27 marraskuuta 2016

Alkosta: Suomi 100 Juhlaoluet

Suomi täyttää 100 vuotta. Ensi vuosi on siis juhlan aikaa ja juhlanaika myös suomalaisille yrityksille tuoda tuotteensa juhlallisesti esiin. Valtioneuvostohan keksi jo oman rahakeruunsa, jolla se rajoittaa isoa osaa pk-yrityksiä Suomi100-kampanjan ulkopuolelle. 30 kiloeuroa kun ei ole ihan taskurahoja. Tällä hetkellä mukana taitaa olla miljonääriyhtiöitä kuten Fortum, UPM, Nordea, Finnair, Fazer.... kampanja tuonee siis näkyvyyttä näille pienille tuntemattomille yrityksille. Eiku?

No en ala liian poliittiseksi, mutta ei ihme, että kaikki eivät tästä menettelystä pitäneet. Linkin takaa löytyy pienehkö tarina Suomi100-hankkeesta. Alkon sivuille kuitenkin on nyt ilmestynyt viiden satsi Suomi 100 juhlaoluita. Onko nämä yritykset (Laitila, VASP, Teerenpeli...) maksaneet siis hyväntekeväisyysrahan? Ehkä tämä on vain Alkon Suomi100.

Valikoimiin tuli Bryggerin Vuosi Sata, joka on vahva (hyvin vahva) lager. Onko tämä sitä "viinalageria"? Ehkä panimon tuntien ei todellakaan, saattaa olla hieman laadukkaampaa kuin tuplapukki. Humalina Magnum, maltaina pils, munich, caramel ja black malt.



Teerenpeli toi ytimekkäästi Suomi 100 Juhlaoluen, joka näyttää olevan jonkinlainen savuolut. Väri 63 EBC, eli kyseessä tummempi tapaus. VASPilta tuli Prykmestar Terva Juhla, joka nimestä päätellen tarjoaa tummaa tervaista lageria. Terva-aromin lisäksi etiketissä mainitaan katajanmarja.

Laitilan Agricola on puolestaan belgityylinen ale, jota olemme aiemmin nähneet Kievari Agricolana. Tuolloin se oli tosin vahvempi alkoholin puolelta (8,5%), mutta reseptiikan komponentit vaikuttaa olevan tismalleen samat (Pale Ale-, Melano-, Biscuit-maltaat, East Kent Goldings-, Northern Brewer -humalat.


Sitten on tämä Svaneke Säkkijärven Polkka (porter), joka ilmeisesti vain oli "listoilla" ja pääsi mukaan teemaan. Onhan siinä suomivärit etiketissä. Toki Alkon Suomi 100 -valikoimaan tuli siis paljon muutakin kuin oluita, ja näistä osa oli muita kuin suomalaisia tuotteita. Viralliseen juomatarjontaan kuuluu viinaa, samppanjaa, viinejä, viskiä, pontikkaa ja oluita.


Laitilan Agricola (Suomi 100), 6,5%

Tuoksu reilusti maltaisuutta, jossa leipäisiä piirteitä. Odotin makeaa mallasta, mutta tässä ei Kievarin tapaan tullut makeaa banaania, eikä erityisemmin hiivaakaan. Paahteista karamellisuutta tulee selkeästi. Myös tummia kuivattuja hedelmiä löytyy.

Maussa tuoksusta tuttua vahvaa maltaisuutta, joka on kevyesti paahteista, leipäistä ja pähkinäistä. Tummaa hedelmäisyyttä, joka on kuivaa ja miedosti kitkerää. Ei erityisemmin "belgihedelmäinen", tai hiivainen. Humala tasapainoittaa makeutta, jota on tosin melko vähän. Mallasvetoinen olut, josta jäi minusta uupumaan belgioluiden aromikkuutta.


Teerenpeli Suomi 100 Juhlaolut, 5%

Tuoksussa selvä ja voimakas savumaltaisuus. Tulee välittömästi mieleen kuuluisa Urbock. Tosin ei niin pehmeänä. Kuivattu mallasaromi on miellyttävä ja savu on tässä kivasti tasapainoinen ja rauhallinen. Lisäksi hyvin kevyt pähkinäisyys ja mieto paahteisuus.

