Grassroots Arctic Soirée

Tämän panimon (Anchorage Brewing) olutta oli viimeksi lasissani vuosi sitten samoissa tunnelmissa. Tuolloin järvenrannalla lasista löytyi Grassroots Arctic Saison, joka oli villihiivan kera tammisammioissa kypsytetty saison.

Tällä kertaa kyseiseltä panimolta kaadoin lasiini vastaavanlaisen oluen, mutta hieman tuunatumman version – brettan ja saisonpohjan lisänä löytyy limemehua ja hibiskusta, eli jonkinmoista kukkaa. Tuskin ovat kuitenkaan kiinanruusua käyttäneet? En sen enempää kukkasista tiedä, joten se vähä mitä tarkistin löytyy wikipediasta. 

Tämä 75cl pullo ei ole niitä halvimpia, sillä Raskasta tilattuna hinta pomppasi 20 € paikkeille. Arctic Saison taisi irrota vuosi sitten 11 € hintaan, joten melkoinen makupommi saisi olla, jotta tätä uudestaan viitisisi ostaa.

Grassroots Arctic Soirée, 6%

Tuoksussa selvä nahkea brettainen hedelmäisyys, jossa punaista omenaa, kirsikkaa ja hiivaa. Myös miedosti punaista hapanta marjaisuutta. Kuivattava humala tasapainottaa marjaisuutta ja hedelmäisyyttä. Miellyttävä tuoksu, joskin hieman yksinkertainen.

Maussa selkeä puolukkaisuus ja vadelmaisuus, jota seuraa kuivatta ja nahkea hiivaisuus. Punaista hedelmää, verigreippiä ja kevyt ruohoisuus. Humalan veto alkaa makupaletin keskivaiheilla.  Jälkimaussa marjaisuus kuivuu pois ja tilalle jää greippi sekä kuiva ruohoisuus.

Tämä jää kuitenkin hieman "ihan jees plus" -luokkaan. Jotakin monipuolisuutta jäin kaipaamaan, vai olikohan odotukset liian korkealla?

Hämäläiset mökkiterveiset ja Nikka Single Cask 1989/2005

Pikkuiset mökkiterveiset täältä Hämeen Tammelasta. Viikon loma töistä, jonka vietän perinteisesti toukokuun viimeinen viikko mökillä. Mukaan pakkasin laatikon olutta, kalavehkeet ja läjän muuta viihdykettä. Kelit luvattiin kohdilleen ja tällä kertaa myös lupaukset lunastettiin – kahtena viimeisimpänä päivänä jopa 27 astetta lämpöä.

Perinteitä hieman rikkoen, otin mukaan ensimmäiselle vuorokaudelle pari kaveriakin, jotka ovat entuudestaan hyvin tuttuja "maistelijoita". Tällä kertaa ei päätetty vetää mitään maistelusuoraa, vaan edettiin täysin vapaamuotoisella chillailulla ja grillailulla. Kostea iltahan tuosta tietenkin tuli, kun lasissa kävi toinen toistaan maukkaampia oluita.

Muutama poiminta tähän kyseiseltä illalta. Loman ja illan pani käyntiin legendaarinen suosikkipanimoni Englannista, Fuller’s Brewer’s Reserve Limited Edition No 4, (Armagnac), joka oli saanut kypsyä kellarissa muutaman vuoden. Maistoin tämän viimeksi 2013 kesällä ja musitikuvien perusteella oli kyseessä herkullinen olut. Nyt tynnyrivivahteet tuntuivat korostuneelta, samoin Armagnac. Makeaa maltaisuutta ja lähes liköörimäistä ylikypsää hedelmäisyyttä. Kuitenkin kokonaisuus tasapainossa ja maistuva olut. En osaa sanoa onko parantunut vai huonontunut, mutta hyvää oli.

Mikkeller Invasion IPA maistui edelleen todella hyvältä. Tämä on edelleen yksi suosikkioluitani. Kiva ja onnistunut brettatwisti, joka jättää kuitenkin tilaa mausteiselle hiivalle ja kirpakalle humaloinnille. edelleen "funky as fuck". Tämän perään oli hyvä kokeilla uusintamaistoa Hiisi Pecko IPAsta, joka oli sitä itseään – hapanta hedelmänektaria, jossa kuivahtava loppuveto. Reilusti vähemmän humalaa ja ei niin hyvä tasapaino kuin Invasion IPAssa, mutta hieno olut.

