30 tammikuuta 2014

Viskiolut part IV: The Lost Abbey Cuvee de Tomme, 11%

Viskiolutmatkan kolmas osa lupaa hieman erilaista makumatkaa. Otsikon olut on hyvin poikkeava kaikista oluista mitä yleensä nautin. En ole pahemmin perehtynyt lambic-oluisiin ja näin jälkikäteen veikkaisin, että kyseinen olut maistuisi paremmin henkilölle, jolta löytyy pitempiaikainen kokemus lambic-oluista. Lambichan on puhtaana hyvin hapan olut ja niitä kypsytetään yleensä 1-3 vuotta tammi- tai pähkinäpuutynnyreissä.

Otsikon olut on Yhdysvaltalaisen The Lost Abbeyn panimon tuotoksia. Panimo sijaitsee San Marcosissa, Kaliforniassa. Samoissa tiloissa toimii yhteistyössä Port Brewing Company. Itseasiassa oluessa lukeekin, että tämän oluen on pannut ja pullottanut Port Brewing.
The Lost Abbey on erikoistunut belgialaisten oluiden ispiroimaan tyyliin ja tynnyrikypsytettyihin oluisiin. Tällä hetkellä panimolta löytyy kolme eri kategoriaa oluita. Ympärivuotiset-, sesonki- ja kategorioimattomat (non-denominational) oluet.

Tähän viimeisimpään kategoriaan kuuluu siis hieman erikoisempia oluita, jooita ei ole pantu tiettyyn tyyliin. Panimon sivuilla kyllä mainitaan oluen olevan lähinnä barrel-aged strong ale. Kyseinen olut pantiin ensimmäistä kertaa 1999, tosin eri nimellä. Olut on Tomme Arthurin (molempien panimoiden tuotannonjohtaja) käsialaa ja se on tehty Judgment day oluen pohjalle (tumman vahvan ale, jossa on käytetty belgialaista hiivaa). Olut tynnyröidään bourbontynnyreihin ja mukaan laitetaan kirsikoita (sour cherries) sekä "Brettanomyces -villihiivaa". Olut saa kypsyä tynnyrissä vuoden ennen sen pullottamista. Nykyään kypsytyksessä käytetään bourbontynnyreiden lisäksi ranskalaisia viinitynnyreitä. Alkuun Tomme oli itseasiassa tarkoittanut oluen kypsytettävän pelkästään viinitynnyreissä, muttei ehtinyt hankkia niitä, joten hän päätti käyttää bourbontynnyreitä.


The Lost Abbey Cuvee de Tomme, 11%

T: Happaman punaista viiniä, miedon paahdettua kahvista maltaisuutta ja käynyttä hiivaa. Alkuun on hyvin hapan ja marjaisan kirsikkainen. Tuoksu avautuu hengitettyään ja varsinaiset oluen piirteet pääsee vasta silloin esille. Edelleen hapan kirsikkaisuus ja umehtuneet rusinat ovat läsnä, mutta tätä happamuutta tasapainoittaa mieto humala ja paahteisuus. Tummaa maltaisuutta ja pistävää hiivaa. Tuo mieleen punaviinin ja oluen sekoituksen.

M: Huh. Hyvin hapan, hiilihapoton, kirsikkainen ja kirpeän. Happamuus ja kirpeys peittää alussa kaiken allensa. Melkein vastapuristettua sitruunaa, mehutiivistettä ja lisää kirsikkaa. Bourbontynnyrin vivahteista ei juuri tuntumaa. Jälkimaussa ei tule mitään uutta päämakuun verrattuna. Hapan läpi maun.

Oli kyllä sellanen hapanpommi, että viemäriin meni. Ei tuota olueksi voi kutsua, korkeintaa hyvin hapan ja kirsikkainen lambic-tyylinen juoma. Siksi se varmaan onkin cuvee.

The Lost (apetit) Abbey

28 tammikuuta 2014

UISGE 2014: Oheistarjontaa ravintoloissa

Lupasin päivitellä kun lisätietoa tulee oheistominnoista. Tänä vuonna on keskitytty lähinnä erilaisten tarjousten merkeissä ympäri "messualuetta". Ohessa juuri hetki sitten bongattu oheistieto eri ravintoloiden tarjouksista ja tarjonnasta. Iso osa on suoraan word-lehtisestä, joka tuli jakeluun facebook-sivuilla.


Viisi Penniä, Mannerheimintie 55

Useita viskejä alennetuin hinnoin koko viikon (3-9.2.)
Suomen Mallaswhiskyseuran tilaisuus keskiviikkona 5.2. klo 18.00 – 21.00: An evening of Whiskies with Ingvar Ronde, the author of Malt Whisky Yearbook. Tapahtuma on tarkoitettu SMWS:n jäsenille.

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *

Bar Haven, Unioninkatu 17

Bristol Classic Rums – rommit 30% ale koko viikon ajan – Alpha Beverages
Fettercairn 30yo viski hintaan 30 euroa / 4cl – Interbrands

Tiistaina 4.2. klo 18.00 alkaen tastingtilaisuus: Rommin maku ja maailma - Mika Jansson
Valoitetaan hieman rommin maailmaa, maistellen samalla setti hyvin erilaisia rommeja: 
-Ron Matusalem (Dom. Republic) 
-Ron Zacapa Centenario (Guatemala) 
-Bristol Classic rums Enmore -95 (Guyana) 
-Havana Club 7yo Anejo (Cuba) 
-Bristol Classic Rums Sancti Spiritus Fine Cuban (Cuba) 

Illan hinta on 45 euroa, ja saman talon baarista loytyy Suomen paras rommivalikoima. Ilmoittautumiset / Maksut Hotelli Havenin baariin, tai sahkopostilla mika.peltoniemi@hotelhaven.fi

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *
Sling In Bar, Mikonkatu 8

Todellinen viskiharvinaisuus Laphroaig 30yo reilussa alennuksessa koko viikon (3-9.2.)

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *

Wennerco ja Alpha Beverages tekevät yhteistyötä 4 ravintolan kanssa Uisge-viikolla:

William K, Annankatu 3
Kaivopihan Dubliner, Mannerheimintie 5
Kitty’s Public House, Keskuskatu 6
Pub Angleterre, Fredrikinkatu 47

Näistä ravintoloista on saatavana seuraavat viskit viskiviikolla erikoishintaan:
-Bowmore The Devil´s Casks Small Batch Release, 56,9%
-GlenDronach Cask Strength Batch 3, 54,9 %
-BenRiach 1993 cask #7415, 18yo Barolo Finish, 56,1 %
-Auchentoshan Virgin Oak, Limited Edition, 46%

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *

Interbrands tekee Delifoxin kalaravintoloiden kanssa Bunnahabhain 12yo ja 18yo – alennuskampanjan.

Olutravintola Kaunis Kampela - Lauttasaarentie 10
Olutravintola Hilpeä Hauki - Vaasankatu 7
Olutravintola Janoinen Lohi - Linnankoskenkatu 12
Olutravintola Vastarannan Kiiski - Runeberginkatu 26
Olutravintola Punavuoren Ahven - Punavuorenkatu 12
Outravintola Leijuva Lahna - Eerikinkatu 14

*  *  *  *  *  *  *  *  *  *
Teerenpeli

Teerenpeli kunniaksi juhlaviskitynnyri avataan keskiviikkona Teerenpelin ravintoloissa 5.2. klo 18.00. 
Lisätietoa mm. täältä.
Teerenpelin Tislaamolla avoimet, Pellolta Pulloon -kierrokset la 15. ja 22.2.
Hinta 20€/hlö, Teerenpelin kanta-asiakas avaimenperällä 15€

Lähde: UISGE viskifestivaalit -facebook.

Teerenpelin viskiuutisia

Sain juuri kuulla mielenkiintoisesta uutisesta. En ole varma onko tästä jossakin tiedotettu, mutta ajattelin jakaa tämän tiedon eteenpäin. Teerenpeleissä ollaan "avaamassa" juhlaviskitynnyrit 5. helmikuuta kello 18:00. Kyseessä on siis suoraan 16l tammitynnyreistä tarjoiltava Teerenpelin 10yo tynnyrivahvuisena.

Tämä on ensimmäinen 10-vuotias tynnyrivahvuinen, jota tarjoillaan Teerenpelin toimesta (tavallaan OB, mutta tynnyristä). Viski kypsyi alkuun isoissa bourbontynnyreissä, jonka jälkeen se laimennettiin 58,5% ja tynnyröitiin 16l tammitynnyreihin. Nämä tammitynnyrit "marinoitiin" px-sherryllä ennen täyttöäään. Kuulostaa siis aika hyvältä ja kannattanee poiketa Teerenpelin ravintoloissa tuolloin, jos pala kotimaista viskihistoriaa kiinnostaa.

Jos taas Teerenpeli kiinnostaa enemmänkin, niin jokunen aika sitten mainostettiin kaikille avoimia tislaamokierroksia, jotka järjestetään 15.2 ja 22.2. Tällöin pääsee tutustumaan Lahden tislaamoon paremminkin.
Otanpa tämän kunniaksi pienet tislaamon Kaski-pullotteesta. Kyseinen pullote on noin 6-7-vuotiasta tislettä, jota on kypsytetty 200l PX-sherrytynnyreissä. Kyseiset tynnyrit ovat olleet vielä ensimmäisen täytön sherrytynnyreitä (first fill), josta myös värikin hieman enteilee.

Teerenpeli käyttää maltaina ainoastaan kotimaista Viking Maltin tuottamaa mallastettua ohraa, joka on hyvin kevyesti turpeistettu, Vierunmäeltä kotoisin olevalla turvepelleteillä noin 4-6ppm verran. Jokunen aika sitten saimme uuden tuotteen Distillers Choice -sarjaan, Teerenpeli ÄES, joka on saanut kypsyä n. 7 vuotta ex-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen se on siirretty n. 18kk ajaksi kahteen135l rommitynnyriin. Eli kyseessä on noin 8-vuotiasta viskiä.


Teerenpeli Distillers Choice Kaski, 43%

T: Kuivan sherryisä ja nahkavivahteinen vahva tuoksu. Suklaata, vanhaa kellaria, hieman kemikaalisia vaikutteita (hyvällä) ja taatelia.

M: Makean sherryinen , reulusti mallasta ja paahteisuutta. Punaviinimarjaa ja hunajaakin. Jälkimaussa tulee nahkaa,suklaata, rusinaa ja kahvisuutta. Toimiva viski!


Talisker 18yo, OB, 45,8% (2010)

Nyt päästään monen viskiharrastajan alkulähteiden juurille. Diageon "classic malts"-sarjaan kuuluva, se pippurimainen savumellakka, joka monet harrastajat vie mukanaan. Kyseessä on vuonna 1831 perustettu Talisker, saarelaisten ikoni. Kymppiähän löytyy kapakoistakin kohtalaisen usein ja samoin alkon hyllyillä se on komeillut jo ajat ja sen tuntee lähes jokainen savuviskien ystävä. Melkein aina puhuttaessa Taliskerin kympistä, tulee puheeksi sen pippurisuus. Vaikka jonkin verran variaatiota on ollut eri kymppien välillä, niin kyllähän se on yksi niistä tunnistettavimmista ominaisuuksista tämän viskin kohdalla. Minulla on mielikuva, että Talisker on savuviskeistä puhuttaessa, suolaisempi, pippurisempi ja siinä on omanlainen mineraalinen savuisuus (tulee mieleen kivinen savuisuus). Omalla kohdallani Taliskerin suosio on ollut hieman vaihtelevaa. Alkuun pidin siitä jokseenkin, mutta sittemmin se on hieman jäänyt syrjään muiden savujen tieltä.

Mutta ei, nyt ei ole arvostelussa se yleisin Talisker, eli kymppi, vaan isoveli 18yo. Tämä on juuri tulossa Alkoonkin saataville Arkadiaan UISGE-viikoille muutaman muun pullotteen kera (näet ne tästä). Tämä viski lanseerattiin vuonna 2004, vielä vanhemman 25yo mukana. Meikäläisen kaapista kyllä löytyy muutama muukin Talisker, kuten Dark Storm, DE, 10yo ja 57 North, mutta juuri kymppiä ei ole tällä hetkellä auki, joka olisi se hyvä vertailukohde tälle 18-ikäiselle. Eli nyt tyydyn mielikuvien varaan vertailussa ja maistan tätä täysi-ikäistä Skyen asukkia.


