Hiljattain pidetyn Bunnahabhain kotitastingin jälkeen on hyvä ottaa maisteluun lisää tislaamon tuotteita. Mukava maistella samalta tislaamolta erilaisia pullotteita lyhyen ajan sisällä ja tutkia, löytääkö jotakin yhtäläistä tislaamokaraktääriä, tai muuten jotakin yhtäläistä. Muutenkin mielenkiinto hieman heräsi kyseiseen tislaamoon, kun on jäänyt niin pienelle huomille omissa touhuissa.
Viimeksi lähes kaikki bunnat oli vaaleahkoja ei-sherryjyriä, mutta nyt otetaan yksi, joka on aivan toisesta laidasta. Väri muistuttaa tummuudellaan maistelusetin ensimmäistä viskiä, joka oli tuolloin joukon ainoa vahvasti sherryinen ja tumma. Iässä mennään myös askeleen pidemmälle, eli 24-ikävuoteen, kun edellisen setin vanhin oli 23. Tämänkin kohdalla pullottajana on ollut yksityinen pullottaja.
Viski tulee Berry Bros & Rudd -pullottajalta ja kuuluu Berry´s Own Selection -sarjaan. Viski on tislattu vuonna 1988 ja pullotettu 2013, eli 24 vuotta myöhemmin. Kuten tuoksusta, mausta ja väristä tässä voi päätellä, kyseessä on ollut ensitäytön sherrytynnyri (first fill). Melkonen kypsytysaika ensimmäisen täytön sherrytynnyrille. Viski on kylmäsuodattamaton, värjäämätön ja tynnyrivahvuinen. Tämä pullote on pullotettu Whisky Import Nederlandille (WIN).
Bunnahabhain 24yo 1988/2013 Berry´s Own Selection, Cask #4111, 49,8% (Berry Bros & Rudd)
T: Tuoksusta löytyy oloroso-sherryn kuivaa mausteisuutta ja hyvin mietoa kumia (joka ei häiritse). Nahkean kuivaa viinisyyttä, kahvia ja tummaa suklaata. Kuivuus on aistittavissa. Pippurista kitkeryyttäkin on hieman. Veden kanssa tuoksu leviää ja kumisuus hieman lisääntyy. Kuiva sherry voimistuu. Ilman vettä tuoksu oli parempi.
M: Ilman vettä maku on hyvin intensiivisen sherryinen (oloroso-sherryä), kuivattava, nahkea ja vahvan suklainen. Miellyttävä voimakkuus, joka on terävyyden rajoilla (ei kuitenkaan liian terävä). Jälkimaussa pehmenee mukavasti ja avautuu runsaasti kuivia hedelmiä (taatelia, rusinaa, viikunaa) ja mausteisuutta (inkivääri, neilikka). Pitkä jälkimaku. Veden kanssa maku muuttuu hieman pikantimmaksi ja katkerammaksi. Edelleen hyvin kuivattava ja pitkä. Jälkimaku on tässä parasta antia. Vahva ja kuiva sherryjyrä (joillekin varmaan liiankin). Maistui paremmin ilman vettä.
29 marraskuuta 2014
28 marraskuuta 2014
Pyynikin Kataja 1.086 Sahti, 9,5%
Awwwww!!! Sainpa tätä sittenkin käsiini, kiitos Viskisieppo! Yön pimeässä mustiin pukeutunut sahtiritari lähti ristiretkelle metsien halki, läpi pimeiden Espoon katujen. Lopputuloksena taskussa sahti, joka jäi tilaamatta (hölömö kun olin) Papabeersin nettiolutkaupasta, silloin kun sen aika oli (ja meni). Odotukset jotakuinkin taivaissa, joten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä ;)
Odotuksia nostaa hiukan Pyynikin edellinen maistettu sahti (Presidenttisahti), joka oli mielestäni hemmetin hyvä. Sitä tulikin nautittua muutamia pulloja. Presidenttisahti oli itseasiassa muunnelma tästä otsikon sahdista. Se oli almistusmenetelmältään samanlainen, mutta tässä Kataja-sahdissa on miedommin humalaa ja enemmän ruista. Lisäksi tämä on hieman kirkkaammaksi jätetty.
Katajaa kehitettäessä oli ideana luoda hieman perinteistä pidempään säilyvä sahti. Projektia hiottiinkin yhteistyössä TAMKin biokemian opiskelijoiden kanssa puolisen vuotta, kunnes lopputulos oli selvillä. Syntyi sahti, jossa kataja näyttelee suurta roolia. Katkeruuttakin löytyy 42 EBUn verran, mikä on melko korkea sahdiksi. Huomioitava seikka: Vaikka humalaa on käytetty vähemmän, on oluen katkeroaste (sanotaanko se edes noin?) kovempi kuin Presidenttisahdilla. Tämä johtuu katajasta. Ruista, humalaa, katajaa.... kuulostaako se teistäkin hyvältä?
Pyynikin Kataja 1.086 Sahti, 9,5%
T: Tuoksussa on heti tunnistettavia sahdin piirteitä. Makeaa banaanisuutta, kevyen rusinaista mehumaisuutta (tai oikeastaan luumukiisseliä) ja Sameaa hiivaisuutta. Hetken lasissa seisseenä tulee kitkerämpää pistävyyttä. Katajaa. Jos kunnolla nuuhkaisee, tulee alkoholisuus hieman pistävästi läpi. Sellaista käynyttä alkoholisuutta. Äkkiseltään melko kiva, mutta jää jälkeen "ihannesahdin" tuoksusta.
M: Maussa on hieman sama juttu. Ensinnäkin, suutuntuma on melko notkea, ehkä jopa hieman vetinen. Tietynlaista hiivaisuutta kyllä tuntuu (sameutta), mutta sellaista nahkeutta/samettisuutta kaipaisi lisää. Makeus ottaa heti alkuun tuntumaa, mutta muuttuu melko pian kitkeräksi. Kitkeryys on sellasta greippistä ja pistävää vihreää kitkeryyttä. Oikeastaan melko karvasta. Alussa hyvää banaanisuutta, mutta se peittyy liiankin nopeasti kitkeryyden alle. Jos alku jatkuisi reilusti pidempään ja suutuntuma olisi paksumpi, tykkäisin kovastikin. Nyt jäää esim. Presidenttisahdin jalkoihin, reilusti.
Odotuksia nostaa hiukan Pyynikin edellinen maistettu sahti (Presidenttisahti), joka oli mielestäni hemmetin hyvä. Sitä tulikin nautittua muutamia pulloja. Presidenttisahti oli itseasiassa muunnelma tästä otsikon sahdista. Se oli almistusmenetelmältään samanlainen, mutta tässä Kataja-sahdissa on miedommin humalaa ja enemmän ruista. Lisäksi tämä on hieman kirkkaammaksi jätetty.
Katajaa kehitettäessä oli ideana luoda hieman perinteistä pidempään säilyvä sahti. Projektia hiottiinkin yhteistyössä TAMKin biokemian opiskelijoiden kanssa puolisen vuotta, kunnes lopputulos oli selvillä. Syntyi sahti, jossa kataja näyttelee suurta roolia. Katkeruuttakin löytyy 42 EBUn verran, mikä on melko korkea sahdiksi. Huomioitava seikka: Vaikka humalaa on käytetty vähemmän, on oluen katkeroaste (sanotaanko se edes noin?) kovempi kuin Presidenttisahdilla. Tämä johtuu katajasta. Ruista, humalaa, katajaa.... kuulostaako se teistäkin hyvältä?
Pyynikin Kataja 1.086 Sahti, 9,5%
T: Tuoksussa on heti tunnistettavia sahdin piirteitä. Makeaa banaanisuutta, kevyen rusinaista mehumaisuutta (tai oikeastaan luumukiisseliä) ja Sameaa hiivaisuutta. Hetken lasissa seisseenä tulee kitkerämpää pistävyyttä. Katajaa. Jos kunnolla nuuhkaisee, tulee alkoholisuus hieman pistävästi läpi. Sellaista käynyttä alkoholisuutta. Äkkiseltään melko kiva, mutta jää jälkeen "ihannesahdin" tuoksusta.
M: Maussa on hieman sama juttu. Ensinnäkin, suutuntuma on melko notkea, ehkä jopa hieman vetinen. Tietynlaista hiivaisuutta kyllä tuntuu (sameutta), mutta sellaista nahkeutta/samettisuutta kaipaisi lisää. Makeus ottaa heti alkuun tuntumaa, mutta muuttuu melko pian kitkeräksi. Kitkeryys on sellasta greippistä ja pistävää vihreää kitkeryyttä. Oikeastaan melko karvasta. Alussa hyvää banaanisuutta, mutta se peittyy liiankin nopeasti kitkeryyden alle. Jos alku jatkuisi reilusti pidempään ja suutuntuma olisi paksumpi, tykkäisin kovastikin. Nyt jäää esim. Presidenttisahdin jalkoihin, reilusti.
Tunnisteet:
2014,
3,
Oluet,
Pyynikin Käsityöläispanimo,
Sahti
26 marraskuuta 2014
Harviestoun Ola Dubh 21 ja Orach Slie (+ Ola Dubh 12)
Kas, päästään suosikkitouhuni äärelle, kun makusteluun otetaan muutama viskiaiheinen olunen. Hieman onkin vierähtänyt aikaa, kun viimeksi kyseisen panimon oluita olen maistanut – tai no, melkeinhän pääsin näistä toista (Orach Slie) maistamaan viime kesänä mökillä, mutta pullo otti ja kaatui pitkin rantaviivoja valokuvauksen aikana.
Aiemmin olen maistanut kuutta eri Harviestounin Ola Dubh -sarjalaista (Gaelin kielellä musta öljy), jonka oluet on kypsytetty tynnyreissä, joissa aiemmin on kypsytety Highland Parkin viskiä. Sarja sai alkunsa vuonna 2007 ja oli ensimmäinen olut, jonka pullot olivat numeroituja ja kypsytetty tietyn viskitislaamon tynnyreissä. Näiden oluiden pohjana on Old Engine Oil -porter, joka on pantu 10,5%:ksi. Niissä on käytetty humalina Galenaa, East Kent Goldingsia ja Fugglesia. Katkerot on luokkaa IBU 40.
