Alkosta: Sori Brewing Laudatur XVI

Viskitynnyrit, joissa tämä olut on kypsynyt, ovat peräisin Glenmorangielta ja Macallanilta. Glenmorangiehan tunnetaan melko kirjavasta ja osittain kokeilevastakin viskikattauksestaan ja nykypäivänä etenkin gaelinkielisistä ikämerkitsemättömistä viskeistään. Siis tynnyreissä voi olla ollut minkä tyylistä viskiä vain. Minulle tulee heti mieleen neitsytpuu (uusi tammitynnyri), joka on peräisin Missourista.

Macallan puolestaan tunnetaan sherryviskeistään. Macallanhan rakensi kuuluisuutensa nimenomaan törkeän hyvillä sherryviskeillään. Macallanilla löytyy oma tynnyrivalmistaja, jossa tislaamolle räätälöidään sherrytynnyrit.

Koska oluttyyli on sekoitus barley winea ja imperial stoutia, niin odotettavissa on näiden tynnyrien kanssa varmaankin makeahkoa tuhtia ja hyvin kuivahedelmäistä nektaria. 85% oluesta pohjautuu barley wine olueen ja 15% on imperial stoutia. Molemmmat peräisin siis "Mäkin" ja Glenmorangien tynnyreistä. Tynnyrit todennäköisesti yli 200-litraisia. Alkosta löytyy, hinta 7,99€/33cl.

"A total of four different type of barrels: Barley Wine in Macallan and Glenmorangie, Imperial Stout in Macallan and Glenmorangie. 85% of Barley Wine 15% Imperial Stout. Would be impossible to make another one, so enjoy while it lasts."

Sori Brewing Laudatur XVI, 11%

Tuoksu on huiman täyteläinen tammisine, vaniljaisine ja toffeisine viskiaromineen. Hyvin makea toffeisuus ja kevyen paahtunut muscovadosokerisuus. Lämmetessä tammitynnyri antaa tilaa makealla ja miedon imelälle maltaisuudelle. Turvetta tämä ei ole nähnytkään, mutta vaniljatoffeista maltaisuutta ja kuivattuja hedelmiä löytyy senkin edestä.

Maussa makea maltaisuus ottaa päänäyttämön ja kehittyy jopa imeläksi ja miedon tahmeaksi makeudeksi. Muscovadosokerisuutta (lakritsi, vanilja ja paahdettu sokeri), jota voisi yksinkertaisemmin kutsua myös siirappisuudeksi. Suutuntuma on runsas, keskitäyteläinen ja hieman tahmean sokerinen, kevyesti hiilihapotettu. Jälkimakuun mennessä makea maltaisuus saa kuivattuja hedelmiä (sherry-Macallan?) ja miedon katkeruudenkin.

Latautuneen intensiivinen mallasnektari, jossa vaahterasiirappisen tammisuuden tuntee. Juotavuus jää hieman heikoksi, sillä ainakin itselleni makeus lipsuu jo överipuolelle. Olut asettuu jonnekin barley winen ja tynnyrikypsytetyn strong alen suuntaan. Tynnyrikypsytys on tässä oluessa todella vahvasti esillä.

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout (Alkon käsityöläisoluet 2017)

Tätä olutta tuli muuten odoteltua. Yllättäen mushimaltin kirjoittajan huomio kiinnittyi tynnyrikypsyteltyyn olueen ja vieläpä sellaiseen, jossa on maannut aiemmin jenkkiviskiä. Viivästyksistä huolimatta tämä tuli valikoimiin tämän viikon aikana ja löytyy nyt siis Alkosta 8,71€ hintaan.

Enpä tiedä mitään Jälkikäteen sain selvitettyä faktoja oluesta. Tätä imperial stoutia on kypsytetty entisissä Heaven Hillin tislaamon bourbontynnyreissä (barreltynnyri, n. 200l) neljästä seitsemään kuukauteen ja Pyynikki käyttää tässä Solera-tyylin kaltaista menetelmää. Tarkoittaa siis sitä, että tynnyristä valutetaan yksi erä ulos (jolloin sisälle jää x-määrä kypsynyttä olutta) ja laitetaan tuoretta kypsyttämätöntä olutta sisään. Mainittakoon, että Heaven Hill osaa valmistaa todella herkullista bourbonia. Eipä ole liiaksi näitä bourbontynnyreissä kypsyteltyjä IS:ja, joten tervetullut olut tähän kattaukseen.

