Alkosta: Stadin Panimo NEIPA

NEIPAA! Eli muotiolut New England IPAa saa nyt Alkostakin, tosin joudut pulittamaan yli viisi euroa, kuten yleensäkin Stapan oluista. Ja monesta muustakin kotimaisesta. Harmi, sillä luulen että kysyntää olisi enemmän, sillä todella usein kuulee suomalaisten purnaavan Alkon hyllyillä hinnoista ja ymmärtäähän sen varsinkin satunnaisen maistelijan silmin.

Tämä tyyli siis lupailisi kenties mehukasta sameaa IPAa, en takerru sen kummemmin tyyliin liikaa, niistä tapellaan muualla tarpeeksi. Itse odotan sameaa mehukasta suutuntumaltaankin jotenkin pureksittavaa IPAa. En tiedä tarkemmin tämän spelsejä, StaPalla takaetikettikin on vuodelta nakki ja kilpi ja lukee aina samat saunanlauteilla keksityt bullshit-markkinointitekstit. Vaihtakaa sitä etikettiä jo!

Stadin Panimon New England IPA, 5,6%

Tuoksu on hyvin trooppishedelmäinen, tuoreen humaloitu ja miedosti greippisä. Hedelmäisyys siis päällimmäisenä, joka on hyväkin asia. Voisin siis mehukkuuden mukaan uskoakin NEIPAksi.

Maussa kuitenkin käy ilmi, että ipahan se tässä. Runko on jotenkin liian puhdas ja kirkas. Mehuisuus ei ihan yllä riittäväksi. Kstkeruutta aika rayhallisesti, ipaksi jopa vähän, mutta eikös NEIPAssa kuulukin? Kyllä tässä mukava hedelmäisyys on ja miedosti mehukkuuttakin, mutta suutuntuma on jotenkin puutteellisen oloinen.

Olut on IPAksi ihan hyvä, mutta onko se New England ollut pakko saada siihen? Lieko olut onnistunut täysin ja oliko etiketti jo painettu? Koska vaikka en tyylipoliisi olekaan, niin kyllä mä vähän odotin jotain poikkeuksellisempaa.

Maitokauppaolut: Stadin Panimon Koivunmahla lager

Hiljattain maistamani Prykmestar Suvi-olut innostutti ostamaan lisää kesäisiä aromeja sisältäviä oluita. Vaikka Suvi ei ollutkaan napakymppi, oli se erittäin vrteenotettava maitokauppaolut kesärientoihin. Tuossa oli siis koivunlehtiä uitettu, mutta entäpä jos ottaisi vielä syvemmältä ja raapaisisi mahlaa?

Näin on ajatellut Stadin Panimo, joka on julkaisssut ruokakauppoihin myyntiin kausiolukesi Koivumahla lagerin. Vaalea lagertyyppinen olut, joka on nimensä mukaan maustettu koivunmahlalla. Koivunmahlahan on varsinainen terveyspommi, mutta tuskin tätä puolta haetaan tässä oluessa. Makua oli varmasti tarkoitus saada ja sitä toivon myös minä. Siitä on kyllä aikaa kun olen koivunmahlaa maistanut sellaisenaan.

Stadin Panimon Koivunmahla lager, 4,5%

Tuoksu on aika ujosti maltainen ja hennon sitruksinen. Miedosti myös ruohoisuutta, mutta koivua (tai mahlaa) en tästä onnistu bongaamaan kuin hyvällä mielikuvituksella. Miedosti humallettu lager tulee päällimmäisenä fiiliksenä.

Maussa suutuntuma on ainakin hyvin runsaan hiilihappoinen. Kevyt katkeruus näyttäytyy alussa ja kestää hännille, vaikkakin se on hyvin mietoa. Aavistus ruohoisuutta, kevyesti sitrusta... mutta missä koivunmahla? Ehkä ihan pieni ripaus pihkaista katkeruutta löytyy. Ei aiehuta kummoisia uusintaostohinkuja.

Suuret oluet – Pienet panimot 27.-30.7.2016 Helsinki, mushimaltin kokemana

Taas kerran lipsuin suunnitelmistani. Hyvä näin. Oli tarkoitus käydä perjantaina tapahtumassa, mutta löysin itseni keskiviikkona kello 14 tapahtuma-alueelta. Pikainen visiitti keskellä viikkoa ja teemaksi ajattelin vehnäoluet.

