Kotitasting: sekalaiset sekoitteet eli Blendi-ilta

Järjestin kaveriporukalle maisteluillan, johon päätin ottaa sekoiteviskejä teemaksi. Eipä noita tule pahemmin naukkailtua, vaikka tältäkin rintamalta on hyviä ja jopa erinomaisia viskejä tarjolla. Osa kattauksen viskeistä on jo ennestään tuttuja ja osasta en tehnytkään muistiinpanoja, mutta muutamasta uudesta tuttavuudesta merkkasin muistiinpanoja.

Kattaukseen tuli mukaan Chivas Regal 12yo, joka taitaa olla yksi maailman kuuluisimpiä viskejä ja etenkin blendejä. Löytyy myös Alkosta, jopa useassa pullokoossa. Jos et uskalla ostaa 0,7l, tai 0,35l pulloa, niin tarjolla on myös 5cl miniatyyri. Chivasin pääkomponenttinahan toimii Strathisla. 

Kaapista valikoitui myös korkattavaksi Espanjasta 25€:lla ostamani Dimple 18yo. Tämä on ymmärtääkseni idän markkinoille suunnattu, johon myös pullosta löytyvät logogrammit. Haigin brändi, jonka omistaa suuruus nimeltä Diageo. Cameronbridge on tämän pääkomponentteja, mutta sekoitteessa on varmaan muitakin Diageon viskejä, kuten Glenkinchie, Dalwhinnie, Royal Lochnagar.... 

Dimpleä verrattiin vierekkäin kuuluisampaan Ballantine's 17yo pullotteeseen, joka on lötynyt kaapistani jo vuodesta 2013. Siis se yksi ja sama pullo. Useampaan kertaan maistelleena, voin sanoa tämän olevan maukas blendi. Tämän 17-vuotiaan kehitti aikoinaan George Robertson ja sen reseptiikkaan on kuulunut (ja kuuluu osittain edelleen) Balblair, Ardbeg, Glenburgie, Glencadam, Miltonduff, Old Pulteney ja Scapa. Isoja nimiä. 

Edellisten lisäksi mukana oli tosiaan muitakin, kuten Johnnie Walkersilta 18yo Gold Label, Spicy Road ja pari mallasblendiä japanilaisittain. "Yllättäen" koko kattauksen paras oli mielestäni 21-vuotias Taketsuru Pure Malt (ei nootteja tähän saraan), jonka iätöntä veljeä maistelin myös ja kirjasin siitä noottia ylös, vaikka se ei blendi olekaan, vaan mallasblendi. Tämä Taketsuru koostuu Miyagikyon ja Yoichin viskistä. 

Chivas Regal 12yo, 40%

Tuoksu perus keltainen ja kevyen vaniljainen. Ei herätä ihme fiiliksiä, eikä odotuksia. Maussa alussa keltaista miedon mausteista makua, mutta loppua kohden muuttuu aika epämiellyttäväksi. Etanolin pistävyyttä, tulee mieleen mauttomaksi tarkoitettu kirkas viina. En kyllä tästä nauti.

Dimple 18yo, 40%

Tuoksussa vanhan pullotteen herukkaisuutta ja lehtisyyttä. Jopa yllättää. Sitruksisuutta ja jotakin marjaisuutta. Ihan miellyttävä tuoksu. Maku ei ole niin aromikas kuin tuoksu. Mutta huomattavasti parempi kuin Chivasissa. Kirpeää hedelmää ja vaniljaa. Alku aavistuksen kirpeä ja miedon kitkerä, mutta jälkimakua kohden monipuolistuu ja paranee. Ollaan menossa parempaan suuntaan, mutta tietty blendimäisyys on selkeä.

Ballantines 17yo, 43%

Tuoksu on puhtaampi ja pehmeämpi kuin edellisessä. Enemmän vaniljaa ja enemmän tammea. Keltaista hedelmää. Maussa alku on tyypillisen miedon kihelmöivä, keskivaiheilla tulee alkoholia, mutta se taittuu nopeasti mausteiseksi ja pehmeän maltaiseksi. Runsaampi ja maukkaampi kuin edelliset. Hyvä.

Nikka Taketsuru Pure Malt, 43%

Tuoksussa lakritsisuutta, makeaa tummaa hedelmää ja enemmän maltaisuutta kuin edellisissä. Kirpeys kertoo nuorekkuudesta. Maussa alkuun kirpeää saippuaisuutta, jonka mukana kukkaisuutta ja makeaa kuivattua hedelmää. Jälkimakua kohden tulee miellyttävää mausteista tummaa hedelmäisyttä, suklaata ja mietoa nahkaisuutta.

