28 maaliskuuta 2018

Alkosta: Põhjala Pime ÖÖ Islay Barrel Aged

Tämä tynnyrikypsytys kävi Alkossa jokunen kuukausi takaperin ja loppuikin melko pian. Jakoi mielipiteitä reippaasti, moni viski-ihminen piti tämän savuisuudesta, mutta toisaalta makeuden kuuli tökkivän. Minullahan makeampi IS on usein ihan hyvä, mutta sokerihommat on sitten erikseen.

Onhan se totta, että Põhjalan tummat liemet on välillä hiukan överimakeita, tai mausteisia. Toisaalta laatu on kuitenkin kohdillaan, joten edellytykset täysosumaan löytyy. Esim. panimon PX BA toimi törkeen hyvin. Tämä Islay Barrel Aged on nimensä mukaan kypsytetty tammitynnyrissä, jossa on aiemmin ollut Islayn saaren turpeista viskiä. Ainakin huhujen mukaan viskitynnyri olisi peräisin Laphroaigilta.


Põhjala Pime ÖÖ Islay Barrel Aged, 13,6%

Tuoksussa selvä tamminen savuisuus, turvetta ja savumallasta. Makea ja hieman imeläkin. Lakritsia, päärynää, keksiä ja makeaa mallassavua. Limppuakin. Aika makean savuinen.

Maussa iskee tyly sokerisuus. Onko tähän lisätty siirappia? Makeaa maustekakkua, sokerista limppua, kahvia, sokerista suklaata ja sokerista savua. Makeudella liikaa roolia, jopa minulle, joka pitää makeahkosta stoutista. Ei pysty kyllä tätä siemailemaan loppuun. Liköörimäistä savumallasmakeutta. Vertasin muuten jälkikäteen Foundersin IS ja se pesi tämän 1000-0. Ei mulla muuta.


19 maaliskuuta 2018

Olutravintola Pikkulintu ja sen päälliköstä kertova tasting

Viimekertaisilla Uisgella tuli häärättyä Pikkulinnun tiskillä. Tiskin takana oli nykyinen viskibaarin vetäjä Atte. Maistelun ja muun häirinnän tuloksena, Atte kutsui kylään Pikkulintuun. Ideana oli kerätä kasaan alan bloggareita ja jutella harrastuksesta, sekä tutustua. Otin ideasta kopin ja kasasin alan kuumimmat (heh) bloggarit yhteen.

Ennen muita, kerrotaan nyt muutamalla sanalla tästä Suomen parhaasta viskiravintolasta. Olutravintola Pikkulintu sijaitsee Puotilassa, yksi pysäkki metrolla vielä idemmäksi Itäkeskuksesta. Ollaan siis jo melko idässä. Ei siinä, kun Puotilan metroasemalta kävelee sen 100 metriä Kaavuntie 11, jossa lintu sijaitsee, ei ulkoa ihan heti välttämättä tule mieleen yli 400 viskin valikoiman omaava viskirafla. Näin se vain kuitenkin on, tyypillisessä lähiöostarisssa sijaitsee kyseinen pulju.


Ravintola perustettiin vuonna 2000 ja sitä veti viime vuoteen saakka sen perustaja Markku Ristevirta. Ei mikä tahansa Markku, vaan tämä viskimarkku kyllä tiesi viskeistä ja toi niitä muutaman Suomeen. Itse asiassa, ei Markusta vielä päästä, hän nimittäin vetää edelleen Pikkulinnun maahantuontia. Vain ravintolan vetovastuu siirtyy ravintolapäälliköksi nimetylle Atte Erkkilälle.

Atte siis vastaa nykyään puljusta ja sen valikoimasta. Viksi on ja pysyy valikoimissa jatkossakin. Hyllyillä pidettänee reilusti yli 400 viskin valikoimaa (vai oliko se tavoite peräti 500), joka koostuu 99% skottiviskeistä (bourbonia myös kiitos!). Viskien lisäksi tuolla on toki törkeän hyvä olutvalikoima. Hanoja taisi olla kymmenkunta, en laskenut. Pulloja oli...sopivasti, eli paljon. En tässä ala mitään esimerkkilistaa kirjaamaan viskeistä, koska niitä on oikeasti törkeän paljon. Sitä paitsi, kannattaa mennä itse paikalle katsomaan, pullot löytyy pari sekuntia nopeammin kuin aikanaan.


