Maku Brewing uudet kauppaoluet

Tuusulalaiselta Maku Brewingiltä tuli paketti postissa, jossa heidän uutuudet maitokaupan hyllyille. Kyseessä siis kolme uutuutta uuden alkoholilain rajojen mukaisesti, eli kaikki yli 4,7% ja maksimissaan 5,5%.

Otetaan pari heti työn alle. Oluet ovat valmistettu käyttäen uutta reseptiikkaa, eli vaikka samalla nimellä on ollut ko. olutta, niin reseptit on ehostettu. Yksi näistä on NZ lager, joka on muistaakseni joskus aiemminkin ollut tölkissä. Humalina Green bullet, Wakatu, Kohatu ja Pacifica. 

Toisena maistoon Session IPA, jossa humalina CCC+S, eli kuuluisat jenkit Centennial, Columbus, Chinook ja Simcoe. Katkeruutta kerrotaan olevan 71 EBUa. Saateviestissä paljastetaan myös tulossa olevan Mosaic-humalilla höystetyn kevyt (4,5%) APAn.

Maku NZ Lager, 5,4%

Tuoksussa kiva pilsnertyylinen tuoksu, joka tuo siis kuivaa ruohoisuutta, kuivaa maltaisuutta ja ehkä ripaus diasetyyliä? Tai sitten kuvittelen sen. Myös hedelmäinen aromikkuus tulee esille. 

Maussa myös kuiva ote, maltaisuus, ruohoisuus ja nyt etenkin jälkimakua kohden kuiva greippisä katkeruus. Mukavan helppo juotavuus, ilman vetistä tuntua. Ei kovin monipuolinen, mutta ei kait tämän olekaan tarkoitus olla. Tasapainoinen kokonaisuus, jossa mukava jälkikatkeruus. 

Maku Sessio IPA, 5,2%

Tuoksussa on mielenkiintoinen pölyinen jopa moottoriöljyinen aromi. Mistä lie tähän eksynyt? Hieman lasissa olleena muuttuu kuivan humalalehtisäksi, kuivan ruohikoksesi, miedosti multaiseksi ja taustalta puskee hedelmäinen sitruksisuus. Tuoksussa ehkä sitä kuivan katkeran multaista tuntua, joka ei itselleni niin toimi. 

Maussa kuiva katkeran maallinen humaluus iskee. Kuivattaa reippaasti kielen takaosaa. "Etuosassa" velloon sitruksinen ja greippinen hedelmäisyys, joka etenkin jälkimakua kohden kuivuu ja jättää kuivan greipin jäljelle. Tämä menee hieman turhan kuivan katkeraksi omaan makuuni, katkerammasta tykkäävät ovat varmaan mielissään. 

Laitilan FR35H American Lager

Kuriiri toi Laitilalta paketin, jossa muutama kappale heidän uutusolutta Fr35h, eli olisiko fresh kenties. Heitetään heti miinukset peliin: olutta on saatavilla vain Turusta K-kaupoista. Tai vaihtoehtoisesti alat blogaamaan ja saat tämän mahdollisesti käsiisi.

Olun juttu on tuore humala, sen Yakiman alueen humalat on poimittu ja toimitettu 35 päivässä oluentekoon. Tyylinä lager ja kun humalaläträys jenkkihumalilla, niin American Lager lukee tölkissä. Humalalajikkeina Cascade ja Centennial.

Laitilan FR35H American Lager, 4,7%

Tuoksussa tuore humalan aromikkuus, ruohoa, sitruunaa, kuivaa ruohoa, ananasta, greippiä ja hienoisesti mäntyä. Ripaus maltaisuuttakin, mutta humalat tässä pääosassa. Tuoksun perusteella puraiseva humaluus, joka kyllä houkuttelee maistamaan.

