20 joulukuuta 2013

Plörinää portviinistä ja Krohn Lágrima White Port

Port, Oporto, Porto....Makealla portugalilaisella viinillä on monta nimeä. Kuten huomata saattaa, olen tykästynyt tähän jaloon ja hienostuneeseen viiniin. Ensimmäiset kokemukseni portviineistä ulottuu 1990-luvulle asuessani Epsanjassa. Tuolloin en tosin osannut arvostaa, tai nauttia kyseistä juomaa, enkä tiennyt sen taustoista liiemmin. Toisin on nykyään, ladukkaan viinin parissa saa helposti menemään tovin jos toisenkin, aivan kuten viskinkin parissa.

Portviini on peräisin Portugalista ja saanut nimensä mahdollisesti Porton kaupungin mukaan. Jotkut lähteet puolestaan kertoo Porton kupungin saaneen nimensä viinin mukaan, mutta joka tapauksessa nämä liittyvät keskeisesti toisiinsa. Nimi on suojeltu vuodesta 1756 lähtien ja sitä saa käyttää vain Douron alueella Pohjois-Portugalissa valmistetusta portviinistä. Portviinihän on aika arvostettu (ja kalliskin) viini. Sen syntyperä ulottuu joidenkin lähteiden mukaan aina 1400-luvulle saakka, jolloin se kehitettiin pitkien merimatkojen vuoksi, väkevöity viini kesti paremmin pitkät merimatkat, kuin tavalliset puna- ja valkoviinit.

Portviinin valmistuksessa käytetään yleensä alueen omia rypälelajikkeita, joista yleisimmät ovat Touriga Nacional, Touriga Francesa, Tinta Barroca ja Tinta Cão. Yksinkertaistettuna, portviiniin lisätään käymisen aikana alkoholia (rypäleviina), jolloin käyminen keskeytyy ja viiniin jää runsaammin rypälesokeria. Tämä saa aikaan sen, että viini jää makeammaksi, hedelmäisemmäksi ja mehukkaammaksi. Tietysti lopputulema riippuu lopullisesta halutusta tyylistä. Jos viiniä kypsytetään pidempään tammitynnyreissä, saadaan rusinaisempaa ja pähkinäisempää viiniä monien sherryjen tyyliin. Minusta hienoa portviineissäkin on juuri erilaisuudet, jotkut ovat raikkaan marjaisia ja happamia, kun taas hienoimmat ovat oikein pähkinäisiä, nahkaisia ja rusinaisia. Jälkimmäiset ovat olleet ehkä minun makunystyröille ne maustuvimmat. Portviinit ovat yleisimmin noin 20% ABV. Viinit jaetaan muutamiin kategorioihin, joista kerron tässä lyhyesti. Otan esille ne tyypillisimmät variaatiot.




Ruby port on edullisin ja yleisin portviini. Se valmistetaan punaisista viinirypäleistä ja säilötään teräksisissä, tai betonisäiliöissä, jotta väri saataisiin säilymään muuttumattomana ja nuorekkaana. Yksi tärkeimmistä seikoista on juurikin tämän viinin nuorekas ilme ja aromit. Viinit ovat yleensä sekoituksia eri vuosikerroista ja ja eri viinitiloista. Ryby portit eivät yleensä parane iän myötä, vaan ovat tarkoitettu nautittavaksi hetimiten.

LBV, eli Late Bottled Vintage on samaa kuin Ruby, mutta parempi laatuista ja kypsytetty 4-6 vuotta tynnyreissä. Nämä ovat lisäksi nimensä mukaan yhden vuosikerran viinejä. Näistä on siis löydettävissä vuosikertojen omia piirteitä. LBV on usein heti nautittava, mutta myös pullossa kypsytettäviä. Tämä kannattaa tarkistaa pullosta, tai valmistajalta. Yleensä jos pullossa lukee fined/filtered se tarkoittaa, ettei sitä ole tarkoitettu kypsytettäväksi. Jos pullossa lukee bottle matured, tarkoittaa se, että viiniä on kypsytetty pullossa vähintään 3 vuotta, ennen julkaisupäivää.

Vintage portit ovat nimensä mukaan vuosikertaviinejä, eli nämä ovat tietyn vuoden sadosta valmistettuja portviinejä ja ne ovat monien mielestä ne laadukkaimmat portviinit. Näitä viinejä kypsytetään muutama vuosi tammitynnyreissä, jonka jälkeen ne pullotetaan suodattamattomina. Tällöin ne ovat pullokäyviä ja paranevat kypsyessään, jopa usean kymmenen vuoden ajan. Viinin väri muuttuu vuosien saatossa tumman violetinpunaisesta ruskehtavan kupariseen. Tarkennuksina on ns. Single Quinta Vintage, joka on yhden viinitilan rypäleistä tehty vintage port. 