Kosteahkon illan jälkeen oli hyvä pitää pieni välipäivä ja vastaanottaa seuraavat vieraat, kun mökille saapuivat vaarini ja veljeni virkistäytymään. Muutama päivä kalastelua, grillaamista, tikanheittoa, Myllyn pelaamista ja muuta peruslomailua. Ennen hyvästejä ja erakoitumista ehdotin, että käytäisiin legendaarisella baarilla, joka kantaa nimeä Keppanakellari.

Koska visiitti oli niin pikainen ja kello oli vasta 12 aamulla, en sen kummemmin alkanut tutustumaan paikkaan, enkä myöskään kirjoita siitä kunnon raporttia. Paikasta olisi sen verta paljon kerrottavaa, että se vaatii paremman ja pidemmän käynnin. Lyhyesti: jos tykkään viskistä ja oluesta, kannattaa käydä. Otin toki yhden viskin maistoon, josta myös kirjasin hieman nootteja ja arvion.

Nikka Single Cask 1989/2005, #127032, 62% (Yoichi)

Tuoksu on mahtava. Reippaan kuivahedelmäinen ja tumman kukkainen. Hunajaa, luumuja, rusinaa, mantelia ja mokkaa. Hienosti aromit tasapainossa ja runsaana esillä. Tätä nuuhkisi pitkäänkin. Ajan kanssa mausteisuus lisääntyy; kanelia, vaniljaa, muskottia ja ripaus laventelia.

Maku lunastaa tuoksun tuomat odotukset ja jopa ylittää ne. 62% alkoholipitoisuudesta huolimatta nautinnollinen ilman vesilisää. Kuivien hedelmien ja aromikkaan hunajakukkaisuuden liitto on hieno. Mokkaisia ja suklaisia piirteitä. Suutuntuma paksuhko ja lämmittävän mausteinen. Jälkimaku on todella pitkä ja herkullinen. Upea mausteisuus ja kuivahedelmäisyys. Hieno japanilainen viski.

Mystic Saison Renaud

Loppukesällä nautituista saisoneista löytyi blogista vielä yksi julkaistavaksi. Otsikon olut tulee ranskalaisesta nimestään huolimatta Pohjois-Amerikasta. Panimo perustettiin vuonna 2011 Bostonin kupeeseen Chelseaan, joka on kaupunki Suffolkin piirikunnassa, Massachusettsin osavaltiossa. Nimensä se on saanut Bostonin ja Chelsean välistä virtaavasta Mystic-joesta.

Saison Renaud on perinteisen tyylinen Saison, jonka valmistuksessa on käytetty Pilsner-maltaita ja Saaz-humalaa – siis hyvin perinteistä. Peruspilsneriin nähden on haettu kuitenkin hiivalla eroa, jonka kultivoimiseen panimo kiinnittää erityisesti huomiota (kiitos "viljelytohtori" Bryan Greenhagenin). Olut on nimetty panimon perustajan Bryanin isoisoäidin Renaud Florencen mukaan.

"At Mystic Brewery we aren’t afraid of no stinking microbes (quite literally). Our way is to brew new beers in the old tradition. Our way is to make living beer. Our way is to build Boston’s brewing tradition into one of legend. And we are doing it the New England way: with hard work, perseverance, and meticulous dedication to craftsmanship." – Bryan Greenhagen

Mystic Saison Renaud, 6,5%

Tuoksu belgihiivainen ja pölyisen hedelmäinen. Sitruksien kuorta sekä hedelmälihaa. Alkuun tunkkainen, mutta avautuu hedelmäisemmäksi ja kukkaisemmaksi.

Maku on kuohkean hedelmäinen ja samean mausteinen. Hyvin tyypillistä belgihiivaisuutta ja nahkeaa hedelmää. Jälkimaussa nipistävää pippurisuutta ja kuivattavaa mietoa humalaa. Ajan myötä hedelmäisyys aukeaa ja tuo kukkaisuutta. Nautittava ja "oikeaoppinen" saison.