Hitonmoisen viski- ja olutvalikoiman lisäksi paikka on "old school", eli siellä viihtyy. Ei mikään jättialue, mutta jos et mene lauantaina ruuhka-aikaan, niin mahdut. Suosittelen sunnuntaita, saa kaikessa rauhassa valita viskinsä ja naukkailla sen hyvän oluen kera

Kannattaa muuten laittaa Facebookissa ravintolan feedi seurantaan, nimittäin se on herännyt nyt eloon. Kuulet sieltä tulevat tastingit, joita tullaan järjestämään runsaasti. Monet (ellei kaikki) niistä on omanlaisia, eli teemaa, ihmetystä ja jännitystä tulee riittämään. Näillä näkymin tulen itsekin pyörimään tilaisuuksissa. Ravintolan omilta nettisivuilta löytyy hana- ja kaappiolutvalikoimaa. Kohta saadaan muuten ihailla viskivalikoimaakin, kun saavat päivitettyä listat hintoineen virtuaalimaailmaan. Kokonaisuudessa homma vaikuttaa hyvin lupaavalta.


Niin siitä tastingistä jossa kävin. Se oli semmonen Erkkilän elämänkerta, viiden pullon verran. Ne oli kuitenkin jutustelun oheistuotteena, joten ei tullut sen kummempia nootteja merkittyä ylös. Sitä paitsi Atte vetäs ne hihasta viisi minuuttia ennen kun tultiin paikalle.... ehkä. Oli siinä mukana mm. Balvenien 21yo PortWood, joka yllätti uusimmalla versiollaan. Oli vähemmän portviininen kuin vanhemmat. Puhdas ja mukavan siemailtava. Tämä oli se viski, josta Aten harrastus lähti Jyväskylässä liikkeelle.

Pidin kuitenkin vaikuttavampana viskinä vanhaa Aberlourin A'bunadhia, joka oli batch 17:ää. Törkeen vahvan sherryinen ja sitä vanhemman liiton sherryä. Oli kyllä hyvä. Kelpaisi kaappiin. Vaan pullo jäi sinne, joten kipin kapin maistelemaan, onhan tuo ravintola vaan sellainen paikka, josta ei voi kuin viskinystävänä (ja oluen) tykätä. Sitä paitsi, Hämeenlinnasta menee perille 15min enemmän kuin Espoon perukoilta....kiitos länsimetro! Mutta saapi nähdä mitä aika tuo tullessaan, jotakin maistuvaa kenties. Nähdään maisteluissa linnussa!



Kevään Tastingit:
1.4. Mystery malt. Legendaarinen Aprillipäivän sokko-tasting
17.4. Jarkko Nikkanen vs. Pikkulinnun viskihylly.
16.5. Nykäsen Anssin rumpuklinikka. Yhdistetään rumpujen soitto ja viskin makumaailma.
13.6. Seitsemän kuolemansyntiä. (Danten mukaan)
Kaikkien tastingien hinta on 50€ ja kaikki tastingit alkavat kello 19.00
Varaa paikkasi ajoissa. Joko suoraan ravintolalta tai spostilla ravintola@pikkulintu.fi. spostilla saat vastaus postina laskun jonka maksamalla olet mukana tastingissa.

11 maaliskuuta 2018

Balvenie Peat Week 14yo 2002 Vintage

Balvenien uusimpia tuotoksia lasissa. Tislaamo tuottaa aika laadukkaita pullotteita, vaikka moni jääkin hieman "tylsäksi". Harmittavasti iäkkäämmät pullotteet ovat sen verran kalliimpia, että on tyydyttävä näihin nuorempiin kokeiluihin.

Tämä Peat Week julkaistiin lokakuussa 2017 ja se on nimetty Balvenien turveviikon mukaan. Eli, tislaamo tekee yhden viikon vuodesta turpeista (30ppm maltaassa) tislettä ja tätä viikkoa kutsutaan Peat Weekiksi. Olemme aiemminkin nähneet pieniä turvekokeiluja tislaamolta. Nyt on kyseessä täysin turvemaltaista valmistettu tisle, joka on kypsytetty ex-bourbontynnyreissä.


Balvenie Peat Week 14yo 2002 Vintage, 48,3%

Tuoksusta bongaa välittömästi turpeen, joka on mukavan puhdasta, mutta ei sellaista kuten Islayn tuotoksissa ollaan totuttu. Ennemminkin savua, joka tuo sellaista maallista teollista aromia. Hyvällä. Mukana myös tuttua Balvenien ominaista hunajaista hedelmäisyyttä ja viljaisuutta. Hieman pistävyyttäkin. Ihan mukava, ei kuitenkaan kummoisempi.

Maussa alussa pehmeän viljaisassa ja hunajaisessa meiningissä. Savu tulee vasta puolivälissä. Alkuun se tuntuu selvänä, mutta muutamien siemausten jälkeen jää hedelmäisyyden jalkoihin. Jälkimakuun jää kiva hento savu, joka on jännän pölyinen. Turve on tässä selvästi läsnä ja on tyypillinen "ei-Islaylainen" profiililtaan. Kokonaisuus on ihan hyvä, mutta ei tämä mitään erityistä omistushalua synnytä.