Epäreilua tai ei, niin paremmuusjärjestys menisi näin:

1. Nikka Taketsuru Pure Malt

2. Ballantines 17yo

3. Johnnie Walker 18yo Gold Label

4. Dimple 18yo

5. Johnnie Walker Explorer's Club Spicy Road

6. Chivas Regal 12yo

Fuengirola, Costa del Sol, Espanja – matkaraportti ja päivitystä tarjonnasta

Viiden viikon kesäloma on jo mennyttä aikaa ja täytyy sanoa, että oli kyllä aika hieno kesä - niin Suomessa, kuin Espanjassakin. Mahtavan lämpimät ja kauniin aurinkoiset ilmat helli oluen ystävää Suomessa tänä kesänä ja kyllä se painotti nautiskelun oluen ääreen viskin sijaan. Vaikka upeimmat ilmat ja jopa yli 30 päivän hellejakso oli ohi oman kesäloman vasta alettua, niin ei kyllä haitannut tippaakaan kun oli saanut auringosta nauttia. Aurinkoisia päiviä riitti kyllä suurimmaksi osaksi lomallakin, mökkireissulla alkuun, ja myöhemmin viikkoja auringosta piti huolen Espanjan ilmasto.

Viimeksi tuli Aurinkorannikolla käytyä viime kesänä, jolloin reissu oli hieman lyhyempi, mutta nyt oli runsaasti aikaa. Viski- ja olutharrastajan silmin suurimmaksi osaksi kaikki oli niin sanotusti ennallaan, mutta jotakin oli myös muuttunut. Vaikka alkuun ajattelin etten tuolla paljoa jaksaisi liikkeitä kierrellä tai etsiä, niin toisin kävikin. Oli mukava kierrellä kyliä ympäriinsä ja pienellä vaivalla google toimi hyvänä suunnannäyttäjänä alan kaupoille.

Fuengirolasta löytyy neljä "viinakauppaa", joissa viskejä etsivän kannattaa käydä tarkistamassa valikoimat. Licorería La Latina löytyy kahdesta osoitteesta: Calle Francisco Cano 26 ja Camino viejo de Coin. Näistä ensimmäinen on mielestäni parempi valikoimiltaan. Tämä liike osoittautui halvimmaksi viskien suhteen. Vai miltä kuullostaa HP12yo 27,96e, Lagavulin 16yo 42,90e, Ardbeg TEN 1l 39,95e, Laphroaig 10yo 29,95e? Minusta kuullostaa hemmetin sopivalta. Vaikka hieman erikoisemmat pullotteet loistivatkin poissaolollaan, niin kyllä tuolta perusmaltaat kantaisi kotiin ilomielin.

Toiseksi paras kauppa ja ehkä valikoimiltaan paras, oli Supercaro, joka on Avd. San Jose ja Avd. Ramon y Cajalin risteyksessä. Tuolla löytyi kohtalainen valikoima, jonka seassa oli muutama erikoisempi pullote. Tuolta saattoi löytää myös tislaamojen perusvalikoimien vanhempia pullotteita. Hintataso oli joissakin tuotteissa hieman kalliimpi, mutta monia oli myös melko samaan hintaan kuin La Latinassa. Tässä liikkeessä oli mukava henkilöstö, joka mm. jakeli ilmaista viskiä.... ainakin yhden pullon verran.... no 20cl, mutta hei, silti! Muutaman viikon aikan kävin tuolla useampaan otteeseen ja juttelin omistajan kanssa niin paljon, että tämä antoi minulle läksiäislahjaksi Johnnie Walkerin 18yo Gold Labelin.

Viimeisenä ja huonoimpana on Licoreria Rafael, Calle España 17 kohdalla. Tuolla oli kyllä muutama vanhempi pullo hyllyllä, mutta hinnat olivat hieman korkeampia jo. Lisäksi valikoima ei ollut kovin kummoinen laajuudeltaan.