Tölkki-APAn esikuva: Oskar Blues Dale’s Pale Ale

Otsikon legenda tulee Coloradosta Yhdysvalloista ja teki suunnan muutoksen "craftiin" vuonna 2002, kun panimo päätti tölkittää oluensa. Tämän seurauksena tölkkioluesta tuli pop. Piti paikata aukko yleisolutsivistyksessä hommaamalla Systembolagetista 25 kruunulla tölkki Oskar Bluesin Dale’s Pale Alea.

Panimoravintola aloitti toimintansa vuonna 1997 ja vuonna 1999 ravintolan kellariin perustettiin mikropanimo. Kolme vuotta myöhemmin panimo tölkitti ensimmäisiä tölkkioluita alkaen viitoittamaan tietä tölkkioluen puolesta. Useita muita pienpanimoita surasi perässä. Ihmiset huomasivat, ettei tuotteessa ollutkaan "can taste", eli tölkkimakua ja vielä kun kyseinen olut oli muutoinkin erinomainen, tuli tuotteesta melkoinen menestys.

2012 panimo laajensi toimintansa Pohjois-Carolinaan ja nykyään panimo tölkittää kaikki oluensa. Tölkkien lisäksi on toki kegitavaraa, mutta pullot ovat jääneet historiaan. Oluesta löytyy humalina Northern brewer, Cascade, Columbus ja Centennial. Nyt maistossa oleva tölkki tuli nautittua mökillä ja sen parasta ennen oli 20.12.2015.

Oskar Blues Dale’s Pale Ale, 6,5% (bbe. 20.12.2015)

Tuoksussa humaluus tulee pihkaisena, pähkinäisenä ja karamellisena. Maltaisuus hieman toffeista ja karamellista. Tuoksusta ehkä huomaa, ettei ole enää välttämättä aivan terävimmillään, hieman popcorniakin jo.

Maussa humalan katkeruus tulee pihkaisena ja havuisena, mutta matkan varrella karamellisuus voittaa kokonaismaun puolelleen. Pähkinäisen karamellista ja hieman tahmaista. Ei taida olla enää parhaassa iskussa.

Rodenbach Caractère Rouge

Mökillä  nautittu herkullisen hedelmäinen flanderilaistyylinen olut säväytti. Rodenbach on miltei 200-vuotias panimo Belgiassa, joka tunnetaan hyvin kypsytetyistä hapanoluistaan. Nykyisin panimon omistaa Palm Breweries.  

Caractère Rouge on kohtalaisen uusi tuotos, sillä sitä julkaistiin ensimmäinen 900 pullon erä vuonna 2011. Olut on kypsytetty kahden vuoden ajan tammitynnyreissä (sammioissa), jonka lisäksi siinä maseroitiin (liotettiin) karpaloita, vadelmia ja kirsikoita kuuden kuukauden ajan. Tämän jälkeen olut kypsyy vielä pullossa varmasti riittävän pitkään hyvissä olosuhteissa. Olut luotiin yhteistyössä belgialaisen ‘t Zilte ravintolan Chef Viki Geunesin kanssa.

Maistossa on nyt vuoden 2014 versio, jota tietääkseni pullotettiin isompi erä kuin vuoden 2011 versiota. Hollannista ostettu pullo kustansi noin 11€ nettitilauksena. Pari pulloa saa vielä kypsyä rauhassa tulevaisuuteen. 

Rodenbach Caractère Rouge, 7% (2014)

Tuoksussa runsas vadelmaisuus ja kirsikkaisuus, joka tuo happamia ja makeita piirteitä. Kirsikkaisuus tuo mieleen kypsempää marjaisuutta ja kevyesti tammisammiota. Ei lainkaan etikkaista happamuutta, vaan selvästi kypsempää, pehmeämpää maitohappobakteerista.

Maussa happamuus on samoin esillä kuin tuoksussa - pehmeän kirsikkaista ja vadelmaista, jonka mukana toffeista tammisuutta ja limettimehua. Jälkimaussa kirpeys voimistuu, mutta silti suutuntuma ei muutu kuivan happamaksi, vaan kypsä olemus säilyy loppuun saakka. Karpalot tulee hyvin esille jälkumaussa, vadelmien ja kirsikoiden ollen esillä alussa. Rodenbachin Grand Cruhun verrattuna makeampi. 

