Alkosta: Pyynikin Black IPA, 8,5%

Jälleen epämukavuusalueelle, sillä taas black IPA. En ole edelleenkään oppinut pitämään tästä tyylistä. Silti kiva, että panimon porukka lähetti tämän minulle näytteeksi, sillä todennäköisesti olisi jäänyt ostamatta tyylin vuoksi. Olen ohimennen kuullut, että tämä black IPA on hyvin imperial stoutmainen, mutta en ala ylisaarnaamaan tyylilajin puolesta, katsotaan miltä se minusta tuntuu.

Valaistaan sen verta, että minun käsitys black ipasta on se, että se on hyvin humalainen (katkeroa piisaa, ei välttämättä hedelmäistä) ja sen kevyessä rungossa on hitusen maltaisuutta, joka tuntuu etenkin hyvin kevyenä paahteisuutena. Jos runkoa on "liikaa", niin sen voisi lokeroida amerikkalaistyyliseen imperial stoutiin, josta en myöskään erityisemmin pidä (katkera, hyvin paahteinen ja lakritsainen).

Pyynikin sivuilla kerrotaan, että tämä black ipa on hyvin paahteinen ja katkeroinen. Mallaspuolelta löytyy Pale ale, Crystal, Cara, Black, Chocolate, Roasted barley ja Suklaavehnää. Humalapuolella tykittää Target, Saaz, Centennial, Cascade, Amarillo ja Citra. Näiden perusteella voisin kuvitella saavani juurikin kunnolla humaloitua kuivaa jenkki-IS:a. Oli mitä oli, lasissa on nyt ilmaiseksi saatu arvostettu olut, joten pulinat pois.

Pyynikin Black IPA, 8,5%

Tuoksu on vahvan humalainen ja siinä tulee kylmää mallaspohjaa, jossa sysimustaa kahvia, raakaa tummaa suklaata ja hienoisesti fariinisokeria. Humalat tuo sitruksisuutta. Makeuttakin on, mutta kokonaisuus on todella tasapainoinen maltaiden, humalan ja makeuden kesken. Hyvä tuoksu, joka lupaa paksumpaa runkoa kuin BIPAlta odotan.

Maussa jysähtää. Ensinnäkin, runko on melko paksu ja täyteläinen, tarjoilee paahteista suklaamallasta, mustaa miedosti palanutta kahvia ja palanutta leivän kuorta. Vaikka paahteisuutta on paljon, se ei ole liian kuivaa, koska makeampi osa tasapainoittaa olutta. Katkeruutta piisaa vaikka Ardelle jakaa. Yhdessä paahteen kanssa, se on hyvinkin voimakasta. Tulee sieltä sitä sitruksisuuttakin, mutta koska mallaspuoli on niin läsnä, se ei ota yliotetta. Jälkimakuun jää tummaa raakaa suklaisuutta, miedosti kaakaokakkua, muscovadoa, lakritsia ja leipäisyyttä. Kuivuu, mutta ei ole överikuiva.

Hmmh... en tiedä ollaanko jykevän black ipan parissa, jykevän jenkki-IS:n parissa, vaiko vain kovan oluen ääressä, joka tarjoilee kaikke yllä mainittua. Ainakin ollaan paremman oluen ääressä, kuin mitä hehkutettu Plevnan Siperia minulle on tarjonnut, sillä tämän runko on minun suuhuni parempi JA makeus tasapainottaa tuota mörköpuolta. Melkein tekisi mieli sanoa, että paras black ipan nimellä vastaan tullut olut.