Talisker 18yo, OB, 45,8% (2010)

T: Lääkemäisen syvä ja paksu, savuisuus tulee mausteisena, maaperäisenä ja miedon lakritsisena. Lisäksi löytyy mynthonia, inkivääriä, mustaviinimarjaa, omenapiirakkaa. Kympin räväkkä pippurisuus on nyt hienostuneempaa ja synkenpää muskottimaista maustepippuria. Tässä on syvyyttä mukavasti ja pitkällä varovaisella nuuhkaisulla löytyy iso kirjo erilaisia vivahteita. Hieman löytyy maanläheistä turpeisuuttakin.

M: Maltillisen paksu ja rikas. Savua löytyy hienostuneesti miedon suolaisuuden ja mineraalisuuden kera. Mineraalisuus tuo hiukan pippuria, laavakiveä, jodia ja greippiä. Suutuntuma on maltillisen paksuhko ja hitusen öljyinen. Taustalla savun ja miedon hedelmäisyyden kanssa on lääkemäistä tuntua. Jälkimaku ei ole kovin pitkä ja se jättää pientä tanniinisuutta ja karvasta pippuria (valkopippuri). Vesi hieman keventää tuoksun paksuutta. Maussa se avaa pippurisuutta ja tuo lääkemäistä mausteisuutta. Pieni tilkka vettä tekee aika hyvää viskille.

Täytynee maistaa rinnakkain kympin kanssa kun mahdollisuus tulee, mutta jo nyt jäi kohtalaisen hyvä fiilis. Ei mahtavan monipuolinen maku, mutta parempi kuin "ihan hyvä". Päällimäiseksi jää mieleen paksuhko miedon savuinen mineraalisuus ja kohtalainen lääkemäisyys. Aikoinaan 75e pintaan loisto-ostos, mutta nykyäänkin varsin hyvä hinta-laatu Alkon mittakaavassa. Jos sinulta puuttuu kaapista Taliskerin kymppi, tai se on jo peruskauraa ja muutoinkin harkitset hieman syvemmän makumaailman omaavaa viskiä pienellä savulla, niin suosittelen tämän ostoa.



27 tammikuuta 2014

UISGE 2014: Pikauutinen maisteluista

Kuva: lyyti.fi

Jos joltakin on mennyt ohi, tai jäänyt huomaamatta, niin nyt on tastingit tulleet myyntiin. Pääset tästä linkistä katsastamaan niitä ja varaamaankin, tai voit pällistellä niitä tästä sivulta. Tiedot on luonnollisesti poimittu tuolta alkuperäiseltä sivulta. Samalla tämä toimii itselleni muistiinpanona ja muistona vuoden 2014 tarjonnasta.

Torstai 6.2.2014

Klo 15 - 17

Tasting 1 / 30€
TDK-sali / Angostura - Juho Lokka

- Angostura Reserva 3 yo
- Angostura 7 yo
- Angostura 1919 8 yo
- Angostura 1824 12 yo
- Angostura Cask Nro 1 na

Tasting 2 / 35€
Galleria / Laphroaig - Vicky Stevens
- Laphroaig 10 Years Old
- Laphroaig Quarter Cask
- Laphroaig Triple Wood
- Laphroaig 25 Years Old

Tasting 3 / 30€
Hallintohuone / Havana Club - Henna Sanaksenaho

- Havana Club Añejo 3 Años 40%
- Havana Club Añejo Reserva 40%
- Havana Club Añejo 7 Años 40%
- Havana Club Seleccion De Maestros 45%


Klo 17-19

Tasting 4 / 45€
TDK-sali / Bunnahabhain - Kristie McCallum

- Bunnahabhain 12 yo
- Bunnahabhain 18 yo
- Bunnahabhain 25 yo
- Toiteach na
- Bunnahabhain 40 yo

Tasting 5 / 45€
Galleria / Bowmore - Alasdair Dickinson

- Bowmore 12 yo Malt sc Whisky 40%
- Bowmore Darkest 15 yo Malt sc 43%
- Bowmore 18 yo Malt sc Whisky 43%
- Bowmore Devil`s Casks 56,9%
- Bowmore 23 yo Port Cask 50,8%

Tasting 6 / 35€
Hallintohuone / Jameson - Caroline Maguire

- Jameson 12 yo 40€
- Jameson Select Reserve 40%
- Jameson 18 yo 40%
- Jameson Rarest Vintage Reserve 46%
- Redbreast Single pot Still 12 yo 40%


Klo 19-21

Tasting 7 / 35€
TDK-sali / Highland Park - Martin Markvardsen
- Highland Park Svein (Warriors Series)
- Highland Park Einar (Warriors Series)
- Highland Park Loki (Warriors Series)
- Highland Park Valhalla # 3

Tasting 8 / 35€
Galleria / Benriach - Stewart Buchanan
- Glenglaussaugh Evolution 50%
- Glenglaussaugh 30 yo 44,8%
- Glenglaussaugh Revival 46%
- GlenDronach 15 yo Revival 46%
- GlenDronach Cask Stre Batch 3, 54,9%
- GlenDronach 1995 cask # 3302, Pedro Ximenez Sherry Puncheon, Batch 9, 53,7%

Tasting 9 / 35€
Hallintohuone / The Glenlivet - Michael Belfrage

- The Glenlivet 12 yo 40%
- The Glenlivet 15 yo 40%
- The Glenlivet Nàdurra 16 yo Cask Strength 56%
- The Glenlivet 18 yo 43%
- The Glenlivet Xeres 1994 56%


Klo 21-23

Tasting 10 / 35€
TDK-sali / Kilchoman - Peter Wills
- Kilchoman Machir Bay
- Kilchoman 2007 Vintge
- Kilchoman 100% Islay 3rd Edition
- Kilchoman 100% Islay 2nd edition
- Kilchoman New Spirit

Tasting 11 / 30€
Hallintohuone / Havana Club - Henna Sanaksenaho
- Havana Club Añejo 3 Años 40%
- Havana Club Añejo Reserva 40%
- Havana Club Añejo 7 Años 40%
- Havana Club Seleccion De Maestros 45%

Tasting 12 / 40€
Galleria / Auchentoshan/Glen Garioch - Alasdair Dickinson
- Auchentoshan 12 yo Malt sc 40%
- Auchentoshan Three Wood Malt sc 43%
- Auchentoshan Virgin oak 46%
- Glen Garioch Founder`s Reserve 48%
- Glen Garioch 12 yo 48%
- Glen Garioch Virgin Oak 48%


Perjantai 7.2.2014

Klo 14 - 16

Tasting 13 / 45€
TDK-sali / Bunnahabhain - Kristie McCallum

- Bunnahabhain 12 yo
- Bunnahabhain 18 yo
- Bunnahabhain 25 yo
- Toiteach na
- Bunnahabhain 40 yo

Tasting 14 / 40€
Galleria / Auchentoshan/Glen Garioch - Alasdair Dickinson
- Auchentoshan12 yo Malt sc 40%
- Auchentoshan Three Wood Malt sc 43%
- Auchentoshan Virgin oak 46%
- Glen Garioch Founder`s Reserve 48%
- Glen Garioch 12 yo 48%
- Glen Garioch Virgin Oak 48%


Klo 16-18

Tasting 15 / 40€
TDK-sali / Bristol Spirits - John Barrett

- Mauritius Cane Juice Rom, 3 years in Sherrywood
- Vale Royal Jamaika 2002
- Caroni 1996 Trinidad
- Port Morant 1990 Guyana
- Rockley Still 1986
- Caroni 1974

Tasting 16 / 35€
Galleria / Kilchoman - Peter Wills
- Kilchoman Machir Bay
- Kilchoman 2007 Vintage
- Kilchoman 100% Islay 3rd Edition
- Kilchoman 100% 2nd Edition
- Kilchoman new Spirit

Tasting 17 / 35€
Hallintohuone / Jameson - Caroline Maguire
- Jameson 12 yo 40%
- Jameson Select Reserve 40%
- Jameson 18 yo 40%
- Jameson Rarest Vintage Reserve 46%
- Redbreast Single pot Still 12 yo 40%


Klo 18 - 20

Tasting 18 / 45€
TDK-sali / Bowmore-Alasdair Dickinson
- Bowmore 12 yo Malt sc Whisky 40%
- Bowmore Darkest 15 yo Malt sc 43%
- Bowmore 18 yo Malt sc Whisky 43%
- Bowmore Devil`s Casks 56,9%
- Bowmore 23 yo port Cask 50,8%


Tasting 19 / 35€
Galleria / Glenfiddich Virtual Distillery Tour Tasting - Timo Laurila

- Glenfiddich 12 yo
- Glenfiddich 14 yo
- Glenfiddich 15 yo
- Glenfiddich 21 yo
- Glenfiddich 1982 Rare Collection


Klo 20-22

Tasting 20 /35€
TDK-sali / Benriach - Stewart Buchanan
- BenRiach 12 yo Sherry Wood 46%
- BenRiach Clarent Finish 16 yo 46%
- BenRiach Curiositas 10 yo 46%
- BenRiach Septendecim 17 yo 46%
- BenRiach 1998 # 6393 LE 57,4%
- Benriach 1996 cask # 10306, Marsala Finish, Batch 10, 56%

Tasting 21 / 35€
Galleria / Laphroaig - Vicky Stevens

- Laphroaig 10 Years Old
- Laphroaig Quarter Cask
- Laphroaig Trople Wood
- Laphroaig 25 Years Old

Tasting 22 / 35€
Hallintohuone / The Glenlivet - Michael Belfrage
- The Glenlivet 12 yo 40%
- The Glenlivet 15 yo 40%
- The Glenlivet Nàdurra 16 yo Cask Strength 56%
- The Glenlivet 18 yo 43%
- The Glenlivet Xeres 1994 56%

26 tammikuuta 2014

Viskiolut part III: Sigtuna Bourbon Imperial Stout, 10,5%

Seuraavan viskiaiheisen oluen aika. Viimeksi maisteltu Ola Dubh 30-vuotis juhlaversio lähenteli täydellistä tynnyrikypsytettyä olutta, mutta hieman jäi runko ohueksi. Tuoksu oli mitä mainioin. Vaan mitä jos otetaan vahva stout, laitetaan se kypsymään bourbontynnyreihin ja annetaan sen kypsyä niissä rauhassa jokunen kuukausi? Saadaan otsikon mukaista olutta, Sigtuna Bourbon Imperial Stoutia. Näin ajatteli oluen luoja, Emil Lindén.

Sigtuna Brygghusin ensimmäinen olut valmistui vuonna 2006, Arlandastadisssa, Ruotsissa. Ensimmäisenä vuonna pantiin yhteensä 20 000 litraa olutta, luvun huidellessa nykyään 750 000 litrassa. Panimomestari Emil Lindén halusi tehdä tuhdin ja maukkaan stoutin, joten hän hommasi Blantonilta Yhdysvalloista bourbontynnyreitä oluen kypsytykseen. Blanton on tunnettu single barrel- bourboneistaan. Tämä tislaamo tuottaa pelkästään näitä yhden tynnyrin pullotuksia. Otsikon oluen kypsytykseen käytettiin näitä Blantonin single barrel -tynnyreitä, joihin olut tynnyröitiin 11% vahvuisena ja joissa sitä kypsytettiin noin viiden kuukauden ajan ennen pullotusta. Oluessa käytettiin Pilsner-, karamelli-, suklaa-, biscuit- ja kauramaltaita. Lisäksi siinä on paahdettua ohraa, muscovadosokeria ja paikallisesti tuotettua hunajaa.

Otanpa tähän väliin pienen selvityksen tuosta muscovadosokerista. Joskus aikoinaan olen maistellut eri sokereita (kyllä) ja tämä sokerityyppi jäi erityisesti mieleen sen rikkaasta mausta. Muscovado sopii mielestäni erinomaisesti ruokien valmistukseen, leivontaan, jälkiruokiin ja kahviin (jos käyttää sokeria). Sen maku muistuttaa tietenkin tavallista sokeria, mutta lisäksi siinä on runsaasti tummia sävyjä, lakritsisuutta ja paahteista karamellia. Se on valmistettu luonnollisesti raakaruokosokerista, se on kosteaa ja hienokiteistä. Sokerin tumma väri tulee melassista. Ja koska viimeaikoina olen löytänyt muutamista viskeistä ja oluista kyseistä muscovadoa enemmänkin, piti homma oikein tarkistaa ja ostin kaupasta paketin maisteltavaksi (ja käyttöön tietenkin).

