La Trappe Quadrupel Oak Aged batch 22

Kesän keskellä kaadoin tummempaa ja makeampaa ei-niin-raikasta olutta lasiin. Ajattelin, että nuotion äärelle sopii mainiosti viilenevään iltaan tuhti ja nautittava trappistiolut. Edellisen kerran La Trappen tynnyri-Quadrupelia maistoin toukokuussa 2014, niin ikään mökillä nuotion ääressä, joten samoissa tunnelmissa edettiin. Tuolloin lupasin metsästää lisäeriä, joista nyt erä 22 maistossa.

Vuonna 1991 lanseerattu La Trappe perus-Quadrupel on mielestäni ihan hyvä, mutta se ei pääse lähellekään tämän tynnyrikypsytetyn version monipuolisuuteen. Toki jo hinnallakin on melkoinen ero, perusversion maksaessa 2-4€, kun taas tynnyrikypsytetty huitelee 10€ paikkeilla, tai jopa enemmän. Muistan ostaneeni kaksi pulloa batch 14 versiota Silja Linen pubista alta 10€ kappaleelta (kotiin).

Kypsytyksessä käytetään erilaisia tynnyreitä, joissa olut kypsyy yleensä noin vuoden verran, jonka jälkeen useita tynnyreitä vatataan keskenään. Erään numero 22 on käytetty suurimmaksi osaksi entisiä single malt -viskitynnyreitä, joissa on kypsynyt saksalaista viskiä (Slyrs?). Näiden lisäksi on käytetty uudesta tammesta ja Akaasipuusta valmistettuja tynnyreitä eri paahtoasteella. Paahtoastehan vaikuttaa tynnyrin kypsytysaktiivisuuteen ja sen tuomaan makuvivahteisiin. Erä on sekoitettu lokakuussa 2015.

La Trappe Quadrupel Oak Aged (batch 22), 11%

Tuoksusta huokuu makea kylmä maltaisuus, kellarisuus (hyvällä) ja makea kuivatuista hedelmistä tehty hedelmäsose. Viikunaa, anista ja miedosti lakritsia. Reilu maltaisuus, jossa tammi tuntuu tuovan pehmeyttä.

Maku on pehmeä ja täyteläinen. Mietoa makeaa tummaa viinisyyttä, jossa tammen tuomaa pehmeää vaniljaa. Maltaisuus tuo mieleen saaristolaisleivän. Mieto aniksisuus, luumua ja viikunaa. Runsas maku, jossa maltaan makeus pysyy nautittavalla tasolla. Monipuolinen trappisti. 

Vehnämaisto Vol. 3 – Tilattua vehnää randomilla

Alkon vehnäsettien jälkeen on vuorossa muutama muualta "järjestetty" vehnis. Kuten alkon vehnäoluiden tapauksessa, nämäkin tuli valikoitua melko randomilla ilman sen kummempia kriteerejä ja taka-ajatuksia. Tässä vaiheessa ei varmaan ole yllätys, mikä on ollut kesän eniten kulutettu oluttyyli tässä taloudessa? Piti tässä hiljattain siirtyä jo hieman erityylisiin oluisiin, mutta sen verta hyvin on nuo vehnät taas maistuneet kesään, että piti vielä muutama maistella rinnakkain.

Avataan hitusen nyt maisteltujen oluiden maailmaa, sillä tähän settiin sattui pari erityylistä vehnää. La Trappe edustaa vehnien Witbier-tyyliä, eli belgialaisten näkemystä vehnäoluesta. Nämä belgityyliset vehnäoluet ovat hieman erilaisia saksalaisiin (Hefeweizen) verrattuna mm. siinä, että niissä käytetään usein jotakin maustetta kuten korianteri, tai sitruksen kuorta (esim. appelsiinin kuori). Lisäksi niissä käytetään mallastetun vehnän lisäksi mallastamatonta vehnää, kun taas saksalaiset vehnäoluet sisältää yleensä pelkkää mallastettua vehnää. Tunnetuin witbier lienee Hoegaarden, jota löytää nykyään melko monista ravintoloista ja pubeista ympäri Suomea.

Witbierin lisäksi setistä löytyy tietenkin myös saksalaistyylisiä (ja saksalaisia) Hefeweizeneitä. Tällä kertaa valikoitui kaksi Dunkeltyylistä (tummaa) hefeweizeniä ja yksi hollantilainen vehnäolut. Nämä saksalaiset oluet edustaa tosiaan sitä tummempaa saksalaista kastia ja ovatkin melko tunnettuja valmistajia, mutta tämä hollantilainen on kuitenkin ehkä perusmasitelijalle (kuten minä) hieman tuntemattomampi keissi. Mistään uudesta hommastahan ei ole kyse, sillä panimo on perustettu jo vuonna 1985. Amsterdamilaisen panimon perusti entinen muusikko Kaspar Peterson, joka nimesi panimon lähistöllä sijaitsevan vesistön mukaan. Perusvalikoiman, johon kuuluu 8 olutta, lisäksi pannaan muutamia sesonkioluita ja erikoiseriä. 