Pyynikin Bourbon Barrel Aged Imperial Stout, 13%

Tuoksusta on aistittavissa aimo annos bourbonia, josta makea maissisuus, lempeä neilikkaisuus ja kevyt ruismausteisuus kumpuaa. Tulee sama aromimaailma kun nuuhkiessa entistä bourbontynnyriä. Tammi näyttelee omaa osaansa tuoden karamellista vaniljaisuutta. Bourbontynnyri jyrää melko hyvin varsinaisen stoutin piirteet. Miedosti paahteisuutta toki saan irti. Kyllä tätä mielellään nuuhkii. Sieraimen kautta nautittua bourbonia? Yes please.

Maussa tynnyrin elementit ovat myös vahvasti läsnä. Mausteista voikakkupohjaa, jossa makea maissisuus ja imelähkö maltaisuus näyttelee pääroolia. Suutuntumaltaan pehmeä ja kevyesti hiilihapotettu. Alkoholi tässä on ilmiselvästi läsnä, mutta se on niin tynnyriaromista ja bourbonmausteista, että se ei viskimiestä haittaa. Sitä paitsi se hellittää jo puolivälissä makupalettia. Jälkimakuun mennessä leikki loppuu hieman liian aikaisin kesken. Jäljelle jää makean imelä suklaisuus ja voikeksisyys, sekä mieto vaniljainen tammisuus. Skidisti bourbonliköörinen.

Päärooli on tynnyrin tuomalla jenkkiviskisyydellä, joten jos olet arka bourbonille, ei ehkä ole juttusi. Minä en ole arka, mutta hieman kaipasin tynnyrimaailman rinnalle enemmän maltaisuutta ja hieman enemmän paahteisuutta. Silti, tuhdin aromikas bourb... IS!

Alkosta: Fuller’s Brewer’s Reserve No. 5

Single Malt, Cognac, Auchentoshan, Armagnac. Näitä yhdistävä tekijä löytyy Fullersin Brewer's Reserve -sarjasta, jotka olen päässyt itse kaikki maistamaan. Suu meni hymyyn, kun huomasin sarjan uusimman tulokkaan listautuneen Alkon erikoisvalikoimaan (Arkadia) alkaen 2. syyskuuta 9,94€ hintaan. Samaan aikaanhan tuli todella iso läjä uutuuksia muutenkin, kun Arkadian Alko avasi ovet tauon jälkeen.

Tässä Brewer's Reserve sarjassa on kyse tynnyrikypsytetyistä oluista ja niistä ensimmäinen julkaistiin kymmenen vuotta takaperin. Uusin tulokas on kypsytetty vanhoissa viskitynnyreissä. Aiempien versioiden kypsytystä on avattu hieman enemmän, kuten esimerkiksi kolmannen kohdalla on kerrottu tynnyreiden olleen Auchentoshanin tislaamolta. Noh, toisaalta ei tuo välttämättä paljoa kerro, ellei satu tietämään tislaamon ominaispiirteistä.

Kuvitellaan vaikkapa Laphroaig, tai Glenfarclas. Jos tynnyri olisi peräisin ensimmäiseltä näistä, voisi olla ennustetavissa turpeisia ja merellisiä vivahteita oluessakin. Glenfarclas puolestaan kypsyy yleensä sherrytynnyreissä, joten tämänkin voisi kuvitella tuovan tälle ominaista kuivattua tummaa hedelmäisyyttä ja nahkaisuutta. Mutta mennään näillä tiedoilla joita on annettu. Tämä viides on siis kypsynyt yli viidensadan päivän ajan "hienoissa" viskitynnyreissä.

Fuller’s Brewer’s Reserve No. 5, 8,5%

Tuoksussa aika kiva monipuolinen aromimaailma. Rikkaimmin tulee toffeinen maltaisuus ja kevyt yrttisyys. Fariinisokeria, kuivattuja tummia hedelmiä (luumu, rusina, taateli) ja kevyt viskimaltaisuus. Pähkinäistä katkeruutta, sekä miedosti alkoholin tuomaa "lämpöä". Monipuolinen ja hieno tuoksu. Hyvin balanssissa.

