Smokehead Extra Rare & 18yo Extra Black

Turvelinjalla jatketaan. Maistelussa on nyt vuorossa hiljattain ostamani ikämerkitty Smokehead. Muutaman kerran aiemmmin olen näitä Ian Macleodin pullotteita maistellut eivätkä ne tosin ole mitään herkkuja olleet. Tämä tuli kuitenkin hommattua, kun hinta oli kohdillaan tarjouksessa. Ja tulihan tämänkin mukana hieno kotelo... ;)

Smokehead on yksityisen pullottajan Ian MacLeod Distillers ltd. käsialaa ja tietääkseni tästä löytyy ainakin kolme versiota. Nyt maistossa on peruspullotteista Extra Rare, joka on ikämerkitsemätön travel retail -tuote ja 40% ABV pullotettu single malt. Internetistä löytyy paljon väitteitä, että tämä olisi Ardbegiä, mutta faktaa tästä ei ole. Ehkä tässä jotain samaa on, mutta...

Toinen pullote maistossa on 18-vuotias premium versio, Extra Black, joka on pullotettu hieman vahvemmilla prosenteilla, 46% ABV ja kuten nimessä mainitaan, se on ikämerkitty.  Alkuperäinen Smokehead ilmestyi 2006 liepeillä, kun taas tämä erikoisempi 6000 pullon erä 18-vuotiasta ilmantui muutama vuosi jälkeenpäin.

Smokehead Extra Rare, 40%

T: Voimakas lämmin ja lihaisa savuisuus (grilli) iskee heti alkuunsa nenään. Voimakkaan savuisuuden seassa on sitruksisia hedelmiä (lime, sitruuna ja greippi) ja hieman kirpeää omenaisuuttakin. Melko tasapainoinen ollessa rauhallinen, mutta voimakas samaan aikaan. Tuoksussa on myös suolaisuutta ja mineraalisuutta. Sanoisin myös tätä puhtaaksi tuoksuksi likaisen sijaan. Ihan miellyttävä (jos mineraalisesta savusta tykkää).

M: Hyvin nopeasti huomaa vetisen rungon. Vaikka viskissä on pientä kihelmöivää voimaa, niin runko on auttamatta ohut ja vetinen. Miedon pistelevää ja sitruksista savua, sekä mineraalisen suolaista. Mineraalisuus tuo mieleen hiilihapotetun veden, joka on jo kulahtanut seistessään niin pitkään. Ja vielä lämmintä sellaista. On kyllä yksinkertainen. Sitruunaa, savua ja suolaa.... ja vettä.

Smokehead 18yo Extra Black, 46%

T: Selkeästi erilainen kuin edellinen. Tässä savuisuus ei iske aivan niin raa'asti, vaan on paljon mausteisempi ja tummemman sävyinen (sherry?). Jos edellinen oli ns. makkarasavuinen, niin tämä on hieman maanläheisempää ja sherryisempää savua. Sitrukset ovat nyt rauhassa alla ja päälle on tullut kypsempää hedelmäisyyttä luumujen, kypsien banaanien ja persimonin merkeissä. Mineraalisuutta on edelleen hyvin läsnä, samoin hunajavahaa. Kokonaisuudessaan syvempi ja kypsempi. Selkeästi parempi.

M: Samankaltaista suolaista sitruunaa kuin edellisessä. Tosin tässä tulee jo hieman muutakin. Vaniljaista tammisuutta ja savua. Savuisuus on turpeisempaa, hedelmäisempää ja maanläheisempää. Myös hunajavahaa on mukana. Sherrykypsytystä tulee myös selvästi maun mukana. Tasapainossa on punaisen sävyistä marjaa (karpalo ja punaviinimarja), sekä kypsää hedelmää (banaani ja luumu). Jälkimaussa kuivattaa suuta ja mineraalisuus jää tuntumaan selvästi. Paljon parempi kuin edellinen, muttei fanfaarit soi tässäkään.