La Trappe Witte Trappist, 5,5%

T: Tuoksussa on runsaasti mausteisuutta. Korianteria, sitruunankuorta ja neilikkaa. Sitruksisuus on runsaasti läsnä ja mieleen tulee, ylläriylläri, Hoegaarden. Puhtaan raikas vaikka ripaus hiivaakin löytyy. 

M: Maku on myös hyvin raikas ja kepeä, muttei pliisu. Mausteisuus tuntuu alussa, jonka jälkeen alkaa sitruksien mellastus. Suutuntuma on raikas ja kevyt. Hiilihappoisuus on juuri sopivaa. Loistava janontappaja ja tyylilleen uskollinen.

Brouwerij 't IJ IJwit, 6,5%

T: Belgityylistä hiivaisuutta ja jotakin pölyistä vahaisuutta. Kynttilävaha tulee hiukan mieleen. Sitruksisuus on suolaisen omaista (jodia ja merisuolaa). Humalat tuntuu myös selkeästi, mutta rauhallisesti. 

M: Maussa merellinen suolaisuus tuntuu myös sitruunan kera. Humala tuo twistiä, muttei hallitse liikaa. Suutuntuma on hiukan nahkea ja samea, mutta samalla kevyehkö. Jälkimaussa jää mieto humalaisen karvas maku (sitruunan kuorta), jokseenkin yksioikoinen. Ne jotka ei tykkää makeista vivahteista saattaa pitää tätä oivana vehnäoluena. 

Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel, 5,3%

T: Baanaaninen ja maltainen. Mieleen juolahtaa banaanikuivakakku leipäisästä mausteisuudesta. Pyriteltäessä tarjoaa kuohkeaa ja runsasta tuoksua. Makeaa hedelmäisyyttä. Tämä on hyvä. 

M: Suutuntuma on täyteläinen ja samea. Hiilihapot oikeassa balanssissa. Banaaninen hedelmäisyys tekee vaikutuksen. Kuvittele uunibanaania ja kaurakeksiä. Jälkimaussa makeuden mukaan nouseen mietoa katkeruutta ja hiivaa. Pitkä jälkimaku vehnälle. Herkkua. Harmi ettei ole HB:n tumma vierellä verrokiksi. 

Paulaner Hefeweissbier Dunkel, 5,3%

T: Tuoksussa on kevyen metallista jauhoisuutta, josta tulee rapean leivän kuori mieleen. Paahdettuja maltaita, kuivaa hedelmäisyyttä ja kevyt makean vivahde (ruokosokeri). Pyöriteltäessä banaanisuus ja mausteisuus tulee esille. Suklaabanaania. Alussa nämä hyvät komponentit meinaa peittyä ujouden ja metallin alle.

M: Maku on myös hieman sulkeutunut. Alkuun ei meinaa saada kiinni ja tulee sellainen hiilihapollinen mallasfiilis. Hiilihappojen tasaantuessa samettinen suutuntuma tuntuu hyvältä. Miedon banaanisen hedelmäisyyden lisäksi tässä on leipämäistä jauhoisuutta enemmän kuin mustelen muissa olevan. Jälkimaku jää jotenkin pliisuksi ja liian kevyeksi. Makean hapan loppu.

Näistä Top-3 olisi seuraavanlainen:

1.  Weihenstephaner Hefeweissbier Dunkel, 5,3%
2.  La Trappe Witte Trappist, 5,5%
3.  Paulaner Hefeweissbier Dunkel, 5,3%

Vehnämaiston Vol. 1. pääset lukemaan tästä linkistä.
Vehnämaiston Vol. 2. pääset tästä linkistä

La Trappe Quadrupel Oak Aged & New Belgium Abbey

Seuraavat kaksi mökillä nautituista belgityylisistä oluista oli uusia tuttavuuksia itselleni. La Trappe on kyllä muutoin tuttu, mutta tätä tynnyrissä kypsytettyä en ole aiemmin maistanut. Taannoin Ruotsinreissulla tuli napattua vielä tuntemattomampi New Belgiumin Abbey, jota löytyi paikallisesta S-liikkeestä.