Jonoja ei ollut lainkaan, senkun asteli sisään lasitiskille. Sisäänpääsymaksu peritään vasta 18 jälkeen, maksu 10€ sis. lasin. Tiskillä kävi vain käteinen, joten kortti-ihmisenä jouduin heti tapahtuma-alueen sisältä nostamaan 3€ kortilla. Tämän kolme euroa maksoi perinteinen tuoppi, josta sai kaksi euroa takaisin, mikäli palauttaa lasin. Vaihtoehtoisena lasina pieni, yhden desilitran kokoinen pikari, josta olisi pitänyt pulittaa 5€ ilman takaisinmaksuja. Näytti niin naurettavan pieneltä, että ajattelin pitäytyä perinteisessä, jottei tarvitsisi pikkurilli pystyssä olutta juoda. Kaapit on muutenkin täynnä olutlaseja. Hyvä kun maistelijat on kuitenkin otettu huomioon.

Lasin oston jälkeen löytyi rahannostopiste, josta sai kulutta nostaa käteistä. Vieressä AfterPay tiski, josta oli mahdollista ostaa tapahtumaan ranneke, jolla maksaisi kaikki ostot jälkikäteen. Homma toimii niin, että ranteeseen saat perinteisen "paperirannekkeen", jota vilauttamalla maksupäätteille tiskeillä saat olutta. Lasku lähetetään parin viikon kuluessa sähköpostiin. Tätä varten piti vilauttaa henkkareita ja antaa sähköpostiosoite.

Kustannuksia ei tästä palvelusta peritty – maksat vain siitä mitä ostat. Minähän kokeilin juoda luotoksi, joten paperia ranteeseen ja tiskeille vilauttelemaan. Homma vaikutti toimivan täysin moitteetta. En kuullut, enkä kokenut lainkaan ongelmia järjestelmässä. Katsotaan millainen lasku tulee perästä. Säästin kuitit tiskeiltä.

Tapahtumassa oli niin paljon olutta että riitti. Mainosten mukaan yli 400 tuotetta. Lisäksi löytyi ruokaa (jotenkin kuitenkin petyin ruokatarjontaan) ja kahdeksan jälkeen illalla musiikkia. Vesipisteitä oli muistaakseni kolme pistettä, joista lähimpänä sisääntuloa sisälsi juomavesipisteen. Ruosniemen panimolle plussaa ylimääräisestä pesupisteestä tiskillä!

Festivaalille oli mahdiollista tehdä ennakkoon pöytävarauksia sekä ostaa pääsylippuja ja VIP-lippuja. Nämä on mahdollista hankkia Tiketin kautta. Lisäinfot kannattaa katsoa tapahtuman kotisivuilta. Itse pärjäsin ilman spesialiteettejä, senkun astelin paikalle.

Kyllä sitä oluttakin tuli maisteltua. Enpä kuitenkaan jaksa listata kaikkia, mutta uudet tuttavuudet ja säväyttäneet yksilöt. Alla kepeä listaus ja vielä kepeämmät kommentit.

Sonnisaari batch#39 "Pseudovehnä", 6%: Tilasinko IPAa?? Vehnä-IPAa. Hedelmäisyyttä, humalakäpyä ja takakatkeropotkua. Hiiva lomilla. Ei siis todellakaan perinteinen saksahefe, vaan humalavetoinen liemi. Jälkikäteen luin kuvauksen ja niinhän se pitikin mennä.

Plevna Idaho #7 Weizen, 5%: Tuttu Plevnan "signaturevehnä", eli reilun neilikkainen ja banaaninen kesäliemi. Tykkään Plevnan vehnästä, Koulu oli myös samoilla jäljillä. Jos tykkäät uunibanaanista, pullahiivasta ja neilikasta, niin tämä on sinun vehnä. Ai niin, pitikö tässä olla jokin erityinen humala? Kai siinä oli kevyt lehtisyys.

Malmgård Proto #11, 5%: Kyseessä siis kaura-weizen. Kuvauksen mukaan perinteisen saksalaistyyliin lisätty kauraa jne. En löytänyt perinteistä tyyliä. Pikemminkin esanssista omenaa ja mietoa esterisyyttä. Ensimmäisten nuuhkaisujen perusteella luulin lasissa olleen omenasiideriä ennen tätä. Myös liian kirkas ja vetinen. Ehkä rima oli liian korkealla Plevnan jälkeen.

Piti pysytellä vehnissä keskiviikko, mutta Norjatiskillä myytiin vaahtoa Låvenin tilalla, joten lipsuin alkuperäisestä suunnitelmistani, yllättäen.

Ruosniemen Panimo Lomittaja Chardonnay edition, 6,3%: Tuttu hedelmäinen ja samean hiivainen Lomittaja valkoviinisellä twistillä. Tämä oli siis Lomittajaa muutaman viikon valkoviinitynnyrissä makoilleena. Sen huomasi, muttei liiaksi. Ihan mukava olut, olisi pitänyt maistaa rinnakkain.

Stadin Panimo It Came From The Cask, n.7%: Siis 14kk Jack Danielsin (bourbon) tynnyrissä kypsytettyä Savuporterin ja Stoutin blendiä. Kuulostaa kivalta, mutta lopputulos on.... kokeilumainen. Ai niin, Real Ale meininkiä. Sekin vielä. Tuoksu miellytti vaniljaisinen tammiaromineen, mutta maussa hapahko ja tamminen, väljääntynyt semilämmin, melkein-porter-melkein-stout-ehkä muuta -ei vain toiminut. Annetaan anteeksi, kokeilu on kokeilu.

Hiisi x Ruosniemi Konttorirutto (Hoppy Sour Ale), 6,3%: Ei siis kyseessä Barley Wine, vaan uusi versio humalahappamasta alesta. Tuoksu oli kieroutuneen hyvä. Joku voisi luulla pilaantuneeksi, minä tykkäsin. Humalainen maitohappobakteerisuus vei mennessä, enkä edes ole erityisemmin maitohapon ystävä. Hedelmäinen ja hapahko. Kuvittele irtokarkeista omena/mansikkaremmi. Ei mitään hajua mitä tässä on, mutta jotenkin se taas vaan toimi. Keskiviikon mieleenpainuvin.

Maistelen lisää sitten perjantaina. Lista on pitkä kuin nälkävuosi. Keskiviikko osoittautui mahtavaksi päiväksi; lämpöä 24 astetta, aurinko paistoi, ei jonoja.... tule jo perjantai. p.s. tapahtuman hintatietoja löytyy edellisestä julkaisustani täältä. Juomalistat täältä.

Maitokaupasta: Stadin American Red Wheat Ale

Maitokauppauutuuksiin tullut Stadin Panimolta red Wheat Ale, joka on nimensä mukaan (ja panimon sivujen mukaan) amerikkalaisittain humaloitu vehnäinen ale. Hyllyillähän on näkynyt jo tovin Red Alea, American Red Alea, Stadin Red Alea... ja olikohan vielä jotakin punaista?

Maitokaupoista löytyvä American Lager ja American Pale Ale maistuivat, joten miksipä ei kokeilla tätä uutukaista. American Session IPA ei ollut omaan mieleeni. HBF:lla tulin jutelleeni Stapasta ja jos en väärin muista, niin panimo valmistuttaa jatkossa tölkkinsä tytäryhtiön (Stadin Scandinavian ?) nimissä, taannoisen "tölkkidilemman" vuoksi. Mätkyt on hoidettu ja uutta kamaa pukkaa, joten hyvältä näyttää.

Stadin American Red Wheat Ale, 4,5%

Tuoksussa pähkinäisyyttä ja reipas aromihumalointi. Tumman pähkinäiset sävyt sekoittuvat ylikypsään hedelmäisyyteen ja mietoon pihkaisuuteen. Karamellisuutta miedosti, sekä aavistus hiivaisuuttakin. Tuoksu on ihan sitä miltä olut näyttääkin (tumman pähkinäisen punertava).

Maussa ei aivan tuoksun voimakkuuteen päästä, sillä humala ja hedelmäisyys ovat molemmat hieman vaisua. Suutuntuma reippaan hiilihappoinen ja jäljestä hieman kevyt. Keskivaiheilta tulee pientä katkeruutta pähkinäisyyden kera, mutta muutoin jää turhan yksiulotteiseksi. Jälkimaku lyhyt ja kevyt. Ihan ok, mutta Stapalla on mielestäni paljon parempia oluita maitokaupassa.

