25 kesäkuuta 2017

Tynnyrillinen omaa ruisviskiä – KDC Single Cask #0006

Näin se vain sujahti se kolme vuotta. Allekirjoitin sopimuksen viskitynnyrin ostosta 3.6.2014 Kyrö Distilleryn toimitusjohtaja Miika Lipiäisen kanssa Kampissa kahvilassa. Nyt kyseinen viskiksi muuttunut ruistisle onkin jo pullotettu. Mutta mitenkä kaikki oikein meni? Alla pieni referaatti asiasta. Tätä ennen saatat olla kiinnostunut lukemaa aikanani kirjoittaman lyhyen kertomuksen Kyrö Distillery Companysta täältä (Klick). Paljonhan on tämän kirjoituksen jälkeen tosin tapahtunut.

Tynnyriprojekti lähti liikkeelle UISGE-viskifestivaaleilla 2014 helmikuussa. Tuolla päätislaaja Kalle Valkonen ja kumppanit seisoivat ständillänsä valkoiset esitteet kädessään. Otin yhden näistä itselleni. Tässä esittessä kerrottiin oman viskitynnyrin hankinnasta (kuvissa esitteestä). Pohdin, että haluaisin tarttua tilaisuuteen, sillä ruisviski kypsyy kohtalaisen nopeasti valmiiksi (verrattuna "perus" skottiviskityyliseen viskiin). En kuitenkaan halunnut 30 litraa viskiä itselleni, joten ajattelin, että jospa keräisi porukan kiinnostuneita kasaan.



Virtuaalinen viskifoorumi tarjosi tähän mahdollisuuden. Heitin kyselyä foorumille ja sieltähän tarttuikin melko nopeasti 16 hengen porukka kasaan. Kun oli porukka saatu kasaan aloin hieromaan sopimuksia tislaamon kanssa ja samalla osaomistussopimuksia 16 hengen "tynnyriporukan" kanssa. Itse olin siis varsinainen tynnyrin ostaja ja näin ollen myös tulin projektin vetäjäksi omalle porukalle. Valitsimme pienemmän n. 32 litraa vetävän tynnyrin.

Muutama kuukausi vierähti, kun oltiin siinä vaiheessa, että sovittiin tynnyröintipäivää. Kaiken valmistelujen jälkeen päästiin tynnyriä täyttämään Iso-Kyrössä 17. kesäkuuta 2014. Osa porukasta seurasi paikan päällä tynnyröintiä, osa (itseni mukaanlukien) seurattiin tapahtumaa skypen välityksellä tuolloin Kampissa sijainneesta Kyrön matkailun edistämiskeksuksesta käsin. Kirjoitin tästä blogijulkaisun (klick).

Kalle Valkonen täyttää tynnyriämme


32 litran tynnyri veti muistaakseni loppujen lopuksi n. 29 litraa ruistislettä, jonka alkoholipitoisuus oli n. 62% paikkeilla. Tynnyri oli uusi (neitsyt) american white oak -tynnyri, jonka paahtoaste oli luokkaa 2-3. Sitä kypsytettiin KDC:n omassa varastossa. Kypsymismatkalla pidettiin kaksi kertaa vuodessa tynnyrinomistajien tilaisuus, jossa kyseistä omaa tynnyrin sisältöä pääsi maistamaan. Osallistuja määrä rajattiin sittemmin viiteen osallistujaan per tynnyri. Itse olin muutaman kerran mukana pippaloissa. Ensimmäinen omistajajuhla oli 24.8.2014, johon myös itse osallistuin paikanpäällä. Tarinan ja julkaisun pääset lukemaan täältä.

Oli mielenkiintoista seurata raakatisleen muuttumista viskiksi. Kirjoitin niistä muutamista maistelutilaisuuksista tänne (2014), tänne (2015) ja tänne (2017). Jo vajaa vuosi tynnyröinnistä oli havaittavissa huimaa maustumista ja viskiksi muuttumista. Paljon oli tullut makua tisleeseen, mutta paljon oli myös raakatisleestä jäljellä alkukantaista makua. Sitten tämän vuoden helmikuussa tisle olikin jo pullotuskelpoista mielestäni, mutta ryhmällä äänestettiin, että jatketaan tisleen kanssa viskiksi saakka, eli kunnes tisle täyttää kolme vuotta ja -hokkus pokkus- muuttuu viskiksi.