New Belgium Brewery perustettiin 1991 ja se sijaitsee Yhdysvalloissa Fort Collinsissa, Coloradossa. Nyt maisteltu Abbeyn oli tarkoitus olla panimon lippulaivatuote, mutta sen syrjäytti sittemmin panimo myyntitykiksi noussut Fat Tire. Abbey on belgityylinen dubbel-olut, jonka valmistuksessa käytetään viittä mallaslajia; Pale-, Chocolate-, Carapils-, C-80- ja Munich-maltaita. Humalina on käytetty Willamette-, Target- ja Liberty-humalia, josta on spekseihin saatu 20 IBU:a. Näiden lisäksi käytetään belgialaista hiivaa, joka tuo oman lajinsa piirteitä. Olut on pullokäyvä, joten pientä elämistä on ajan saatossa odotettavissa.

Toinen oluista on tynnyrissä kypsytetty versio La Trappe Quadrupelista. Perusversio pantiin ensimmäistä kertaa vuonna 1991 ja se on La Trappe -oluista vahvin. Olutta pantiin alunperin vain talvisin, mutta suosion kasvaessa alkoi myös ympärivuotuinen valmistus. Vuonna 2009 alettiin kokeilumielessä kypsyttämään kyseistä olutta tammitynnyreissä. Koska tynnyreissä kypsytetystä oluesta tuli suosittua, jatkui kyseisen oluen valmistus erissä.

Kypsytyksessä käytetään erilaisia tynnyreitä esim. bourbon-, port-, konjakki- ja viinitynnyreitä. Olut kypsyy tynnyreissä noin vuoden verran, jonka jälkeen useita tynnyreitä vatataan keskenään. Viimeisin erä on numeroltaan jo kuudestoista, mutta nyt maistossa ollut erä oli batch 11 (blended 4/2012), jonka vattauksessa oli käytetty 55% Malbec-tynnyreitä (punaviini), 20% New French Oak Medium Toast -tynnyreitä, 20% New French Oak High Toast -tynnyreitä ja 5% Akaasiapuusta tehdyistä tynnyreisssä. Melko erikoista. Tarkkoja erien valmistuksissa käytettyjä vattauksia pääsee tarkastelemaan oheisesta linkistä: Quadrupel batch register.

New Belgium Brewery Abbey, 7%

T: Perus belgityylistä tuntumaa, banaania, hiivaa ja utuista kellaria. Hedelmäisyys on hyvin banannista ja makeaa. Uunipäärynää ja omenaa. Ihan miellyttävä tuoksu. Myös lievästi lagermainen rapeus.

M: Ensipuraisu tuo mieleen lagerin ja belgioluen sekoituksen. Hiilihapot yhdessä hiivaisuuden kanssa on hieman ristiriidassa. Hieman lasia hölkytellessä suurin hiilihappoisuus kuitenkin tasaantuu ja päästää makeaa hedelmäisyyttä valloilleen. Mielenkiintoisesti tästä löytyy tumman lagerin piirteitä. Mietoa paahteisuutta, rapeaa suutuntumaa ja makeaa hiivaista mallasta. Kohtalaisen helppo ja raikas. Ei tosin keskikastiinkaan pääse omassa lajissaan. 

La Trappe Quadrupel Oak Aged, 10% (batch 11)

T: Nam... Tulee mieleen vanha myllyleipomo, jossa tuoksuu jauhot, tuore leipä ja puu. Paksu ja tuhti tuoksu, jossa paljon vanhan tynnyrin vivahteita. Leipäisyyden lisäksi hieman mämmiä ja appelsiinia. Lämmittävä tuoksu. 

M: Pehmeän samea ja synkkä. Nestemäistä leipää. Taikinajuurta, mietoa hiivaisuutta, samettista mallasta ja hitusen makeaa hedelmää. Hienon alun jälkeen maku hieman lässähtää loppua kohden ja jälkimaku on hieman lyhyt. Alkoholi ei tunnu voimakkaalta. Tässä on kuitenkin tosi hyviä aineksia ja syvyyttä löytyy. Hyvä pehmeä belgiolut, jonka maussa puu tuntuu kauniisti. Pitänee metsästää muita eriä. 

La Trappe Bockbier, 7,0%

Hollantilaista Trappistiolutta De Koningshoeven panimolta.
Väri on kauniin utuisen mahonginruskea. Tuoksussa imelää mallasta, tummaa hiivaa, karamellisoitua hunajaa ja hieman sitrusta. Maussa tulee alkuun luostarioluille tuttu hiivainen maltaan makeus, mietoa humalaa, laimeeta sitruunaa ja hunajaa sekä tummaa mallasta. Jälkimaku muuttuu paahteiseksi ja humalan maku vahvistuu. Nimensä mukaan tulee vahvan lagerin makuprofiili mieleen. Hieman on kahvimaisuutta ja hiivaisuutta taustalla.
Tässä on kohtalaisen mieto syvyys ja esitys jää hieman pliisuksi varsinkin alkumaussa. Jälkimaku on kohtuullisen pitkä ja voimistuu edukseen. Tältä panimolta on kuitenkin huomattavasti parempiakin pulloja.