Maitokaupasta: Stadin Panimon American Pale Ale ja American Session IPA (tölkistä)

Stadin Panimon tölkkisarja sai jatkoa kun kauppoihin ilmestyi kaksi "amerikkalaista" lisää. Toinen näistä on pullostakin tuttu ja hiljattain lagerin kanssa vierekkäin maistamani American Pale Ale, kun taas toinen on uutuus, jota ei vielä olla maitokaupoissa nähtykään; American Session IPA.

Viime aikoina StaPa on herättänyt tunteita puoleen ja toiseen pienoisella Olvi-kohulla ja tulevaisuus näyttää hieman uhatulta veromätkyineen. Siitä huolimatta nyt saatiin onneksi kaksi tölkkiä lisää – hintakin näyttää pysyvän alle kolmessa eurossa tölkki, vaikka panimon muissa tuotteissa, etenkin Alkon, on tapahtunut kovempaa hinnanousua.

Reseptiikasta ei sen kummempaa tietoa, mutta oletan Pale Alen olevan samaa kamaa kuin pulloversion. katkeruudet APA 35 EBU ja IPA 60 EBU. Kovat on odotukset (etenkin American Pale Ale), sillä American Lager tölkistä on mielestäni yksi parhaista maitokaupan oluista.

Stadin Panimo American Pale Ale (tölkki), 4,5%

Tuoksussa raikasta ja tuoretta humalaa, joka on havuisen kuivaa ja sitruksista. Taustalla kevyt maltaisuus ja oranssia hedelmäisyyttä, josta tulee päällimmäisinä nektariini ja klementiini.

Maussa alkuun kevyt hedelmäinen makeus, joka kääntyy pian katkerammaksi. Suutuntuma kevyt, ei ehkä kuitenkaan ihan vetinen. Humalat ei tunnu kovin vahvasti, mutta on selkeänä. Hedelmäisyys ei ole niin sitruksista kuin American Lagerissa. Loppua kohde kuivuu hieman ja tulee appelsiinin kuorta. Helppo juotavuus ja kivan hunajainen suutuntuma jälkimaussa. Hieman toivon enemmän.

Stadin Panimo American Session IPA (tölkki), 4,5%

Tuoksussa enemmän pihkaista ja havuista humalaa kuin edellisessä. Hieman pellettimäisempi ja sitruksisempi. Raikkaus on vaihtunut hieman tunkkaisempaan päin. Hedelmäisyys on kirpeämpää ja jopa raakaa. Kevyesti karamellimaltaisuutta.

Maussa katkerampi ja havuisempi pihkaisuus. Greippisä hedelmäisyys sekoittuu miedon karamelliseen maltaisuuteen. Makuprofiili on tunkkaisempi kuin American Pale Ale- ja American Lager -oluissa. Runko on vähän siinä ja siinä ja jälkimaku jää myös aika yksinkertaiseksi. Ihan hyvä maitokauppa-IPA, mutta näistä kolmesta amerikkalaisesta kuitenkin se heikoin omaan makuuni.

Maitokaupasta: Stadin Panimon American Pale Ale ja American Lager (pulloversiot)

StaPan American Lagerin tölkkiversio on ollut vähän joka hepun kielellä viime aikoina ja jakanut aika hyvin mielipiteitäkin. Itselleni tuo maistui mainiosti, mutta osalle on joko sattunut huonompi yksilö, tai sitten makuasioista on taas kiisteltävää. Eiköhän se vaan ole makuasia. Niin ja toki aromihumalien vaihtelu voipi hieman vaikuttaa asiaan, etenkin tuoksuun. Tästä humalalajikkeiden vaihtelusta jopa mainitaan pullon etiketissä. Pitihän se kuitenkin varmistella itselle vielä – tölkki, vai pullo?

American Lagerin tölkkiversiota on alkanut jo hyvin löytyä kaupoista ja niin löytyy myös pulloversiotakin (ainakin vielä). Nappasin kuitenkin samalla kaksi amerikkalaista, sillä myös Pale Ale on maistunut aikaisemmin allekirjoittaneelle. Nyt siis American Lager vs. American Pale Ale vs. American Lager, joista kaksi ensimmäistä pulloversioina. 

Stadin Panimo American Pale Ale 4,5% (#674, bb.3/2016)

Tuoksu on trooppisen hedelmäinen pihkaisella ja havuisella humalalla höystettynä. Kevyt ja raikas. Lämmetessä tulee miedosti maltaisuutta.