Sivumaisteluna maisteltu


Bourbon Imperial Stout julkaistiin Stockholm Beer & Whisky Festivaaleilla syyskuussa 2013. Tämän oluen valmistuksen jälkeen Blantonin tynnyrit käytetään vielä toiseen projektiin, jossa Sigtuna Brygghus ja Shepherd Neame tekevät yhteistyössä barley wine -tyyppistä olutta. 


Sigtuna Bourbon Imperial Stout, Limited Edition 2013, 10,5%

T: Maltaista ja suolaisen imelää limppua, kauraa ja muscovadosokeria. Tuoksu on paksun oloinen ja tuo mukanaan mieleen imelän leipätaikinan. Ympärillä leijaa vanijaista tammituoksua, tummaa suklaata ja kauraista paahteisuutta. Paahtoleipää ja taateleita. Aavistus puskee alkoholi läpi ainakin alussa. Jälkikäteen lämmettyään paahteisuus hieman korostuu, muttei ole palanutta. Hieman myös kirpeämpää luumuista raakuutta.

M: Samean tuhti ja syvä suutuntuma. Vahvaa tummaa suklaata, tummaa kaakaojauhetta, rusinaa ja ruislimppua. Paahteisuus on keskivahvaa ja juuri sopivaa kokonaisuuteen. Täyteläinen tasapainoisuus. Miedon katkeruuden ja paahteisuuden ympärillä on makeaa ja hieman happamaa tuntumaa. Tulee mieleen taas muscovadosokerin pahteinen lakritsisuus. Jälkimaussa tasapaino säilyy ja tumma suklaa viettelee. Sopiva paahteisuus pitää fariinisen makeuden ja imeläisyyden kohtalaisesti kurissa.

Tämä oli oikein hyvää. Tumman suklaisen imelä ja sopivan ryhdikäs runko. Meinaa taittua aavistuksen liikaa happaman makeaksi, mutta rajamailla mennään. Jälkimaku pitää pitkään suun maukkaana. Tuosta 33cl pullostakin on jo kyllä ihan riittämiin.

Sigtuna BIS

24 tammikuuta 2014

Savutasting tammikuu 2014

Vuoden ensimmäinen tasting ja ihan kotiareenalla. Muutaman kaverin kanssa tuli tilattua muutama savuinen sample muiden jouluostosten seassa. Muutoin ei ollut mitenkään harkittua mitä tuli tilattua, mutta savuisella temalla mennään ("alkumaljana" Bruichladdich). Muutama indie oli porukalla toiveena ja itseäni kiehtoi hieman uusimman turisti-Laphroaigin maisto. Porukka koostui taas harrastajaporukasta, eli tapahtuman luonne oli hyvin vapaahenkinen ja epävirallinen.

Tällä kertaa tasting vedettiin puolisokkona, eli tiedettiin mitä tarjolla oli, mutta randomilla maisteltiin viski kerrallaan ilman tietoa mitä lasissa kulloinkin oli. Ajattelin tämän vievän turhat ennakkoluulot hieman toisaalle. Aiemminkin ollaan näin kokeiltu mennä ja kohtalaisen toimiva metodi ollut. Kunkin viskin kohdalla on hieman avattu kyseisen viskin taustoja muttei suuremmin. Alkuun omat arviot viskeistä ja lopussa yhteenveto vieraiden mielipiteestä leijonien ja lampaiden merkeissä. Korostan, että maisteluhetkellä ei lasin sisällöstä ollut tietoa ja järjestin nuotit kunkin otsikon alle jälkikäteen.


Bruichladdich Islay Barley 2007 Rockside Farm, 50%
Tastingin nollaviskinä toimi tämä turpeistamaton yksilö, jonka vilja kasvatettiin Rockside farmilla. Sato kerättiin vuonna 2006 ja tislaus tapahtui vuonna 2007. Kypsytetty ex-bourbon tynnyreissä ja pullotettu 2013. Kolmas batch sarjassa Islay Barley.

T: Nuorta ja hieman likaista viljaa. Öljyinen ja raskas. Valkopippuria, kuivaa tulisuutta ja jotakin maanläheistä ja käynyttä hedelmää. Aavistus vaniljaa. Tulee hiukan mieleen Springbankin nuori öljyisyys.

M: Pippurista tulisuutta joka kuitenkin hälvenee aika pian ja jättää pienen kihelmöinnin. Raakaa hedelmäistä makeutta (hedelmäkarkki), öljyistä ja hieman likaista maltaisuutta ja multaa. Hiomaton raakile, mutta aika hyvää. Onnistunut tuotos.


Caol Ila 18yo 1995/2013, 53,7% (The Whiskyman)
Dominiek Bouckaertin omistamalle The Whiskyman -brändille pullotettu Caol Ila. Pullo kuuluu The Whiskymanin Dram Generation -sarjaan, se on tynnyrivahvuinen, värjäämätön ja kylmäsuodattamaton. 1 of 154 bts.

T: Maltillista savuisuutta, kohtalaisen puhdas ja hedelmäinen (sitrusta). Hunajaista vahaa. Seasta puskee kukkaista tuoksua ja punaista marjaisuutta.

M: Kohtalaisen voimakasta savua, puhdasta ja sitruksista öljyisyyttä. Lopussa makeus kasvaa ja kuivaa suuta hieman. Jälkimaku ei ole pisimpiä, mutta riittävä. Vesilisä tuo pippurisuutta ja hieman greippiä. Ihan hyvä, muttei erityisesti säväytä. Sitruksinen savu toimii ja on harmoniassa.


Bowmore 15 years old 1997/2012, 53,8% (The Whiskyman)
The Whiskymanille pullotettu Bowmore. Pullo kuuluu It's only single malt (but I like it) -"sarjaan", se on tynnyrivahvuinen, värjäämätön ja kylmäsuodattamaton. 1 of 189 bts.

T: Erilainen savuisuus. Hieman kumimaista ja käyneen hedelmäinen. Sherrynkaltaista vivahdetta tulee reunoilta. Lämmintä ummehtuneisuutta. Lasissa seisseenä alkaa parempia komponentteja ilmaantumaan ja kumimaisuus katoaa. Tuhkaisempaa savua, palanutta tupakkaa, "sherrysavua" ja sitruksia.

M: Maussa myös savuisuus on likaisempaa tuhkasavua. Mukana tulee makeaa hedelmää raa'an luumun ja mangon merkeissä. Jälkimaku savuista ja punaviinimarjaista. Vesi tuo pehmeyttä marjaisuuteen ja savuun vaniljaa. Tavanomainen savuviski sitruksisella silauksella. Ei mikään erityinen.


Finlaggan Cask Strength, 58% (Green bottle)
Ns. bastard maltseihin kuuluva pullote, huhujen mukaan saattaa olla Lagavulinia, Caol Ilaa tai Laphroagia, mutta mistäs näistä tietää. The Vintage Malt Whisky Co. pullottama tynnyrivahvuinen versio.

T: Puhtaampi savu ja viinimäinen (valkoviini?). Kirpeää pistävyyttä ja hieman hapanta. Taustalla hentoa vaniljaa, maltaisuutta ja luumua. Hieman vetäytynyt.

M: Hapokasta ja makeanvivahteista maltaisuutta. Hapokkuus on jopa hieman saippuaista. Jälkimaussa tulee maltaista ja mausteista mietoa savua ja tammea. Myös lakritsisuutta on mukana. Tähän asti paras. Veden kanssa selkeää limettiä. Aika parantaa. Oikein hyvää.


Laphroaig An Cuan Mor, 48%
Travel retail -sarjaan tullut uusin pullote QA:n ja PX:n kaveriksi. Ikämerkitsemätön "iso valtameri". Kypsytetty alkuun first-fill ex-American white oak bourbon -tynnyreissä, jonka jälkeen kypsytystä jatkettu eurooppalaisessa tammessa. Värjäämätön ja kylmäsuodattamaton.

T: Savuista nahkaa, tummaa laadukasta rommia, rusinaa ja kellarimaista kosteutta. Mehiläisvahaa, mokkaa, tummaa suklaata ja makeaa lankkimaista savuisuutta. Alkuun tuoksu tuntui tosi hyvältä, mutta pidemmän päälle hiukan tasapaksuuntui.

M: Jonkin verran tulee mieleen Laphroaigh PX Cask. Saman kaltaista pientä ristiriitaisuutta. Punaista mehiläisvahaa, semi-likaista savuisuutta, mietoa lakua ja jodia. Sherryisiä tummia nahan ja mokan vivahteita. Kuivaa hedelmää rusinan ja luumun muodossa. Jälkimaussa hieman siirappinen makeus, josta tulee mieleen bourbon. Ei aivan ole tasapainossa savu ja sherry. Kohtalaisen hyvää, muttei tasapainoinen.

Moukat rivissä valmiina taist...maistoon


Vieraiden rankkaus: (suluissa oma mielipide)

1.
 
Finlaggan Cask Strength, 58% (Green bottle) (1)
2. Bowmore 15 years old 1997/2012, 53,8% (The Whiskyman) (5)
3. Laphroaig An Cuan Mor, 48% (3)
4. Caol Ila 18yo 1995/2013, 53,7% (The Whiskyman) (2)
5. Bruichladdich Islay Barley 2007 Rockside Farm, 50% (4)

23 tammikuuta 2014

UISGE 2014: Erikoista Alkosta päivitys 23.1.2014

Jonkin verran säätöä ollut Arkadiaan tulevasta UISGEN ajan erikoisvalikoimasta, mutta nyt näyttää olevan homma aikalailla selvillä ja kaikki tulevat pullot on jo tiedossa. Tässä siis päivitetty tieto, jossa myös hinnat mukana:

27.1. myyntiin:

Bowmore The Devil's Casks 10 YO, 24 pla (1 plo/asiakas) (81,30 €), myyntiin 27.1


6.2. myyntiin:

The Glenlivet Single Cask Edition XIX Single Malt 280€ / 40 ploa
Benromach Origins Batch 4 Port Pipes 79,50€ / 66 ploa MYÖHÄSTYY
Talisker 18 Year Old Single Malt 95,50€ /48 ploa
Teeling Vintage Reserve 21 Years Old Silver Bottling 149,90€ / 36 ploa
King Car Kavalan Conductor Single Malt 82,90€ / 120 ploa 
Laphroaig 25 Year Old Islay Single Malt 321,10€ / 24 ploa

Lisäksi tulee ensimmäisen täytön bourbontynnyrissä 12kk jatkokypsytetty rommi

Angostura No1 Cask Collection 69€ / 72 ploa

Tuosta rommista muutama sana. Kyseessä on siis hieman laadukkaampi sekoitus Trinidad & Tobacon 8-10 vuotiaita rommeja (american oak kypsytettyä), jota on kypsytyksen jälkeen naitettu 12kk ajan first fill bourbontynnyreissä. Pulloja on 9600 kpl erä. Tässäpä siis oiva tilaisuus hankkia pala erikoisempaa rommituotantoa.


22 tammikuuta 2014

Viskiolut part II: Harviestoun Ola Dubh 30th Anniversary, 8%

Viskioluen tutkimukset jatkuu. Viimeksi oli maistelussa vaalemapia yksilöitä, joista toisen oluen valmistuksessa oli käytetty turpeistettua ohraa ja toinen oli puolestaan kypsytetty Tullibardinen tynnyreissä. Toinen näistä oli varteenotettava ja kohtalaisen helposti nautittava yksilö, toisen ollessa aika mitäänsanomaton. Toivotaan tämänkeretaisen olevan vieläkin parempi.