Eipä ole vähään aikaan tullut vastaan noin yksinkertaista ja vetistä savuista viskiä, kuin tämä Extra Rare oli. Yksinkertaisesti liian ohut suutuntuma ja todella yksinkertainen. 18yo oli jo toista luokkaa, mutta hieman jäi pettymykseksi sekin esitys. Jotenkin liian helppo loppujen lopuksi. Syvyyttä oli jo huomattavasti enemmän, muttei juhlaan asti. Laittaisin tämän 18-vuotiaan ihan hyväksi käyttöviskiksi helppouden vuoksikin, mutta tuo perus Extra Rare menisi kyllä jonneki muuhun käyttöön (erilaisiin testeihin?).

18-vuotias kesäisessä Suomessa

Savutasting tammikuu 2014

Vuoden ensimmäinen tasting ja ihan kotiareenalla. Muutaman kaverin kanssa tuli tilattua muutama savuinen sample muiden jouluostosten seassa. Muutoin ei ollut mitenkään harkittua mitä tuli tilattua, mutta savuisella temalla mennään ("alkumaljana" Bruichladdich). Muutama indie oli porukalla toiveena ja itseäni kiehtoi hieman uusimman turisti-Laphroaigin maisto. Porukka koostui taas harrastajaporukasta, eli tapahtuman luonne oli hyvin vapaahenkinen ja epävirallinen.

Tällä kertaa tasting vedettiin puolisokkona, eli tiedettiin mitä tarjolla oli, mutta randomilla maisteltiin viski kerrallaan ilman tietoa mitä lasissa kulloinkin oli. Ajattelin tämän vievän turhat ennakkoluulot hieman toisaalle. Aiemminkin ollaan näin kokeiltu mennä ja kohtalaisen toimiva metodi ollut. Kunkin viskin kohdalla on hieman avattu kyseisen viskin taustoja muttei suuremmin. Alkuun omat arviot viskeistä ja lopussa yhteenveto vieraiden mielipiteestä leijonien ja lampaiden merkeissä. Korostan, että maisteluhetkellä ei lasin sisällöstä ollut tietoa ja järjestin nuotit kunkin otsikon alle jälkikäteen.


Bruichladdich Islay Barley 2007 Rockside Farm, 50%
Tastingin nollaviskinä toimi tämä turpeistamaton yksilö, jonka vilja kasvatettiin Rockside farmilla. Sato kerättiin vuonna 2006 ja tislaus tapahtui vuonna 2007. Kypsytetty ex-bourbon tynnyreissä ja pullotettu 2013. Kolmas batch sarjassa Islay Barley.

T: Nuorta ja hieman likaista viljaa. Öljyinen ja raskas. Valkopippuria, kuivaa tulisuutta ja jotakin maanläheistä ja käynyttä hedelmää. Aavistus vaniljaa. Tulee hiukan mieleen Springbankin nuori öljyisyys.

M: Pippurista tulisuutta joka kuitenkin hälvenee aika pian ja jättää pienen kihelmöinnin. Raakaa hedelmäistä makeutta (hedelmäkarkki), öljyistä ja hieman likaista maltaisuutta ja multaa. Hiomaton raakile, mutta aika hyvää. Onnistunut tuotos.


Caol Ila 18yo 1995/2013, 53,7% (The Whiskyman)
Dominiek Bouckaertin omistamalle The Whiskyman -brändille pullotettu Caol Ila. Pullo kuuluu The Whiskymanin Dram Generation -sarjaan, se on tynnyrivahvuinen, värjäämätön ja kylmäsuodattamaton. 1 of 154 bts.

T: Maltillista savuisuutta, kohtalaisen puhdas ja hedelmäinen (sitrusta). Hunajaista vahaa. Seasta puskee kukkaista tuoksua ja punaista marjaisuutta.

M: Kohtalaisen voimakasta savua, puhdasta ja sitruksista öljyisyyttä. Lopussa makeus kasvaa ja kuivaa suuta hieman. Jälkimaku ei ole pisimpiä, mutta riittävä. Vesilisä tuo pippurisuutta ja hieman greippiä. Ihan hyvä, muttei erityisesti säväytä. Sitruksinen savu toimii ja on harmoniassa.