Maussa savumaltaisuus on myös hyvin selkeää. Tuntuu silti, että hyvin runsas hiilihappoisuus rokottaa pehmeyttä ja kokonaistuntumaa. Tämän savuisuus on miellyttävää, mutta mielestäni se ei sovi runsaaseen hiilihappoisuuteen. Jälkimaussa onneksi aromit pääsee uudelleen esille ja jättääkin miellyttävän pähkinäisen ja savumaltaisen maun.



Prykmestar Terva Juhla, 6,1%

Tuoku tuo savumaltaisuutta, tervaa ja katajanmarjaa. Juuri sitä mitä luvataan. Paahtuneisuus ja savutervaisuus ovat sopivassa suhteessa ja olut tuntuukin tuoksun perusteella tasapainoiselta. Rapeaksi paahdettu ohraleipä savusaunan jälkeen. Tämän se tuo minulle mieleen.

Maussa on selvä tukeva maltainen ote. Suutuntuma on oikeastaan todella hyvän tuntuinen. Terva, savumaltaisuus ja mieto katkeruus ovat oikein hyvin tasapainossa. Jälkimakuun mennessä tulee katajan katkeruutta. Pidemmällä tulee paahteisuutta ja jopa hieman palanutta leivänkuorta. Tämä olut oli positiivinen yllätys.


Bryggeri Helsinki Vuosi Sata, 10%

Tuoksu lupailee tukevaa tummahkoa runkoa. Täysjyväleipää, hieman kaakaokeksiä ja miedosti kakkupohjaa. Maltaisuus on tässä makeahkoa miellyttävällä tavalla. Alkoholi ei tule huonolla esille. Hieman tulee myös sellainen tumma sherrymakeus mieleen. Ihan mukavan kutsuvan maltainen tuoksu.

Makuun on hyvin saatu samaa aromikkuutta kuin tuokuun. Makeaa maltaisuutta, jossa kuivattua sherryviinin kaltaista hedelmäisyyttä ja mausteisuutta (luumu, tumma rypäle, kahvi, suklaa). Miedosti sherryviskeistäkin tuttua nahkaisuutta. Alkoholin vahvuuden tuntee, mutta se pysyy sopivasti aisoissa. Kevyt paahteisuus tasapainoittaa makeutta. Loppua kohden tulee miedosti hapanmäskiä, ruispuuroa, suklaisuutta ja jopa maustepippurisuutta. Hieno olut.


24 marraskuuta 2016

Alkosta: Kulmbacher Kapuziner Winter-Weissbier (Jouluoluet 2016)

Jouluolutmaistelu saikin jatkoa lisää, kun pienen pettymyksen Nognen kandidaatista johtuen ostinkin lisäehdokkaita maistoon. Saa nähdä josko vielä jokin ehdokas tarttuisikin vielä myöhemmin mukaan. Tällä hetkellä kärkeä pitää Põhjalan Jõuluöö, joka vaikutti herkullisella suklaisuudellaan. Raikkaampana vaihtoehtona olisi The Flying Dutchmanin dipadaapadii jouluolut. Oli melko kiva IPA, mutta jotenkin jouluoluena jätti mausteisuuteen toivomisen varaa.

Nyt kuitenkin maistoon vehnäolut, joka tuli jälleen kerran valikoimiin ja tällä kertaa 3,99 € hintaan. Tämä on siis ollut jo ainakin vuodesta 2010 saatavilla, joskin joitain välivuosia on ollut. Vuonna 2012 oluella oli sama 3,99 € hinta. Reseptiikka on hyvin perinteinen, maltaina tyypillisesti vehnä- ja ohramaltaat, sekä humalana Hallertau. Jouluisan tästä tehnee hiukan tummenpi väri? Noh, katsotaan se maku.