Maku lunastaa tuoksun lupaaman rikkauden. Mallasrunko, humala ja viskitynnyrin tuoma aromikkuus ovat upeasti tasapainossa. Toffeeta, kevyttä karamellisuutta, viljaisuutta ja pähkinäisyyttä. Viski tuo vaniljaisia piirteitä ja mahdollisesti makeaa karamellisuutta. Jälkimakuun mennessä kevyttä karamellisoitua appelsiinisuutta ja mieto paahtovanukkaisuus. Onpa hyvä. Mielestäni erinomaisesti onnistunut viskitynnyrikypsytys.

Kotitasting: Two Roads Igor’s Dream, Lagunitas IS, Port Brewing Santas Little Helper ja Rogue Chocolate Stout

Vietettiin kotimaisteluiltamaa parin ystävän kera, johon valittiin teemaksi tummat oluet. Tavan mukaan isot pullot olivat in ja ne tulivat keskieuroopasta kustin roudaamana. Lagunitas ja Two Roads taisi olla 20€ luokassa, kun taas Port Brewing sekä Rogue oli sellaista 10€ luokkaa.

Ensimmäiseksi laseihin kaatui alkoholiprosenteiltaan heikoin, eli Roguen Chocolate Stout. Ratebeer listaa tämän Sweet Stoutiksi ja panimon sivujen (ja ratebeerin) mukaan se sisältää ainakin 2-row-, Crystal 135-165- ja suklaamaltaita, Cascade-humalaa, kaurahiutaleita, paahdettua ohraa, suklaata ja PacMan-hiivaa. Olut oli kerennyt lojumaan jo 6kk kaapissa.

Toiseksi kaadettiin lasiin Two Roadsin Igor's Dream, joka on panimon kunnianosoitus edesmenneelle Igor Sikorskylle, joka oli lentokone- ja helikopteripioneeri (ilmailussa). Kaveri perusti Sikorsky Aircraft Corporationin vuonna 1923, joka sittemmin muutti Stratfordiin (CT) tiloihin, jossa Two Roads panimo nykyisin sijaitsee. Tästä oluesta on tehty jo muutamia vuosittaisia versioita, joista nyt maistossa vintage 2014. Kyseinen olut on ruis- imperial stout, joka on kypsytetty ruisviskitynnyreissä.

Näiden jälkeen Lagunitaksen Imperial Stoutia. Jälkikäteen tietoja haettaessa ihmettelin kyseisen oluen saaneen vain 40 tyylipistettä Ratebeerissä. Näin jälkikäteen ei ehkä ihmetytä niin paljoa. Panimo ei paljoa oluesta palajasta, mutta pullon etiketistä löytyy tarina:

"Having downed his forth Imperial Stout of the day, the wild eyed charlatan from Voldvostogniaky belched and hollered for the Czarina to enter his chamber and bend herself to his will. The economy was a wreck and revolt was just around the corner. 

Nicky the Czar dude was off playing soldier like any pale nobleman with a hemorrhagic skin condition would. Such were the final days of the old empire. Reactionary, decadent, sputnik, stroganoff, weird, and drunk. 

But even as the proletariat countryside labored under inhuman conditions and a threat of being sent to a futile war in the east, they wisely took the time to slam back an Imperial Stout or two. After all, life can be a real "suka", as they say in the old country."

Viimeisinpänä (epävirallisen virallisena) maisteltiin Port Brewingin Santas Little Helper. Internet paljastaa oluen valmistuksessa käytettäneen Two Row-, Wheat-, Carvienne-, Caramunich, 95-115-, 135-165L Crystal-, Chocolate- ja Pale Chocolate -maltaita. Näiden lisäksi paahdettua ohraa, ruskeaa sokeria ja East Kent Goldings-, Mt. Hood-, Liberty-, sekä Challenger -humalia. Kuinka tylsää onkaan luetella kopipastattuja raaka-aineita? Ehkä joskus vielä luovun tuostakin tavasta.


Rogue Chocolate Stout, 6,3%

Tuoksussa runsas maitokaakaomainen aromikkuus ja mieto paahteinen maltaisuus. Suklaa on aika mukavasti esillä. Muuta ei kyllä kauheasti tule esille.

Maussa suklaa tulee vähemmän makeana kuin tuoksu antaa ymmärtää. Kaakaopapuja, maitokaakaota ja miedon paahteista maltaisuutta. Jälkimaussa kitkerähköä kaakaopapua ja kevyt paahteisuus. Aika yksinkertainen.