Maussa mieto humala ja trooppinen hedelmäisyys (ananas, mango) on sopusuhdassa. Alussa maut kivasti esillä, loppua kohden hieman vaisuuntuu. Suutuntuma hyvin kevyt ja raikas vähähkösti hiilihappoja. Jälkimakuun jää mieto hyvän tuntuinen hunajaisuus.

Stadin Panimo American Lager, 4,5%, pulloversio (#6831, bb.5/2016)

Tuoksu on hyvin erilainen ja hedelmäisyys (omena, persikka) saa runsaasti mehumaijamaista aromia. Tulee mieleen mummon mehumaijakeitot. Humala on hyvin mietoa, ei lähelläkään tölkkiversion tuoreutta. Mehuisuus hallitsee.

Maussa hedelmäisyydellä on sama mehumaijainen ote kuin tuoksussa. Raikas ja puhdas hedelmäisyys, jossa mietoa hapanta tuntua. Maltaisuus ei tunnu ollenkaan, mutta runko ei ole vetinenkään. Katkeruutta ei tässä juurikaan tunnu.

Kaikki hyviä, mutta kyllä American Lagerin tölkkiversio vie näistä kolmesta pisimmän korren. Pulloista tykkäsin enemmän Pale Alesta, sen hieman ronskimman humaloinnin ja rungon vuoksi.

Jälkikäteen kännykällä näpsästy etikettikuva lagerista

Uutuus tölkissä: Stadin Panimon American Lager

StaPa (Stadin Panimo) lähestyi useampaa bloggaajaa tiedotteella, että ovat julkaisseet uutuuden – American Lagerin, joka löytyy nyt siis ensi kertaa tölkkiversiona. Kaksi kappaletta tuotenäytettä saapui lähipostiin muutama päivä takaperin lyhyen kirjesaatteen kera. Tarkemmat faktat ja tarinat oli lähetetty sähköpostilla jo etukäteen. Ohessa tiedote sellaisenaan:

TIEDOTE UUTUUSTUOTTEESTA

Suomen Paras Olut 2014 (ja saman kilpailun vaalea lager enintään 4,7%:a sarjavoittaja 2012, 2013 ja 2014) Stadin Panimon American Lager 4,5% on saanut uuden pakkausmuodon, kun kauppoihin ilmestyy lähipäivinä puolen litran tölkkiin pakattu versio.

Stadin Panimo on vuonna 1998 perustettu innovatiivinen ja lukuisia palkintoja voittanut helsinkiläinen pienpanimo. Panimo on valmistanut yli 600 erilaista olutta toimintansa aikana. Keväällä 2015 panimon yhteyteen Helsingin Suvilahteen avattiin myös Stadin Panimobaari.

American Lager 4,5% on runsaasti ja raikkaasti amerikkalaisilla humalajajikkeilla humaloitu, pitkään kypsytetty vaalea täysmallaspohjahiivaolut. Oluen sitrusmaisia ja hedelmäisiä aromeja korostaa sopivan katkera maku. Olut on kuivahumaloitu, suodattamaton ja pastöroimaton.

Olut tulee aluksi maanlaajuiseen levikkiin K-ryhmän isoimpiin myymälöihin. Myöhemmin syksyllä olut on saatavilla myös S-ryhmän liikkeistä, sekä todennäköisesti muistakin päivittäistavarakaupoista.

”Olemme ylpeitä voidessamme tarjota Suomen Parasta Olutta kätevästi tölkkimuodossa ja kohtuulliseen hintaan. Uskomme että American Lager nousee viimeistään nyt laadukkaampien maitokauppavahvuisten oluiden suosikiksi niin pienpanimo-oluiden harrastajien kuin myös erikoisempia oluita vasta kokeilevien joukossa”, sanoo Stadin Panimon varatoimitusjohtaja Arto Leinonen.

Olut on nyt saapunut jo useisiin isoihin- ja hyvinvarusteltuihin ruokakauppoihin ja hinta näyttää asettuneen sinne alle 3€ tietämille. Pulloveriota näkyy vielä löytyvän, sen hinta liikkuu kolmesta neljään euroon (yleensä alle 3,5€).

Stadin Panimon American Lager, 4,5% (2311, bb.3/16)

Tuoksu kevyt, mutta runsaan hedelmäinen ja kevyen pihkainen. Maltaisuus tulee mietona mantelisuutena ja keksisyytenä, mutta ei tuo esim. monesti IPAlle ominaista karamellisuutta. Sitruksisuus on kohtalaisesti esillä samoin persikka. Houkutteleva ja kutsuva tuoksu, vaikka hento onkin.

Maku yllättää hedelmäisyydellään – persikkaa, omenaa, päärynää ja sitruksia. Suutuntuma kevyt ja puhdas, joka tuo mieleen (ja tuokin) hyvän juotavuuden. Runko ei ole lainkaan vetisen oloinen. Jälkimaussa jää kevyt katkeruus, joka on edelleen hedelmäistä ja kevyesti havumetsäistä. On kyllä iskussa tämä olut, erinomainen lager!

SOPP 2015 Helsinki, perjantai 24.7.2015

Suuret Oluet - Pienet Panimot on niputettu vuodelta 2015 mushimaltin puolesta. Kaksi päivää riitti tänäkin vuonna, vaikka maisteltavaa olisi toki vielä riittänyt. Perjantaipäivänä olin liikkeellä jo yhden aikaan päivällä ja saapuessani tapahtumaan ei tunnelma ollut vielä kovin tiivis. Ilmat suosi myös perjantaipäivää, aurinkoa riitti, vaikkei kovin lämmin ollutkaan.

Ilmapiiri perjantaina kello 18 aikaan

Perjantai oli itselläni sellainen casual friday, no pressure -meininki. Järkkärit, reput ja vermeet jätettiin kotia ja hypättiin bussin kyytiin. Nauttikaamme siis kännykkäkuvista :). JaskanKaljojen Jaakko seurueineen odottikin jo pöytävarauksineen rautatientorilla yhden aikaan. Lasi kouraan ja ensimmäiselle oluenhakureissulle.

Perjantain aloitin keskiviikon tyyliin saisonilla, jota oli tarjolla Stadin Panimon tiskillä. Tämä jäi keskiviikkona huomaamatta ja vasta valokuvista hiffasin StaPan American Saisonin, 6,5%. Tämä osoittautui oikein suunmukaiseksi ollen sopivasti humaloitu jenkkityyliin ja kuitenkin tasapainoisesti saisonmaisen hedelmäinen ja mausteisen hiivainen. Ainakin toiseksi paras ellei paras saison omalaatuisen Maku Maalais-Tammisen kanssa.

Saisonin jälkeen muistin missanneeni Lapin Voiman Taari muinaisoluen keskiviikkona. Ei sen puoleen, että missasin sen myös nyt perjantaina, sillä Taari oli päässyt loppumaan. Ei hätää, lasiin kaatui Lapin Voima mallassahti. Reilun makea ja hyvin banaanisen hiivainen sahti teki vaikutuksen. Tiivistetymmän makuinen kun monet muut maistamani sahdit. Pidin kovasti. Valmistaja Jouko Ylijoki kertoi Taarin suosion yllättäneen. Eivät olleet kuvitelleet, että kepein versio menisi parhaiten kaupaksi. Tuota täytyy päästä maistamaan joskus.

Makean sahti pitikin hörppiä loppuun pienellä kiireellä, kun Maku Brewingin tasting alkoi pöytäseurueessa Makun Jussi Tammisen johdolla. Tarjolle tuotiin kirjaimellisesti ämpärillisiä oluita – Amber Alella aloitettiin, Maalais-Tammisella jatkettiin ja IPAlla finisteltiin. Vaikka pidän Makun IPAa parhaana kotimaisena ipana, niin nyt toinen maisto Maalais-Tammisesta teki vaikutuksen. Tämä jäänee kuitenkin sen 2000 litran eräksi, joten kannattaa maistaa jos törmää. Olut on siis saison pohjalta, jossa uitettu tammilastuja muutamien viikkojen ajan.

Amber Ale ja Maalais-Tamminen ämpärissä

Maalais-Tamminen

Maku IPA

Ohjelmanumeron jälkeen oli aika hakea Bryggerin ruokatiskiltä possuburger round 2. Siis samaa possunkylkiburgeria a la BBQ kuin keskiviikkona. Tuntui kuin maku olisi vain parantunut. Mainio välipala. Kahvi ja litra vettä, jonka jälkeen oltiin taas valmiita oluttiskille.