Tawny Port on punaisista rypäleistä ja eri vuosikertojen sekoitteista tehtyä viiniä. Viinit ovat kuitenkin kypsytetty vähintään 2 vuotta tammitynnyreissä. Usein viinin annetaan kypsyä paljon kauemmin, jolloin se saa enemmän pähkinäisiä ja kuivan hedelmäisiä vaikutteita tynnyrikypsytyksestä mm. hapettumalla. Lain mukaisia ikämerkintöjä ovat 10, 20, 30 ja yli 40 vuotias viini. Huomioitavaa on, että ikä ei ole sekoitteen vähimmäisikä, vaan ns. keskimääräinen ikä, joka kuvaa tynnyreissä vietettyä aikaa. Tawnyt ovat yleensä suodatettuja ja tarkoitettu nautittavan heti. Pulloissa näkee käytettävän myös mainintaa Reserve, joka lähinnä tarkoittaa parempilaatuista ja pidempään kypsytettyä tawny portia. Pitkään kypsytettyä tawnya pidetään vintage portin kanssa yhtenä laadukkaimpina portviineistä. Tawnya voidaan valmista myös "halpamaisesti", jolloin se on tehty punaisten ja valkoisten rypäleiden sekoituksesta, tai sekoittamalla siihen valmista valkoista portviiniä. Nämä eivät yleensä ole niitä laadukkaampia kypsytettyjä vaihtoehtoja. 

Oman vuosikerran Colheita
Colheita on yhden vuosikerran kypsytettyä tawny portia ja siksi ikämerkinnän sijaan etiketissä ilmoitetaan vuosikerta. Tätä ei kuitenkaan pidä sekoittaa Vintage portiin, sillä muutaman vuoden sijaan lain mukaan colheitaa tulee kypsyttää tynnyreissä vähintään 7 vuoden ajan. Seitsemän vuoden minimikypsytyksestä huolimatta tätä viiniä kypsytetään usein tynnyreissä huomattavasti kauemmin, jopa yli 50 vuotta. Colheita portviinejä pidetäänkin arvostetuimpina ja yksilöllisimpinä portviineinä mitä markkinoilta löytyy. 

White Port, nimensä mukaan valkoisista rypäleistä tehtyä portviiniä. Näistäkin on tehty eri tyylisiä viinejä mm. jopa colheitaa, mutta usein niiden saatavuus on hyvin rajattua. Yleisesti valkoista portviiniä on saatavilla peruskaurana ja ne ovat joko kuivia, tai makeita. Makean ollessa kyseessä, mainitaan pullossa usein Lágrima, eli kyyneleet.


Portviinin säilytyksestä voisi mainita myös muutaman sanan. Yleensä portviinit ovat kaupasta ostettuna valmiita juotaviksi, eikä niitä tarvitse pullossa kypsytellä. Poikkeuksena tähän ovat vuosikertaportit, jotka paranevat useammankin vuosikymmenen ajan. Portviiniä suositellaan säilytettäväksi viileässä samoin kuin muitakin viinejä ja luonnonkorkilla varustettuja portviinipulloja kannattaa varastoida kyljellään korkin kuivumisen ja hapettumisen estämiseksi. Stopperikorkilla varustettuja pulloja voi säilyttää myös pystyasennossa, koska niihin ei pääse ilmaa erilaisen korkin tiiveyden ansiosta. 
Avattuna portit säilyy, riippuen tyypistä, päivästä jopa kuukausiin sen korkeamman alkoholipitoisuuden ja sokerin ansiosta. Tawnyt säilyvät rubeja paremmin (jopa kuukausia), koska ne ovat altistuneet jo valmiiksi hapelle tynnyreissä ja ovat melko hapettuneita. Rubyt olisi syytä juoda muutamassa viikossa ja herkimmät vuosikertaportit muutamassa päivässä. 

Tarjoilusta sen verran, että suodattamattomat portviinit (vuosikerta, Colheitat) olisi syytä dekanoida ja tarjoilla karahvista. Tämä siksi, että pullossa oleva sakka jäisi pulloon. Viini avautuu myös paremmin karahvissa. Itse en toki ole vielä huomannut mitään järisyttävää eroa ja yleensä kaadan varovasti pullosta viinin lasiin. Tosin pullo on hyvä nostaa vaaka-asennosta pystyyn jo edellisenä päivänä, jotta sakka valuu pohjalle.

Täytyy myöntää, että omat parhaimmat kokemukset löytyy juurikin noista Colheita portviineistä. Ne ovat olleet uskomattoman tasapainoisia ja maukkaita kaikinpuolin. 
Nyt, tässä samalla kun olen kirjoitellut ja pohdiskellut, löytyy lasista uusin port-kokeiluni. Kyse on valkoisesta portviinistä ja tämä on ensimmäinen laatuaan, jota pääsen maistamaan. 


Krohn Lágrima Fine White Port, 20% (Wiese & Krohn)
Vuonna 1865 Theodor Wiese ja Dankert Krohnin perustama viinitalo. Krohnin viinitarhat sijaitsee Quinta do Retiro Novo -nimisellä tilalla Dourojoen laaksossa. Kypsytetty 7 vuotta pääasiassa tammitynnyreissä. 

T: Makeaa aprikoosia, kuivia hedelmiä, runsaasti rusinaa ja pientä pähkinäisyyttä. Lasissa avauduttuaan löytyy hunajaa, hunajamelonia ja kellarimaisuutta utua. Yllättävän hieno tuoksu kunhan antaa tälle aikaa.

M: Alkuun hyvin makean sokerinen, mutta avautuu hienosti hunajaiseksi ja lämmittäväksi. Suutuntuma on hyvä. Makeus on aika voimakasta ja hieman yksioikoista. Jälkimaussa kuitenkin löytyy hienosta vivahdetta kuivista hedelmistä ja tammisuudesta. Parempi kuin odotin ja muistuttaa makeaa nuorta sherryä. Paras anti on minusta suutuntuma ja lämmittävyys. 

Valkoisia kyyneleitä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti