28 elokuuta 2016

Evil Twin Ron And The Beast Ryan

Otsikon oluen huuhtelin alas muutama viikko takaperin ns. kesäoluena. Tätä tilattaessa oli tarkoitus koota setti johon kuuluu saisonin ja muutoin vaaleiden oluiden kaltaisia kandidaatteja, joista löytyisi buustia villihiivasta. Vaihtoehtoisesti villihiivan tilalla voisi olla jokin muu "erikoisuus", kuten Foundersin Mango Magnificossa.

Vaan tässä se houkutin oli brettanomyces, joka löytyy muutoin hyvin peruspohjaisen saisonin seasta. Tai no, etiketissä mainitaan myös hunaja. Oluen pohjana toimii panimon toinen olut, Ryan and the Beaster Bunny -saison, joka on buustattu villihiivalla. Tämä tanskalaisen panimon saison löytyi Boxbeersiltä alta 10€ iso leka. Ei siis vielä hinnalla pilattu. brettalla buustattu versio on pantu jenkeissä Westbrook Brewing Co:lla, kun taas Ryan pantiin aluille Tanskassa Fanolla ja sittemmin Two Roads Brewing Companylla.


Evil Twin Ron And The Beast Ryan, 7%

Tuoksuta huokuu brettan tuoma villihiivaisuus ja saisonin kirpakka mausteisuus. Bretta on hyvin tyypillistä hapanta, nahkeaa ja hedelmäistä, belgihiivaisuus tuo pientä pippurisuutta, kuivaa esterisyyttä ja raikasta hedelmäisyyttä. Sitruksisuus ja appelsiinisuus hallitsee hedelmistä. Kutsuva tuoksu.

Maussa villihiiva näyttää kuivan ja nahkean hedelmäistä tietä ja saisonin ominaiset piirteet, kuten kuiva pippurisuus ja hedelmäisyys, seuraa perässä. Bretta on ehkä sitä mitä parhaimmillaan – nahkean hedelmäistä, navettamaista happamuutta ja kuivattavaa jälkitwistiä. Suutuntuma hyvin kuohkea ja kevyt (ei vetinen). Jälkimaussa tulee tyypillisempää saisonmaisuutta. Hieman lyhyt jälkimaku. Hyvä kokonaisuus.



26 elokuuta 2016

Founders Mango Magnifico con Calor

Kyseinen olut tuli missattua pari kertaa suomalaisissa oluttapahtumissa, viimeksi taisi olla hanassa Craft Beer Helsinki -tapahtumassa. Ei sillä, että olisin erityisemmin metsästänyt tuota, mutta Founders ja paperilla mielenkiintoinen kokoonpano reseptissä – huomio voitettu.

Keskikesällä pistin oluttilausta sisään Boxbeersiin, josta kyseinen Founders löytyi muistaakseni 20 € pintaan (kallis!). Silti sorruin ja pistin muiden joukkoon koriin. Olut on tyyliltään Ratebeerin mukaan maustettu olut (Spice/Herb/Vegetable) – reseptiikasta löytyy mausteena michiganilaista Habanero-chiliä. Ei siis ihan perus jalapenoa, vaan astetta tujumpaa pippuria. Chilin lisäksi hallitsevana elementtinä on nimen mukaan mango. Tuo Mango oikeastaan oli se joka minut houkutteli mukaan.

Olutta julkaistiin ensimmäinen erä vuonna 2013 Backstage-sarjaan ja nyt käsissä oleva pullo on uudempaa tämän vuoden julkaisua. Founders itse kertoo oluen kuuluvan heidän hedelmäolutjulkaisuihin, joihin kuuluu myös hiljattain Alkoonkin tullut Rubaeus.


Founders Mango Magnifico con Calor, 10% (2016)

Tuoksussa melkoinen makea mangoisuus, joka on aika esanssista. Tulee mieleen päärynäsiideri, mangolimonadi ja makeutusainen. Alta tulee vanhvan vaalea oluen aromia, joka hieman muistuttaa belgityylistä vaaleaa olutta. Tuoksussa ei tule chiliä.

Maussa sen chilin kyllä huomaa ja hyvinkin helposti. Makean mangoisuuden lisäksi melko pian alussa alkaa pikanttinen kuumuus, joka jatkuu ja kihelmöi aina jälkimakuun asti. Habaneroa on siis enemmänkin kuin vaan nimeksi. Suutuntuma on ihan hyvä, sopivan runsas. Makean mangon ja polttavan habaneron lisäksi tästä on vain aika vaikea saada muuta irti.



25 elokuuta 2016

Hoppin’ Frog Wild Frog Wheat Ale

Kelasin tuossa, että melko harvoin tulee loppupeleissä naukattua amerikkalaista vehnäolutta. Itse pidän hefeweizeniä vehnien kuninkaana, sillä niiden banaanisuus ja samea mausteisuus (yleensä neilikka), sekä lyömätön juotavuus tekee näistä oluista toimivia. Witbier ei iske niin kivasti makusuoneen sen ajoittain ylilyövän korianterisuuden ja kepeämmän oloisen kokonaisuuden vuoksi.

Mitä tulee amerikkalaiseen vehnäolueen, niin heidän juttuhan taitaa olla humala ja vehnä. Eli puhutaan ennemmin pale alesta, jossa on vehnää. Ohiolaisen Hoppin' Frogin otsikon olut on kuitenkin tehty sakslaistyyliin hefeksi. Ainakin Sierra Nevadan Kellerweiz (myös hefeweizen) oli oikein mukiinmenevää, joten ajattelin korkeasta hinnasta huolimatta maistaa 65cl voimin tätä Wild Frogia. Wild ei tässä yhteydessä viittaa mitenkään villihiivaan.... sepä mielenkiintoista olisikin. Olut kuuluu panimon kausiluontoisiin oluisiin.


Hoppin’ Frog Wild Frog Wheat Ale, 6%

Tuoksu on samean vehnäinen, viljapölyinen ja perinteisellä tyylillä makean mausteinen. Perinteinen lähinnä siski, että tyypillinen banaanisuus, mieto neilikkaisuus ja samea hiivaisuus on aromissa läsnä. Oikein hyvä ja runsas hefetuoksu.

Maussa hefeweizenin maailma – vehnä selvästi läsnä, banaania, makeaa mallasta, mietoa neilikkaa ja päärynää. Hento tutti-frutti meininki. Suutuntuma on hyvin kuohkea ja hiilihappoinen. Kuohun jälkeen sameaa hedelmäisyyttä ja mieto nahkeus. Jälkimakua kohden tyypillinen saksalaistyylisen vehnäoluen makeus ja sameus. Aika lailla rehti ja suora hefe.



23 elokuuta 2016

The Balvenie 15yo Single Barrel, OB (bourbon barrel)


Nyt kun kymmenvuotias Founder's Reserve tuli arvioitua, herätti se mielenkiinnon muihin Balvenien tuotoksiin. Hiljattain maistettu uutuus, Balvenie 25yo Madeira Cask, ei säväyttänyt erityisemmin, mutta viime marraskuussa maisteltu 15-vuotias Single Barrel sherryversiona teki hyvän vaikutuksen.

15yo Single Barrel viski tuli markkinoille yli 20 vuotta sitten, vuonna 1993. Se oli ensimmäisen, tai toisen täyttökerran ex-bourbontynnyreissä kypsynyt viski. Luonnollisesti yhden tynnyrin tuotoksia, jonka tynnyrinumerot ja muut viitteet julkaistiin etiketissä ja pahvitötsässä näkyvästi. Alun perin pullotusvahvuus oli 50,4%, mutta vuodesta 2003 lähtien pullotus tehtiin 47,8% vahvuudessa.

Hinnaltaan nämä Single Barrelit olivat tässä loppupuolella noin 60-100€ luokkaa. Maistossa oleva pullote on 5cl miniatyyristä, joita ostin Kanarialta muutamat kappaleet alle 5€ hintaan. Miniatyyrissä ei ole tynnyri-/erämerkintää ja tämän alkoholipitoisuus on 50,4%, eli pullon täytyy olla pullotettu ennen vuotta 2003 ja tislattu 70-/80-luvulla (viimeistään -87).


The Balvenie 15yo Single Barrel, OB (bourbon), 50,4%

Tuoksu on kylmän vaniljainen, keksinen ja kevyen hunajainen. Hunajaisuus ei niin runsasta kuin DoubleWoodissa. Hedelmäisyyttä keltaisten hedelmien muodossa. Tammisuus kauniisti esillä ja syvyyttä tulee ajan myötä. Mieto pähkinäisyys ja kermaisuus nousee pidemmän ajan päästä.

Maussa tynnyrin tuoma aromikkuus on hienosti esillä. Vaniljaisuutta, kookosta ja mietoa kukkaisuutta. Maltaisuus on miellyttävän kaurakeksistä ja Marie-keksistä. Alussa kevyt hunajaisuus, joka ajan myötä hieman voimistuu. Loppua kohden saa pientä hedelmäistä keltaista kirpeyttä mukaan, muttei muutu saippuaiseksi. Kaunis ja nautittava Balvenie.


20 elokuuta 2016

Stone Matt’s Burning Rosids Imperial Cherry Wood Smoked Saison

Maahantuojan ja Berliinin panimon vuoksi Alkoon saattaa tupsahdella aiempaa useampi Stonelainen, mutta otsikon pullon tilasin Hollannista. Pitkästä aikaa oli pakko ostaa jo pelkän oluen nimen vuoksi – savusaisonia huippupanimolta, kuulostaa törkeen herkulliselta.

Olut tehtiin entisen Stonen työntekijän Matt Courtrightin muistolle. Reseptiikka oli ilmeisesti hänen omaa käsialaansa. Matt menehtyi vuonna 2013. Koko tarinan pääset lukemaan panimon kotivisuilta täältä. Kyseessä on siis belgityylinen saison, jossa twistinä on kirsikkapuun savulla kuivattuja maltaita. Nimi viittaa kirsikkapuiden lähteeseen. 


Stone Matt’s Burning Rosids Imperial Cherry Wood Smoked Saison, 10,5%

Tuoksu melko sulkeutunut, miedosti maustepippurinen ja hennon savuinen. Savuisuus on sellaista puusavua. Lämmetessä belgityylistä hedelmäisyyttä ja hiivan esterisyyttä.

Maku on makean maltainen ja kuivattava. Jättää suuhun samean mokkanahkaisen kuivuuden. Hiiva tuo hedelmäisyyttä, joka on vihertävää ja kypsää. Nektariinia ja aprikoosia. Savu leijailee taustamaussa, eikä varasta huomiota liikaa. Odotin itse asiassa voimakkaampaa savua. Jälkimaku muistuttaa vahvaa kuivaa saisonia.



17 elokuuta 2016

Alkosta: Stone Arrogant Bastard Ale

Tämä on tullut useamman kerran maisteltua, vaan nyt ensimmäistä kertaa näin tuoreena. Tuoreus johtuu siitä, että panimo perusti laitoksen Berliiniin, jossa sen oluita alettiin tuottaa. Tämän tölkki on siis purkitettu Saksassa, josta se löysi tiensä Alkon hyllyyn muutaman kuukauden ikäisenä ja 5,89€ hintaan 50cl tölkki. 

Olut on tyyliltään vahva amerikklainen ale, jossa humala näyttelee isoa roolia. Väri on tummahko, mutta edellisten muistikuvieni perusteella maussa se ei kuitenkaan osoita niin vahvaa läsnäoloa. Bastardilaisia olen maistellut useampaakin versiota, mm. Double Bastard oli ihan mukavan oloinen tuhti ale, jossa humala tykitti vahvan rungon kera. Myös tammilastuversio on tullut maistettua, mutta siinä tammilastun osuus aikanaan oli turhan vaisu. Kovin suuria odotuksia itselläni ei ole tämän tyyliselle oluelle, jossa tummempi runko on höystetty reilulla amerikkalaisilla humalilla. No ei tämä nyt niin tumma edes ole.



Stone Arrogant Bastard Ale, 7,2%

Tuoksu on reilun maltainen kermatoffeisine ja voikeksisine aromineen. Kevyttä mokkaisuuttakin on mukana. Humala kuivattaa tuoksua ja tuo yrttisyyttä (anis/fenkoli). Mieto lakritsisuuskin läsnä.