Otsikon oluista ensimmäinen ja viimeinen kuuluu kyseiseen Ola Dubhin -sarjaan ja tällä kertaa maistamani uutuus on saanut kypsyä tynnyreissä, joissa on aiemmin kypsytetty Highland Parkin 21-vuotiasta viskiä. Näissä tynnyreissä se sai viettää 6kk ennen pullotustaan. Limited edition, eli valmistettu rajallinen erä. Tätä vertaan juuri Alkon valikoimiin tulleeseen 12-versioon, joka nimensä mukaan on kypsytetty entisissä HP12yo tynnyreissä. Tarkemmat kuvaukset jää toiseen kertaan, kun tätä on jo aiemmin maistanut.
Toinen uutuus näistä onkin sitten hieman erilainen. Nimittäin kyseinen olut on tyyliltään tynnyrikypsytetty lager-olut. Se mikä tästä tekee hyvin mielenkiintoisen tynnyrikypsytyksen lisäksi, on fakta, että tynnyreissä joissa olut on kypsytetty, on aiemmin kypsytetty Glenfarclasin viskiä. Hieno tislaamo ja hienoja elegantteja viskejä (varsinkin vanhemmat). Glenfarclas tunnetaan hyvin sherrytynnyreissä kypsytetyistä viskeistään, joten pieniä sherrytynnyrin tuomia vivahteita saattaa olla odotettavissa.
Orach Slie kuuluu limited edition -sarjaan, joita pannaan pieniä eriä kerrallaan. Nimi Orach Slie tulee gaelin kielestä ja tarkoittaa kultaista nektaaria (golden nectar). Oluen pohjana on käytetty Harviestounin Schiehallionia, jota on tuunattu hieman eri humalilla (Challenger, Hersbruker, Celei, Bobek) ja vahvemmalla alkoholiprosentilla. Humalista irtoaa IBU 34 lukemat.
Harviestoun Orach Slie, 6% (Feb 2014)
T: Alkuun hieman "tavallinen", kevyet aromit eivät pääse oikeuksiinsa ja aavistuksen metallinen tuntu häiritsee, mutta lasissa ajan myötä alkaa kauniit makeat ja tammiset aromit muodostumaan kivasti. Hyvin herkkä ja vahvan maltainen. Aromeja joutuu melko tarkkaan metsästämään. Hyvin kevyt viljainen humaluus on mukana.
M: Suutuntuma on lagermainen, kevyehkö ja maltainen. Vetisyys ei onneksi tätä vaivaa. Lämmetessä makeahko aromikkuus tulee esille ja kevyt humaluus tuo täyteläisyyttä katkeruudellaan. Hienostunut. Keskivaiheen jälkeen on tammitynnyrin tuomaa mausteisuutta havaittavissa. Perustuntuma on kuitenkin laadukkaan laagerin tyyppinen.
Harviestoun Ola Dubh 21, 8%
T: Alussa olen havaitsevinani turvetta selkeästi. Pahhteista leipäisyyttä ja turvesavua. Savu on sellaista tarttunutta puusavua. Lasiajan päästä tuoksu kuitenkin monipuolistuu ja esille tulee paahdettujen maltaiden kahvisuutta ja suklaisuutta.
M: Maussa on leipäisän suolaista ja tumman suklaan makua. Viileänä hieman sulkeutunut, mutta lämmetessään mausteisuus nostaa päätään. Suutuntuma on täyteläinen ja samea. Paahteisuus on sopivalla tasolla, eikä jätä palaneen tuntua. Maltaisuus on runsasta ja siinä on turpeistetun ohran vivahde. Kevyestä suolaisuudesta ja turpeestä tulee mieleen soijakastike. Jälkimaku on maltainen ja paahtunut. Ehkä aavistuksen yksinkertainen ja lyhyt.
Orach Slie oli ehkä hienoinen pettymys. Tältä panimolta (etenkin näiltä tynnyrikypsytetyiltä) on tottunut odottamaan suurta herkkua, mutta tämän kohdalla ei suupielet kääntyneet korviin asti. Hienostunut ja maukas, mutta loppujen lopuksi "vain" laadukkaan lager-oluen makumaailma (hyvin kevyillä vivahteilla). Ola Dubh 21 lunasti melkein odotukset, mutta ei yltänyt parhaiden joukkoon (18 ja 30). Verratessa tätä Ola Dubh 12 -versioon, on 12 suolaisempi ja savuisempi. Runkokin on ehkä hieman vaisumpi ja ohuempi. Muistelin 12 olevan paksumpi ja hieman makeamman. Paranee lämmetessä ja lasiajan jälkeen.
Aiemmin olen maistanut kuutta eri Harviestounin Ola Dubh -sarjalaista (Gaelin kielellä musta öljy), jonka oluet on kypsytetty tynnyreissä, joissa aiemmin on kypsytety Highland Parkin viskiä. Sarja sai alkunsa vuonna 2007 ja oli ensimmäinen olut, jonka pullot olivat numeroituja ja kypsytetty tietyn viskitislaamon tynnyreissä. Näiden oluiden pohjana on Old Engine Oil -porter, joka on pantu 10,5%:ksi. Niissä on käytetty humalina Galenaa, East Kent Goldingsia ja Fugglesia. Katkerot on luokkaa IBU 40.
Otsikon oluista ensimmäinen ja viimeinen kuuluu kyseiseen Ola Dubhin -sarjaan ja tällä kertaa maistamani uutuus on saanut kypsyä tynnyreissä, joissa on aiemmin kypsytetty Highland Parkin 21-vuotiasta viskiä. Näissä tynnyreissä se sai viettää 6kk ennen pullotustaan. Limited edition, eli valmistettu rajallinen erä. Tätä vertaan juuri Alkon valikoimiin tulleeseen 12-versioon, joka nimensä mukaan on kypsytetty entisissä HP12yo tynnyreissä. Tarkemmat kuvaukset jää toiseen kertaan, kun tätä on jo aiemmin maistanut.
Toinen uutuus näistä onkin sitten hieman erilainen. Nimittäin kyseinen olut on tyyliltään tynnyrikypsytetty lager-olut. Se mikä tästä tekee hyvin mielenkiintoisen tynnyrikypsytyksen lisäksi, on fakta, että tynnyreissä joissa olut on kypsytetty, on aiemmin kypsytetty Glenfarclasin viskiä. Hieno tislaamo ja hienoja elegantteja viskejä (varsinkin vanhemmat). Glenfarclas tunnetaan hyvin sherrytynnyreissä kypsytetyistä viskeistään, joten pieniä sherrytynnyrin tuomia vivahteita saattaa olla odotettavissa.
Orach Slie kuuluu limited edition -sarjaan, joita pannaan pieniä eriä kerrallaan. Nimi Orach Slie tulee gaelin kielestä ja tarkoittaa kultaista nektaaria (golden nectar). Oluen pohjana on käytetty Harviestounin Schiehallionia, jota on tuunattu hieman eri humalilla (Challenger, Hersbruker, Celei, Bobek) ja vahvemmalla alkoholiprosentilla. Humalista irtoaa IBU 34 lukemat.
Harviestoun Orach Slie, 6% (Feb 2014)
T: Alkuun hieman "tavallinen", kevyet aromit eivät pääse oikeuksiinsa ja aavistuksen metallinen tuntu häiritsee, mutta lasissa ajan myötä alkaa kauniit makeat ja tammiset aromit muodostumaan kivasti. Hyvin herkkä ja vahvan maltainen. Aromeja joutuu melko tarkkaan metsästämään. Hyvin kevyt viljainen humaluus on mukana.
M: Suutuntuma on lagermainen, kevyehkö ja maltainen. Vetisyys ei onneksi tätä vaivaa. Lämmetessä makeahko aromikkuus tulee esille ja kevyt humaluus tuo täyteläisyyttä katkeruudellaan. Hienostunut. Keskivaiheen jälkeen on tammitynnyrin tuomaa mausteisuutta havaittavissa. Perustuntuma on kuitenkin laadukkaan laagerin tyyppinen.
Harviestoun Ola Dubh 21, 8%
T: Alussa olen havaitsevinani turvetta selkeästi. Pahhteista leipäisyyttä ja turvesavua. Savu on sellaista tarttunutta puusavua. Lasiajan päästä tuoksu kuitenkin monipuolistuu ja esille tulee paahdettujen maltaiden kahvisuutta ja suklaisuutta.
M: Maussa on leipäisän suolaista ja tumman suklaan makua. Viileänä hieman sulkeutunut, mutta lämmetessään mausteisuus nostaa päätään. Suutuntuma on täyteläinen ja samea. Paahteisuus on sopivalla tasolla, eikä jätä palaneen tuntua. Maltaisuus on runsasta ja siinä on turpeistetun ohran vivahde. Kevyestä suolaisuudesta ja turpeestä tulee mieleen soijakastike. Jälkimaku on maltainen ja paahtunut. Ehkä aavistuksen yksinkertainen ja lyhyt.
Orach Slie oli ehkä hienoinen pettymys. Tältä panimolta (etenkin näiltä tynnyrikypsytetyiltä) on tottunut odottamaan suurta herkkua, mutta tämän kohdalla ei suupielet kääntyneet korviin asti. Hienostunut ja maukas, mutta loppujen lopuksi "vain" laadukkaan lager-oluen makumaailma (hyvin kevyillä vivahteilla). Ola Dubh 21 lunasti melkein odotukset, mutta ei yltänyt parhaiden joukkoon (18 ja 30). Verratessa tätä Ola Dubh 12 -versioon, on 12 suolaisempi ja savuisempi. Runkokin on ehkä hieman vaisumpi ja ohuempi. Muistelin 12 olevan paksumpi ja hieman makeamman. Paranee lämmetessä ja lasiajan jälkeen.
Tunnisteet:
2014,
3,
4,
Harviestoun,
Ola Dubh,
Oluet,
tynnyriolut,
Viskiolut
23 marraskuuta 2014
Bunnahabhain kotitasting 11/2014
Mietittiin kaveriporukalla taas kotimaistelulle teemaa ja melko pian törmäsin Bunnahabhain pulmaan. Tästä tislaamosta on liian iso aukko yleisviskisivistyksessäni. En ole aiemmin ollut yhdessäkään bunnan maistelussa ja muutoinkin maistelut jääny hyvin vähäiselle kyseisen tislaamon kohdalla. Tällä kotisetillä paikataan hieman tilannetta ja kokemuksien perusteella täytyy kyllä ehdottomasti ottaa joskus toinenkin setti alle.