Kulmbacher Kapuziner Winter-Weissbier, 5,4%

Tuoksusta löytyy makeaa vehnää, jossa hiiva hyvin vahvana. Banaanisuus on keskivertoa ja enemmän tuoretta kuin ylikypsää. Makeaa maltsaisuutta ja ylipäänsä hyvin perinteinen vehnätyylin edustaja. Mausteisuus vahvahko ja perinteisen neilikan lisäksi tulee mieleen kaneli. En tiedä kuvittelenko, vai onko tämä hiukan makeampi tuoksu kuin yleensä.

Maussa ei olla ylimakean puolella, vaan hyvin perinteisissä tunnelmissa. Jos tykkää vehnäoluesta, niin tämä tarjoaa kaikkea mitä haluaa – banaanisuutta, miedosti neilikkaa, makeaa vehnämallasta ja suutuntumalle pehmeän runsasta otetta. Hiilihapot sopivasti keskivertona. Banaanisuus on tässä keskivertoa miedommin, enemmän löytyy sellaiosta kukkaista purukumisuutta. Hyvä vehnäolut.


21 marraskuuta 2016

Alkosta: Stone Cali-Belgique IPA

Oletteko muuten huomanneet, että melko usein saan laittaa nykyään "Alkosta" otsikkoon. Tarkoittaa sitä, että entistä useammin blogin kirjoituksen kohteeksi pääsee Suomesta ostettu olut, kun Alko on petrannut selvästi olutvalikoimissaan. Kohta aukeaa verkkokauppa ja valikoima laajenee entisestään.

Jouluolutkauden keskellä otin väliarvioon Stonen Berliinin panimon tuotoksen. Cali-Belgique IPA on jo ennestään tuttu, maistoin sen syksyllä 2014 mökkimaisemissa. Tuolloin olut teki erittäin hyvän vaikutuksen kukkaisella belgityylisellä hedelmäisyydellään ja tasapainoisella humaluudellaan.

Tölkin tuotos tulee siis Berliinistä, mutta reseptiikkahan ollee sama. Vanhasta postauksestani lainaan kertauksena, oluen pohjana on Stone IPA, jota on tuunattu belgialaisella hiivalla ja Centennial-humalan sijaan kuivahumalonnissa on käytetty Chinook-humalaa. Ensijulkaisu belgi-ipalla oli vuonna 2008. Vanhempi arvio löytyy täältä (klick). Otsikon olut irtoaa Alkosta 4,39 €:lla. Päiväys pohjassa näyttää tölkitytksen olleen 14.07.2016.


Stone Cali-Belgique IPA, 6,9% (tölkki, Saksa)

Tuoksusta on tässäkin havaittavissa kukkaista hedelmäisyyttä, selvä belgityylinen hiivaisuus. Lisäksi tulee kukkaishunajaa ja miedosti sitruksista humalaa. Tuoksu on edelleen hyvä, joskin ei niin utuinen muistikuvien mukaan. Tässä hiiva tulee puhtaana ja kirkkaana. Joka tapauksessa hiivavetoinen tuoksu, humala taustalla mietona.

Maussa sen sijaan humala ottaa enemmän roolia katkeran greipin muodossa. Hiiva on kyllä alussa mukana tuoden makeahkoa hedelmäisyyttä, mutta humala kuivattaa jo ennen puoliväliä makuprofiilin greippisäksi. Jälkimakua kohden kuivuu entisestään ja humala saa hieman multaistakin otetta. Tämä on muistikuvien perusteella kuivempi kuin aikanaan maistettu versio. Myös "suodatetumman oloinen runko". Silti ihan hyvää ja tykkään enemmän kuin Stone perus IPAsta.



18 marraskuuta 2016

Alkosta: Nøgne Ø Rød Jul (Jouluoluet 2016)

Oli tarkoitus kirjoitella arvio viimeisestä kaapista löytyvällä Alkon 2016 jouluolutkattuksen oluesta. Kuvausproseduurit valmiiksi ja ennakkoon pienet odotukset olutta kohtaan.