Tuli vaihe, jolloin kolmivuotispäivä läheni ja aloin pitämään tiivimpää yhteyttä tislaamolle, sekä selvittelin pullotuspäiväksi 22. kesäkuuta 2017. Tynnyriporukan kanssa oltiin yhtä mieltä, että haluamme viskimme tynnyrivahvana, laimentamattomana, värjäämättömänä, kylmäsuodattamattomana, "as it is", straight from the cask. Meinasi toki tulla pulma, sillä tynnyristä oli matkan varrella haihtunut lähes puolet. Onneksi loppujen lopuksi tuli varmuus, että saamme jokainen 16 henkeä kaksi täyttä 0,5l pulloa ja päälle vielä 6cl sämplet. Eli tynnyrissä oli loppujen lopuksi 17 litraa (34 pulloa) ehtaa suomalaista 60,9% ruisviskiä.

Pullotuksesta homma eteni niin, että tehtiin ostositoumukset Alkolle. Ostositoumus maksaa tällä hetkellä 40€. Pullohinnaksi tässä sitoumuksessa jäi verojen osuus, eli noin 20€/pullo. Kokonaiskustannuksiksi yhdelle 50cl pullolle tuli noin 85€. Tänäpäivänähän tämä hinta on hyvinkin kohtuullinen, ottaen huomioon, että KDC:n Single Cask tynnyrivahvaa viskiä ei taida olla kovin helposti saatavissa, eikä välttämättä ihan lähiaikoina tule olemaankaan. Niin... ja Suomi100... juhlavuodeksi saatiin suomalaista ruisviskiä. Mikäpä olisikaan sen suomalaisempaa.


21 kesäkuuta 2017

Schneider Weisse Tap X Marie’s Rendezvous

Mathilda Soleilista innostuneena poimin tämän 2016 version äxästä. Itselleni kolmas TapX-sarjalainen. Tykkäsin Mathildasta kovasti, joten tämä tuli poimittua ostoskoriin hollantilaisesta nettikaupasta sokkona. Siis ilman reseptiikan lunttauksia ym.

Hintaa en muista, mutta näiden pienempien TAPX pullojen hinnat ovat liikkuneet siellä 6-10€ hujakoilla. Panimon sivuilla löytyy höpsö-ylisanojen lisäksi tieto, että olut kunnioittaa edesmennyttä Anna-Maria Schneideria, joka oli Georg I. Schneiderin heila. Jaa ketkä? No jotkut tämän panimon heput, ei jaksanu enempää tonkia historiaa, oluthammasta kolotti. Reseptiikkaa voi luntata oheisesta kuvasta.


Schneider Weisse Tap X Marie’s Rendezvous, 10%

Tuoksussa on jonkin verran barley winelle tyypillistä aromikkuutta, kuten runsasta vaaleaa maltaisuutta, toffeeta ja fudgea. Keksinen ja kevyen tamminen lämpöisyys pilkottaa alta. Humalakin pilkahtaa kuivana ja kirkeränä ruohoisuutena, mutta ei juuri näyttele osaa. Runsaan mallasvetoinen esitys.

Maussa reilun makea maltaisuus, jossa toffeeta, kinuskia ja voikeksiä. Suutuntuma sameahko ja jopa viskositeetti alkaa tuntua kevyen kiisseliseltä. Hyvin matalat hiilihapot. Olen aistivinani Cascadea. Makean hunajaista hedelmäisyyttä. Myös vehnäistä hiivaisuutta. Raskaan makean maltainen. Ei ehkä ihan sitä ominta tyyliäni. Turhan imelän alkoholinen.