Kirjallisuuden mukaan Bunnahabhain on perustettu vuonna 1881 ja sen omistaa Burn Stewart Distillers. Tislaamo tunnetaan Islayn vähemmän savuisena tislaamona, tai oikeastaan yhtenä turpeettomana tislaamona, vaikka vuosittain myös turvesavuista viskiä valmistetaankin. Vuonna 2014 tuotanto oli noin 2 miljoonaa litraa, joista turpeisen viskin osuus (noin 35ppm) oli noin 20%.
Maistoon olisi voinut ottaa perusvalikoiman 12-, 18- ja 25-vuotiaat, mutta tällä kertaa päädyin valitsemaan suurimmaksi osaksi IB-pullotteita. Noista bunnan perusvalikoiman tuotteista oikeastaan yksikään ei ole liiemmin säväyttänyt. Yksi uutuus tislaamopullote tuli kuitenkin maisteluun, Bunnahabhain Ceobanach. Tämä on niitä turpeistettuja viskejä, joita tislaamolta löytyy varsinkin travel retail NAS-pullotteina.
Bunnahabhain Ceobanach (smoky mist) on siis raskaasti turpeistettu ja julkaistiin juuri hiljattain small batch -julkaisuna maailmanlaajuisesti. Viski on kypsytetty ex-bourbontynnyreissä koko ikänsä. Vastaavanlaisia on nähty aiemminkin Toiteach- ja Cruach-Mhona -versioina. Nämä kaikki ovat raskaammin turpeistettuja viskejä.
OB-bunnan lisäksi valikoitui neljä muuta viskiä, jotka kaikki olivat IB-pullotteita ja kolme näistä yli 20-vuotiaita. Ennen viskejä avattiin makuaisteja Alkon hyllyille saapuneella Harviestounin Old Engine Oililla. Tämä oli jälleen oikein maistuva porter, tuoreella leipäisyydellään, kevyen mausteisella maltaisuudellaan ja sopivalla kahvisella paahteella. Maku oli hyvin tasapainoinen.
Viskeistä homman avasi joukon mahdollisesti nuorin ja sherryisin viski, Bunnahabhain 9yo (The Ultimate Selection Cask). Van Weesin pullottama single cask -pullote, joka on kypsynyt 1st fill-sherrytynnyreissä. Kakkosena oli vuorossa hyppäys parikymppisiin, joista ensimmäisenä Meadowside Blendingin, The Maltman 1990/2012. Tämä oli 21-vuotias ja täysin sherrytynnyrikypsytetty viski. Tämän ikätoveri, 1991 Duncan Taylor Dimensions, nautittiin kolmantena viskinä. Tynnyrivahva, värjäämätön, UCF ja todennäköisesti täysin ex-bourbontynnyreistä.
Neljännen viskin kohdalla hyppäys muutamaa vuotta vanhempaan, 23yo 1989 Great Cask Seriesiin. Setin vanhin viski, joka on pullotettu Whiskysite.nl-viskikaupan valikoimiin. Tämä on täysin ex-bourbonkypsytetty yhden tynnyrin tuotos. Alhaisesta alkoholiprosentista huolimatta tynnyrivahvuinen.
Kirjallisuuden mukaan Bunnahabhain on perustettu vuonna 1881 ja sen omistaa Burn Stewart Distillers. Tislaamo tunnetaan Islayn vähemmän savuisena tislaamona, tai oikeastaan yhtenä turpeettomana tislaamona, vaikka vuosittain myös turvesavuista viskiä valmistetaankin. Vuonna 2014 tuotanto oli noin 2 miljoonaa litraa, joista turpeisen viskin osuus (noin 35ppm) oli noin 20%.
Maistoon olisi voinut ottaa perusvalikoiman 12-, 18- ja 25-vuotiaat, mutta tällä kertaa päädyin valitsemaan suurimmaksi osaksi IB-pullotteita. Noista bunnan perusvalikoiman tuotteista oikeastaan yksikään ei ole liiemmin säväyttänyt. Yksi uutuus tislaamopullote tuli kuitenkin maisteluun, Bunnahabhain Ceobanach. Tämä on niitä turpeistettuja viskejä, joita tislaamolta löytyy varsinkin travel retail NAS-pullotteina.
Bunnahabhain Ceobanach (smoky mist) on siis raskaasti turpeistettu ja julkaistiin juuri hiljattain small batch -julkaisuna maailmanlaajuisesti. Viski on kypsytetty ex-bourbontynnyreissä koko ikänsä. Vastaavanlaisia on nähty aiemminkin Toiteach- ja Cruach-Mhona -versioina. Nämä kaikki ovat raskaammin turpeistettuja viskejä.
OB-bunnan lisäksi valikoitui neljä muuta viskiä, jotka kaikki olivat IB-pullotteita ja kolme näistä yli 20-vuotiaita. Ennen viskejä avattiin makuaisteja Alkon hyllyille saapuneella Harviestounin Old Engine Oililla. Tämä oli jälleen oikein maistuva porter, tuoreella leipäisyydellään, kevyen mausteisella maltaisuudellaan ja sopivalla kahvisella paahteella. Maku oli hyvin tasapainoinen.
Viskeistä homman avasi joukon mahdollisesti nuorin ja sherryisin viski, Bunnahabhain 9yo (The Ultimate Selection Cask). Van Weesin pullottama single cask -pullote, joka on kypsynyt 1st fill-sherrytynnyreissä. Kakkosena oli vuorossa hyppäys parikymppisiin, joista ensimmäisenä Meadowside Blendingin, The Maltman 1990/2012. Tämä oli 21-vuotias ja täysin sherrytynnyrikypsytetty viski. Tämän ikätoveri, 1991 Duncan Taylor Dimensions, nautittiin kolmantena viskinä. Tynnyrivahva, värjäämätön, UCF ja todennäköisesti täysin ex-bourbontynnyreistä.
Neljännen viskin kohdalla hyppäys muutamaa vuotta vanhempaan, 23yo 1989 Great Cask Seriesiin. Setin vanhin viski, joka on pullotettu Whiskysite.nl-viskikaupan valikoimiin. Tämä on täysin ex-bourbonkypsytetty yhden tynnyrin tuotos. Alhaisesta alkoholiprosentista huolimatta tynnyrivahvuinen.
Bunnahabhain 9yo 2005 The Ultimate Selection Cask #581, 46%
T: Selkeä sherryisyys. makeaa viinistä hedelmäisyyttä. Hieman levoton ja nuorekas luonteeltaan.
rypäleisyyttä ja suklaata. viinisyys hallitsee. Lasissa seisseenä tulee vahvaa mokkaisuutta.
M: Maussa myös vahvaa ja makeaa sherryisyyttä. Vaaleaa suklaata, luumua ja rusinaa.
Makea sherry hallitsee. Maussa ei nuoruus tunnu niin selkeästi kuin tuoksussa. Jälkimaku hieman lyhyt.
Bunnahabhain 21yo The Maltman 1990/2012, 49,5%
T: Hieman kellarimaista fiilistä. Tunkkaista pölyisyyttä. Oloroso-sherryn kuivaa hedelmää ja miedosti kumia. Sitruunan kuorta ja maltaisuutta. Pölyistä.
M: Voimakkaampi ja sitruksisempi alku. Maltaisuutta enemmän ja aavistus turpeisuutta. Sherry on hyvin piilossa, vaikka tuokin kevyttä makeutta ja hedelmää. Jälkimaussa sitruksista bourbonmaista tynnyrimäisyyttä. Laadukkaan oloinen viski, muttei erityinen.
Bunnahabhain 21yo 1991 Duncan Taylor Dimensions Cask #5369, 48,80%
T: Tässä on iäkkäämpää tuntua. Kellarimaisuutta ja pölyistä mentholisuutta. Hieman mineraalisuuttakin. Lakritsia ja ripaus yrttisyyttä. Viinimarjapensaan lehteä. Tähän mennessä kivoin tuoksu.
M: Nam. Tämähän on hyvää. Mentholia, minttua ja herukkaa. Mukava lehtisyys. Jälkimaku mukavan mausteinen ja herukkainen. Pitkä ja tasapainoinen.
Bunnahabhain 23yo 1989 Great Cask Series 1989/2013, 44,1%
T: Tässä on samaa iäkästä tuntua kuin edellisessä. Pölyistä kellarisuutta, mietoa herukkaa ja pölyistä maltaisuutta. Alun jälkeen tuoksu itseasiassa muuttuu nuorekkaammaksi.
M: Maku alkaa maltaisena ja hieman mineraalisena metallisuutena. Yksinkertaisempi makuprofiili. Jälkimaussa hyvää herukanlehteä ja mietoa lakritsia. Hieman on myös sitruunan kuorta. Ei niin hyvä kuin edellinen.
Bunnahabhain Ceobanach, 46,3%
T: Pum. Turvetta, savua ja palanutta puuta. Selkeä palaneen puun tuoksu. Lasia pyöriteltäessä tulee makeampaa maltaista savuisuutta. Nuorekasta savua. Hieman saippuaista kirpeyttä.
M: Turve tulee ykkösenä myös maussa. Jotenkin saippuainen sivumaku. Sitruunaa, greippiä ja mallasta. Jonkin verran toffeeta ja multaisuutta. Nuoren oloinen. Jälkimaussa makeaa lakua. Melko simppeli.
Järjestykseen laitettuna paremmuusjärjestys olisi:
1. Bunnahabhain 21yo 1991 Duncan Taylor Dimensions Cask #5369, 48,80%
2. Bunnahabhain 23yo 1989 Great Cask Series 1989/2013, 44,1%
3. Bunnahabhain 9yo 2005 The Ultimate Selection Cask #581, 46%
4. Bunnahabhain 21yo The Maltman 1990/2012, 49,5%
5. Bunnahabhain Ceobanach, 46,3%
T: Selkeä sherryisyys. makeaa viinistä hedelmäisyyttä. Hieman levoton ja nuorekas luonteeltaan.
rypäleisyyttä ja suklaata. viinisyys hallitsee. Lasissa seisseenä tulee vahvaa mokkaisuutta.