08 maaliskuuta 2018

Ruokakaupasta: VASP Prykmestar Savu, 5,5%

Tämä olut oli ensimmäinen "vahva" olut, jonka ostin ruokakaupasta Suomessa. Jonkin aikaa kesti ylipäänsä, että eri valmistajat (varsinkin pienpanimot) saivat oluitansa liikkeelle lakimuutoksen voimaantulon jälkeen. Hyvähän tuon on, että rajaa saatiin hieman parempaan suuntaan, mutta eipä tuo maailmaani mullista silti.

Tänä talvena savuoluet ovat toimineet. Schlenkerlan yksilöt tietty kärkipäässä, mutta muutamia kokeiluja noiden ulkopuolellakin on tehty. Tässä yksi vaihtoehto, jonka saa nyt maitokaupastakin. Panimon sivuilla ja oluessa oleva myyntiteksti on sen verran kattava, että kopsattuna alla.
"Panimomestarin taidonnäyte, jonka valmistuksessa käytetyt maltaat on kuivattu ikivanhaa perinnettä noudattaen avotulen yllä, pyökin savussa. Savumaltaat on tuotu panimolle suoraan oluttyylin synnyinsijoilta, Saksan Bambergista."

VASP Prykmestar Savu, 5,5%

Tuoksu on tumma ja paahteinen, jossa helposti tunnistettava savuisuus. Paahteisuus on sellaista kevyehköä runsaan maltaista. Savukin sellaista "tarttunutta" ja miedosti makeahkoa ja maltaista. Aavistuksen ohut tuoksun perusteella ja kuiva yleisolemus.

Maku on kuiva ja hyvin maltainen. Jauhoista paahtunutta leipäisyyttä, paahdettuja pähkinöitä, sekä kuiva hieman palanut savumaltaisuus. Suutuntuma ihan hyvällä tasolla. Jälkimakua kohden kuivaa maltaisuutta lisää, palanutta kahvia ja melko mieto savuisuus. Nokisuus ehkä kuvaa myös hyvin. Ihan hyvä tapaus, mutta esim. Urbockin täyteläisyys ja makoisampi savuisuus vetää pidemmän korren. Noh.... se onkin lajinsa paras.


02 maaliskuuta 2018

Maku Brewing uudet kauppaoluet

Tuusulalaiselta Maku Brewingiltä tuli paketti postissa, jossa heidän uutuudet maitokaupan hyllyille. Kyseessä siis kolme uutuutta uuden alkoholilain rajojen mukaisesti, eli kaikki yli 4,7% ja maksimissaan 5,5%.

Otetaan pari heti työn alle. Oluet ovat valmistettu käyttäen uutta reseptiikkaa, eli vaikka samalla nimellä on ollut ko. olutta, niin reseptit on ehostettu. Yksi näistä on NZ lager, joka on muistaakseni joskus aiemminkin ollut tölkissä. Humalina Green bullet, Wakatu, Kohatu ja Pacifica. 

Toisena maistoon Session IPA, jossa humalina CCC+S, eli kuuluisat jenkit Centennial, Columbus, Chinook ja Simcoe. Katkeruutta kerrotaan olevan 71 EBUa. Saateviestissä paljastetaan myös tulossa olevan Mosaic-humalilla höystetyn kevyt (4,5%) APAn.


Maku NZ Lager, 5,4%

Tuoksussa kiva pilsnertyylinen tuoksu, joka tuo siis kuivaa ruohoisuutta, kuivaa maltaisuutta ja ehkä ripaus diasetyyliä? Tai sitten kuvittelen sen. Myös hedelmäinen aromikkuus tulee esille. 

Maussa myös kuiva ote, maltaisuus, ruohoisuus ja nyt etenkin jälkimakua kohden kuiva greippisä katkeruus. Mukavan helppo juotavuus, ilman vetistä tuntua. Ei kovin monipuolinen, mutta ei kait tämän olekaan tarkoitus olla. Tasapainoinen kokonaisuus, jossa mukava jälkikatkeruus. 



Maku Sessio IPA, 5,2%

Tuoksussa on mielenkiintoinen pölyinen jopa moottoriöljyinen aromi. Mistä lie tähän eksynyt? Hieman lasissa olleena muuttuu kuivan humalalehtisäksi, kuivan ruohikoksesi, miedosti multaiseksi ja taustalta puskee hedelmäinen sitruksisuus. Tuoksussa ehkä sitä kuivan katkeran multaista tuntua, joka ei itselleni niin toimi. 

Maussa kuiva katkeran maallinen humaluus iskee. Kuivattaa reippaasti kielen takaosaa. "Etuosassa" velloon sitruksinen ja greippinen hedelmäisyys, joka etenkin jälkimakua kohden kuivuu ja jättää kuivan greipin jäljelle. Tämä menee hieman turhan kuivan katkeraksi omaan makuuni, katkerammasta tykkäävät ovat varmaan mielissään.