29 maaliskuuta 2016

Päivitystä Tenerifalta 29.3.16, Tierra de Perros


Tierra de Perrosin panimolla en kerkeä käymään, mutta onneksi löysin Tierra Tenerife -kaupasta heidän oluitaan. Pikku putiikki, joka myy paikallista tuotantoa, siis lähinnä muuta kuin olutta. Oluet irtosi 2,5€ pullolta, ei siis ilmaista, mutta ostettavissa.

Tierra de Perros panimo sijaitsee täällä Puerto de la Cruzissa, mutta panimon myymälä on kiinni pääsiäspyhien vuoksi. Facebookista ainakin löytyy panimo nimellään ja kannattanee olla yhteydessä heihin vaikka viesteillä mikäli kiinnostaa.

Tierra de Perros Summer Ale, 4,8% on raikas kesäisä ja kevyen hedelmäinen esitys. Katkeroa ei nimeksikään, mutta sen sijaan kevyttä saisonmaisuutta löytyy. Mieto hiiva, kevyt hedelmänahkeus ja raikkaus toimii, vaikka yleisesti jää jopa liian kevyeksi. Jälkimakua toivoisi enemmän.


Tierra de Perrosin Pale Ale, 4,8% ei kyllä sitten toimikaan yhtä hyvin kuin kesä-ale. Mallasrunko tuo tunkkaisuutta ja humalat puuttuu kokokaan, sekä tuoksusta että mausta. Lisäksi mausta puuttuu hedelmäisyys. Raikkautta löytyy hieman, mutta jotenkin pale ale -kokonaisuus on aivan hukassa. Ei tätä uudestaan ostaisi.


Kolmas ja viimeinen ehdokas, Tierra de Perros Saison, 5,2%. Kotimaustekurkun mausteisuutta, mietoa hiivaa ja marjaista happamuutta. Maussa kevyttä nipistävää hiivaa ja happamuutta, mutta jotenkin jää myös tämä liian tukkoiseksi. Maku ei kanna tarpeeksi ja olemus jää vetiseksi. Summer Ale on täten näistä kolmesta yhden maiston perusteella paras.


26 maaliskuuta 2016

Väliterveiset Teneriffalta 26.3.16

Heitetään tähän lyhyet terveiset täältä Teneriffalta, Puerto de la Cruzista. Parit oluet tullut nautittua lomailun ohessa. Tuli varmaan yllätyksenä? Pistetään Ardemaiseen lyhyeen tyyliin (vaikka tod. näk. tylsemmin) parit maistetut oluet ylös.

Puerto de la Cruzissa olisi panimo missä käydä, Tierra de Perros, joka on saanut nimensä Kanariansaarten mukaan - Kanariansaaret kun on nimetty Kanis mukaan, eli koira, jota myös perro tarkoittaa. Eli Kanariansaaret, koirien saaret, eli tierra de perros. MUTTA, enpä ole päässyt tuolla vielä käymään, kiitos uskontopyhien. Ehkä tiistaina aamusta.

Paikallisista ruokakaupoista onneksi muutama "kotimainen" olut löytynyt. Yksi niistä oli toledolainen Burro de Sancho Rubia, joka oli vaalea kevyesti humaloitu olut, jossa mallasrunko oli jotenkin tylsän bulkkimainen. Ei hedelmää, eikä tarpeeksi katkeroa. En ostaisi toiste. Hinta oli onneksi alta 2€ . Ulkonäöstä päätellen Brew Dog on ollut esikuvana panimolle. Ehkä liiaksikin?


Paremmin toimi niin ikään toledolainen Domus Aurea IPA, 5,4%. Etiketissä International pale ale. Tässä jo mukava aromaattinen jenkkihumala, joka ei kuitenkaan yllä tarpeeksi voimakkaaksi maussa. Kuitenkin raikas yleisolemus ja kiva aromikkuus toimii. Greippiä miedosti, pihkaa ja havusia. Tätä juo jo mielellään.


Sitten ihan oikeasti paikallista olutta - La Lagunasista kotoisin oleva Chutney Willie Sutton APA. Mukava hedelmäisyys ja alussa reipas katkero. Mallasrunko turhan tuhti, muuten sopivan raikas. Tämä toimii hienosti Iberico-kinkkuleivän kera. Ei voi olla tykkäämättä, vaikka olut sellaisenaan oli hieman tylsä. Tarjoilija ei tiennyt kyllä yhtään mitään oluista, koitti tarjota vetistä stoutia kum pyysin katkeraa olitta. Onneksi en kuunnellut.


