Alkosta: BrewDog Hoppy Christmas (Jouluoluet 2015)

Taitaa olla viimeinen tämän kauden Alkon jouluoluista, joka pääsi omiin valintoihini. Olut tuli maistettua myös viime vuonna (klick), jolloin tuntui maistuvan melko mukavastikin. Tänä vuonna hinta Alkossa 4,68 €.

Olut on tyyliltään IPA, jonka humalalajikkeena löytyy Simcoe ja maltaina Extra Pale-, Cara- ja Crystal-maltaat, joka on sama kokoonpano kuin viimeksikin. Alkon mittauksissa katkerot 44 EBU.

BrewDog Hoppy Christmas, 7,2% (batch 436, 8/2016)

Tuoksussa tuoretta humalaa, joka tuo pihkaa, karamellisuutta ja appelsiinista hedelmäisyyttä. Joulu tästä ei erityisemmin tule mieleen, mutta hyvällä mielikuvituksella appelsiinit ja mandariinit voi yhdistää joulupöydän jälkiruokiin. Hyvä että tuoreus on kuitenkin läsnä.

Maussa myös appelsiinista tuntua, joka tulee tuoreen humalan mukana. Ei erityisen katkera, lähinnä mieto/kreskiverto greippisä ja sitruksinen alkupuraisu, joka hellittää melko pian. Lopussa mieto karamellisuus ja hunajaisuus. Joulusaunan kyytipojaksi passeli.

60's Palaver 10.11.2015

Joensuun reissulla hallittu ja tiedostettu eksyminen 60's Palaveriin, jossa muutama olut ja viski. Paikka viimekertaisesta reissusta aika lailla entisellään, hanoja äkkiseltään laskettuna saman verran, samoin viskihylly... no en kyllä muista tarkkaan onko saman verran. Pikaisella silmäyksellä suosittelen maistamaan Lagavulinin DE 1996, Highland Park Odinin, Macallan Siennan ja Glendronachin SC:t. Näyttäisi löytyvän myös herkullinen SMWS sherry-Benriach...

Tällä kertaa tiistaipäivä vetänyt enemmän porukkaa paikalle. Ei ole Jaakko paikalla....
Hanoissa ei näyttänyt olevan minulle mitään erityistä juuri tällä hetkellä. Olisin toivonut kauteen sopivasti tuhdimpaa imperial stoutia tai vastaavaa. Olutkaapista kuitenkin löytyy myös tuhteja oluita, joten kyllähän tuolta saa mitä haluaa.

Ensimmäiseksi olueksi valitsen Põhjalan kurpitsaoluen, jonka maustamiseen on käytetty neilikkaa, kanelia, inkivääriä ja muskottipähkinää. Maltaina Pale malt, Cara pale, Crystal 50, Melanoid ja kauraa. Humalina Magnum ja Cascade. Tietenkin myös kurpitsaa.

Viskeistä teki mieli hieman tuhdimpaa ja sherryisempää, joten kunnon sherrypommia kylkeen Glendronachilta. 1990 tislattu, 2013 pullotettu. Kypsytetty PX Puncheon-sherrytynnyrissä (500l) ja pullotettu tynnyrivahvana. Single Cask -julkaisujen kahdeksatta erää. VYS kortilla saa -10% hinnasta.

Põhjala Saak, 6,7%

Tuoksussa tyypillistä kurpitsaoluen mausteisuutta - kanelia, neilikkaa ja inkivääriä. Kurpitsaisuus selkeänä ja hyvällä tavalla. Miedosti karamellisuutta ja kaurakeksiä, josta tulee mieleen myös pähkinävoi. Tuoksu on hyvä.

Maussa on jotenkin tiukka ja karkea alkoholisuus, vaikka ei voltteja niin paljoa olekkaan. Suutuntuma on sopivan samea ja humalatkin tuntuu, mutta jotakin häiritsevää tässä on. Alkumaussa mausteisuus tuntuu hyvältä, mutta katoaa ja palaa vasta ihan lopussa. Tuoksu lupaili enemmän.

