
4. Origins ***

19 joulukuuta 2015

Chapeau Winter Gueuze (De Troch)


Hyppy hieman tuntemattomimpiin, sillä talviset Geuzet eivät kyllä ole minulle kovinkaan tuttuja. Chapeau Winter Gueuzen tilasin Firma Bieristä ihan vain hinnan ja kauden vuoksi, huima 3,29€ hinta ei päätä huimannut, joten sokko-ostos oli taputeltu. Sitä paitsi eikös skidisti mausteinen geuze kuulosta hyvältä?

Juomahetkellä kun aloin tarkemmin etsiä tästä tietoa, paljastui karu totuus – kokonaiset 11 pinnaa (ja 6 tyylissään) Ratebeeristä. Olisi ehkä jäänyt tilaamatta. Olut tunnetaan myös Chapeau Xmas Gueuze -nimellä ja sen on valmistanut belgialainen panimo Brouwerij De Troch, Wambeekissa.
"We are an unique Belgian artisan beer brewery of fruit beers that started more then 100 years ago. Brewery De Troch is a pioneers is his work, in making the one of a kind Lambic fruit beers as Chapeau Banana, Chapeau Exotic and many others.  The density or strength of our beer is as a normal lager type beer, between 11 and 12° Plato or 1,045 to 1050 density.  The beers are made up with real fruit and natural fruit juices  with different tastes"
Taitaa olla siis melkosta hedelmäsalaattia tulossa...


Chapeau Winter Gueuze, 5,5%

Tuoksussa makeaa marjaisuutta, vadelmaa ja hieman samppanjaista hiivaisuutta. Miedosti kellarisuutta, tai multaisuutta. Happamuus ei juuri hypi silmille. Muistuttaa enemmän sour bruin/red -tyylistä olutta kuin Geuzea.

Maku on hyvin makean marjainen, vadelmainen ja miedosti hapan. Kirpeyttä tulee lähinnä vadelmaisuudesta. Seassa tuntuu kuin olisi sokeria sekoitettu. Ei oikein tasapainoa löydy. Taustalla hieman korkkisuuttakin. Jos tämä olisi jotakin muuta kuin Geuze, mutta nyt jätti kyllä huijatun olon. Ehkä jokin Faron ja hedelmäoluen hybridi...



17 joulukuuta 2015

Ruotsalaista viskiä: Spirit of Hven Seven Stars No.3 Phecda

Tämän tislaamon tuote on nyt ensimmäistä kertaa lasissani. Ruotsissa toimii noin kymmenkunta tislaamoa, joista kuuluisin lienee Mackmyra. Spirit of Hven Backafallsbyn (jatkossa Hven) toiminta alkoi vuonna 2008 ja se on Ruotsin eteläisin viskitislaamo. Se sijaitsee Hvenin saarella Ruotsin ja Tanskan välissä, josta on vain noin 30 km linnuntietä Kööpenhaminaan. Tislaamon ensimmäinen viski julkaistiin vuonna 2011 (Urania - First Release). 

Otsikon viski on osa Seven Stars -sarjaa, jonka viskit on nimetty Ursa Majorin (Ison Karhun) seitsemän tähden mukaan. Sarjassa tuodaan uusi viski markkinoille seitsemän vuoden ajan, joilla voi seurata tisleen kehittymistä. Seven Stars No.3 Phecda on kolmas sarjassaan ja edustaa turpeista Hvenin tuotantoa. 

Tisleen fenolipitoisuus on jopa 26 ppm, joka kuullostaa aika korkealta. Viski on iältään kuusivuotias ja sitä tehtiin 4800 pullon erä (12 tynnyriä). Viski kypsytettiin uudessa tammessa, jotka olivat Missourista ja Allierista. Tammilajikkeet olivat Quercus Muehlenbergii (Pohjoisamerikkalaista tammea) ja Quercus Petraea (Eurooppalaista tammea). Viski on värjäämätön ja kylmäsuodattamaton. 


