Talvioluet 2013/2014: St Feuillien Cuvée de Noël ja Gouden Carolus Christmas

On jo hetki tehnyt mieli belgityylistä alea. Olen lukenut olutkirjoja viimeaikoina jonkin verran ja kirjojen kuvat saavat aina veden kielelle. Etenkin sellainen kauniin kastanjanruskean värinen belgiolut....mmmm. Tuhdit oluet ovat muutenkin maistuneet nyt, vaikkei ulkona kovin talvista vielä olekaan ollut. Itseasiassa juuri tällä hetkellä (11.1.14) ulkona sataa ensilumi tänne eteläisimpään kolkkaan. Enpä muista koska viimeksi talvi on ollut näin myöhässä. No eipä ole tarvinnut tehdä lumitöitä, tai skrapaa jäitä auton ikkunoista.

Otsikon oluet löytyi Alkon jouluolutvalikoimasta. Ne edustavat vahvaa belgityylistä kastia. St Feuillien oluen valmistuksessa käytettiin aikanaan lähdevettä, joka saatiin luostaripanimon alla sijaitsevasta vesilähteestä. Luostari uudelleenavattiin 1873, jolloin Friartin perhe aloitti oluenpanon. St Feuillien abbey -oluisiin kuuluu Blonde, Brune Réserve, Triple ja Cuvée de Noël. Näiden lisäksi se valmistaa Saisonia, Grand Cruta ja Grisetteä. Vuosituotanto huitelee 34 000 hehtolitran paikkeilla ja osa sen oluista valmistetaan Brasserie Du Bocq, Purnodessa.

Cuvée de Noël on valmistettu Amber-, karamünch- ja palealemaltaista ja humalointina on käytetty Saazia ja Styriania. Reseptistä löytyy myös "spices & herbs", eli jonkinmoista mausteyrttisekoitusta. Oluen kantavierre 19,3 °P, väri 84,3 EBC ja katkerot 22,6 EBU. Oli muuten yksi vaahtoavimmista oluista mihin koskaan olen törmännyt. Käytännössä se syöksyi ulops pullosta ja oli pakko kaataa lasiin, sillä pursuaminen vaan jatkui ja jatkui.

St Feuillien Cuvée de Noël, 9%

T: raikkaan makeanvivahteinen ja hedelmäinen. Maltaisuus tulee miellyttävänä karamellisuuden kanssa. Hedelmäisyys on päärynäistä ja miedon banaanista (raakaa banaania). Hiivaisuus tuntuu myös hedelmäisenä vivahteena. Mieto humalaisuus tuo luonnetta. Ihan hyvä tuoksu, ei liian imelä eikä liian hyökkäävä.

M: Kuohkean hiilihappoinen suutuntuma, mutta ei liian kirpeä. Maku alkaa maltaisena ja miedon hiivaisena makeutena. Karamellisoitua päärynää, kinuskia ja mietoa yrttisyyttä. Humalaisuus on hyvin mietoa ja lähes peittyy kokonaan hiilihappoisuuden alle. Jälkimaussa on pieni vivahde matallisuutta. Se on myös hieman lyhyt.

Helpohko ja kuohkea belgiolut. Hiilihappoisuus on hieman överiä makuuni, mutta se tekee toisaalta tästä helpon ja mainion kevyen belgin.


Toinen näistä belgeistä on Het Ankerin tuotoksia. Panimo on ollut Van Breedamin suvun omistuksessa vuodesta 1872, eli molempien oluiden omistajat ovat vaihtuneet melkein samana vuonna. Het Anker Panimo sijaitse Mechelenin kaupungissa Flanderissa. Gouden sarjan alle mahtuu useita oluita; Gouden Classic, Tripel, Ambrio, Hopsinjoor, Easter ja otsikon Christmas. Nykyinen Christmas sai alkunsa vuonna 2002. Reseptiin kuuluvia maltaita ei ole paljastettu, mutta humalina on käytetty Challengeria ja Magnumia. Näiden lisäksi oluessa on käytetty runsasta maustamista yrttien merkeissä. Tuttajan mukaan kuutta eri lajiketta, joita ei kuitenkaan sivuilla paljasteta. Onneksi Olutoppaan sivuilta saa melkein kaikki tietoon: korianteri, anis, lakritsi, pomeranssinkuori sekä kamomilla. Aikamoinen sekoitus. Väri on 75,5 EBC ja katkerot 15,1 EBU.