Maussa humala ottaa saman tien niskalenkin. Aromit jyllää, tulee katkeraa greippiä, sitruunaa kevyesti, tuoretta humalakukkaa ja miedosti humalaöljyäkin. Hyvin tuore makumaailma. Makumaailma on suolaisen kuivan humalainen. Suutuntuma ihan perustasoa, hieman lagermainen (...). Ehkä hieman öljyinen. Jälkimakuun jää reilun katkera greippisyys ja rusnsaan kuiva (jopa suolainen) olemus. Minusta tässä on aika katkera lager, eli luulisi kelpaavan humalanhakuisille.

Alkosta: Põhjala Talveöö (Jouluoluet 2017)

Kauden toinen Alkon jouluolut, jonka sain myös Servaalin tuotenäytteenä. Viime vuonna saatiin Alkon valikoimaan Põhjalan Jouluöö, joka oli tynnyrikypsytetty maustettu olut. Sai minulta neljä pikaria, eli oli ihan hyväkin. Useimmiten nämä Põhjalan tummat ovat kohtalaisen makeita, varsinkin maustettuina. Tämä jakaa mielipiteitä, mutta itse olen makeamman kuin palaneen kuivan kannalla.

Tämä Talveöö ei ole tietääkseni kypsytetty tynnyreissä, mutta se on maustettu vaniljalla, kookoksella ja kardemummalla. Hyvin jouluiselta kuulostaa. Tyyliltään baltic porter ja Alkossa tämän hinta on 5,99€.

Põhjala Talveöö, 9%

Tuoksusta löytyy runsaasti mausteisuutta; suklaata, rusinaa, kardemummaa, kookosta ja vaniljaa. Alkuun fiilis on jopa tynnyrikypsytetty, eikä ihme, sillä monesti kyseinen tammikypsytys tuokin vaniljaa ja kookosta. Lämmetessä kahvia, lisää tummaa suklata ja kuivaa suklaamaltaisuutta.

Maussa alkuun hieman ohut tuntu, ei vetinen kuitenkaan. Vaniljaa, tummaa suklaata ja kardemummaa. Kardemumma ei kuitenkaan hallitse. Ei myöskään ole erityisen makea, vaikka mausteinen onkin. Kevyt paahteisuus. Jälkimaussa vaniljaisuutta ja tummaa suklaata. Humalalla ei erityistä roolia. Ihan makoisa ja mausteisuus tekee tästä toki joulupöydän jälkkärin. Ei kuitenkaan erityisen monipuolinen.

Alkosta: Shepherd Neame Christmas Ale (Jouluoluet 2017)

Vuoden 2017 jouluoluet ovat ilmestyneet jo alkojen hyllyille. Lista oli perinteisen lyhyehkö, itse en erityisemmin edes odotellut näitä, mutta toki muutama kuriositeetti aina on löytynyt. Nyt ehkä jäi hieman tylsähköksi, mutta kyllähän tuosta ostettavaakin löytyy (myös Urbockin lisäksi).

Ostin pitkän läjän Urbockia, mutta muut jäivät vielä hyllyyn. Sain kuitenkin käsiini tuotenäytteiden merkeissä (Servaalilta) muutaman muunkin oluen, josta nappasin ensimmäiseksi maistoon entuudestaan blogista löytymättömän brittiyksilön.

Tämä löytyy Alkosta 4,96€ hintaan ja pullokokona on isompi 0,5l pullo. Reseptiikasta Pale- ja Crystal -maltaita, sekä humalapuolelta Target, Challenger ja Goldings.

Shepherd Neame Christmas Ale, 7%

Tuokussa brittimeininkiä, yrttistä kevyttä humalointia, toffeista ja fudgemaista maltaisuutta ja makeaa leipää. Makeaa kuivattua hedelmäisyyttä, jossa tummia sävyjä. Miedosti rukiille ominaista mausteisuutta. Ihan hyvä perinteikäs aromikkuus.