Crooked Stave St. Bretta & Surette Provision Saison

Huomasin toukokuun mökkireissulta jääneen yhden arvion julkaisematta. Kyseisellä lomalla kävi useampi funky saison lasissa ja pääosin nämä maistuivat oikein hyvältä. Kaikki fancyt oluet eivät mökkireissulla kuitenkaan minua lumonneet, vaikka reseptit ja mielikuvat antoivatkin osviittaa hyvästä. Esimerkkinä kaksi Crooked Staven olutta, jotka molemmat tuottivat lievän pettymyksen, tosin en ehkä ole vielä valmis näiden sour-oluiden etikkaan. Melko tyypillisiä jenkkihappamia.

Kyseinen Coloradolainen panimo on villihiivahörhö Chad Yakobsonin jonkinlainen projekti, jonka hän aloitti vuonna 2010. Tarkemmin asiaan pääset tutustumaan täällä.

Crooked Stave St. Bretta (Autumn), 5,5%

Tuoksussa hapanta sintruunaa, mustapippuria, ruohoisuutta ja mietoa pistävää pomeranssin kuorta. Lambicmaista tuoksua. Maku on happamampi kuin odotin. Sitruunalientä, jossa Brettan kuivaa villihiivaisuutta ja valkoviinisyyttä. Sitruunamehuinen happamuus hallitsee. Jälkimaussa aavistus humalaa. Maussa myös runsaasti lambicin tyyliä. Ei osunut niin kuin toivoin. 

Crooked Stave Surette Provision Saison, 6,2%

Tummempi tuoksultaa, eikä niin sitruksinen kuin St. Bretta. Tammitynnyrin sävyä. Valkoviinisyyttä. Maussa tammitynnyrisyys tulee selkeästi esille, samoin valkoviinisyys. Ei läheskää niin hapanta kuin St. Bretta. Suutuntuma on kuohkeampi ja hiilihappoisempi. Ehkä turhan yksinkertainen. 

Kesän 2015 suuret mökkioluet @Kankaanpää

Aika lätkäistä kesän 2015 mökkiloman parhaimmat esiin. Otsikon mukaan nämä oluet olivat kooltaan suurempia, mutta nyt kävi myös niin, että ne vetivät pisimmät korret maultaan ja laadultaan. Ei sinänsä ihme, sillä nämä eivät olleet hetken mielijohteesta hankittuja, vaan täsmäostoksia nuotion äärelle.

Ensimmäinen suurista oli Yhdysvaltojen Kentuckyssa sijaitsevan Against the Grain Breweryn saison, jonka maustamiseen on käytetty laakerinlehtiä ja karkeasti rouhittua intialaista (Tellicherry) mustapippuria. Lisäksi olueen on käytetty villihiivaa (Brettanomyces), joten funkya luvassa (toivottavasti). Huttua on ollut keittämässä myös louisvilleläinen kokki Josh Lehman.

Toinen oluista tulee tanskalaiselta kuuluisuudelta nimeltä Mikkeller. Tosin tämä tanskalainen ihme on pantu Alaskassa, Anchorage Brewing Companylla, joka tykkää tynnyrikypsytyksistä ja villihiivasta (kuten minäkin). Hyvä lausahdus toisaalla: "Briefly: Beer from Anchorage are Funky as Fuck". Invasion Farmhouse IPA on nimensä mukaan IPA, jossa on kuitenkin paljon saisonin piirteitä, eli jonkinlainen hybridi siis. Faktoja ei tästä enempää herunut – IPAa, jonka valmistuksessa on käytetty Brettaa.

Kolmannen kohdalla ei omena kauas puusta pudonnut. Grassroots Brewingin Arctic Saison on, kas kummaa, pantu myös Anchorage Brewingillä, eli  lisää saisonia ja fankya luvassa. Yhtä paljon tietoa kuin edellisestä oluesta – kypsytetty tammitynnyreissä (sammioissa) villihiivan kera.

Against the Grain Bay and Pepper Your Bretts, 6,8% 

Tuoksu jauhoisen hedelmäinen ja maltainen. Raikkautta löytyy. Mietoa hedelmäistä happamuutta ja mustapippurista kuivaa yrttisyyttä. Hiiva tulee hedelmäisenä esille. Maku on hyvin tasapainoinen ja jopa turhan kevyt. Suutuntuma on sopiva kuohkea ja runsas. Hedelmäistä nahkeutta ja kevyen mausteista hiivaisuutta. Hyvä juotavuus. Aika hyvä. 