Täytyy myöntää, että olen hieman heikkona näihin oluisiin, jotka ovat saaneet kypsyä viskitynnyrissä. Jotenkin kiehtoo ajatus, että olut saa rauhassa kypsytellä tammitynnyrissä, josta se saa makuvaikutteita tammeen imeytyneestä viskistä. Itse maukkaimpina tähän mennessä olen pitänyt ex-bourbon tynnyreissä kypsytettyä olutta. Tosin aina ei homma toimi, sillä joskus oluesta tulee sellainen sekametelisoppa, jossa sen omat maut eivät saa oikeutta. Esimerkiksi liika makeus voi pilata oluen helposti.

Yksi mietinnän aihe on, onko sillä väliä minkä tislaamon tynnyreitä oluen kypsytykseen on käytetty. Huomaako eroa esimerkiksi Highland Parkin, tai Taliskerin tynnyreistä? Itse uskon tämän vaikuttavan paljonkin. Toki tynnyrin alkuperä vikuttaa tässä pohjalla varmaan ison osan, sillä esimerkiksi ex-bourbon antaa mausteisen vaniljaisen, kookoksisen ja neilikkaisen vivahteen, kun taas ex-sherry antaa hedelmäistä ja tumman marjaisia vaikutteita. Mutta miten on juuri sen viimeisimmän nesteen vaikutus? Luulen, että tämä onkin hankalempi osuus. Itse olen aistinut kyllä viskin vaikutteita, mutta yleensä nämä tulevat juurikin tynnyrin alkuperäisistä eliksiireistä. Toki esimerkiksi HP:n viskeistä voi hyvin aistia maanläheisyyttä, turvetta ja sherryisyyttä, mutta tämä vaatiikin sitten hieman tuntemusta kyseisen tislaamon eri pullotteista, jotta makuja osaa hakea. Savu lienee myös yksi helpoimmista löydettävistä piirteistä.


Nuuskiessani olutta huomasin, että tuoksussa oli aika selvästi läsnä amerikkalaista tammea. Myöhemmin kirjoitettaessa tätä raporttia luin hieman kirjallisuutta josta selkeni, että Highland Park 30yo on kypsytetty pääosin refill american oak -tynnyreissä (mutta huom. sherry). Tämä olisi mielestäni jopa hyvin aistittavissa tässä oluessa, mutta olutpaketin kyljessä mainitaan, että olut on kypsytetty 6kk first fill sherrytynnyreissä, jotka aiemmin sisälsivät HP 30yo viskiä. Hmmm...  Itse olen vain kerran kyseistä viskiä maisatnut, joten sen perusteella ei ainakaan johtopäätöksiä voi tehdä

Otsikon olut on erikoisversio, sillä se juhlistaa panimon 30-vuotis historiaa. Olut on rajoitettu erikoisjulkaisu, mutta se perustuu samaan Old Engine Oil -pohjaan kuin aiemmatkin sarjan oluet. Tarkennukseksi, kysyin vielä Harviestounin panimolta kyseisen oluen eroja normaaliin Ola Dubh 30 -versioon verrattuna. Vastaus tulikin panimon toimitusjohtajalta Chris Milleriltä, mutta oli hieman suppea. Janosin vielä tarkennusta ja sitten vastaus tulikin Stuart Caililtä (Head Brewer). Hänen mukaansa olut on hyvin samankaltainen kuin alkuperäinenkin OD 30, mutta tynnyrivalinnoissa ollaan oltu hieman vaativampia. 30th Anniversaryssä on pääosin first- ja second fill -sherrytynnyreitä, kun taas perus 30:ssä on osa refill -tynnyreitä. Kaikissa käytetyissä tynnyreissä on aiemmin kypsytetty Highland Parkin 30yo viskiä keskimäärin 6kk.

Pienenä bonuksena utelin vielä mahdollisia tulevia uutuuksia ja hän paljastikin, että huhtikuussa 2014 on tulossa Ola Dubhin 21 -versio ja tämän lisäksi julkaistaan toisen tislaamon tynnyreissä kypsytettyä olutta (uusi sarja). Kysyin myös tynnyreiden käsittelystä (ennen oluen täyttöä). Tynnyreitä ei käsitellä mitenkään etukäteen, vaan täytetään suoraan noin. 11% ABV oluella. Mielenkiinnolla odottelemme uusia tulokkaita.


Harviestoun Ola Dubh 30th Anniversary, 8%

T: Vaniljaista pehmeää tammea ja kylmää kermaista jäätelöä (pehmis). Alkuun tuoksussa tuntuu miellyttävää kostean vaniljaista ja utuista tynnyrituoksua. Mukana on mietoa paahteisuutta ja maitokahvia. Paahdettua kauraleipää, appelsiinia, muscovado sokeria ja vehnämuroja. Voimakkaampana, tämä tuoksu olisi melkein täydellinen.

M: Miedon kermaista vaniljaa, rusinaa ja ruisleipää. Alku on pehmeä ja suutuntuma on keskitäyteläinen. Tynnyrivivahteita nousee kauniina esiin joka puolelta. Vaniljaa, kookosta, rusinaa ja kauraa. Paahteisuus kääntää miedon makeahkoa runkoa katkerammaksi, muttei ota valtaa. Humalaisuus on mietoa, kuten odottaa saattoi. Jälkimaussa karamellisoitua appelsiinia, kookosta ja tammisuutta. Ruisleipäinen paahteisuus pysyy myös lopussa.

Todella hyvä ja suorastaan kaunis olut. Runko jää hieman veltoksi ja kaipaisi pientä lisäpotkua humalasta tai maltaisuudesta. Kaataessa olutta lasiin, vaahtoa ei juuri muodostunut juuri lainkaan (herää hieman epäilyksiä). Aiemmat maistamani OD:t ovat olleet suutuntumaltaan parempia. Muutoin tämä olisi loistava olut. Parasta antia tässä on alun upea vivahteikkuus, jossa tynnyrikypsytys loistaa. Onneksi näitä on vielä muutamat kaapissa.

30th juhlakalu


Aiemmat arvioni Ola Dubh -sarjalaisista voit katsastaa näistä linkeistä:

Harviestoun Ola Dubh 12, 8%
Harviestoun Ola Dubh 16, 8%
Harviestoun Ola Dubh 18, 8%
Harviestoun Ola Dubh ja Ola Dubh 30
Harviestoun Ola Dubh Vintage 1991, 10,5%

20 tammikuuta 2014

Viskiolut part I:Tullibardine 1488 Premium Whisky Beer & Old Worthy Scottish Pale Ale

Oluthetki. Ei kuitenkaan unohdeta täysin viskin maailmaa, sillä näillä oluilla on jotakin yhteistä. Viski ja olut on mainio liitto. Onhan niiden perusraaka-aineet samoja ja joskus osittain jopa kypsytystekniikkakin on samankaltainen. Tietenkin yleensä viskiä on kypsytetty huomattavasti enemmän, mutta oluet jotka ovat kypsytetty tammitynnyrissä saattavat olla loistavia parhaimmillaan.
Miksipä ei siis sekoittaa hieman pakkaa ja miksata nämä kaksi asiaa yhteen? No ei nyt sentään olutta viskin sekaan suoraa, mutta kypsyttää olut viskitynnyrissä, tai käyttää oluen maltaina tietyn viskin mallasta. Näin on ajateltu otsikon oluiden kanssa.

Tullibardine Whisky beer on vuonna 1947 perustetun Tullibardine Distilleryn tuotoksia. Se sijaitsee Perthshiressä, Skotlannissa. Olut on saanut nimensä Kunigas JamesIV:n mukaan, joka osti olutta silloisesta paikalla sijainneesta panimosta, joka käytti saman lähteen vettä valmistuksessa, kuin nykyinen tislaamo. Tämä oli siis vuonna 1488. Oluen kypsytyksessä käytetään ex-bourbon tammitynnyreitä, jotka on juuri tyhjennetty Tullibardinen viskistä. Näissä tynnyreissä olut kypsyy 12 viikkoa, jonka jälkeen se filteröidään ja pullotetaan. Olutta pantiin ensimmäisen kerran vuonna 2005.

Toinen näistä oluista ei ole kypsytetty tynnyrissä, mutta sen sijaan se on pantu osittain skotlantilaisella turpeistetulla ohramaltaalla. Panimo sijaitsee Skyen saarella, Skotlannissa, josta mm. kuuluisa Talisker on kotoisin. Panimo perustettiin 2011 ja tämä on sen ensimmäinen olut. Turpeistetun ohramaltaan (Ardmore) lisäksi siinä on käytetty Highlandin kanervahunajaa antamaan miedosti makeutta ja kukkaisuutta. Nimensä se on saanut paikallisten tislaamotyöntekijöiden mukaan, joita kutsuttiin "local worthy":ksi. Valmistuksessa on käytetty Marris Otter, Pale Ale- ja kristallimaltaita, joiden lisäksi turpeistettua ohramallasta. Humlana Challenger, josta on saatu 27,5 EBU katkeruus.


Tullibardine 1488 Premium Whisky Beer, 7%

T: Paahdettua maltaisuutta, maitokahvia, fudgea ja ripaus paahdettua karamellisuutta. Mukavan hento, mutta vivahteikas tuoksu. Hieman tamminen maltaisuus tuo mieleen viskin.

M: Pehmeän silkkinen ja miedon kermainen suutuntuma. Mikään ei hyökkää, mutta makua kuitenkin löytyy. Tammisuutta, mallasta ja etäistä toffeeta. Alusta keskivaiheille riittää mietoa täyteläistä makeutta, joka tuo hieman belgiläisen fiiliksen. Taustalta löytyy ripaus sitruksisuutta ja pölyistä viljaisuutta (viski?). Jälkimaku on hyvin hento ja kohtalaisen vaisukin. Yksinkertaisuudessaan mukava tekele. Hento, rauhallinen, mutta siltikin maukas ja täyteläinen. Ei hopzhedeille.


Old Worthy Scottish Pale Ale, 5%

T: Toffeista maanläheisyyttä ja hieman kananmunaa. Tässä on myös multaista humalaisuutta miedosti mukana. Humala ja mieto paahteisuus saa tämän hieman tympeämmäksi kuin Tullibardinen. Tämä tuoksuu enemmän perus-alelle. Aavistus nuotion tuntua. Ei mitenkään mieleenpainuva.

M: Alkuun ohut runko jota mieto/keskivahva humalaisuus tuputtaa eteenpäin. Suutuntuma jää aika olemattomaksi ja mitäänsanomattomaksi. Hyvin  mietoa paahteisuutta ja aavistus sammutettua nuotiota. Jälkimaussa on pientä makeaa humalaisuutta ja mallasta, muttei mitään erityistä. Hyvin tavallista alea, ei oikein toimi.


18 tammikuuta 2014

Kilchoman Single Bourbon Cask #169/2008 ja #192/2008

Edellisessä Kilchomania käsitelleessä julkaisussa tarkasteltiin valikoiman eri tuotteita ja peruspullotteita, joiden jälkeen on hyvä ottaa askel persoonallisempaan suuntaan, eli muutama single cask julkaisu käsittelyyn. Näitä single cask pullotteita on jo iso kasa saatavilla, osa on julkaistu tietyn maan markkinoille ja osa muita erikoisia julkaisuja, mutta yhteistä näillä kaikilla on nuori ikä (3-6yo) ja bourbon-, tai sherrykypsytys. Suurin osa pullotteista tunnistaa punaisesta paketistaan (joka on mielestäni varsin tyylikäs). Muutamia small batch -julkaisujakin löytyy, joissa on vatattu useampi tynnyri ja lopputuotos on saatettu vielä viimeistellä esim. sherrytynnyrissä.

Koska variaatioita on paljon, niin suositeltavaa olisi maistaa ennen ostopäätöstä, mutta tämä ei ole kovin helppoa ainakaan täällä kotosuomessa. Muutamiin pulloihin olen törmännyt pk-seudun baareissa, mutta nämä tosiaan ovat rajoittuneet ihan muutamaan pulloon. Laivalta on ollut löydettävissä esim. Viking Linelle pullotettuja Kilchomaneja, joista yksi päätyi kaappiinikin. Yksi hyvä apu ostopäätökseen on Whiskybase, josta löytyy kohtuu hyvin noita single caskejakin listattuna. Tuolta saattaa saada hieman suuntaa, kuinka viski on muille maistunut. Tämä siis, jos ei itse pääse maistamaan viskiä, sillä oma suuhan sen parhaimman mielikuvan antaa.