GlenDronach Single Cask 1990/2013 22yo, Cask #2971, 50,8%

Tuoksussa huikeasti vahvaa sherryisyyttä, joka on makeaa ja kuivaa samaan aikaan. Reilusti nahkaisuutta, mokkaisuutta ja suklaata. Kuivattuja hedelmiä (taatelia, viikunaa, rusinaa) ja rusinakeittoa. Selkeästi PX:n tuomaa makeutta, joka sekoittuu kuivempaan olorosomaiseen nahkaisuuteen.

Maussa sherryisyys jyrää ja onneksi tutulla Glendronachin laadukkaalla otteella. Kuivattuja hedelmiä, nahkaisuutta, mokkaa, suklaata ja hieman moottoriöljyisyyttäkin. Makuprofiili muistuttaa 21-vuotiaan Parliamentin makua, ollen alkuun makea ja kuivuen loppua kohden. Suutuntuma omalla tavalla raskan, muttei öljyinen. Jälkimakuun jää runsas mausteinen sherryisyys ja nahkea mokkainen nahkaisuus. Herkkua sherrymonstereista pitävälle.

Näiden jälkeen katselin kaappeja ja huomasin uutta versiota Brewdogin kookospsykosta. Muistaakseni olen vanhemmalla etiketillä varustettua versiota maistanut taannoin, mutta en löytänyt blogiarkistoista. Joten kirjataan mietteet ylös. Psycho on imperial stout, jonka panossa käytetty kahvipapuja, vaniljatankoja ja paahdettuja tammilastuja. Kylkeen tuttu Lagavulin DE 1996, joka toimii aina. Savua ja makeaa sherryä.....

BrewDog Cocoa Psycho, 10% (2015)

Tuoksu on lämmin ja tumman suklainen ja tumman kaakaoinen. Reilusti maltaisuutta ja paahdettua maltaisuutta ylipäänsä. Raa'an suklaan voi aistia, samoin miedon tammisuuden. Maltaisuus ja paahteinen suklaisuus tuo etäisesti mieleen hiljattain maistetun navettaoluen (Borg Surtur 30).

Maku on voimakkaan ja intensiivisen suklaa-maltainen. Suutuntuma paksu ja kuohkea. Tumma suklaisuus on sellaista raakasuklaan kitkerää ja paahteista suklaisuutta. Leivontakaakaota. Ei kuitenkaan täysin kuiva, vaan myös miedosti makeaa ja suolaista - aika täyteläinen siis. Jollekin ehkä liikaa, mutta minusta melko sopivasti tummaa suklaisuutta.

Alkosta: BrewDog Electric India, 5,2%

Otsikon olut listattiin juuri Arkadian Alkon valikoimiin 360 pullon erällä, vajaa viiden euron hinnalla. Itse kerkesin ostamaan kyseisen oluen jo muutamaa viikkoa aiemmin ulkomailta melko lailla samaan hintaan. Oluesta on olemassa muutamaa eri versiota – alkuperäinen vanhalla etiketillä 7,2-prosenttinen (Equity for Punks), 6,5-prosenttinen ja tämä uusin ,uudella etiketillä varustettu 5,2% versio.

Olut on tyyliltään saison-IPA-hybridi, joka on nykyään osa BrewDogin kausituotantoa, jota valmistetaan huhti-heinäkuun aikana. Oluen reseptistä löytyy humalina Amarilla ja Nelson Suavin, jonka lisäksi se on maustettu kanervahunajalla, murskatulla mustapippurilla ja appelsiinin kuorella.

"As light seeps ever further under the lintel, Electric India arrives to key awakening and rejuvenation. With orange citrus in abundance, spring is encapsulated in this hop-forward saison."

BrewDog Electric India, 5,2% (183/04.16)

Tuoksussa selkeästi hedelmäisyyttä (sitruunaa, appelsiinia, mandariinia), belgihiivaa ja humalaa. Hedelmä puskee hieman esterisenä ja jopa esanssisena. Maustepippurista maisteisuutta ja makeaa hunajaa. Aika mausteinen. 