Two Roads Igor’s Dream Rye Whiskey Barrel aged, 11%

Tuoksu on hyvin sulkeutunut. Muistuttaa barley winea miedon imelällä ja pistävällä alkoholilla. Paahteisuutta, tummaa kahvia, makeaa tummaa leipää ja kaakaota. Lämmetessä tuoksu antaa reilusti enemmän aromeja.

Maku on viileämpänä hyvin sulkeutunut ja vasta lämmetessä näyttää parhaat puolensa. Hyvin tummaa suklaisuutta, joka tuo myös kitkerää kaakaopapua. Suutuntuma on täyttävä ja hieman tahmainen loppua kohden. Paahteisuus sopivalla keskitasolla. Jälkimaku pitkä, espressoinen ja tumman suklainen. Tämä vaatii aikaa.

Lagunitas Imperial Stout, 9,9%

Tuoksu on mieto ja melko mitäänsanomaton. Tummaa ja hieman palanutta paahteisuutta. Viljapölyä ja vastarouhittua kuivaa paahdettua mallasta. Kevyt kuiva kahvisuus ja suklaisuus. Mieto tuoksu.

Maussa alkuun reilu tumma maltaisuus, mieto suklaisuus, mustaa kahvia ja ripaus vaniljaa. Suutuntuma on loistavan täyteläinen ja runsas. Paahteisuus keskiasteista. Jälkimaku tumman kaakoinen, karamellimaltainen ja miedosti maustekakkuinen,

Port Brewing Santas Little Helper, 10,5%

Tuoksu on tummempi ja paahteisempi kuin edellisten. Lakritsia, jälkiuunileipää, mustaa jopa palanutta kahvia. Mieto yrttisyys. Aavistus alkoholisuutta.

Maku on myös tummin ja paahteisin. Raakaa kaakaojauhetta, palanutta kahvia, lakritsia ja poltettua mallasta. Suutuntuma on kuivan maltainen, miedon jauhoinen ja paahtunut, Ennen jälkimakua tummaa raakasuklaata ja espressoa.

Maistelun tuloksena laitan oheiset oluet paremmuusjärjestykseen seuraavasti:

1. Two Roads Igor’s Dream Rye Whiskey Barrel aged ****
2. Lagunitas Imperial Stout ****
3. Port Brewing Santas Little Helper ***
4. Rogue Chocolate Stout ***

Kotitasting: The Lost Abbey

Kotona pidetty maistelutilaisuus amerikkalaisten oluiden parissa. Panimo tulee San Marcosista, Californiasta, ja tottelee nimiä Port Brewing / The Lost Abbey. Panimo perustettiin vuonna 2006 ja sijaitsee toisen nimekkään panimon, Stone Brewing Co, entisissä tiloissa. Nimihomma menee kait niin, että varsinainen panimo on Port Brewing Company ja Lost Abbey/Port Brewing sen brändejä. Perustajat Vince Marsaglia, Gina Marsaglia, Tomme Arthur ja Jim Comstock olivat tuttuja jo Pizza Port -panimosta. Panimo itse kertoo asian kotisivuillaan näin:

The Lost Abbey and Port Brewing are both brands of Port Brewing Company. Like Chevrolet and Cadillac, or Taco Bell and KFC, both are produced by the same company, but targeted for different markets. 

Our American / West Coast-style beers (Wipeout, Old Viscosity, Shark Attack, etc.) are package in 22 ounce bottles and released under the Port Brewing label. Our Belgian-inspired and premium beers (Avant Garde, Judgment Day, most of the barrel releases, etc.) are packaged in 375ml or 750ml corked bottles and released under the Lost Abbey label. Either way, they’re all produced in the same brewery by the same staff.

Panimolla on iso läjä toistaan hienompia ja erikoisia oluita, mutta kaikkia ei voi kerralla maistaa – ei nimittäin lompakko kestä, kun oluen keskihinta tänne Eurooppaan huitelee taas reilu 10 € tietämillä. Tämän setin oluiden hinta pääsi pomppaamaan +80 € tietämille. Viime aikoina näitä on ollut kohtalaisen hyvin saatavilla.