Maku alkaa kuivahkon maltaisena ja kuivan katkerana. Humalan katkeruus kipristää suuta etenkin puolivälistä loppua kohden. Kevyt havuisuus ja reilu greippisyys. Mallas on mukana pähkinäisyytenä ja paahdettuna viljaisuutena. Jälkimaku reilun greippisän katkeroinen, kuiva ja miedosti paahteinen. Jälkimaussa pientä yrttisyyttäkin mukana. Ihan hyvä, mutta en ole näiden reilusti humaloitujen tummien perään niin innokas. 



15 elokuuta 2016

Alkosta: Founders Devil Dancer Triple IPA

Maahantuoja Diamond Beweragesin ansiosta saimme jälleen uutuuden Alkon hyllyille tältä amerikkalaiselta huippupanimolta. Tätä noutaessani Alkosta, löytyi Sellon Alkon hyllyiltä peräti seitsemän Foundersin olutta. En valita, vaikka joku muu saattaisikin ihmetellä. 

Tämä uusin tulokas on luokassaan hemmetin vahva IPA, eli Triple IPA. Mistään jokapäiväisestä oluesta ei ole kysymys, sillä 12% alkoholipitoisuuden lisäksi pullolla on hintaa lähes kymmenen euroa (9,79€). Vastapainoksi toki saa alkoholin lisäksi kuivahumaloinnin kymmennellä eri humalalajikkeella ja 112 EBUa katkeruutta. Humalahörhöt käsi pois housuista!

Etiketistä paljastuu, että olut on pullotettu toukokuussa, ollen täten noin kolmen kuukauden ikäistä. Kohtalaisen tuoretta siis. Odotettavissa greipin ja pihkan sekaista karamellimaltaisuutta, paksua runkoa ja vähemmän raikkautta. Olen muistaakseni joskus mainostanut, että tuplaipat eivät ole se suosikkilajini...



Founders Devil Dancer Triple IPA, 12%

Tuoksussa reilusti karamellisuutta, toffeemaltaisuutta ja keksiä. Humala tulee pihkaisena ja havuisena. Isommalla nuuhkaisulla tulee alkoholisuutta ja imelyyttä. Oluen vahvuus käy hyvin ilmi jo tuoksusta.

Maussa tukeva karamellirunko, jossa reilu havuinen ja pihkainen humalapuraisu. Karamellisuus voimistuu keskivaiheille mentäessä. Toffeeta, karamellia, jopa hieman siirappia. Humala kuivattaa, mutta jättää silti maltaisuuden kanssa tahmea suutuntuman. Alkoholi tuntuu lämmittävänä ja ajoittain lyö läpi. Jälkimaussa greippistä ja pihkaista katkeruutta vahvan karamellisuuden kera. Itselleni tämä menee överiksi alkoholin osalta ja karamellisuuskin on jo melkoisen korkealla. Ei siis suosikkityyliäni tämäkään, monet muut varmasti tykkäävät. 



12 elokuuta 2016

Fantôme Saison, 8%


Iso kummitus käväisi lasissani lomailun ohessa kalliolla makoillessa. Aikanaan ensimmäinen kosketus Fantomen oluisiin ei ollut erityinen – kaveri oli tilannut läjän oluita ja niitä selaillessa hän kaivoi jääkaapista oluen, joka oli vihreää kuin sappineste. Kyseinen olut, Fantôme Magic Ghost, ei iskenyt, hieman jopa kuvotti.

Fantômen Saison on kuitenkin piireissä kehuttu olut ja tyylinsä edustaja, joten miksipä ei kokeilla. Lisäksi hinta jonka oluesta maksoin oli lähempänä viittä euroa 75cl pullolta, joten ei se siitä ainakaan jäisi kiinni. Tämän pitäisi olla melko rehtiä saisonia, ei siis happoja ja ihmehiivoja. RateBeerissä 99/98.



Fantôme Saison, 8%

Tuoksu on hyvin kuivan hiivainen. Mausteisuutta, jossa kuivaa rouhittua pippurisuutta ja hieman yrttisyyttä. Humala tuo kuivaa ruohoisuutta. Lämmetessä kuiva omenankuorisuus muuttuu makeammaksi hedelmäisyydeksi.