Maussa täysin samoilla linjoilla, eli kevyt katkeruus, jossa miedon yrttistä sävyä, reiluhkosti toffeisuutta, keksisyyttä ja miedon makeaa leipäistä maltaisuutta. Jälkimakua kohden makeaa ylikypsää hedelmäisyyttä, jossa myös kuivattujen hedelmien piirteitä. Helppo naukkailla, kohtalaisen hyvä runko ja ihan mukavasti makua. Hyvin brittiläinen olut. Sanoisin perushyväksi, ei kuitenkaan wau-efektiä aiheuta.

Tässä vielä listaus tämän vuoden Alkoon tulleista jouluoluista:

Bohemia Regent Zimni Speciál, 2,49€ / 0,5l
Weltenburger Kloster Winter-Traum, 3,99€ / 0,5l
Stallhagen Julbock, 3,55€ / 0,33l
Vakka-Suomen Prykmestar TalviBock, 3,98€ / 0,33l
Ayinger Winter Bock, 4,49€ / 0,5l
Samuel Adams Winter Lager, 3,98€ / 0,355l
La Trappe Witte Trappist, 2,98€ / 0,33l
Erdinger Schneeweisse, 3,98€ / 0,5l
Mikkeller Do They Know It’s Christmas, 3,49€ / 0,33l
Mustan Virran Santa Olaf Christmas Ale, 3,99€ / 0,33l
Flying Dutchman Nuts Freezing Frost Biting Tongue on Frozen Pole IPA, 4,30€ / 0,33l
Ridgeway Insanely Bad Elf, 4,49€ / 0,33l
BrewDog Hoppy Christmas, 4,59€ / 0,33l
Bryggeri Winter Ale, 4,64€ / 0,33l
St. Feuillien Cuvée de Noël, 4,70€ / 0,33l
Shepheard Neame Christmas Ale, 4,98€ / 0,5l
Nøgne Ø Julequad 2017, 5,49€ / 0,33l
Tanker Checkmate Porter, 3,77€ / 0,33l
Stone Xocoveza, 4,70€ / 0,33l
Põhjala Talveöö, 5,99€ / 0,33l
Chimay Cinq Cents Tripel, 9,48€ / 0,75l
Saimaan Brewer’s Special Pint Before Decaf, 3,49€ / 0,33l
Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbock, 3,98€ / 0,5l
Stadin Panimo Winter Rye Lager, 4,50€ / 0,33l

Alkosta: Mallaskosken / Põhjala So Last Saison

Mallaskosken panimolta tuli uutuusnäytteitä, joista poimin tumman mielenkiintoisen saisonin ensimmäiseksi tutkailtavaksi. Paketissa oli tämän saisonin lisäksi Pitch Black Porteria ja Frost Bite Hobby Lageria, joista myöhemmin lisää.

So Last Saison on virolaisen Põhjala panimon kanssa tehty yhteistuotos, nimensä veroisesti tyyliltään saison, mutta eipä olekaan perinteinen tapaus, vaan musta sellainen. Keitossa on siis käytetty tummempia maltaita perinteisen saisonhiivan lisäksi. Nokkelimmat saattavat muistaa, että tummuus ei ole itselleni ipohin, apoihin, pilseihin yms. tuonut lisäarvoa, mutta katsotaan tämä tapaus. Tätä löytyy Alkossa 3,98 € 33cl pullolta.

Mallaskosken / Põhjala So Last Saison, 5,8%

Tuokussa on selkeä saisonille ominainen hiivaisuus, jonka seurana tulee marjaisuutta ja hyvin kevyttä paahteisuutta. Miedosti vaaleaa suklaata, omenaa, rypäleitä ja viljaisuutta. Tuoksu on melko raikas väristään huolimatta.

Maussa päästään myös saisonin makuun, kunnes mallas tulee mukaan. Maltaisuus on onneksi kohtalaisen tasapainossa eikä ota roolia. Marjaisuutta (sinistä sellaista), omenaisuutta, hiivan tuomaa purkkaisuutta ja kevyttä tummaa maltaisuutta. Miedosti kahvisuutta ja yrttisyyttä. Humalatkin aika hyvin kyydissä loppua kohden katkeruuttamassa. Ei tuo tummuus itselleni silti mitään eirityistä extraa tuo, mutta ihan ok tapaus.