Maku on tasapainoinen ja helppo. Mausteisuutta, hedelmäisyyttä ja hiivaa. Humalat yllättävän piilossa, mutta melko sopivaa saisoniin. Kuohkean vaahtoava suutuntuma, reilusti hiilihappoja. Ei kuiva eikä erityisen nipistävä, pikemminkin kevyt ja makeahko. Reilusti sitruksia. Jotenkin esanssisempi kuin saisonit yleensä ja jäin kaipaamaan sitä humalaosaa enemmän.  

BrewDog / Weihenstephan India Pale Weizen

"India Pale Weizen is a perfect symbiosis of traditional and modern brewing." Eli modernia humalatwistiä legendarisen vehnän päälle lätkästynä. Toimiikohan tuo? Nyt olisi hyvä olla rinnakkaismaistelussa Schneider Weisse TAP5 Meine Hopfenweisse, sillä tuo on mielestäni melko onnistunut humalavehnis. Ei vaan löydy tähän hätään.

India Pale Weizen on Saksalaisen vehnäolutlegendan Weihenstephanin ja Skotlantilaisen BrewDogin yhteiskäsialaa, jossa on sekoitettu näiden kahden panimon ominaistyyli: hemmetin hyvä vehnäpohja ja raskas IPA-humalointi. Oluen mallasrunko rakentuu Extra Pale-, vehnä- ja Munich-maltaista. Humalapuolesta vastaa Centennial ja Simcoe. Olut julkaistiin loppuvuodesta 2014 ja tämän pullon, jonka hommasin Hollannista, parasta ennen on 15.10.2015. Löytyykö Weihenstephanin banaanisuutta ja neilikkaa? Entä miten sulautuvat humalien sitruksisuus ja havuisuus? Toivotaan parasta.

BrewDog / Weihenstephan India Pale Weizen, 6,2% (batch 403, 10/15)

T: Hyvin IPAmainen. Reilusti humalaa, johon sekoittuu karamellimaltaisuus ja makeaa raikkaampaa vehnäisyyttä. Vehnän mausteisuus tulee kivasti esille humalien alta. Banaanisuutta ja hiivaakin löytyy. Humala on sitrushedelmäistä, jossa appelsiini enemmän esillä kuin sitruuna.

M: Humala pitää valtaa heti alusta saakka. Greippi ja appelsiini tulee humalasta esille ja sitä kyyditsee mieto hiivaisuus. Ehkä hedelmäiin särmä on jo takanapäin. Jälkimakuun jää kuivan greippinen ja pellettimäinen katkeruus. Maussa vehnän osuus jäi turhan alakynteen, tuoksu oli mukavampi. Suosin mielummin näiden kahden panimon tuotteita erillään.

Maitokaupan kuningas – paras IPA/APA

Ehkä turhankin harvoin tulee turvauduttua kesän ulkopuolella maitokaupan oluisiin – hassua, sillä suurimman yleisön mielestä maitokaupoista löytyy ne parhaimmat oluet. Vai löytyykö? Ainakin selvästi suurin osa Suomessa myytävästä oluesta on maitokaupoista ostettua. Miksi sitten ei? Vetistä, mautonta, massoittain tuotettua oluen korviketta, siksi ei. Hetkinen, tämä on toki kärjistettynä totuus. Maitokaupasta löytyy toki niitä parempiakin oluita, jotka ovat yleensä poikkeuksetta valmistettu pienpanimoilla ja täysmallasoluita.

Nykyään tilanne on itseasiassa aika hyvä varsinkin, jos ajatellaan satunnaismaistelijaa. Kaupoista löytyy hyllymetreittäin (ainakin suurimmissa kaupungeissa) ulkolaisia laadukkaampia täysmallasoluita ja viimevuosina näiden kumppaniksi on saatu jopa omat hyllyt kotimaisille pienpanimoille. Löytyy ipaa, apaa, lageria, pilsiä, stoutia ja vaikka minkä moista, jolloin kuluttajalle jää valinnanvara valita sopiva laadukkaampi olut sen perus bulkkioluen sijaan.