Maussa kuiva ja pippurinen mausteisuus ottaa ohjat. Kuivaa heinäistä ruohoisuutta ja hiivaa. Hedelmäisyys on hedelmäkuoria (omena, päärynä ja appelsiini). Suutuntuma on sopivan kuohkea ja runsas. Alkuun aika tunkkainen, mutta lämmetessä hedelmäisyys tasapainottaa. Kuivan katkerahko ja hieman puinen saison.




10 elokuuta 2016

Alkosta: Mallaskosken Summer Wipa

Seinäjokelaisen panimon uutuus Alkoihin, 3,98€ hintaan. Panimon edellinen kesäuutuus, Rainy Summer, toimi allekirjoittaneella sen verta mukavasti, että tämä oli otettava pikimmiten maistoon. Kyseessä ale-lager, vai mikähän se on, kun pullossa lukee lagerista ja nimessä puhutaan IPAsta.


Mallaskosken Summer Wipa, 6,8%

Tuoksu on toffeisen karamellinen ja reilun maltainen. Makeahkoa keksisyyttä ja murotaikinaa. Humalat tuo kypsää ja ylikypsää hedelmäisyyttä. Aavistus havuisuuttakin. Tuhdimpi kesäIPA tuoksultaan.

Maussa humala ottaa otteen tuoden havuisuutta ja tahmeaa karamellisuutta. Yleistuntuma hyvin tahmea ja synkkä. Hieman vihanneksista ja multaista humalaa. Ylikypsät hedelmät myös maussa. Ruohoisuutta ja makeaa mallasta. Jälkimaku kuivuu, mutta ei erityisen kuivaksi. Karamellisuus jää pitkäksi aikaa. Ostan jatkossa edelleen mieluummin Rainy Summeria janooni.



09 elokuuta 2016

Alkosta: Samuel Adams Summer Ale ja Peak Organic Summer Session Ale

Alkon myymälöihin tuli sesonkioluisiin otsikon kaksi amerikkalaista kesäolutta. Samuelilla hintaa 3,98€ ja Peakilla 3,70€. Molemmat ovat Ratebeerin mukaan tyyliltään amerikkalaistyylisiä vehnäoluita, joten olisiko katkeruutta ja kepeää runkoa tiedossa.

Peak on panimon tavan mukaan luomuolut ja Alkon sivujen mukaan humaloitu Simcoella, Citralla ja Amarillolla. Ratebeer väittää tätä yhden humalan olueksi. Panimon kotisivuilla mainitaan Amarillo kuivahumaloinnissa. Maltaina löytyy Pale-, carapils- ja vehnämaltaat.

Samuel Adamsin kesäolut kuulostaa reseptiikaltaan monipuolisemmalta, sisältäen Hellertau- ja Saaz-humalien lisäksi mausteina sitruunankuorta ja Meleguettapippuria (Grains of Paradise).


Peak Organic Summer Session Ale, 5%

Tuoksu on sitruksinen ja raikkaan humalainen. Havuisuutta ja pihkaa. Mietoa ruohoisuutta. Kokonaisuudessdaan yksinkertainen ja kevyt tuoksu.

Maku on hyvin samoilla linjoilla. Kevyen oloinen rungosta, muistuttaa vetistä maitokauppaolutta. Reippaasti hiilihappoja. Humala tulee heti alkuun havuisena ja kevyen sitruksisena. Jälkikäteen kuivaa greippiä ja siten maku jo katoaa. Jättää aika tyhjän fiiliksen, vaikka raikas onkin.



Samuel Adams Summer Ale, 5,5%

Tuoksussa ensimmäinen asia joka tulee mieleen on pahvisuus. Jotakin hyvin tunkkaista pölyisyyttä ja massalagereista tuttua makeaa pahvista maltaisuutta. Multaista vihanneksisuutta, joka tuo mieleen, että onkohan tämä ihan kunnossa. Epämiellyttävä.

Maussa ei onneksi pahvisuutta niin paljoa, mutta eipä tässä kyllä oikein muutakaan ole. Hieman mausteisuutta, joka jää todella vaisuksi, samoin mietoa yrttisyyttä. Jälkimakua kohden pliisuuntuu ja maut katoaa. Suutuntuma on hyvä. Ei tämä tarjoile mitään hyvää mielestäni.


07 elokuuta 2016

Malternatives @ Bar Haven

Pidemmän aikaa on tehnyt mieli maistella rommeja, eikä kaapista niitä vielä kovin laajasti löydy, joten päätin lähteä maistelemaan muutamat rommit Helsingin keskustaan. Suomessa ei rommit ole erityisen pinnalla, joten edes pääkaupunkiseudulla ei ole erityisesti valinnanvaraa hyvistä rommiravintoloista. Tiesin kuitenkin erään ravintolan, joka on myös tunnettu viskivalikoimastaan. 

Unioninkatu 17 sijaitseva Bar Haven omaa hyvinkin laajan viskivalikoiman – runsaasti jenkkiviskejä, skotteja, irkkuja, japseja.... siis aika lailla kaikentyylisiä. Viskien lisäksi tuolla on Suomen parhaita rommivalikoimia. Pullot löytyy epätyypillisesti baaritiskin edestä, jossa asiakas pääsee niitä hypistelemään ja tiiraamaan läheltä. Henkilökunta on asiantuntevaa ja erinomaisesti palvelevaa. Paikkana Haven on muutenkin hyvin sivistynyt, hienostunut ja rauhallinen. Helposti Suomen paras aulabaari, jossa olen käynyt!

Nyt en halajanut Havana Clubin, tai Ron Jeremyn peruspulloja, vaan lähdin liikkeelle harvinaisempien rommien perässä, joten siinä mielessä Haven on ykkönen. Paikalta löytyy toki peruspullotteitakin, mutta jätin muillekin asiakkaille jotakin. 



Pyysin laseihin neljää eri rommia, ihan mielenkiinnon mukaan. Ensimmäinen niistä on karibilainen rhum agricole, eli rommi joka on tehty sokeriruokomehusta. Tarkemmin ottaen rommi tulee Marie-Galanten saarelta Guadeloupesta, joka kuuluu puolestaan Ranskalle. Rhum Rhum on rommimestarien Luca Garganon (Velier) ja Gianni Capovillan saarelle perustama tislaamo, tai oikeastaan brändi, sillä se toimii Bielle nimisen tislaamon sisällä omalla tislauslaitteistollaan. 

Liberation 2015 on kuusivuotiasta rommia, joka pullotettiin 2015. Tropiikissa kypsynyt ranskalaisissa viinitynnyreissä. Pullotteen nimi, Liberation, tarkoittaa "vapautettua", eli rommi vapautettiin tynnyristä 2015. 


Yksi itselleni tutumpi rommi viereen, joka ei blogiani seuranneille varmasti tule yllätyksenä. Velierin pullottama Caroni 15yo 1998, 52%.  Tämä löytyy myös kotoa kaapista, mutta toistaiseksi vielä kiinni. Olen maistanut myös tämän pikkuveljeä, 12yo (2000), sekä isoveljeä, 17yo (1998). Tropiikissa kypsynyt Trinidadin saarella koko ikänsä. 


Kolmanteen lasiin pyysin jamaikalaista rommia, sillä nämä kiehtovat omintakeisella tyylillään. Hiljattain Velier pullotti läjän uusia tulokkaita Habitation Velier -pullotteina. Worthy Park on Jamaikan vanhin tislaamo. Se suljettiin 1950-luvulla, mutta aloitti uudelleen toimintansa vuonna 2005. 

Nyt maistettu Forsyths WP 2005 on ensimmäinen rommi 50 vuoteen, joka tislaamolta tulee. Nimensä se on saanut pannutislaimiston rakentaneen skotlantilaisen Forsyths Ltd. mukaan. Paikallisista molasseista tislattua rommia, jota kypsytettiin 10 vuotta ex-bourbontynnyreissä Jamaikalla. Jamaikan muut tunnetuimmet tislaamot ovat Monymusk Distillery, Long Pond Distillery ja Hampden Estate.