Laitilan Kukko Portteri

Laitila lähetti tuotenäytteen uutuudestaan Kukko Portterista. Fantsyssä neljän pakkauksesssa (joka on muuten melko kätevä paketti) tuli siis neljä porteria ja esitteet oluesta. Esitteessä ja saatekirjeessä kerrotaan, että olut on itseasiassa vanha tuttu, joka näki päivänvalon jo kymmenen vuotta sitten. Kulkenut myös Kievariperheen nimissä ja nyt tekee paluun Kukkobrändiin. Tämä tulloo siis ainakin Alkoon, sillä vahvuutta on 6,5%.

Kirjeessä kerrtoaan myös kultamitaleista ja palkinnoista, mutta mennyt on mennyttä, nyt tässä arviossa lähdetään liikkeelle puhtaalta pöydältä. Kyseessä on Laitilan mukaan pintahiivaolut, balttiporter tyyliltään. Tummia maltaita ja humalina saklalaista ja tsekkiläistä humalaa (Magnum ja Saaz).

Laitilan Kukko Portteri, 6,5%

Tuoksussa tummaa hieman lakritsista maltaisuutta, jossa jotakin miedosti pistävää jauhoisuutta. Olisiko palanut jauho oikeanlainen kuvaus? Ei kuitenkaan häiritse. Alla pehmeämpää kaakaota ja tummaa suklaata. Tuoksuna kuivan tumma ja maltainen.

Maussa raakaa tummaa suklaata, paahdettuja vehnäjauhoja ja hieman palanutta tummaa kahvia. Katkeruutta löytyy mallaspuolelta, joka kuivattaa lakritsisen jauhoiseksi tuntumaksi. Maltaisuutta reilusti. Suutuntuma keskitäyteläinen ja riittävän paksu. Hiilihapotkin sopivalla tasolla. Omaan makuun hieman liian kuivan paahtunut, mutta se on vain minun mielipiteeni.

Ruosniemi Viikate Pohjoista Viljaa lager

Ruosniemen jo jokunen aika sitten lähettämä paketti sisälsi mm. tämän otsikon uutuuden, joka saa Viikate-bändistä tykkäävät varpailleen. Itsekin diggailen kyseistä bändiä kohtalaisesti, vaikka mikään fanaattinen fani en olekaan.

Jos en väärin muista, niin tämä olut on julkaistu Kouvolalaisen bändin 21-vuotisen uran kunniaksi. Ruosniemen panimon Antti Isomäen ideasta tämä lähti. Julkistus oli Helsinki Beer Festivaleilla huhtikuun alussa ja muutoin tätä löytyy kait ravintolavalikoimista ja K-kaupoista. Tyyliltään rehti lager, ilman sen kummempia kikkailuja. Speksejä en tosin sen kummemmin tiedä, ainakin maitokauppavahvuista.

Ruosniemi Viikate Pohjoista Viljaa lager, 4,7%

Tuoksu on puhtaan viljainen, kevyen humalainen ja kevyesti keksinen. Humala tuo kevyttä ruohoisuutta, joka on myös kuivan oloista. Hyvin miedosti kukkaishunajaa. Pikkaisen maltaista pölyisyyttä. Kokonaisuus kuitenkin laadukkaan oloinen ja raikas lagertuoksu.

Maussa ollaan täysin samoilla linjoilla – maltaisuutta, joka tuo vaalean keksin, vaalean "kevyttä" leipää ja ripauksen hunajaa. Mukana miedosti ruohoisuutta ja hento keltainen hedelmäisyys. Suutuntuma sopiva lagerille, ei vetinen ja raikas. Hiilihappoja kohtalaisen pljon. Jälkimaku kevyt, hyvin miedosti katkera ja viljainen. Hyvin tavallinen "pienpanimo"-lager, jossa makua on enemmän kuin bulkissa.

