60's Palaver 10.11.2015

Joensuun reissulla hallittu ja tiedostettu eksyminen 60's Palaveriin, jossa muutama olut ja viski. Paikka viimekertaisesta reissusta aika lailla entisellään, hanoja äkkiseltään laskettuna saman verran, samoin viskihylly... no en kyllä muista tarkkaan onko saman verran. Pikaisella silmäyksellä suosittelen maistamaan Lagavulinin DE 1996, Highland Park Odinin, Macallan Siennan ja Glendronachin SC:t. Näyttäisi löytyvän myös herkullinen SMWS sherry-Benriach...

Tällä kertaa tiistaipäivä vetänyt enemmän porukkaa paikalle. Ei ole Jaakko paikalla....
Hanoissa ei näyttänyt olevan minulle mitään erityistä juuri tällä hetkellä. Olisin toivonut kauteen sopivasti tuhdimpaa imperial stoutia tai vastaavaa. Olutkaapista kuitenkin löytyy myös tuhteja oluita, joten kyllähän tuolta saa mitä haluaa.

Ensimmäiseksi olueksi valitsen Põhjalan kurpitsaoluen, jonka maustamiseen on käytetty neilikkaa, kanelia, inkivääriä ja muskottipähkinää. Maltaina Pale malt, Cara pale, Crystal 50, Melanoid ja kauraa. Humalina Magnum ja Cascade. Tietenkin myös kurpitsaa.

Viskeistä teki mieli hieman tuhdimpaa ja sherryisempää, joten kunnon sherrypommia kylkeen Glendronachilta. 1990 tislattu, 2013 pullotettu. Kypsytetty PX Puncheon-sherrytynnyrissä (500l) ja pullotettu tynnyrivahvana. Single Cask -julkaisujen kahdeksatta erää. VYS kortilla saa -10% hinnasta.

Põhjala Saak, 6,7%

Tuoksussa tyypillistä kurpitsaoluen mausteisuutta - kanelia, neilikkaa ja inkivääriä. Kurpitsaisuus selkeänä ja hyvällä tavalla. Miedosti karamellisuutta ja kaurakeksiä, josta tulee mieleen myös pähkinävoi. Tuoksu on hyvä.

Maussa on jotenkin tiukka ja karkea alkoholisuus, vaikka ei voltteja niin paljoa olekkaan. Suutuntuma on sopivan samea ja humalatkin tuntuu, mutta jotakin häiritsevää tässä on. Alkumaussa mausteisuus tuntuu hyvältä, mutta katoaa ja palaa vasta ihan lopussa. Tuoksu lupaili enemmän.

GlenDronach Single Cask 1990/2013 22yo, Cask #2971, 50,8%

Tuoksussa huikeasti vahvaa sherryisyyttä, joka on makeaa ja kuivaa samaan aikaan. Reilusti nahkaisuutta, mokkaisuutta ja suklaata. Kuivattuja hedelmiä (taatelia, viikunaa, rusinaa) ja rusinakeittoa. Selkeästi PX:n tuomaa makeutta, joka sekoittuu kuivempaan olorosomaiseen nahkaisuuteen.

Maussa sherryisyys jyrää ja onneksi tutulla Glendronachin laadukkaalla otteella. Kuivattuja hedelmiä, nahkaisuutta, mokkaa, suklaata ja hieman moottoriöljyisyyttäkin. Makuprofiili muistuttaa 21-vuotiaan Parliamentin makua, ollen alkuun makea ja kuivuen loppua kohden. Suutuntuma omalla tavalla raskan, muttei öljyinen. Jälkimakuun jää runsas mausteinen sherryisyys ja nahkea mokkainen nahkaisuus. Herkkua sherrymonstereista pitävälle.

Näiden jälkeen katselin kaappeja ja huomasin uutta versiota Brewdogin kookospsykosta. Muistaakseni olen vanhemmalla etiketillä varustettua versiota maistanut taannoin, mutta en löytänyt blogiarkistoista. Joten kirjataan mietteet ylös. Psycho on imperial stout, jonka panossa käytetty kahvipapuja, vaniljatankoja ja paahdettuja tammilastuja. Kylkeen tuttu Lagavulin DE 1996, joka toimii aina. Savua ja makeaa sherryä.....

BrewDog Cocoa Psycho, 10% (2015)

Tuoksu on lämmin ja tumman suklainen ja tumman kaakaoinen. Reilusti maltaisuutta ja paahdettua maltaisuutta ylipäänsä. Raa'an suklaan voi aistia, samoin miedon tammisuuden. Maltaisuus ja paahteinen suklaisuus tuo etäisesti mieleen hiljattain maistetun navettaoluen (Borg Surtur 30).

Maku on voimakkaan ja intensiivisen suklaa-maltainen. Suutuntuma paksu ja kuohkea. Tumma suklaisuus on sellaista raakasuklaan kitkerää ja paahteista suklaisuutta. Leivontakaakaota. Ei kuitenkaan täysin kuiva, vaan myös miedosti makeaa ja suolaista - aika täyteläinen siis. Jollekin ehkä liikaa, mutta minusta melko sopivasti tummaa suklaisuutta.