M: Maussa myös vahvaa ja makeaa sherryisyyttä. Vaaleaa suklaata, luumua ja rusinaa.
Makea sherry hallitsee. Maussa ei nuoruus tunnu niin selkeästi kuin tuoksussa. Jälkimaku hieman lyhyt.
Bunnahabhain 21yo The Maltman 1990/2012, 49,5%
T: Hieman kellarimaista fiilistä. Tunkkaista pölyisyyttä. Oloroso-sherryn kuivaa hedelmää ja miedosti kumia. Sitruunan kuorta ja maltaisuutta. Pölyistä.
M: Voimakkaampi ja sitruksisempi alku. Maltaisuutta enemmän ja aavistus turpeisuutta. Sherry on hyvin piilossa, vaikka tuokin kevyttä makeutta ja hedelmää. Jälkimaussa sitruksista bourbonmaista tynnyrimäisyyttä. Laadukkaan oloinen viski, muttei erityinen.
Bunnahabhain 21yo 1991 Duncan Taylor Dimensions Cask #5369, 48,80%
T: Tässä on iäkkäämpää tuntua. Kellarimaisuutta ja pölyistä mentholisuutta. Hieman mineraalisuuttakin. Lakritsia ja ripaus yrttisyyttä. Viinimarjapensaan lehteä. Tähän mennessä kivoin tuoksu.
M: Nam. Tämähän on hyvää. Mentholia, minttua ja herukkaa. Mukava lehtisyys. Jälkimaku mukavan mausteinen ja herukkainen. Pitkä ja tasapainoinen.
Bunnahabhain 23yo 1989 Great Cask Series 1989/2013, 44,1%
T: Tässä on samaa iäkästä tuntua kuin edellisessä. Pölyistä kellarisuutta, mietoa herukkaa ja pölyistä maltaisuutta. Alun jälkeen tuoksu itseasiassa muuttuu nuorekkaammaksi.
M: Maku alkaa maltaisena ja hieman mineraalisena metallisuutena. Yksinkertaisempi makuprofiili. Jälkimaussa hyvää herukanlehteä ja mietoa lakritsia. Hieman on myös sitruunan kuorta. Ei niin hyvä kuin edellinen.
Bunnahabhain Ceobanach, 46,3%
T: Pum. Turvetta, savua ja palanutta puuta. Selkeä palaneen puun tuoksu. Lasia pyöriteltäessä tulee makeampaa maltaista savuisuutta. Nuorekasta savua. Hieman saippuaista kirpeyttä.
M: Turve tulee ykkösenä myös maussa. Jotenkin saippuainen sivumaku. Sitruunaa, greippiä ja mallasta. Jonkin verran toffeeta ja multaisuutta. Nuoren oloinen. Jälkimaussa makeaa lakua. Melko simppeli.
Järjestykseen laitettuna paremmuusjärjestys olisi:
1. Bunnahabhain 21yo 1991 Duncan Taylor Dimensions Cask #5369, 48,80%
2. Bunnahabhain 23yo 1989 Great Cask Series 1989/2013, 44,1%
3. Bunnahabhain 9yo 2005 The Ultimate Selection Cask #581, 46%
4. Bunnahabhain 21yo The Maltman 1990/2012, 49,5%
5. Bunnahabhain Ceobanach, 46,3%
Tunnisteet:
2014,
3,
4,
Bunnahabhain,
Duncan Taylor,
IB,
kotitasting,
Oluet,
The Maltman,
The Ultimate,
Van Wees
20 marraskuuta 2014
Jouluoluet 2014: Fuller's Vintage Ale 2014
Hip hei, kahdeksastoista Vintage Ale on saapunut hyllyille! Perinteisesti tämä on yksi vuoden koho-oluthetkistä itselleni. Aikanaan nimittäin tämä oli yksi niistä oluista, jotka saivat minut syttymään laadukkaampien oluiden maailmaan. Hassua, juuri hiljattain annetussa Pilsner Urquellin kuukauden olutblogi -haastattelussa mainitsin tästä oluesta ja sen merkityksestä minulle. Haastattelun pääset lukemaan tästä linkistä. Kaikilla ei varmaan toki ole profiilia naamakirjassa, joten liitin jutun tämän tarinan jatkeeksi.
Vähintään yksi kaappiin kypsymään ja yksi heti maisteluun, näin se on perinteisesti mennyt. En tiedä onko tämä yleensä kuulunut varsinaiseen Alkon jouluolutvalikoimaan, mutta ainahan tämä julkaistaan näin syksyisin ennen joulua. Ainakin sopiva syksyisiin ja talvisiin iltoihin. Nyt mennään jo tosiaan järjestyksessä 18. pullotteessa ja tällä kertaa reseptiikkaan kuuluu Pale- ja kristallimaltaat. Humalina on käytetty Goldings-, Liberty- ja Cascade-humalia. Kahdella jälkimmäisellä on tehty kuivahumalointi.
Olut on edelleen pullossa kypsytettävä, joten luvassa on pitkää ikää – kannattaa kokeilla kypsytellä ihan useampikin vuosi. Nyt maistossa olevasta pullosta löytyy parasta ennen -merkintä 2024 ja pullonumerointi 101402. Ai niin, tämäkin pullo sai uuden ulkoasun, kuten muutkin Fullersin pullotteet.
Fuller's Vintage Ale 2014, 8,5%
T: Kauniin hento, mutta samalla runsas. Miedon karamellista maltaisuutta, jonka seasta löytyy kevyttä hedelmäisyyttä (omena ja päärynä), sekä miedon havumaista humalaa. Tuoksussa on myös sellaista kermatoffeista täyteläisyyttä ja hentoa mausteisuutta. Vakuuttava.
M: Mmmm. Taas. Taas toimii. Suutuntuma on ihailtava. Täyttää suun pehmeällä kermatoffeella ja fudgemaisuudella. Ei kuitenkaan mitenkään liian makea. Kevyttä mausteista makeutta. Maltaisuus on tässä juuri sopivaa. Tulee mieleen toscakakku. Humalakin maistuu (hieman yrttisää) ja se on hyvin sopusuhdassa muuhun kokonaisuuteen. Taidan tykätä tästä kovastikin. Tämä ei ole mitenkään revittelevä, vaan rauhallinen ja täyteläinen. Jättää jälkimauksi pehmeän maltaisuuden, mukavan lämmön ja hyvin kevyen humalan tunnun. Buenísimo!
Vähintään yksi kaappiin kypsymään ja yksi heti maisteluun, näin se on perinteisesti mennyt. En tiedä onko tämä yleensä kuulunut varsinaiseen Alkon jouluolutvalikoimaan, mutta ainahan tämä julkaistaan näin syksyisin ennen joulua. Ainakin sopiva syksyisiin ja talvisiin iltoihin. Nyt mennään jo tosiaan järjestyksessä 18. pullotteessa ja tällä kertaa reseptiikkaan kuuluu Pale- ja kristallimaltaat. Humalina on käytetty Goldings-, Liberty- ja Cascade-humalia. Kahdella jälkimmäisellä on tehty kuivahumalointi.
Olut on edelleen pullossa kypsytettävä, joten luvassa on pitkää ikää – kannattaa kokeilla kypsytellä ihan useampikin vuosi. Nyt maistossa olevasta pullosta löytyy parasta ennen -merkintä 2024 ja pullonumerointi 101402. Ai niin, tämäkin pullo sai uuden ulkoasun, kuten muutkin Fullersin pullotteet.
Fuller's Vintage Ale 2014, 8,5%
T: Kauniin hento, mutta samalla runsas. Miedon karamellista maltaisuutta, jonka seasta löytyy kevyttä hedelmäisyyttä (omena ja päärynä), sekä miedon havumaista humalaa. Tuoksussa on myös sellaista kermatoffeista täyteläisyyttä ja hentoa mausteisuutta. Vakuuttava.
M: Mmmm. Taas. Taas toimii. Suutuntuma on ihailtava. Täyttää suun pehmeällä kermatoffeella ja fudgemaisuudella. Ei kuitenkaan mitenkään liian makea. Kevyttä mausteista makeutta. Maltaisuus on tässä juuri sopivaa. Tulee mieleen toscakakku. Humalakin maistuu (hieman yrttisää) ja se on hyvin sopusuhdassa muuhun kokonaisuuteen. Taidan tykätä tästä kovastikin. Tämä ei ole mitenkään revittelevä, vaan rauhallinen ja täyteläinen. Jättää jälkimauksi pehmeän maltaisuuden, mukavan lämmön ja hyvin kevyen humalan tunnun. Buenísimo!
Kuukauden olutblogi, by Pilsner Urquell:
Olutkulttuuri on hieno asia ja tätä tukeaksemme esittelemme kuukausittain yhden suomalaisen olutblogistin. Tällä kertaa vuorossa on Nikolas, joka pitää blogia Mushimalt.
Mistä kaikki alkoi? Nikolas kertoo, että alussa blogi toimi eräänlaisena arkistona hänen omille maistelukokemuksilleen, muistiinpanoilleen sekä erilaisille olut- ja viskimateriaaleille. Ystävien rohkaisevan palautteen myötä Nikolas päätti reilu vuosi sitten kuitenkin julkaista bloginsa myös suurelle yleisölle - näin alkoi Mushimaltin tarina.
Mushimalt on blogi-iältään vielä alkutaipaleella, mutta julkaisuja on kertynyt jo yli 300. Blogissa oluiden perustiedot ja maistelukokemukset saavat rinnalleen toisinaan myös syvällisempää pohdintaa juomien luonteesta.
“Nautin itse juomasta enemmän, jos tiedän siitä enemmän”, Nikolas kertoo.
Nikolaksen kiinnostus oluita kohtaan on kehittynyt hiljalleen vuosien saatossa. Täysi-ikäisyyden saavutettuaan mies maisteli tovin kotimaisia perusoluita, mutta hyvin nopeasti Alkon laadukkaammat ja erikoisemmat oluet tulivat tutuiksi.
“Yksi inspiraation lähteistä oli, kun törmäsin olueen nimeltä Fueller´s Vintage Ale”, Nikolas muistelee olutharrastuksensa alkuaikoja.
Suomen olutkulttuuri on kehittynyt Nikolaksen mukaan viime vuosina oikeaan suuntaan ja ihmiset arvostavat aiempaa laadukkaampia tuotteita.
