Näytetään tekstit, joissa on tunniste Thornbridge. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Thornbridge. Näytä kaikki tekstit

04 heinäkuuta 2017

Kotitasting: Thornbridge katkeran vaaleaa 3.6.2017

Kesäkuun alussa pidin pienimuotoisen maistelutilaisuuden kaverin kanssa Thornbridgen oluiden parissa. Kyseiseltä panimolta on putkahdellut tasaiseen tahtiin oluita Alkon valikoimiin. Tästä kiitämme maahantuojaa BrewSeekeriä.

Hassu sinänsä ja hitusen outoakin, mutta ei ole eksynyt blogiin näitä Thornbridgeläisiä juurikaan. Tämä ei suinkaan tarkoita, etteikö niitä ole maisteltu, tai niistä ole pidetty. Päin vastoin! Melko useinkin on viime aikoina tarttunut bridgeläinen Alkosta mukaan.

Maisteluun lähdin periaatteella "otan niitä mitä on tullut maisteltua useammin" ja "pitäskö kuitenkin hieman vertailla eroja". Eli nyt mentiin humalien voittoisalla tyylillä ja koriin nappasin Halcyonia, sekä sen mangoversiota, klassista Jaipuria, Huckia, jenkkityylisempää Bear Statea ja happamuudensäätöaineeksi Tartia. Ilman tieteellistä tutkimusta oluet pareihin ja menoksi. Oluen speksithän on yleensä tässä blogissa hyvin ylhäällä, mutta nyt saat kaivella ne internetin syövereistä, koska laiska ja koska kesä. Laiskotusmaksimus ehkä isoimpana syynä. Sitä paitsi, kiinnostuitko edes?


Thornbridge Halcyon vs. Huck

Halcyon on kuten värinsäkin kepeämpi ja puhtaampi tuoksultaan. Trooppista hedelmäisyyttä, josta ananas ja mango erottuu selvimmin. Maltaisuutta ei tule, kun taas Huck tarjoilee mallasta enemmän karamellisuutena ja mäntypihkaa.

Maussa ollaan ihan samalla linjalla, eli Halcyon on raikkaampi ,kevyempi ja tukeutuu trooppisempaan hedelmään, kun taas Huck on pihkaisempi ja greippisämpi. Halcyon on kevyen hedelmäinen, kun taas Huckissa on myös mallaspuolta esillä, vaikka ei se doubleipamainen oikein ole. Huck vie pidemmän korren.


Thornbridge Jaipur vs. Bear State

Jaipur on kepeähkön raikas. Tuoretta ruohoisuutta ja kevyttä sitruksisuutta. Voikukkaisuutta. Maussa raikasta greippiä ja ruohoa. Bear State on raskaampi humaliltaan, maallisempi (multaisempi) ja katkerampi. Tuo multaisuus ei monesti vakuuta, mutta valinta näistä kahdesta kohdistuu silti Bear Stateeen, koska Jaipur jätti jotenkin tylsän fiiliksen.


Thornbridge Mango Halcyon

Tuoksussa selvästi mangoista mehuisuutta, mutta ei överinä. Sama runko ja kepeys pohjalla, johon kuitenkin mango tuo minusta kivan lisän. Edellisten jälkeen katkeruus jää hieman jalkoihin, mutta hedelmäisyys paikkaa. Kesäinen janojuoma, jossa hyvin ryhtiä. Laittaisin parhaaksi, tai ainakin toiseksi parhaaksi Chuckin jälkeen. Varmaan riippuu tekeekö mieli hieman mehukkuutta.


Thornbridge Tart

Tuoksu aika kapean oloinen, tarjoilee miedosti hapanta marjaisuutta ja sitruksisuutta. Mallasta en löydä. Maussa kevyempi happamuus kuin odotin. Ei olla lähelläkään kovempaa happamuutta, eli kepeillä hapoilla mennään, joka on periaatteessa positiivinen asia juotavuuden kannalata. Toisaalta jää hieman happamaksi vissyksi.