Täytyy myöntää, että itse melko harvoin tulee ostettua maitokaupoista olutta, mutta yksi hyvä poikkeus tässä on kesän aika. Tällöin helposti päätyy ostamaan hieman kepeämpää ja raikasta olutta ja vielä monesti tölkkimuodossa (helppo nauttia esim. rannalla). Minulla on ollut jo pitkään aikomus teettää testi itselleni, jossa otan selvää parhaista maitokaupasta saatavilla olevista oluista.

Perhepotretti. Punk Pale Ale puuttuu kuvasta

Hieman tarkemmin pohtiessani tajusin, että tämä on aika laaja käsite ja oluita pitäisi ottaa tolkuton määrä vertailuun. Lisäksi oluilla on se haastava puoli, että vaikka nyt päädyn johkin tiettyyn lopputulemaan, niin oluthan saattaa muuttua valmistusreittäin, joten ei tämä testi mitään absoluuttista totuutta tule kertomaan. Asiasta ei kannata kuitenkaan ottaa stressiä, joten ajattelin toteuttaa pienimuotoisen tietyn genren skaban, joka on kesää ajatellen IPA/APA -oluiden kuninkuustaistelu. Jos ei lyhenteitä ole vielä kuullut, niin kyseessä on siis India Pale Ale ja American Pale Ale.

Mukaan testiin pääsi loppujen lopuksi yhdeksän olutta, jotka on valittu kyseisistä tyylilajeista ja jotka saivat eniten kannatusta aiemmin julkaisemmallani julkaisussa facebookin puolella. Itseasiassa muutaman olin päättänyt jo etukäteen, mutta yleisön suosituksista kolmen omavalintaisen oluen kilpailijoiksi löytyi vielä kuusi lisää.

Alunperin setin piti olla kasassa kahdeksan oluen kohdalla, mutta ulkomaanvahvistukselle piti saada vielä toinen kaveri. Mielestäni melko kattava setti, vaikka joukosta saattaakin puuttua joku varteenotettava yksilö. Kriteerinä oli myös saatavuus maanlaajuisesti, sekä toki omista lähimmistä kaupoistani. Näiden lisäksi olut ei saanut olla kausituote.

Varsinainen testi suoritettiin kahdesti (!) ja kummallakin kerralla kaikki oluet arvioitiin sokkona. Kahden kerran maistelu meni siis niin, että toisella kerralla maistelujärjestys oli eri, mutta oluen numerointi sama (kiitos apujoukot) ja lopputuloksessa otin huomioon ensimmäisen maistelukerran kokemukset. Toisin sanoen, toinen maistelukerta oli ratkaiseva ja määräsi paremmuusjärjestyksen. Setti oli jaettu molemmilla kerroilla kahtia ja settien välissä oli neutralointijumppaa (paljon vettä, neutraalia purtavaa ja pitkä tauko.

Sokko tarkoitti tässä tapauksessa sitä, että en tiennyt lainkaan mitä olutta laseihin oli kaadettu. Näin ollen ennakkoluulot sain pysymään kohtalaisen kurissa. Tässä julkaisussa te toki näette heti mistä oluesta on kysymys, sillä lisäsin jälkikäteen otsikot kunkin oluen kohdalle ennen julkaisua.

Kaupassa pyrin ottamaan huomioon tuoreuden, joten oluiden erät on valittu mahdollisimman samoiksi. Tähän en toki kovin paljoa pystynyt vaikuttamaan. Hintoihin en tällä kertaa puutu lainkaan, vaan tässä testissä ratkaisi ainoastaan tuoksu ja maku. Hinta/laatu on toki varteenotettava asia, mutta paremmuusjärjestykseen en halunnut tätä puolta sekoittaa. Oluiden erät olivat oheisen listauksen mukaiset (parasta ennen muotoa kk/vv):

Saimaan Brewer’s Special India Pale Ale: 10/15
Beer Hunter's Mufloni IPA: 7/15
Olvi Iisalmi Pale Ale: 10/15 (2101)
Nokian Keisari 66 American Pale Ale: 7/15 (252/14)
Laitilan Kievari Ameriikan Ale: 3/16 (L121)
Founders All Day IPA: 8/15

Malmgård Huvila Pale Ale: 5/15 (!)