Erätauon jälkeen suuntasin Beer Huntersin tiskille Mufloni Saison De Randonneurin perään. Tästä olin kuullut sen verran palautetta (positiivista), että piti ottaa tänä vuonna uusintamaistoon. Nyt kuitenkin hieman tympeä humaluus vei raikkaudelta ja hedelmäisyydeltä pisteitä. Tuoksu tosi hyvä, mutta maku olisi saanut olla raikkaampi.

Illan toisessa ohjelmanumerossa maisteltiin Malmgårdin maitokauppavahvuista uutuutta Columbus Pale Alea, Huvila Brown Alea ja Emmer Tripeliä. Malmgårdin Lasse Lehtonen tahditti tastingiä ja kertoi oluista niitä maistattaessa. Näistä parhaiten maistui Emmer Tripel, joka oli mielestäni erittäin hyvin onnistunut Tripel. Toki juttutuokio Emmer-vehnästä ja Malgårdin tarinasta saattoi pohjustaa hyvään fiilikseen, mutta laatu oli kyllä kohdillaan. Columbus Pale Ale on tulossa suurempiin marketteihin ilmeisesti lähiaikoina.

Tastingin jälkeen vesilatrailua litran verran ja taas oltiin valmiita oluttiskeille. Plevnan Mosaic Weizen toimi hemmetin hyvin ollen raikkaan humalainen ilman liikaa jälkikatkeruutta. Sitruksinen ja mausteisen ruohoinen. Mielestäni paljon parempi kuin tarjolla ollut Plevna Global Weizen, joka oli jotenkin luonteeton ja tylsä.

Päivä kului alusta loppuun täydellisesti. Sopiva ilma, hyvä seura ja muutamat hyvät oluet. Väen tungosta en havainnut missään vaiheessa, ajoittain tuntui jopa olleen vähemmän kuin keskiviikkona. Vessat veti ja safka maistui, tiskeillä ei tarvinut jonottaa ja olutta riitti. Kiitos SOPP2015, kiitos Jaakko, kiitos Jaskan pöytäseurue. Ja iso kiitos tietenkin panimoille tarjonnasta, ensi vuonna uudestaan! Keskiviikon kokemukset tästä linkistä.

SOPP 2015 Helsinki, keskiviikko 22.7.2015

Keskiviikkopäivä Suuret Oluet, Pienet Panimot -tapahtumasta on koettu. Tapahtuma järjestetään jo kahdettatoista kertaa Helsingin rautatientorilla ja sieltä löytyy mukavat 150 tuotetta maisteltavaksi – eiköhän tuossa löydy kaikille jotakin. Juomalistan pääset lataamaan ja katsomaan täältä. Tänä vuonna ajattelin olla liikkeellä taas kahden pysähdyksen taktiikalla, keskiviikko ja perjantai. Tapahtumahan on ilmainen ennen kello 18, jonka jälkeen sisään maksaa kympin. Lasituoppi kolme euroa, josta kaksi saa takaisin.

Pääsin keskiviikkona paikalle 16:30, jolloin jonoja oli yhden sivun verran. Jonotus sujui kuitenkin nopeaan tahtiin ja sisällä oltiin alta 10 minuutin. porteilla portsari toivotti heti tervetulleeksi sanomalla "reppu narikkaan". Sanoin, että reppuni toimii kameralaukkuna. Kyrpä meinasi kohota heti otsaan, kun reppu pengottiin ja tyhjä vesipullo otettiin pois, koska "siinä voi kuljettaa olutta ulos..." Hyvää päivää taas Suomi. Tuntuu että aina keskitään lisää syitä miksi se vesi pitäisi ostaa tapahtumasta....

keskiviikko kello 19 aikoihin

Alun kommervenkkien jälkeen kaikki sujui onneksi hyvin ja sääkin osoittautui enemmän kuin hienoksi. Viime vuodesta paikka oli saanut uuden järjestyksen – lava oli perällä, ruokakojuja heti alussa ja osa perällä lavan vieressä. Ensipuraisun otin Maku Maalais-Tamminen, 6,8%, jonka tuoksussa oli reilusti tammisuutta ja mieto hapan hedelmätwisti. Maku oli kuivattava, miedosti pistävä ja nahkean hedelmäinen. Mukavan erilainen saison.