Kuuden oluen setillä mentiin. Carnevale Ale on setin kevyempää päätä edustaen saisoneja. Se on kypsytetty villihiivan (Bretta) kera ja humaloitu Amarillolla ja Simcoella. Ennen 2009 veriota tätä ei pantu villihiivojen kera. Carnevale Ale kuuluu panimon Seasonals-sarjaan (kausituote). Red Barn Ale on niin ikään saison, mutta se on maustettu kevyesti luomuinkiväärillä, appelsiinin kuorilla, mustapippurilla ja Meleguettapippurilla.

Devotion Ale on puolestaan vaalea belgialaistyylinen olut, jota pannaan ympäri vuoden (Year-roud beers). Tarinaa ja videota oluesta täältä. Avant Garde jatkaa ranskalaistyylistä huttua ollen tyyliltään Bière de Garde. Maltaisempaan päin ollaan siis menossa. Tästä on tarina pitkä kuin nälkävuosi ja sen voit lukaista täältä.

Näiden jälkeen hypätään isoihin saappaisiin ja päästetään enkelit vapaiksi. The Angels Share on tuttu termi viskinystäville, sillä nimitys juontaa alkoholin haistumiseen tynnyreistä viskin kypsytyksessä. Tästä löytyy useampia versioita, nyt maistossa bourbonkypsytetty versio, joka on viettänyt 6-12kk tynnyreissä. Framboise de Amorosa on varmasti setin marjaisin olut. Oluen pohjana on Lost and Found, joka siirretään kypsymään tuoreisiin punaviinitynnyreihin vuoden päiviksi vadelmilla kyyditettynä. Sour brownia vadelmilla.

Lost Abbey Carnevale Ale, 6,5%

Tuoksussa sameaa mutta raikasta hiivaa, sitrusta ja vihreää lehtisyyttä. Melko oikeaoppinen. Ei mikään tuhti tuoksu, vaan ennemminkin hieman ujo. Lasissa ajan kanssa muodostuu hieman mausteisuutta maustepippurin ja melissan merkeissä. Hyvä tuoksu. 

Maussa alkufiilis on hieman "tässäkö tämä"? Mutta muutamien siemauksien jälkeen tämän loisto paljastuu. Kukkaista ja utuista hiiva, jota kyydittää maustepippurin ja sitruunan tuntu. Suutuntuma oikein hyvä, hieman samea ja sopivan kuohkea. Jälkimaku on maukas, mutta aavistuksen lyhyt. Jättää kivan vivahteen loppuun. Hyvin juotava. 

Lost Abbey Red Barn Ale, 6,7%

Tuoksu on belgihiivainen, pippurimausteinen ja muistuttaa hieman witbierin ja saisonin välimuotoa. Mikään mauste ei kuitenkaan hypi silmille. Appelsiinin kuori ja pippuri ehkä selkeiten.

Maussa samat elementit. Hedelmäistä belgihiivaa ja appelsiinin kuorta. Maku kuivuu loppua kohden ja saa humalaa mukaan. Kitkerää pippurisuutta. Mausteet sopivalla tasolla, mikään ei ole liian esanssisesti tai voimakkaasti esillä. 

Lost Abbey Devotion Ale, 6,2%

Tuoksu on tyypillisen hedelmäisen belgihiivainen ja kukkainen. Kevyttä hedelmälihaisuutta, kuivaa heinäpeltoa ja makeaa mallasta.

Maussa alkuun hedelmäistä hiivaa, mutta maku katoaa puolivaiheessa. Suussa hyvin kuohkean kuohuvaa ja kuivattavaa. Jälkimaku on yllättävän kuiva ja jonkin verran katkerakin. Ehkä tylsin tähän mennessä kuitenkin

Lost Abbey Avant Garde Ale, 7%

Tuoksu on aika vaisu edellisiin nähden. Hedelmäisyys on väistynyt ja tialle tullut pähkinäisempiä ja tummempia maltaan sävyjä. Perus "alemainen" tuoksu. 

Maussa mennään samoilla linjoilla, eli melko perus ale-maailma. Pähkinää, mallasta, jossa miedosti myös makeutta. Hieman tulee piatävyyttä jälkimaussa. Suutuntuma ihan hyvä. Ei ole oman suun mukainen tämä. 

Lost Abbey The Angels Share (Bourbon), 12,5%

Tuoksu hyvin maltainen, kermainen, miedon imelä ja hennon mausteinen. Bourbontynnyri selkeästi esillä mausteisine vivahteineen. Makeaa leipätaikinaa runsaasti. Runsas kuivattu luumuisuus. 