Hampdenista puheen ollen, viimeiseen lasiin pyysin kyseisen Hampdenin rommia Silver Sealin pullottamana. Myös Jamaikalla oli aikoinaan runsaasti (satoja) sokeriplantaaseja, mutta sittemmin ne kokivat tutun kohtalon. Tilanne ei sentäs jäänyt niin huonoksi kuin Trinidadissa. Hampden on yksi tunnetuimmista plantaaseista, joka edelleen jatkaa toimintaansa.

Silver Sealin pullottama Jamaica Rum Hampden 20yo on tislattu vuonna 1993 ja pullotettu 20 vuotta myöhemmin 2013. Yhden tynnyrin tuotos, josta pulloja saatiin 295 kpl.


Rhum Rhum Liberation 2015 Version Integrale, 58,4%

Tuoksu on kuiva ja alkuun eleetön. Öljyisen oloinen yleisfiilis, jossa hiukan lämmintä aprikoosista hedelmäisyyttä, tummaa oliivisuutta ja mieto alkoholisuus. Lasiajan jälkeen tulee reilusti kumisuutta. Ei kovin rommimainen. 

Maku on kuiva ja aromikas - ei todellakaan makean sokerinen, jota en toki odottanutkaan. Mieto kuiva heinäisyys, jonka seassa kuivaa tummaa suklaisuutta. Jälkimaussa kypsää keltaista hedelmäisyyttä (marmeladia). Vesilisä mielestäni ei paranna, vaan tuo kumisuutta. Ihan ok, mutta hiukan vaikea saada kiinni mauista. Lisäksi tuntuu ranskalaisen viinitynnyrin tuoneen liikaa kumia. 


Caroni 15yo, 1998, 52% (Velier)

Tuoksussa tunnistettava tuttu petrolusuus, jonka seassa kuivattuja hedelmiä, appelsiinisuutta ja mokkaisuutta. Mieto kreosiittisuus ja vihreä oliivisuus. Kypsemmän oloinen kuin Velierin 12yo 2000.

Maussa paljon samoja piirteitä kuin nuoremmassa 12-vuotiaassa. Appelsiinisuutta, petrolisuutta, kuivaa nahkeaa hedelmäisyyttä ja mokkaisuutta. Jälkimaku kuivattaa suuta ja jättää hedelmäisen suklaisuuden. Pitkä jälkimaku.


Caroni ja Rhum Rhum

Habitation Velier  Forsyths WP 2005, 57,8% (Velier)

Tuoksu pistävän pölyinen, mutta miellyttävällä tavalla. Molassista kirpeähköä sitruksisuutta ja tuoretta lämmintä peltoruohoisuutta. Tuoreiden semikypsien hedelmien tuoksu lisääntyy ajan myötä ja muuttuu hedelmäkarkkiseksi. Kiva tuoksu.

Maussa miellyttävää kypsää ja raikasta hedelmäisyyttä, jossa hyvin mieto kirpeys, tai happamuus. Molassisuus tulee miedosti mukana ja tasapainoittaa hedelmäisyyttä. Yleisolemus kuiva, mutta ei suuta supistava.  Jälkimaku on kuiva, kypsän hedelmäinen (banaania, ananasta ja papayaa) ja miedosti saippuainen. Tämä on oikein hyvää.



Jamaica Rum Hampden 20yo 1993, 50% (Silver Seal)

Tuoksu on syvempi ja "synkempi" kuin edellisessä Jamaikalaisessa. Hedelmäisyydessä on tietynlaista "funkya" mitä Jamaikalaisissa sanotaan olevan. Agree. Kypsää ja miedon hapanta ja kirpeää trooppista hedelmäisyyttä, vaniljaa ja hunajaisuutta. Upea tuoksu.

Maku on sitä mitä tuoksu jo tarjoilikin. Suorastaan mahtava makumaailma. Vahamaista hapahkoa ja kirpeän kypsää hedelmäisyyttä, jossa tammitynnyrin tuomaa pehmeyttä ja ääretöntä syvyyttä. Hienosti Demerara-rommien mauateisuutta ja reipasta hedelmäisyyttä. Syvä ja raikas samalla. Yleisolemus on makean hedelmäinen, muttei sokerinen. Villihiivaoluen luonne sopisi tämän kuvailuun. Upea, parhaita rommeja mitä olen maistanut.