Makustelun jälkeen siirryin muinaisoluisiin ja sahteihin. Lapin Voiman tiskiltä löytyi kaksi muinaisolutta, Ruissahti ja Taari. Pyysin lasiin Lapin Voima Ruissahtia, joka oli hämmentävän kiisselimäistä viskositeetiltaan. Sahti-ihmisenä ei voinut olla tykkäämättä. Makea, öljyinen ja banaaninen soppa. Muinaisoluiden valmistaja Jouko Ylijoki tarinoi tiskillä samalla kun olutta siemaili.

Muinaisoluen jälkeen virolaista Taako Tumma kotiolut, 6,5%, joka jäi edellisen jalkoihin ollessa mauttomampi. Tuoksussa oli vahva leivinhiivan ja käyneen leivän tuoksu. Hyvin viljainen ja hiivainen maku. Kuin vesipuuroa. En innostunut tästä, joten oli haettava jotakin hyvää tilalle. Jotenkin oudosti lasiini eksyi maitoa. Nimittäin StaPan maito-olut. Tässä on pohjalla Baltic Porteria, johon lisätään tiskillä hieman maitoa. Jäät puuttui, niin olisi ollut Frappea lasissa. Pehmeä ja kevyen paahteinen, mutta suosin maidot ja porterit erillään.

Parin kummajaisen jälkeen piti hakea jo raikkaampaa olutta. Takaisin Makun tiskille ja lasiin Maku Saison, 6%. Tämä oli ensimmäinen kerta itselleni kyseistä olutta, vaikka jääkaapissa majaileekin pari Alkosta ostettua pulloa. Perinteisen oloinen saison, jonka tuoksussa maustepippuria ja kirpeää hedelmää. Sitruksisuus, mausteisuus ja kirpeys toimi hyvin. Suussa kevyesti nipistävä. Hyvää oli.

Hedelmien mausta siirryin astetta katkerampiin, eli oli ipojen vuoro. Malmgård Emmer IPA, 6,2%, oli kaikin puolin hyvä, muttei erottunut mitenkään massasta. Tuoksu oli runsaan hedelmäinen, mutta maku kävi jotenkin tylsäksi. Ei missään nimessä huono, mutta tällä kertaa ei sytyttänyt.

Välissä piti pitää hieman taukoa ja naukkaa välipalaa. Kahvia ja munkkia ja pulled pork -leipää. Kahvi irtosi munkin kera vitosella, nyhtöpossusämpylä oli seitsemän euroa. Ihan hyvää murkinaahan tuolla oli. Vessaosasto toimi hyvin koko päivän ja lasipuhdistuspisteetkin veti kohtalaisen hyvin. Ajoittain noissa näkyi kyllä kunnon jonojakin.

Taukojen jälkeen oli vuorossa DIPAa, eli Ruosniemen Panimon Diplomi-insinööri DIPA, 7,5%. Katkeruutta piisasi, mutta se oli hyvin tasapainossa hedelmäisyyden kanssa. Jälkimaussa oli yrttisyyttä. Pidin tästä enemmän kuin Ruosp. Insinööristä.

Humalaisen oluen jälkeen desinfioitiin makua hieman viskillä, sillä vastaan tuli ensimmäinen tilaisuus maistaa suomalaisen Panimoravintola Koulun Sgoil Sherry Cask, 59% -viskiä. Viski oli vajaa viiden vuoden ikäistä ja kypsytetty 3,5v Jack Danielsin tynnyrissä, jonka jälkeen pienessä 50l sherrytynnyrissä. Tämä osoittautuikin aika hyväksi, sillä bourbonhedelmäinen ja kevyen hiivainen tuoksu ja maku olivat hyvin houkuttelevia. Kukkainen ja hunajainen. Mainio viski.

Joskus yhdeksän aikaan kaatui lasiini Rekola / Donut Island Orange County Sheriff IPA. Tällä kertaa tämä toimi mainiosti. Appelsiinijogurttimaisuus ja sitruksinen humala toimivat hyvin. Tämä jäi hyvällä mieleen ja oli päivän parhaita.

Jos illasta pomisin neljä mieleenpainuvimpaa esille, olisivat ne tässä: Rekola / Donut Island Orange County Sheriff IPA, Panimoravintola Koulun Sgoil, Lapin Voima Ruissahti ja Ruosniemen Panimon Diplomi-insinööri DIPA.