Maussa tumma mausteisuus ja hedelmäisyys puhuttelee. Luumua, rusinaa, vaniljaista omenaa ja kuivakakkua. Mämmisyyttä ja reilua luumuisuutta. Bourbon tuo aromikkuutta. 

Lost Abbey Framboise de Amorosa, 8,5%

Tuoksu on kypsän ja vivahteikkaan vadelmainen ja miedon ruusuinen. Tammikypsytys on tuonut tähän upean syvän aromin, jossa vadelma on sopivan happamalla tavalla läsnä. Muistuttaa Rodenbachin caractère rougea, mutta on tummempi. Lämmetessä antaa mukavaa tammista mausteisuutta.

Maussa happaman vadelmainen alkupuraisu, joka kääntyy pehmeämmäksi vadelmaisuudeksi loppua kohden. Happamuus on maitohappoista ja mehuisan kirpeää. Puolivälissä makutanssia tulee myös tammikypsytyksen vivahteita ja mausteisuutta. Jälkimaussa kevyt vadelmaisuus ja tammisuus.

Paremmuusjärjestys näille voisi mennä oheisesti:

1. Carnevale Ale *****
2. Framboise de Amorosa ****
3. Red Barn Ale ****
4. The Angels Share (Bourbon) ****
5. Devotion Ale ***
6. Avant Garde Ale **

Prairie Artisan Ales: Okie, Pirate Noir, Standard ja Prairie Ale

Prairie kuuluu nykyään suosikkipanimoihini erikoisien, mutta laadukkaiden kokeilujensa vuoksi. Lyhyestä historistaan (perustettu 2012) huolimatta kaverit ovat onnistuneet hienosti yhdistämään erilaisia tynnyrikypsytyksiä ja villihiivakokeiluja. Tilasin jokunen aika takaperin pienoisen läjän panimon oluita (ulkomailta), jotka ajattelin arvostella samaan arvioon. Seuraa siis pieni Prairie suora.

Panimo on kotoisin Oklahomasta Yhdysvalloista ja sen perusti veljekset Colin ja Chase Healey. Oluet pantiin aluksi Choc brewerylla (Krebs), mutta sittemmin kaverit sai omat tilat Tulsasta, Oklahoman toiseksi suurimmasta kaupungista. Hiljattain panimon oluita on alkanut löytymään monestakin nettikaupasta, hinta tosin on kohtalaisen korkea – nyt maistossa oleva setti kustansi yli 30€.

"I think a lot of brewers want to be their hometown heroes, their local brand. Local is a really big word. I wanted Prairie to stand for something a little bigger than that. I really felt we could create a product that represented this part of the country to the rest of county, to the rest of the world," –Chase Healey

Maistossa on neljä olutta, joista ensimmäinen on viskitynnyrissä kypsytetty "Iperial Brow Ale". Prairie Okie oli alkuvaiheessa Chase Healeyn suosikki. Tämän oluen pitäisi kuulemma kypsyä hyvin ajan saatossa. Kyseinen olut on pantu Krebs Brewing Co:lla (Choc brewery).

Seuraavana lasista löytyi Imperial Oatmeal Stout, joka on saanut kypsyä jamaikalaisessa rommitynnyrissä. Niin ikään pantu Krebs Brewing Co:lla. Oluen ensimmäinen versio pantiin vuonna 2013, jolloin sen ABV oli 11%. Nyt maistossa on oluen toinen erä, joka pantiin tänä vuonna ja jossa ABV on 12%. Pullokoko pieneni myös puolesta litrasta 355ml. Noir-oluesta löytyy myös Coffee Noir-, Vanilla Noir-, Wine Barrel Noir- ja Apple Brandy Noir -versiot.

Kolmanneksi ja neljänneksi vaihtui tyyli tuhdista ja tummasta, raikkaampaan ja vaaleaan. Kolmas olut on Prairie Standard, joka on uusiseelantilaisella Moutkeka-humalalla kyyditetty Farmhouse Ale. Oluesta löytyy ainakin kahta versiota, 5,2% ja 5,6% ABV. IBUt 25. Nimensä mukaan jokapäiväiseksi olueksi luotu. Suositellaan erityisesti ruoan kera.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä, isompi saison kooltaan ja vahvuudeltaan, Prairie Ale. Oluen valmistuksessa on käytetty Pilsner- ja vehnämaltaitsa, sekä vehnähiutaleita. Hieman sokeriruokoa ja Saaz-humalia, joiden lisäksi taikutta hiivoista – oluthiivan lisäksi on käytyetty viinihiivaa ja villihiivaa (brettaa). Omnom.