Het Anker Gouden Carolus Christmas, 10,5%

Yrttikuningas

T: Yrtit ovat heti selkeästi esillä. Näistä vahvimpana anis. Hieman myös alkoholisuutta mausteiden seassa. Isommalla nuuhkaisulla tulee mausteista imelyyttä ja mietoa paahtoa. Mausteiden lisäksi on hankala saada kiinni mistään muutsa. Mielestäni liian vahvasti maustettu tuoksu.

M: Maussa tulee alkuun tyypillistä belgityylistä täyteläistä tuntua. Makeutta ja hiivaa sopusuhdassa. Aika pian mausteet tulee kuvioon ja maustaa suun lakritsilla ja aniksella. Suutuntuma on kuitenkin tässä aika hyvä. Hieman kuohkea ja mukavan täyteläinen. Jälkimaku on kuitenkin aika lyhyt ja katoaa lähes kokonaan jättäen vain aavistuksen makeutta ja yskänlääkkeisyyttä.

Täyteläisestä rakenteesta ja hyvästä alusta huolimatta tämä ei olikein istunut omaan suuhun. Hieman liian yskänlääkkeinen ja makean aniksinen. Osaan kuvitella, että Etelä-Euroopassa tämä menisi hyvin kaupaksi joulun aikoihin, sillä esim. Espanjassa tykätään läträtä anista joka joulutorttuun.

Talvioluet 2013/2014: BrewDog Paradox Isle of Arran, 15% (batch 060)

Olutta vai viskiä, tai miksei molempia. Eiku hei, otetaan viskiolutta. Aiemmin 2013 joulukuussa arvioin tämän samaisen sarjan rommitynnyriserkun, joka oli aika maittava olut ja nyt vuoron saa viskitynnyriversio. Hienon panimon hienoja tuotoksia, ja kaikenlisäksi äärimmäisen tyylikkäillä etiketeillä ovat tämän sarjan oluet varustettu. Paradox -sarjan oluiden idea oli siis kypsyttää olutta viskitynnyreissä ja sellaisissa tynnyreissä tämä olut onkin kypsytetty. Tarkemmin, tätä on kypsytetty sherrytynnyrissä, jossa on aiemmin ollut Arran -viskiä. Arranin sherrytynnyreissä kypsytetyt single cask -viskit ovat olleet minusta oikein maukkaita ja yleensä vielä oikein mainion hintaisiakin.

Arvailun puolelle jää minkä ikäinen tynnyri, tai minkä ikäistä viskiä tynnyrissä on aiemmin ollut ennen päätymistä BrewDogille. Kovin vanhaa tavaraahan ei tuolta tislaamolta vielä löydy, vanhemman tisleen ollessa noin 17yo. Oikeastaan enempi kiinnostaisi tietää, kuinka monta kertaa tynnyrit oli täytetty viskillä ennen olutta. Noh, eihän tuo nyt sinänsä ole relevanttia tietoa, ainakin tislaamo tiedetään ja se on jo hyvä tieto. Olisi kyllä hienoa maistella useampia tämän tyylisiä oluita rinnakkain eri tislaamojen tynnyreissä viettäneenä. Tämä panimohan niitä on kyhäillyt, mutta saatavuus on valitettavasti hyvin heikkoa.