24 maaliskuuta 2016

Alkosta: Cuvee Van De Keizer Blue & Red


Alko listasi hiljattain kaksi kirjaimellisesti isoa olutta listoilleen – Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer Red ja Gouden Carolus Cuvee Van De Keizer Bluen. Blue taisi käväistä joskus 2014 alkuvuodesta valikoimissa ja Red puolestaa 2012 jouluolutvalikoimissa. Nyt molemmilla hintaa päälle 10 € (Red 10,99€ ja Blue 11,99€).

Nappasin kellarista 2013 Bluen ja Alkosta 2015 vuosikerran punaisen, jotka laitoin rinnakkain maisteltavaksi kavereiden kera. Cuvee Van De Keizer Blue (tai Blauw) on Gouden Carolus Classic -oluesta vahvempi ja viritelty erikoisversio.

Cuvee Van De Keizer Red puolestaan julkaistiin sinisen kymmenvuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2009. Tämä on vaalea vahva belgialainen olut, jota pannaan vuosittain pääsiäiseksi, alkaen 24.helmikuuta, joka on Kaarle viidennen syntymäpäivä. Belgihumalia, belgihiivaa ja muutamaa yrttiä.



Cuvee Van De Keizer Red 2015, 10%

Tuoksu on hienon kukkainen ja hedelmäinen, jossa hiiva näyttelee isoa osaa. Esteristä makeutta, kukkaishunajaa ja makeaa raikkautta. Kirkas hunajaisuus tulee mieleen.

Maussa makeaa hiivaisuutta ja runsasta esteristä hedelmäisyyttä. Makeus on reilua, mutta raikasta ja kirkasta. Hunajaisuutta ja maltaista makeutta. Suutuntuma runsas ja raikas, jonka loppupuolella kevyt hiivainen nahkeus. Jälkimaussa hiivaista hedelmäisyyttä ja hunajamallasta.



Cuvee Van De Keizer Blue 2013, 11%

Tuoksusta bongaa heti rusinaisuuden, joka on miellyttävän aromikasta. Hiivaisuus on tumman mausteista. Suklaisuutta ja kuivaa hedelmäisyyttä.


Makupaletti seuraa tuoksua. Alussa makean rusinainen ja mausteinen. Keskivaiheilla makupalettia raikkaampaa hedelmäisyyttä, joka loppua kohti kuivahtaa. Suutuntuma täyteläinen, alkuun paksuhko ja loppua kohden hieman kuivuu. Jälkimaussa hiivaisuutta ja hedelmäisyyttä tasapainossa. Hieno olut.




21 maaliskuuta 2016

Kilchoman Madeira Cask

Kilchoman-tastingin jälkeen on oiva hetki maistaa myös muita saman tislaamon tuotteita, joista otsikon uutuus ei kerennyt varsinaiseen kotitastingiin. Tämä olisi mielenkiintoista maistaa Loch Gormin ja Port Cask -kypsytetyn rinnalla, mutta kaadoin lasiin yksikseen. Kilchoman Madeira Cask on tislaamon uusimpia tulokkaita ja on ensimmäinen kokonaan madeiraviinitynnyrissä kypsytetty Kilchoman.

Madeira Cask -pullote lanseerattiin 2015 loppuvuodesta, noin vuosi portviinikypsytetyn pullotteen jälkeen, ja on kypsytetty vain ensimmäisen täytön madeiraviinitynnyreissä. Vuosina 2010 ja 2011 Kilchoman tynnyröi parikymmentä tynnyriä tislettä entisiin Port-, Madeira- ja Sauternes -viinitynnyreihin. Odotamme siis mahdollisesti tänä vuonna ilmestyvää Kilchoman Sauternes Cask -pullotetta.


Kilchoman Madeira Cask, 50% (2015)

Tuoksusta on aistittavissa selvä raikkaan makea madeiraviinisyys, jossa punaiset hillomaiset marjat velloo. Muistuttaa hiukan viinikumikarkkeja. Makeus tasoittuu ajan myötä ja jättää makean viiniselle turpeisuudelle näyttämön. Melko puhdaspiirteinen ja jokseenkin yksioikoinen.

Maussa runsas makea turpeisuus, jossa makean viinin piirteitä. Makeus on sellaista marjahilloista ja hunajavahaista. Turpeisuus puhtaan oloista, joskin hyvin miedosti tuhkaista. Suussa runsas, miedosti öljyvahainen ja kihelmöivä. Jälkimaussa selkeä vahamainen ja marjaviininen makeus.