Maku Pale Ale 12/15
BrewDog Punk Pale Ale: 10/15

1. Saimaan Brewer’s Special India Pale Ale, 4,7%
Suomalainen olut, jossa käytetty maltaina Pale Ale-, Vehnä- ja Cara Pale -maltaita. Humalina First Gold, Admiral, Columbus, Chinook ja Cascade. EBU 45.

T: Raikasta ja puhdasta humalaista tuoksua. Humala on melko rauhallista ja greippistä. Greipin hallitessä myös mieto havuisuus tulee esille. Tuoreen oloinen, kevyehkö ja puhdas.

M: Humala ottaa heti alusta vallan ollen hyvin greippisää. Katkeruus tulee melkein ilman hedelmäisyyttä. Vahvempi kuin tuoksu antoi odottaa. Greipin lisäksi ehkä aavistus hanuista kiriä, mutta greippi hallitsee alusta loppuun. Hieman pistävä. Suutuntuma sopivan rapsakka. Aika yksinkertainen ja kuivan katkera.

2. Beer Hunter's Mufloni IPA, 4,5%
Suomalainen olut, jossa humalina Centennial, Cascade ja Columbus.

T: Runsaampi ja paksumpi kuin ykkönen. Nyt on hedelmäistä esterisyyttä ja miedon karamellista maltaisuutta. Hedelmäisyys on tuoretta ja makeaa. Oikeastaan tropiikkista. Humalat tuntuvat tässä miedompana kuin edellisessä. Hyvä tuoksu.

M: Suutuntuma on täyteläisempi ja paksumpi kuin edellisessä. Makostellessa mukavan kevyt hiivaisuus tulee juuri ennen katkerampaa osuutta. Humala on alkuun makean hedelmäisempää (mango ja persikka), mutta kääntyy pian greippisäksi ja kuivaksi. Loppuun jää kuiva humalaisuus ja miedon karamellinen jälkimaku. Tässä oli jo hieman syvyyttä, mutta loppua kohden kääntyi yksinkertaisemmaksi. Tuoksu oli oikein hyvä.

Saimaan BS IPA & Mufloni IPA

3. Olvi Iisalmi Pale Ale, 4,7%
Suomalainen olut, jossa humalina Mosaic, Galaxy, Comet ja Saphir. EBU 55.

T: Tämän tuoksu on aavistuksen metallinen ja tästä löytyy punaista marjaisuutta (punaviinimarja ja vadelmaa). Humala on vaisumpaa kuin edellisissä. Pienen lasiajan jälkeen nousee kypsää ja jopa hieman hapanta hedelmää. Mietoa pihkaa. Jotenkin ujompi tapaus.

M: Maku on edellisiin verrattuna selkeästi vetisempi. Alkuun tulee raikas hedelmäisyys, mutta maut katoaa kovin nopeasti. Humalat on tässä aika ujossa roolissa, saaden loppua kohdin kuivaa greippisää sävyä. Ihan ok, mutta ei nosta suurempia tunteita. Aika samalla tasolla kuin numero yksi, mutta hedelmäisempi ja paljon kevyemmin humaloitu.

4. Nokian Keisari 66 American Pale Ale, 4,2%
Suomalainen olut, jossa maltaina Pilsner, Crystal ja Pale Ale, sekä humalina Columbus, Tradition ja Cascade. EBU 55.

T: Maltaisempi kuin kaikki edelliset. Humala tuntuu olevan aika piilossa. Maltaisuus tuo leipäisyyttä ja toffeeta. Metallisuuttakin pilkahtaa ajoittain. Ruohoista kesäaromia. Humalan raikkaus on jotenkin kateissa.