Mikkeller Invasion Farmhouse IPA, 8%

Tuoksu on herkullinen. Sitruksista ja persikkaista humalaa, jonka ympärillä leijailee brettan mietoa hiivaista happamuutta. Villihiivaisuus voimistuu pienen hetken kuluttua. Todella hyvä. Nyt löytyy sitä hevosen satulaa ja tallimaisuutta. Kaiken kukkuraksi erittäin hedelmäinen. 

Maussa suutuntuma on raikas ja pirstahteleva. Sopivasti hiilihapoja. Alkuun tulee kuivaa ja nahkeaa katkeruutta, joka saa hieman makeaa hedelmäistä piirrettä. Villihiivan maistaa selkeästi ja se tuo tähän paljon. Humala tuntuu kuivana miedon havuisena katkeruutena. Jälkimaussa tulee greipin katkeruutta. Erittäin hyvä olut.

Grassroots Brewing Arctic Saison, 6% (batch 2 2014)

Tuoksussa hevosen satula bongattu. Pehmeää aromikasta hiivaisuutta, mausteista maltaisuutta ja hyvin hedelmäistä humalaa. Hieno tuoksu. Tätä kelpaa tuoksutella. 

Maku lunastaa odotukset. Bretta on kivasti läsnä ja tuo monipuolisuutta raikkaaseen ylesolemukseen. Sitruksia, hiivaa, mietoa kuivaa humalaa ja hedelmäistä nahkeutta. Jälkimaku pitkähkö. Happamampi kuin Invasion IPA. Oikein hyvä.

Tölkki-IPAa: Caldera IPA & Hopportunity Knocks IPA

Mökkioluiluun kuului pari tölkkiversiota Calderan IPAa. Tämä amerikkalainen panimo sijaitsee Oregonin Ashlandissa ja tunnetaan paikallisesti tölkkituotteistaan. Kotisivujen mukaan Calderalta löytyy ainakin kuutta olutta tölkitettynä. En kovin usein ole ostanut tölkkiolutta, varsinkaan tilattuna ulkomailta, mutta IPA-tyyli taitaa jopa hyötyä tölkistä – olut säilyy paremmin (tuoreempana?) tölkissä.

Näiden tölkityspäivä on tosin ollut jo viime vuoden puolella, joten tuoreesta oluesta ei enää ole kyse IPAn kohdalla. Päiväyksen vuoksi en mitään erityistä makuelämystä näiden kohdalla odottanut ja aluksi mietinkin pitäisikö näitä kirjata ylös lainkaan. Suomessa on kuitenkin tavallista saada lasiinsa kuusi kuukautta "vanhaa" IPAa, joten en sitten lähde rajaamaan tässäkään kohtaa.

Caldera IPA on amerikkalaistyylinen IPA, jonka runko koostuu Pale-, Munich- ja Crystal-maltaista, ja on humaloitu Amarillo-, Centennial-, Citra ja Simcoe-humalilla. IBUja on ilmoitettu olevan 94. Hopportunity Knocks IPA on puolestaan edellisestä Single Hop ja maltaisempi versio. Rungossa samoja maltaita, mutta runsaammin ja humalana käytetty pelkkää Centennialia. IBUja kerrotaan olevan yli 100.

Caldera IPA, 6,1% (tölkitetty 12/2014)

Tuoksu on keskivahvasti humaloitu ja keskiverrosti maltainen. Humala ei ole enää parhaassa iskussa, vaan sellaista hieman tunkkaista ja kulunutta. Mietoa pihkaa ja greippiä. Maltaisuus tuo mietoa makeutta. Maussa sama juttu, paras isku on jo takana. Tasapaino humalan ja maltaan kesken silti hyvä. Makeahkoa maltaisuutta ja mietoa greipin ja appelsiinin sävyistä humalaa. 

Caldera Hopportunity Knocks IPA, 6,8% (tölkitetty 12/2014)

Tuoksu maltaisempi kuin edellinen. Miedosti metallisuutta. Enemmän tummaa sävyä. Humala tässäkin jo väsähtänyt. Maussa on reilusti maltaisuutta joka tuo hyvää ryhtiä. Humala on vain liian väsynyt tehdäkseen vaikutusta. Greippiä ja karamellimallasta. Rukiin tuntuista mausteisuutta. Calderan perus-IPA maistui paremmin.