Prairie Okie, 12%

Tuoksussa reilusti bourbonin tuomaa kermatoffeeta, tammisuutta ja vaniljaa. Lämmetessään vanha bourbontynnirimäisyys korostuu. Makeaa mantelia, saaristolaisleipää ja kuivattuja hedelmiä (rusina, taateli ja viikuna). Runsaasti toffeeta ja pähkinää.

Mausta löytyy kermatoffee, tammitynnyri ja makea mantelimaisuus, muttei onneksi niin vahvasti kuin tuoksusta. Suutuntuma on lähes hiilihapoton ja hieman öljyinen. Puolitäyteläinen. Alkuun makeaa kermakaramellistä tammisuutta, jossa bourbonin mausteisuutta. Loppua kohden makeus hellittää ja alkoholin lämmmittävä hehku jatkaa kuivattujen hedelmien ja vaalean suklaan kera. Hyvin kevyttä paahteista pähkinäisyyttä. Makea, mausteinen ja hehkuva brown ale.

Prairie Pirate Noir, 12%

Tuoksussa tuhtia tummaa ja imelää maltaisuutta, makeaa lakritsia, tummaa suklaata ja ripaus salmiakkia. Muscovadosokeri tulee mieleen. Rommin vivahteet siis hyvin esillä. Selkeästi intensiivinen ja latautunut tuoksu. Salmarikin juolahtaa mieleen.

Maussa laktritsisuus ja kevyt salmiakkisuus. Hieman tulee salmiakkijauhe mieleen. Suutuntuma on tässäkin intensiivinen ja hieman raskaampi viskositeetiltaan. Maltaisuus tuo mieleen makeaa tummaa limppua. Makeus on alussa voimakkaampaa, mutta loppua kohden rauhoittuu. Alkoholi tuntuu tässä enemmän kuin edellisessä (hieman salmiakkilikööristä). Lämmetessä saa hieman multaisuutta ja kellarimaisuutta. Omanlaatuinen olut. Selkeästi tumman rommin aromit esillä.

Prairie Standard, 5,6%

Tuoksussa reilu sitruunaruohoisuus, sitruunankuorta ja hiivaa. Nahkeaa sitruskuorta. Hiiva on selkeästi esillä, muttei hallitse liikaa. Kypsää omenaisuutta, jonka mukana myös kevyt hunajaisuus. Yleisesti ottaen hieman sitrusmaisempi saisonin tuoksu, jossa ei mausteet villitse.

Maussa ollaan melko perinteisen laatusaisonin äärellä. Hiivaa, kevyttä humalaa, kypsää hedelmäisyyttä ja kevyesti nahkeaa sitruksisuutta. Mausteisuus ei hypi silmille, vaan on hyvin tasapainoisesti läsnä. Sitruunan kuori ehkä eniten esillä hedelmäisyydestä. Suutuntuma kuohkea ja hyvin raikas. Vaahtoaa runsaasti. Jälkimaussa kevyt saippuaisuus. Hieno perustyylinen saison.

Prairie Prairie Ale, 8,2%

Tuoksussa vahvasti bretta läsnä – hevostallia, nahkaa, nipistävää happamuutta ja ylikypsää hedelmäisyyttä. Villihiivaisuus on tässä sellaisena jona siitä pidän. Se on sen verta voimakasta, että se peittää osittain muun aromimaailman allensa, mutta taustalla on kuitenkin makeaa hiivaisuutta ja vihreää hedelmäisyyttä. Hieman makeaa mallasta. Herkkutuoksu.

Maussa villihiivainen- ja saisonmainen maailma myllää. Maanläheistä happamuutta (ei etikkaisuutta), kypsää ja ylikypsää hedelmäisyyttä, makeaa hiivaisuutta ja kuivaa mausteisuutta. Suutuntuma on nipistävä ja nahkea. Ehkä hieman sellainen fiilis, että bretta ei ole ihan sulautunut joukkoon, mutta toisaalta tämä on juuri sitä mitä sen kerrotaan olevan – saisonia, jota on kyyditetty brettanomycellä. En voi olla tykkäämättä.