Maitokaupasta: Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale

Servaali lähestyi postilla kertoakseen uudesta uutuustuotteesta, jota olisi myös lähettämässä tuotenäytteenä. Kaveriksi pakettiin pistettiin hyvän vastaanoton saanut Rainy Summer, jonka arvioin itsekin hyväksi maitokauppaolueksi (klick). Kolmantena pyöränä paketista löytyi Tough Luck, jonka olen myös arvostellut aiemmin (klick).

Uutuus kantaa nimeä Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale. Samanlaisessa pullossa se voisi olla kova kumppani hyväksi todetun Rainy Summerin kaveriksi. Paketin mukana tuleessa saatekirjeessä kerrotaan, että High Hopes kehitettiin silmällä pitäen Rainy Summerin "tasoa", eli haluttiin luoda vähintään saman veroinen olut. Vehnän sijaan reseptiikkaan laitettiin kauraa ja pohjahiivaoluen sijaan tehtiin pintahiivaolut. Tarkempi reseptiikka oluista näkyy saatekirjeen saksitusta kuvasta. Olutta on jo saatavilla maitokaupoista.

Mallaskoski High Hopes Oat Pale Ale, 4,7%

Tuoksu on hyvin tuoreen humalainen, hyvä hedelmäisyyden ja tuoreen ruohoisuuden yhdistelmä. Reipas trooppinen hedelmäisyys tykittää tietä. Persikka tulee myös mangon lailla voimakkaimmin. Raikas yleisolemus.

Maussa sama trooppinen hedelmäisyys, joka saa sopivaa katkeruutta mukaansa. Persikkaa, mangoa ja sitruksista kuivaa ruohoisuutta. Kauran roolista en osaa juuri sanoa, tuoko se sitten suutuntumaan jotakin. Kokonaisuudessaan tässä on paletti kohdillaan, ollen raikas maitokauppaolut, joka on jopa parempi kuin rainy summer minun kirjoissani.

Maitokaupasta: Pyynikin Big4Sun

Pyynikin käsityöläispanimo toi maitokauppoihin nelipakkauksensa, Big4Sun, jossa neljä puolen litran tölkkiä fancyssä pakkauksessa. Cloudberry Saison 4,7%, Dammer Pils 4,7%, American IPA 4,6% ja parhaaksi olueksi World Beer Awards 2016 -kisassa valittu Ruby Jazz Ale 4,7% löytyy sisältä. Näistä olen aiemmin maistanut ensimmäistä ja viimeistä. Niiden arviot löytyy täältä (Cloudberry) ja täältä (Ruby).

Olen nähnyt tätä Isoa Nelosta maitokauppojen hyllyillä 10,7€ hintaan. Ovat yleensä vierekkäin Makun nelosen kanssa. Hinta on jopa hieman halvempi kuin Makulla ja oluet ovat 50cl vs. Makun 33cl. Prosenttien perässä juoksevat valitsenevat Pyynikin, sillä näissä 0,1-0,2% enemmän alkoholia, huhhuh. Vaan korvaako määrä laadun? Onneksi ei tarvine tapella, kun oluet ovat kuitenkin erilaisia keskenään, molemmille luulisi riittävän kysyntää.

Sessio AIPA ja Dammer Pils ovat siis uutuuksia itselleni, joten niistä arviot tähän. Dammer Pils on hyvin tuore erä ja on valikoiman vakiotavaraa tätä nykyä. Humalana on käytetty mm. Saazia, joten tsekkihenkisyyttä löytynee. American IPA nimensä mukaan amerikkalaistyyliin Cascade, Amarillo ja Citra jenkkihumalilla kyyditetty.