Jos tykkää makeammasta portviinikypsytetystä viskistä, tykännee myös tästä. Omasta mielestäni tuo kypsytyksen hyvin esiin, mutta ei jaksa innostaa erityisemmin. Muistuttaa paljon Port Cask -pullotetta, mutta muistikuvien perusteella raikkaampi. Minulle kuitenkin Kilchomanit ex-bourbonista kiitos.



20 maaliskuuta 2016

Maitokaupasta: Mallaskosken Rainy Summer Wheat Lager


Mallaskosken panimolta huomasin Citymarketin hyllyjä koristavan uuden tuotteen. Summer Wheat Lager oikein vihjailee tulevan kesän suuntaan. Kauppa kaipaa hyviä lagereita, joten olisiko tässä aineksia kesän hittilageriksi. Eipä tästä juurikaan tietoja googlella löytynyt, mitä nyt pullo kertoo englanniksi kyseessä olevan Mosaic-humalilla buustattu vehnälager.




Mallaskosken Panimo Rainy Summer Wheat Lager, 4,7%

Tuoksusta huokuu sitruksinen, herukanlehtinen ja raikas humala. Tulee vahvasti kesäinen mustaherukkapensas mieleen. Lämmintä kuivaa maltaisuutta ja aavistus vehnän makeutta.

Maussa humala tulee tasaisen hennosti, mutta selvänä. Suutuntuma pehmeä ja rauhallinen. Keskivaiheilta alkaa hunajamaltaisuus, joka kuivuu hiukan loppua kohden. Humala voimistuu myös puolivaiheilla, jättäen loppuun miedon greipin. On kyllä aika hyvä kokonaisuus. Vihreän humalainen, raikas ja pehmeä vehnälager.



18 maaliskuuta 2016

Maitokaupasta: Kotimaista IPA ja Vehnäolut vs. Laitilan Kukko IPA ja Vehnä


Ruokaostoksilla bongasin oluthyllyiltä S-ryhmän uutuus-IPAn, joka ilmestyi tässä maaliskuun aikana kauppojen hyllyille. Olutbuumi on siis saanut isot kaupparyhmätkin liikkeelle, isojen panimoiden lisäksi. Alkaa olla jo kaikilla omat IPAt ja APAt.

Samaisella kauppareissulla näin S-ryhmän vehnäoluen, joka sekin piti ottaa maistoon näin ennen kesäkauden avajaisia. S-ryhmän oluet tuli Kotimaista-brändin alle, johon on nykyään lisätty kaikki S-ryhmän kotimaiset elintarvikkeet.

Molemmat oluet on valmistanut Laitilan Wirvoitusjuomatehdas, joten ajattelin hieman verrata niitä Laitilan omiin vastaaviin oluisiin, Kukko Vehnään ja Kukko IPAan. Katsotaan huomaanko näissä mitään muuta eroa kuin purkin ulkoasun ja noin 60-sentin hintaeron. Kaikissa tölkeissä on tismalleen samat päiväys- ja tölkitysmerkinnät, eli yhtä tuoreesta kamasta on kyse.

Edit. 21.3.2016: Laitilan Wirvoitusjuomatehtaalta saamani tiedon mukaan oluet ovat täysin eri reseptiikalla valmistettu. Panimo kertoo Kukko IPAn olevan tällä hetkellä vallitsevasta IPA-tyylistä poikkeava, ollen enemmän perinteinen brittihenkinen IPA. PAnimo selvitti myös oluen rungon olevan selvästi tuhdimpi.


Kotimaista IPA, 4,7% (Laitila)

Tuoksu on kevyesti sitruksinen ja hyvin miedon mansikkainen. Banaaniakin olen bongaavinani. Tuoreampaa humalaa kuin Laitilan omassa ipassa. Humala on kyllä aika piilossa, saisi olla tuplasti enemmän aromissa. Muuten kyllä ihan kivan raikas ja puhdas.

Maku tuo alkuun pientä humalapuraisua, joka on kevyesti hedelmäistä ja hyvin miedosti havuista, ja vaikka greippisyys meinaakin nostaa päätään, jää se aika miedoksi. Keskivaiheilla tosiaan greippiä ja pientä karamellisuutta, joka yltää myös jälkimakuun. Yleisolemus lähempänä raikasta kuin tunkkaista.