Mutta, lasiin kaadettuani iski yllätys – jumalattomasti sohjoa pullossa. Annoin pullon kuitenkin asettua vuorokauden jääkaapissa ja mielestäni yritin hyvin varovasti kaadella oluen lasiin. Siltikin lasissa leijaili enemmän lunta kuin snowballissa, tai pyrypallossa, mikä sen nimi olikaan. Noh, en tiedä onko tätä turha arvioida, kun tuntuu että hiivasohjo on asettunut leijailemaan paikalleen 30 minuutin lasiodottelunkin jälkeen. Ei auttanut pieni suodatuskaan ☺

Koikeilen kuitenkin onneani, monihan sanoo, että ei sen tarvi niin vakavaa olla. Jätän kuitenkin arvosanat sikseen ja lupaan koittaa uusintamaistoa mikäli vähemmän sakkaa omaava pullo löytyy. Speksit kuulostaa tässä oluessa ihan mielenkiintoiselta ja jopa hieman jouluiselta. Maris otter-, münich-, karamelli-, crystal- ja paahdetut ohramaltaat, sekä Chinook-, Galaxy-, Cascade-humalia. Joulua tuo kuivatut aprikoosit ja viikunat.



Nøgne Ø Rød Jul, 8%

Tuoksusta löytyy kuvattuja keltaisia hedelmiä, jotka tuo myös makeahkoa hedelmäisyyttä. Humalakin on selvästi esillä tuoden havuisuutta ja mietoa pihkaisuutta. Tunkkaisuuttakin on toki läsnä, joka on sellaista hiiva-humala-soppaa. Lämmetessä viikunaa ja aprikoosia, sekä kevyttä paahteisuutta.

Maussa hiivamöhjöisyys häiritsee. Se tekee tästä tukkoisen ja katkeran samean. Tästä on hyvin vaikea saada kaikkea esille. Kevyttä makeahkon ja kuivatun hedelmäisyyden tuntua on, samoin aprikoosia ja mausteista viikunaa, mutta hiivasohjo ajaa tunnelmaa alas. Olkoon tämä näin, arvioidaan uusi mikäli löydän vähemmällä sakalla.


17 marraskuuta 2016

Arran 1997 The Un-official almost 17th

Quarter Cask -Arranin jälkeen on mielenkiintoista ottaa kypsyneempi versio maistoon, jonka voisi olettaa tuovan monipuolisempaa makumaailmaa. Tätä puoltaisi ainakin ikä ja se, että tämä viski on kypsynyt ihan täysikokoisessa sherrytynnyrissä.

Vaikka viski kuuluu "Private Cask" -sarjaan ja pullotusmäärä on vain 270 pulloa, on se Arranin virallinen pullote markkinoille. Nimi annettiin viitaten ikään, sillä tuolloin Arranilta ei ollut vielä täysi-ikäistä, tai edes 17-vuotiasta virallista pullotetta ja tämänkin viskin ikä jäi vajaan kuukauden verran 17-vuoden iästä. Pullotettu sherrytynnyristä numero 525.


Arran 1997 The Un-official almost 17th, 52,1%

Tuoksussa kypsempää hedelmäisyyttä, voikeksiä ja toffeisuutta. Jos "The Bothy" oli uuniomenapaistosta vaniljakastikkeella, niin tämä on uuniomenaa kinuskikastikkeella. Tässä on mukava paahtovanukkaisuus, joka myös tuo iäkkäämpää tuntua viskiin. Mukava tuoksu.

Maussakin on kivasti pyöreyttä, mutta samalla miedon pippurista räväkkyyttä. Tammisuus ja hedelmäisyys on oikein hyvässä balanssissa. Hyvin mieto omenainen kirpeys, joka kuitenkin tasoittuu pehmeään tammisuuteen ja kuivattuihin hedelmiin. Kevyesti mokkaisuutta ja ripaus toffeeta (sherrytynnyrin lahja). Jälkimaku rauhallinen pitkähkö. Selkeästi parempi kuin nuorekkaampi "The Bothy".