Tähän asti näitä on löytynyt kohtuu hintaan eri puolilta nettikauppoja hintojen pyöriessä 70-80e luokassa, mutta taitaa olla näissäkin hinta nousemaan päin. Tietty jos ajatellaan, että kyseessä on hyvin nuorta viskiä, niin tuokin hinta on hieman kyseenalainen, mutta jos verrataan muihin Islayn single cask -pullotteisiin, niin kyllä tuo ihan kilpailukykyinen hinta on. Aika näyttää minkälainen hintalappu näistä löytyy kymmenen vuoden päästä.

Koska bourbonkypsytetyt Kilchomanit ovat maistuneet mielestäni paremmalta, niin tässä on maisteltuna nyt kaksi kappaletta kyseisissä tynnyreissä kypsytettyä viskiä. Ja vaikka jaksan täällä hehkuttaa näitä bourbonkypsytettyjä, niin en tällä tarkoita, että sherrykypsytetty Kilchoman olisi jotenkin pahaa, se vain ei ole säväyttänyt yhtä lailla omia makunystyröitä.


Kilchoman Single Bourbon Cask #169/2008, 59,8%

T: Raikasta sitruksista ja kevyen lääkemäistä savuviskiä. Savuisuus on vahvaa ja puhdasta. Mukana on nuorta kuivaa puuta ja vaniljaa. Hieman kuivaa sahanpurua hyvällä tavalla. Hedelmäisyyttäkin on savun ympärillä. Vihreää omenaa ja sitruunan kuorta. Hedelmäisyyden seassa myös punaista marjaisuutta (raakaa vadelmaa). Nuiorekasta ja ytimekästä, vaikkei niin monipuolista, niin hyvää.

M: Hyökäävä ja pikantti savuisuus nousee makean hedelmän ja vaniljan saattelemana. Raikas savuinen alku. Jatkuu miedon kirpeänä hedelmäisyytenä, jossa punaista sävyä. Tuoretta miedon hapanta omenaa ja rypäleitä. Mukana on vaniljainen ja miedon tamminen savuisuus. Savu on kuivattavaa ja jälkimakuun jääkin kuivaa ja tuoreen puun makuista savuisuutta. Veden kanssa pikanttisuutta saa hieman rauhoitettua ja savuisuus muuttuu hieman makeammaksi. Mukana myös enemmän sitruunaisuutta ja yrttinen vivahde. Kohtalaisen yksinkertaista, mutta minusta oikein hyvää.


Kilchoman Single Bourbon Cask #192/2008, 61,7%

T:Jodisempi ja muutenkin hitusen lääkemäisempi ja pastillisempi kuin edellinen. Hieman kylmemmän sävyinen. Savu on samankaltaista vaniljaista, kuivaa ja puhdasta. Tästäkin löytyy nuorta puuta sahanpurun merkeissä. Tästä tulee myös enemmän maltaisuutta. Marjaisuutta en löydä, mutta sitruunaa löytyy.

M: Pehmeämpi alku kuin edellisessä. Savuisuus on hieman multaisempaa, muttei paljoa. Sitruunaisuus on makeampaa ja greipin vivahteella. Tämän alku on jopa maukkaampi kuin edellisessä. Keskivaiheella viski innostuu ja kihelmöi suuta. Maltaisuutta ja pölyisyyttä löytyy kypsemmän hedelmän seassa. Runsaasti vaniljaa ja tammeakin löytyy kohtsalaisesti. Suuta kuivattava savuisuus ja tammisuus jää jälkimaussa päälle.


Raikkaita ja voimakkaan savuisia nuoria viskejä. Hieman säätöä veden kanssa ja nämä ovat jotenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan oikein hyviä viskejä. Olen tykästynyt tähän Kilchomanin bourbonsavuprofiiliin. Hedelmäisen sitruunaista, vaniljaista, kuivaa ja raikkaan puhdasta savuisuutta. Vaikeaa sanoa, kumpi on parempi. Nämä ovat hyvin samanlaisia, joskin ihan pieniä vivahde-eroja löytyy. Molemmat herkullisia. Mielenkiintoisempia kuin perus Kilchomanit, kuten juuri maistetut Vintage 2007 ja 100% Islay 3rd Edition. Jos nyt heti näistä pitäisi jompi kumpi valita, niin #192 olisi valintani.

17 tammikuuta 2014

Kilchoman Loch Gorm, Vintage 2007 ja 100% Islay 3rd Edition

Nyt olisi vuorossa yhden Skotlannin pienimmän tislaamon tuotoksien maistelua. Onhan siitä jo vuosia kun kyseinen tislaamo perustettiin (2005), mutta verrattaessa Islayn muihin veteraaneihin on tämä aivan noviisia viskiä. Hienoa, että kyseisen tislaamon viskit ovat pääseet sellaiseen ikään, jossa ne toimii. Oikeastaan hieman jännittää miten tässä käy, sillä minusta jotkin Kilchomanit ovat pelottavan hyviä, etenkin single caskeissa. Oikeastaan mikään perusvalikoiman tuotos ei ole vielä minua erityisesti säväyttänyt (on niissäkin ihan hyviä), mutta juurikin näissä single caskeissa on ollut muutamia oikein herkkuja. Vaikkakin poikkeuksetta ne ovat kohtalaisen yksinkertaisia (niinkuin monesti nuorelta savuviskiltä on odotetavissa), niin se jäljelle jäävä on monesti niin toimivaa.

Bourbontynnyrit toimivat mielestäni paremmin kuin sherrytynnyrit tämän tislaamon kohdilla. Voi tosin olla, että bourbontynnyrit toimii muutoinkin paremmin nuoren ja savuisen viskin kohdalla. Olen havainnut tämän muidenkin nuorten savuviskien kohdalla. Onkin aika mielenkiintoista jemmata talteen näitä ja verrata vuosien päästä miten kypsytys vaikuttaa. Muutamia sherrykypsytettyjäkin tältä tislaamolta olen maistanut, mutta niissä on ollut hieman ristiriitainen fiilis. Eli ikäänkuin viski ei olisi vielä sulauttanut sherryn makua itseensä. No onhan tälläkin tislaamolla tarjolla vatattuja vaihtoehtoja, joissa on käytetty sherry- ja bourbontynnyreitä ja nämä tarjoavatkin ihan hyvää makumaailmaa, joskin monesti niistä on puuttunut se tietty herkullisuus, joka saa viskin painumaan kunnolla mieleen. Tarkastellaas hieman Kilchomanin tarjontaa ja otetaan tähän muutama viski esille sen valikoimista. Ainakin itse olin hieman sekaisin pullotteiden eroista, kunnes otin ja opiskelin kaiken mahdollisen mitä vain aiheesta löysin.



Kilchoman on julkaissut viskiään jo ennen, kuin sitä pystyi viskiksi kutsumaan ja tähän saakka vanhin julkaistu viski on Vintage 2007, joka on vasta 6-vuotiasta. Kilchoman valmistaa nykyään oikeastaan viittä erilaista pullotetta: Machir May, Loch Gorm, Vintage, 100% Islay ja Single Cask. Näitä ennen on ollut Inaguaral Releaseja, joista ensimmäinen vuonna 2009. Lisäksi oli muutamat "vuodenaikaviskit" (Summer release, Winter jne...). Tislaamon linjaus on ollut julkaista kaikki viskit NAS -pullotteina, vaikkakin monestahan tuo ika on kylläkin laskettavissa. Viskit tehdään osittain omista maltaista (fenolipitoisuus noin 20-25ppm) ja loput tulee Port Elleniltä (fenolipitpoisuus n. 50ppm). Noin 80% tuotannosta täytetään bourbontynnyreihin ja loput 20% sherrytynnyreihin. Kaikki viskit ovat kylmäsuodattamattomia ja luonnollisen värin omaavia.

Machir Bay. Tämä on Kilchomanin ensimmäinen laajemmin julkaistu pullote ja perustuote. Ensijulkaisu oli vuonna 2012 jolla se ansaitsi heti IWSC 2012 Gold Award – Best in Class -tunnustuksen. Tämä on vuosittain julkaistava pullote, jossa käytetään vuosi vuodelta kypsempää tavaraa viskinvarojen kypsyessä vuodesta toiseen. Tämän viskin maku tullee siis muuttumaan ajan myötä ja siitä onkin tilaisuus seurata viskin kypsymistä ja tuotteen muokkautumista. Viski on sekoitus exbourbon- ja ex-sherrytynnyreiden sisällöstä.

Loch Gorm on täysin sherrykypsytetty viski, joka julkaistiin ensi kertaa keväällä 2013. Tämä on nimetty turpeisen vuonon mukaan, joka sijaitsee Kilchomanin tislaamon lähellä. Ennen tätä vuosittain julkaistavaa julkaisua pullotettiin Sherry Cask, joka oli ensimmäinen täysin sherrykypsytetty Kilchoman. Kuten Machir Bay, tämäkin tuote tulee sisältämään kypsempää viskiä vuosi vuodelta.

Vintage -julkaisut ovat viskiä, jota on kypsytetty ensimmäisen ja toisen täytön ex-bourbontynnyreissä. Näihin julkaisuihin valitaan Kilchomanin vanhimpia tisleitä. Profiili on voimakkaasti savuinen ja hedelmäinen. Näitä on nyt olemassa kaksi eri julkaisua, 2006 ja 2007 vuosikerrat.

100% Islay -julkaisut ovat nimensä mukaan valmistettu täysin oman tislaamon voimin, maltaasta pulloon. Viski on siis tehty 100% omista maltaista, jotka on viljelty, mallastettu, tislattu, kypsytetty ja pullotettu tislaamolla ja sen välittömässä ympäristössä.  Nämä pullotteet ovat pullotettu 50% ABV ja turpeistettu hieman miedommin, kuin muut tislaamon tuotokset. 100% Islay versioita on nyt kolme, joista ensimmäinen julkaistiin vuonna 2011.

Single Cask. Nämä ovat ne kaikkein persoonallisimmat tuotokset. Vuosien saatossa näitä on julkaistu useita erilaisia eri markkinoille ja ne ovat olleet joko sherry-, tai bourbonkypsytettyjä. Single Cask -pullotteet ovat luonnollisesti pullotettu tynnyrivahvuisina.



Tässä olikin tarpeeksi taustaa tälle kerralle ja ohessa muutama havainto kolmesta eri pullotteesta. Julkaisen vielä erikseen toisen erän, jossa maistossa on muutama single cask.


Loch Gorm 2007/2013, 46%
Kuva: Kilchoman

T: Tervaisen nokista nuorta viskiä. Pölyistä maltaisuutta ja mietoa lakritsia. Sherryisyys tuntuu kuivahtavina ja ummehtuneina hedelminä, likaisuutena ja lämpimänä toffeena. Vesilisä avaa lakritsisuutta ja tuo savua selkeemmin esille.

M: Miedon likainen savuisuus tulee punaisten marjojen kanssa. Mynthonia ja lakritsia, muttei kovin voimakkaasti. Hieman kaksikerroksinen. Jälkimaussa kuivaa sherryä ja savua. Ei kovin voimakas. Ei säväytä tälläkään kertaa, hieman tylsäksi jää.



Kilchoman Vintage 2007 Release, 46%
Kuva: Kilchoman

T: Raikkaan vaniljainen ja lääkemäinen. Bourbontynnyrikypsytys tulee vastaan välittömästi. Tuoksu on puhdas ja selkeä. Minun nenääni oikein hyvä. Mukana on vihreää hedelmäisyyttä, joka on myös aika raikasta. Pestyjä vihreitä omenia ja punaviinimarjaa. Savuisuudessa on sitruunainen olemus.

M: Maku on hieman likaisempi, tai oikeastaan tuhkaisempi, kuin tuoksu antaa odottaa. Tämä ei iske kovin raskaalla voimalla, vaan alku on keskivahva. Suutuntuma on jokseenkin vetinen ja savuisuus ei ole aivan sulautunut viskiin. Vaniljaisuutta on hieman, mutta muutoin on aika yksinkertainen. Tuoksun sitruksisuus jää hyvin vetiseksi ja hedelmäisyyskin on piilossa.