Joensuu vierailu 2/2015 & 60's Palaver

Kuva: 60's Palaver

Pitkään aikaan ei ole tullut Joensuussa käytyä, mutta nyt työmatkan ohessa pääsee päivittämään omia vanhentuneita tietoja paikallisesta viski- ja olutkulttuurista. Tällä kertaa on hieman vähemmän omaa aikaa, joten päivitys jäänee melko simppeliksi, mutta etukäteen oli jo paikka ja aika tiedossa mistä aloittaa.

Viime raportista onkin kulunut puolitoista vuotta, jolloin tarjonnan osalta tuli katsastettua Public Corner ja Muru. Nyt katse (ja jalat) suuntaa kohti uusittua Palaveria, eli nykyisin Ravintola 60's Palaver. Kyseinen ravintola avasi ovensa maaliskuussa 2014 osoitteeseen Kauppakatu 22 ja tarjoaa olutharrastajalle melko mukavan määrän erilaisia oluita. Nimensä mukaan eletään 60-luvun hengessä, niin sisustuksessa kuin musiikissakin.

Kieltämättä vaikuttaa viihtyisältä paikalta, jossa tarjontaa riittää useampaan vierailuun. Ravintolalla on oma kantiskortti, mutta myös viskinystäviä on muistettu, sillä VYS jäsenkortilla saa viskeistä -10% alennuksen ja hanatuotteista yhden euron alennuksen. Olutta on tosiaan runsaasti tarjolla, mutta viskien osalta on hieman petraamisen varaa. Toki nyt löytyvät pullotteet on mielestäni reilusti keskivertoa mielenkiintoisemmat, mutta näin harrastajana, aina mahtuu lisää :). Hintataso on keskiluokkaa, samaa mihin törmää muuallakin. 

Viskivalikoimaa

Olutvalikoimaa

Maisteltaviksi valikoitui tällä kertaa Pyynikin Vahvaportteri 7,5%, jota en ollutkaan vielä aikaisemmin kerennyt maistamaan. Tämä 2014 parhaaksi portteriksi valittu olut tunnettiin aikaisemmin Isoportteri nimellä. Alkuun tuoksusta ei meinaa saada kiinni, mutta oluen lämmetessä alkaa tapahtua. Paahteinen mallas ja tumma suklaa alkavat helliä aisteja. Paahteisuus on kohtalaisen voimakasta ja tuo myös etäisesti savun mieleen. Tumma kahvi ja suklaa ovat sopusuhtaisesti läsnä. Maku on samoilla linjoilla. Kivasti ei mikään hypi silmille, vaan kaikki tulee sopusuhdassa ja rauhallisesti. Suutuntuma on todella hyvä. Silkinpehmeää ja hieman kuohkeaa. Jälkimaussa kivaa kermaista maltaisuutta. Hyväähän tämä on. 

Portterin kyytipojaksi otin Glenmorangien Sonnalta PX, 46%. joka on tislaamon Private Collection -sarjan toinen julkaisu Astarin jälkeen. Nimensä mukaan tämä on viimeistelty PX (Pedro Ximenez) -sherrytynnyreissä. Tuoksu on erikoisen mausteinen ja hedelmäinen. Jotenkin tulee mieleen hieman home. Tummaa, mutta aika tuoretta sherryisyyttä, joka tulee kuivina ja tuoreina rypäleinä ja luumuna. Maku on yllättävän kihelmöivä ja potkiva. Alkuun pippurista esanssista hedelmäisyyttä, josta olen erottavinani luumun, päärynän ja viinirypäleitä. Kuivempi ja mausteisempi komponentti tuo kaakaota, taatelia ja maitosuklaata. Minusta sherry on tässä aavistuksen päälleliimattua. Jälkimaku on kuitenkin mukavan mausteinen ja hedelmäinen. 

Näiden jälkeen suu huusi jotakin raikasta, Halusin sopivasti humalaa, enemmän kuin keskiverrosti hedelmää ja mukavaa rapsakkaa hiilihappoisuutta. Vastaus tähän: BrewDog Hello My Name Is Konnichiwa Kitsune, 8,2%. Toinen maisto kyseistä olutta ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä on todella herkullisen hedelmäinen olut. Sitruksiset humalat, persikka, mandariini ja aprikoosi tekee nannaa. Juuri sopivasti humalaa, joka ei jälkimaussakaan muutu äklöksi. Tämän arvosana pysyy ennallaan. Tarkista edellinen arvio täältä. 

Ja kas kun sattui viski rinnalle. Springbank 12yo Calvados wood, 52,7%, joka on osa Springbankin wood expressions sarjaa. Kypsytetty kuusi vuotta refill-bourbontynnyreissä, jonka jälkeen toiset kuusi vuotta tuoreissa Calvados-tynnyreissä. Tuoksussa Springbankin öljyistä miedon turpeista maltaisuutta ja pippurista mineraalisuutta. Kypsää vihreää ja keltaista omenaa. Maussa samaa öljyisyyttä, joka tuo aika tuoretta maltaisuutta, mineraalista (merisuola, merikivi) maanläheisyyttä ja aavistuksen kuivaa kalaa. Omena on selvästi läsnä. Kypsää omenaa ja uuniomenaa. Turve on mineraalista ja kohtalaisen kevyttä. Puhdasta. Vaniljaa jälkimaussa.