14 marraskuuta 2016

Alkosta: Põhjala Jõuluöö (Jouluoluet 2016)

Jouluoluilu saa jatkoa tumman oluen merkeissä. Nyt on sen verta tummuutta, että todennäköisesti reseptiikalla ollaan jo enemmän jouluolutmerkeissä kuin edellisessä kalpeassa. Tämän jälkeen kaappi onkin tyhjä, sillä muut tutu jouluoluet menivätkin jo maistaen, mutta uusinta-arvioita niistä en nähnyt tarpeekseni tehdä. Arctic Circle Ale ja Urbock oli yhtä hyviä kuin ennenkin.

Porteredustusta toi valikoimaan Viron tunnetuin ja mielestäni paras panimo Põhjala. Tältä panimolta on kyllä totuttu näkemään (juomaan) laatua ja se on mielestäni ansaitusti tunnettu. Alkon valikoimista löytyy tällä hetkellä kuutta eri Põhjalan olutta. En muista maistaneeni panimolta yhtäkään pahaa olutta.

Jouluolutvalikoimiin tuli siis porter, jonka valmistuksessa on käytetty Alkon lähteiden mukaan Münich-, Cara pale-, Cara 150-, Carafa Special II- ja suklaamaltaita, sekä kauraa. Humalina Columbus ja Goldings. Humalien ja maltaiden lisäksi joulutunnelmaa haetaan suklaasta, kaakaorouheesta ja vaniljasta. Soppa on kypsytetty ranskalaisen tammen avulla (lastuja), joka lienee peräisin tunnetuimmista puulähteistä – Allier, Limousin, Nevers, Tronçais, tai Vosgesin metsistä. Yleisin ranskalainen lajike lienee Limousin Oak, joka tuo esim. viskeissä ihan mukavanlaisen omalaatuisen mausteisuuden. Tämä taitaa olla myös Konjakin "hte tynnyri".

Noh, oluessa nyt tuskin päästään erityisen tarkoille vivahteille tynnyreistä, mutta viskimaailmassa tuolla on merkitystä. Jouluyö (Jõuluöö) löytyy Alkosta kuudella eurolla.



Põhjala Jõuluöö, 8%

Tuoksusta huokuu tumma hyvin paahtunut leipäisyys ja tumma suklaisuus. Tumman raa'an suklaan taustalla on myös hienoisesti makeampaa kaakaomaisuutta. Lämmetessä tammityynnyrin vaniljaisuus ja mausteisuus pehmentää kokonaisuutta ja tuo lisäsyvyyttä. Hieman löytyy myös tummapaahteista kahvisuutta. Tuoksu on ihan mukavan tasapainoinen.

Maku tuo heti alusta saakka tummaa suklaata, paahteista maltaisuutta ja hieman makeaa kuivattua hedelmäisyyttä. Tämä on sellainen makeampi pehmeä porter, jotka toimivat minulla. Humala ei näyttele tässä juuri mitään, vaan maku tukeutuu suklaiseen maltaisuuteen. Tyynnyrikypsytys onnistunut, tuo sopivasti pehmeyttä. Suklaa-porter kuvaa tätä hyvin, sillä makeahko tumma suklaa on melko selvänä läsnä alusta loppuun. Minusta tämä on hyvä onnistunut suklaajouluporter.


11 marraskuuta 2016

Alkosta: The Flying Dutchman Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole Winter IPA (Jouluoluet 2016)

Tästä alkaa vuoden 2016 Alkon jouluolutkattauksen arvioinnit. Ensimmäiset jouluoluet ilmestyivät Alkon hyllyille viikolla 45. Ajankohta alkaa olla sopiva, sillä täällä etelässä aletaan elää jo mlkoisen jouluisen oloisia viikkoja, kun lunta on maassa jo 20-30 senttiä ja pakkasta tällä hetkellä -10 astetta.

Jouluolutvalikoima koostui tänä vuonna 23 oluesta, joista moni on ennestään tuttuja samaisessa sesonkivalikoimassa, Näiden lisäksi tulloo jälkikäteen muutama muukin odotettu kausiolut, mm. Fuller's Vintage Ale on itselleni yksi niistä odotetuimmista. Näitä Jouluoluitahan odotetaan "seurapiireissä" ja niistä alkoikin tuomiointi heti listojen julkaisujen jälkeen – olin huomaavinani pettymyksiä, ei kuulemma ole riittävän erikoista ja hekumallista, mutta onneksi itselläni ei ollut niin suurta odotusta, ettei pettyä tarvinnut.

Mukaan listauksesta nappaan/nappasin jo alla olevasta listauksesta lihavoidut ytksilöt. Viime vuoden kattauksen voit lukea täältä.

Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock
Aventinus Eisbock
Ayinger Winter Bock
Humalove Winter Moo
Insanely Bad Elf Vintage Ale
Kapuziner Winter-Weissbier
La Trappe Bockbier
Liefmans Glühkriek
Malmgård Arctic Circle Ale
Mikkeller Santa's Little Helper
Mufloni Talviporter
Nogne Röd Jul
Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole Winter IPA
Prykmestar Talvibock
Põhjala Joulu´öö
Samuel Adams Winter Lager
Shepherd Neame Christmas Ale
Stadin Panimo Belle Saison d'Hiver
Stallhagen Brewdolf the Reinberr
Sinebrychoff Jouluolut
St.Feuillien Cuvee De Noel
St.Peters Winter Ale
Weltenburger Kloster Winter-Traum

Ensimmäisenä maistoon tältä listalta otin kotimaista tarjontaa, jota edustaa The Flying Dutchman Nomad kiertolaispanimo, joka on tuttu "keep it simple" -olutnimistään.... tai juuripäin vastoin. Mainetta on jo niitetty, joten tämä oli itselleni odotettu uutuus. Olut on pantu siellä missä suurin osa Mikkellerin tuotoksistakin, eli Proef Brouwerij:lla Belgiassa. Cascade-, Centennial-, Citra- ja Mosaic-humalilla kyyditetty IPA, jonka maltaina Pale ale- ja vaaleat crystal-maltaat. Joulusta en sitten tiedä....



The Flying Dutchman Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole Winter IPA, 6%

Tuoksussa raikasta ja lämpimän hedelmäistä tuoretta humalaa, sitruksien kuorta ja mieto maltaisuus. Jenkkihumalien aromikkuus selvästi vetää pääroolia tropiikin hedelmien merkeissä. Mitä muuta? No eipä oikeastaan muuta, mutta humaluus on ihan sopivasti tasapainoista, eikä rönsyile.

Maussa mennään pitkälti samoissa merkeissä, joskin maltillisemmin kuin tuoksu antoi ymmärtää. Humala ottaa hedelmäisen roolin ja sitä tasapainoittaa kevyt maltaisuus. Mieto sitruunamehuisuus, persikkaisuus ja kevyen kevyt havuisuus, joka muuttuu loppua kohden greippisemmäksi. Katkeruus keskitasoa/ mietoa. Hyvä puhdaspiirteinen laatu, joskin kelpaisi ihan muihinkin kuin sesonkivalikoimiin, mutta onpahan raikkaampi vaihtoehto.


08 marraskuuta 2016

Arran The Bothy Quarter Cask - Batch 1

Viskiä saarelta, mutta ei Islayltä. Laphroaigin Quarter Cask olisi tosin paljon tutumpi tapaus, mutta välillä on hyvä hypätä mukavuusalueelta pois, joten lasista löytyy tällä kertaa Arranin saarella valmistettua turpeetonta viskiä.