Arvosanat ja ranking heitetään tähän:

1. Thornbridge Halcyon Mango 

2. Thornbridge Huck

3. Thornbridge Halcyon

4. Thornbridge Bear State

5. Thornbridge Jaipur

6. Thornbridge Tart

31 lokakuuta 2016

Olutexpo 2016 sunnuntai 30.10.2016

Hupsista. Tuli käytyä myös sunnuntaina Olutexpoilla. Tämän mahdollisti myös vapaapääsy, tällä kertaa Sinebrychoffin ansiosta. Sunnuntai osoittautui melkoisen mukavaksi päiväksi, sillä ruuhkaa ei ollut lainkaan missään vaiheessa. Haastattelin pääjärjestäjää Mikki Nymania ja hän sanoi, että tapahtuma on onnistunut mutkitta kautta viikonlopun. Ei lainkaan järjestyshäiriöitä ja olut oli tehnyt kauppansa.

Tilaratkaisut olivat osoittautuneet toimiviksi. Ensi vuonna vielä pientä viilausta. Nyt kuitenkin sillipurkilta oli vältytty. Ensi vuonna luovutaan polettisysteemistä ja tilalle tulee ID-tyyppinen kortti, jolla ostokset maksetaan. Korttiin ladataan arvoa. Vesipullot olivat päässeet loppumaan ja tämä otetaan myös huomioon ensi kerralla. Ruokatarjontaa kehitetään entisestään.

Sunnuntaina olin liikkeellä vailla parempaa kameraa, joten kuvien laatu on sen kännykkäkameran mukaista. Alunperin ajatelin, että tämä päivä olisi viski ja tummien oluiden päivä. Toisin kävi, sekalaiseksi meni. Alle laitoin ihan muutaman huomion muutamasta maistetusta juomasta. Maistettuja oli toki enemmänkin, mutta suurin osa tuli "vain nautittua" seurustellessa.


Yksi asia kävi melko pian selväksi – Brew Seekerin tiski oli aika lailla parasta antia. Hyviä viskejä ja erittäin hyvää olutta. Perjantainakin maistetettu Thornbridge Days of Creation oli mahtava. Tämän kevyen vadelmainen ja kirsikkainen aromikkuus yhdistettynä pehmeään tammisuuteen vei kielen mennessään. Meidän iloksemme tämä tulee myös Alkon erikoisvalikoimaan (Arkadia) marraskuun aikana. Kuten myös kirsikkainen versio Love Among the Ruins.

Samaiselta tiskiltä tuli maistettua Boon Oude Geuze Vat 79. Tämä löytyy myös Alkon valikoimista ja oli positiivinen yllätys. Sopiva happamuus ja mukava tammitynnyrin tuoma syvyys. Tätä täytyy ostaa kotiakin varastoon. Tämän kaveriksi otin Springbankin 21yo OB:n, joka oli yhtä herkullista kuin ennenkin. Mukava tammisuus, kevyt pippurisuus ja mineraalinen öljyisyys toimii.


Sunnuntaina tuli piipahdettua Valamon tiskillä ja sieltähän se tapahtuman paras yllättäjäviski löytyikin. Noh, uudelleen maistettu HP13yo SMWS/VYS oli ehkä se yllättävin, mutta tämä Valamon X oli huikean valkosuklainen ja piiiiitkä makuinen. Mä haluan tätä kaappiin! X oli sekoitus 17 litraa olorosotynnyristä (käsiteltyä uutta tammea) ja 27 litraa bourbontynnyristä (2nd fill).

Toisen kotimaisen tislaamon, HDCO:n (Helsinki Distilling Company) 2-vuotiasta ruisviskiä tuli myös maistettua (vaikkakin hieman ohimennen) ja kyllähän tuokin oikein hyvä oli. Ei sellaista mausteisuutta kuin valmiissa ruisviskissä, mutta hyviä elementtejä on paljon ja kyllä tuota tuollaisenaan jo nauttii.