Tästä jäi uupumaan monipuolisuus kokonaan. Tuoksu lupaili paljon enemmän. Varsinkin hedelmäisyyttä ja sitruunaa kaipasin savun rinnalle.


Kilchoman 100% Islay 3rd Edition, 50%
Kuva: Kilchoman

T: Hyvin erilainen kuin edellisessä. Nyt on lämpimämpää savua ja toffeeta. Sherryinen vaikutus tulee ilmi. Savuisuus on myös kohtuu puhdasta, mutta nyt se on pölyisempää ja maltaisempaa. Hedelmäisyys on raikkaiden puhtaiden omenien sijaan käyneempiä ja pehmeempiä. Nekkukaramellia, kanelia, mallasta ja hieman öljyisyyttä. Nuoremman oloinen.

M: Alku samankaltainen kuin edellisessä, mutta lämpimämpi ja hieman kihelmöivämpi. Suutuntuma on ihan mukava ja sopivan voimakas. Alkuun tulee maltaista ja kuivaa savuisuutta, vihertävää kuivaa heinää ja miedosti suolaisuutta. Jälkimaussa mietoa lääkemäisyyttä ja sitruksista savua. Suuhun jää hieman nahkea kuivuus. Ihan hyvä, muttei ihan parhaimpia Kilchomaneja.


Kivan erilaiset tapaukset. Näistä on hyvin huomattavissa tynnyreiden osuus kypsytyksessä. Harmi sinänsä, että maku jäi kaikista hieman yksinkertaiseksi, vaikka tuoksut kahdessa jälkimmäisessä lupailikin parempaa. 100% Islay veti maussa hieman pidemmän korren, ollen aavistuksen monipuolisempi. Tuoksussa 2007 oli mielestäni parempi. Kilchomanin Single Caskit ovat tarjoilleet minun makuun parempia kokemuksia.

15 tammikuuta 2014

UISGE 2014: Erikoista Alkosta

Edellisessä UISGE-postauksessa käsiteltiin tapahtumaa yleisellä tasolla ja katsastettiin esitiedot mitä on tarjolla. Perinteisesti UISGEn aika tapahtuu muutakin pientä oheistoimintaa. Tästä mainitsinkin jo ohimennen, eli ainakin PK-seudulla on luvassa jonkinmoista viskiaiheista toimintaa, mutta vielä en itse ainakaan tiedä millaista. Voisin kuvitella sen olevan jonkinmoista maistelutapahtumaa eri ravintoloissa. Kannattanee seurata esim. UISGE viskifestivaalit facebook-sivuilta tulevia päivityksiä.

Varsinainen syy uuteen postaukseen oli kuitenkin pieni unohdus edelliseen, nimittäin Alkon Arkadian erikoismyymälään on tänäkin vuonna tulossa muutamia erikoisempia pullotteita viskimessujen kunniaksi. Prosessi on vielä kesken, mutta osa valikoimasta on jo paljastunut. Ohessa tiedot niistä, joiden pitäisi varmuudella tulla valikoimaan:

Bowmore The Devil's Casks 10 YO, 24 pla (1 plo/asiakas) (81,30 €), myyntiin 27.1
King Car Kavalan Singel Malt, 120 pla (82,90 €), myyntiin 6.2
Laphroaig Distillery 25 YO, 24 pla (321,10 €), myyntiin 6.2

Ja tosiaan lisää on tulossa. Eli Näinä aikoina on viskinystävillä mahdollisuus hieman erikoisempiin pullotteisiin, tosin viime vuotta muistellen, osa oli sen verta erikoisia, että hinnassakin se näkyi. Kovin montaa ns. kuluttajahintaista viskipulloa (alle 100e) ei tullut.

Viime vuonna Arkadian "UISGE-valikoima" oli tällainen:

Douglas Laing Old & Rare Caol Ila 27 YO Sherry Cask, 52,2% 299,90 €
Glenfarclas 40 YO, 46% 299,00 €
The Macallan Fine Oak 21 YO, 43% 279,90 €
Duncan Taylor Rarest of the Rare Caperdonich 1992 20 YO, 54,7% 171,10 €
Mackillop's Choice Single Cask Mortlach 1989 Cask Strength, 54,9% 146,00 €
The GlenDronach Parliament 21 YO, 48% 104,90 €
Signatory Vintage Cask Strength Imperial 1995 16 YO, 57,8% 95,20 €
Glenmorangie Ealanta, 46% 92,10 €
Aberlour A'Bunadh Batch 44, 59,7% 90,00 €
Monkey Shoulder Blended Malt, 40% 39,90 €

Ei siinä, odottaen vain seuraavia ilmoitettuja tuotteita, näistä listatuista Bowmore kiinnostaa ainakin allekirjoittanutta. No kyllähän minä tuon Laphroaiginkin ottaisin....

Päivitän myöhemmin lisätietoa muista pulloista tähän samaiseen raporttiin, tai mahdollisesti jos tietoa on enemmänkin, uuteen raporttiin.

* * * * * * * * * *

Edit: Tänään tuli päivitettyä tietoa Facebookin puolelta. Lisää vieraita on varmistunut tapahtumaan:

Jacqueline Sutherland (Wemyss Vintage Malts), David Allen (Springbank), Stewart Buchanan (Benriach & Glendronach), Claire Le Marie (Martiniquaise, rommit), Martin Markvardsen (Highland Park), Vicky Stevens (Laphroaig), Peter Wills (Kilchoman), Paul Mcclean (Mcclean whisky tours)

14 tammikuuta 2014

Talvioluet 2013/2014: St Feuillien Cuvée de Noël ja Gouden Carolus Christmas

On jo hetki tehnyt mieli belgityylistä alea. Olen lukenut olutkirjoja viimeaikoina jonkin verran ja kirjojen kuvat saavat aina veden kielelle. Etenkin sellainen kauniin kastanjanruskean värinen belgiolut....mmmm. Tuhdit oluet ovat muutenkin maistuneet nyt, vaikkei ulkona kovin talvista vielä olekaan ollut. Itseasiassa juuri tällä hetkellä (11.1.14) ulkona sataa ensilumi tänne eteläisimpään kolkkaan. Enpä muista koska viimeksi talvi on ollut näin myöhässä. No eipä ole tarvinnut tehdä lumitöitä, tai skrapaa jäitä auton ikkunoista.

Otsikon oluet löytyi Alkon jouluolutvalikoimasta. Ne edustavat vahvaa belgityylistä kastia. St Feuillien oluen valmistuksessa käytettiin aikanaan lähdevettä, joka saatiin luostaripanimon alla sijaitsevasta vesilähteestä. Luostari uudelleenavattiin 1873, jolloin Friartin perhe aloitti oluenpanon. St Feuillien abbey -oluisiin kuuluu Blonde, Brune Réserve, Triple ja Cuvée de Noël. Näiden lisäksi se valmistaa Saisonia, Grand Cruta ja Grisetteä. Vuosituotanto huitelee 34 000 hehtolitran paikkeilla ja osa sen oluista valmistetaan Brasserie Du Bocq, Purnodessa.

Cuvée de Noël on valmistettu Amber-, karamünch- ja palealemaltaista ja humalointina on käytetty Saazia ja Styriania. Reseptistä löytyy myös "spices & herbs", eli jonkinmoista mausteyrttisekoitusta. Oluen kantavierre 19,3 °P, väri 84,3 EBC ja katkerot 22,6 EBU. Oli muuten yksi vaahtoavimmista oluista mihin koskaan olen törmännyt. Käytännössä se syöksyi ulops pullosta ja oli pakko kaataa lasiin, sillä pursuaminen vaan jatkui ja jatkui.


St Feuillien Cuvée de Noël, 9%


T: raikkaan makeanvivahteinen ja hedelmäinen. Maltaisuus tulee miellyttävänä karamellisuuden kanssa. Hedelmäisyys on päärynäistä ja miedon banaanista (raakaa banaania). Hiivaisuus tuntuu myös hedelmäisenä vivahteena. Mieto humalaisuus tuo luonnetta. Ihan hyvä tuoksu, ei liian imelä eikä liian hyökkäävä.

M: Kuohkean hiilihappoinen suutuntuma, mutta ei liian kirpeä. Maku alkaa maltaisena ja miedon hiivaisena makeutena. Karamellisoitua päärynää, kinuskia ja mietoa yrttisyyttä. Humalaisuus on hyvin mietoa ja lähes peittyy kokonaan hiilihappoisuuden alle. Jälkimaussa on pieni vivahde matallisuutta. Se on myös hieman lyhyt.

Helpohko ja kuohkea belgiolut. Hiilihappoisuus on hieman överiä makuuni, mutta se tekee toisaalta tästä helpon ja mainion kevyen belgin.


Toinen näistä belgeistä on Het Ankerin tuotoksia. Panimo on ollut Van Breedamin suvun omistuksessa vuodesta 1872, eli molempien oluiden omistajat ovat vaihtuneet melkein samana vuonna. Het Anker Panimo sijaitse Mechelenin kaupungissa Flanderissa. Gouden sarjan alle mahtuu useita oluita; Gouden Classic, Tripel, Ambrio, Hopsinjoor, Easter ja otsikon Christmas. Nykyinen Christmas sai alkunsa vuonna 2002. Reseptiin kuuluvia maltaita ei ole paljastettu, mutta humalina on käytetty Challengeria ja Magnumia. Näiden lisäksi oluessa on käytetty runsasta maustamista yrttien merkeissä. Tuttajan mukaan kuutta eri lajiketta, joita ei kuitenkaan sivuilla paljasteta. Onneksi Olutoppaan sivuilta saa melkein kaikki tietoon: korianteri, anis, lakritsi, pomeranssinkuori sekä kamomilla. Aikamoinen sekoitus. Väri on 75,5 EBC ja katkerot 15,1 EBU.


Het Anker Gouden Carolus Christmas, 10,5%

Yrttikuningas
T: Yrtit ovat heti selkeästi esillä. Näistä vahvimpana anis. Hieman myös alkoholisuutta mausteiden seassa. Isommalla nuuhkaisulla tulee mausteista imelyyttä ja mietoa paahtoa. Mausteiden lisäksi on hankala saada kiinni mistään muutsa. Mielestäni liian vahvasti maustettu tuoksu.

M: Maussa tulee alkuun tyypillistä belgityylistä täyteläistä tuntua. Makeutta ja hiivaa sopusuhdassa. Aika pian mausteet tulee kuvioon ja maustaa suun lakritsilla ja aniksella. Suutuntuma on kuitenkin tässä aika hyvä. Hieman kuohkea ja mukavan täyteläinen. Jälkimaku on kuitenkin aika lyhyt ja katoaa lähes kokonaan jättäen vain aavistuksen makeutta ja yskänlääkkeisyyttä.

Täyteläisestä rakenteesta ja hyvästä alusta huolimatta tämä ei olikein istunut omaan suuhun. Hieman liian yskänlääkkeinen ja makean aniksinen. Osaan kuvitella, että Etelä-Euroopassa tämä menisi hyvin kaupaksi joulun aikoihin, sillä esim. Espanjassa tykätään läträtä anista joka joulutorttuun.


12 tammikuuta 2014

Bowmore 18yo OB, 43% (2013)

Bowmoren kirjallisuutta lueskellessa alkoi suu taas napsumaan sen tisleiden suuntaan. 2,2 miljoonaa pulloa vuonna 2012  myynyt tislaamo (15% kasvu) on lanseerannut muutamia mielenkiintoisia pullotteita tänäkin vuonna. Yksi joka revittiin käsistä (verkossa), oli 10yo Devil's Cask. Juuri saatujen huhujen mukaan tämä olisi nyt Alkoonkin rantautumassa, eri lähteiden mukaan jopa 13.1, tai 27.1.2014. Monesti on käynyt niin, että tieto hieman vaihtelee Alkosta kyseltäessä. Arkadiasta sanottiin, että tulee erikoisvalikoimaan ja taasen muualta, että perusvalikoimaan. Kohtahan sen näkee. Devils Caskin lisäksi Bowikalta on tullut parin vuoden sisällä uudet Laimrigit, Springtide, Tempest, Vintage 1984 ja 1985, 30yo Sea Dragon ja 23yo Port Cask. Hyvin on kirjoa valikoimissa siis ja yksi olisi mahdollisesti vielä tulossa piakkoin, 50yo 1961-vuodelta.