16 kesäkuuta 2017

The Macallan 12yo Double Cask (OB)

Blendien väliin, ja muutenkin pitkästä aikaa Macallan arvioitavaksi. On se kyllä kova maine jäänyt tälle tislaamolle. Espanjassa, kun joitain pullotteita ravintoloissa ja viinakaupoissa löytyi, niin oli kyllä hintalapussa Macallan lisää. Eräskin paikallinen heppu kyseli alkoholikaupassa myyjältä sitkeästi nyky (NAS) Macallaneiden ikää ja myyjä soitteli toiseen kauppaan ja syöksi tuutin täydeltä paskaa miehen suuhun. Vai että Macallan Amber on vähintään 15-vuotiasta....

Tämän otsikon pullotteen kohdalla ei tarvitse ikää pohtia, koska siinä on 12 vuotta komeasti esillä. Eikä tästä joudu ulkomailla, tai nettikaupoissa kauheasti köyhtyäkään, kun lesti irtoaa alta 60€. Luonteeltaan viski on jo marketeilta hieman hävinneen Macallan 12yo sherry oakin suuntaan, sillä se on kypsytetty amerikkalaisesta- ja eurooppalaisesta tammesta tehdyissä sherrytynnyreissä. Tässä uudessa pullotteessa tosin amerikkalaisen tammen osuus on merkittävämpi kuin 12yo Sherry Oak versiossa.


The Macallan 12yo Double Cask, 40% (OB)

Tuoksuta irtoaa viinisyysttä, joka on nahkeaa, hieman kumista ja tumman hedelmäistä. Sherryistä aromia löytyy reilusti, vaikka mikään sherrypommi ei olekaan. Tummaa kaakaota, kahvia ja miedosti mokkaisuutta. Ajan kanssa tuulettuu mukavasti ja sherryn hyvät puolet tulee esiin.

Maussa ollaan siellä hieman "nykysherryviskin" maastossa, eli ei ylletä ihan aromin tasolle, vaan maut on hieman latteammat ja "päälleliimatun" oloiset. Ei missään nimessä huono, mutta jotakin puuttuu heti alusta. Sherryisyys on lämmintä, toffeista ja ei erityisen kuivaa. Keltaisia hedelmiä ja hieman makeaa kypsää hedelmää. Tämän on hieman kaksijakoinen – mukavaa pehmeää sherryisyyttä, mutta myös sitä pientä kumisuutta ja teennäisen makeaa makeutusainemaista mehutuntua. Kyllä tämä on ihan hyvä, mutta mikäli olet maistanut vanhan ajan sherrymäkkejä, niin ei tämä erityistä kokemusta tarjoile.


11 kesäkuuta 2017

Alkosta: Mufloni Mandariini IPA

Muflonin toinen Alko-uutuus on Mandariini IPA, joka irtoaa 3,99€ hintaan. Jos Pilsner jäi hieman tukkoiseksi raikkaudesta, niin olisiko tämän oluen reseptiikasta löytyvästä mandariinista apuja? Mandariinia ja humalalajikkeena yksi suosikeistani Mandarina Bavaria, joka tuonee tukea itse mandariineille. Myös sitruunaisia piirteitä tulloo edellisen ja jenkkihumalan Citran vaikutuksesta. Paperilla on itselleni kaikki kohdillaan.


Mufloni Mandariini IPA, 6,5%

Tuoksusta bongaa mandariinit, appelsiinin, sitruunamehun ja miedosti havuja. Kuivaa sitsuksista humalakukkaa, sekä miedosti greippiä. Raikkaan sitruksinen tuoksu, jossa humala näyttelee hedelmien kanssa pääosaa.

Maussa niin ikään hedelmäisyyttä, josta mandariinin, tai appelsiinin kyllä bongaa. Humala on mehuisan sitruksista ja kevyen pihkaista. Raikkaus säilyy. Hiilihapot ja suutuntuma kohdillaan. Mandariini, tai ylipäänsä hedelmäisyys ei ole liikaa esillä, vaikka selvänä onkin. Loppua kohden kuivempaa purevaa greippisyyttä ja kuivaa ruohoisuutta. Katkeruustaso keskivertoa, ehkä hieman voimakkaampaakin. Ihan kelpo olut.