Oluen ystävän silmin homma oli varsinaisten olutkauppojen suhteen köyhää. Ainoa varsinainen olutliike joka tuolla oli vielä viime kesänä, oli sulkenut ovensa (Avenida de los Boliches 22 kohdilla). Harmitti. Liikkeellä oli kuitenki melkoinen kasa belgialaisia ja saksalaisia oluita hyllyssä. Puutetta paikkasi tosin paikalliset ruokakaupat, sillä isoimpien markettien hyllyiltä löytyi kyllä kohtalaisen hyvät valikoimat, etenkin kun alkoholivahvuudelle ei ole asetettu rajaa. Näin ollen hyllystä löytyi laadukkaita vehnäoluita, belgialaisia, saksalaisia ym. ja vielä erittäin hyvään hintaan. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Ruokakaupan valikoimaa

Jos Fuengirolan valikoimat ei riitä, tai haluaa laajentaa etsintöjään samalla kun seilaa rannikkokaupunkeja, niin Marbellasta, Benalmadenasta ja Torremolinoksesta löytyy myös muutama kauppa josta viskejä voi etsiä. Marbellassa viinikauppa Casa Santi ja Casa Pablo tarjosi jonkinlaisen valikoiman. Kolmantena hieman huonommalla valikoimalla löytyi Licoreria Cuevas. Hintatasoltaan nämä oli hieman kalliimpia kuin Fuengirolan kaupat, mutta niistäkin löytyi joitain mielenkiintoisia peruspullotteita ja muutama erikoisempi.

Benalmadenasta löytyy Supercaron toinen myymälä, jossa minusta oli hieman suppeampi valikoima kuin Fuengirolan myymälässä. Mielenkiintoisempi kauppa löytyi kuitenkin aivan rantakadun lähettyviltä. Nyt en vain millään muista nimeä...Rocio? No joka tapauksessa tuolta löytyi muutamia vanhempia pulloja ja halpoja rommeja. Rommit jäi kuitenkin hyllyyn matkalaukkujen rajatun koon vuoksi. Kyllä sieltä viskipullo kuitenkin löytyi...

Torremolinoksen viskikaupat oli ehkä huonoimmat. Tai ainakin ne mitkä minä löysin. Molemmat kaupat oli aivan juna-aseman kupeessa, mutta vain toinen näistä oli varteenotettava. Ei tuoltakaan mitään erikoisia pulloja löytynyt hyllyistä, mutta peruspullot tuoltakin ostaisi.

Reissulla tuli nautittua jonkin verran sherryjä. Joka ruokakaupasta löytyi muutama pullo, yleensä kaikista tyyleistä ainakin yksi. Parempia valikoimia löytyi tietenkin varsinaisista viini- ja viinakaupoista, joita jo edellä tuli listattua. Sherry korvasi täysin viskin maistelun, sillä se sopi paremmin lämpimään ilmastoon ja ruokakulttuuriin. Näistä ei tullut mitään erityisiä nootteja kirjattua, mutta mainittakoon, että yhtäkään huonoa ei tullu maistettua. Parhaimpana jäi mieleen Gonzalez Byass Oloroso Alfonso, Palo Cortado ja suoraan tynnyristä kaadettu Montes de Malaga (Malaga viini).

Gonzalez Byass Alfonso

Halpaa tynnyriviiniä

Vas. oloroso ja oik. Leonor palo cortado (Gonzalez Byass)

Ravintolakulttuuri tuolla on melkeinpä parasta antia. Ei siis viskin, oluen, tai viini puolesta, vaan ihan ruoan. Hintataso on sen verta alhainen, että joissakin paikoissa tuli halvemmaksi syödä raflassa kuin kämpillä tekisi omat pöperöt. Joka aamu tuli käytyä eri kahviloissa aamiaisella (espanjalainen kahvi on herkkua) ja melkeinm joka päivä tuli muutoinkin syötyä ulkona useampaankin kertaan. Parhaat ruokakokemukset tietenkin saa paikallisista ravintoloista ja alle 10e hinnalla syö monessa paikassa, jopa kolmen ruokalajin menun.
Tulihan sitä tietty itsekin tehtyä muutamat kerrat pöperöt, mutta tuli sen verta oltua liikkeellä, että oli helpompi syödä ulkona.

Aamupalaa...

Itsetekemää pääruokaa (Sherrypata)

Välipalaa...

Kapakoista / kahviloista ei kannata laadukkaampia paljon odotella. Tietysti poikkeuksiakin löytyy, mutta paikalliset eivät ymmärrä paremman oluen päälle, varsinkaan kun perusolutta saa baareista 0,5-1,5e hintaan. Se riittää janoisille työmiehille siestajanoon.

