Jouluviski 2013 part V: Big Peat Christmas Edition 2013, 54,9% (Douglas Laing)

Isolle Petelle on tullut joulu. Niin on meille muillekin ja onpi viimeisen jouluviskin arvion aika. Tämän vuoden jouluun mennessä olen katsastanut neljää erilaista kandidaattia, jotka ovat sopineet enemmän tai vähemmän joulunaikaan. Mausteista bourbonia, sherryistä Glendronachia ja Glenfarclasia, sekä savuisempi Bowmore portmausteisuuden kera. Tämänkertaisen viskin päärooli tulloo olemaan savu ja turve. Ainakin jos muistelee mitä edelliset versiot ovat tuoneet mukanaan.

Kyseessähän on Douglas Laingin pullottaman vatted malt Big Peatin jouluinen versio vuodelle 2013. Yleensähän tällaisista sekoitemalteista ei paljon kerrota sisällöstä, mutta tämän kohdalla pullottaja on ollut avomieleinen, ainakin tiettyyn pisteeseen saakka. Perusversiossahan tietä näyttää Ardbeg, Bowmore, Caol Ila ja ainakin nimellisesti Port Ellen. Näiden suhde säilyy kuitenkin  salaisuutena. Kaikki tosin saattaa arvata, että esimerkiksi juuri Port Elleniä ei varmaankaan ole suurinta osaa, vaan olisikohan pieni loraus? Joka tapauksessa näiden nimekkäiden joukkoon kuuluu myös muita savuisia viskejä, mutta näitä ei paljasteta. Julkisesti kuitenkin on mainittu, että kaikki tämän viskin komponentit ovat Islayn viskejä. Petejä ei olla kylmäsuodatettu eikä värjätty, joten väri minkä näät on luontainen väri. Julkaisu on ns. small batch, eli jotenkuten rajallisesta erästä on aina kyse. Tänä kesänä julkaistiin 50. batch kyseistä viskiä, jonka fenolipitoisuus on muuten luokkaa 40ppm.

Samat faktat pätee myös tähän 2013 jouluversioon. Nyt, kuten aiempina vuosina, jouluversio on myös tynnyrivahvuista. Näitä jouluversioita taitaa olla nyt kolmea erilaista, eli vuodesta 2011. Sen enempää ei olla paljastettu viskikomponenteista, mutta  100% mallasviskiä Islayltä se on tänäkin vuonna.


Big Peat Christmas Edition 2013, 54,9% (Douglas Laing)

T: Makkaramaista savuisuutta, kuivaa ja puhdasta. Savuinen kotanuotio tulee mieleen. Tai toisaalta takan ääressä makkaran grillaaminen. Hieman tiukkaa pölyistä savumallasta, hedelmäisyyttä tuoreen omenan muodossa, lämmintä kermaa ja alta paljastuu hienoista mentholia ja lääkemäisyyttä. Yleiskuva on kuitenkin lihaisan savuinen ja lämmin. Vesilisä hillitsee hieman makkarasavua ja tuo makeampaa savua ja vaniljaa.

M: Nuorekkaan makeahkoa ja terävää savuisuutta. Reunoilta pulppuaa mynthonia ja yrttisyyttä (anis). Alkuun suussa posahtaa pienoinen polttava savupommi. Kuin hiillospuun nappaisi suuhunsa. Alkuräjähdyksen jälkeen muut ominaisuudet pääsee esille. Näihin kuuluu myntholin ja aniksen lisäksi karpaloa, greippiä ja omenaa. Jälkimaku on hieman sweet´n´sour. Savuisuus on maussa terävää ja suolaisen katkeraa. Kuivaa. Jälkimaku ei ole mitenkään erityisen pitkä, ehkä keskivertoa. Vesilisä rauhoittaa alun villiä menoa ja tuo tähän vaniljaista mausteisuutta, lääkemäisyyttä, minttua ja tammipuuta. Oikeastaan tämä muuttuu hieman tasapainoisemmaksi ja syvemmäksi veden kanssa. Hedelmäisyyskin pääsee paremmin esille. Nyt alkoi lyyti kirjoittaa!

Lopputulemana sanoisin, että ilman vesilisää hieman yksitoikkoinen esitys. Veden kanssa alkaa tapahtumaan, tästä saa enemmän esille ja suutuntumakin on rauhallisempi. Tästä löytyy BBQ -savun ympäriltä pieniä mukavia makeanyrttisiä vivahteita ja jälkimakuun jää mentholinen ja vaniljainen tuntu kuivan savun lisäksi. Vesilisän kanssa kelpo viski.

Kuva: Caskfinish.com

Hyvää joulua ja nautinnollisia siemauksia kaikille lukijoille!