Noh, meikäläisen budjetti ei moiseen tule kuitenkaan venymään, joten maistelempa tässä sitten vakiovalikoimassa 17-vuotiaan korvanneen 18-vuotiaan Bowmoren. 17yo löytyy kyllä vielä travel-retail markkinoilta, mutta 18yo korvasi sen vuonna 2007. Samana vuonna jäivät eläkkeelle myös Dusk ja Dawn ja koko valikoiman pakkaukset uusittiin. Ah, vielä yksi nippelitieto, Bowmore tuottaa edelleen 40% omasta mallastarpeestaan ja loput saadaan Simpsoneilta. Molempien fenolipitoisuus on 25ppm ja ne sekoitetaan keskenään ennen mäskäystä. Tätä olenkin joskus miettinyt, että käytetäänkö omat maltaat johkin tiettyihin tuotteisiin, vai sekoitetaanko ne. Noh, kait se on Eddie MacAfferin ja kaiffojen valittavissa sekin vaihtoehto. No nyt on tovi siemailtu tätä bowikkaa ja tässä tuntemukset:


Bowmore 18yo OB, 43% (2013)

T: Lääkemäinen, kypsän hedelmäinen ja miedon lakritsinen, jonka alta paljastuu pölyistä maltaisuutta. Hieman mietoa nahkaista punaista marjaisuutta, vaniljaa ja jokin nuorehko komponentti (tammi+viljapöly?). Mielenkiintoisen "keskivanha". Löytyy tosiaan hieman pölyistä mallasta vaniljaisuuden kanssa ja tätä tasapainottaa lääkkeinen sherrytuntuma. Lasissa seisseenä sherryiset ja mentholiset piirteet vahvistuvat. Löytyy useampia vaihtelevia kerroksia eucalyptusta, mokkanahkaa, muskottia, puhdasta turvesavua, kinuskia ja aavistus päärynää. Miellyttävä tuoksu.

M: Nuotiosavuinen, tummansävyinen ja kypsä. Juuri kun laventelisuus alkaa nousta, savu ottaa otteen ja vie kohti savuttavaa lehtinuotiota. Jälkeen nousee mausteita vaniljan johdolla. Sherryisistä piirteistä tulee kuivaa luumua, pähkinää ja hieman metallista tervaa. Jälkimakuun jää mieto savuisuus ja myntholista tervaisuutta. Suutuntuma on pehmeä ja tasapainoinen. Vesilisä korostaa vaniljaiuutta ja raikastaa tuoksua. Makuun tulee enemmän lääkemäisyyttä, mutta myös pientä "lässähtämistä" (vetistyy) on havaittavissa.

Kokonaisuudessaan tämä jää mielestäni astetta paremmaksi kuin "ihan hyvä" ja on kokeneemmalle nautiskelijalle hyvä perusviski. Tuoksu oli keskivertoa säväyttävämpi ja syvempi. Parempiakin (ja mielenkiintoisempia) Bowmoreja toki löytyy kaapista.

10 tammikuuta 2014

UISGE 2014: Ensitietoa odotukseen

Kohtapa on taas yksi vuoden parhaimmista ajoista, ellei paras, viski-ihmisille. UISGE kolkuttelee jo melkein ovella ja tänäkin vuonna odotettavissa hienoja hetkiä loistavien juomien, ihmisten ja ohjelman parissa. Paikka on vanha tuttu, nimenomaan Wanha ylioppilastalo, Helsingissä. Tapahtuma on jälleen kaksipäiväinen TO 6.2.- PE 7.2.2014. Ovet aukeavat molempina päivinä kello 15:00. Tänä vuonna suunnitteilla oli myös kolmas päivä (LA 8.2), mutta tämä vaihtoehto jouduttiin jättämään pois kovista neuvotteluista huolimatta. Järjestäjältä kuitenkin terveisiä, että muuta toimintaa viskien parissa on ilmeisesti luvassa lauantainakin pääkaupungissa.

UISGE tarjoaa perinteisesti monien tislaamojen viskejä ja hienoja maistiaisia, mutta tänä vuonna mukaan on otettu myös hieman rommin maailmaa. Eli rommista kiinnostuneille täällä on tarjolla elämyksiä ja vaikka tarjonnasta en sen kummemmin tiedä, niin tietäen hieman tapahtuman yhden järjestäjän taustoja, luulen ettei kyseessä ole tylsimmät rommit mitä on tarjolla, vaan puhutaan laaturommista. Lisäksi on myös luvassa rommi-kilpailua.
Viskin ystävillehän ei paljoa tarjonnasta tarvi kertoa, varsinkin jos on jo aiempina vuosina paikalla ollut. Toistaan upeampia viskejä läjäpäin tarjolla ja viime vuodesta oppineena käytän molemmat päivät tänä vuonna hyväkseni, niin saa rauhassa keskittyä koko tarjontaan. Piti oikein töistä varata vapaapäivä perjantaille.

Tastingeistä ei vielä ole tietoa, mutta eiköhän ne julkaista tässä lähiaikoina ja voin koittaa niistä laittaa tietoa tännekin. Aiempina vuosina Viskisieppo on ylläpitänyt hienoja sivuja ja tänäkin vuonna saamme tällaisesta virallisesta-epävirallisesta UISGE-sivustosta nauttia. Pääset sivuille tästä linkistä.
Hieman on tietoa virailijoista tihkunut Facebook-sivustojen kautta. Ainakin Vicky Stevens (Laphroaig), Martin Markvardsen (Highland Park), Anthony tai Peter Wills (Kilchoman) on pääsemässä paikalle. Lisää infoa kannattaa seurata UISGE viskifestivaalit facebook-sivuilta.

Pähkinänkuoressa:

Aika: 6.-7.2.2014
Paikka: Vanha Ylioppilastalo, Aleksanterinkadun ja Mannerheimintien risteyksessä, Helsingissä. Kartta.
Ovet auki: Molempina päivinä kello 15:00, Tarjoilu loppuu: 22:30
Liput: 12e + palkkiot. Liput voi ostaa: TIKETTI
Lipun voi käyttää torstaina, tai perjantaina. Hintaan sisältyy narikka, ohjelmavihkonen ja lasi.

09 tammikuuta 2014

Talvioluet 2013/2014: BrewDog Paradox Isle of Arran, 15% (batch 060)

Olutta vai viskiä, tai miksei molempia. Eiku hei, otetaan viskiolutta. Aiemmin 2013 joulukuussa arvioin tämän samaisen sarjan rommitynnyriserkun, joka oli aika maittava olut ja nyt vuoron saa viskitynnyriversio. Hienon panimon hienoja tuotoksia, ja kaikenlisäksi äärimmäisen tyylikkäillä etiketeillä ovat tämän sarjan oluet varustettu. Paradox -sarjan oluiden idea oli siis kypsyttää olutta viskitynnyreissä ja sellaisissa tynnyreissä tämä olut onkin kypsytetty. Tarkemmin, tätä on kypsytetty sherrytynnyrissä, jossa on aiemmin ollut Arran -viskiä. Arranin sherrytynnyreissä kypsytetyt single cask -viskit ovat olleet minusta oikein maukkaita ja yleensä vielä oikein mainion hintaisiakin.

Arvailun puolelle jää minkä ikäinen tynnyri, tai minkä ikäistä viskiä tynnyrissä on aiemmin ollut ennen päätymistä BrewDogille. Kovin vanhaa tavaraahan ei tuolta tislaamolta vielä löydy, vanhemman tisleen ollessa noin 17yo. Oikeastaan enempi kiinnostaisi tietää, kuinka monta kertaa tynnyrit oli täytetty viskillä ennen olutta. Noh, eihän tuo nyt sinänsä ole relevanttia tietoa, ainakin tislaamo tiedetään ja se on jo hyvä tieto. Olisi kyllä hienoa maistella useampia tämän tyylisiä oluita rinnakkain eri tislaamojen tynnyreissä viettäneenä. Tämä panimohan niitä on kyhäillyt, mutta saatavuus on valitettavasti hyvin heikkoa.

Tätä kyseistä olutta löytyi Suomestakin Alkosta joskus 2009 liepeillä (batch 016), mutta silloin sen alkoholipitoisuus oli 10%. Sittemmin sarjaa hieman tuunattiin ja nyt maistelussa oleva versio on uudempaa tuotantoa, batch 060, jonka alkoholipitoisuus on 15% ja parasta ennen 2023. Maltaina tässä on käytetty Marris Otter-, Dark Crystal-, Caramalt-, Chocolate Malt- ja Roast Barleyta, sekä humalina Galena ja Bramling Cross. Ja nyt herkuttelemaan...


BrewDog Paradox Isle of Arran, 15% (batch 060)

T: Maltaisan imelä ja tuhti. Pomeranssin kuorta, poltettua sokeria ja makeaa taikinaa. Tuoksun runko on tuhti, mutta hellivän maltainen. Tasapainossa löytyy makeaa mallasta, kermaista paahteisuutta ja mietoa humalaa, joka antaa kuitenkin imeläisyydelle tilan. Tekee mieli puraista. Ajan kanssa imelyys rajoituu ja mukaan pääseen enemmän paahteisen suklaista viljaa ja keskivahvaa kahvia. Paahdettua leivänkuortakin löytyy. Viskiä en sen kummemmin erota, mutta tietynlainen appelsiinisen nahkainen hedelmäisyys löytyy taustalta, jonka luulen tulevan viskitynnyrin vaikutuksesta. Tuoksu on herkullinen.

M: Ensipuraisulta kuohkeaa ja kermaista maltaisuutta. Runko on rotevan ilmaisa ja hyvin liukas. Mämminen maltaisuus miedohkolla paahteisuudella valloittaa koko suun. Alun jälkeen makeus valtaa alaa ja mukana tulee mieto hedelmäisyys. Humalaisuus ei juuri tunnu ja kaikki pyörii miedon paahdon ja viljaisuuden ympärillä. Jälkimaussa tulee silkkistä luumuhilloa, tummaa suklaata ja paahdettua karamellisuutta. Pitkä jälkimaku, jossa suklaisuus ja imeläisyys jää mukavasti vellomaan suuhun.

Toimii! Oikein herkullinen ja sopivan tuhti tapaus. Maut ovat tasapainossa ja suutuntuma on hyvä. Jälkimakua tarpeeksi. Hentoja karamellisoituja ja hedelmäisiä vivahteita löytyy rungon ympäriltä, joka monipuolistaa tätä olutta. Mahtava nautiskeluolut.

Arran paradoxi

07 tammikuuta 2014

Vaihtosämplet osa 2: Rosebank 20yo ja WhipperSnapper

Jokunen aika takaperin bloggaajien tapaamisessa muutamat samplet vaihtoi omistajaansa. Muutama näistä oli mystery sampleja, eli sisällöstä ei ollut hajuakaan....tai no hajun sai kun avasi pullon, mutta muuta ei sitten tiedettykään. Nämä mysteerisemmät samplet tuli jo maisteltua ja raportoitua, mutta nämä kaksi muuta oli päässyt unohtumaan kaappiin ja nyt onkin hyvä käydä läpi mitä pulloista löytyykään.

Kaksi luultavasti aika erilaista tuotosta on kyseessä, joista ensimmäisenä katsastetaan ja maistellaan Rosebank. Kyseinen Rosebank on Suomen mallasviskiseuralle pullotettu vuonna 2010. Se on tislattu 1990 ja tynnyröity refill hogshead -tynnyreihin. Pullottajana oli Langside Distillers (Douglas of Drumlanrig), joka pullotti 180 kpl pulloja tynnyristä, jonka referenssi oli 6326. Tynnyrivahvuista, värjäämätöntä ja kylmäsuodattamatonta viskiä.


Rosebank 20 yo, 1990/2010, 55,6% (Douglas of Drumlanrig)

T: Pistävähkö ja hieman terävän oloinen. Varovasti tuoksuteltuna antaa hieman Springbankin kaltaista öljyisyyttä. Hieman likaisen oloista, mutta ei huonolla tapaa. Hedelmäistä omeinaisuutta jota kyllästää myös sitruunaisuus. Taustalla myös maltaisuutta, jossa mukana hento valkopippurisuus. Jonkinlaista kemikaalisuutta on mukana, joka tekee tämän öljyisyydestä (kuuma vanha moottoriöljy) juuri sen hieman likaisemman tuntuman. Tuoksussa on jotakin oikein miellyttävää, mutta aivan ei ole palaset kohdillaan tuon pistävyyden takia. Tulee mieleen, että kaipaisin hieman lisää vaniljaisuutta ja pehmeyttä mukaan.