Spirit of Hven Seven Stars No.3 Phecda

Tuoksussa lämmintä mineraalisuutta ja hedelmäistä turvetta. Hedelmäisyys sellaista ylikypsää ja miedosti esanssista. Turpeisuus tuo mieleen palaneen maaperän. Jotakin viinistä kumisuuttakin löytyy.

Maussa reilusti mineraalisuutta ja hunajakanervaa. Hieman makeaa valkoviiniä muistuttava hedelmäisyys. Mineraalisuus on kuparista ja turpeista. Jälkimakuun jää samaa mineraalisuutta ja mieto turve. Turve muistuttaa HP:n turpeisuutta. Ei sytyttänyt erityisemmin. 


16 joulukuuta 2015

Alkosta: Sori Brewing Dark Humor Club Bourbon Vanilla

Alkon hyllyille ilmestyi läjä uusia oluita, joista useampi tummia portereita/stouteja. Yksi niistä oli otsikon Sori Brewingin olut, joka tuli tilausvalikoimaan kymmeneen alkoon. Välittömästi tilaus sisään ja muutaman päivän päästä olut olikin jo Espoon Leppävaaran Alkon hyllyillä (hinta 4,98 €). Sorin oluet pääsivät mielenkiintoisen pienen "prosessin" jälkeen Alkon hyllyille. Tarinan pääset lukemaan tästä julkaisusta, jossa Sorin tiedote sellaisenaan.

Dark Humor Club Bourbon Vanilla jäi maistamatta viime kertaisilla Olutexpoilla, mutta sen kookosvariaatiota kerkesin maistamaan hanasta. Kookoksen ystävänä ei ollut yllättävää, että kyseinen olut maistui. Nyt kookos on jätetty piña coladaan, joten makua tuo maltaiden lisäksi Bourbon-vanilja, kaakaonibsit ja kylmäuutettu espressokahvi.


Bourbon-vanilja ei tarkoita, että vaniljatankoja on ensin lillutettu bourbonissa, vaan kyseessä on maailman yleisin vaniljalajike – vaniljaa saadaan pääasiallisesti Vanilla planifolia -lajin siemenkodista, joka on peräisin Madagaskarilta. Tämä lajike tunnetaan myös nimellä Madagascar-Bourbon-vanilja.

Vaniljatangot (120 kpl) ja kaakaonibsit (20 kg) lisättiin käymisen jälkeen ja kahden viikon kuluttua siivilöitiin pois. Ennen pullotusta lisättiin vielä 100 litraa kylmäuutettua espressoa. Dark Humor Clubin resepti annettiin julki #AvoinOlut -haasteessa, jonka pääset katsastamaan täältä. Ei muuta kuin pannut porisemaan...


Sori Dark Humor Club Bourbon Vanilla, 8%

Tuoksusta bongaa heti kahvin, joka on sellaista mustaa kahvia sokerilla. Hieman frezza moccan tunnelmaa. Tummaa suklaata ja suolapähkinää. kevyt paahde ja makeahko yleisfiilis. Vaniljaisuus ei ainakaan tuoksussa rönsyile. Humalaa ei kahvin alta juuri tunne. Lämmetessä tulee leipäisyyttä ja maustekakkua.

Maussa kahvisuus tulee selkeiten ja sen mukana miedon limppuisaa leipäisyyttä. Fariinisokerisuutta, mietoa tummaa vaniljaista suklaata ja maitokahvisuutta. Frezza Moccaa. Suutuntuma pehmeähkö, rauhallinen ja riittävän kuohkea. Jälkimaussa maustekakkua, kahvijäätelöä, espressoa ja kevyt paahde. Hyvää.



13 joulukuuta 2015

Muistio: uudistettu Silja Serenade 12/2015


Ohessa tavanmukainen matkaraportti tukholmareissusta, jonka otsikossa olisi tosin kuulunut olla "uudistetusta" Silja Serenadesta. Laivayhtiö nimittäin taas mainosti useilla sähköposteilla uudistusta, jotka oli kuitenkin hyvin minimaalisia. Selvennetään tähän nyt kuitenkin, että en tietenkään uudistuksen takia tuonne lähtenyt, mutta pisti vain silmään kun niin mainostettiin.