Pyynikin Sessio American IPA, 4,6%

Tuoksussa raikasta ja puhdasta sitruksisuutta, sekä aavistus kukkaista hedelmäisyyttä. Tuore vihreän sitruksinen humalapellettisyys on kutsuva aromi. Runko tuntuu puhtaana ja hyvin kevyesti karamellisena. Sopivan kevyt sessio-olueksi.

Maussa samat sävelet, eli kevyt ja helppo juotavuus, menemättä liian vissyksi. Jenkkihumalat laulaa, ei kovin vahvasti, mutta riittävästi maitokauppaolueksi. Sitruksia, vihreää raikasta hedelmäisyyttä ja kevyttä karamellisuutta. Loppua kohden kevyesti greippiä, joka tuo kuivattavan fiiliksen. Ei liikuta mannnerlaattoja, mutta toimii sarjassaan.

Pyynikin Dammer Pils, 4,7%

Tuoksussa vaaleaa viljapeltoa, joka tuo lagerin peruselementin mieleen. Miedosti humalaa, jossa aavistus sitruunaa ja miedosti kuivahkoa ruohoisuutta. Saaz on läsnä ja se on hyvä. Ehkä voihappoisuuttakin löytyy kun antaa oluen hieman lämmetä, tai sitten kaipaan sitä niin, että se sieltä muka löytyy.

Maku on helppo, mutta ei vetinen. Hiilihapot sopivalla tasolla. Alkuun kevyt kuivaruohoinen humala ottaa keskivaihetta kohdin voimaa ja saakin sopivan otteen. Keskiverto maltaisuus on mukavan puhdasta. Olen hieman löytävinäni voin makuakin. Juotavuus hyvä. Puoli tölkillistä nautittuani, huomaan tämän olevan mukavan juotava ja kelpo pils. Tätä tulloo ostamaan jatkossakin.

Alkosta: Pyynikin Black IPA, 8,5%

Jälleen epämukavuusalueelle, sillä taas black IPA. En ole edelleenkään oppinut pitämään tästä tyylistä. Silti kiva, että panimon porukka lähetti tämän minulle näytteeksi, sillä todennäköisesti olisi jäänyt ostamatta tyylin vuoksi. Olen ohimennen kuullut, että tämä black IPA on hyvin imperial stoutmainen, mutta en ala ylisaarnaamaan tyylilajin puolesta, katsotaan miltä se minusta tuntuu.

Valaistaan sen verta, että minun käsitys black ipasta on se, että se on hyvin humalainen (katkeroa piisaa, ei välttämättä hedelmäistä) ja sen kevyessä rungossa on hitusen maltaisuutta, joka tuntuu etenkin hyvin kevyenä paahteisuutena. Jos runkoa on "liikaa", niin sen voisi lokeroida amerikkalaistyyliseen imperial stoutiin, josta en myöskään erityisemmin pidä (katkera, hyvin paahteinen ja lakritsainen).

Pyynikin sivuilla kerrotaan, että tämä black ipa on hyvin paahteinen ja katkeroinen. Mallaspuolelta löytyy Pale ale, Crystal, Cara, Black, Chocolate, Roasted barley ja Suklaavehnää. Humalapuolella tykittää Target, Saaz, Centennial, Cascade, Amarillo ja Citra. Näiden perusteella voisin kuvitella saavani juurikin kunnolla humaloitua kuivaa jenkki-IS:a. Oli mitä oli, lasissa on nyt ilmaiseksi saatu arvostettu olut, joten pulinat pois.

Pyynikin Black IPA, 8,5%

Tuoksu on vahvan humalainen ja siinä tulee kylmää mallaspohjaa, jossa sysimustaa kahvia, raakaa tummaa suklaata ja hienoisesti fariinisokeria. Humalat tuo sitruksisuutta. Makeuttakin on, mutta kokonaisuus on todella tasapainoinen maltaiden, humalan ja makeuden kesken. Hyvä tuoksu, joka lupaa paksumpaa runkoa kuin BIPAlta odotan.