M: Suutuntuma on mukavan samea. Humalat tulee hieman viiveellä ja tasapainoillen hedelmäisyyden ja havuisuuden kesken. Maltaisuus on tässä yllättävänkin runsaasti läsnä tuoden leipäisiä makuja. Toffeeta, karamellia ja greippiä, ennen kuin maku kuivuu ja jättää humalan greippisyyden jälkimakuun. Keskitietä parempi, mutta ei räjäytä pottia.

Keisari 66 & Olvi IPA

5. Laitilan Kievari Ameriikan Ale, 4,7%
Suomalainen olut, jossa maltaina Vienna, Pale Ale, Cara Pale, Carared. Humalina Millennium, Amarillo ja Cascade. EBU 35.

T: Tuoksu on hieman sulkeutunut ja alkuun saan kiinni tuoreesta ruohoisuudesta (kostea) ja miedosta toffeesta. Humala on myös miedosti havuista, mutta enemmän ruohoista. Hetken päästä tulee vihannesmaista aromia, sekä mietoa kukkaisuutta. Tuoksu on hyvä, mutta aika ujo.

M: Maussa tuoksun kaltaista tasapainoiusuutta, jossa kevyt havuinen humala sekoittuu ruohoisaan raikkauteen ja saa toffeista maltaisuutta lisäkseen. Ei ehkä vetinen, mutta hyvin rauhallinen ja kevyt suutuntuma. Tämän voisin kuvitella olevan hyvä APA (?) niille, jotka kaipaavat enemmän kuin bulkki, mutta eivät halua liian isoa palaa purtavakseen.

6. Founders All Day IPA, 4,7%
Amerikkalainen olut. Reseptiikan tietoja ei tiedossa. IBU 42.

T: Ohhoh. Miten musta tuntuu, että nyt tuli jotakin muuta kuin maitokaupan tuotetta? Joka tapauksessa runsas amerikkalaistyylinen pihkainen ja sitruksisen hedelmäinen aromihumalointi. Tuoreen oloinen. Karamellisuus pilkahtaa humalien alta. Humalat voimakkaasti esille, mutta oikein hyvällä tavalla.

M: Jes. Maustakin löytyy samaa laadukkuutta kuin tuoksusta. Hedelmäinen ja kevyen karamellinen humala, jonka seasta sitrukset ottaa kevyen vallan, mutta päästää myös kypsempää trooppisempaa mangomaisuutta, persikkaisuutta ja appelsiinisuutta. Humala ei kuitenkaan ole kokonaisuudessa liian hallitseva, joka on tässä hyvä juttu. Jälkimaku katoaa hieman turhan nopeasti, mutta se tekee tästä melko nautittavan. Aika kova maitokaupan olueksi.

Kievari Ameriikan ale & Founders All Day IPA

7. Malmgård Huvila Pale Ale, 4,2%
Suomalainen olut, jossa käytetty Pilsner- ja karamellimaltaita. Humalina Tomahawk, Amarillo ja Centennial. EBU 45.

T: Punaista marjaisuutta, jonka seasta löytyy aika rauhallista humalaa. Humala on hyvin miedon pihkaista ja ruohoista. Vähäisissä määrin metallisuutta. Aika miedon humalaisen tuntuinen. Melkein menee sellaiseksi perustallaajaksi tuoksun perusteella.

M: Maussa on onneksi pikkuisen enemmän aromia. Siltikin aavistuksen ohuen oloinen ja väsynyt. Hedelmäisyyttä ei meinaa irrota. Vasta jälkimaussa tulee humalan pientä yrittämistä. Tämä muistuttaa minua maitokaupan oluista.

8. BrewDog Punk Pale Ale, 4,6%
Mikäli sama kattaus kuin isoveljellä Punk IPA:lla, niin humalat ovat Chinook, Ahtanum, Amarillo, Cascade, Simcoe ja Nelson Sauvin.

T: Onpa aromikas. Humalat tulee etusijalla, mutta niiden mukana tulee taustalla keksistä ja kevyen toffeista maltaisuutta. Humala ei ole erityisen tuoreen oloista, mutta silti houkuttelevan aromikasta. Kyllä tätä kelpaa nuuhkia.