Uudistukset taisi tosiaan olla lähinnä pientä pintamateriaalien ehostusta ja ravintoloiden nimkylttien vaihdot. Tax-free-myymälä oli entisellään ja esimerkiksi viskivalikoima ei ollut muuttunut lainkaan. Hinnat olivat jopa nousseet sen 10-15€ lestiltä. Melko samoja pulloja majaili hyllyillä kuin viiimeksi sisarlaivalla elokuussa. 




Vitriinistä löytyi mielenkiintoisimpana (jossa kohtuu hinta) Auchentoshan Solera 79€, jonka viimeksi noukin mukaani. Perushyllyiltä mielenkiintoisin olisi ollut Talisker 18yo, joka 79€ hinnalla on nykymarkkinoilla hyvä ostos. Tällä kertaa kuitenkin ainoa viski lähti 350 ml pullona, Laphroaig 16yo Limited Edition, 45 €. Myymälän bulkkioluista poikkeavat oluet oli siirretty kassojen lähelle ja niitä oli kourallisen verran. Kovasti mainostettiin ns. sixpäkkiä, jossa oli kuusi tiettyä käsityöläisolutta paketissa. Ei edes erityisen houkuttelevan hintainen (20€). 




Laivan pubi, Old Port Pub, oli sekin sama kuin aiemmin. Viskihyllyillä aika lailla sama tylsä valikoima kuin muutamana aiempana kertana. Useat palautteet lisävalikoimasta eivät siis ole aiheuttaneet minkäänlaista reaktiota. Saisivat nyt edes laittaa niitä TR NASseja maistettavaksi, kun ei niitä tällä kertaa tax-freessäkään päässyt maistamaan. Oluita sai ostaa mukaan vain sixpäkin muodossa, sama setti kuin tax-freessä. Viinibaarista olisi tosin saanut myös Fullersia mukaan.

Pubin olutkaapeissa myös sama tilanne, melkein kaikki oli ennestään tuttua kamaa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Hintatasot oli yhtä imeelliset kuin ennenkin, eli sama "hihastatempaisu" edelleen käytössä. Hyvä esimerkki: Fullers Vintage Ale 2015 6,90€, virolaispanimoiden tuntemattomammat ipat 6,90 €, viskeistä puhumattakaan. Nikka Yoichi 15yo maksoi 10€ 4cl, kun taas Dalmore Cigar Malt oli 18 € 4cl! Huoh...

Muutamat oluet ja viskit tuli nautittua, joista parhaina jälleen Macallan Oscuro. Tuota on ihan kiva nauttia 25€/4cl hinnalla, vaikkei sekään mikään halpa ole. Onhan se halvempi kuin ostaa tax-freestä 699€ pullo – pubista saat pullon juotuna 437 eurolla. Macallanin lisäksi maistoin Port Charlotte PC12, joka oli hieman kumisen oloinen, Yoichi 15yo, joka maistui mukavan kukkaisen tammiselle ja Jack Danielsin Frank Sinatra Selectiä, joka nyt muutaman kerran maistettuna on aika kivan pehmeä ja maukkas. 





NK-talon Systembolaget oli muuttanut naapuriin PK Huset -taloon, joka löytyy osoitteessa Norrlandsgatan 3. Hyllyvalikoimat ovat suurin piirtein samanlaajuiset, ehkä oluita aavistuksen vähemmän. Viskeille löytyi NK-Systembolagetin tapaan perushylly ja "premiumhylly". 

Eipä tuolla mitään ihmeempiä löytynyt ja viskit saivatkin jäädä hyllyyn. Rommien puolelta löytyi kuitenkin muutama mielenkiintoinen pullote ja nappasinkin Zacapan Reserva Limitada 2015 mukaan n. 85€ hinnalla. Oluthyllyiltä otin lähinnä muutaman jouluoluen.

Systembolagetin "premium-nurkkaus"
Systembolagetin Lasivitriiniä 
Ostosaalis