Näinpä itse ostin paremmat oluet ruokakaupoista ja nautin ne muhkeilla näköaloilla omalla terassilla. Ja pojat ne muuten maistui hyvältä. Suurin osa oluista oli jo ennestään tuttuja, ulkolaisia, mutta muutamat paikallisetkin tuli ostettua ja toki baareissa tuli tilattua myös paikallista perusolutta, joka lähes poikkeuksetta maistui mäskikerroksen läpi nopeasti valutetulta vedeltä. Pahaa. Muutama kuva juoduista oluista:

Tuliaiset tuli ostettua maista, sillä muistelin ettei Malagan lentokentän valikoimiin ole luottamista. Niinhän se sitten olikin, kallista ja huonot valikoimat. Ei siellä ollut edes mitään tarjouksia niinkuin yleensä. Ei edes niitä NAS ROCK BLACK SUPER BLAA blaa....
Viineistä pitäville saattaa jotakin sieltä löytyä, mutta pääosin kaikki oli kalliimpaa kuin maissa. Lennollekin tuli ostettua 7e sämpylä.....

Perustylsä lentokenttävalikoima

Kyllähän tuolla kelpasi. Ja kelpaisi vielä lisääkin, vaikka kyllä se teki hyvää melkein kolmen viikon jälkeen tulla takaisinkin kotia. Tuliaisetkin tuli hyvin perille, vaikka laukuissa olikin muutamat pullot lentokenttätyöntekijöiden näpistyshoukutukseksi. Tuliaisiksi tuli sherryä, muutamat viskit ja köntti Serrano-kinkkua.

Blendien taisto

Tuli maisteltua muutama blendi kavereiden kera kotitastingissa. Tasting vedettiin sokkona.

Blendit rivissä. Lisäksi "vieraana" Springbank, Knob ja Laga

Omat lyhyet havainnot olivat seuraavanlaisia

1. Raikas sitruksinen tuoksu. Hieman pehmeää tammea ja inkivääriä. Myös viljaa löytyy. Maussa tulee aika tasainen ryöppy. Samaa sitruksisuutta kuin tuoksussa. Sitruunankuorta, inkjivääriä, vaniljaa ja kauraleipää. Kohtalaisen terävä, mutta muuttuu nopeasti pehmeämmäksi. Jälkimaku ei ole kuitenkaan erityisen pitkä.

2. Miedon turpeinen, vanhan miedon nuotiosavuinen ja hireman tunkkainen tuoksu. Hieman tulee mieleen Jura. Maussa alkupistelyn jälkeen ei jää oikein mitään. Katoaa mietoon kermaisuuteen. Hyvin lyhyt. Pienen pieni savuisuus ("makkarasavu") jälkimaussa.

3. Tuoksussa hapanta viiniä, avatuja viinipullonkorkkeja (kosteita) ja hieman marjaisa. Maku lämmittävän paksu, tummaa viiniä (olorosoa?), siirappia ja fariinisokeria. Hieman hunajainen myös. Pehmeä jälkimaku.

4. Tuoksu on Kukkainen, tamminen, kermatoffeinen ja vaniljainen. Löytyy myös hieman kahvipapuja ja tatelia. Myös jotakin saippuamaista, mutta hyvällä tavalla. Maussa hieman samoja fiiliksiä kuin tuoksussa. Lämmintä vaniljakastiketta, kukkaista öljyisyyttä, taatelia ja kahvia. Pitkä jälkimaku jossa tuo mausteinen saippua tulee miedosti esiin. Tämä on oikein hyvää.

5. Tuoksuu viinitynnyrille. Ummehtuneita lehtipuun lehtiä, kumia, laimeaa kahvia. Maussa maitosuklaata, fariinisokeria, luumua, sitrusta ja tummia marjoja, etenkin boisenmarjoja.

6. Tuoksussa kuivempaa savua, jodia, kuivaa turvetta ja raakoja vihreitä ja keltaisia hedelmiä. Maussa mietoa vaniljaa, valkopippuria, maustepippuria, greippiä ja hieman alkoholia ja katkeraa vihreää (humalaa?). Jälkimaku hieman kitkerä ja tanniininen huonolla tavalla.

Viskit oli seuraavat, oma ranking juoman perässä:
1. Ballantine's 17yo 43% 2.
2. The Black Grouse 40% 6.
3. Scottish Leader 40% 3.
4. Hibiki 12yo 43% 1.
5. The Famous Grouse PortWood 40% 4.
6. VAT69 40% 5.