M: Suutuntuma on esimerkillinen. Sopivasti maltaisuutta, jossa tyylikkäästi karamellisuutta ja toffeeta. Humalat on paljon piilommassa kuin tuoksussa, mutta sopivan raikkaana. Kevyttä havutuntua ja pihkaa. Jälkimaku katoaa melko nopeasti eikä jätä katkeruutta juurikaan. Oikein hyvä.

9. Maku Pale Ale, 4,5%
Suomalainen olut, jossa maltaina Pale Ale, Cara Pale ja Crystal 100. Humalina Columbus, Cascade, Centennial ja Chinook. EBU 45.

T: Kevyen hapanta sitruksista humalaa. Raikas ja tuoreen oloinen. Hedelmäisyyttäkin löytyy appelsiinin, mangon ja omenan muodossa. Pilkahdus kaurakeksiä. Aavistuksen ujo, mutta mukavan tasapainoinen.

M: Maussa mennään samalla tasapainoisella linjalla. Kaikki on sopivalla tasolla. Humala on sitruksista, jossa greipin osuus sopivan sivussa ja sitruunan enemmän esillä. Jälkimaku jättää keskinkertaisen määrän katkeruutta. Tämä toimii aika hyvin ja on mukavan tasapainoinen.

Maku Pale Ale & Huvila Pale Ale

Maitokaupan IPA/APA -kuninkuustaiston ranking:

1. 6. Founders All Day IPA
2. 2. Beer Hunter's Mufloni IPA
3. 8. BrewDog Punk Pale Ale
4. 9. Maku Pale Ale
5. 4. Nokian Keisari 66 American Pale Ale
6. 7. Malmgård Huvila Pale Ale
7. 3. Olvi Iisalmi Pale Ale
8. 1. Saimaan Brewer’s Special India Pale Ale
9. 5. Laitilan Kievari Ameriikan Ale

Näin ollen maitokaupan IPA/APA -kuninkuuden 4/2015 vei: numero 6, Founders All Day IPA

Yhteenvetona voisi todeta, että kaikki testin oluet olivat varteenotettavia oluita ja mitään näistä en missään nimessä lokeroisi bulkkiolueksi. Voisin nauttia näistä mielelläni mitä tahansa, mutta ainakin hetken luulen tämän kokemuksen ohjaavan valintaani maitokaupan IPA/APA ostossa kolmen kärkijoukkoon. Suosittelen teille muillekin näitä kaikkia, mutta etenkin kolmea ensimmäistä.

Haaste muille olutblogisteille: Tehkää sama testi samoilla oluilla. Mielenkiinnolla seuraisin tuloksia!

Joensuu vierailu 2/2015 & 60's Palaver

Kuva: 60's Palaver

Pitkään aikaan ei ole tullut Joensuussa käytyä, mutta nyt työmatkan ohessa pääsee päivittämään omia vanhentuneita tietoja paikallisesta viski- ja olutkulttuurista. Tällä kertaa on hieman vähemmän omaa aikaa, joten päivitys jäänee melko simppeliksi, mutta etukäteen oli jo paikka ja aika tiedossa mistä aloittaa.

Viime raportista onkin kulunut puolitoista vuotta, jolloin tarjonnan osalta tuli katsastettua Public Corner ja Muru. Nyt katse (ja jalat) suuntaa kohti uusittua Palaveria, eli nykyisin Ravintola 60's Palaver. Kyseinen ravintola avasi ovensa maaliskuussa 2014 osoitteeseen Kauppakatu 22 ja tarjoaa olutharrastajalle melko mukavan määrän erilaisia oluita. Nimensä mukaan eletään 60-luvun hengessä, niin sisustuksessa kuin musiikissakin.