Laitilan Kukko IPA, 4,7% 

Tuoksu on selvästi tunkkaisempi kuin edellinen. Aivan kuin eri tuote olisi kyseessä. Vihanneksisuutta ja pölyistä maltaisuutta. Humala olematonta. On kyllä yksi huonoimmista ipa-tuoksuista mitä on vastaan tullut. Sori vain Laitila, mutta tehkää jotakin tälle tuoksulle.

Maku on katkerampi ja kuivempi kuin edellisessä. Humala on tunkkaisen greippistä ja yksinkertaista. Karamellisuus samalla tasoilla kuin edellisessä. Tämä on selvästi tunkkainen, eikä raikkautta nähnytkään. Sama kun joisi vanhaa yksinkertaista ipaa. Edellinen selvästi parempi, vaikka tämän katkeruus onkin lähempänä ipaa.


Kotimaista vs. Laitilan Kukko
Kotimaista Vehnäolut, 4,7% (Laitila)

Tuoksu tuo miellyttävää mausteisuutta, jossa banaani, neilikka ja hiivainen purukumisuus mukavasti esillä. Raikas yleisolemus, eli ei ole esim. tunkkaista hiivaa. Minusta tämä on kelpo "perushefemäinen", eli tuoksun perusteella ostaisin toistekin.

Maussa kyllä tuntuu olevan aika hyvin kokonaisuus mieleeni – keskiverrosti hiivaa, reiluhkosti banaanisuutta ja neilikkaisuutta ja esterit tuo hedelmäisyyttä kuten päärynää. Suutuntuma runsaan hiilihappoinen. Muuten sopivan samea ja täyteläinen vehnäksi. Jälkimaku keskipitkä, miedolla banaanisuudella.



Laitilan Kukko Vehnä, 4,7%

Tuoksu hyvin samanlainen kuin Kotimaista-versiossa, mutta ehkä aavistuksen vähemmän banaania ja neilikkaa. Myös raikas ja puhdas. Hiivaa aavistus vähemmän kuin edellisessä. Nämä ovat kyllä selvästi lähempänä toisiaan tuoksultaan kuin IPAt.

Maku hyvin samanlainen, ellei jopa identtinen. Samat banaanit, neilikat ja hiivaisuusaste. Suutuntumaltaan lähes identtinen, ehkä karvan verran vähemmän hiilihappoja. Näistä on kyllä vaikea sanoa kumpi on parempi. Mielestäni molemmat ihan hyviä, joten tasapeli vehnissä.


Kotimaista vs. Kukko Vehnä




17 maaliskuuta 2016

Maitokaupasta: Koff APA ja Olvi APA


Nämä ovat jo kaikkien huulilla, tai ainakin mielessä. Maitokaupassa parikin kaveria kerkesi nappaamaan hyllystä Koffin APAn, samassa kun minä lueskelin tölkin tekstejä. Onko tässä porttiteoria parempiin oluisiin? Voisin kuvitella, että jos nämä eivät tarjoa vieläkään tarpeeksi meille diipadaapailijoille, niin ainakin ne voi tarjota askeleen enemmän kokemusta perusbulkkiin tottuneelle. Mitä nyt tähän asti tarinoita lukenut, niin toiset tykkää Olvista ja toiset Koffista.

Kertoisin hinnat mikäli muistaisin. Olisiko Koff ollut 2,99 € Citymarketissa puolen litran tölkistä. Myös 0,33l tölkkejä sixpäckinä näkyy olevan myytävänä. Kesän puisto-oluiksi varmaankin. Kuulin tästä vihiä jo alkuvuonna ja myöhemmin varmistui Facebookista bongatussa kuvasta, että Sinebrychoff tosiaan tulee mukaan IPA/APA-markkinoille. Humalina Citra ja Mosaic, EBU 35. Tämä on ihan ehta täysmallasolut ilman maustavia ruusunmarjamehuja tmv.

Entä jo kertaalleen vaikutuksen tehneen Olvin APA? Taisi olla aika onnistunut tuote Olvin IPA, joten miksipä ei myös APA. Pidin itsekin IPAsta, vaikka ei se mitään tajunnaräjäyttävää olekaan. Hyvää perus maitokauppaolutta kylläkin. Onkohan uutukaisesta samaan? Humalina Citra, Chinook ja Equinox, EBU 58.


Koff APA, 4,5%

Tuoksussa humala on keskiverto pihkaista ja mäntymetsäistä. Hedelmäisyys on kypsää ja tuo alkuun mieleen ananaksen. Olviin verrattuna tummemman sävyistä ja vähemmän sitruksista. Ajan myötä alta tulee mietoa karamellisuutta ja aavistus tunkkaisuutta. Joka tapauksessa myös mallaspohjan "tuntee" tuoksusta.