Maussa jysähtää. Ensinnäkin, runko on melko paksu ja täyteläinen, tarjoilee paahteista suklaamallasta, mustaa miedosti palanutta kahvia ja palanutta leivän kuorta. Vaikka paahteisuutta on paljon, se ei ole liian kuivaa, koska makeampi osa tasapainoittaa olutta. Katkeruutta piisaa vaikka Ardelle jakaa. Yhdessä paahteen kanssa, se on hyvinkin voimakasta. Tulee sieltä sitä sitruksisuuttakin, mutta koska mallaspuoli on niin läsnä, se ei ota yliotetta. Jälkimakuun jää tummaa raakaa suklaisuutta, miedosti kaakaokakkua, muscovadoa, lakritsia ja leipäisyyttä. Kuivuu, mutta ei ole överikuiva.

Hmmh... en tiedä ollaanko jykevän black ipan parissa, jykevän jenkki-IS:n parissa, vaiko vain kovan oluen ääressä, joka tarjoilee kaikke yllä mainittua. Ainakin ollaan paremman oluen ääressä, kuin mitä hehkutettu Plevnan Siperia minulle on tarjonnut, sillä tämän runko on minun suuhuni parempi JA makeus tasapainottaa tuota mörköpuolta. Melkein tekisi mieli sanoa, että paras black ipan nimellä vastaan tullut olut.

Mallaskuun panimo x5

Mallaskuun panimo lähestyi hyvällä setillä tuotenäytteitä. Minulle ennestään tuntematon (tai ainakin maistamaton) panimo, joten paketti oli hyvin tervetullut. Mallaskuu aloitti toimintansa joskus 2016 maaliskuussa. Osa oluista löytyy Alkoista, joten kannattaa tarkistaa saatavuustiedot nettikaupasta. Alla kuusi olutta, jotka maisteltu muutamassa erässä.

Peltopyy Pils tulee Alkon valikoimiin laajemmin huhtikuun puolivälissä. Olut on humaloitu Magnum ja Mittelfrüh humalilla. Mallaspuolelta löytyy Pilsneriä, Viennaa ja Munichia. Mitä nämä kertoo? En tiedä sen kummemmin, kuha lätkin esille kun ei muuta löydy. Laadukkaalle Pilsille on kyllä tilaa skenessä. Kakkosena maistoon American Pale Ale, joka on humaloitu tuttuakin tutummilla Centennialilla, Citralla ja Columbuksella.

Kolmas olut on Aber Ale, jota löytyy myös kauppavahvuisena, tämä maisteltu versio on kuusiprosenttinen. Mallasvetoinen olut, joten lätkitään maltaat esiin: Vienna-, Amber- ja Cara Plus. Neljäs olut oli Black IPA, jonka panimo kertoo olevan Alkon voimakkaimmin katkeroitu olut 117 EBU:lla. Miten tarkistettu? Vissiin selailtu katalogeja. Mutta onko Alkolla 100 EBU leikkuri? Ehkä on ehkä ei. Katkeronyrkki saatu aikaan Target, Cascade, Centennial ja Citra humalilla, joita on käytetty 20g/litra. Panimo käyttää kuulemma paikallista pohjavettä Lappakankaalta, joka on pehmeä vesi ja panimon mukaan pyöristää katkerosta pois terävimmän kärjen korostaen maltaisuutta.

Viimeisimpänä esittelyyn Top Hat Ale, joka on brittityylinen pale ale ja valmistettu käyttäen Pale Ale-, Chrystal- ja Vienna maltaita, sekä Northern Brewer, EKG ja Columbus humalia. Ei siis 100% britti, mutta melkein.

Mallaskuun Peltopyy Pils, 5,2%

Tuoksusta tulee alkuun raikas yrttinen humaluus. Tämän mukana, hieman jälkivanassa tulee runsaahko maltaisuus, joka tuo vaaleaa leipäisyyttä ja kevyttä popkornisuutta, jossa ei kuitenkaan diasetyyliä erityisemmin. Raikas vaalean lagerinen tuoksu.