Yhteenvetona tämän vuoden tapahtumasta voisin tiivistää oheisesti:

+ tilaratkaisuista ja järjestelyistä
+ yleisestä viihtyisästä tunnelmasta
+ ruokatarjonnan paraneminen ja yhden euron vesipulloista (jotka tosin sunnuntaiksi loppuivat)
+ Brew Seekerin tiskin tarjonta ja "palvelu"

- osa hinnoittelusta huono expoille
- viskitarjonta supistunut edellisistä vuosista. Tämä on iso miinus.
- saisi olla enemmän uutuusoluita tarjolla

Kokonaisfiilis jäi minulla hyvin positiiviseksi, paitsi viskien osalta, joissa toivon piristystä ensi kertaan.

29 lokakuuta 2016

Olutexpo 2016 perjantai 28.10.2016

Näin on taas yhdet Expot takana. Perjantai 28.10. ja suuntasin Kaapelitehtaalle Helsinkiin liian ajoissa. Piti kuluttaa aikaa Ruoholahdessa kahvitellen ennen H-hetkeä. No se siitä tarinoinnista, ajattelin raapustaa muistiinpanot ylös, mutta hieman eri tyyliin kuin yleensä. Nyt ei käydä läpi koko ajanjaksoa tapahtumassa, vaan piirretään kokonaiskuvaosasta hetkistä ja juomista.

Tänä vuonna Olutexpo oli liikkeellä muutoin samalla taktiikalla kuin edellisvuosina, mutta nyt oli panostettu enemmän ruokaan. Tapahtuman "äläkerta" oli pyhitettu ruokailulle ja sieltä löytyi Bryggeri, Social Food ja Il Birrifico. Nämä tarjosivat parempia burgereita, chorizoaterioita ja suklaajälkkäreitä. Näin niin kuin lyhyesti oikaistuna. Itse maistoin 13-20 välillä yhden aterian, pekoni-juusto burgerin Social Foodin tiskiltä. Ja oli oikein hyvä.




Osallistuin tapahtumaan kutsuvieraana, joten en tiedä tarkkaan jonotuksista ym. Vaikutti ainakin siltä, että perjantaiksi oli kohtalaisen rauhallista. Porukkaa riitti, mutta ei ollut sillipurkkia. Sisäänpääsy oli tänä vuonna sivuovesta, eli nyt ei käppäilty pääovista sisään. Ulkonarikkaan (teltta) rotsit ja sisäpuolelta lasi kouraan.

Lasipesupisteitä oli riittävästi, ainakin kolme-neljä, eikä niissä ollut jonoja. Novellen 50cl vesipulloja sai yhden euron hintaan. Nokkelimmat tietty täyttelee ensimmäisen pullollisen jälkeen vessojen lavuaareista. Juotavat ja ruoat sai pullonkorkkeja vastaan, kuten ennenkin. Muut metodit eivät käyneet tiskeillä. Korkkeja sai toki korteilla ja käteisellä.

Kello 13 alkuinfossa tapahtuman järjestäjä kertoi, että näytteilleasettajia oli yli 40. Tulevaisuudessakin aiotaan pitää viskit, siiderit ja jopa rommeja ja ginejä. Siis lähinnä pientä muutakin tislaamotuotetta. Oluet tulee toki näyttelemään jatkossakin pääroolia. Vieraina infossa oli ainakin viskikirjailija Ian Buxton, jonka uudesta kirjasta kuultiin esittelyä. Kuivin suin ei tarvinnut olla, koska lasit täytettiin Pyynikin Ruby Jazz Alella.




En pahemmin ollut katsonut juomalistoja etukäteen, vaikka ihan pientä vakoilua olikin ilmoilla. Huomasin listoista, että onhan tuolla taas mahdottomasti maisteltavaa. Tällä kertaa heitetään pienenä listauksena joitain maistettuja tuotteita ja mahdolliset suositukset, koska itseänikin jo ärsyttää "ja sitten siirryin siihen ja naukkasin sen ja sitten vatupassi sitä ja tätä.....". Ja kyllä, suosittelen käymään tapahtumassa.

Rodenbach Alexander, 5,8% oli tapahtuman parhaimmistoa. Todella mukava syvyys ja sopiva happamuus. Muistuttaa Vintagea, mutta olisiko voimakkaampi kirsikkaisuus ja makeampi jälkimaku? Mukava kevyt makeus tasapainotti. Tämä toimi hyvin ja vahvat suosittelut. Tulossa Alkon tilausvalikoimaan marraskuussa.