07 kesäkuuta 2017

Alkosta: Evil Twin Even More Jesus

Aletaan jeesustelemaan oluella. Tämä tumma veijari (iso sellainen), tuli maisteltua mökkeillessä ja kavereiden kera. Siitä siis jo +1. No ei se pisteisiin vaikuta. Sokkona se valikoitui kuitenkin ostoskoriin tilatessa belgialaisesta nettikaupasta ja hintaa taisi muistaakseni olla 15€ luokkaa.

Olut listautui juuri Alkon valikoimiinkin ja on ostettavissa huimaan 22,7€ hintaan. Kysymys kuuluu, voiko se olla hintansa väärti? Ainakin nimensä mukaan hinta kolahtaa kirjaimellisesti. Muuta tekemistä ei taida jeesusteluiden kanssa ollakaan, vaan kyseessä on "vain" tuhti imperial stout. Jeesuksen hyvä sellainen?


Evil Twin Even More Jesus, 12%

Tuoksu on kutsuvan tummasuklainen, tasapainoisen paahteinen ja kevyen makea. Paahdettua sekaleipää, viikunaa, taatelia ja fudgea. Myös suklaakeksisyyttä, joka tuo mieleen suklaajäätelön, jossa keksiä seassa. Hyvä tuoksu.

Maussa reilusti tummaa suklaata, suklaamannapuuroa ja taateleita. Paahteisuus miellyttävällä tasolla ja taittaa sopivasti rajoilla olevaa makeutta. Suutuntuma mukavan paksu ja täyteläinen. Jälkimakuun jää makeahko maltainen ja suklaakakkuinen maku. Tämä on sellainen makeahko IS, joka on minun makuuni, ei liian kuiva, ei liian katkera ja mukavan paksu. Toki eihän suklaakakkuakaan kannata liian isoa palaa syödä. Hieno olut.


06 kesäkuuta 2017

The Exclusive Blend 1991 (Creative Whisky Company)

Jos sitä yhden blendin kokeilisi. Yksityisen pullottajan leiriin hypätään ja kokeillaan Creative Whisky Companyn sekoitetta. Heidän jo tunnetuksi nousseen Exclusive Malts -brändin tuotteita tuli tilattua nettikaupasta Iso-Britanniasta.

Otsikon 21-vuotias 1991 vintage on tietääkseni tämän sekoitesarjan nuorin sekoite ja se koostuu 80% mallasviskistä ja 20% jyväviskistä. Todella korkea mallasviskipitoisuus siis. Sisältö on peräisin entisestä refill-sherrytynnyristä ja koko sekoitesisältö on tislattu 1991, pullotettu 2013. Hinta tällä pullolla pyörii siellä 70-100€ tienoilla. Sisarpulloja löytyy 25-, 33- ja 35-vuotiaina.


The Exclusive Blend 1991, 46% (Creative Whisky Company)

Tuoksussa puhdasta mausteisuutta, joka muistuttaa pitkästä tammiajasta. Vaniljaista pehmeää jyväviskisyyttä, kypsennettyjä keltaisia hedelmiä (uuniomena, uunibanaani), sekä makeahkon mausteista kuivaa hedelmäisyyttä, joka lienee sherryn peruja. Ei juhlita tuoksun perusteella vielä.

Maku on aika tammisen mausteinen ja siinä on niitä uunihedelmiä. Pehmeää tammisuutta ja kevyesti lämmintä kermaisuutta. Maku on mallasviskivetoinen, mutta kyllä tästä myös jyväviskin maistaa. Sherryisyyttä löytyy ja se on vaaleaa ja kuivahedelmäisen mausteista. Ihan tasapainoinen, vaikka reilu iäkäs tammisuus viekin hiukan liikaa näyttämöä. Ei herätä ostohimoja, jotenkin tylsähköksi jäi.