Maussa samaa mäntymetsäisyyttä, jossa pihkainen hedelmäisyys on tasaista paletin läpi. Mieto katkeruus, joka on kevyen hedelmäistä. Runko ohut ja kohtalaisen hiilihappoinen. Karamellisuutta keskivaiheilla. Jälkimaussa hedelmäisyys ja alun mieto maltaisuus katoaa. Katkeruus....mikä katkeruus?


Olvi vs. Koff
Olvi APA, 4,7%

Tuoksu on raikkaampi ja sitruksisempi. Hedelmäisyys on puhtaampaa ja trooppisemnpaa (persikka, nektariini) kuin Koffissa. Punaista marjaisuuttakin aavistus. Ei pihkaa eikä havuisuutta. Raikas yleisilme. Tuoksun perusteella vaikuttaa jopa ohuemmalta kuin Koffin APA – mallaspohja ei tässä tule esille. Aika yksinkertainen.

Maussa hedelmäisyyttä, joka väsyy melko pian eikä kanna kovin pitkälle. Jäljelle jää aika ohut runko miedon/keskiverto katkeruuden kera. Vähemmän hiilihappoja kuin Koffissa. Jälkimakuun mennessä maku katoaa lähes kokonaan, jättäen vain greippisän katkeruuden (joka on muuten jo sopivan voimakas APAlle). Mallasrunko on miedon vaalean keksimäinnen.




Minusta kumpikaan ei ole erityisen hyvä, mutta kumpikin on paljon parempi kuin kyseisten panimoiden perusoluet. Näitä juo jo hyvillä mielin ja molemmat vaikuttavat onnistuneelta. Parasta antia näissä on aromihumalointi. Tuoksut oli melko erilaiset – Koff oli havuisempi, pihkaisempi ja karamellisempi, verrattuna Olvin raikkaaseen hedelmäisyyteen. Koff tuntui humalaisemmalta tuoksussa, mutta maussa jälkimakuun mennessä Olvi vie humalakuninkuuden.

Kumpaako ostaisin jatkossa? Riippuu kummantyyppistä tekee mieli nuuskia – havumetsäisempää ja karamellisempaa humalaa --> Koff, trooppisempaa puhdasta hedelmää --> Olvi. Jos haluan myös katkeroa jälkimakuun --> Olvi. Jos perus-koffia ja perus-olvia ostavat siirtyvät näihin, niin se on jo voitto se.


16 maaliskuuta 2016

Kilchoman sokkotasting

Pitkästä aikaa pidettiin pienellä kaveriporukalla sokkotasting viskien parissa. Kilchoman on julkaissut vuosittain uusia versioita perusvalikoimaansa kuten Machir Bayt, Loch Gormit, 100% Islayt ja Vintaget. Lisäksi on tullut erilaisia viinitynnyrikypsyttelyja, tai ainakin viimeistelyjä. Osa julkaisuista on päätynyt kaappiinikin, jopa sokkona. Ajattelin, että nyt on aika kerrata eri pullotteiden makumaailmaa.

Kerrataan perusasioita; tislaamo perustettiin 2005, tislaamon linjaus on ollut julkaista kaikki viskit NAS -pullotteina, vaikka monesta pullotteesta tuo ikä on laskettavissa tiedoista. Viskit tehdään osittain omista maltaista, jonka fenolipitoisuus noin 20-25ppm ja loput tulee Port Elleniltä (fenolipitpoisuus n. 50ppm). Perusvalikoimaan kuuluu tätänykyä Machir May, Loch Gorm, Vintaget, 100% Islay, Single Cask, Original Cask Strenght, Port Cask Matured ja Madeira Cask Matured. Uusimpina uutuuksina myös nyt maistosta löytyvä Sanaig, joka on osittain oloroso-sherrytynnyreissä kypsytettyä Kilchomania.


Meidän tämänkertainen maistelu suoritettiin sokkona, joten emme tienneet mitä viskiä kussakin lasissa on. Tai no, tiedettiin mitä viskejä maistelussa on mukana, mutta emme maistelujärjestystä. Tässä blogijulkaisussa viskeillä on jo oma identiteetti (kullakin viskillä oikea otsikko), jotta teidän ei tarvitse kuvauksista arpoa mikä viski on ollut kyseessä.