Thornbridge Days of Creation, 7% oli myös oikein mukava, jopa tuoksultaa parempi kuin edellinen (koska tykkään enemmän vadelmista kuin kirsikoista). Todella hieno tammen ja happamuuden tasapaino. Vadelmat hillityllä tasolla, eikä ole lainkaan limumaista. Pehmeä ja syvä.

Thornbridge Love Among the Ruins, 7% Edelleen herkullista, kirsikkaista eliksiiriä. Happamampi kuin edellinen, mutta pysytään Rodenbach Vintage tasolla. Tässäkin tammi hienosti läsnä, mukava maitohapppoisuus ja sopiva kirsikkaisuus. Jää minun kirjoissani näistä kolmesta kolmanneksi.



Fat Lizard Conan Juice IPA, 6,5% oli hyvä, mutta jätti pikkasen kylmäksi. Oliko sitten odotukset korkeammat, koska en löytänyt niin paljoa hedelmää kuin kuvittelin siitä löytyvän. Oli hedelmää ja tuoretta humalaa, mutta silti jäi "vain perusipaksi".

Fat Lizard Raspy Mary DIPA, 8% sen sijaan toimi huomattavasti kivammin kuin edellinen. Enemmän ja tasapainoisemmin humalaa, runsaammin hedelmää ja vadelmaisuus on hyvin mietona taustalla. Rungossa enemmän tuntua. Tämä oli mainio.



Brooklyn Defender IPA, 6,7% oli aivan eri puolelta kuin edelliset ipat. Sanoisin hieman brittimäisemmäksi. Rungossa oli reilummin mallasta ja hedelmäisyys oli tummempaa ja kuivempaa. Jotakin yrttisyyttäkin löytyi. Oli muuten hyvää aurajuuston kanssa. Iso plussa muutenkin suklaista, juustosta, pähkinöistä jne Sinebrychoffin ständille. Miksi muut ei ota lisukkeita mukaan.



Kyrö Tutkielma / Study, Savu & Ruis, 47,2% tapahtuman eka tisle itselleni. Juuri, jonka reseptiikassqa käytetty x-määrä savustettua ruista. Juuren navettaisuutta ja rukiisuutta, mutta laimeammin kuin itse Juuressa. Vasta jälkimaussa pääsin kiinni savuun. Nyt tuntuu siltä, että tämä täytyisi maistaa uusiksi, koska en ihan saanut koppia.



Glenfiddich Project XX (47%) ja IPA (43%). Molemmat kuulostaa paperilla kyhäelmiltä. Pisteet pullojen tyyleistä. Näistä XX oli itselleni sopivampi, tummempana ja syvempänä. Molemmissa saippuaa ja pientä sitruksista kirpeyttä, mutta tammi oli mukavana ensimmäisessä. IPA tulee Alkoon marraskuun puolivälissä.



Springbank 18yo, Single Cask, SMWS, 49,7 %. Springbankin "suomipullote", jota löytyy myös Alkosta. Tämä oli positiivinen yllätys, koska odotukset oli uuden Local Barleyn jälkeen matalahkot. Mutta ei pettänyt. Kiva mineraalisuus, springer-rikkiä, pippurisuutta ja tammea sopivassa suhteessa. En silti osta omaa pulloa.


Highland Park Single Cask Series 13yo SMWS & VYS, 59,2%. Tällainenkin on sitten menty pullottamaan. Ja hyvä että on. Todella mukava sherrytykki. Sherry juuri sitä parempaa, ei-kumista ja ei-rikkistä. Tämä on pakkohankinta itselleni. Tulee Alkoon vielä tänä vuonna. Onko muuten jonkun muunkin mielestä hassua nähdä VYS ja SMWS samassa etiketissä? Kukapa olisi uskonut....



Tuossapa osa niistä mitä maistoin. Suattaapi olla että tulee eksyttyä lauantainakin. Suosittelen. Alla vielä hinnastoa.