Bowmore 15 years old 1997/2012, 53,8% (The Whiskyman)
The Whiskymanille pullotettu Bowmore. Pullo kuuluu It's only single malt (but I like it) -"sarjaan", se on tynnyrivahvuinen, värjäämätön ja kylmäsuodattamaton. 1 of 189 bts.

T: Erilainen savuisuus. Hieman kumimaista ja käyneen hedelmäinen. Sherrynkaltaista vivahdetta tulee reunoilta. Lämmintä ummehtuneisuutta. Lasissa seisseenä alkaa parempia komponentteja ilmaantumaan ja kumimaisuus katoaa. Tuhkaisempaa savua, palanutta tupakkaa, "sherrysavua" ja sitruksia.

M: Maussa myös savuisuus on likaisempaa tuhkasavua. Mukana tulee makeaa hedelmää raa'an luumun ja mangon merkeissä. Jälkimaku savuista ja punaviinimarjaista. Vesi tuo pehmeyttä marjaisuuteen ja savuun vaniljaa. Tavanomainen savuviski sitruksisella silauksella. Ei mikään erityinen.


Finlaggan Cask Strength, 58% (Green bottle)
Ns. bastard maltseihin kuuluva pullote, huhujen mukaan saattaa olla Lagavulinia, Caol Ilaa tai Laphroagia, mutta mistäs näistä tietää. The Vintage Malt Whisky Co. pullottama tynnyrivahvuinen versio.

T: Puhtaampi savu ja viinimäinen (valkoviini?). Kirpeää pistävyyttä ja hieman hapanta. Taustalla hentoa vaniljaa, maltaisuutta ja luumua. Hieman vetäytynyt.

M: Hapokasta ja makeanvivahteista maltaisuutta. Hapokkuus on jopa hieman saippuaista. Jälkimaussa tulee maltaista ja mausteista mietoa savua ja tammea. Myös lakritsisuutta on mukana. Tähän asti paras. Veden kanssa selkeää limettiä. Aika parantaa. Oikein hyvää.


Laphroaig An Cuan Mor, 48%
Travel retail -sarjaan tullut uusin pullote QA:n ja PX:n kaveriksi. Ikämerkitsemätön "iso valtameri". Kypsytetty alkuun first-fill ex-American white oak bourbon -tynnyreissä, jonka jälkeen kypsytystä jatkettu eurooppalaisessa tammessa. Värjäämätön ja kylmäsuodattamaton.

T: Savuista nahkaa, tummaa laadukasta rommia, rusinaa ja kellarimaista kosteutta. Mehiläisvahaa, mokkaa, tummaa suklaata ja makeaa lankkimaista savuisuutta. Alkuun tuoksu tuntui tosi hyvältä, mutta pidemmän päälle hiukan tasapaksuuntui.

M: Jonkin verran tulee mieleen Laphroaigh PX Cask. Saman kaltaista pientä ristiriitaisuutta. Punaista mehiläisvahaa, semi-likaista savuisuutta, mietoa lakua ja jodia. Sherryisiä tummia nahan ja mokan vivahteita. Kuivaa hedelmää rusinan ja luumun muodossa. Jälkimaussa hieman siirappinen makeus, josta tulee mieleen bourbon. Ei aivan ole tasapainossa savu ja sherry. Kohtalaisen hyvää, muttei tasapainoinen.

Moukat rivissä valmiina taist...maistoon

Vieraiden rankkaus: (suluissa oma mielipide)

1. Finlaggan Cask Strength, 58% (Green bottle) (1)
2. Bowmore 15 years old 1997/2012, 53,8% (The Whiskyman) (5)
3. Laphroaig An Cuan Mor, 48% (3)
4. Caol Ila 18yo 1995/2013, 53,7% (The Whiskyman) (2)
5. Bruichladdich Islay Barley 2007 Rockside Farm, 50% (4)