Tätä kyseistä olutta löytyi Suomestakin Alkosta joskus 2009 liepeillä (batch 016), mutta silloin sen alkoholipitoisuus oli 10%. Sittemmin sarjaa hieman tuunattiin ja nyt maistelussa oleva versio on uudempaa tuotantoa, batch 060, jonka alkoholipitoisuus on 15% ja parasta ennen 2023. Maltaina tässä on käytetty Marris Otter-, Dark Crystal-, Caramalt-, Chocolate Malt- ja Roast Barleyta, sekä humalina Galena ja Bramling Cross. Ja nyt herkuttelemaan...


BrewDog Paradox Isle of Arran, 15% (batch 060)

T: Maltaisan imelä ja tuhti. Pomeranssin kuorta, poltettua sokeria ja makeaa taikinaa. Tuoksun runko on tuhti, mutta hellivän maltainen. Tasapainossa löytyy makeaa mallasta, kermaista paahteisuutta ja mietoa humalaa, joka antaa kuitenkin imeläisyydelle tilan. Tekee mieli puraista. Ajan kanssa imelyys rajoituu ja mukaan pääseen enemmän paahteisen suklaista viljaa ja keskivahvaa kahvia. Paahdettua leivänkuortakin löytyy. Viskiä en sen kummemmin erota, mutta tietynlainen appelsiinisen nahkainen hedelmäisyys löytyy taustalta, jonka luulen tulevan viskitynnyrin vaikutuksesta. Tuoksu on herkullinen.

M: Ensipuraisulta kuohkeaa ja kermaista maltaisuutta. Runko on rotevan ilmaisa ja hyvin liukas. Mämminen maltaisuus miedohkolla paahteisuudella valloittaa koko suun. Alun jälkeen makeus valtaa alaa ja mukana tulee mieto hedelmäisyys. Humalaisuus ei juuri tunnu ja kaikki pyörii miedon paahdon ja viljaisuuden ympärillä. Jälkimaussa tulee silkkistä luumuhilloa, tummaa suklaata ja paahdettua karamellisuutta. Pitkä jälkimaku, jossa suklaisuus ja imeläisyys jää mukavasti vellomaan suuhun.

Toimii! Oikein herkullinen ja sopivan tuhti tapaus. Maut ovat tasapainossa ja suutuntuma on hyvä. Jälkimakua tarpeeksi. Hentoja karamellisoituja ja hedelmäisiä vivahteita löytyy rungon ympäriltä, joka monipuolistaa tätä olutta. Mahtava nautiskeluolut.

Arran paradoxi

Talvioluet 2013/2014: Nøgne Ø God Jul, 8,5% ja pientä sekalaista

Hyvää joulua, vaikka joulu jo menikin. Vuosi vaihtui ja maistelut jatkuu talvioluiden merkeissä. Otsikkoa joutui hieman viilaamaan, jottei vanha vuosi kummittelisi liikaa yksinään. Tämä olut tuli maisteltua pienissä maistiaisissa viime vuoden puolella, jossa oli lähinnä tarkoitus viettää rentoa illanistujaista. Mukana olikin varsin sekasikiöinen kattaus sisältäen Jamaikalaista olutta, Skottilaista viskiä ym. Alkuun kuitenkin maistelin tämän Nøgne Ø God Julin.

Kyseinen olut on hommattu Ruotsin puolelta. Aiemmin tuli maisteltua Suomen puoleltakin löytynyt Nøgne Ø Underlig Jul, joka oli melkein hyvää jouluolueksi. Monet sanoo tuon olevan liian mausteinen jne, itse kaipasin enemmän vivahteita ja runkoa. Mutta millainen on tämä otsikon olut?
Olutta on tehty jo useamman vuoden ajan aina joulusesonkia varten. Tästä jäi nyt merkkaamatta ylös batch merkintä, mutta luulen sen olleen aika tuore tapaus, koska kaupan hyllyltä sen hiljattain poimin. Oluen valmistuksessa on käytetty Lager-, Munich-, caramel-, black- ja chocolate -maltaita. Humalina löytyy Chinook, Columbus ja Centennial. Ei mitään ihmeellistä maustesekoitusta siis, vaan perus raaka-aineita. Huomattavaa oli, että pullossa oli reilu määrä sakkaa pohjalla, joka myös suurimmaksi osaksi sinne jäi. Siltikin lasiin kaadettua olut oli reilun samea. Tämä siksi, että olut on suodattamattom ja pastöroimaton.  

Nøgne Ø God Jul, 8,5%

T: paksun jauhoinen, vanhan kellarinen ja mäskinen fiilis. Käynyttä jauhoisuutta, maltaisuutta, karamellia ja toffeeta. Tuoksussa on paahteista rukiisuuta, joka tuo myös happamuutta. Humalaisuus ei paljoa tunnu rukiin happamuuden ja käyneen mäskin alta. Alkukantaisen tuoksuinen. 

M: samoilla linjoilla kuin tuoksu. Ruisleipämäinen pureksittava suutuntuma. Hapanta ja miedon paahteista. Jauhoinen ja hieman suolainenkin. Jälkimaussa jää jauhoisuus ja mieto kitkeryys happamuuden kanssa. Melkein kuin taikinajuurta. 

Tuhtiuttaan talvinen olut. En oikein nyt tiedä onko tässä muuten mitään erityisen talvista. Ihan hyvää, mutta kaipasin hieman tasapainoa esim. makeudesta.

Tämän lisäksi tuli siis maistettua muutamaa muutakin juomaa, ohessa niistä hieman muistiinpanoja. Lisäksi oktoberfest -oluet jäivät kaappiin aikanaan ja tähän väliin otettiin myös pieni Suomi vs. Ruotsi kaksintaistelu.

Glenfanrclas 21yo, OB, 43%

T: kumista sherryisyyttä alkuun. Asettuessaan tuoksu paranee huomattavasti. Makeampaa hedelmäisyyttä ja hieman suklaisuutta. Vieläkin löytyy kumia. Raakaa hedelmää. 

M: lämmin, hieman ohuen sherryinen. Tulee mieleen Aberlourin 18yo, muttei aivan niin maukkaana. Jälkimaussa öljyistä tuntua, joka meinaa kuivattaa, mutta sitten kääntyy taas öljyiseksi. Mukavat vivahteet suklaata ja kaakaota. 

En ostaisi itse tätä kuitenkaan, sillä esim. Aberlour 18yo on samaa hintaluokkaa ja parempaa. Jää hieman ohueksi ja yksinkertaiseksi. 

Desnoes & Geddes Red Stripe, 4,7%

T: hyvin lagermainen tuoksu. Täytyy mainita ulkonäöstä sen verran, että melkein kuin kuohuviiniä olisi. Niin paljon pientä kuplaa. Hieman sitruksisuutta ja pisuaaria. Ei kovin miellyttävä. 

M: hyvin vetinen ja kevyt. Kuin kivennäisvettä penellä lagerin sivumaulla. Pirskahteleva ja raikas suussa. Ainakin helpot kännit tästä saisi. 

Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfestbier, 5,7%

T: paljon pliisumpi versus ruotsi. Hieman metallinen ja muutoin viljaisen tavallinen

M: hyvin oktooperimainen, kevyt ja viljaisa. Humalaisuus raikasta ja kevyttä. Helppo olut, voisi kuvitella juovan muutamankin juhlissa. 

St. Eriks Bryggeri Oktober, 5,3%

T: pihkaisan raikas, metsäinen ja ytimekkäämpi kuin suomiversio. Hieman karamellisuuttu

M: myös raikas, mutta alkuun humalaisuus puraisee mukavammin. Jälkeen jää hieman paahteista humalaa. Parempi kuin edellinen, mutta juhliin voisi paremmin sopia suomiversio helppouden vuoksi.

FIN vs. SWE