“Meillä on hienoja tapahtumia, joissa päästään maistelemaan upeita oluita ja tutustumaan mukaviin ihmisiin”, Nikolas iloitsee.
Miehen mukaan mielenkiintoisia oluita tuleekin tällä hetkellä monista suomalaisista pienpanimoista, kuten esimerkiksi Hiisi-panimosta, Pyynikin käsityölaispanimosta sekä Ruosniemen panimosta.
Ja lopuksi. Minkä oluen ottaisit mukaan autiolle saarelle?
“Jos siellä olisi lämmin, niin tynnyrikypsytetyn saisonin. Jos taas kylmä, niin tynnyrikypsytetyn stoutin.”
Tunnisteet:
2014,
5,
Fuller's,
Jouluoluet 2014,
Oluet,
Pilsner Urquell,
Vintage Ale
19 marraskuuta 2014
Jouluoluet 2014: BrewDog Hoppy Christmas
Next! Vanha tuttu vuorossa, kun jouluolutvalikoimiin pääsi "the punk-panimon" humalainen jouluvahvistus, BrewDog Hoppy Christmas. Viime vuonna tätä ei ollut saatavilla Alkosta, mutta 2012 taisi olla (jollen väärin muista). Piti siis ottaa testiin tämä skotlantilainen.
Olut on yhden humalalajikkeen tuotos, eli single hop beer. Simcoe edustaa tässä humalaa, jonka lisäksi maltaina edustaa Extra Pale-, Cara- ja Crystal-maltaat. Katkerovahvuus ilmoitetaan valmistajan mukaan olevan IBU 66 ja Alkon sivujen mukaan reilut 40. Humalaa siis tiedossa ja lajikkeen huomioiden, todennäiköisesti osuu ja uppoo.
BrewDog Hoppy Christmas, 7,2% (batch 264, 6/2015)
T:Sitruksista ja miedon havuista humalaa. Miedosti karamellimaltaisuutta ja aavistus popcornia. Kinuskisuus tekee tuoksusta hieman lämpimän oloisen. Hedelmäisyydessä tulee eksoottisempaa hedelmääkin kuten mangoa.
M: Maku on raikas ja miedon toffeisen humalainen. Humala on sopivan voimakasta ja päästää hedelmäisyyden esille (persikkaa, mangoa ja aprikoosia). Runko tuntuu sopivalta, samoin hiilihapot. Sopivan puraisevaa. Jälkimaku on tasapainossa jättäen sopivasti katkeruutta, jonka mukana hedelmäistä tuntua. Nyt hedelmäisyys on ehkä aavistuksen kuivempana (kuivattua aprikoosia ja persikkaa). Tuoreen oloinen!
Mukavan oloinen pale ale. Ehkä jotakin mausteisempaa twistiä jäin kaipaamaan, mutta toimii hyvin näinkin. Hedelmäsoppa humalalla.
Olut on yhden humalalajikkeen tuotos, eli single hop beer. Simcoe edustaa tässä humalaa, jonka lisäksi maltaina edustaa Extra Pale-, Cara- ja Crystal-maltaat. Katkerovahvuus ilmoitetaan valmistajan mukaan olevan IBU 66 ja Alkon sivujen mukaan reilut 40. Humalaa siis tiedossa ja lajikkeen huomioiden, todennäiköisesti osuu ja uppoo.
BrewDog Hoppy Christmas, 7,2% (batch 264, 6/2015)
T:Sitruksista ja miedon havuista humalaa. Miedosti karamellimaltaisuutta ja aavistus popcornia. Kinuskisuus tekee tuoksusta hieman lämpimän oloisen. Hedelmäisyydessä tulee eksoottisempaa hedelmääkin kuten mangoa.
M: Maku on raikas ja miedon toffeisen humalainen. Humala on sopivan voimakasta ja päästää hedelmäisyyden esille (persikkaa, mangoa ja aprikoosia). Runko tuntuu sopivalta, samoin hiilihapot. Sopivan puraisevaa. Jälkimaku on tasapainossa jättäen sopivasti katkeruutta, jonka mukana hedelmäistä tuntua. Nyt hedelmäisyys on ehkä aavistuksen kuivempana (kuivattua aprikoosia ja persikkaa). Tuoreen oloinen!
Mukavan oloinen pale ale. Ehkä jotakin mausteisempaa twistiä jäin kaipaamaan, mutta toimii hyvin näinkin. Hedelmäsoppa humalalla.
Tunnisteet:
2014,
4,
BrewDog,
Jouluoluet 2014,
Oluet
17 marraskuuta 2014
Jouluoluet 2014: Schneider Aventinus Weizen-Eisbock
Viime kesänä vehnämaratonien yhteydessä tuli maistettua Schneiderin TAP6 Aventinus. Kyseinen vehnis on makean paksu ja banaaninen olut, joka sopii hyvin myös talveen. Nyt on Alkon jouluolutvalikoimaan otettu tämän TAP6:n vahvempi versio, Eisbock. Saksalaista jääolutta talven pakkasiin.
Aventinus Weizen-Eisbock on siis TAP6:n pohjalle tehty olut, jota on jäähdytetty riittävästi, jolloin oluen vesi alkaa jäätymään. Vesi saadaan eroteltua muusta osasta, jolloin jäljelle jää vahvempi (alkoholipitoisempi) Aventinus. Otsikon olut tunnetaan lyhenteellä AWE ja sitä pantiin ensimmäisen keran markkinoille vuonna 2002. Reseptistä löytyy viljasekoitteena 60% vehnämallasta ja 40% ohramallasta. Näiden lisäksi löytyy Hallertauer Tradition- ja Magnum-humalat. Valmistajan sivujen mukaan IBU on luokkaa 15.
Schneider Aventinus Weizen-Eisbock, 12%
T: Hyvin makeaa ja imelää vehnämallasta. lakritsia ja makeaa puuroa. Banaanisuutta ja kinuskikastiketta. Yleistuntuma on siis melko makea. Kuivattuja hedelmiä löytyy rusinan, luumun ja persikan muodossa. Banaani hallitsee silti. Lämmetessä päästää pienen piston alkoholiakin.
M: Suussa silkkistä ja kermaista. Kuohuaa hennosti ja päästää heti makeuden valloilleen. Ensisiemaukset täyttävät suun makealla uunibanaanilla, luumukiissdelillä ja rusinoilla. Jälkeen tulee lämmittävää alkoholisuutta. Makeuteen hieman tottuu, jonka seurauksena tulee enemmän maltaisuutta ja hedelmäisyyttä. Lämpimäksi päästyään suutuntuma muuttuu hieman siirappiseksi.
Makean tuhti ja banaaninen olut. Tiivistettyä TAP6 Aventinusta. Tämä on kuitenkin enemnmän belgialaisen vahvan oluen suuntaan, jossa sekoittuu banaaniset piirteet. Vähän menee överimakeaksi näihin hetkiin.
Aventinus Weizen-Eisbock on siis TAP6:n pohjalle tehty olut, jota on jäähdytetty riittävästi, jolloin oluen vesi alkaa jäätymään. Vesi saadaan eroteltua muusta osasta, jolloin jäljelle jää vahvempi (alkoholipitoisempi) Aventinus. Otsikon olut tunnetaan lyhenteellä AWE ja sitä pantiin ensimmäisen keran markkinoille vuonna 2002. Reseptistä löytyy viljasekoitteena 60% vehnämallasta ja 40% ohramallasta. Näiden lisäksi löytyy Hallertauer Tradition- ja Magnum-humalat. Valmistajan sivujen mukaan IBU on luokkaa 15.
Schneider Aventinus Weizen-Eisbock, 12%
T: Hyvin makeaa ja imelää vehnämallasta. lakritsia ja makeaa puuroa. Banaanisuutta ja kinuskikastiketta. Yleistuntuma on siis melko makea. Kuivattuja hedelmiä löytyy rusinan, luumun ja persikan muodossa. Banaani hallitsee silti. Lämmetessä päästää pienen piston alkoholiakin.
M: Suussa silkkistä ja kermaista. Kuohuaa hennosti ja päästää heti makeuden valloilleen. Ensisiemaukset täyttävät suun makealla uunibanaanilla, luumukiissdelillä ja rusinoilla. Jälkeen tulee lämmittävää alkoholisuutta. Makeuteen hieman tottuu, jonka seurauksena tulee enemmän maltaisuutta ja hedelmäisyyttä. Lämpimäksi päästyään suutuntuma muuttuu hieman siirappiseksi.
Makean tuhti ja banaaninen olut. Tiivistettyä TAP6 Aventinusta. Tämä on kuitenkin enemnmän belgialaisen vahvan oluen suuntaan, jossa sekoittuu banaaniset piirteet. Vähän menee överimakeaksi näihin hetkiin.
Tunnisteet:
2014,
4,
Jouluoluet 2014,
Oluet,
Schneider
16 marraskuuta 2014
Jouluoluet 2014: Stallhagen Black Vanilla Cinnamon
Seuraavaksi jouluolutlistoilta on vuorossa ahvenanmaalainen vahvistus, joka räväyttää pöytään hieman mausteisemman tumman lager-oluen – ainakin paperilla. Suunnilleen vuosi takaperin tuli käytyä kyseisellä panimolla vierailulla, joka huipentui tastingiin. Kyseisessä tastingissä tuli ensikertaa maistettua otsikon olutta, joka oli silloin vasta kehitteillä – maistiaiset otettiin suoraan tankista. Vierailun raporttiin pääset tutustumaan tästä linkistä.
Väri on tummempi kuin aiemmin ja Alkon sivujen mukaan 113 EBC. Katkerot ilmoitetaan olevan 30 EBUm luokkaa.
Stallhagen Black Vanilla Cinnamon, 6%
T: Kutsuva joulutuoksu. Vanilja ja kaneli herättää makunystyrät hereille ja mieleen juolahtaa jouluinen kahvipöytä. Kanelipuuroa, maustekakkua ja kahvia. Miedon paahtunutta maltaisuutta on mausteiden taustalla. Viileämpänä tuoksu on jokseenkin ujo, mutta lämmetessä tulee enemmän maltaista mausteisuutta.