Maussa humalat ja maltaat hyvin tasapainossa. Hieman hennosti ja ujosti tulee katkeruus ja sen päältä kävelee mallas puolivälissä palettia. Saisi siis olla puraisevampikin. Maltaisuus on se joka tässä loppujen lopuksi näyttelee roolia, ollen kuitenkin raikkaan oloista. Jälkimaussa tulee taas katkeruutta, joka on kevyesti yrttistä.

Mallaskuun American Pale Ale, 6%

Tuoksussa selvästi amerikkalainen sitrus-havu humalointi. Havumetsän tuntua ja hyvin kevyttä maltaisuutta. Ei karamellia tuoksussa. Havun alta paljastuu myös kypsää hedelmäisyyttä. Perusmiellyttävä tuoksu.

Maussa humalointi tuottaa minulle takaiskun – liian maallista ja hieman tukkoista. Raakaa ruohoisuutta ja kuivattavaa heinäisyyttä. Katkeruutta piisaa alkuun, se on greippistä ja tympeän multaista. Hyvin kuiva jälkimaku. Maltaisuutta ei juuri esiinny. Tuli mieleen Ruosniemen Insinööri IPA, jonka humalointi ei myöskään toiminut minulle.

Mallaskuun Amber Ale, 6%

Tuoksu on runsaan maltainen ja pehmeä. Vaaleaa keksiä, vaaleaa leivänkuorta ja miedosti makeaa mausteisuutta. Karamellisuuttakin löytyy, sekä kevyesti toffeisuutta.

Maussa runkopuoli on kunnossa, ollen sopivan maltainen, mutta myös raikas. Hiilihapotkin tässä sopivat. Mitä tulee muuten makuun, niin hieman jää yksinkertaiseksi. Hyvin miedosti karamellista maltaisuutta ja sekaleivän maltaisuutta. Myös jonkinasteista pähkinäisyyttä löytyy. Hyvin helposti juotava. Jättää itselleni hieman latteat fiilikset juoda sellaisenaan, ehkä ruoan kera parempi. Runko oli vakuuttava.

Mallaskuu Black IPA, 7%

Tuoksu on voimakkaan humaloitu ja miedosti mustamaltainen. Humalointi on tummaa, miedon pihkaista, havuista ja kevyesti sitruksista. Myös yrttisyyttä ja jopa lakritsisuutta on aistittavissa. Kevyesti suklaamaltaisuutta ja paahdettakin löytyy. Mustaa kahvia. Synkkä tuoksu.

Maku iskee turpaan. Aivan kuin olisi käytetty mustaa humalaa. Vahva katkeruus, jossa tummaa maltaisuutta ja reippaasti greippiä. Suolainen ja lakritsinen maltaisuus, jossa myös yrttistä humalaa. Vähän palanutta mustaa kahviakin. Katkeruus kantaa alusta loppuun. Ei minun hommia nämä black ipat, varsinkaan näin humaloidut. Hop headit tykkää. Olut kuitenkin teknisesti hyvä.

Mallaskuun Top Hat Ale, 5,2%

Tuoksu on tuoreen hedelmäinen, jossa raikasta ja makeaa hedelmää sekaisin. Hyvin tasapainossa löytyy maltaisuus, joka tulee mietona leipäisyytenä ja kevyenä keksisyytenä. Humala on tulee makean hedelmäisenä, jopa miedon mehuisena, ja hieman yrttisenä. Hyvä tuoksu.

Maussa tuoksun hedelmäisyys väistyy hieman takavasempaan ja jättää näyttämön maltaalle ja kevyelle humalasoitolle. Miedosti yrttinen ja kevyen kuivaruohoinen humalointi on hienosti tasapainossa maltaisuuden kanssa. Suutuntuma oikein hyvä. Jälkimakuun jää kuivahko ruohoinen ja miedon maallinen katkeruus, sekä kevyesti vaalean leipäistä maltaisuutta. Hyvä.