Kieltämättä vaikuttaa viihtyisältä paikalta, jossa tarjontaa riittää useampaan vierailuun. Ravintolalla on oma kantiskortti, mutta myös viskinystäviä on muistettu, sillä VYS jäsenkortilla saa viskeistä -10% alennuksen ja hanatuotteista yhden euron alennuksen. Olutta on tosiaan runsaasti tarjolla, mutta viskien osalta on hieman petraamisen varaa. Toki nyt löytyvät pullotteet on mielestäni reilusti keskivertoa mielenkiintoisemmat, mutta näin harrastajana, aina mahtuu lisää :). Hintataso on keskiluokkaa, samaa mihin törmää muuallakin. 

Viskivalikoimaa

Olutvalikoimaa

Maisteltaviksi valikoitui tällä kertaa Pyynikin Vahvaportteri 7,5%, jota en ollutkaan vielä aikaisemmin kerennyt maistamaan. Tämä 2014 parhaaksi portteriksi valittu olut tunnettiin aikaisemmin Isoportteri nimellä. Alkuun tuoksusta ei meinaa saada kiinni, mutta oluen lämmetessä alkaa tapahtua. Paahteinen mallas ja tumma suklaa alkavat helliä aisteja. Paahteisuus on kohtalaisen voimakasta ja tuo myös etäisesti savun mieleen. Tumma kahvi ja suklaa ovat sopusuhtaisesti läsnä. Maku on samoilla linjoilla. Kivasti ei mikään hypi silmille, vaan kaikki tulee sopusuhdassa ja rauhallisesti. Suutuntuma on todella hyvä. Silkinpehmeää ja hieman kuohkeaa. Jälkimaussa kivaa kermaista maltaisuutta. Hyväähän tämä on. 

Portterin kyytipojaksi otin Glenmorangien Sonnalta PX, 46%. joka on tislaamon Private Collection -sarjan toinen julkaisu Astarin jälkeen. Nimensä mukaan tämä on viimeistelty PX (Pedro Ximenez) -sherrytynnyreissä. Tuoksu on erikoisen mausteinen ja hedelmäinen. Jotenkin tulee mieleen hieman home. Tummaa, mutta aika tuoretta sherryisyyttä, joka tulee kuivina ja tuoreina rypäleinä ja luumuna. Maku on yllättävän kihelmöivä ja potkiva. Alkuun pippurista esanssista hedelmäisyyttä, josta olen erottavinani luumun, päärynän ja viinirypäleitä. Kuivempi ja mausteisempi komponentti tuo kaakaota, taatelia ja maitosuklaata. Minusta sherry on tässä aavistuksen päälleliimattua. Jälkimaku on kuitenkin mukavan mausteinen ja hedelmäinen. 

Näiden jälkeen suu huusi jotakin raikasta, Halusin sopivasti humalaa, enemmän kuin keskiverrosti hedelmää ja mukavaa rapsakkaa hiilihappoisuutta. Vastaus tähän: BrewDog Hello My Name Is Konnichiwa Kitsune, 8,2%. Toinen maisto kyseistä olutta ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä on todella herkullisen hedelmäinen olut. Sitruksiset humalat, persikka, mandariini ja aprikoosi tekee nannaa. Juuri sopivasti humalaa, joka ei jälkimaussakaan muutu äklöksi. Tämän arvosana pysyy ennallaan. Tarkista edellinen arvio täältä. 

Ja kas kun sattui viski rinnalle. Springbank 12yo Calvados wood, 52,7%, joka on osa Springbankin wood expressions sarjaa. Kypsytetty kuusi vuotta refill-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen toiset kuusi vuotta tuoreissa Calvados-tynnyreissä. Tuoksussa Springbankin öljyistä miedon turpeista maltaisuutta ja pippurista mineraalisuutta. Kypsää vihreää ja keltaista omenaa. Maussa samaa öljyisyyttä, joka tuo aika tuoretta maltaisuutta, mineraalista (merisuola, merikivi) maanläheisyyttä ja aavistuksen kuivaa kalaa. Omena on selvästi läsnä. Kypsää omenaa ja uuniomenaa. Turve on mineraalista ja kohtalaisen kevyttä. Puhdasta. Vaniljaa jälkimaussa.