M: Maussa alkuun kevyt paahde (varsinkin väriin nähden), mausteisuutta (kaneli, vanilja ja neilikka) ja mietoa kahvisuutta. Suutuntuma on ihan sopiva lageriksi. Hiilihapot myös sopivalla tasolla ja humala hyvin piilossa – ehkä liiankin? Jälkimaussa humala kurkistaa onneksi uudestaan, kunnes lopulta peittyy hentoon mausteisuuteen ja paahtoon.
Kokonaisuudessaan sanoisin että aika hyvä. Mielestäni mausteisuus oli tässä juuri sopivalla tasolla ja loi oikeastaan miedon paahteisuuden kanssa hyvän rungon oluelle. Sopii hyvin joulupöytään ruoan kera. Edellisen kerran kuvauksesta tämä ei ollut aivan niin pehmeä ja jauhoinen.
Huom! Arvio päivitetty 21.11.2014.
"Tuoksu on miedon karamellinen, jouluinen ja pehmeän jauhoinen. Maku myös jauhoisen pehmeä ja mausteinen. Karamellia ja kuivaa leipäisyyttä. hieman hapan. Tuhdimpi, muttei hankala. Nahkaista mokkaisuutta. Tässä "body" oli paras ja kokonaisuus muutoinkin ihan kelpo".Näin tuli viimeksi luonnehdittua olutta, joka oli setistä ehkä se paras olut. Oluen valmistuksessa on käytetty Pilsner-, karamelli-, special b-, münich- ja mustamallasta (?), sekä paahdettua ohraa, joiden lisäksi löytyy Saaz- ja Tettnang Mittelfrüh -humalat. Mausteina nimensä mukaan vanilja ja kaneli. Panimolla toimitusjohtaja Jan Wennström kertoi, että kaneli on keitossa kanelitankoina.
Väri on tummempi kuin aiemmin ja Alkon sivujen mukaan 113 EBC. Katkerot ilmoitetaan olevan 30 EBUm luokkaa.
Stallhagen Black Vanilla Cinnamon, 6%
T: Kutsuva joulutuoksu. Vanilja ja kaneli herättää makunystyrät hereille ja mieleen juolahtaa jouluinen kahvipöytä. Kanelipuuroa, maustekakkua ja kahvia. Miedon paahtunutta maltaisuutta on mausteiden taustalla. Viileämpänä tuoksu on jokseenkin ujo, mutta lämmetessä tulee enemmän maltaista mausteisuutta.
M: Maussa alkuun kevyt paahde (varsinkin väriin nähden), mausteisuutta (kaneli, vanilja ja neilikka) ja mietoa kahvisuutta. Suutuntuma on ihan sopiva lageriksi. Hiilihapot myös sopivalla tasolla ja humala hyvin piilossa – ehkä liiankin? Jälkimaussa humala kurkistaa onneksi uudestaan, kunnes lopulta peittyy hentoon mausteisuuteen ja paahtoon.
Kokonaisuudessaan sanoisin että aika hyvä. Mielestäni mausteisuus oli tässä juuri sopivalla tasolla ja loi oikeastaan miedon paahteisuuden kanssa hyvän rungon oluelle. Sopii hyvin joulupöytään ruoan kera. Edellisen kerran kuvauksesta tämä ei ollut aivan niin pehmeä ja jauhoinen.
Huom! Arvio päivitetty 21.11.2014.
Tunnisteet:
2014,
3,
Jouluoluet 2014,
Oluet,
Stallhagen
15 marraskuuta 2014
Jouluoluet 2014: Widmer Brothers Brrr Seasonal Ale
Bold hop flavor, malty sweet finish -kuvaa hyvin tätä olutta, kuten panimon kotisivuilla mainitaan. Amerikkalainen vahvistus Alkon jouluolutvalikoimassa. Itseasiassa ainoa vahvistus perinteisen Samuel Adamsin kanssa. Eipähän tarvinut arpoa jenkkien kohdalla.
Olut tulee amerikkalaiselta panimolta nimeltä Widmer Brothers, jonka päämaja sijaitsee Oregonin Portlandissa. Kirjallisuus kertoo tämän panimon tuoneen Amerikkaan uuden Hefeweizen-tyylin, siis jenkkihefeweizenin. Panimo perustettiin 1986, jolloin kyseinen Widmer Hefeweizen julkaistiin heidän ensimmäisenä oluenaan. Olut nauttii suurta suosiota kotimaassaan.
Nyt on kuitenkin tummempaa ja tuhdimpaa olutta lasissa, joulukauden humalamestari Brrr. Kyseiseen olueen on käytetty kolmea humalalajiketta: Alchemy-, Simcoe- ja Cascade-humalia. Kotisivut kertoo näiden tuovan IBU50 katkeruuden. Maltaina on käytetty Pale-, karamelli-, carapils- ja tummia suklaamaltaita.
Widmer Brothers Brrr Seasonal Ale, 7,2%
T: Pihkainen humaluus iskee alkuun. Samalla tulee paahteista pähkinää ja kastanjaa. Jonkin verran on toffeista, tai oikeastaan kermatoffeista karamellisuutta. Jotenkin tulee myös hieman konjakkimaisuutta mieleen. Hieman on myös pistävää yrttisyyttä. Tuoreen oloinen humalatuoksu.
M: Maussa humala on ehkä jopa rauhallisempi kuin tuoksussa. Kuivaa katkeruutta, joka kääntyy greipin makumaailmaan. Keskivahva paahteisuus tulee paahtettujen pähkinöiden kera. Pähkinän kuorta oikeastaan. Suutuntuma on puhdas ja "kirkas". Ei vetinen. Jälkimaussa humalat ja mieto paahteisuus vie suurimman osan huomiosta, mutta aistittavissa on hieman karamellista makeuta. Aika hyvin pysyy paketti kasassa, eikä mikään iske överisti (humala äärirajoilla). Hyvää, muttei kuitenkaan ehkä erotu massasta tarpeeksi.
Olut tulee amerikkalaiselta panimolta nimeltä Widmer Brothers, jonka päämaja sijaitsee Oregonin Portlandissa. Kirjallisuus kertoo tämän panimon tuoneen Amerikkaan uuden Hefeweizen-tyylin, siis jenkkihefeweizenin. Panimo perustettiin 1986, jolloin kyseinen Widmer Hefeweizen julkaistiin heidän ensimmäisenä oluenaan. Olut nauttii suurta suosiota kotimaassaan.
Nyt on kuitenkin tummempaa ja tuhdimpaa olutta lasissa, joulukauden humalamestari Brrr. Kyseiseen olueen on käytetty kolmea humalalajiketta: Alchemy-, Simcoe- ja Cascade-humalia. Kotisivut kertoo näiden tuovan IBU50 katkeruuden. Maltaina on käytetty Pale-, karamelli-, carapils- ja tummia suklaamaltaita.
Widmer Brothers Brrr Seasonal Ale, 7,2%
T: Pihkainen humaluus iskee alkuun. Samalla tulee paahteista pähkinää ja kastanjaa. Jonkin verran on toffeista, tai oikeastaan kermatoffeista karamellisuutta. Jotenkin tulee myös hieman konjakkimaisuutta mieleen. Hieman on myös pistävää yrttisyyttä. Tuoreen oloinen humalatuoksu.
M: Maussa humala on ehkä jopa rauhallisempi kuin tuoksussa. Kuivaa katkeruutta, joka kääntyy greipin makumaailmaan. Keskivahva paahteisuus tulee paahtettujen pähkinöiden kera. Pähkinän kuorta oikeastaan. Suutuntuma on puhdas ja "kirkas". Ei vetinen. Jälkimaussa humalat ja mieto paahteisuus vie suurimman osan huomiosta, mutta aistittavissa on hieman karamellista makeuta. Aika hyvin pysyy paketti kasassa, eikä mikään iske överisti (humala äärirajoilla). Hyvää, muttei kuitenkaan ehkä erotu massasta tarpeeksi.
Tunnisteet:
2014,
3,
Jouluoluet 2014,
Oluet,
Widmer Brothers
13 marraskuuta 2014
Jouluoluet 2014: Liefmans Cuvee-Brut
Jouluoluet ovat putkahtaneet alkojen hyllyille, joka tietää sitä, että blogit täyttyy jouluisista teksteistä. Ajattelin käydä melko kevyesti nämä läpi ja omalla kohdallani tänä vuonna yli puolet jää hyllyyn. Osa niistä on jo maistettuja, mutta osa jää myös siksi, että ne ei ole niin mielenkiintoisias ja kaapista löytyy tällä hetkellä paljon mielenkiintoisempia oluita. Tyhjin käsin ei onneksi tarvinut alkosta lähteä.
Koska kyseessä on tämän vuoden ensimmäinen jouluolutpostaus omalla kohdallani, niin liitetään tähän lista kaikista oluista ja korostetaan ne mitkä itseäni kiinnosti ostaa:
- Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock (3,99e)
- Ayinger Winterbock (4,58e)
- Beer Hunter's Mufloni Talviporter (3,32e)
- Belhaven Oat Malt Stout (2,98e)
- BrewDog Hoppy Christmas (4,58e)
- Chimay Premiére (8,97e)
- Erdinger Schneeweisse (3,98e)
- Fuller's Old Winter Ale (4,19e)
- Fuller´s Vintage Ale 2014 (8,89e)
- Gouden Carolus Christmas 0,33l (4,47e)
- La Goudale De Noel 0,75l (7,99e)
- Liefmans Cuvée-Brut (5,49e)
- Malmgård Huvila X-Porter
- Mönchshof Weihnachts Bier (4,29e)
- Ridgeway Criminally Bad Elf (4,14e)
- Samuel Adams Winter Lager (3,99e)
- Saku Porter (3,48e)
- Schneider Aventinus Weizen-Eisbock (4,48e)
- Schremser Weihnachtsbräu (4,15e)
- Sinebrychoff Jouluolut (1,98e)
- Slottkällans Tomte 0,5l (5,29e)
- Stallhagen Black Vanilla Cinnamon (3,63e)
- Stallhagen Julbock (3,50e)
- St. Eriks Julale (3,98e)
- Widmer Brothers Brrr Seasonal Ale (3,99e)
Ensimmäiseksi sattui maisteluun valikoitumaan Liefmans Cuvee-Brut, joka pannaan kerran vuodessa, heinäkuisin. Kyseinen olut on belgialainen hedelmäolut. Olueen lisätään panon jälkeen tuoreita kirsikoita, jonka jälkeen se kellaroidaan kypsymään 18–36 kuukaudeksi. Lopuksi eri vuosikertojen oluita sekoitetaan keskenään, jolla saadaan haluttu makuprofiili. Kirsikoiden lisäksi tässä on käytetty kirsikkamehua ja sokeria.
Kyseinen olut ei oikeasti ole edes kausituote, vaan on tarjolla ympärivuotisesti (paitsi meillä täällä Suomessa). Pullo on pakattu käsin punaiseen käärepaperiin – kätevä valmis lahjakääre.
Liefmans Cuvee-Brut, 6%
T: Tuoksussa on kirsikkasuklaisuutta ja sokerista hilloisuutta. Alkuun tulee märkää pahvia ja hapahkoa marjaa, mutta myöhemmin nätimmät piirteet tulee esille. Tämä on vaisumpi kuin aavistelin. Lasia pyöriteltäessä tulee kirpeämpää marjaisuutta.
M: Maku on selkeän kirsikkainen. Hapanta mehuisuutta, jota sokerisuus rauhoittaa. Taustalla on pehmeää kellarimaista hiivaisuutta, mutta kirsikkamehuisuus hallitsee voimakkaasti. Ei kuitenkaan niin hapan kuin odotin. Suutuntuma on melko kuohuviininen – runsaasti kuohkeaa hiilihappoa. Melko tasapainoinen ja onnistunut.
Koska kyseessä on tämän vuoden ensimmäinen jouluolutpostaus omalla kohdallani, niin liitetään tähän lista kaikista oluista ja korostetaan ne mitkä itseäni kiinnosti ostaa:
- Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock (3,99e)
- Ayinger Winterbock (4,58e)
- Beer Hunter's Mufloni Talviporter (3,32e)
- Belhaven Oat Malt Stout (2,98e)
- BrewDog Hoppy Christmas (4,58e)
- Chimay Premiére (8,97e)
- Erdinger Schneeweisse (3,98e)
- Fuller's Old Winter Ale (4,19e)
- Fuller´s Vintage Ale 2014 (8,89e)
- Gouden Carolus Christmas 0,33l (4,47e)
- La Goudale De Noel 0,75l (7,99e)
- Liefmans Cuvée-Brut (5,49e)
- Malmgård Huvila X-Porter
- Mönchshof Weihnachts Bier (4,29e)
- Ridgeway Criminally Bad Elf (4,14e)
- Samuel Adams Winter Lager (3,99e)
- Saku Porter (3,48e)
- Schneider Aventinus Weizen-Eisbock (4,48e)
- Schremser Weihnachtsbräu (4,15e)
- Sinebrychoff Jouluolut (1,98e)
- Slottkällans Tomte 0,5l (5,29e)
- Stallhagen Black Vanilla Cinnamon (3,63e)
- Stallhagen Julbock (3,50e)
- St. Eriks Julale (3,98e)
- Widmer Brothers Brrr Seasonal Ale (3,99e)
Ensimmäiseksi sattui maisteluun valikoitumaan Liefmans Cuvee-Brut, joka pannaan kerran vuodessa, heinäkuisin. Kyseinen olut on belgialainen hedelmäolut. Olueen lisätään panon jälkeen tuoreita kirsikoita, jonka jälkeen se kellaroidaan kypsymään 18–36 kuukaudeksi. Lopuksi eri vuosikertojen oluita sekoitetaan keskenään, jolla saadaan haluttu makuprofiili. Kirsikoiden lisäksi tässä on käytetty kirsikkamehua ja sokeria.
Kyseinen olut ei oikeasti ole edes kausituote, vaan on tarjolla ympärivuotisesti (paitsi meillä täällä Suomessa). Pullo on pakattu käsin punaiseen käärepaperiin – kätevä valmis lahjakääre.
Liefmans Cuvee-Brut, 6%
T: Tuoksussa on kirsikkasuklaisuutta ja sokerista hilloisuutta. Alkuun tulee märkää pahvia ja hapahkoa marjaa, mutta myöhemmin nätimmät piirteet tulee esille. Tämä on vaisumpi kuin aavistelin. Lasia pyöriteltäessä tulee kirpeämpää marjaisuutta.
M: Maku on selkeän kirsikkainen. Hapanta mehuisuutta, jota sokerisuus rauhoittaa. Taustalla on pehmeää kellarimaista hiivaisuutta, mutta kirsikkamehuisuus hallitsee voimakkaasti. Ei kuitenkaan niin hapan kuin odotin. Suutuntuma on melko kuohuviininen – runsaasti kuohkeaa hiilihappoa. Melko tasapainoinen ja onnistunut.
Tunnisteet:
2014,
3,
Jouluoluet 2014,
Liefmans,
Oluet
12 marraskuuta 2014
Macallan kotitasting 10/2014
Hiljattain (kuukausi sitten) pidetyn kotitastingin teemaksi valikoitui Macallanit. Tarkemmin voisi melkein sanoa, että hieman uudemman tuotannon "mäkeistä" on kyse. Tutussa amatööriporukassa maisteluun valikoitui viisi Macallania ja mukaan otettiin yksi sherry, josta välillä pystyi nuuhkimaan hieman sherry-referenssituoksuja. Macallanhan melko tunnettu juuri sherryisistä viskeistään, vaikka nykyäään sherryviskien kuninkuus onkin hieman järkkynyt huonompien ja laaduttomampien pullotteiden myötä.
Ilta aloitettiin maistamalla muutamaa olutta. Ensimmäinen näistä oli Helsinki Beer Festivalin voittajaolut, Saimaan Django & Steven Pale Ale. Olut on saanu nimensä belgialaisen jazzkitaristi Jean ”Django” Reinhardtin mukaan. Olut oli kohtalaisen humalainen, jossa humala tuntui hyvin sitruksiselta ja suolaiselta. Greippiset sävyt villitsi ja teki mausta melko kuivan. Ei tehnyt suurta vaikutusta. Toinen nautituista oluista oli Karjala Maltti, 5,8% versio. Melkein huonompi kuin maitokaupan versio. Ainakin muistikuvien perusteella. Noh, ehkä tämä olisi pitänyt maistella ennen Djangoa.
Välissä huuhdeltiin suuta reippaammin vedellä, jonka jälkeen päästiin illan kattauksen kimppuun. Macallan-suoraksi oli tarjolla lähinnä mitä keneltäkin kaapista löytyi, vaikka alun perin oli ideana maistella Gold, Amber, Sienna ja Ruby. Näistä mukaan selvisi vain Sienna ja Ruby.
Nämä kaksi kuuluvat uuteen 1824-sarjaan, jossa kaikki viskit ovat ikämerkitsemättömiä ja niiden nimi kuvaa viskin värimaailmaa (eri sherrytynnyrivariaatioita käytetty). Sienna on kypsytetty ensikertaa täytetyissä amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa tammitynnyreissä, kun taas Ruby on kypsytetty first fill european oak -tynnyreissä. Hyvä huomata, että 1824 series on eri sarja kuin 1824 collection.
Myös collection-sarjasta pääsi tähän maisteluun mukaan yksi viski, Macallan Select Oak. Tämä on sarjan halvin pullote, ikämerkinnätön, kylmäsuodatettu, litranen leka ja 40% vahvuuteen pullotettu. Melko entry leveliä. Tämä 1824 collection -sarja on suunnattu travel retail -markkinoille.
Neljäntenä viskinä löytyi 12-vuotias Macallan, joka kuuluu Sherry Oak -sarjaan. Tämän sarjan kaikki viskit ovat ikämerkittyjä ja kypsytetty Espanjasta tuoduista sherrytynnyreissä. Tämän sarjan on sanottu kuvaavan vielä jonkin verran vanhempaa Macallanin tyyliä.
Viimeinen esittelyssä on yksityisen pullottajan, Murray McDavidin tuotantoa. Tämä mäkki on aluksi kypsytetty bourbontynnyreissä, jonka jälkeen se on saanut Château Latour viimeistelyn. Château Latour on ranskalainen punaviini Bourdeauxin viinialueelta.
Ilta aloitettiin maistamalla muutamaa olutta. Ensimmäinen näistä oli Helsinki Beer Festivalin voittajaolut, Saimaan Django & Steven Pale Ale. Olut on saanu nimensä belgialaisen jazzkitaristi Jean ”Django” Reinhardtin mukaan. Olut oli kohtalaisen humalainen, jossa humala tuntui hyvin sitruksiselta ja suolaiselta. Greippiset sävyt villitsi ja teki mausta melko kuivan. Ei tehnyt suurta vaikutusta. Toinen nautituista oluista oli Karjala Maltti, 5,8% versio. Melkein huonompi kuin maitokaupan versio. Ainakin muistikuvien perusteella. Noh, ehkä tämä olisi pitänyt maistella ennen Djangoa.
Välissä huuhdeltiin suuta reippaammin vedellä, jonka jälkeen päästiin illan kattauksen kimppuun. Macallan-suoraksi oli tarjolla lähinnä mitä keneltäkin kaapista löytyi, vaikka alun perin oli ideana maistella Gold, Amber, Sienna ja Ruby. Näistä mukaan selvisi vain Sienna ja Ruby.
Nämä kaksi kuuluvat uuteen 1824-sarjaan, jossa kaikki viskit ovat ikämerkitsemättömiä ja niiden nimi kuvaa viskin värimaailmaa (eri sherrytynnyrivariaatioita käytetty). Sienna on kypsytetty ensikertaa täytetyissä amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa tammitynnyreissä, kun taas Ruby on kypsytetty first fill european oak -tynnyreissä. Hyvä huomata, että 1824 series on eri sarja kuin 1824 collection.
Myös collection-sarjasta pääsi tähän maisteluun mukaan yksi viski, Macallan Select Oak. Tämä on sarjan halvin pullote, ikämerkinnätön, kylmäsuodatettu, litranen leka ja 40% vahvuuteen pullotettu. Melko entry leveliä. Tämä 1824 collection -sarja on suunnattu travel retail -markkinoille.
Neljäntenä viskinä löytyi 12-vuotias Macallan, joka kuuluu Sherry Oak -sarjaan. Tämän sarjan kaikki viskit ovat ikämerkittyjä ja kypsytetty Espanjasta tuoduista sherrytynnyreissä. Tämän sarjan on sanottu kuvaavan vielä jonkin verran vanhempaa Macallanin tyyliä.
Viimeinen esittelyssä on yksityisen pullottajan, Murray McDavidin tuotantoa. Tämä mäkki on aluksi kypsytetty bourbontynnyreissä, jonka jälkeen se on saanut Château Latour viimeistelyn. Château Latour on ranskalainen punaviini Bourdeauxin viinialueelta.
Maistelujärjestys, taaimmaisena Select Oak |
The Macallan Select Oak, 40%
T: Tyypillinen nykysherryisen viskin tuoksu (laimeana). Kumia ja lievästi rikkiä seassa. Rungoltaan kevyt ja maltainen. Kuivahko. Ei kyllä säväytä.
M: Maku on aika kevyt ja hieman vetinenkin. Vetisyydestä huolimatta tässä on sellainen terävä suutuntuma. Nuorta todennäköisesti. Jälkimaku antaa paremman kuvan kuin muu kokonaisuus, mutta ei tästä ole juuri mihinkään ole.
The Macallan 12yo 1997 Château Latour Cask, 46% (Murray McDavid)
T: Vaahtokarkkista makeutta ja makeaa viinisyyttä (ei kuitenkaan sherryistä). Lievä hapan punainen rypäleisyys. Jokseenkin teennäinen ja ei oikein tasapainossa.
M: Alku kihelmöi ja on ohuen terävä. Ei kuitenkaan vetinen. Keskivaiheilla on melko hiljaista ja vasta loppua kohden tulee maltaisa ja pähkinäistä makua. Makeahko alusta loppuun. Parempi kuin edellinen, muttei innosta.
The Macallan 12yo Sherry Oak, 40%
T: Tuoksussa lämmintä makeaa sherryisyyttä. Pehmeä ja maltillinen. Kuitenkin aika runsas. Kermainen ja miedon kanelipullainen. Hyvää laadukkaampaa sherryisyyttä. Mukava tuoksu.
M: Maku on hyvin rauhallinen ja pehmeä. Hunajaista makeaa sherryisyyttä ja kevyttä paahtoa. Kuivia hedelmiä ja pähkinää. Laadukkaan oloinen. Reilusti parempi kuin edelliset. Jälkimaku kuivaa hitusen ja kestää keskipitkään.
The Macallan Sienna, 43%
T: Aavistukse samankaltaista tuoksua kuin 12yo sherry oakissa, mutta tässä sherry ei ole niin laadukkaan tuntuinen ja seassa on nykysherryn tyyliä. Jotakin lääkemäisen yrttisää tuoksua seassa. Pistävänpää ja kirpeämpää.
M: Maku on hyökkäävämpi ja terävämpi. Sherryisyys on pistävämpää ja metallisempaa. Kuivia hedelmiä ja suklaata. Jälkimaku häviää melko pian tehden aika lyhyen tästä.
The Macallan Ruby, 43%
T: Selkeästi jo hieman vanhemman sherryviskin aromia. Vahaista ja suklaista aromia. Mokkaa ja nahkaisuutta. Ei lainkaan kumia tai rikkiä. Eli tämä on jo lähempänä minun "sherrynystyröitä". Tässäkin hieman yrttiä (mentholia tai minttua).
M: Alku tulee keskinkertaisella voimalla, joka tuo tullessaan kevyen hapanta rypäleisyyttä. Sherry on alussa viinimäisempää ja muuttuu loppua kohden pehmeämmäksi ja mausteisemmaksi. Jälkimaku on pitkä ja leveä. Syvyyttä on ihan kohtalaisesti. Ehdottomasti paras, mutta onhan tällä jo hintaakin.
Maistelun jälkeen nautiskeltiin vielä octoberfest-tyylinen makkara-ateria, johon kuului olutmakkaraa, bratwurstia ja savukatajamakkaraa. Lisukkeena suolakurkkuja, hapankaalia ja patonkia. Hyväähän ne oli. Jälkiruoka oli hieman vitsikkäämpi, nimittäin paremman juuston puutteessa oli tyytyminen arkijuustoon, joka nautittiin 30-vuotiaan sherryn kera. Melko häpäistys sherrylle......
Tämän illan suosikkijärjestys oli oheinen:
1. Macallan Ruby, 43%
2. Macallan 12yo Sherry Oak, 40%
3. Macallan Sienna, 43%
4. Macallan 12yo 1997 Château Latour Cask, 46% (Murray McDavid)
1. Macallan Ruby, 43%
2. Macallan 12yo Sherry Oak, 40%
3. Macallan Sienna, 43%
4. Macallan 12yo 1997 Château Latour Cask, 46% (Murray McDavid)
Tunnisteet:
2,
2014,
3,
4,
IB,
karjala,
kotitasting,
Macallan,
Macallan 1824 collection,
Macallan 1824 series,
Murray McDavid,
Oluet,
Saimaan Juomatehdas
09 marraskuuta 2014
Nøgne Ø Special Holiday Ale & Pumpkin Ale
Oluiden tumma kausi on jo pitkälti päällä, jolloin päästään nauttimaan tuhdimmista, mausteisimmista ja tummemmista oluista. Ainakin itselleni on alkanut taas hyvin maistumaan tummemmat oluet. Hiljattain OlutExpo tarjosi omalla kohdallani hyvän "kauden avajaisen" tummemmille oluille ja siellä tulikin maistettua muutama herkullinen tumma, sekä yksi kurpitsaolut.
Kyseinen Maku Brewingin Tasty Pumpkin oli mielestäni parhaimpia oluita koko tapahtumassa ja innoittikin maistamaan nyt toista lajitoveriansa. Vaikka Halloween onkin ohi, niin silti tämä sopii hyvin kauden sisään. Lisäksi avataan myös jouluisempien oluiden kausi näin blogin puolellakin, kun maistoon valikoitui yksi viime vuoden suosikeistani, Nøgne Ø Special Holiday Ale.
Kyseinen ale on valmistettu ohra- (münchner, kristall, suklaa, special B), ruis- ja kauramaltaista, sekä humalien (Brewers Gold, Columbus) lisäksi maustettu salvialla, kuminalla, katajanmarjoilla ja kalifornialaisilla kastanjoilla. Katkeruutta on saatu IBU 50 verran. Ensimmäisen kerran tuote tuli markkinoille 2008.
Kyseinen Maku Brewingin Tasty Pumpkin oli mielestäni parhaimpia oluita koko tapahtumassa ja innoittikin maistamaan nyt toista lajitoveriansa. Vaikka Halloween onkin ohi, niin silti tämä sopii hyvin kauden sisään. Lisäksi avataan myös jouluisempien oluiden kausi näin blogin puolellakin, kun maistoon valikoitui yksi viime vuoden suosikeistani, Nøgne Ø Special Holiday Ale.
Kyseinen ale on valmistettu ohra- (münchner, kristall, suklaa, special B), ruis- ja kauramaltaista, sekä humalien (Brewers Gold, Columbus) lisäksi maustettu salvialla, kuminalla, katajanmarjoilla ja kalifornialaisilla kastanjoilla. Katkeruutta on saatu IBU 50 verran. Ensimmäisen kerran tuote tuli markkinoille 2008.
Toinen oluista on kurpitsaolut, joka on majaillut kaapissani jo melkein vuoden verran. Parasta ennen päiväys luvataan 2016 loppupuolelle, eli ei tämä mitenkään tolkuttoman vanhaksi (kypsyneeksi) ole päässyt. Reseptistä löytyy ohramaltaiden lisäksi vehnää, ruista ja kauraa. Humalina on käytetty Columbus- ja Summit-humalia. Panimomestari Kjetil Jikiunin mukaan mausteita ei tässä ole käytetty, vaan mausteisuus on pyritty saamaan viljalajikkeista ja englantilaisesta hiivasta. IBU on 35 luokkaa.
Nøgne Ø Special Holiday Ale, 8,5% (batch 1023, 9/2013)
T: Leipäisän (saaristolaislimppu) tumma ja kuohkea. Nenätuntumassa on runsautta. Makeahkoa ja kypsää vivahdetta. Stoutin kaltaista tyteläisyyttä, mutta myös hedelmäisempää (ylikypsiä ja kuivia hedelmiä) vivahdetta. Humala ja mausteet tekevät tähän yrttiliköörin kaltaisia aromeja. Kylmänä alkoholi pilkahaa esille, mutta lämmetessä peittyy mausteiden alle.
M: Suutuntuma on samettinen ja hieman kuohkea. Hiilihapot ja paksuhko maltaisuus ovat tasapainossa. Maussa on makeaa maltaisuutta, joka tuo saaristolaisleivän makumaailmaa mieleen. Taustalla on mietoa yrttisyyttä ja lakritsia (tulee mieleen muscovadosokeri). Humala vaimentuu mausteisen ja maltaisen rungon alle. Tukeva ja ruokaisa. Jälkimaku on makean (ei äklö) pitkä ja hyvin miedon paahteinen. Hyvä winter warmer.
Nøgne Ø Pumpkin Ale, 6,5% (batch 1015, bb:2016)
T: Verraten Makun Tasty pumpkiniin, ei niin tuoreen oloinen eikä niin kurpitsainen. Tässä on enemmän paahtoa ja jauhoisuutta. Alta löytyy sitä kurpitsaista vihanneksisuutta, joka ainakin minua miellyttää (ja jota tässä tietty haen). Kevyen kahvista aromia ja maltaisuutta. Paahto peittää hieman liikaa.
M: Maun alussa on miellyttävä kurpitsiaisuus ja maltainen kuohkeus. Myös kevyttä mausteisuutta. Nämä peittyvät kuitenkin melko pian kevyen katkeruuden ja paahteisen maltaisuuden alle. Loppumaku on kuin perus brown alella. Suutuntuma miellyttää ollen pehmeä ja runsas. Hiilihappojakin aika sopivasti. Enemmän saisi tulla tuore vihanneksisuus ja hieman maustetta. Nyt loppurupeama jää hieman tyhjäksi.
Näistä pitemmän korren veti Holiday Ale, Kurpitsaolut oli hyvä alkumaultaan, mutta esim. Maku Brewingin vastaava vie helposti voiton. Holiday Alea kyllä siemailisi näin pimeinä syysiltoina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)