Tähän asti olen pitänyt parhaimpina Kilchomaneina bourbontynnyreissä kypsytettyjä versioita ja etenkin 100% Islay on vakuuttanut omalla nuorekkaalla makeansavuisella ja puhtaalla räväkkyydellään. Toki ex-bourbon Single Cask- pullotteet ovat toimineet myös lähes poikkeuksetta. Katsotaan miltä vaikuttaa tämän maistelun perusteella, vaikka tietenkään kaikkia valikoiman tuotteita ei saatukaan riviin.

maistelujärjestys vasemmalta oikealle
Kilchoman 100% Islay 5th edition, 50%

Tuoksu on nuorimmsn oloinen viisikosta. Viljasiilon pölyisyyttä, vihreää lehtisyyttä ja raakaa maltaisuutta. New maken makeutta ja hedelmäistä maltaisuutta.

Maussa nuoruus on myös läsnä, mutta ei häiritsevästi, vaan toimii hyvin savuprofiilin kanssa. Tervaista ja lakritsista makeaa savua, joka jatkuu alusta loppuun. Raakuudesta huolimatta erinomainen.


100% Islay 5th edition
Kilchoman Single Cask 169/2008, 59,8%

Tuoksu on edelliseen verratuna kypsempi ja vaniljaisempi. Kylmän raikasta ja puhdasta savuisuutta. Mieto hapan karkkisuus leijailee taustalla.

Maussa kypsempää ja hedelmäisempää aromikkuutta kuin edellisessä. Makea vaniljainen ja miedon kirpeä turpeisuus. Jälkimaussa kevyt tervapastillisuus ja makea vaniljaisuus.


Kilchoman Loch Gorm 2014, 46%

Tuoksu aivan erilainen kahdesta ensimmäisestä. Kumisuutta löytyy, joka ei niin miellytä. Kermatoffeeta, kinuskia ja öljyistä maltaisuutta. Mieto pippurisuuskin. Turpeisuus on hieman "likaisempaa".

Maussa tulee jo selkä savusherryn aromi. Turpeisuus on likaisempaa ja tumman sherryisen vivahteista. Salmiakkia, mietoa tervaa ja miedosti kuivattua hedelmäisyyttä. Kypsemmän oloinen kuin edelliset, mutta ei miellytä niin paljoa.



Kilchoman Sanaig, 46%

Tuoksu on selkeästi sherryisin ja tuo makeaa hieman tuhkaista tummuutta. Tuo mieleen lapparin PX Caskin punaisen kynttilävahaisuuden (marjasita ja vahaista).

Maku samoilla linjoilla, eli punaisen marjainen, hieman hunajakynttiläinen ja miedosti tuhkainen turpeisuus. Jälkimakua kohden makeutta, vaniljaisuutta, punaista marjaisuutta ja hunajaa.


Sanaig
Kilchoman Vintage 2008, 46%

Tuoksu on ehkä kypsin näistä viidestä? Bourbonkypsytetyn profiili, jossa turpeisuus taas puhtaampaa ja makean vaniljaista. Muistuttaa kakkosta, mutta kehittyneempi. Turpeisuus ei ole ehkä niin vahvaa. Kilchomanin profiili hyvin esillä.

Maku tuo myös mieleen Kilchomanin tyypillisen puhtaan makean ex-bourbonkypsytetyn profiilin. Makeaa, maltaista ja puhdasta tervaisuutta. Tervaöljytty köysi tulee mieleen. Keskivaiheilla tulee päärynäistä hedelmäisyyttäkin. Jälkimaku pitkä ja makean turpeinen.



Sokkona henkilökohtainen paremmuusjärjestys:

1. Kilchoman Vintage 2008 ****
2. Kilchoman 100% Islay 5th edition ****
3. Kilchoman Single Cask 169/2008 ***
4. Kilchoman Loch Gorm 2014 ***
5. Kilchoman Sanaig ***

Hauska huomata, että edelleenkin ex-bourbonkypsytetyt maistuvat mielestäni paremmalta tällä tislaamolla. Uutuus Sanaig jäi nyt hännille, ollen ehkä kattauksen "tylsin". Loch Gormin kanssa hyvin erilaisia, vaikka molemmissa on kohtalaisen voimakas sherryisyys. Mukava maistelu oli, täytynee tehdä uusiksi uusilla pullotteilla. Koko porukan mielestä Vintage 2008 oli paras ja toiseksi sijoittui Single Cask. Sanaigista oltiin kaikki yhtä mieltä.