M: Maussa tulee aivan tuoksunkaltainen elämys. Taas tulee mieleen Springbankin CV. Sellaista hieman kemikaalista öljyisyyttä ja hedelmäisyyttä. Alkuun tuntuu oikein hyvältä. Lievästi likainen ja pikanttinen. Hentoa savuisuutta samalla tavalla kuin Springereissä. Jälkimaku jatkuu sitruksisena ja öljyisenä, eikä ole mikään lyhyt edes. Vesilisä avaa viksiä ja tuo hieman kuivempaa nahkaisuutta ja rasselia esille. Menee sellaisenaan, mutta vedellä saa hyökkäävyyttä rajoitettua. Mukava vivahde sherryisyyttä monipuolistaa tätä.

Nyt täytyy sanoa, että tässä oli jotakin erinomaista josta pidin. Ei aivan sellainen, että voisi hehkuttaa namiksi, mutta melkein. Mielenkiintoisempaa kuin monet maistamani. Vesi lisäsi tämän iän tuntua ja sopi oikein hyvin. Voisin ostaa tämän ekan maiston perusteella kaappiin kohtuu hinnalla.


No mutta sitten on vuorossa toinen sampleista, joka kantaa nimitarraa WhipperSnapper. Mikä? No olenpa kuullut kyllä tällaisen olemassaolosta, mutta en ole kyseistä tuotetta maistellut aiemmin. Nimi ainakin kuulostaa sellaiselta ruotsalaisten, tai norjalaisten talviselta kalaryypyltä.
Kyseessä on kuitenkin Oregonilaista "viskiä". Ei tuota kait voi viskiksi kutsua, sillä kyseistä viinaa on kypsytetty vain keskimäärin yhden vuoden (haarukka 6kk-2 vuotta). Mäskiin kuuluu 79% maissia ja 21% mallastettua ohraa. Kypsytys on tapahtunut käytetyissä ranskalaisissa viinitynnyreissä, sekä uusissa ja käytetyisssä amerikkalaisissa tynnyreissä.


WhipperSnapper, Oregon Spirit Whiskey, 42%

Kuva: ©ransomspirits
T: Aivan ensimmäiseksi tulee mieleen kalanruoka, se hiutalemainen kuivamuona. Tavallaan hyi. Kyllä tuon kalanruoan alla löytyy hieman bourbon vaikutteita. Makeaa maissia ja alkoholisuutta. Etäisesti suklaatakin. Terävää alkoholia lisää.

M: Makeaa maissia aika paljon. Hyvin nuorekkaan bourbonmainen. Pölyistä viljaa ja siirappia. On tämän maku paljon parempi kuin tuoksu. Hyvin makea ja aika rauhallinen suutuntuma. Jälkimaussa bourbonin vaniljaisuutta ja neilikkaa. Pehmeä jälkimaku.

Tämä oli aika nuorta viinaa ja sen myös huomasi. Maku tosin oli ihan ok ottaen huomioon iän. Ei varmaan liene kuitenkaan epäselvää, kumpi näistä sampleista oli maistuvampi.


05 tammikuuta 2014

Talvioluet 2013/2014: Nøgne Ø God Jul, 8,5% ja pientä sekalaista

Hyvää joulua, vaikka joulu jo menikin. Vuosi vaihtui ja maistelut jatkuu talvioluiden merkeissä. Otsikkoa joutui hieman viilaamaan, jottei vanha vuosi kummittelisi liikaa yksinään. Tämä olut tuli maisteltua pienissä maistiaisissa viime vuoden puolella, jossa oli lähinnä tarkoitus viettää rentoa illanistujaista. Mukana olikin varsin sekasikiöinen kattaus sisältäen Jamaikalaista olutta, Skottilaista viskiä ym. Alkuun kuitenkin maistelin tämän Nøgne Ø God Julin.

Kyseinen olut on hommattu Ruotsin puolelta. Aiemmin tuli maisteltua Suomen puoleltakin löytynyt Nøgne Ø Underlig Jul, joka oli melkein hyvää jouluolueksi. Monet sanoo tuon olevan liian mausteinen jne, itse kaipasin enemmän vivahteita ja runkoa. Mutta millainen on tämä otsikon olut?
Olutta on tehty jo useamman vuoden ajan aina joulusesonkia varten. Tästä jäi nyt merkkaamatta ylös batch merkintä, mutta luulen sen olleen aika tuore tapaus, koska kaupan hyllyltä sen hiljattain poimin. Oluen valmistuksessa on käytetty Lager-, Munich-, caramel-, black- ja chocolate -maltaita. Humalina löytyy Chinook, Columbus ja Centennial. Ei mitään ihmeellistä maustesekoitusta siis, vaan perus raaka-aineita. Huomattavaa oli, että pullossa oli reilu määrä sakkaa pohjalla, joka myös suurimmaksi osaksi sinne jäi. Siltikin lasiin kaadettua olut oli reilun samea. Tämä siksi, että olut on suodattamattom ja pastöroimaton.  


Nøgne Ø God Jul, 8,5%

T: paksun jauhoinen, vanhan kellarinen ja mäskinen fiilis. Käynyttä jauhoisuutta, maltaisuutta, karamellia ja toffeeta. Tuoksussa on paahteista rukiisuuta, joka tuo myös happamuutta. Humalaisuus ei paljoa tunnu rukiin happamuuden ja käyneen mäskin alta. Alkukantaisen tuoksuinen. 

M: samoilla linjoilla kuin tuoksu. Ruisleipämäinen pureksittava suutuntuma. Hapanta ja miedon paahteista. Jauhoinen ja hieman suolainenkin. Jälkimaussa jää jauhoisuus ja mieto kitkeryys happamuuden kanssa. Melkein kuin taikinajuurta. 

Tuhtiuttaan talvinen olut. En oikein nyt tiedä onko tässä muuten mitään erityisen talvista. Ihan hyvää, mutta kaipasin hieman tasapainoa esim. makeudesta.



Tämän lisäksi tuli siis maistettua muutamaa muutakin juomaa, ohessa niistä hieman muistiinpanoja. Lisäksi oktoberfest -oluet jäivät kaappiin aikanaan ja tähän väliin otettiin myös pieni Suomi vs. Ruotsi kaksintaistelu.


Glenfanrclas 21yo, OB, 43%

T: kumista sherryisyyttä alkuun. Asettuessaan tuoksu paranee huomattavasti. Makeampaa hedelmäisyyttä ja hieman suklaisuutta. Vieläkin löytyy kumia. Raakaa hedelmää. 

M: lämmin, hieman ohuen sherryinen. Tulee mieleen Aberlourin 18yo, muttei aivan niin maukkaana. Jälkimaussa öljyistä tuntua, joka meinaa kuivattaa, mutta sitten kääntyy taas öljyiseksi. Mukavat vivahteet suklaata ja kaakaota. 

En ostaisi itse tätä kuitenkaan, sillä esim. Aberlour 18yo on samaa hintaluokkaa ja parempaa. Jää hieman ohueksi ja yksinkertaiseksi. 


Desnoes & Geddes Red Stripe, 4,7%

T: hyvin lagermainen tuoksu. Täytyy mainita ulkonäöstä sen verran, että melkein kuin kuohuviiniä olisi. Niin paljon pientä kuplaa. Hieman sitruksisuutta ja pisuaaria. Ei kovin miellyttävä. 

M: hyvin vetinen ja kevyt. Kuin kivennäisvettä penellä lagerin sivumaulla. Pirskahteleva ja raikas suussa. Ainakin helpot kännit tästä saisi. 


Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfestbier, 5,7%

T: paljon pliisumpi versus ruotsi. Hieman metallinen ja muutoin viljaisen tavallinen

M: hyvin oktooperimainen, kevyt ja viljaisa. Humalaisuus raikasta ja kevyttä. Helppo olut, voisi kuvitella juovan muutamankin juhlissa. 


St. Eriks Bryggeri Oktober, 5,3%

T: pihkaisan raikas, metsäinen ja ytimekkäämpi kuin suomiversio. Hieman karamellisuuttu

M: myös raikas, mutta alkuun humalaisuus puraisee mukavammin. Jälkeen jää hieman paahteista humalaa. Parempi kuin edellinen, mutta juhliin voisi paremmin sopia suomiversio helppouden vuoksi.

FIN vs. SWE

02 tammikuuta 2014

The Arran Millennium Casks, 53,5%

Vuoden ensimmäisenä päivänä ja ensimmäisenä viskinä tuli nautittua hieman aiheeseenkin liittyvää viskiä. Tosin Nyt ei juhlittu vuosituhannen vaihtoa, vaan tuiki tavallista uutta vuotta. Täällä etelässä vuosi vaihtui hieman synkissä merkeissä sään suhteen. Ulkona oli ja on pimeää ja mustaa, lunta ei ole hiutalettakaan. Tunnelmaa nostaa kynttilän valo ja viski, joka odottelee maistamistaan lasissa.

Millennium Casks on Arranin rajoitetun erän tuote, jota julkaistiin 7800 pullon verran lokakuussa 2013. Nimensä se saa ajankohdasta, jolloin suuri maailma pelkäsi Y2K ilmiötä. Saattoi silloin tapahtua muutakin, mutta muistan ainakin tuon olleen iso juttu silloin. Arranilla tuona vuodenvaihteena 35 bourbontynnyriä ja 10 sherrytynnyriä täytettiin viskillä 31. joulukuuta 1999 ja 1. tammikuuta 2000.

Viskit kypsyivät 13 vuoden ajan, jonka jälkeen ne naitettiin yhteen ja pullotettiin tynnyrivahvuisena, värjäämättömänä ja kylmäsuodattamattomana. Tämä kokonaisuus on paketoitu mielestäni ihan tyylikkääseen pakettiinkin. Pakettia muuten koristaa Janus- jumala, joka oli roomalaisen mytologian alkujen, loppujen ja muutoksen sekä ovien ja porttien jumala. Mielenkiintoista? Ei niinkään. Jokaisesta myydystä pullosta menee yksi punta Arran Trust -organisaatiolle/järjestölle, joka rahoittaa erilaisia projekteja Arranin saaren hyväksi.

Kuva: arranwhisky.com
The Arran Millennium Casks, 53,5%

T: Kitkerän viljainen ja sitruksinen. Greippiä nousee alkuun kuivattavalla tuntumalla. Tammitynnyrin vaniljaisuutta ja hieman makeuttavaa hedelmäisyyttä. Vihreällä värillä voisi tuota hedelmäisyyttä kuvata. Katkeruus tuo tähän appelsiinin kuorta, tai oikeastaan greipin kuorta. Vesilisä lisää hiukan saippuaisuutta ja vapauttaa sitruksisuuden.

M: Maku alkaa miellyttävästi ja voimistuu aika pian. kihelmöivää tammisuutta ja makeaa vaniljaa nousee runsaasti. Pian myös pientä metallisuutta ja notkeutta. Hedelmäisyys tulee pistävänä omenaisuutena ja sitruksisuutena. Sivussa tulee myös kirpeää hedelmää, jossa hieman pesuaineen vivahde. Jälkimaku on liukas ja hieman hapokas. Vesilisällä pistävyys hieman rauhoittuu ja jälkimaku mutkistuu ja hieman paranee. Ei kuitenkaan mitään suurta muutosta. Kitalakea kuivattava jälkituntuma.

Lopputulemana totean, että aika nuorekasta profiilia tämä on. Jokseenkin terävä ja pistävä hedelmäisyys ja saippuaisuus hieman häiritsi. Voisi myös ajatella sen olevan yli-innokasta sitruksisuutta. Tietyssä vaiheessa tulee mukavaa tammista vaniljaisuutta ja lämmittävyyttä. Vesilisän kanssa jälkimaku hieman paranee ja pitenee, mutta muutoin ei mitenkään erityisesti tämä viski säväytä.