Lapparin Quarter Caskin tapaan myös Arran valmisti tämän viskin pienemmissä tynnyreissä. Itse asiassa tarkemmin ottaen, viski on kypsytetty alkuun ex-bourbontynnyreissä (ensimmäisen täytön), jonka jälkeen viski on siirretty pienempiin QC-tynnyreihin. Ja mikäs se Quarter Cask siis onkaan? Neljännesosatynnyri tietysti. Mutta riippuen tislaamosta ja referenssistä, se voikin olla Bruichladdichin 80-litrainen tynnyri, Laphroaigin ja Ardmoren tyyliin 125-litrainen tynnyri (referenssinä 500l sherrytynnyri), tai vaikkapa 50-litrainen, jonka referenssinä on ASB, eli American Standard Barrel (200l).

Joka tapauksessa vähintään 18 kuukauden jatkokypsytyksessä on käytetty reilusti pienempää tynnyriä, jolla puun reagointia tisleen kanssa on tehostettu merkittävästi. Nykytrendin mukaan ikämerkitsemätön, mutta jätetty tynnyrivahvaksi ja kylmäsuodattamattomaksi. Ja tietenkin "limited edition", pullomäärä 12 000 pulloa. Hinnat näillä (löytyy jo uudempiakin eriä) on 60-70 € tietämillä lestiltä.


Arran The Bothy Quarter Cask - Batch 1, 55,7%

Tuoksusta on aistittavissa pikkutynnyrien tuomaa reilu vaniljaisuus ja tuore tammisuus. Muutoin tyypillistä keltaista hedelmäisyyttä, viljakeksisyyttä ja hieman maltaista pölyisyyttä (nuorekkuutta). Vaniljaisuus ja mariekeksisyys tekee tästä omenaisen hedelmäisyyden kanssa hieman makeahkon jälkiruoan oloisen (kaura-omenapaistos).

Maussa tuoksun elementit vielä vahvempana, eli etenkin vaniljasokerisuus on hyvin selkeää. Alkumaussa mieto saippuaisuus, joka katoaa nopeasti. Vihreää ja kypsempää keltaista omenaisuutta, kaurakeksiä, mariekeksiä ja nuorta kirpeyttä miedosti. Jälkimakua kohden makean tuntuista, tulee mieleen aspartaami. Pikkaisen päälleliimatun vaniljainen.


03 marraskuuta 2016

Maitokaupasta: Pyynikin Cloudberry Saison

Saunaolueksi kaipasin raikasta ja kepeää. Ei ole vielä erityisemmin tehnyt mieli tummempia oluita, vaan vaaleiden kaipuu on edelleen voimissaan. Muistinkin juuri ostaneeni maitokaupasta Pyynikin lakalla kyyditettyä Cloudberry Saisonia. Hinta oli luokkaa 3,5€.

Pyynikin sivujen mukaan tämä näyttää sisältävän Pils- ja vehnämaltaita. Kepeä ja raikas runko ollee siis tiedossa. Humalina on käytetty Saaz-humalaa, joten hyvin simppelistä reseptiikasta kyse. Erikoisuutena tässä on nimensä mukaan käytetty hillaa tuomaan happamuutta ja marjaisuutta. Kuulostaa ainakin ihan hyvältä. Onkohan käytetty belgihiivaa? Ainakin makukuvauksen pippurisuus voisi viitata siihen suuntaan.


Pyynikin Cloudberry Saison, 4,7%

Tuoksusta löytyy saisonin peruselementit, hiivaa, mietoa pölyistä humalaa ja sitruksista hedelmäkuorista raikkautta. Hedelmäisyyttä löytyy hyvin ja siinä on runsaasti sitruksien kuoria (miedosti vahaista, kitkerää ja nahkeaa). Myös lakka on läsnä miedosti happamana ja kirpeänä aromina.

Maussa mietoa hiivaisuutta, kevyttä sitruksisuutta ja mieto ruohoisuus. Suutuntuma on hyvin kevyt ja melko hiilihappoinen. Lakan tuoma maku on ehkä turhankin ujona, joillekin tämä lienee hyväkin asia, mutta itse kaipasin vahvemmin. Toimii varmasti kesähelteillä paremmin, sillä tämä on hyvin raikkaan juotava ja kevyt. Jäin kaipaamaan vahvempia makuja, enemmän happamuutta, hiivaa ja hedelmäisyyttä.